Easter surprise!!

*Postaus toteutettu yhteistyössä Boozt.comin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua*

Hellurei hei ja hyvää huomenta Kapkaupungista! Pääsiäisenvietto on alkanut jo siellä Suomessa, ja pääsiäisen kunniaksi Boozt.com halusi tarjota mun blogin lukijoille eksklusiivisen alennuskoodin sivuilleen :)

Huomiseen puoleenyöhön asti nimittäin olisi tarjolla 15 % alennus Boozt.comin valikoimasta koodilla anna15!! (Alennus ei valitettavasti koske merkkejä Ralph Lauren, Tommy Hilfiger, Balene Birger ja Ecco.) 

Rakentelin tuossa omista suosikeistani pienen kollaasin, ja tältä näyttää mun suosikit valikoimasta:

Desktop2

1. Mustavalkoinen mekko, 2. Harmaa kaunis mekko, 3. Leopardineule korallinvärisenä,
4. Rento raitableiseri, 5. Kuvioitu mekko, 6. Pitsireunainen toppi, 7. Neonkeltainen paitamekko, 8. Navyvärinen paitapusero, 9. Raitamekko, 10. UPEA Tibin mekko,
11. Leopardirannekoru, 12. Kukallinen neule, 13. Nahkatakki, 14. Kiilakorkoiset sandaalit,
15. Mokkaloaferit.

Tämän viikonlopun ajan on myös tarjolla 25 euron alennus yli 130 euron arvoisesta ostoksesta, ja sen saa EASTER -koodia käyttämällä :)

Screen Shot 2014-04-18 at 7.49.24.png

Cape Town calling

Desktop-1Yksi unelmiani on ollut jo pitkään käydä Kapkaupungissa. En oikein tiedä mistä tämän päähänpinttymän sain, mutta se on jo vuosia ollut mielessäni. Itse asiassa, muistatteko kun aikanaan järjestettiin World Idol joskus aikana ennen ajanlaskumme alkua? Sen voitti se norjalainen poika, joka lauloi U2:ta? No mä ihastuin sillon aika vahvasti Etelä-Afrikan edustajaan ja tutkin vaikka mitä kaikkea tietoa, mitä käsiini maasta löysin. Halu päästä Kapkaupunkiin on ehkä tullut sieltä ja vaan vahvistunut ajan myötä.

Tällä hetkellähän Kapkaupunki tuntuu olevan joku trendipaikka vierailla, ja minä sitten ajattelin tehdä perässä saman kuin muut edellä. Maailmanympärimatkallamme Kapkaupunki jäi pois listalta, koska se ei mitenkään mahtunut matkan varrelle. Nyt kun Annika kaipasi seuraa pääsiäislomalleen ja mullakin oli vapaata vielä yliopistolta, lyötiin suunnitelma Kapkaupungista vihdoin lukkoon. Odotan reissua kauhunsekaisin ja malttamattomin tuntein. Toisaalta en malta nähdä, mikä tämä eksoottinen kaupunki oikein onkaan ja kuunneltuani Julian hehkutuksia kaupungista, on hinkuni tänne vain kasvanut. Toisaalta ulkoministeriön matkustustiedotteesta jää sellainen olo, ettei kaupungista pääse lähtemään ilman, että tulee raiskatuksi tai ryöstetyksi. Mulla kun on vähän historiaan ongelmiin joutumisesta tässä viime vuodelta, niin aika varovaisena siellä varmasti tulee pyörittyä. Olen matkan ajaksi ajastellut postauksia, enkä välttämättä ajankohtaisia postauksia sieltä tee ollenkaan. Niin paljon vielä Dubaista ja Turkistakin kirjoittamatta, ja kaikkia muita postauksia odottelemassa :)

Seuratkaa siis livenä Instagramin puolelta ja tulkaa toki blogiin tän viikon aikana; kaikkea hauskaa oon teille ajastanut!

Ainiin! Ja jos jotakuta houkuttelee ulkomaanmatka (ja let’s face it, ketä se ei houkuttelis?!?), niiin suosittelen osallistumaan Rantapallon arvontaan, jossa olisi tarjolla 1000 euron matkalahjakorttia!!

”I’m jealous of them heels that carry your feet / Oh if only they came walking right up to me”

IMG_0488

KEVÄINEN ASU KEVÄISESSÄ LONTOOSSA. Nää pari päivää Lontoossa oli siitäkin ihania, että pääsi taas käsiksi koko vaatevarastoonsa ja vähän intoilemaan kevätpukeutumista, nyt kun Lontoossa on ollu ihanat kelit! Täällä on niin kaunista! Puut kukkii valkoisena ja vaaleanpunaisena vähän joka nurkalla, aurinko paistaa taivaan täydeltä ja kaikkialla on jotenkin jo kovin kesäisen vihreetä.

Nää kolme päivää Lontoossa on mennyt lähinnä ystäviä nähdessä, koulujuttuja hoitaessa ja kolmen viikon asioita juostessa. Lomaltapaluut on yleensä vähän ankeita, mutta tämä on ollut kyllä poikkeuksellisen kiva lomaltapaluu. Tosin eihän tätä kestänyt kuin kolme päivää, ennen kuin seuraava loma alkaa huomenna jo!

IMG_0349IMG_0447IMG_0325IMG_0419IMG_0403

Eilen pääsin nauttimaan harvinaista herkkua, kun pääsin ihanien siskosten kanssa iltapäiväksi parille drinkille :) Jenni asuu ihan mun naapurissa, ja hänen siskonsa oli juuri sopivasti Lontoossa käymässä, niin sovimme drinkkitreffit Radio Rooftopin kattoterassille. Laskevan auringon poistuessa horisontin taa saimme ihailla täyskuuta möllöttelemässä taivaalla Lontoon skylinen taustalla. Mahtava seura, maistuva drinkki ja mieletön näköala! Eipä paljon parempaa voisi tiistai-illaksi toivoa! :) Me ollaan oltu Jennin kanssa viime vuonna maailman saamattomimmat kaks naista ja pitkitettiin näkemistämme aina vaan. Nykyään asummekin sitten noin 300 metrin päästä toisistamme, joten näkemiset onki ”pikkuisen” helpompi sopia!

IMG_0485IMG_0454IMG_0396IMG_0341IMG_0358

Multa on jonku verran ihmetelty sitä, miksi hengaan suurimmaksi osin suomalaisten kanssa täällä, enkä esim. tutustu paikallisiin. Asiasta saa sikäli blogissa vääristyneen kuvan, etten juurikaan puhu mun paikallisista tutuista, ja mainitsen yleensä Suomi-tytöt. Heillä kun on lähes kaikilla blogit, niin heidän esille tuominen blogissa tuntuu jotenkin luontevammalta. Jotenkin omassa päässä oma elämä ja ihmiset siinä on tosi selkeitä, eikä aina tule ajatelleeksi, että antaa blogissa kovin yksipuolisen kuvan. Sen verran mäkin oon myrskyn silmässä tän blogin kautta, että jätän hirveesti poist asiaa. Suomessakin nään ystäviä päivittäin, useimmiten pariakin ystävää päivän aikana. Blogin puolelle mainitsen ehkä yhdestä tai kahdesta ihmisestä. Mutta niin. Vaikka mulla muutamia paikallisia ystäviä täällä onkin, niin ehdottomasti mulle läheisimmät ystävät Lontoossa on suomalaisia. On vaan jotenkin tosi erilaista ymmärrys samasta kulttuurista tulevalla ihmisellä, jolla on samoja kokemuksia elämästä, kuin sitten paikallisilla tytöillä. Ulkosuomalaiset varmasti ymmärtää tän missä tahansa maailmankolkassa. Vaikkei siis mitään ole ketään vastaan, niin huomaan vaan, että on helpompi löytää yhteys suomalaisten tyttöjen kanssa, kuin brittityttöjen. Mun läheiset koulukaveritkin on itse asiassa kaikki kansainvälisiä opiskelijoita, ei brittejä :D Löytyy Singaporea, Taiwania, Ranskaa, Ruotsia, Norjaa, Etelä-Afrikkaa ja vaikka mitä maita. Hassua.

Mungo vaiheessa-003IMG_0317

IMG_0452IMG_0444Tänään jatkui ihanien ihmisten seura, kun kävimme lounaalla Covent Gardenissa Lennonin kanssa. Lennon on mun koulukaveri; ihana poika, josta tulee vielä varmasti iso nimi suunnittelijana! Kunnianhimoa ja tyylikkyytä ei hänestä ainakaan puutu! Mä oon vähän sellasessa isosisko-maisessa asemassa Lennonille, ja onkin hauskaa aina kuunnella nuoremman ihmisen sydänsuruja ja pystyä vähän neuvomaankin. Hyvä korvike mun siskoille, kun olen täällä. On jotenkin ihana tajuta, kuinka sydämellisiä ja lämpimiä ihmisiä munkin elämään on sattunut tässä vuosien varrella, niin monesta eri maailman kolkasta :)

Asustakin voisin ehkä sanoa pari sanaa. Oon tykästynyt nyt tähän korkeiden hameiden ja napapaitojen yhdistelmään, ja tässä halusin kokeilla pitsisen napatopin ja korkean midi-hameen yhdistelmää. Kaksi eri sinistä raikastuu valkoisella bleiserillä ja nudeilla asusteilla: Celinen laukulla ja Zaran sandaaleilla.

IMG_0417IMG_0379 IMG_0373

Mungo vaiheessa-1 IMG_0321Mitäs mieltä te olette tästä yhdistelmästä? Kolahtaako teille tuo napapaidan ja korkean vyötärön yhdistelmä ylipäätään? Ja miten se teistä toimii tässä asussa? :) 

Patonkitarina

IMG_5999

ONNI ON…

IMG_6006

… olla omassa kotona ja nukkua pitkään omassa sängyssä

IMG_6008… tehdä herkullinen aamiainen

IMG_6011… omituiset valkoiset mansikat

IMG_6018

… nauttia aamiainen kiireettömästi sängyssä

… ikkunasta paistava aurinko

IMG_6035… hauska monivärinen lakkaus kynsissä

IMG_6040 … lemppari aamupuuro vadelmilla, banaanilla ja manteleilla

IMG_6045

… White Companyn iso aamupalatarjotin

… vapaapäivä.

Ihanaa olla taas kotona. Lomalla on ihanaa, mutta niin on kotonakin! Huomenna suuntaamme kämppikseni kanssa kohti Kapkaupunkia, mutta pakko sanoa, että tää kolme päivää kotona tekee musta tosi onnellisen. Mä rakastan tätä mun pientä luolaa! Tätä sänkyä, joka ylitti kaikki odotukseni ja kaikkia noita sisustusesineitä, joita itse rakastan. Toki jos voisin valita, huoneeni olisi tuplasti isompi, mutta tähän elämänvaiheeseen tämä on täydellinen. Melkein harmittaa, että täällä tulee vietettyä lähikuukausina niin vähän aikaa! Mutta, Jedi on vauva vain kerran, ja aion nauttia siitä täysillä!

Tällaiset kotona vierailut muutaman viikon jälkeen muistuttaa mua vaan erityisen lämpimästi siitä, paljon kaupunkia rakastankaan. Olenko kertonut teille patonkitarinan? Olen ehkä. Pahoittelen jos olen. Kerron sen nyt uudestaan. Mun ystävät tuntee tän patonkitarinana, koska sillä nimellä mä sen aina kerron.

Hakiessani opiskelemaan Lontooseen, en hetkeäkään uskonut tänne pääseväni. Vaikka hakemukseni oli valmis viikkoja ennen, maksoin jonku naurettavan pienen hakemusmaksun ihan viime tingassa. Kouluun pääseminen ei tuntunut mitenkään mahdolliselta. Kun sain kutsun haastatteluun, olin maailmanympärimatkalla ja pysäkkinä silloin oli Bali. Arvoin pitkään uskallanko maksaa hirveitä summia viime hetken lennoista Balilta Lontooseen ja takaisin lähteäkseni kokeilemaan, josko kouluun pääsisin. Laskeuduin yhtä skeptisenä Lontooseen ja velloin ajatuksessa siitä, miten tyhmä olenkaan kun maksoin itseni kipeäksi, enkä ole edes varma haluanko muuttaa Lontooseen ja mennä kouluun. Saati pääsenkö sinne. Kiikutin matkalaukkuni Lontoo-maman kotiin ja suuntasin asioille ennen haastattelua. Palaneiden hiusten värjäys ja leikkaus ja haastatteluun sopiva asu lomaroippeitten tilalle oli päivän agendana. Ennen asioille lähtemistäni kävelin Victorian asemalle ja sisääni tulvi kaikki ne rakkauden tunteet tätä kaupunkia kohtaan, jotka olin unohtanut. Helmikuinen sää ei ollut hyisen kylmä tai ahdistava. Se oli kirkas ja viileä. Ihmiset hymyilivät, avasivat ovia ja sanoivat “darling”. Punaiset kaksikerroksisest bussit ja koppakuoriaistaksit viilettivät ohitseni ja puissa oli lehtiä.

Kävin hakemassa Upper Crustista patongin. Valitsin summanmutikassa patongin, joka kuulosti jännittävältä. Pinaattia, karpaloa, brie-juustoa ja pekonia. Outo yhdistelmä. Tuorepuristettu appelsiinimehu siihen rinnalle ja Victorian eteen pienille portaille istumaan. Siinä tuijotellessani Lontoon menoa upotin hampaani patonkiin, ja rakastuin. Se hetki oli vaan täydellinen. Eikä se johtunut siitä patongista. Se oli kaikkien pienten juttujen yhteenloksahtaminen. Mun kaikki aistit oli onnellisia. Enkä mä enää mitään muuta halunnutkaan kuin koulupaikan tästä ihanasta kaupungista, joka on mulle melkein yhtä rakas kuin Helsinki.

Ja nyt minulla on avaimet kotiin, jota rakastan. Kauniissa kaupunginosassa tässä kaupungissa. Hassua. Toissapäivänä junassa lentokentältä kotiin mutustelin samanlaista patonkia. Lentokentän Upper Crustin viimeistä, joka oli paahdettu juuri täydellisen rapeaksi ja samalla pehmeäksi. Ihastelin vaaleanpunaisessa kukassa olevia puita katujen varrella. Olin onnellinen.

 Elämä heittää eteemme ongelmia ja vaikeita päätöksiä; haastavia hetkiä ja voimat vieviä valintoja. Välillä ne ratkeaa yhdellä patongilla. Silloin tyttö, joka ei ole koskaan kokenut kuuluvansa minnekään ja aina kokenut koti-ikävää ei minnekään, voi löytää kodin. Tai kaksi. En nimittäin osaisi pitää Helsinkiä kotinani tai rakkaana kotikaupunkinani, ellei minulla olisi toista kotikaupunkiani.

Ehkä se oli vain se hetki. Silloin tunsin itseni tosi tosi onnelliseksi. Rauhalliseksi. Ja sama olo mulla on tänään.

 Tai ehkä se on vaan se patonki.