”I’m jealous of them heals that carry your feet / Oh if only they came walking right up to me”

IMG_0488

KEVÄINEN ASU KEVÄISESSÄ LONTOOSSA. Nää pari päivää Lontoossa oli siitäkin ihania, että pääsi taas käsiksi koko vaatevarastoonsa ja vähän intoilemaan kevätpukeutumista, nyt kun Lontoossa on ollu ihanat kelit! Täällä on niin kaunista! Puut kukkii valkoisena ja vaaleanpunaisena vähän joka nurkalla, aurinko paistaa taivaan täydeltä ja kaikkialla on jotenkin jo kovin kesäisen vihreetä.

Nää kolme päivää Lontoossa on mennyt lähinnä ystäviä nähdessä, koulujuttuja hoitaessa ja kolmen viikon asioita juostessa. Lomaltapaluut on yleensä vähän ankeita, mutta tämä on ollut kyllä poikkeuksellisen kiva lomaltapaluu. Tosin eihän tätä kestänyt kuin kolme päivää, ennen kuin seuraava loma alkaa huomenna jo!

IMG_0349IMG_0447IMG_0325IMG_0419IMG_0403

Eilen pääsin nauttimaan harvinaista herkkua, kun pääsin ihanien siskosten kanssa iltapäiväksi parille drinkille :) Jenni asuu ihan mun naapurissa, ja hänen siskonsa oli juuri sopivasti Lontoossa käymässä, niin sovimme drinkkitreffit Radio Rooftopin kattoterassille. Laskevan auringon poistuessa horisontin taa saimme ihailla täyskuuta möllöttelemässä taivaalla Lontoon skylinen taustalla. Mahtava seura, maistuva drinkki ja mieletön näköala! Eipä paljon parempaa voisi tiistai-illaksi toivoa! :) Me ollaan oltu Jennin kanssa viime vuonna maailman saamattomimmat kaks naista ja pitkitettiin näkemistämme aina vaan. Nykyään asummekin sitten noin 300 metrin päästä toisistamme, joten näkemiset onki ”pikkuisen” helpompi sopia!

IMG_0485IMG_0454IMG_0396IMG_0341IMG_0358

Multa on jonku verran ihmetelty sitä, miksi hengaan suurimmaksi osin suomalaisten kanssa täällä, enkä esim. tutustu paikallisiin. Asiasta saa sikäli blogissa vääristyneen kuvan, etten juurikaan puhu mun paikallisista tutuista, ja mainitsen yleensä Suomi-tytöt. Heillä kun on lähes kaikilla blogit, niin heidän esille tuominen blogissa tuntuu jotenkin luontevammalta. Jotenkin omassa päässä oma elämä ja ihmiset siinä on tosi selkeitä, eikä aina tule ajatelleeksi, että antaa blogissa kovin yksipuolisen kuvan. Sen verran mäkin oon myrskyn silmässä tän blogin kautta, että jätän hirveesti poist asiaa. Suomessakin nään ystäviä päivittäin, useimmiten pariakin ystävää päivän aikana. Blogin puolelle mainitsen ehkä yhdestä tai kahdesta ihmisestä. Mutta niin. Vaikka mulla muutamia paikallisia ystäviä täällä onkin, niin ehdottomasti mulle läheisimmät ystävät Lontoossa on suomalaisia. On vaan jotenkin tosi erilaista ymmärrys samasta kulttuurista tulevalla ihmisellä, jolla on samoja kokemuksia elämästä, kuin sitten paikallisilla tytöillä. Ulkosuomalaiset varmasti ymmärtää tän missä tahansa maailmankolkassa. Vaikkei siis mitään ole ketään vastaan, niin huomaan vaan, että on helpompi löytää yhteys suomalaisten tyttöjen kanssa, kuin brittityttöjen. Mun läheiset koulukaveritkin on itse asiassa kaikki kansainvälisiä opiskelijoita, ei brittejä :D Löytyy Singaporea, Taiwania, Ranskaa, Ruotsia, Norjaa, Etelä-Afrikkaa ja vaikka mitä maita. Hassua.

Mungo vaiheessa-003IMG_0317

IMG_0452IMG_0444Tänään jatkui ihanien ihmisten seura, kun kävimme lounaalla Covent Gardenissa Lennonin kanssa. Lennon on mun koulukaveri; ihana poika, josta tulee vielä varmasti iso nimi suunnittelijana! Kunnianhimoa ja tyylikkyytä ei hänestä ainakaan puutu! Mä oon vähän sellasessa isosisko-maisessa asemassa Lennonille, ja onkin hauskaa aina kuunnella nuoremman ihmisen sydänsuruja ja pystyä vähän neuvomaankin. Hyvä korvike mun siskoille, kun olen täällä. On jotenkin ihana tajuta, kuinka sydämellisiä ja lämpimiä ihmisiä munkin elämään on sattunut tässä vuosien varrella, niin monesta eri maailman kolkasta :)

Asustakin voisin ehkä sanoa pari sanaa. Oon tykästynyt nyt tähän korkeiden hameiden ja napapaitojen yhdistelmään, ja tässä halusin kokeilla pitsisen napatopin ja korkean midi-hameen yhdistelmää. Kaksi eri sinistä raikastuu valkoisella bleiserillä ja nudeilla asusteilla: Celinen laukulla ja Zaran sandaaleilla.

IMG_0417IMG_0379 IMG_0373

Mungo vaiheessa-1 IMG_0321Mitäs mieltä te olette tästä yhdistelmästä? Kolahtaako teille tuo napapaidan ja korkean vyötärön yhdistelmä ylipäätään? Ja miten se teistä toimii tässä asussa? :) 

Patonkitarina

IMG_5999

ONNI ON…

IMG_6006

… olla omassa kotona ja nukkua pitkään omassa sängyssä

IMG_6008… tehdä herkullinen aamiainen

IMG_6011… omituiset valkoiset mansikat

IMG_6018

… nauttia aamiainen kiireettömästi sängyssä

… ikkunasta paistava aurinko

IMG_6035… hauska monivärinen lakkaus kynsissä

IMG_6040 … lemppari aamupuuro vadelmilla, banaanilla ja manteleilla

IMG_6045

… White Companyn iso aamupalatarjotin

… vapaapäivä.

Ihanaa olla taas kotona. Lomalla on ihanaa, mutta niin on kotonakin! Huomenna suuntaamme kämppikseni kanssa kohti Kapkaupunkia, mutta pakko sanoa, että tää kolme päivää kotona tekee musta tosi onnellisen. Mä rakastan tätä mun pientä luolaa! Tätä sänkyä, joka ylitti kaikki odotukseni ja kaikkia noita sisustusesineitä, joita itse rakastan. Toki jos voisin valita, huoneeni olisi tuplasti isompi, mutta tähän elämänvaiheeseen tämä on täydellinen. Melkein harmittaa, että täällä tulee vietettyä lähikuukausina niin vähän aikaa! Mutta, Jedi on vauva vain kerran, ja aion nauttia siitä täysillä!

Tällaiset kotona vierailut muutaman viikon jälkeen muistuttaa mua vaan erityisen lämpimästi siitä, paljon kaupunkia rakastankaan. Olenko kertonut teille patonkitarinan? Olen ehkä. Pahoittelen jos olen. Kerron sen nyt uudestaan. Mun ystävät tuntee tän patonkitarinana, koska sillä nimellä mä sen aina kerron.

Hakiessani opiskelemaan Lontooseen, en hetkeäkään uskonut tänne pääseväni. Vaikka hakemukseni oli valmis viikkoja ennen, maksoin jonku naurettavan pienen hakemusmaksun ihan viime tingassa. Kouluun pääseminen ei tuntunut mitenkään mahdolliselta. Kun sain kutsun haastatteluun, olin maailmanympärimatkalla ja pysäkkinä silloin oli Bali. Arvoin pitkään uskallanko maksaa hirveitä summia viime hetken lennoista Balilta Lontooseen ja takaisin lähteäkseni kokeilemaan, josko kouluun pääsisin. Laskeuduin yhtä skeptisenä Lontooseen ja velloin ajatuksessa siitä, miten tyhmä olenkaan kun maksoin itseni kipeäksi, enkä ole edes varma haluanko muuttaa Lontooseen ja mennä kouluun. Saati pääsenkö sinne. Kiikutin matkalaukkuni Lontoo-maman kotiin ja suuntasin asioille ennen haastattelua. Palaneiden hiusten värjäys ja leikkaus ja haastatteluun sopiva asu lomaroippeitten tilalle oli päivän agendana. Ennen asioille lähtemistäni kävelin Victorian asemalle ja sisääni tulvi kaikki ne rakkauden tunteet tätä kaupunkia kohtaan, jotka olin unohtanut. Helmikuinen sää ei ollut hyisen kylmä tai ahdistava. Se oli kirkas ja viileä. Ihmiset hymyilivät, avasivat ovia ja sanoivat “darling”. Punaiset kaksikerroksisest bussit ja koppakuoriaistaksit viilettivät ohitseni ja puissa oli lehtiä.

Kävin hakemassa Upper Crustista patongin. Valitsin summanmutikassa patongin, joka kuulosti jännittävältä. Pinaattia, karpaloa, brie-juustoa ja pekonia. Outo yhdistelmä. Tuorepuristettu appelsiinimehu siihen rinnalle ja Victorian eteen pienille portaille istumaan. Siinä tuijotellessani Lontoon menoa upotin hampaani patonkiin, ja rakastuin. Se hetki oli vaan täydellinen. Eikä se johtunut siitä patongista. Se oli kaikkien pienten juttujen yhteenloksahtaminen. Mun kaikki aistit oli onnellisia. Enkä mä enää mitään muuta halunnutkaan kuin koulupaikan tästä ihanasta kaupungista, joka on mulle melkein yhtä rakas kuin Helsinki.

Ja nyt minulla on avaimet kotiin, jota rakastan. Kauniissa kaupunginosassa tässä kaupungissa. Hassua. Toissapäivänä junassa lentokentältä kotiin mutustelin samanlaista patonkia. Lentokentän Upper Crustin viimeistä, joka oli paahdettu juuri täydellisen rapeaksi ja samalla pehmeäksi. Ihastelin vaaleanpunaisessa kukassa olevia puita katujen varrella. Olin onnellinen.

 Elämä heittää eteemme ongelmia ja vaikeita päätöksiä; haastavia hetkiä ja voimat vieviä valintoja. Välillä ne ratkeaa yhdellä patongilla. Silloin tyttö, joka ei ole koskaan kokenut kuuluvansa minnekään ja aina kokenut koti-ikävää ei minnekään, voi löytää kodin. Tai kaksi. En nimittäin osaisi pitää Helsinkiä kotinani tai rakkaana kotikaupunkinani, ellei minulla olisi toista kotikaupunkiani.

Ehkä se oli vain se hetki. Silloin tunsin itseni tosi tosi onnelliseksi. Rauhalliseksi. Ja sama olo mulla on tänään.

 Tai ehkä se on vaan se patonki.

SU Hotel – Antalya

IMG_5325

ANTALYAN HOTELLIMME PARHAAT PUOLET. Totta kai juuri kun eilen suunnittelin vastaavani kommentteihin lennolla, kohdalleni osui se yksi Norwegianin lento, jolla Wi-Fi ei toiminut ollenkaan. Tietenkin. No, ei siinä mitään, käytin aikani tehokkaasti ja kävin läpi kaikki kuvat Antalyasta :) Ajattelin aloittaa suosittelemalla teille hotellia, jos joku sattuu Antalyaan matkaamaan! Mä valitsin hotellin puhtaasti allasalueen perusteella. Mä halusin aurinkotuolien sijasta aurinko”sängyt” ja kun näin SU Hotelin kuvat, laitoin huoneen varaukseen.

IMG_5312IMG_5318IMG_5320IMG_5321IMG_5328

Hotelli oli AIVAN IHANA! Valkoista lattiasta kattoon, superpuhdasta, herkulliset ravintolat ja ihanat valoisat ja avarat huoneet. Suosittelen hotellilla käymistä, jos ei siellä asukaan, nimittäin hotellin aulassa on ihan superyummy sushiravintola!

Jos tämä ei vielä vakuuta, niin enpä ole missään nähnyt näin valtavaa aamupalaa:

IMG_5086 IMG_5089 IMG_5090 IMG_5092 IMG_5095 IMG_5098

Ihan hillittömän pitkä seinä täynnä erilaisia herkullisia ruokia. Juustoja, makkaroita, hedelmiä, paistettuja herkkuja, muroja, varmaan 10 erilaista pullaa ja sämpylää, omelettipöytää, pannukakkuja jne. Siis oikeesti, ei mitään tolkkua mikä määrä safkaa voi yhdessä buffetissa olla! Ja pelkkiä juustoja varmaan lähemmäs 50 erilaista!

IMG_5099IMG_5106 IMG_5107 IMG_5110

Take me back! Nam!

Ja tärkeimpänä… Ihana allasalue, jolla viihtyi helposti kokonaisen päivän!

IMG_5116

IMG_5201

IMG_5113 IMG_5125 IMG_5126 IMG_5129 IMG_5136 IMG_5153 IMG_5155 IMG_5159

Allasalueelle oli kaunis lyhyt matka patiolla, joka oli ympäröity appelsiinipuilla. Huumaavan ihana tuoksu ja ainakin näki mistä aamuinen appelsiinimehu oli peräisin. Koko hotellin alueella oli ihan hirveesti appelsiinipuita, joiden ihailuun meni hetki jos toinen. Eikö oo outoa, etten oo koskaan ennen nähnyt appelsiinipuita?

IMG_5160 IMG_5163 IMG_5174

IMG_5202 IMG_5176 IMG_5178 Hotelli sijaitsee kivirannalla, jolta löytyy hotellin aurinkotuolit paksuine patjoineen ja aurinkovarjoineen :) Näköalaa piisaa vuoristoon ja kaupungille ja ranta tuntuu loputtomalta. Kyseinen ranta (Konyaalti) oli mm. TripAdvisorilla saanut hyvät pisteet, koska ei ole niin turistien täyttämä kuin Lara Beach ja mittaa sillä riittää.

IMG_5179 IMG_5182 IMG_5188 IMG_5189

Tykkäsin valtavasti Antalyasta ja kyseisestä hotellista ja olenkin melko varma, että jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa palaan vielä sekä kaupunkiin että hotelliin!

Toivottavasti joku hyötyy tästä vinkistä! :) 

Lisää aurinkoisia tunnelmia on muuten Mungostylen puolella, jossa on postaus Coachella-festivaalin tyyleistä!! :)

Nyt laitan tilaukseen vähän kiinalaista herkkuruokaa ja hyökkään noiden satojen kommenttienne kimppuun! OLETTE AIVAN IHANIA!!♥

”In love with her or so it seems, / he’s dancing with my beauty queen”

Hei hei hei ihanat lukijani! Istuskelen tässä lentokentällä venailemassa mun lentoa (Lontooseen tällä kertaa :D), joka on pikkiriikkisen myöhässä ja samalla ajattelin iskeä teille näkyviin mun Aussie Blog Awards -gaalassa ollut asua. Ensiksi haluaisin kuitenkin ilmaista ihan valtavat kiitokset kaikille Sudenelämää -postaukseen kommentoineille! Siellä on niin ihania ja liikuttavia kommentteja vaikka millä mitalla, ja ajattelinkin yrittää niihin vastata tuossa lennon aikana. Olen kaikki ne ajatuksella lukenut ja pahoitteluni, ettei mulla mitenkään riitä aika vastaamaan kaikkiin pitkästi, vaikka mieleni tekisikin :) Kiitos kuitenkin yhteisesti kaikille. Toiseksi, yleisenä ilmoituksena kaikille huuto-netissä shoppaileille, että vein kaikki paketit postiin perjantaina (voi sitä postitoimiston tyttöraukkaa!!), joten niitä sopii odotella nyt alkuviikosta kilahtamaan postilokeroihin. Kiitos niistä huudoista ja nopeista maksuista. Äitini oli niin ihana, että lupasi hoitaa pakkauksen ja postituksen, jos laitan seuraavan erän myyntiin, joten tarkoitus olisi tänään tai huomenna täydentää huuto.net uusilla jutuilla :)

IMG_5616

5645656456456 Postauksen varsinainen asia on kuitenkin tämä asu. Mua ärsyttää kuvat nyt niiiiiin paljon! Tiedättekö kun kerrankin tuntuu, että meikki on onnistunut hirveen kivasti ja tukka on kauniisti ja kaikki on hyvin. Sitten katsot ulos ja toteat, että tausta on kamalan harmaa, saatavilla oleva valo saa hiukset ja meikin näyttämään korppuselta ja homssuselta ja samalla kun kuvia otetaan, niin saa seistä tuulisessa tihkusateessa. Ähhh. Siinä ei paljoa hymyilyttänyt. Onneksi kameran takana oli riekkumassa rakas pikkusisko, joka kyllä saa hymyn kasvoille huonoilla jutuillaan. Mä olisin niin mielelläni esitellyt tämän asun kauniissa ympäristössä ja hyvässä valaistuksessa, mutta koska se ei nyt ollut optio, niin tyydytään tähän.

Suomen päivieni aikana tuo Juulian minulle ompelema hame oli käytössä kahdesti, ja tämä Awards -asuni oli yksi näistä :) Keräännyimme ihanien blogityttöjen kanssa yksille drinkeille ja valtavan suuri kiitos Ravintola Tornille, joka lyhyellä aikataululla järjesti meille mukavan sohvaryhmän ja tarjosi skumppaa tytöille! Kiitos kiitos. Pakko muutenkin kehua Tornia, joka on yksi mun suosikkipaikkojani Helsingissä käydä drinkeillä tai syömässä. Kesällä kattoterassilla tulee viihdyttyä erinomaisesti, mutta myös huonommalla kelillä Torni on äärimmäisen viihtyisä paikka istua rauhassa alas ja nauttia rakkaiden seurasta ja hyvästä ruoasta tai juomasta.

IMG_5668

IMG_5680

IMG_5719

IMG_5606

Me oltiin sovittu kymmenen blogitytön kanssa, että näemme siinä 17 maissa Tornissa ja suuntaamme siitä sitten yhdessä Aussie Blog Awardsiin. Erinäisten kyytiratkaisujen takia olin myöhässä aikataulusta 15 minuuttia. Pelmahdin paikalle ihan haukkoen henkeä ja ahdistuen, että nyt on varmaan tytöt istuneet mua oottamassa, kun minä tämän järjestin ja sitten oon vielä myöhässä. Säntäsin autosta Torniin, haukoin sanoja ”pöytäryhmä” ja ”kauniita tyttöjä” ja tarjoilija vei mut pöytään, jossa odotteli tyhjiä skumppalaseja ja tyhjä sohvaryhmä. Okeii. Tarkastin, että olinhan laittanut oikean ajan kutsuun. Kyllä. Pari viestiä oli tullut, että yöhästymisiä oli tiedossa. Okei, no ei siinä. Istahdin alas muhkeassa hameessani ja odotin innolla. Puolen maissa supermukava tarjoilijaa kyykisty viereeni ja kysyi josko haluaisin odotellessa vaikka vettä. Siinä vaiheessa mua alko naurattaa. Siellä mä istun Carrie-hameessani odottelemassa ja mielessä oli vahvasti tilanne Sinkkuelämäästä, jossa Carrie istuu synttäripöydässään yksin tarjoilijoiden tarjotessa hänelle vettä. Onneksi blogitytöt ilmestyivät paikalle yksi toisensa jälkeen, eikä mun tarvinnut siinä yksin nököttää koko iltaa.

IMG_5669


IMG_5685

IMG_5681

Mä en ihan hirveen usein osallistu noihin kaiken maailman kissanristiäisiin, mutta pakko kyllä sanoa, että Aussie Blog Awardsit on kahdessa vuodessa skarpannu huikeesti ja tällä hetkellä kyseessä on ehkäpä suosikkitapahtumani blogosfäärissä. Paikalla on oikeasti KAIKKI tutut ja pääsee näkemään myös niitä bloggaajia, jotka asuu kauempana (sanoo Lontoossa asuva, ehh..) Vielä Awardsejakin kivempaa oli kyllä istua alas pienemmällä porukalla ja kysellä kuulumiset rakkailta kollegoilta, joita näkee kyllä vähän liian harvoin. Meidän alalla on kyllä Suomen viehättävimmät ja inspiroivimmat naiset töissä, I must say. Hienoja iltoja tuollaiset!

IMG_5651

Mungo vaiheessa-003IMG_5723Mun asuksi halusin ehdottomasti jonkun pastellisen topin ja tuon Juulia Peuhkurin hameen :) Olen aivan myyty tuolle tylliunelmalle, ja se on tosiaan ehtinyt jo muutaman kerran päivänvaloa näkemään. Toinen asu seuraa pian perässä täällä blogin puolella. Hame ja clutch olivat sen verran näyttävät tällä kertaa, että yläosan halusin pitää simppelinä ja neutraalina. H&M:n mintunvärinen cropattu T-paita oli tarkoitukseen enemmän kuin sopiva ja tunsin kyllä itseni koko illan ihan prinsessaksi taas. Noi huikaisevan korkeat Louboutinit alkaa olla ajettu sisäään aika hyvin, ja alkaa toi kävely olla niillä itse asiassa ihan mukavaakin jo. Tuo patenttinahka on kyllä siitä ihana, että siihen ei tartu lika, vaikka tömisteleekin menemään hallissa, joka on tupaten täynnä ihmisiä.

Mulla on jotenkin kauhean kiva olo tänään! Huomasin lentokentällä, että unohdin kotiavaimet kotiin, lentoni oli tunnin myöhässä ja myös iPhonen laturi löytyy matkalaukusta, joka meni ruumaan. Sanomattakin selvää, että puhelimessa on akkua 5 % ja lentokentän teknisten vempaimien myymälä kiinni. Normaalisti tää yhdistelmä ajais mut aikamoisen epätoivon partaalle, mutta nyt oon jossain zeniläisyyskohtauksessa vaan istunut tyytyväisenä läppäri sylissä ajatellen, että onpahan aikaa kirjoittaa postaus ilman kiirettä, onpahan syy mennä vihdoin teettää vara-avaimet ja hei, välillä on hyvä pitää breikki puhelinaddiktiosta. Eiköhän toi maailma tuu crashing down viimeistään taas jossain välissä, mutta nyt aion vaan nauttia tästä autuaan onnellisesta ja rauhallisesta tilasta :) Muutenkin tulossa ihanat pari viikkoa tässä. Kolme vapaapäivää Lontoossa, sitten Annikan kanssa nokka kohti Kapkaupunkia. Sieltä Lontoon kautta Helsinkiin hakemaan pikkuinen Jedi vihdoin kotiin ja sitten vielä kaiken huipennukseksi ihanat vappusuunnitelmat maailman parhaiden ystävien kanssa. On elämä kyllä aika mukavaa, eikö olekin?! :)

Mä kipittelen nyt tuonne lennolle ja palailen teille sitten huomenna! Yritän saada noihin kommentteihin vastailtua tuossa lennolla, jos läppärin akku jaksaa kovin pitkään.

Mitäs te tykkäätte asusta? :)