No mutta niin…

Apua! Mulla on vaelluskengät! Hei ihan oikeesti, en pääse tästä yli ikinä. Mä alotin eilen kovin vahvasti muuten tekemään teille päivä Annan kanssa -postausta. Se tyssäs kuvien osalta aamupalaan. Sen jälkeen kamera jäi kotiin ja sitä rataa… No anyway, voin kertoa teille pääpiirteittäin. Vois tsempata ton kameran kanssa, nii sais taas jotain kuvamateriaalia teilleki tänne:)

Nukahdin eilen ku pikkuvauva joskus kymmeneltä, mutta teki silti jumalattoman tiukkaa herätä aamulla vähän ennen kuutta pukemaan treenikamat päälle, mököttämään maailmalle ja ajamaan treenipaikalle. Siis on hetkiä, jollon mä en osaa päättää kumpaa mä vihaan enemmän, meidän PT:tä vai mua itseäni, kun päätin sen palveluksia ostaa. Siis ihan oikeesti. Jos aamulla klo 6.30 sataa ku Esterin perseestä ja joku panee sut tekemään jotain saatanan hauisvääntöä ja linkkaria painolla, niin jo on jumalauta. Varsinki ku treeneistä on aikaa olla töissä tasan tunti, ja siinä välissä pitäisi hoittaa ittensä kotiin (15 min), ottaa pikasuihku (30 sek), syödä aamupala (3 min), pukea edustavat vaatteet (5 min) ja ajaa töihin (20 min). Tiukkaa. En tienny kenet oisin nirhannu aamulla, itteni vai Adamin.

Työhön tutustumispäivä oli tosi kiva. Tykkään tuosta työpaikasta niiiin paljon! Ja nyt kun sain sopparin allekirjotettua ja veronumero-declarationin täytettyä, niin alkaa jo hymyilyttämään. Pari päivä meni nimien ja käytäntöjen opettelussa, mutta ahh, tykkään paikan tunnelmasta niin paljon! Mun Suomen pääduuni oli aika kaoottinen paikka ja aina oli aika stressaavaa, niin on ihanaa huomata heti alussa toimistolla sellanen superlungi meininki. Tänäänkin oli kaks supertärkeetä palaveria ja kaikilla deadlinet paukku, mutta silti kaikki jakso naureskella, hymyillä ja olla vähän sillai, että nohh, myöhästyy puol tuntia. Työpaikkana tollanen on siis mielettömän kiva, mutta kun yrittää tässä maassa jotain palvelua saada, niin jo on jumanvita.

Kun yrität saada jotain tapahtumaan, niin vaihtoehtoja on muutama. A) Puhelimeen vastaa intialainen herra/täti, jonka aksentin läpi joudut miettimään mitä kieltä hän puhuu. Näille ei voi ees suuttuu, koska ne on aina niin hyperystävällisiä, mutta helvetti miten turhauttavaa (=jokaikinen paikka johon oon soittanu jossai vaiheessa) B) Puhelimeen ei vastata ollenkaan tuntikausiin (=mikä tahansa valtion virasto) C) Puhelimeen vastataan, ollaan kovin avuliaita ja luvataan palata viimeistään huomenna asiaan. Kahden viikon päästä kun soitat, kukaan ei ole kuullutkaan sinusta (=paikallinen TKK, en saanu itteeni kurssille, jolle halusin, koska siellä ei vittu 1,5 kuukaudessa saatu yhen opiskelijan rekisteröintiä suoritettua 5 puhelun jälkeenkään…) tai D) sulle vastataan virastosta kysymykseen sanoilla “I would think that you’re not.” kysymykseen olenko veronmaksajien tiedoissa resident vai ei? Toi sun mutu-tuntuma ei nyt oikeen riitä. (=verovirasto)

Siis mulla käryy täällä aina korvissa ja kaikkialla muuallaki ku joutuu asioimaan jonku kanssa puhelimessa. Täys aikaansaamattomuus kaikkialla. Ja siis kuinka voi verovirasto vastata, että “Musta tuntuu…”. Niin mustaki helvetti tuntuu, mutta mä soitanki sulle, että sä vahvistat tän mun tunteen faktalla! Ärh. No mutta. Tosiaan. Kahden tunnin ahkeran soittelun ja googlettelun jälkeen mulle selvis asian laita (googlettamista vaadittiin siihen, että kysyy oikeita kysymyksiä…) En tiedä paljon teitä kiinnostaa tää, mutta on aika tärkee tieto niille, jotka on muuttamassa joskus tänne, tai harkitsee sitä:)

Eli, veronmaksajana täällä on joko resident tai non-resident. Käytännössä olet resident, jos asut Australiassa yli 6 kk, asut samalla alueella pitkään ja olet pitkään samalla työnantajalla, tai elämäsi täällä voidaan muuten katsoa melko asettuneeksi. Tän voit itse ilmottaa ku haet TFN:a, eli Tax File Numberia, joka on siis melko ehdoton, ellei halua maksaa 46 % veroa. Non-resident on sitten sellainen working holiday-tyyppi esim. joka matkustelee paljon ympäri maata ja tekee pätkätöitä. Resident on sinänsä huomattavasti “parempi” status, että maksat veroa vähemmän. Non-resident maksaa jokaisesta dollarista veroa, ja alkaen 29%, nousten sitten progressiivisesti. Resident ei maksa veroa ekoilta 6,000 dollarilta, ja senkin jälkeen vain 15 % 30,000 asti. Lisäksi resident on oikeutettu sellaseen johonki ihme verovähennykseen (tax-free threshold), eli jos olet muuttanut Australiaan ja verovuoden (1.7-30.6)  aikana et tienaa yli 30,000, olet oikeutettu saamaan verovapaaksi myös 6,000-9,000 euroon asti, eli siis huonosti selitettynä maksat 0 % veroprosenttia tohon 9,000 asti.

Resident-statuksen huono puoli on se, että sulta verotetaan myös kaikkialta ulkomailta tulevat tulot. Kuitenkin, Suomella ja Australialla on verosopimus, eli tuplamaksua ei tule. Jos voit näyttää vuoden lopussa, että Suomen ansiotuloista olet maksanut Suomeen veroa, et ole verovelvollinen Ausseihin. Lisäksi täällä on sellanen kiva systeemi, että kun tuolla working holidaylla oot maassa ja maksat veroja, niin verovuoden päätyttyä tai maasta lähdettyäsi kun teet veroilmoituksen, niin saata takaisin aika suuren osan maksamistasi veroista. Esim, jos olet tienannut 18,000 ja maksanut siitä 2,000 veroja, saat takaisin 1,500 dollaria. Aika jees:)

Noniin, nyt kun tollanen helvetillinen liirum laarum on saatu pois alta, niin pointti on se, että sain tosiaan itelleni tuon resident-statuksen perusteltua, ja nyt pääsen maksamaan pienempää veroa:) Jee!

Mutta, takas siihen mun päivään. Duunissa oli siis kivaa, ja duunin jälkeen kipitin Robinaan käymään lääkärissä ja sitten ettimään piilareita ja mulle niitä jumaliuta-eräjormailu-varusteita. Cargohousut löyty K-Martin miesten osastolta. Nappasin myös perus pitkähihaisen paidan “aluskerrastoa” esittämään, sukkia, ruman mutta lämpimän hupparin ja tittiditiididiiiii, vaelluskengät! Pyörittiin Kathmandussa varmaan tunnin verran, mutta mun luonto ei antanu periks yli satasen pulittamista jumalattoman rumista ja epämukavista kengistä. Satuin bongaamaan K-Martista (paikallinen Anttila) hienoon alle 15 euron hintaan oikein näppärät vaelluskengät alesta, ja otin pienimmän miesten koon, joka oli mulle just hyvä. Ne on mustat, ja varmaan ihan paskat, mutta ajaa asiansa (luotan, että S ei intoile tota vaeltamista, ku sillä on se nilkka kipee ja voin aina valittaa mun polven kuntoa). Tuon sitten Suomesta kunnon vaelluskengät ku oon ratsannu äitin varaston.

Käytiin Merin kanssa vielä illalla romanttisella illallisella lähimmän surffiklubin ravintolassa ja se kriiseili C:n ilmestymistä samaan paikkaan, kun mä yritin järjestää vikoja tuhatta asiaa ennen lähtöä.

Nyt oonki läyttäny illan rattoisasti pakaten, ja matkalaukku odottaa valmiina lähtöä. Tuun näyttämään tuolla reissussa ihan naurettavalta, mutta ei se mitään!

Nyt pitäisi vielä tehä sata pikkujuttua (uusia kirjastokirjat, siirtää rahaa Suomesta Ausseihin jne…) ja sitten koisimaan. Aamulla 5.30 herätys. Helvetin kiva. No, koneessa voi nukkua! Meillä on Uuden-Seelannin tavoitteena ottaa ton työprojektin jälkeen vaan lungisti ja chillailla, mutta se tehään sitten sellasissa maastoissa, että eiköhän teilleki jotain kivaa sieltä sitten löydy kuvien muodossa:)

Sellasta tällä kertaa, palataan Uudesta Seelannista!:)

Psst!

Citydealista löyty pari kivaa juttua. Äiti, oon pahoillani, Helsingin kampaamoalennus meni sivu suun, ku se jo loppuunmyytiin, mutta:

• Pääkaupunkiseutulaisille aromaattinen ja hellivä stressi-niska -käsittely tai lymfaterapia 30 euroa. Tää saatto hypätä silmiin, ku vähän kaipais jotain tollasta…
• Jyväskylässä ois 3 kerran kiinteyttävä VelaSmooth hoito ja tuotteet kotihoitoon 155 euroa normaalin 388 euron sijaan, eli aika hyvällä alennuksella mennään.
• Turussa taas vuorostaan 3 kertaa OrganicSpa-vartalohoitoa 120 eurolla normaalin 300 sijaan.

Noita on taas rajattu määrä, ja noita myydään vielä vajaa 7 tuntia, eli olkaa nopeita:)

Heissan muruset!

Toinen duuniin tutustumispäivä on nyt loppusuoralla, tunnin päästä saa lähteä shoppailemaan ulkohousuja, maastopukua ja ties vaikka pilkkihaalarinki mun uuteen lookiin poimis mukaan, ku S:n ilmotuksen mukaan Uudessa-Seelannissa nukuttiin eilen-5 asteen ilmastossa. Ihanaa. Perkele.

Huomenna pitäisi meikäläisen olla kentällä klo 7 valmiina reissuun. Turha ehkä sanoa, etten oo pakannu mitään. Eilen mulla kesti toipua koko loopuilta siiä, että olinki duunissa, ku kroppa on edelleen aika heikko. No, ei voi mitää. Tänää raahaan Merin siis shoppailee mun kanssa noita mun eräjormailuvehkeitä, ja sitten täytyy vielä pakata, eli unohtaa puolet kamoista ja varmaan joku sellanen turha ku passi.

(Asiaan liittyvä kuva, koska muitakaan en tähän hätään bongannu mun kuvakirjaston uumenista, ja duunikoneelle en viitti ladailla.. Ja Simba on sitä paitsi aina pop!!)

Duunista oon nauttinu tosi paljon! Kivaa ku tekee jotain kodin ulkopuolella! Varsinaisestihan tää on vasta tutustumista, ja opettelen ihmisten nimii ja mitä ne firmassa tekee ja vastailen puhelimeen ja teen pikkujuttuja. Mun tehtävä jatkossa on admin apulainen ja respa, eli teen kaikkii toimistohommii, joita muut ei ehi. Joka paikan tsuppari, joka vastaa puhelimeen. Ei mitää ihmeellistä siis. Palkkakaan ei oo mikään vuosisadan tienesti, vaan keskivertoluokkaa, vähän matalampi ehkä. Käytin eilen veroviraston kanssa asiointiin 2 h, ja mulle selvis, että mua verotetaan ku Australian residenttia, eli puolet vähemmän ku lomalaista, mikä oli sinänsä oikeen tervetullutta. No mut anyhow, toimiston ihmiset on tosi kivoja ja meininki on rennon ilosta:)

Mutta, mä jatkan nyt duuniin tutustumista, tää oli vaan tällanen pikanen moi, palaan illalla pidemmin ennen ku katoan cargoilemaan:)

Ainii, ja muistutuksena! Nellyn ale on salainen vielä klo 13 asti vaan Mungolifen lukijoille, ja salasana on tosiaan MUNGOLIFE, kun se ei kaikille selvinny edellisen postauksen kuvasta.