(WordPress oli sitten nielassu tän lätinän kaks vikaa kappaletta, mutta ei se mitään.. Eli jos kiinnostaa, niin editoin tänne ne pari kappaletta…)
Noniin, näin hieman alkuperäissuunnitelmaa myöhässä Toivekuukauden viimeinen juttusarja sitten, eli viimeinen toiveviikko. Aiheena kauneus, terveys ja hyvinvointi:)
Ja kuten yksi ihana lukija tossa muistikin, mieipideviikolta jäi puuttumaan itsetunto-postaus, joten miksikä ei lisätä sitä tähän osaksi tätä viikkoa, kun on kuitenkin tärkein pohja musta hyvinvoinnille. Oon ennenki muistaakseni kirjoittanut aiheesta, mutten äkkiseltään muista millon, nii kirjotetaan uudelleen:)
Multa usein kysellään miten mulla on näin hyvä itsetunto, tai sitten vaan todetaan, että ku sulla on niin hyvä itsetunto, ja olet niin itsevarma. Miten? Mulle itsetunto ja itsevarmuus on ihan kaikelle pohjana nykyään, mutta oon ollu tosi epävarma itestäni nuorempana ja kopioin kaiken puhetyylistä lempparisarjoihin ja pukeutumiseen mun mielestä tyylikkäiltä ihmisiltä. En oikeen itekään tiedä millon niin kävi, mutta jossai vaiheessa mulle vaan riitti ja hiffasin, että mä oon aika arvokas ja makee tyyppi ihan sinä mun omana, yhtään muovaamattomana tyyppinä.
Näin vähän aikuisempana huomaa, että moni asia, joita halveksin, pohjautuu epävarmuudelle. Kateus, mustasukkaisuus, katkeruus, (koulu)kiusaaminen ja ennen kaikkea teeskentely ja valehtelu. Mulla ei ole antaa minkään sorttisia ohjeita kenellekään siitä, miten voisi olla itsevarma, mutta voin ainoastaan kertoa, miten itse nään itseni ja maailman ympärilläni.
Mä rakastan itseäni. Sehän on vaan fakta. Ja myös sellainen piirre, joka voisi olla kaikille aika hyvä. Jos et itse rakasta itseäsi, tuskin kukaan muukaan. Mä myös pidän itteäni mielenkiintoisena persoonana ja ulkonäöllisestiki näppärän näköisenä. Ei kenenkään tarvii olla mun kanssa samaa mieltä, tää on mielipideasia. Mun ympärillä on kaikkia ihania ihmisiä, ja jos ne on aivan upeita ja mielenkiintoisia, ja ne haluu hengata mun kanssa, niin kai mussa on jotain aika spessua.
En minäkään täydellinen ole. Mulla on paaaljon puutteita. Ulkoisesti ja sisäisesti. Mulla on rumat jenkkakahvat, vino lantio ja pömppömaha. Mä puhun liikaa, oon sellanen haihattelija, joka taistelee tuulimyllyjä vastaan ja lisäksi oon ihan liian impulsiivinen. Mä oon myös malttamaton, helposti suuttuva ja välillä vähän tasapainoton.
Mutta, sitä se kai on, itsevarmuus. Se, että voi ladella heikkoutensa koko maailmalle suoraan. “Käsipäivää, mä oon Anna, mulle pitää sanoa turpa kiinni ja ole hiljaa äläkä jäpätä.” Mä en haluaisi olla täydellinen, koska hitto se ois rasittavaa hengaa jonku täydellisen tyypin kanssa! Miettikää nyt! Panis vituttamaan ihan koko ajan. Ja sitä paitsi, missä ois elämän jännitys sillon?
Itsevarmuus ei tule napista painamalla, eikä päättämällä, että nyt oon muuten itsevarma. Se rakentuu pikkuhiljaa. Ensin pitää hyväksyy ittensä just sellasena kun on, sitten opittava vielä rakastamaan tätä olentoa. Oikeesti rakastamaan. Mulla apuna oli todella rakastettu ja onnellinen lapsuus ja parisuhde, jossa mua kohdeltiin kun maailman suurinta kultakimpaletta. Siinä on kuulkaa perkeleen helppo rakentaa, ku äiti ja isi tukee aina kaikessa ja on valmiita tekemään mitä vaan sun puolesta ja poikaystävä pitää sun mököttämistä söpönä ja parhaana ruumiinosana pömppömahaa. Ei niinku paljoo vaadi siinä vaiheessa ajatella, että on varmaan maailman upein tyyppi. Ja lisäks ku jostain on mun elämän polulle heitelty ne upeet ystävät, nii ois suorastaan outoa, jos mulla ois huono itsetunto.
Mutta on kuulkaa niitäki, joilla on toi kaikki edellä mainittu, mutta silti he ovat epävarmoja. Kun ihminen kokee, ettei ansaitse näitä ihmisiä, niin alkaa tapahtumaan aika pahoja. Mä oon nähny aika lähietäisyydeltä pariki ihmistä, jotka hokee kovaan ääneen, miten maailman varmimpia he ovat ja voivat tehdä sitä ja tätä ja neljättä. Ja oikeesti nää tyypit on niin epävarmoja itestään, ettei mitään järkee. Sama toisinpäin. Pariki mun ihan läheisimmistä ystävistä sanoo, että niillä on maailman surkein itsetunto, mutta oikeesti ne on paljon pidemmällä ku moni, ku tietää, mitä oikeesti on. Tietää, ettei oo se, joka käy iskee baarin komeinta miestä vetämällä strippimooveja.
Tää on nyt tällanen ihan tyhjänpäivänen mussutus, mutta mitään konkreettisia vihjeitä on ihan mahdoton antaa. Ei ole sellaista “tee näin ja sinusta tulee maailmankaikkeuden itsevarmin tyyppi” -teoriakirjaa. Tai ainakaan mulle ei oo kukaan sitä koskaan antanu. Opettele siis tuntemaan ja rakastamaan itseäsi, ja sitten ala kehittämään toimintaasi. Oletko ujo? Tule kuoresta. Ei sun tarvii heti poseerata alasti miesten lehdelle, mutta mee vaikka juttelee jolleki pojalle. Ota vaikka pari (ja huom pari) rohkasevaa.
Mä oon huomannu aika usein vetäväni sellasella “nii mitä sitten?” -asenteella. Mitä sitten jos saan tolta mieheltä rukkaset ku alan puhuu sille? Kiitän kauniisti, hymyilen ja kävelen pois. Hyvä jos se muistaa mut huomenna, ja jos muistaaki, nii olin ainaki mieleenpainuva. Paras esimerkki mun ajattelutavasta on Australian matka. Mietin, että uskallanko lähteä? Siis täysin mahdollistahan on se, että kaikki menee päin helvettiä ja Meri heittää mut lentokoneen ikkunasta ulos. Jos me kuitenki päästään sinne Ausseihin, niin mitä jos homma kusee siellä? Ei oo rahaa elää, eikä mitään ja sit tuun takas ja kaikki nauraa mulle ku oon luuseri, jolla ei oo asuntoo eikä työpaikkaa. No perkele. Kyllähän sitä rahaa pitää repiä Suomessaki jostain. Ja jos nyt jää ihan puille paljaille ja on pakko tulla kotiin, niin ainakin mä yritin. Antaa muiden nauraa, mä tiedän, että mä tavoittelin unelmaani.
Mä oon vähän huono kaikessa tällasessa itsetunto-keskustelussa, koska mua ei suoraan sanottuna yleensä kiinnosta. Itsevarmuuden pahin vihollinen lienee nolaamisen pelko. Ei haluta/viitsitä tehdä/olla, koska pelätään häpeää. Multa puuttuu toi. Mä oon se, joka menee helvetillisessä humalassa kertoo rakkaustarinoita pokelle (moi vaan sille kivalle Bäkkärin pokelle), aloittaa lentopallouransa kolmosdivarin miesten kanssa samassa joukkueessa (moi mun nivelille, jotka ei koskaan palaudu) ja tekee jotakuinki kaiken elämässään vähän väärin. Mua toisten nauru kiinnosta pätkän vertaa, glad I can amuse you!
Kyllä mulleki tulee välillä sellasia fläsäreitä, joita en välttämättä haluis muistella. Esim. ku muistaa, että on tanssinut todella tyylikkäästi valssia Mikko Koivun kanssa keskellä Apolloa. Tai kun on kertonut ventovieraille tytöille Bäkkärin vessassa tosiasioita miehistä. Tai kun on saanut turpaansa suoraan tuhatta ja sataa tulevasta lentopallosta, kun on ollut ihan väärässä paikassa sijoittunu miesten pelaamista ajatellen. Tai kun on syöny väärillä aterimilla väärää ruokalajia fiinillä kutsuilla. No mitä vittu sitten? Olipahan hauskaa nauraa räkättää itelleenki. Ja tuskin joku ihminen mut tuomitsee sen perusteella. Ja jos tuomitsee, niin se on sen ihmisen mielenahtautta.
Olennaisinta on kai muistaa se, että ne, jotka tykkää susta oikeesti, tykkää susta kämmeines. Ne, jotka tuomitsee sut väärien aterimien perusteella ei oo sen arvosia.
Siinä missä mä olen löytänyt itseni hieman jännittävistä tilanteista mun välillä yltiöpäiselläkin itsevarmuudella (jostain syystä se vaatteiden vaihtaminen keskellä baaria Recklessin Hessun kanssa leaps to mind), niin mä olen kokenut elämäni parhaat asiat sen ansiosta. Mä olen tutustunut aivan upeisiin ihmisiin ja mm. myös poikaystävääni sellaisella “Moi mä oon Anna, jutellaan” -asenteella. Mä olen myös nyt elämäni onnellisimmassa vaiheessa, ja tiedän, mitä haluan ja tavoittelen sitä. Tiedän kuka olen ja mitä haluan. Hitto miten hyvä fiilis!
Olennaisinta on ehkä kuitenkin se, että itsevarmuus tulee sitten, kun sille antaa mahdollisuuden. Niinku Batmanissa sanotaan: “Why do we fall?” “So we could learn to pick ourselves up.” No, itsetunnon rakentaminen on sitä, että kaadutaan ja opetellaan nousemaan. Ja sitten opetellaan nousemaan tyylikkäästi. Mitä sitten jos nolaan itseni? Jos nauran eniten, niin sitten mullaki on hauskaa.
Mä suosittelen kaikille sitä, että avaatte suunne ja sydämenne ja meette rohkeesti tilanteesta toiseen. “Perkele mä oon hyvä tyyppi, ja tota tyyppiä ihan varmasti kiinnostaa mun mielipide tuulihatuista/raskaasta metallimusiikista/pitsinnypläyksestä/koirien hoidosta”.
Tai vähän niinku minä. “Perkele mä olen hyvä tyyppi, ja totta kai kaikkia kiinnostaa mun mielipide itsevarmuudesta, mun asut ja mun sankaroinnit”. Eli jokainen unohtaa nyt sen “mä olen niin ruma, mä olen niin läski, mä olen niin pitkä, mä olen niin tylsä, mä olen niin -vapaavalintainen negatiivinen sana-”-mussutukset ja miettii, miksi onkaan ihana. Ketään kiinnosta itsestään valittajan seura, mutta ihminen, josta huokuu hyvä olo ja itsevarma fiilis, vetää ihmisiä puoleensa.
Joten lopettakaa se mekkojen kiskominen baarissa alaspäin, kainaloiden tarkistaminen hien varalta ja tukan oikominen. Kävelkää sinne tanssilattialle, hymyilkää ja tanssikaa yömyöhään. Kainalohiki ja sekainen tukka unohtuu aikas äkkiä kun on hyvä fiilis ja naurattaa! Tärkeintä on, että itsellä on hauskaa, eikä se, että joku ajattelee, että “hitto, ton mimmin mekko on vähän vinossa”.
Monelle puhuminen on liian rankka aloitus, mutta hymyllä on hyvä aloittaa. Hymy ei kerro sinänsä vielä mitään, mutta se on sellainen “mulle saa tulla juttelemaan” merkki. Sillonki ku se ei ole suunnattu kellekään, vaan kun ihan vaan on pientä hymynkaretta nassulla. Omana esimerkkinä voin kertoa, että tapasin poikaystäväni päivänä, jona olin ihan onnea täynnä ja hymyilin ku Hangon keksi. Tein tosin itse aloitteen kyseisen miehen suhteen menemällä juttelemaan, mutta olin jo siihen mennessä huomannut pientä silmäilyä herran suunnalta, niin iskin kiinni ku sika limppuun… Myöhemmin mulle on itse asiassa selvinny, että herra ois halunnu tulla juttelee, muttei uskaltanut kun pelkäsi, ettei ole “mun tasoa”. (Ei niin, mä rakastuin siihen vasta ekalla sekunnilla ku näin sen.)
Ja jos joku vielä epäilee sitä tukan korjailua ja muutenki ulkomuotoa jossain ihmisten ilmoilla, niin…
… itsehän olin tuossa taannoin näinkin viehkeänä liikenteessä. Ja juttuseuraa ois kyllä riittäny. Jos oisin malttanu hetkeks pysähtyy. Mutta koska olin totta kai baarin upein nainen, niin ei mulla ollu aikaa…
Kuvat: Weheartit.com
Nyt on ihan pakko tulla sanomaan. Kiitos tästä merkinnästä ja ihan oikeasti sä ansaitset sen kaiken hyvän mitä sulla on.
Mitä itsellesi sanot.
Identiteetti ei käsitteenä tarkoita mitään yhtenäistä, pysyvää kokonaisuutta, vaan se muodostuu ja muuttuu koko ajan.
Ihmisen yksilöllinen identiteetti muodostuu lukuisista määreistä. Itsensä voi määritellä ammattinsa, vanhempiensa, lastensa, maantieteellisen sijaintinsa, työyhteisönsä tai esimerkiksi harrastuksensa perusteella. Sisäinen dialogimme kertoo meille sen, millaisena itsemme näemme, mihin uskomme kykenevämme ja minkä arvoisia koemme olevamme.
Siinä, missä jokaisella meistä on lukuisia mahdollisuuksia muodostaa käsitys siitä, keitä olemme ja millaisia olemme, on meillä myös mahdollisuus muokata näitä käsityksiä pohtimalla, auttaako kyseinen piirre minua, vai estääkö se toimimasta tai kenties kokonaan menemästä eteenpäin.
Jokainen meistä kokee joskus negatiivisia tunteita ja voimattomuutta. Kaikki meistä pelkäävät joskus epäonnistuvansa. Se, mikä erottaa itsensä toteuttajan niistä, jotka eivät onnistu, ei ole se, mitä heille tapahtuu, vaan se, miten he siihen suhtautuvat.
On oleellista hyväksyä negatiivinen ajatusketju osana inhimillisyyttä ja toimia siitä huolimatta, sillä negatiivisista tunteista ei pääse eroon niitä välttelemällä. Esimerkkinä tarina, jonka mukaan pitäisi olla ajattelematta suurta vaaleanpunaista elefanttia, mutta kuinkas käykään, näet mielessäsi tällä hetkellä juuri sen.
Sisäinen dialogisi määrittelee ja muokkaa vahvasti omaa käsitystäsi itsestäsi. Jos uskot että olet arvokas ja vahva, ajan saatossa nämä käsitteet muodostuvat osaksi identiteettiäsi.
Näin ystävänpäivän lähestyessä, voisit kirjoittaa itsellesi ystävänpäiväkortin tai kirjeen, sillä olethan oman elämäsi tärkein henkilö. Tämä erityisesti teille, heille ja meille, jotka yleensä tai usein keskittyvät negatiivisiin puoliinsa.
Esimerkki: Henkilö on lähdössä viettämään iltaa ystävättärensä kanssa ja meikatessaan manaa tälle vatsamakkaroitaan, ryppyjään, huonoa itsetuntoaan ja kurjaa elämäänsä. Sen lisäksi, että moinen tuskin kohottaa kenenkään mielialaa, henkilön aivot oppivat kaiken sanotun, kuin se tulisi ulkopuolisen suusta, jolloin ongelma pahenee, henkilön minäkuva vääristyy entisestään ja olo on aina vain kurjempi.
Uskallan olettaa, että harvat meistä sanoisivat parhaalle ystävälleen sellaisia asioita, joita itsellemme sanomme tauotta, päivittäin, unohtaen tai ymmärtämättä, kuinka paljon moinen vaikuttaa omaan käsitykseen itsestämme.
Tee tänä ystävänpäivänä poikkeus. Kirjoita itsellesi kortti tai kirje, kuin kirjoittaisit rakkaimmalle ystävällesi. Kerro itsellesi hyvät ja kauniit piirteesi. Kehu itseäsi, sillä sitä voi harvoin tehdä liikaa. Tunnusta itsellesi, että olet joka ikisen kehun arvoinen. Olet ansainnut olla onnellinen kaiken sen jälkeen, mitä olet kokenut. Keskity kirjoittamiseen ja tee se huolella. Älä jätä itsekritiikille tilaa. Säilytä kortti ja lue se aina, kun tunnet itsesi voimattomaksi. Usko siihen mitä sanot. Anna itsellesi lahja. Uusi hajuvesi, viikonloppu kylpylässä tai vaikka rauhallinen koti-illallinen kynttilän valossa. Tee se itsellesi, mitä haluaisit ja toivoisit muilta. Sano itsellesi ne asiat, mitä odotat toisten sinulle sanovan.
Anna oot paras! Tää teksti oli niin loistava, vois olla jossain terveyskeskuksen ständillä “Minä ja itsetunto”-vihkosena :D
hienoa Anna, hienoa. ehkä hienoin blogikirjotus joka on elämäni aikana tullu vastaan. tosi kannustava, ja humoristinen vaikka vakavasta asiasta kirjotitkin! kiitos tästä <3 ! :)
*Taputtaa hurjasti käsiään yhteen*
Todella hyvä ja kannustava kirjoitus :) Pisti itsekkin miettimään, miksi usein sanoo poikaystävälle masentuneena “Oon taas lihonut, enks ookkin?”. Ens kerralla taidankin ton tilalla kysyä “Enks näytäkkin tänään aikas hyvältä? Musta ainakin näytän.”
Mä teen tota. Yleensä vastaus on tosin sellanen “häähhh, joo” ja sit keskittyminen johonki hyvin olennaiseen.. Mut sit ku sulla on tukka rutussa, meikit poskilla ja muutenki turvonnu ja ahistunu olo ja joku tulee kertoo, että näytät upeelta, nii jo maailma on upee paikka;)
Mulla olis nyt vähän kritiikkiä tähän postaukseen.. Tosi kiva, että kannustat ihmisiä hyväksymään itsensä sellasenaan jne, mut pari kohtaa pisti mua silmään. Sanot, että jokaisen pitäis hyväksyä itsensä sellasena kuin on, mutta esimerkissäsi esimerkiksi ujoudesta olis hyvä päästä pois. Entä kun ihmisen luonteeseen kuuluu ujous? Pitääkö yrittää muuttaa itseään, koska ujous ei ole länsimaisessa kulttuurissa niin hyväksyttävää tai halutumpaa kuin esimerkiksi yltiömäinen sosiaalisuus? Eikä itsevarmuuden tai itsetunnon saavuttaminen ole niin helppoa kuin annat ymmärtää. Kaikilla ei ole ollut rakastavia vanhempia ja onnellista lapsuutta, vaan huono itsetunto voi pohjautua jo niinkin varhaiseen vaiheeseen kuin vauva-ajan kiintymyssuhteeseen. Mut hei, älä vedä tästä hernettä nenään, sillä tämä ei ole mitenkään henkilökohtaista. Tää oli vaan mun mielipide tästä postauksesta :) Jatka hyvää työtä!
En missään nimessä tarkoittanut, että ujoudesta tulisi opetella pois, tai ujous ois pahasta. Hell, pieni ujous ei ois mulle ainakaan yhtään pahitteeks. Tää postaus oli suunnattu niille, jotka HALUAA siitä pois ja ovat pyydelleet tällaista juttua:) Enkä mielestäni sanonut, että on helppoa saavuttaa itsevarmuus. Itsehän tekstissä nimenomaan sanon, että helppohan mun on mussuttaa, kun on hyvät taustat, mutta se on mahdollista kaikille.
Hyvä itsetunto on aina iloinen asia, mutta tällä asialla on, kuten niin usein maailmassa, myös kääntöpuolensa. Kun itsetuntoa riittää, muut ihmiset unohtuvat usein yllättävänkin helposti ja todellisuus muuttuu minä-minä -maaksi, jossa kaikki se, joka ei itseä miellytä muuttuu maalitauluksi minä-minä -maailman ammuntakerhossa. Tarkoitan esimerkiksi narsismia, koulukiusaamista ja muuta henkistä, mutta myös fyysistä väkivaltaa.
Kyllä hyvä itsetunto on saavutettavissa vaikka olisikin huonot lähtökohdat. Itselläni kuoli isä, äitiä en miltei ikinä nähnyt vapaa-aikanaan selvinpäin, kolme veljeä, joita en oo nähnyt vuosiin, yhden kanssa asuin, enkä puhunut hänelle kunnolla, taas, vuosiin. Silti rakastan omaa elämääni ja mulla on hyvä itsetunto. Pitää vain opetella jättämään asiat taakseen, ei ne siitä mihinkään muutu vaikka niitä surisikin koko ajan.
Ja ujoudesta, siitäkin voi päästä eroon hyvän itsetunnon kautta. Ja kuka nyt haluisi olla ylitsepääsemättömän ujo? Vähäinen ujous ei toki haittaa.
Tosi hyvä kirjotus :> Tuli oikeen tosi hyvälle tuulelle, kun olin eilen katsellut peiliin ja stressannu omia jenkkiksiä. Onneksi on suurempiakin murheita, kuin oma turhamaisuus! Etenkin Suomalaisilla tuntuu olevan itsevarmuus hukassa, joten monen varmaan kannattaisikin ottaa mallia susta :>
musta tuntuu et mun pitää lopettaa sun blogin lukeminen koska mulle tuli niin hirvee ennakkoikävä etten kestä. että heissuli vei vain! en tuu enää ikinä takas. ainakaan tänään.
Poikkeuksena julkastu kommentti jossa uhkaillaan lopettamisella. Et saa ikinä anteeks, nyt se on julkista.
♥
Hyvä kirjoitus. Hyvässä itsetunnossa (ja sen saavuttamisessa) on monella tekemistä. Ikävä kyllä ainakin Suomessa tuntuu vallitsevan sellainen asenne, että aina “pitäisi” väheksyä itseään ja piilotella esirippujen takana parrasvalojen loisteessa olemisen sijaan.
Ainoa asia, joka minua kirjoituksissasi häiritsee, on runsaanlainen voimasanojen käyttö. Mielestäni se on tarpeetonta ja rumaa aikuisen ihmisen tekstissä. Ja varmaan olisi hyvä huomioida nuorempi lukijakunta, vaikka toki kukaan ei kirosanojen kuulemiselta varmasti säästy.
Mä käytän voimasanoja sekä puhutussa, että kirjoitetussa kielessä. Osaan sensuroida ne tarpeen (tilanne/ihmiset) vaatiessa, mutta sitä en ala tekemään blogissani, vaan olen oma itseni, kiroiluineni päivineni:)
Hui, kuinkakohan paljon mä käytän voimasanoja, kun en huomannut tekstissä yhtään:D Tai ei ainakaan jäänyt mieleen, että olisi ollut mitenkään paljoa.
ah tää on niin oikee asenne, jonka toivois oikeesti vaan löytyvän ihan jokaisesta ku elämä vaan on niin paljon helpompaa ku uskoo itteensä eikä välitä muiden mielipiteistä!
tuli tota ittellensä nauramista harrastettua taas aika huolel tänään koulun ruokalassa ku ensin tappelin automaattisen vesihanan kaa, joka antaa kerralla vaan puol lasia vettä, ja sen sijaan et oisin saanu sen lasin täyteen nii kippasin sen sit nurin siihen tiskille ja sit viel metsästin oreganoa ympäri ruokalaa ja yritin repii avaamattomia purkkeja auki huonolla menestyksellä kunnes palasin luovuttaneena pöytään pizzani ääreen ja näin nenäni edessä avatun oregano-purkin… :D
Kuulostaa tutulta. Itse en unohda koskaan sitä sankarointia, jossa veivasin autoa puoli tuntia Sellon parkissa ja totesin, etten saa sitä pois naarmuttamatta sitä tolppaan. Soitin itkussa silloiselle poikaystävälle ja käskin paikalle. Ja se ajo sen vaan suoraan peruuttamalla veke sieltä. Ei siinä mitään, hyvä minä hyvä hei.
Reilu kuukausi sitten olin käymässä Suomessa ja lainasin autoa yhdeltä miespuoliselta kaveriltani… Sitten kävi niin että yhtäkkiä toyota alkoi yskiä, en uskaltanut enää ajaa ja parkkeerasin sen kopiointifirman oven eteen. Kopiointifirman tyypit tykkäs tosi paljon. Enkä uskaltanu koskea koko kärryyn. Aina kun avasin oven, hälytin alkoi huutaa, kun siinä oli joku eriskummallinen venäläinen hälytinsysteemi(?!) joka piti vääntää pois päältä oven sisäpuolelta enkä osannut. Sitten tietenkin paikalle ilmestyi parkkipirkko. Sopersin sille hätäpäissäni että auto on rikki, että öljyt on loppu… Vältyin sakoilta. Taisin avautua vielä jostain elämän syvistä ongelmista siinä riehuessani. Soitin kaverilleni sitten itkien, ja se tuli kävellen hakemaan. :D että tämmösiä nainen ratissa -tilanteita sattuu muillekin ;D
Tää oli ehkä ihanin postausikinä! Sun ajattelutapa ja olemus vaan on nii mahtavaa!
hitto oot ihana :)
“Oletko ujo? Tule kuoresta. Ei sun tarvii heti poseerata alasti miesten lehdelle, mutta mee vaikka juttelee jolleki pojalle. Ota vaikka pari (ja huom pari) rohkasevaa.”
Muuten hyvä neuvo, mutta en käytä alkoholia :D Se on muuten ujona todella hankalaa mennä juttelemaan kellekään pojalle. Joskus ujostuttaa mennä juttelemaan jopa KAVERIPOJALLE. Käsittämätöntä :P Nyt olenkin ottanut missiokseni tuijottaa viettelevään tyyliin kaikkia söpöjä miehiä. Joku niistä varmasti joskus tarttuu syöttiini ja tulee juttelemaan.
Mutta loisto kirjoitus! Tykkään! :)
Mä niin rakastuin suhun tän perusteella! Toi “viettelevään tyyliin” laitto mut hymyilemään niin paljon:) Vielä kun hymyilet ja ehkä sanot moi, voi päästä pitkälle:)
en itekään käytä alkoholia, mutta kummasti baareissa on tullut juttuseuraa viimeaikoina! uskoisin että se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että oon saanu pään sisällä juttuja kuntoon ja itsevarmistunut :) mee sinne ja tosiaan hymyile! vaikka sitten viettelevästi ;) kun sä näytät rennolta niin muutkin uskaltaa tulla juttelee, eli mee ja pidä hauskaa kamujen kanssa niin joku tulee kyl pokaamaan ;)
Siis mä oon kaikki mieheni baarissa saanu kiinnostumaan pelkällä katseella! :D Sillon ku vielä tuli harrastettua kaverien kaa baareilua… mäkään en ryyppää eikä ois tullu mieleenkään ite mennä tekemään jotain alotetta, mut kummasti sitä ku katseensa söpöön poikaan kiinnittää niin päätyy varsin nopeesti tanssitetuks ja jututetuks ;)
Nykysen mussukkani ja tulevan aviomieheni kohalla mä kyl tavallaan tein alotteen mut oltiin kyl jo hyviä kavereita ja tää “aloteki” tapahtu irkissä ja oli kyl tullu aika vahvoi signaalei sielt suunnasta mut kuitenki! Eka ja ainoo mies, jonka saamiseks mä oon tehny jotain muuta ku luonu vietteleviä katseita :D
Anna, mua alko itkettää.. Oot ihana!!
Kiitos Anna tästä. Ku muistaiski aina ajatella näin.
Olis helpompaa. Mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Pitää vaan yrittää.
must toi koko juttu oli aika hyvin sanottu. paitsi että mun mielestä voi olla hyvinki itsevarma mutta ei siltikään viitti mennä puhumaan esim just ihastukselle. mutta tää onki vaa mun mielipide ja toi on sun mielipide. mä kunnioitan sussa just sitä miten itsevarma sä olet. joskus mua ärsyttää täällä blogissa sun jutut ja mielipiteet, mut silti sä oot sen perusteella mitä tän blogin kautta susta irti saan iha helvetin hieno ihmine.
Pakko kirjoittaa kommenttia, että olen aika pitkälti samaa mieltä. Halusin vain lisätä tähän sellaisen pointin tuosta viimeisestä kappaleesta, että who cares vaikka hiukset olis sekaisin baari-illan jälkeen tai tanssilattialla tai olisit ihan punainen naamastas tai hikinen, c’moon – jos osaat tai/ja haluat tanssia ja pitää hauskaa niin hittojako sillä on väliä, miltä näytät? Nähnyt monesti mimmejä jotka tulee tanssilattialle seisomaan, ettei vain olisi “virheellinen”, huomannut kyllä toisenkin puolen, mitä enemmä olen antanut tanssimiselle tilaa ja itselleni ilmaisukeinoja ja pitänyt vain hauskaa – sitä enemmän on myös seuraakin tullut tarjolle. Ei se vaikuta paljoakaan, jos olet epävarma etkä tee muuta kuin seisot ja tönötät murjottaen, kuin se, miten säteilet ilosta ja onnen huumasta ja kaikesta siitä hauskuudesta illan aikana! Siis lainaten Anna – go for it. Hyvä fiilis kantaa paljon pidemmälle pitkällä tähtäimellä.
No ku nimenomaan! Mä oon se, joka tanssii ihan siis pienen apinan näkösesti siellä tanssilattialla ja todennäkösesti tyhjennän tanssilattian muuveillani, mut perkele on hauskaa ainaki:D
täällä on toinen apina, että ollaan siellä kaksistaan eikä välitetä muusta maailmasta. :D Pääasia, että on hauskaa ja ittel jää hyvä mieli kun on kunnolla “jumpannut” ja pumpannut kaikki ylimääräinen energia ja tanssimuuvit tanssilattian salaisiin kammioihin! :D
Ihana postaus ja niin täynnä asiaa. :) Mä omistin itse kans ennen niiiiin surkean itsetunnon, en kehdannut edes puhua tyyliin kellekään, koska vihasin itseäni. Sitten vaan kerran päätin repästä ja ylittää itseni, sen jälkeen mun itsetunto lähti huimaan nousuun ja nykyään voin sanoa rakastavani itseäni, vaikka tekisin mitä noloa tai mulla olis mitä huonoja piirteitä. :) Ja sitä on todellakin vaikeaa neuvoa ketään että tee sitä ja tota niin itsetunto paranee, koska se tapahtuu yleensä vähän huomaamattaankin ajan kanssa! Mutta sen olen huomannut että elämänlaatu ja kaikki parani heti, kun tajus, että oon oikeesti aika hyvä tyyppi.
Voi hitto miten ihanalla energialla ootkaan kirjottanu tän!
Toivottavasti tää helpottaa useiden epävarmojen tuskia. Itekkin oon ollut aina jotenkin epävarma itestäni ja ajatellut aivan liikaa mitä muut musta ajattelee, mutta viimesen vuoden aikana muhun on alkanu kasvaa juuri toi sun mainitsemasi “nii mitä välii”-asenne. Mä oon mä ja elämä on muuten hemmetin paljon helpompaa ja hauskempaa kun uskaltaa vain olla itsensä. IKINÄ ei KUKAAN voi miellyttää kaikkia ja so shall be it, miksi sitten yrittää mokomaa mahdottomuutta?
Mä ainakin oon helvatan hauska, älykäs, mielenkiintoinen ja vieläpä kauniskin tyyppi! Ja jos joku muu on eri mieltä niin antaa olla, mä oon silti! :D
Amen. Toihan on just kaiken avain. Koskaan ei voi olla 100 % hyvä kaikille. Miksei olla sitä itselle?
Vau. Ihan mielettömän hieno ja koskettava kirjotus. Luin koko tekstin ku silmät liimattuna näyttöön… Mulla on ollu paljon nykystä huonompi itsetunto, mutta mm. maailman ihanimman poikaystävän (joka rakastaa myös mun heikkouksia) oon oppinu hyväksymään itteni ja heikkouteni ja rakastamaan itteeni. Oon ihan hyvä tyyppi. :)
Vitsi sun blogi ihana! Ja tää on toosi hyvä postaus. Oon aikasemminki lukenu jonkun tän tapasen postauksen.Se saimut tajuumaan paljo asioita ja sen kuinka asiat on oikeesti hyvin ja se opetti arvostaan mua sellasena ku oon. Tuhannet kiitokset siitä tuollainen pieni asia sai kaiken näyttämään paremmin ja kiitos vielä kerran!
Voi. Mulle tuli tän lukemisesta kauheen ihana fiilis. Tuli sellainen olo, että jees, vähänkö oon ihana! Tuli sellainen lämmin ja hyvä olo. Tuli sellainen olo, että tekis mieli mennä ulos huutamaan täysillä ja kierimään lumessa. Tekis mieli vallottaa maailma!
Hassua, miten yks teksti saa tällasta aikaan. Kiitos sulle!
Tää oli hyvä, kiitos!
Tarkotitko tolla Bäkkäri jutulla Kampin bar Bäkkäriä?
Juu, maailman ihanin poke, kosin sitä vielä joku päivä!
aaaa kirjotat nii hyvin ja täyttä asiaa! sul on upee asenne! kiitos tästä<3
Wou! Olipa ihana postaus ja vielä täyttä asiaakin :D Mun itsetunto ei oo mistään parhaasta päästä ja se johtuu just siitä, että mietin liika mitä muut musta ajattelee. Tykkään tosta sun “so what” asenteesta, ois niin mahtava pystyä joskus samaan.
“Itsevarmuuden pahin vihollinen lienee nolaamisen pelko. Ei haluta/viitsitä tehdä/olla, koska pelätään häpeää.”
Tätähän se nimenomaan on.
Mulla on sellanen kaveri, joka nyt vaikka esimerkiks ulkona liukastuessaan nousee ylös (joo tää on ihan normaalia, ja kannattavaakin), katsoo taakseen, ETTEI KUKAAN VAAN NÄHNYT(!!!), koska se jos mikä olis kauheen noloa ja soittaa melkein itku kurkussa mulle, että miten nolosti hänelle kävi. :D Voe herraisä sentään xD Sama ihminen jättää niin paljon elämässään tekemättä, koska muuten vois joutua torjutuksi tai alttiiksi noloille tilanteille.
Ainiin, tärkein unohtu. Kiitos tästä postauksesta. Herätti ajatuksia jopa mun pään sisällä. :-)
aivan mahtava teksti, ja oikeessa olit, sopii älyttömän hyvin tohon hyvinvointi kategoriaan. Oon ollu jo pitkään lukijana, ja kerron kokemuksesta, että sun blogi on aikamoinen innostuksen lähde :) Itse liikun monesti semmoisessa kaveri porukassa, jossa tapahtuu just tätä baarissa jalat ristissä murjottamista, et emmä voi ku kaikki kattoo pahasti. Mut tavallaan, kun oon lukenut sun ja parin muunki blogin kommelluksista ja pienistä sekoiluista, on tullu itelle enemmän ja enemmän semmonen olo et wtf? who cares, mä meen just nyt just tälläsenä just tästä ja aivan sama mietitkö sä ja sä et hyi kato vaikka ton paitaa.. Ja kokemuksena tää on ollu hauskaa! Pelkkä se tieto, että joo se mungoannaki uskaltaa säheltää, miks en minäki muka. Oon myös huomannu, että oikeestaan elämä on liian lyhyt semmoseen mitäjosjakun murehtimiseen, ja aika nopeesti kaveritki huomas. Tavallaan kaikki tää sun ansiota! Koita jaksaa säheltää vielä kauan, mekin jaksetaan, ja luetaan sitten sun blogia ja nauretaan sun kanssas sun ja meijän jutuille! Kiitos, että jaksat innostaa meitä olemaan meitä, eikä muita :) arvostan!!
Kiitoskiitoskiitos! Iso kiitos sulle Anna täst postauksest. Tää todellakin laittoi miettimää et miks aina mollaa itteensä eikä oo rohkeesti oma ittensä. Huomasin postauksen myötä et en todellakaan oo enää lähtöpisteessä “oon tylsä, oon lihonnu” yms. vaan osaan jopa jo välillä kiinittää vihdoinkin huomioni niihin asioihin missä oon hyvä ja mikä minussa on hienoa. Vielä kerran iso kiitos ja aploodit :)
AAA ANNA! tää on aivan mahtava kirjotus:) sulla on paras asenne mitä voi olla! jatka samaan malliin!tykkään sun blogista tosi paljon!(:
Anna oot ihana! <3
En osaa sanoa mitään muuta :D
Tän kirjotuksen jälkeen mun oli pakko lopettaa mun fiksut ” vitsi ku haluisin kommentoida, mutten viitti” ajatukset ja pistää kommenttii ! Tää kirjotus oli tosi hauskakivamahtava ihana ( no okei, on ne muutki) ja vaikka en nyt missää itseinhoni syövereissä ole ikinä uinutkaan, sitä oli silti mahtavaa lukea ja siitä sai superhyvän mielen tähän iltaan ! =)
Ainiin, ja mun mielest toi sun asenne, et oot just oma ittes, vaik tänne monesti jotku valopäät planeetalta viisaus tulee kertoo et kiroilet liikaa, olet ilkeä, seisot vinossa tai jotai muuta yhtä valaisevaa on paras esimerkki siitä miten ollaa itsevarmoja ja rakastetaa itteänsä ! Oot vaan niin mahtava kaikkine hauskoine juttuines ja mahdollisine ivallisine kommentteines joillekki valittajille, et siit ei voikku ajattella, et ” JES ! Pidä toi ! ” ja saada itelle hyvän mielen :———D !
Kieltämättä on lähes mahdotonta antaa kovin yleispätevää neuvoa, miten voi parantaa itsetuntoa. Itselläni se on tullut osaksi iän myötä, mutta suurin vaikutus on ollut ystävillä, jotka ovat arvostaneet minua mielipiteineni sellaisena kuin olen ja nauraneet vedet silmissä kanssani. Eli älä tuhlaa aikaasi ihmisiin, jotka nälvivät, yrittävät nolata tai eivät muuten osaa arvostaa sinua. Etsi ystäviä, jotka oikeasti kuuntelevat, joiden kanssa juttu luistaa ja on oikeasti hauskaa. Se todella kasvattaa henkistä minää. Ole rohkeasti oma itsesi omine mielipiteinesi, mutta kuuntele myös muita ja yritä ymmärtää heidän näkemyksiään asioista.
Itse olen kokenut aikamoisen muodon muutoksen peruskoulun punastelevasta punapää-hammasrauta-lookista ja saanut miehiltä huomiota, josta vain silloin joskus saatoin haaveilla. Nyt kun mietin, onhan sekin varmaan itsetuntoa pönkittänyt, mutta toisaalta se on nykyään vain rasittavaa, varsinkin baarissa, jos haluan vain pitää hauskaa kavereiden kanssa ja joku känniääliö pyrkii väkisin tuppaamaan seuraan. Ei kiitos. Eli en suosittele yrittää parantaa itsetuntoaan miesten kautta, todennäköisesti sillä vain satuttaa itseään enemmän. Kyllä se arvoisesi kolli sinut löytää ilman suurempia jalassa kehruita.
Kannattaa rohkeasti kokeilla kaikkea uutta ja haastaa itseään, vaikka se aluksi jännittäisikin. Eipä se maailma loppujen lopuksi niin pelottava ole :).
Ihanaa joulun odotusta kaikille ihanille naisille ;)!
Tosi hyvä kirjoitus ja niin totta:) Tästä tuli oikein hyvä mieli!
No tämä oli jo oikea hyvän mielen postaus! Kuulostaa niin kovin tutulta nämä hikiläntit bilemekossa, ihme valssit ja muut jorailut keskellä baarin tyhjää tanssilattiaa, keskustelut tuntemattomien miesten kanssa omien lasten tulevista nimistä (jotka on päättänyt pitää salaisuutena, mut voihan niille tuntemattomille kertoo?) ja etenkin unohtamatta kovinkin tuoretta tapausta, jossa meikäläinen viilettää ympäri tamperetta sukkasiltaan koska toisesta kengästä hajosi auttamattomasti korko, eikä toisia kenkiä tietenkään ollut mukana.
Jos olen näistä jonkinmoista morkkista joskus kokenut, niin voin kertoa että en enää! Ne jotka pitävät hauskaa baarissa istumalla 4 tuntia samalla penkillä siideriään siemaillen ja paheksuen että missä tuonkin neidin kengät on, omistavat varmasti köyhemmän elämän kuin minä! Ainakin minun mielestä. Ainakin tämän postauksen jälkeen.
Koskaan en hirveästi ole omia tekojani yrittänyt hillitä, vaan mennyt aikalailla sen hetken huuman mukana, ja tämä postaus todellakin sai tajuamaan sen että hei, ei siinä ole mitään väärää! Päinvastoin! Omana itsenään oleminen ja sen kanssa eläminen on kyllä yksi elämän tärkeistä tekijöistä, sen olen myös itse saanut huomata viimeisen parin vuoden aikana.
Ehdottomasti yksi parhaimmista postauksistasi, jos vuoden innostaja -titteli ei olisi jo taskussasi niin tämän jälkeen olisi varmasti :) Kiitän!
HYVÄ HYVÄ HYVÄ! Ei voi oikein muuta sanoa, mahtava teksti! Ihan ku ois jostain lehdestä, tuli mulla ekana mieleen, mutta tiedän siis että on sun kirjottama :) Mutta tossa on asiaa 100% . Ite en oo lähellekkään noin itsevarma, en itseasiassa yhtään. Mutta ehkäpä saan tän tekstin myötä vähän lisää itsevarmuutta :)
Joo, en voi muuta sanoa ku kiitos! Mahtava postaus, jatka samaan malliin :)
Mahtavan upea kannustuspuhe ! Itselläni tosin alkaa olemaan jo aika hyvä itsetunto, jota kiitän suurimmaksi osaksi urheilun tuomasta varmuudesta. Voin nykyään mennä laulamaan koulun eteen tai esim. viime keväänä tanssin nykytanssia koko koulun edessä (miettikää nyt, kaksimetrinen hujoppi tanssii tiukoissa trikoissa ilman tuntiakaan tanssiopetusta, saatikka sitten nykytanssia. mitä se edes on? =D)
Mutta pointti oli se että mahtava blogi, mahtavempi postaus ja mahtava ihminen olet !
Anna, jälleen kerran oot niin oikeassa! On typerää jättää asioita tekemättä peläten sitä, mitä muut ajattelevat. Tällaisessa pikkukylässä, josta olen kotoisin, jokaisesta puhutaan paskaa tekipä mitä tahansa. On täysin mahdotonta ja turhaa yrittää miellyttää kaikkia, aikansa voi käyttää niin paljon paremminkin. Sitäpaitsi, oon aina ollut sitä mieltä, että parhaat tyypit ovat sellaisia, jotka jakavat mielipiteitä! :)
Tykkään ihan tajuttomasti näistä sun mielipidepostauksista, ja miltein aina voisin allekirjoittaa jokaisen kohdan. :) You go girl!
Musta on aika mielenkiintoista, että puhut itsetunnosta kuin omaisit hyvänkin sellaisen, kun ihan yleisessä tiedossa on, että sulla on todella huono itsetunto. No sulla on aikuistumiseen vielä pitkästi matkaa ja tuohon ikään kuuluu epävarmuus.
kiitoskiitoskiitos tästä! ehdin jo kirjoittaa hirveän avautumisen sulle tän tekstin jälkeen, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi asiana oli vain se, että uskalsin äsken tehä jotain mitä oon vatvonu jo monta päivää. Kiitän, olo on heti parempi ja onnellisempi =)
Oon tässä angstaillu paskaa päivää ja sitä et mikään ei mee niinku pitäis. Tää postaus sai hymyn huulille, joka sana tossa tekstissä oli asiaa! Taidan ollakki aika nätti nää hiukset sotkunutturalla ja nenä punasena niistämisestä.
Heippa! Ihan pakko sanoa vielä näin erikseen, että KIITOS tästä postauksesta! :)
Kirjotat täyttä asiaa! Varmasti useimmat on lukenu näistä asioista jo tuhat kertaa, mutta jostain syystä, itseni mukaan lukien, nää asiat ei vaan millään oo meinannu iskostua päähän. Koin tänä vuonna aikamoista myllerrystä omassa elämässäni, ja luulin etten ikinä selviäisi yksinäni arjen, haasteiden ja kiireiden keskellä. Vaan mitenkäs sit kävikään? Musta tuli itsevarmempi, energisempi ja onnellisempi kuin koskaan! Ekaa kertaa todella tutustuin mun sisällä olevaan tyyppiin ja rakastuin siihen. Löysin itsestäni rohkeuden yrittää, vaikka voisinkin epäonnistua, ja oon siitä niin ylpeä. Tää lainaus “Why do we fall?” “So we could learn to pick ourselves up.” todella kiteyttää kaiken!
Itsetunnon ja itsevarmuuden kanssa painiskelu on varmasti elämän mittainen matka, mutta onneks sillä tiellä ollan jo pitkällä. Välillä tulee tietenkin yhä heikkoja hetkiä, ja ihan viime päivinä epävarmuus on jälleen nostanu päätään, mutta tää teksti sai mut taas muistamaan, miten turhaa se onkaan! Epävarmuudella ei vaan voi voittaa, joten ammun sillä ihan turhaan vaan itseäni jalkaan.
Sain tästä kyl sellaset lisäbuustit kaikkeen, että…! Vielä kiitos, ja ihanaa joulunodotusta sulle! :)
upeeta! kirjotat tärkeän, tosi tärkeän asian puolesta! toivottavasti mahd moni lukis tän ja kokis valaistuksen :)
Tästä tuli jotenkin hirveen hyvä fiilis. Tuli sellanen olo, että mä oon hyvä just tällasena ku oon. Oon aina ollu luonteeltani tosi ujo, mutta pikkuhiljaa oon pala palalta muuttunu vähän avoimemmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi. Itsetunnon kanssa on silti vielä hirveästi tekemistä ja välillä tulee sellasia päiviä, jolloin tunnen itseni maailman rumimmaksi luuseriksi. Tän postauksen myötä tajusin yhen asian, mikä sai hymyn kasvoille. Oon nimittäin menossa töihin yhteen paikkaan, jossa olin joskus tutustumassa työelämään ja jännitin sillon ihan hirveesti, että mitä muut musta ajattelee. Mut nyt en oo miettiny sitä yhtään! Jos en kelpaa tällasena ku oon, ni se on niiden ongelma!
Kiitos Anna ihanasta postauksesta! ♥
Amen. Munkin itsetunto on nyt nousemassa, ja hyvä niin sillä olin joskus pari vuotta sitten aivan helvetin epävarma itsestäni. Mut kyllä mua rupee vieläkin ärsyttämään ku salitän poikaystävälle just jotai et “kato ku oon lihonnu oon kauheen näkönen” jne, ja kuulee yhtäkkiä ite miten tyhmältä ja huomiohakuselta se kuulostaa :D En taaskaan osaa kirjottaa mutta eiköhän pointti tullu selville :D
Aivan ihana Anna :) Kiitos loistavasta blogista, saa aina hymyilemään!
Millaisia vinkkejä antaisit erityisesti meille, jolla ei ole ollut elämän varhaisvaiheessa ja ennen täysi-ikäisyyttä sitä kannustavaa turvaverkkoa?Miten luoda sitä “myöhemmällä iällä”?
Oma itsentuntoni on jo hiljalleen parantunut itsenäisen elämän aloituksestani (18 v.). Nykyisin uskallan jo esim. jutella tuntemattomille aika hyvin. Matkaa on kuitenkin vielä kuljettavana. Päässäni soivat toisinaan oman perheen halveksivat kommentit vuosien varrelta. Pahimmassa elämänvaiheessani sain paskaa niskaan kotoa perheeltä, koulussa kiusaamisen muodossa eikä mulla ollut ketään ulkopuolista ihmistä tukemassa. Onneksi nuo asiat ovat tälläkin hetkellä päinvastoin. Jatkuva lynkkaaminen niin idästä, lännestä kuin pohjoisesta jätti kuitenkin pohjattoman häpeän itsestäni sekä pahoja arpia.
Okei, mainitsit ettei sulla ole kokemusta tästä asiasta… Mutta näen sut kuitenkin jotenkin huippuempaattisena persoonana, joten olisi mielenkiintoista kuulla, mitä vastaisit tähän. :)
Huh huh.. Mulla oli just maailman kauhein ensimmäinen harjoittelupäivä.. Mokailin vitusti, no totta helvetissä ku oli eka päivä, mut tää nuori jätkä joka oli mun kanssa siel duunis ei sitä oikein tajunnu vaan valitti ja vinetti ja purki huonon päivänsä muhun. Postasin jo Facebookkiinkii että nyt kyl vaihtuu ala!
MUTTA sitten luin tän, ja mulle tuli sellanen SOOOOOOUU WHAAAATT fuck you inhottava työ”kaveri” – fiilis. Siis niin täys sellanen who cares olotila. JA TÄÄ TUNTUU HYVÄLLE!!
On meinaan mahtava tunne, kun huomaa toisen ihmisen olevan samalla kannoilla samoista asioista! Anna, jatka samaan malliin. Ehkä tämän postauksen pohjalta voisin unohtaa pienen epävarmuuteni asioihin ja potkia osittain huonon itsetuntoni pellolle! Vaikka olen oma itseni, nolaan itseni, nauran itselleni, teen kaikkia hulluja asioita, en aina jaksa välittää täydellisestä ulkomuodosta ym, silti jokin on sisälläni huonosti. Itseasiassa ystäväni, jolla on masennus, on ulospäin ihan normaali ja mukava ja hauska persoona. Kukaan ei olisi voinut arvata masennuksesta, ellei olisi tiennyt.
Mutta, hyvää yötä ja hyvää itsetuntoa KAIKILLE.
Oot kyllä huippu :D Ite oon kans melko itsevarma, tanssin baarissa pöydillä luullen itseäni luultavasti hyvinkin seksikkääksi ja avaudun pokeille miehistäni :D Sitten iskee aina morkkis että hei, ei Minna aina tarttis olla esillä. Mutta camoon, miksi ei? Mulla on todellaki ollu hauskaa :D Ja tiiän että ei kaikki pidä musta. Parhaimpiahan ne baarista otetut valokuvat on, joissa tukka on päin peetä ja mekko tyyliin väärinpäin päällä :D
Toisaalta minullaki on niitä hetkiä kun ei aina ole rohkea olo :) Mutta kiitti Anna tästä!
Bäkkärin poket<3 tai bäkkärin kaikki työntekijät.. AHH
hyvä posti!! pitää vaan bitchsläppää itteään aina ja olla sillee "jumalauta muijja! nyt loppu toi vine!"
Moi!
Tosi hyvä kirjoitus, tykkäsin! :)
Miksei moniin vanhempien postausten kysymyksiin ole vastattu mutta uusimpien on?
Ehdottomasti varmin tapa saada miesten huomio on olla onnellinen ja elää täysillä. Kuka voi vastustaa ihmistä joka viihtyy omassa elämässään? Se houkuttelee muitakin mukaan viihtymään.
Eiköhän sen “herra oikeankin” kohtaa helpoimmin kun tekee asioita mistä tykkää ja tapaa muitakin jotka tykkää samoista asioista…ja koska elämä ei ole pelkkää miesten metsästystä niin voihan siellä tavata myös uusia ystäviä ja mikä parasta: hyvä olo itselle kun tekee asioita joista tykkää!
Ja allekirjoitan tuon yllä mainitun väittämän että Suomessa pitäis aina väheksyä itseään, elämäänsä ja ylipäätään aivan kaikkea. Usein se on myös helpompaa kun kokee että näin on “oikein” tehdä ja valitus on hyväksyttävää. Jos on tyytyväinen niin muut aattelee, että “mikä se on olevinaan” <- ja sitäkään ei aina jaksa.
Mut pikku hiljaa, pienellä yrityksellä kerrallaan me sitä omaa ja yhteistä maailmaa muutetaan :)
Ihana ja koskettavakin teksti, sulla on kyllä ihailtava itsetunto, aloin oikeen itkeen. Tosin aloin itkeen lähinnä siks, että tajusin että on hyvin epätodennäköistä, että tuun ikinä saavuttaa niin paljoa itsevarmuutta tai niin hyvää itsetuntoo että voisin tuntea itseni todella onnelliseksi. Elämä on potkinut päähän niin paljon ja loppua ei näy. Mä olen just se, joka antaa itsestään hyvinkin itsevarman kuvan ja kukaan ei varmaan uskois ainakaan heti et sen kuoren alla on ihminen niin rikki ja epävarma. Mä myönnän rehellisesti, että olen kateellinen niille, joilla on onnellinen, tukea antava perhe, rahaa tarpeeksi elämiseen ja sellasia parhaita aitoja ystäviä, joihin voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Tai poikaystävä! Mutta joo eihän tässä nyt ole tarkoitus mitään omaa säälisurku -tarinaa kertoa, jotenkin vaan tulee tarve kirjoittaa tässä kyynelehtiessä. Jos saisin ensin elämän osa-alueet kuntoon niin ehkä sitten lähtisi se itsetuntokin nousuun ja huomaisi ettei tää elämä ja oma naama ihan perseestä olekaan.
Niin tosiaan kiitos tästä tekstistä, kyllä mä tästä sain paljonkin ajattelemisen aihetta, et ehkä selviäis paremminkin kun ei kääriytyis vaan itsesääliin! :) Olet blogisi perusteella lämminhenkinen ja ihana ihminen ja blogistasi olen saanut paljon iloa ja tavoittelemisen aihetta siihen parempaan tulevaisuuteen!
Hyvää nimpparia Anna! :)
Ihana postaus, mä niin rakastan sun blogia. Sulla on asenne ihailtavan kohdillaan, toi on se mihin ihmisten pitäis pyrkiä, että osais rakastaa itseään.
Kiitos siitä että olet olemassa ja kiitos siitä että jaksat kirjoittaa ja piristää meidän muiden tavallisten tallaajien päiviä kerta toisensa jälkeen :) Itse olen viettänyt kohta puoli vuotta brasseissa ja ulkomailla asumista mun mielestä ihan jokaisen pitäis kokeilla, täällä löytää itestään ja maailmasta niin paljon uutta ettei ikinä olisi voinutkaan kuvitella. Ja pahimmissa suomi-ikävissä sun ihanat postaukset aina nostaa mielialaa :) Ota kaikki ausseista irti, melkein itselläkin perhoset vatsassa kun miettii mitenhän se sun reissu lähtee käyntiin ja mitä kaikkee pääset siellä kokemaan. Kiitos näistä ihanista monipuolisista postauksista, jatka samaan tyyliin!
Hmmm… Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja huomannut, että olet ihminen jonka haluaisin tuntea. Ihan senkin takia, että muistutat paljon itseäni, mutta myös siksi että sinulla on hyviä mielipiteitä. Ja mikä parasta on se, että uskaltaa seistä omien mielipiteidensä takana. ;)
Kun minulla joskus loppuu ns. “haastajat” keskusteluista.. Oma ikäluokka (-89) ja ympärillä olevat ikäryhmät on välillä minusta turhan ohjailtavissa.. Eikä kellään ole tarmoa jaksaa perustella minulle omia mielipiteitään, kun halutaan olla vain jotain mieltä ja sen pitäisi riittää. Minusta se on vaan maailmassa rikkaus, että porukalla on omia näkemyksiä ja mielipiteitä.. ja miekö vaan oon niin vilpittömän kiinnostunut ihmisistä ja siitä mitä niiden pään sisällä liikkuu.. Haha. :D
Mutta anyway, onnea Australian reissuun ja itsekkin olen repinyt itseni irti kaikesta “turvallisesta” ja tällä hetkellä amerikassa aupairina, enkä tuntenut täältä ketään.. Tosin olen tehnyt näin todella paljon ennenkin mm. opiskelupaikkakunnalle muuttaessa 15 v. yms. Mutta sen vaan sanon, että sinunlainen ihminen pärjää. Todelliset ystävät ja perhe säilyy aina sydämmessa ja vaikket heitä näkisi/olisi yhteydessä vuoteen, rakkaiden luokse paluu on aina helppoa ja vaivatonta.. Kävipä reissussa miten kävi. :)
Good luck lady! Ja ihanaa joulun aikaa!
Ps. ei tarvitse julkaista kun ei aiheeseen liity.
Nyt meni kyllä niin ytimeen kuin olla ja voi. Mä oon kans tosi itsevarma ihminen ja oon joskus miettinyt, että mistä se johtuu. Ja oon ollut myös koulukiusattu ja mua on kahdehdittu milloin mistäkin ja oon siihenkin aina miettinyt että miksi, mitä mä oon tehnyt niille?
Sä annoit vastaukset noihin. Epävarmuutta mäkin olen monien ihmisten toiminnan syyksi ajatellut, mutta tuo että mistä se itsevarmuus tulee, sitä en ollut ratkaissut. Sehän on just se asenne, että puuttuu kohtuu kokonaan se itsensänolaamisen pelko. Ja se, että ei välitä mitä muut ajattelee. Mielestäni nää on hyviä juttuja ja mä oon yleisesti ottaen hyvä tyyppi :) (btw, ku molemmat nyt oikiksessa ollaan, niin oletko havainnut, että tässä populaatiossa on kohtuu yleistä se itsensänolaamisen pelko? Itse olen tällaisen havainnon tehnyt. Ankaria jäykkiksiä täynnä ainakin lapin oikkis.)
Mutta pakko todeta, että kyllä ihmiset näkee näissä piirteissä kääntöpuolta. Itse esimerkiksi loukkaan jyrkillä kommenteillani vähän väliä jotakin. En siis hauku heitä ihmisinä, mutta kun esitän mielipiteeni johonkin asiaan, niin jotkin vastakkaista mieltä olevat ihmiset ottavat sen loukkauksena. Esim. olen itse poikatyttö ja partiolainen. Tuon avoimesti ilmi, että halveksin ihmisiä, jotka leireillä “neiteilevät” esim. vaikka meikkaamalla :D En kohdista sitä kehenkään, enkä koskaan sano sitä kellekään päin naamaa “hei mitä ihmettä sä meikkaat keskellä puskaa?”, mutta aina joku loukkaantuu. Oon itse ottanut sen asenteen, että ei maailmassa voi olla mitään mieltä, ilman että joku loukkaantuu, joten en välitä. :D Jotkut pitävät tätä törkeänä. Omasta mielestäni mulla on vaan mielipide ja saan sen sanoa, kun en haukkuani kehenkään muuhun kohdista enkä estä heitä olemasta eri mieltä/tekemästä omia valintojaan.
Kiitos jälleen kerran loistavasta kirjoituksesta :)
Anna! Sä oot ihana! (: Oon monesti miettiny että miten joku ihminen voi ajatella niin samoin asioista kun minä, pystyy olemaan niin itsensä koko ajan kaikessa mitä tekee ja pitämään pään pystyssä joka tilanteessa. Tän lukemisen jälkeen oon valmis teettämään paidan sun nassulla ja kertomaan miten oot paras ikinä.
moi! Tuli äkillinen aiheeseen liittymätön ehdotus mieleen! :) Voisitko järjestää jonkun piirustuskilpailun? Mieluiten aiheena sinä. Voi tietysti tuntua, että on sitten melko itserakas aihe, mutta ite tykkään hirveesti piirtää, ja varmaan moni muukin. Voisit valita muutaman parhaan ja niille jotkut pikkupikkupalkinnot. :) Voi olla ihan tyhmä idea, ja jos näin on… niin piirrät sut sit varmaan huvikseen ja pistän kuvaa tulemaan. Oon ku joku teinifani, joka haluaa piirtää idolinsa kuvan :D
t.sallis 25vee. :D
Hyvää nimipäivää Anna!! :)
Hihi, tää oli ihanan iloinen postaus josta tuli hyvä mieli! Miten ihmeessä sä aina keksit sellaset aiheet jotka on mullekkin ajankohtaisia??? Oot joku meedio ;)
God damn, vaikka oon aina ennenki rakastanu sun mielipidepostauksia sun muita niin tää taitaa olla kyllä se yks parhaimpia! Tuli mielettömän hyvä fiilis sun tekstistäs, ite makoilen tällä hetkellä kotona 4 viikon sairaslomalla ja kieriskelin itsesäälissä rönssöisen ulkoasun vuoksi kunnes lukaisin tän sun tekstin. Piru vieköön jos mun tukka näyttää harakan pesältä ja piru vie jos mun vaatteet on suoraan vaatekaapin pimeimmästä nurkasta ja polvi on desinfiointiaineista keltanen ja haavasidosten peittämä. Mä näytän törkeen hyvältä näissä vaatteissa ja jeesus siunatkoon miten siistit lihakset mulle kehittyy vapaaseen jalkaan ja hauiksiin ko näiden keppien kanssa pelleilen!
Oon ite saanu kommenttia liikuskellessani ulkona parhaiden tyttökamujen kanssa että “voisitteko te rajottaa hiema julkisella paikalla”. Who gives a damn jos me räkätetään kovaan ääneen toistemme jutuille ja vedetään hyvällä omallatunnolla ihan yli? Meillä ainaki on hauskaa, ei mun takapuoltani kutittele jos jollain toisella ei ole. Ja kyl mäkin vissiin aika siisti mimmi olen ko on noita räkätyskavereita ja poikaystävä, joka antaa anteeks mun älyttömyydet eikä mua vielä oo pidätetty rikoksena “Hauskanpito parhaiden kavereiden kanssa julkisella paikalla”. Ei elämän tarvi olla niin vakavaa aina! :) jatka Anna samaan malliin, sun kirjoituksias on ihana lukea!
Noniin ja eikun sitä kirjaa kirjottaan vaan, susta tulis hyvä kirjailija ku jaksaa loputtomiin lukee sun tekstejä :) Aattelin vielä onnitella sua, mua ja muita Anna-nimisiä tänään sillä meillähän on nimipäivä today! Hauskaa nimipäivää ja jatka samaan malliin :)
Heippa!
Oon tässä jonkun aikaa lukenut blogiasi ja vaikka en aina ihan kaikkista sun jutuista tykkää (ja välillä ne jopa ärsyttää, johtuen siitä että ajatellaan monista asioista niin eri tavalla), niin silti tää blogi on ihan parasta. Tällaset postaukset saa mut miettimään että sä oot kyllä oikeesti tosi ihana ihminen! Susta saa sellasen kuvan, että sulla on suuri sydän ja että välität ihmisistä ihan oikeesti :) Keep up the good work!
Mieletön ja upee kirjotus <3!!! Vielä ku osais soveltaa käytännön tasolla ton niin, ettei esimerkiksi tuntemattomien epäkohteliaisuudet tai vastaavat jäis kummittelee mieleen, ni hyvää tulis :)
Kiitti tästä tekstistä ihan hirveesti. :) Osaat kirjottaa jotenki vaa tosi hyvin. Hymyilen varmaan kaks viikkoa tän jälkeen. :) Oot ihana <3
Ihanaa nimipäivää! <3
Aivan mahtavaa tekstiä, tulin tosi hyvälle mielelle :) Niin samaa mieltä vaikka välillä itsekin sorrun ajatuksiin, et näytänpäs kauheelta ja lihavalta. Mut tuli sellanen fiilis, et hitsi mitä sellasesta välittämään kunhan vaan itellä on hauskaa, koska itseä vartenhan tässä eletään :) Elämästä nauttii paljon enemmän, kun uskaltaa olla ja tehdä niinkun hyvältä tuntuu. Itsekin toteutan haaveni ja lähden tammikuussa Lontooseen puoleks vuodeks. Toki asiat voi mennä huonosti, mutta ainakin oon yrittäny ja todennäkösempää on et saan aivan mahtavia muistoja ja tutustun upeisiin ihmisiin, kun et kaikki menis pieleen.
p.s. blogiasi jo kauan lukenut, mutta ensimmäistä kertaa kommentoin
Aivan uskomattoman hyvä teksti. Ihailen sua tosi paljon.
Ja minusta myös yks juttu, joka vaikuttaa itsetuntoon suuresti on se, että osaa laskea leikkiä itsestään. Ja osaa ottaa huumorilla omat mokat/tekemiset. Se on yllättävän vaikeeta, mut sä osaat ja ihailen sitä kovasti!
Elämästä tulee sitä paitsi niin paljon rennompaa ja mielekkäämpää. Ei tarvii aina stressata vaikka ei olekaan täydellinen, eihän kukaan oo!
AIVAN IHANA TEKSTI!
itse jäin juuri miettimään vikaa kappaletta, kun nykyinen ukkosi oli sanonut ettei olisi itse uskaltanut tulla juttelemaan, entä jos et olisikaan ollut yllytyshullu ja mennyt juttelemaan tulevalle ukollesi sinä iltana. siinä olisi voinut jäädä ukko ja ihana onni saamatta.
Pisti siis miettimään että perkele, että pakkohan sitä on antaa mennä jos siihen tulee tilaisuus (tai sitten itse tekee itselleen sen tilaisuuden), koska jos (ja kun!) tulee tollasia “annonko mennä vai enkö”- tilanteita. Niin totta on että tehdyille typeryyksille voi heittää pienet naurut jälkeenpäin, mutta joskus se pieni “minä annan nyt mennä”-asenne voi tuoda (sinun tapauksessasi poikaystävän) jotain aivan uuuuuutta ja ihanaa!
Vitsi jotenki tää teksti kiteytti kaiken sen mitä oon ite huomannu itsessäni, eli että oon viime kesästä lähtien löytänyt itseni ja itsevarmuuteni vahvempina kuin koskaan takaisin, ja tää teksti oli kirsikka kakun päälle. Sillä minähän olen itsevarma, helvetin hieno nainen pikku vioista huolimatta (olisi kamalaa olla täydellinen!), ja olen helvetin ylpeä siitä mitä oon oppinu menneistä ja mistä kaikesta ihanasta voinkaan nauttia nyt!
KIITOS ANNA, teit viimeisen silauksen itsevarmuuteni, eli että en häpeä sitä että oikeasti olen itsevarma ja upea naisenalku. KIITOS <3
Aivan ihanaa joulukuuta!
Kiitos piristävästä tekstistä! Itse olen kyllä eri mieltä tuosta “Jos et itse rakasta itseäsi, tuskin kukaan muukaan.” Ajatuksen viljely vain lisää huonoa oloa ainakin omasta kokemuksesta. Mielummin ajattelen että välillä tarvitaan sitä jotakuta joka rakastaa kaikesta huolimatta ja sitten voi antaa itselleen anteeksi.
Apua Anna ihana teksti!! oma itsetuntoni lopahti parivuotta sitten, enkä siihen tarkkaa syytä edes tiedä. Nykyään olen alkanut tajuta että hei, mullahan on kaikki asiat hyvin. On rakastava perhe, hyvä koti muutenkin ja maailman parhaat ystävät! Välillä en aina tajua miten onnekas oon, mutta jos koen jonkun rakkaista ihmisistäni kanssa edes yhden lyhyen hyvän hetken, vaikka ihan pienen naurun vaan jollekkin ihan tyhmälle jutulle, tajuan että hei kyllä tää ihminen musta varmaan tykkää, koska se on juuri minun kanssa.
Ainut ongelmani kyllä on että olin ihastunut parhaanseen kaveriini, joka on siis poika, vähän yli vuosi sitten. Silloin kerroin hänele asiasta, mutta hän sanoi että hän ei ole valmis vielä seurustelemaan. Sen jälkeen en tykännyt hänestä enää, paitsi me pysyimme hirmu hyvinä kavereina. Nyt on alkanut käydä taas niin että olen alkanut pitää hänestä uudestaan. Tällä kertaa hänkin antaa minulle pieniä ja vähän isompiakin ihastumisen merkkejä, mutta en silti tiedä ymmärränkö nämä merkit väärin ja tekeekö hän niitä vain siksi että olemme parhaat kaverukset. Miten saisin kysyttyä häneltä että mitä hän ajattelee? Olisin yli kiitollinen jos auttaisit edes vähän!:)
Ihana teksti :)
Mulla on noin niinku yleisesti hyvä itsetunto. Jaa, oon ärsyttävä, haluun olla aina oikeessa, oon liian pitkä, mut damn, osaan myös olla ihana, kohtelias, auttaa muita, kuunnella ystäviä, ja ainakaan en oo tylsä :)
Ongelmana mulla on se, et kun on niinkun puolituttuja ihmisiä, niin mitä niille puhua?! Meen usein iha hiljaseks puolituttujen seurassa, kun en tiiä, mistä alottaa puhumaan. Sanon moi, mut sitten? Oon oikeesti tosi äänekäs, yleensä äänekkäin kaikista, nauran, oon tosi pirtee ja ilonen ym. tyyppi. Mut meen ihan mykäks usein, jos en tunne ihmisiä kunnolla. Se on mussa piiirre, joka mua ärsyttää. Haluisin tutustua enemmän, mutta en tiiä mitä sanoa. Ja sit, kun se hiljaisuus on kestänyt monta vuotta, nii sit ei osaakkaan enää sanoa mitään. Koska vähän mua pidettäis outona, jos yhtäkkii rupeisin vaan puhumaan. Ai pidettäis vai? Oudompaa on ehkä olla täysin mykkä, sanomatta sanaakaan…
Jos on joku, jonka kanssa et oikeen tiiä mitä puhua, nii mistä rupeet jutteleen? :D En nimittäin ite osaa sitä keskustelua alottaa, joten jos ei toinen puhu mulle, niin en mäkään sille, kun en tiiä mitä sanoa :s Olisko sulla jotain vinkkiä tähän? :D Ja tosissaan, jotain just puolituttuja, koska sellasille et mee esittäytymään yms.
Mut joo, ihana teksti :) Ja harvinaisen sekava kommentti.
Oli kyllä tosi hyvä postaus ja oon kyllä aivan samaan mieltä sun kanssa :)!
Yksi asia pisti vaa vähän mietityttämään, kun kerroit esimerkkejä mitä olet tehnyt välittämättä siitä mitä ihmiset ajattelevat. Ne esimerkit jäivät kuitenkin vähän kaivelemaan, koska suurinosa (ei kaikki) on tapahtunut baarissa. Kuten ”Mä oon se, joka menee helvetillisessä humalassa kertoo rakkaustarinoita pokelle (moi vaan sille kivalle Bäkkärin pokelle)” tai ”Esim. ku muistaa, että on tanssinut todella tyylikkäästi valssia Mikko Koivun kanssa keskellä Apolloa tai tämä ”Siinä missä mä olen löytänyt itseni hieman jännittävistä tilanteista mun välillä yltiöpäiselläkin itsevarmuudella (jostain syystä se vaatteiden vaihtaminen keskellä baaria Recklessin Hessun kanssa leaps to mind), niin mä olen kokenut elämäni parhaat asiat sen ansiosta” Minun mielestä nämä jutut eivät ole hyviä esimerkkejä, jos puhutaan hyvästä itsetunnosta, koska luultavasti et ole ollut aivan selvinpäin, ku olet tehny näitä asioita. Melkein jokaisen ihmisen käytös muuttuu humalassa, jopa ujokin voi alkaa hyvin rohkeaksi, ja tehdä asioita mitä selvinpäin ei tekisi. Uskon kuitenkin, että uskollat tehdä sitä mitä haluat, välittämättä ihmisten mielipiteistä, mutta mielestäni nämä baarissa tapahtuvat esimerkit olisi voinut jättää kertomatta, koska on selvää että ihmisen käytös muuttuu humalassa. Oot muuten upea tyttö ja toivotan kaikkea parasta sulle elämässä, toivottavasti Australiassa kaikki menee hyvin :)
Mahtava teksti! Itte oon perusluonteeltani ujo + siihen päälle koko yläasteen pituinen kiusaamis/syrjimiskausi, joka on latistanu mut itsetuntoa entistestään. En uskalla tehä melkeinpä mitään, koska pelkään mokaavani ja joutuvani kaikkien naurunalaseks. Lopetin parissa kaupassakin käymisen, koska en kehdannu niihin enää mennä ku olin niissä TET-jaksoilla ollu ja pari tavaraa pudotellu jne.
Mut sit viime yönä mulle iski yhtäkkiä se mieleen, että mitä vitun väliä sil loppujen lopuks on nolaako ittensä? Ja onko se sitten kivaa jälkikäteen miettiä mitä kaikkea jäi tekemättä ja kokematta vaan siks ettei uskaltanu? Ja tää teksti “iski viimesen naulan arkkuun”. Jumalauta pakko alkaa elää enneku mulleki täältä lähtö tulee. Hyvin kirjotettu teksti Anna :)
Et osannut peruuttaa autoa pois ruudusta, pillahdit itkuun ja soitit poikaystävän apuun?
Minusta tuossa ei ole hiventäkään itsevarmuutta. Itsevarma ihminen olisi hengähtänyt syvään, sanonut itselleen “nyt minä perkele peruutan tämän auton pois tästä ruudusta” ja toiminut. Sen sijaan että istuu auton ratissa tyhmänä blondina ja panikoi. Joo, ehkä söpöä ja hassua, mutta ei itsevarmaa.
pakko kommentoida tähän et kyl mun mielestä yks itsevarman ihmisen tunnusmerkkei on se tunnistaa ja myöntää omat heikkoutensa ja uskaltaa pyytää apua, jos sitä kokee tarvitsevansa. ei itsevarmuus tarkota sitä et oot yksin maailmassa ja joudut selviytymään kaikesta yksin vaikka hammasta purren! (sitäpaitsi toi autojuttu sinänsä nyt ei ehk ees ollu mikään esimerkki itsevarmuudesta vaan siitä et osaa jälkikäteen nauraa itelleen…)
Meinasin kommentoida vaan että oot ihana mut ajattelin kirjottaa jotain muutakin :D
Mulla oli jossain vaiheessa just hirveen huono itsetunto, en oo ikinä seurustellu vaikka oon 18 ja viime kevät oli varsinki karmeeta aikaa ku en osannu muutaku valittaa siitä miltä näytin ja miten läski ja iso, ja et kukaan ei vois ikinä tykkää musta siks. Luojan kiitos mä lopetin sen. Mä en tiiä missä välissä mulla napsahti päässä, ja mä tajusin, että ei ne ihmiset ala karttamaan mua, jos mä en oo super timmissä kunnossa tai mä tuun kouluun ja oon et oho mun paita on täynnä koirankarvoja. Mulle on kanssa tullu toi sun mainitsema “nii mitä sitte?” -asenne. Lähinnä mun hokema on et “who cares?” tai “ei ne mua tunne”. Mä voin kiskasta maailman hirveimmät legginssit jalkaan ja lähtee tepastelemaan helsinkiin, ja mitä sitten jos ne teinit kamppi hengarit mulkoilee ja katto nenän varttaan pitkin? Ei ne mua tunne. Mitä sit jos meen kauppaan ja en oo ku vaan maannu sängyssä viimeset kolme päivää? Ei ne mua tunne. Ja tässä maailmassa on varmaan suurempiaki ongelmia kun mun paskaset hiukset, hiestä kiiltävä naama tai rumat kengät. Ja mä tajusin yks ilta et mähän voin näyttää niin rumalta ku mä ite haluan, jos mä ite kehtaan kävellä niissä vaatteissa niin miks mä välittäisin mun kavereiden arvostelevista katseista. Ei niiden tartte mun kanssa kulkea jos hävettää. Ja niin, eihän ne muut ihmiset mua tunnekkaa. Ja mä tajusin just sen, että luonne merkkaa niin paljon enemmän. Oon huomanu et mitä positiivisemmalla mielellä mä oon niin niin paljon helpommin ihmiset tulee juttelemaan! Tosin, ei muakaan huvittais mennä tutustumaan ihmiseen jolla on naama norsunvitulla ja kyrpä keskellä otsaa…
Mutta kiitos Anna taas ihanasta postauksesta, ja tykkään sun blogista just sen takia kun sulla on näitä tällasia “mielipidekirjotuksia”. Musta on niin ihana huomata, et joku ihminen osaa pukea täydellisesti sanoiks kaikki mun ajatukset. Hyvää aussivuotta, ja oo onnellinen :)
Tää oli yks parhaimmista jutuista, jonka oot kirjottanu. Upeeta, Anna, upeeta! :>
Anna! Ihan paras kommentti ja näit sun tekstei ei voi kun rakastaa. Todella ihanalla energialla oot kirjottanut tämänkin postauksen. Toivottavasti jatkat tällaisten postausten kirjoittelua <:
Voi että, tää oli huippu tähän mun “minäolenmaailmansurkein” päivään,n yt tunnen itteni taas todella kivaksi tyypiksi :) Kiitti sulle, tää oli tosiaanki mahtava!
Kiitos Anna.
Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa. Rakastan sitä, miten osaat kirjoittaa niin hauskalla tavalla vakavista asioistakin. Olet montakertaa saanut minut nauramaan, kun olen uskonut, että ei se voi onnistua. Tämä postaus kolahti todella hyvin perille, sillä itselläni on ollut tavattoman huono omatunto lapsesta lähtien. Minulla ei ole sellaista mahtavaa tukiverkkoa kuin sinulla (niitä arvostaa kun itsellä ei ole) ja tavattoman ujona ihmisenä tämänkin näpyttely tuottaa hankaluuksia. Ehkä myös se, että juuri tänään olen itkenyt silmät päästäni kun en ole vieläkään osannut hyväksyä tiettyjä asiota itsestäni. Postaus sai kuitenkin voimia tähän kroppaan ja tein itselleni lupauksen: löydän itsestäni hyvän asian joka päivä. Sitten kun minä olen löytänyt itsestäni sen hurmaavan ihmisen, tulen sanomaan sinulle moi ja halaamaan kiitokseksi niistä lukuisista kerroista kun sait minut nauramaan.
Voi hellurei WordPress tai joku muu matkan varrella oli syönyt mun kommentin? MUR. Joo mut siis tosi hyvä merkintä, kiitos siitä. :) Sä ansaitset sen kaiken hyvän mitä sulla on. :)
Tää on kyllä tosi hyvä postaus ja hyvin kirjotettu! Pistää ajattelemaan ihan toden teolla.. Mitä sitä häpeemään tai menettämään jotain elämänsä tilaisuutta sen takia että pelkää nolaavansa itsensä tai muuta vastaavaa koska mehän eletään vaan kerran täällä! Enemmän sitä jää katumaan tekemättömiä tekoja kuin jtn pieniä noloja tehtyjä juttuja.
vittu anna sä oot PARAS!
WAU! WAU! Ja ööö WAU! Siis tää sun teksti sai mut oivaltamaan niin monta asiaa! Kuinka monta kertaa ihmisille on sanottu tää, että “jos et ite rakasta itseä, niin miten kukaan muukaan voi rakastaa?”-juttu, mutta se on vaan sana helinää monille ja menee ihan ohi. Mutta mä koin muutama kuukausi sitten jonkun valaistuksen tyylisen! :D Oisko kiva rakastaa ja katsoa päivästä päivään ihmistä, joka ruikuttaa siitä että reidet on isot, maha pömpöttää yms.? Niimpä, ei sitä kukaan halua. Kaikki tietää kuinka rasittavaa se on! :D
Mun mielestä se pitää vaan päättää, että tykkään itsestään semmosena kun on. Ei se tietenkään hetkessä tapahdu, että napista painalla tulee itevarma, mutta sen jälkeen kun se päätös on tehty niin sen jälkeen se alkaa rakentua pikkuhiljaa. :) Ku päättää hyväksyä sen 5kg ylimäärästä siinä kropassa, niin vähitellen alkaa oikeestikkin hyväksyä sen. :)
Ja se, että “ku laihdutan 3 kiloa, niin oon tyytyväinen itteeni”, on ihan täyttä sontaa, koska sitten ku se 3 kiloa on lähteny, niin itten haluaa vielä lisää pois jne. Ittensä huijjaamista koko juttu! :D
Mutta Anna, jatka samaan malliin! Oot kyllä niin päivien valo just tuolla omana itsevarmana ittenäs! :)
Äää mitenköhän alottaisin. En oo kommentoinu tähän ennen, mut oon seurannu aika kauan ja tää on yks mun lemppariblogeista! Oon oikeestaan tienny noi asiat jo aikasemmin tai tarkotan noita just ettei oo mitää opasta mistä löytää vastaukset hyvään itsetuntoon ja just että kokemukset vaikuttaa ja hymy auttaa ym. Ja mielestäni mulla on ihan hyvä itsetunto (ettei perjaatteessa pitäs koskee/auttaa mua), mitä nyt joskus jonkun kommentti saattaa huonona päivänä itkettää tai on epävarma olo. Ja kyl mä joskus mietin et mitä muut aattelee musta (sitä oon kyllä yrittäny vähentää). Hmmm mitäköhän mä tässä selitän. No mut asia oli se että silti ku olin lukenu ton, ja lähin koulusta kotiin, ni hymyilin vaan vaikka oli pimeetä, kylmää, pitkä koulupäivä ja läksyt odotti. Se hymy tuli itestään eli en yrittäny pinnistellä mitenkää. Tuli vaa nii hyvä mieli tosta ja varsinki toi poikaystävän ensitapaaminen anto jotenki toivoa. Kiitos! =) ps. muutenki erotut mun mielestä muista blogeista just sun hyvien tekstien kanssa, niinku täällä onki jo kehuttu! ;)
lisää päivän asuja!
Apua, kohta tulee itku! Hitto, sä oot ihana! <3
Mun pitää varmaa kirjottaa tää postaus puhelimeen ja laittaa muistutuksena parin tunnin välein. Kun tän lukee tulee nii hyvä fiilis ja sellane nyt pitää tehä tälle mun itsetunnolle jotain.
Oikeesti voisit alkaa pitää luentoja tolla sun asenteella, sellasiii itsetunnon kohotus kursseja missä vaa selität tolla sun upeella asenteella just tollei, ni varmaa kaikki lähtis sieltä jalat katossa, hokien "mä oon maailman upein nainen" =D
Mua naurattaa tuo kuva:D:D Näytät iha mieheltä! Oikeesti kauheen näköne:DD Mut just tuosta huomaa että oot tosi itsevarma tyyppi, ettei aina tarvii etsiä sitä edustavinta kuvaa itestää:)
Kiitos päivän nauruista! :DDD
upee juttu kyl pakko myöntää:) en yleensä kommentoi blogeja mut pakko laittaa viestii et onnistunu teksti!
mulla vähän sama tarina ku monilla täällä, pienenä olin nii tajuttoman ujo ja olin aina mun isoveljen varjossa ja pienenä tuntu et seki vaa mollas mua ja alisti vaikka en usko että tahallaan. Yläasteen alussa rupesin saamaa uusia kavereita ja rupesin pääsee kuoresta ulos! nyt lukion kolmannella mul on iha sikahyvä fiilis :) ja mul oli jopa uskallusta toteuttaa unelmia lähtee asumaan puoleks vuodeks Ranskaan jossa tälläki hetkellä vielä asun! ja oon nii tyytyväinen itteeni. ja se oikeesti toimii ku loppuenlopuks ajattelee vaa et “ja mitä vitun väliä sillä on?” se on tasantarkkaa sun oma elämä ja sä teet mitä lystää! elämästä pitää nauttia;)
Ihana postaus. Toi “jos et rakasta itteäs ni tuskin kukaan muukaan” kuulostaa kyllä aika raa’alta. Hahah. Vaikka en kyllä usko että tarkotit sitä just niin :D
Ja joo en tiiä mitä hormoneja tästäki syyttäs mutta meinas itku päästä ku luin tosta sun ja poikaystävän ekasta tapaamisesta :D täytyy varmaan tehä raskaustesti. eiku. moi
Alotin tässä hetki sitte lukemaan sun blogia. Sikahyvä elämänasenne !
Tää oli hieno kirjoitus. :) Tunnistin itteni täysin noista “en uskallaaaa” -jutuista, mua koulukiusattiin kaks vuotta ja siinä meni sekin vähäinen itsetunto, mitä oli ehtinyt kertymään ennen sitä. Mut hitaasti noustaan… Huomaan että ajattelen paljon vähemmän pahaa itsestäni nykyään kuin esim. vuosi sitten. Se on saavutus ! :)
En fanita Petri Nygårdia, mutta biisin sanat “mitä vittu sitte, päätän kaikesta itte” tuli tästä postauksesta mieleen ja positiivisessa valossa!
Oot Anna aina vaan ihanampi. Ansaitsit Cosmon voiton ja ansaitsisit paljon enemmänkin. Itse taistelin polkuni elämässä valmiiksi, koska jollain lailla ollaan asenteen perusteella samanlaisia, mutta vaikeina teinivuosina olisin silti hyötynyt sinun kaltaisestasi esikuvasta.
Sinussa on voimauttavaa energiaa ja uskon, että olet auttanut monia pikkuisia ja isompiakin, jotka tätä blogia lukee.
Tykkään eniten siitä, että avoimesti olet oma itsesi, vikoinesi kaikkinesi. Oman itsensä suhteen ei pidä neuvotella.
Oot yksi miun elämän tärkeistä ihmisistä, vaikkei edes tunneta.
Hihiih, toivottavasti sun poikaystävä ei kauhistu tätä lumen määrää täällä suomessa. Muakin alkaa jo kauhistuttaa ja pelottaa vaikka koko ikäni Suomessa olen asunut :D! No ainakin näkee nyt sitä lunta oikein KUNNOLLA ;)
Ihana teksti! Tuli ilonen mieli ku tätä luki =)
Lätkäfanina silmään pomppas toi Mikko Koivu- juttu, kiinnostais tietää että mite oot sen kaa päätyny valssailemaan :D? Mikkohan on kyllä komee mies ;) :D
Päätin just että aina kun mulla on huonoitsetuntopäivä (usein) ni tuun lukemaan tän. Ehkä se vähentäis niitä päiviä kun tuntuu, etten riitä kenellekään enkä missään. Kiitos sulle, ihailen kaltaisiasi ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto. Mustakin tulee vielä sellainen, päätin senkin! :P
Moi Anna!
Mä näin sut tänään ginassa, ja haluan sanoa sulle että jumalauta, sä olet upea. Sä olet niin uskomattoman upea ilmestys, niin jumalaisen kaunis, vielä enemmän luonnossa kuin kuvissa. Musta on aivan ihanaa, että nuoret tytöt lukee sun blogia, koska mä uskon että ne saa tästä todella hyvää esimerkkiä itselleen ja inspiroituu susta. Mä olin tulossa fanittamaan kasvotusten, mutta pikainen vilkaisu peiliin (olin tulossa lastenjuhlista, mun poskessa oli piirretty koira ja teksti hauhau) palautti mut hetkeks maan pinnalle ja ajattelin että ehkäpä joku toinen kerta!
Kiitos sun blogista, tää on aivan mahtava ja piristää jokaista päivää.
Ei ihan liity aiheeseen, mut pakko kysyä kuitenkin. Miten ihmeessä saat pysymään sun kiharat yön yli lässähtämättä? Mä tein itelleni eilen illalla kiharat ja aamulla niistä ei ollut paljoo mitään jäljellä.. :((
Onkohan tässä kommenttisysteemissä kaikki kunnossa? Mulla nimittäin näkyy catcake- nimimerkin viesti, jonka perässä lukee “Kommenttisi odottaa hyväksyntää”.
On kyllä niiiin tärkeetä, että osaa nauraa itselleen! Jos tekee jotain noloa ja nauraa itselleen, ei muutkaan ees ajattele sitä “nolona” vaan nauraa sun kanssa, ei SULLE. :-) Sellasten ihmisten kanssa, jotka ei oo kokoajan sellasella “mitähän noi nyt ajattelee? voinkoha mä tehä näin? entä jos….” on muutenkin ihan sikapaljon hauskempaa! .. ja sellasia on paljon helpompi lähestyäkin. :)
Kiva postaus! Jos rakastat itseäsi – muutkin rakastavat sua. :)
Moikka!
Ei liity tähän postaukseen (vaikka mahtava postaus olikin) mutta saanko kysyä minkälaista vakuutusta otat ausseihin ja saako kysyä minkälaista summaa vakuutusyhtiöt pyyteli? Itse lähden 25.1 vaihtoon puoleksi vuodeksi Espanjaan ja vähä hirvittää nuo vakuutuksien summat :D
Ps. Ihana seurata muidenki “intopinkeilyä” lähdöstä, koska tiedän niiiiin tunteen ;)
mitäs järkeä niissä teiän kuvauksissa oli kun ei niitä kuvia näy missää muualla ku siinä yhdessä postauksesssa :( ? oisitte voinu vaikka tehdä yhdestä kokonaisesta kuvasta bannerin tänne eikä tommosta aika tylsää karttajuttua mis yks pikkunen kuva :) no mut sun blogi sun säännöt ! :)
Ite luin joskus sellasen kirjan “itsetunto nyt”, jonka oli kirjottanu joku ruottalainen Mi(i)a tai joku. Siinä oli harjoituksia joiden avulla voi parantaa itsetuntoaan. Ja tuosta että ei se aina käy niin helposti – jos on aiva lyttyyn lytätty, niin siihen voi mennä jopa vuosia. Myös psykologi voi auttaa, jos on itsetunnon kanssa ongelmia.
…ajattelin vaan ku kirjotit ettet tiedä kuinka paremman itsetunnon saa ja voishan joitaki kiinnostaa… :)
Mut oli kyllä hieno kirjotus!
t. itsekin-näitä-juttuja-läpikäynyt-wannabe-psykologi
Hyvä teksti. Mulla on joskus parempi fiilis ja joskus huonompi. Tänää oli hyvä päivä, menin ruokalassa yhen puolitutun kaa juttelee, vaik meinasin mennä yksin mahollisimman kauas. Ja tunnilla menin ilosesti tekemään tehtävää taululle, vaik se ei ollu ees ihan oikein.
Mutta tohon kotijuttuun viitaten. Se mulla on ongelma, ku mun isä jotenki säteilee negatiivista mielialaa, tiuskii äitille ja tartuttaa sen nii helposti :/ oon onneks tässä pikkuhiljaa muuttamassa pois kotoa, mut huolestuttaa, miten äitillä ja isällä sitte menee…
Joo en tiä miks tänne tulin avautuu :D mut olkaa kiitollisia hyvistä perheistä.
ei vitsi, alkoin itkemään tätä lukiessa, ja pakko myöntää että oli ensimmäinen sun postaus josta luin KAIKKI sanat :–D tuntuu monesti liian pitkiltä. tää kyllä rohkaisi aika paljon ja aion tänä iltana olla baarissa niinku rakastaisin itteäni kaikista maailman olennoista eniten :)
hieman jäljessä kommentoin, mutta oli jonkinlainen tarve… sitten kuitenkin kommentoida :D
mun ulkonäkö ei yleensä vastannut sitä millainen ihminen olen sisältä: suoristutin luonnonkiharaa tukkaani, en yleensä käytä hirveen vahvoja meikkejä, baarissa käyttäydyin kun seinäruusu, en tee aloitteita. oikeasti olen avoin ja puhelias, menevä. mutta viime kesänä oltiin tyttöporukalla menossa baariin, ja siinä laittautuessa jokin iski. tänään pistän villit kiharat, räväkän meikin ja van halenin bändipaidasta kyhätyn mekon. kaverit hieman yllättyi ja poke ei meinannut tunnistaa passikuvasta :D kun oltiin oltu aika pitkään sisällä, joku jätkä tuli esittelemään vastahakoisen kaverinsa. se ei kuulemma enää jaksanut katella kuinka tämä sen kaveri katseli koko ajan missä menin, mutta ei uskaltanut tulla puhumaan, juuri koska “olin liian makee”. vietettiin se loppuilta sohvalla jutellen, ja kun lähdin kotiin hän soitti heti perään. “sä oot niin makee mimmi, missä sä oot ollu” ollaan oikeastaan oltu pari siitä lähtien. ja oikeastaan siitä lähtien oon antanut ulospäin näkyä minkälainen ihminen oon sisältä. ihan sama jos se on jonkun onnela-pissiksen mielestä liikaa.
voin suositella kaikille olemaan oma itsensä, antaa sen näkyä ja kuulua. se tuo mukanaan niin paljon hyvää, ja rakkautta. :)
sun blogista huokuu tää asenne, ja siksi olen sitä jo hyvän aikaa lukenut. kiitos että olet jaksanut bloggailla ja kaikkea hyvää sulle anna.
Ihana ja kannustava kirjoitus! :) Löysin blogisi vasta äskön, mutta jään varmasti seurailemaan! :) Kirjoitat todella ihanasti ja olet mahtavasti upea persoona! :)
Oi ihana Anna… Aivan helvetin liikuttava kirjoitus. Mua melkein itkettää. Voisinpa vielä joskus rakastaa itteäni yhtä paljon kuin sinä… Itellä kaikki ns. “perusasiat” päin helvettiä, lapsuus alkoholistiperheessä jossa harjoitettiin rumaa henkistä väkivaltaa, vanhemman itsemurha, sisaruksen huumeongelma jne kaikkea muuta inhottavaa. Lisäks sairastuin itse 20 vuotiaana kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön joka ei mun itsetuntoa ainakaan ole nostanut… Mut jotenkin oon vaan lakannu välittämästä. “Hei oon Kaisa ja oon hullu” so fuckin what…. Mutta: Toisaalta toi kaikki paska on vahvistanu mua. Edelleen kamppailen joka päivä huonommuudentunteita vastaan mut eiköhän tästä sekavasta elämästä jotain hyötyäkin oo ollut… Nykyään mulla on maailman ihanin mies joka kohtelee mua kun prinsessaa… <3 En tajua miten oon voinu saada noin ihanantäydellisenkiltin miehen! Kai musta jotain hyvää löytyy kun on niin ihania ihmisiä ympärillä :) Mulla on paljon ystäviä ja kavereita ja oon ihan perusnätti lyyli :) Siihen tulokseen oon tullu. Mies rakastaa mun suht täyteläistä ahteria ja pömppömahaa. Tissejä jotka on eriparia.
En oikein tiedä mikä tän tekstin tarkoitus on. Ainakin halusin tulla ilmottamaan et oot ihan hiton hyvä tyyppi. Sun blogin lukemisesta tulee aina hyvälle mielelle. Ootan tosi paljon sun Ausseihin lähtöä.
Tämmönen teksti sai mut ajattelemaan tosi paljon omia hyviä puoliani, ei ainoastaan niitä huonoja aina.
Mulla on/mä oon:
sopusuhtanen vartalo
oon pitkä
mulla on kauniit pitkät ruskeat hiukset
oon höpsö
oon hyvä omassa ammatissani
oon empaattinen
oon hyvä kuuntelija
oon selvinny hyvin vaikeuksista
oon aika hassun hauska
saan ihmiset nauramaan.
Tossa jotain :) Kiitos sinun, uskalsin tehdä tämän listan :) Mullakin on oikeus kehua itteäni!
Joo emmä täs muuta osaa sanoa paitsi että KIITOS! Kivaa viikonloppua sulle :)
Ps. Sori sekava teksti…
Ps2. Nyt meen muualle sepittää…
Ps3. Oikeesti meen…
Ps4. Sori…
Eipä tähän voi sanoa kai muutakun että kiitos, taas :) Mulla on ollut varmaan ala-asteesta asti taistelu oman itsetuntoni kanssa, mutta ehkä mä vielä joku päivä voitan sen, nyt 22-vuotiaana ollaan jo kivuttu aika paljon ylöspäin siitä mistä on lähdetty :) Mua auttais valtavasti se jos tietäisi ympärillä olevan kaveriverkosto, tukiverkosto, sellaista en ole vielä tähänkään päivään mennessä onnistunut luomaan, mutta sekin juontanee juurensa tuohon itsetuntotaisteluun.
Kaveri käski mun lukea tän jo aikoja sit, mutten jaksanu/ei oo ollu oikeen aikaa..
Oon ollu pari päivää tosi maassa, ja nyt oli hyvä hetki lukee tää. Kiitos, kiitos, KIITOS tästä.
Tää teksti piristi mun päviää huomattavasti! : )
Mä suorastaan hullaannuin tähän postaukseen! Aivan mieletön! :)
Hahaa, kiitoksia:)