Probioottisessa kasvohoidossa ja uusia ihonhoitotuotteita

(Juuri ennen kasvohoitoa) 

*Kaupallisessa yhteistyössä Natural Goods Company

Kävin viime viikon torstsaina Helsingissä ollessani Natural Goods Companyn hoitolassa ihanassa kasvohoidossa. Natural Goods Company on ehkä monille tuttu verkkokauppa, joka myy luonnonkosmetiikkaa todella kattavalla valikoimalla. Verkkokaupassa on paljon erilaisia ihonhoidon merkkejä, ja myös harvemmin luonnonkosmetiikkana saatavia tuotteita, kuten meikkejä ja kynsilakkoja. Natural Goods Companylla on myös hoitola Etu-Töölössä, jossa on tarjolla kasvohoitoja, vartalohoitoja ja meikkausta, sekä tietenkin kattava valikoima tuotteita. Sieltä löytyy myös mm. mun lukijoille varmasti hyvin tutut mun mainostamat Mossan tuotteet ja lasten ihonhoitosarja Sophie la girafe Cosmetics.

Minä varasin ajan probioottiseen Esse-kasvohoitoon, ja odotin sitä kyllä innolla. Vaikka rakastankin ihonhoitoa ja kosmetiikkaa, yhdessä asiassa mulla on ehdottomasti skarppaamista. Mä oon todella huono käymään kasvohoidoissa ja kosmetologeilla. Toki kyseessä on arjen luksus eikä mikään välttämättömyys sinällään, mutta kyllä kasvohoidossa saa iholleen ihan erilaisen hyödyn kuin kaikista tarkimmallakaan kotihoidolla. Continue Reading

2+

Hammaslääkäripeikkoja ja pyjamapukuja

Ai että tekis mieli fiilistellä perjantaita ja ihanan aurinkoisen kevätviikonlopun alkua, mutta ei oikeen tunnu nyt siltä, koska takaraivossa jyskyttää pelko hammaslääkäristä. Oh jeees, huomenna olisi vuorossa pieni kidutus reiän paikkaamisen muodossa. Tai siis, tota yhtä hammasta särkee sen verran, että taitaa olla reikä. Yngh. Mulla on tosi ärsyttävät hampaat, jotka reikiintyy tosi helposti. Tästä on puhuttu eri hammaslääkäreiden kanssa, ja aina tultu siihen tulokseen, että mun sylki ja hammasluu on sellainen yhdistelmä, joka reikiintyy tosi helposti. Mikä on tietenkin aivan fantastinen yhdistelmä tän mun hammaslääkäripelon kanssa.

Mun hammaslääkäripelko juontaa juurensa jo ihan nuoresta, kun osui muutama tosi rajukourainen hammaslääkäri, jotka ei oikeen osannut huomioida mun pelkoa. Mullahan on siis valtavan suuri tukehtumisen pelko (mikä on osittain varmaan myös vaikuttanut siihen, että mulla on oksennuspelko) ja pelkään vähän kaikkea, missä saattaisin tuntea, etten saa henkeä. Se on tosi epämiellyttävä ajatus ja toisaalta sitten mua rauhoittaa ihan hirveesti syvään hengittäminen. Synnytyksessäkin sain kiksini ilokaasun sijaan ehkä enemmän siitä, että hengittelin siihen putkeen ja sain rytmitettyä hengitystäni saaden rauhoittavan fiiliksen. No anyway, tää hammaslääkäripelko on ollut nuorena tosi vahva ja alkanut varmaan siitä, kun on ollut suu täynnä tavaraa ja oon pelännyt, etten saa henkeä. Mulla on tosi ahdas nenä ja hengitän tosi paljon suun kautta, joten hammaslääkärikäynnit on ollu aina tosi pelottavia, kun siellä suussa on hitosti kaikkea. Kun olin nuori, narskuttelin hampaitani unissani ja mulle tehtiin purentakisko. Continue Reading

12+

Kevättä rinnassa, ja mielessä

Huhh, yks kevään pelottavimpia juttuja oli tänään, kun Danten korvat putkitettiin. Joo, näin jälkeenpäin tuntuu hassulta sanoa näin, mutta on se tosi pelottavaa, kun sun pikkuruinen teilataan unten maille ja sitten hänelle tehdään joku lääketieteellinen toimenpide. Vaikka kuinka sitä etukäteen luki ja tutustui asiaan, niin totta kai tollanen pelottaa. Se meni onneksi tosi hyvin ja kirjoittelen asiasta tarkemmin huomenna Mungobabyn puolelle :)

Tää on jotenkin hassua, mutta mulla on viime päivät ollut erikoinen fiilis. Jotenkin sellainen, että nyt alkaa pikkuhiljaa pääsemään sisään tähän meidän Pirkanmaa-elämään. Kävin eilen illalla yhdessä blogitapahtumassa ja tapasin tamperelaisia blogityttöjä. Tänään vuorostaan törmäsin kaupungilla Nelliinaan, jonka kanssa ollaan tunnettu vuosia, muttei olla saatu aikaiseksi treffata, vaikka ollaan törmätty kerran Ideaparkissa tätä ennen. Nyt sitten spontaanisti päädyimme kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ja oli jotenkin silleen hassu fiilis, että hei, mulla on tässä kaupungissa tuttuja, joihin saatan törmätä! Vaikka olin tosi innostunut Tampereen hollille muutosta, olin myös aika haikeilla mielin lähdössä Kuopiosta. Muistanette varmaan, kirjoittelin siitä täällä (Herramunvereni mun nenä oli leveä raskauden loppuviikkoina :D Tärkee sivuhavainto :D). Ei oo mitenkään helpottanut tätä asiaa se, että varmaan 80 % mun kavereista siellä on lisääntynyt tässä vuoden aikana ja mulla olisi siellä ihana kaveripiiri, jolla samanikäisiä lapsia. Täällä ei oikein tunne ketään ja jos haluaa mennä treffeille miehen kanssa illalla, pitää järjestää anoppi tai äiti hoitamaan Dantea. Mutta, enpä mä oo ees yrittänyt täällä kehenkään tutustua. Oon käyttäny Momzieta, mutta jotenkin en oo saanut aikaiseksi tavata ketään. En oo hirveesti ollut oma-aloitteinen minkään suhteen. Tänään törmäsin kävelyllä johonkin tosi mukavaan naiseen, joka jäi ihastelemaan Benjiä ja siinä höpötellessämme todettiin, että meidän lapsilla oli sama laskettu aika. Siinäkään ei vaan saanut suuta auki ja kysyttyä, jos hei haluaisit joskus vaunutreffeille mennä? Mutta, tunnen muutoksen tulevan. Continue Reading

29+