Päivän ohjelmana on vuokra-auton starttaaminen, unihiekan pyyhkiminen silmistä, jetlagin karistaminen ja Brisbaneen ajaminen!

Alkuun sellanen nopea, eli suurimmat osanotot Norjalle ja kaikille lukijoille, joilla Norjan verilöyölyissä oli läheisiä! Ollaan seurattu tragediaa todella intensiivisesti ja palaan asiaan oman postauksen verran, kun järki kulkee vähän paremmin…

Ollaan siis kotiuduttu New Yorkista, ja voi pojat, olipas mahtava reissu! Mötley oli aivan uskomaton, hands down paras keikka ikinäkoskaamissään, ja mulla ei vieläkään ole sanoja, kun edelleen nousee karvat pystyyn kun ajattelinkin. Ihan USKOMATON suoritus. Nyki oli iso, kuuma ja kiireinen. Lontoo on edelleen musta paras, mutta kyllä New York aika upea kokemus oli! Paljon ehdittiin tekemään ja näkemään, jumalattomasti jäi kokematta, mutta onneksi Nykiin pääsee vielä tässä vuoden sisällä toisenkin kerran:)

Mun yks ehdottomia kohokohtia matkassa oli tosin paluulento Losista Sydneyyn ja Sydneysta Brisbaneen… Oli kyllä sellanen vähän hardtobelieve-meininki, mut ei se mitään, ei ollu unta, jos on kuvamateriaalia.

Meidän tän päivän suunnitelmanahan on jo hetken ollu tutustuminen tohon meidän lähimpään isoon kaupunkiin, käynti IKEAssa ja illalla vuorossa on ollu suunnitelmana…

Mä oon ton Mötleyn keikan jälkeen popittanu Avengedia enemmän tai vähemmän nonstop (varsinki siinä vaiheessa ku mun puhelimen synkronointi keskeyty niin, että iPodin koko sisältö oli NYC-LA -lentojen ajan oli 24 Avengedin biisiä ja Reckless Loven One More Time, kauheen kiva…) ja odottanut keikkaa ku kuuta nousevaa.

Mua vähän pelotti (ja edelleen pelottaa), miten Avenged onnistuu lyömään Mötleyn tai edes pääsemään samalle tasolle, Cruen liveveto oli nimittäin aika uskomattoman teräksinen. Oon tässä siis viime päivät ahkerasti opetellu biisien sanoja vielä vähän paremmin ulkoa (siltä varalta, että Shadows tarttee apua laulamisen kanssa…) ja oon ollu sellasessa pienessä A7X-kuplassa.

No kuvitelkaapas sitten tällanen tilanne…

Meidän lentojen New Yorkista Sydneyyn piti olla vaan huoltolaskulla, mutta jouduttiinkin vaihtamaan konetta. Niihin tuli siis joku suunniteltu aikasempi muutos. Kauheen kiva. Oltiin Losissa klo 2.00 Nykin aikaa, superväsyneinä. Makasin siinä portin edessä lattialla legginsit korvissa, lentorintsikat kolme kertaa niskan ympäri päällä toppi, joka näyttää enemmän yöpaidalta. Makasin ja latasin konettani, että saisin musiikkia päivitettyä puhelimeen, että ois kuunneltavaa koneessa.

Kävelin koneeseen ihka aidon kävelevän zombien näkösenä ja ku kävelin ykkösluokan ohi, mun katsekenttään tallentu ryhmä täystatuoituja söpöjä miehiä.. Reaktio? Nolla. Kymmenen riviä myöhemmin: “Hitto, näytti ihan joltain tutulta punk-bändiltä”. 50 riviä pohdintaa keitä ne oli. Istuttiin Merin kanssa rivissä 74, eli jättikoneen tokavikassa. Sinne päästyäni ilmotin Merille, että nyt näit jotain julkkiksia (oltiin just ihmetelty, että selvittiin jenkkireissusta näkemättä yhtäkään…) ja se ei ollu nähny koko poikia. Siinä ku yritin sille selittää mitä bändiä ne muistutti, heräsin siitä mun klo 3.30 horteesta sen verran, että aivot leikkas.. “Voi vittu! Se oli Avenged Sevenfold!”

Meri häpes silmät päästään ku seuraavaks ilmotin sille, että mun on pakko käydä juttelee niille. Hyvin asiallisesti surffasin kaikki 74 riviä takaisin ja hyppelin sinne ykkösosastolle. Sillä väsymystasolla mun silmät (ja aivot teki mulle pienen tempun) ja olin varma, että näin Shadowsin. Ja menin toki pitää sille 5 minuttin mittasen monologin siitä, kuinka upea on Avenged jadajadajada. Kysyin kyllä ennen ku alotin, että onko ne oikeesti A7X, koska siinä väsymyspromillemäärässä oisin voinu sotkee oman äitini Katri Helenaan ja ois ollu aika noloa vetää eka vartin palopuhe niiden mahtavasta lyriikasta ja kitarariffeistä, ja sit joku ois ilmottanu mulle, että ne on esim. Losilainen prätkäjengi tai jotain muuta. Siinä ku todella häkeltynyt “Shadows” kerto, että juu, he ovat A7X, uskalsin jo luottaa omaan näkööni.

Juteltuani herran kanssa hetken, liitelin takas omalle paikalleni ja olin ihan fiiliksissä, koska kaiken hyvän lisäks tyyppi oli supermukava. Aamulla tosin tajusin, että kyseessä oli Johnny Christ eikä Shadows, mitä mun väsneet aivot ei osannu yhdistää sillon keskellä yötä. No ei se mitään.

Sydneyssa ku vietiin laukut tullin läpi ja viskattiin uudelle hihnalle, huomasin jotain Avengedin poikia siinä menemässä samassa bussissa porteille, ja siellähän se Shadows oli. Päätä Christia pidempänä ja ihan erinäkösenä… (Hei, väsyneenä sattuu!!)

Portin ilmoitusta odottaessa menin juttelemaan vielä Shadowsille, joka oli superihana tyyppi, ihan samaten kuin Johnny! Pitkien lentojen jälkeen molemmat vielä olivat hymyileväisiä (jopa ujohkoja…) ja todella iloisia ja positiivisia. Just ku sain kerrottua Shadowsille, miten upea bändi niillä on ja kävelin Merin kanssa meidän portille, tapahtu jotain todella hämmentävää.

Me kävellään suoraan keskellä sitä terminaalialuetta. Suoraan mun vasemmalla on Johnny ja Zacky, takana Shadows ja bändin kiertuerumpali. Ja ykskaks mut ympäröi sellanen kymmenen japanilaisen koulutytön (univormuissaan) ryhmä kaikilla pokkarit esillä ja hirveen innostuneen höpötyksen saattelemana yrittävät keskenään keksiä miten muotoilla lause oikein.

“Can we take a photo with you?”

MIKSI te haluutte kuvan mun kanssa?! Tossa on vieressä oikeita maailmankuuluisuuksia, miksi te haluatte mun kanssa kuvaan? Siinä vaiheessa ku tokenin siitä järkytyksestä, kysyin ensin tytöiltä, “who do you think I am?”. Eivät ymmärtäneet kysymystä. “Why do you want a photo with me?”. Minuutin japaninkielinen hössötys ja sitten yksi tytöistä ilmotti “Because you are so cute!” Jahas. No, fine, voin tehdä teidän päivästä upean, vaikka en ookkaan se Paris Hilton / Britney Spears, jonka kuvittelette mun olevan. Merikin vaadittiin kuvaan sen suojaisasta paikasta parin metrin päästä (se oli kauheen ilonen tästä…) ja sitten pokkarit räisky.

On kuulkaa hieman hämmentyny olo seistä itteään napaan asti olevien söpöjen pienten koulutyttöjen ympärillä, jotka on ihan adrenaliineissa ja räpsii kuvia kilpaa, ku yhden omista lempibändeistä starat kattoo toimitusta..

Ei siinä mitään. Mulle ei vieläkään selvinny, kenen kanssa tytöt oletti päässeensä kuvaan. Kun oltiin Singaporessa viime kesänä, kuulin päivittäin monta kertaa sekä Parisin, että Britneyn nimen, vaikka samaa näköä ei mielestäni ole ollenkaan. Nohh, tää jäänee ikuiseks mysteeriks. Meri naureskeli, että mun ei tartte ajatella, että A7X:n pojat pitää mua jonain hulluna fanina, vaan miettii varmaan iteki, että kuka vittu toi on.

Olin just toipunu tosta hämmennyksestä, ku istuskeltiin portin edessä latkimassa kaakaota, kun ensin Shadows kävelee ohi, vilkuttaa ja hymyilee ja kohtamyöhemmin Johnny kävelee ohi, vilkuttelee ja hymyilee. Siinä vaiheessa hieman tuskastutti kävellä koneeseen, ku ties joutuvansa taas kävelemään sen business-luokan läpi, ja siinä vaiheessa ku Johnny käänty 180 astetta tuolissaan heittääkseen “Hi again!” totesin, että enköhän mä tästä kohta herää. (Kyselin myös kohtalolta, miksei se viittiny viskaa Mötleyn miehiä meidän menolennoille Losista Nykiin..)

Brisbanessa odoteltiin samaan aikaan laukkuja saapuvaks ja päädyin juttelemaan Johnnyn kanssa (joka on maailman ehdottomasti mukavin ja suloisin tyyppi!) ja poikien kiertuemanageri (joka vois harjotella valokuvausta) vielä ikuisti pienen kuvan poikien kanssa.

Ois kai sitä voinu paremmaltaki näyttää tällasessa kuvassa, mutta ei ton 30 tunnin lentämisen jälkeen ihan oikeen onnistunu. Vasemmalta oikeelle: Johnny Christ (basso), Synyster Gates (kitara), Zacky Vengeance (kitara) ja kiertuerumpali, eli Alin Ilejay. Shadows unohtu kuvasta, mut ei kai se oo niin justiinsa.

Pojat oli aivan mielettömän ihania ja suloisia, ja kertoivat hirveästi terveisiä kaikille suomalaisille faneille! Kerroin, että meidän lukijoista moni on ääretön A7X-fani. Lupasivat myös vetää helvetin hyvän keikan ja muistelivat lämmöllä Suomen keikkaa:)

Tänään siis A7X-keikka. Raporttia siitä tulossa keikan jälkeen jossain vaiheessa, tosin varautukaa sen äärimmäiseen puolueellisuuteen, pojat nimittäin hurmas mut aivan mennen tullen ystävällisyydellään, hymyileväisyydellään ja aitoudellaan!

Tässä välin tuli muuten mieleen kertoa, että joudun tulemaan käymään Suomessa elokuussa tai syyskuussa! Joudun-termi, koska mun pitää tulla hoitamaan muutamia juttuja ja sen takia, että toi lentäminen on syvältä sieltä itsestään, pääsen-termiä vois käyttää siihen, että nään perhettä ja rakkaita ja ennen kaikkea Simbaa! Liput on tällä hetkellä ostettu syyskuulle, mutta katsotaan jos siirrän matkaa jo elokuulle. Mulla on viisauden hampaat tällä hetkellä sellasessa kondiksessa (eilen kävin lekurilla), että ne pitäs leikata pois mahdollisimman pian, ja koska toimenpide on täällä aika hintava, teen sen Suomessa, ja senkin takia elokuu vois olla parempi ajankohta:)

Jos en karkaa Shadowsin tai Johnnyn kanssa naimisiin, niin palataan huomenna ihanat!!! Tutustukaa sitä ennen muuten noihin upeisiin videoihin, mun kolme tänhetkistä lempibiisiä bändiltä, noiden todella lähelle pääsee Dear God, So Far Away, Nightmare, M.I.A, Welcome to the Family ja Seize the Day:)

Psst!
Citydealissa on kaikkia kivoja alennuksia (valitettavasti ei vaan mitään hammasjuttuja) taas:)
- Pääkaupunkiseudulle rintojen kiinteytystä ja vatsan litteyttämistä 50 €.
- Pk-seudulla myöskin tatuoinnin tai pigmentoinnin poistokerta 45 €.
- Turussa Detox-puhdistushoito ja kohon koostumusmittaus 15 €.
- Pk-seudulla myöskin hiusten monivärjäys, leikkaus, pesu ja muotoonkuivaus sekä kulmien ja ripsien värjäys naurettavan halvat 45 €.
… ja (vaikka lukeeki Jyväskylän kohalla, nii oletettavasti koko maalle, ku kyseessä on nettikauppa) e-villestä minikokoinen Android-taulutietokone 43 €. Tollanen ois kieltämättä kiva näille jatkuville lennoille.