”Disagree then we compromise / Tooth and nail over truth and lies”

raita (1 of 2)-9MAHTAVA TUNNE. Tiedättekö, mikä on melko mahtava tunne? Kun saa ylitettyä itsensä. Mä olen taistellut jo vuosia järjettömän hammaslääkäripelon kanssa. Ei kovin yllättävää mun tuurilla, että samassa otuksessa yhdistyy järjetön hampilekuripelko ja purukalusto, joka tuntuu kaipaavan hammaslääkärin kosketusta harva se päivä. Kolme hammasta on elämän aikana jouduttu erinäisistä syistä juurihoitamaan, kaksi todella hankalaa viisuripoistoa suorittamaan, yksi hammas on haljennut ja siitä olen joutunut luopumaan. Hammaslääkäripelkoni on alkanut jo ala-asteella ja vuosien varrella vain vahvistunut. En yhteen aikaan käynyt hammaslääkärillä viiteen vuoteen. Eihän siitä mitään hyvää seurannut, se on selvä. Tänään voin kuitenkin sanoa, olevani ylpeä itsestäni! Seitsemän vuotta sitten itsensä hammaslääkärille vihdoin raahannut hermoromu ihminen on ottanut tässä ajassa nimittäin pienen pienen sipsasun ihmiskunnalle, mutta maratoninmittaisen askeleen itselleni. Makasin tänään mukisematta Megaklinikan vastaanotolla puolitoista tuntia, en itkenyt kertaakaan, enkä tarvinnut hengitystaukoja välissä. Ja, tästä olen erityisen ylpeä, pärjäsin ensimmäistä kertaa ikinä ilman puudutusta!!

raita (1 of 9)-3 raita (1 of 9)-4raita (8 of 9)-2

raita (9 of 9)-3 raita (2 of 9)-3 Siitä ei ole niin kauaakaan kun olen ollut maailman ymmärtäväisimmän hammaslääkärin tuolissa, kuunnellut musiikkia ja saanut kolmen minuutin välein hengitystaukoja, kun täysi turpavärkki välineistöä vaan ahdisti mittaamattomissa määrin. Ei siitä ole hirveän kauaa siitäkään, että hammaslääkäriaseman pelkkä haju aiheutti mussa sen reaktion, että kävelin ulos ja maksoin sakot perässä. Ja siitä nyt ei ainakaan ole kauaa kun olen viimeksi lähtenyt hammaslääkäristä itkien, koska olin vaan niin paskana siitä toimituksesta. Tänään lähdin ensimmäistä kertaa koskaan hymyillen hammaslääkäriltä (joskin hymy oli varmaan aika groteskin verinen, mutta paskat siitä). Oli niin siistiä pystyä sanomaan jokaiseen hammaslääkärin ja -hoitajan ”oletko varma, ettet halua puudutusta”, että kyllä mä pärjään. Multa paikattiin tänään kaksi reikää ja perään vielä koko suuvärkistä poistettiin hammaskivi. Elämäni ensimmäistä kertaa. Kiltisti hain apteekista kunnon hammaslankaimet sen toimenpiteen jälkeen ja lupasin kiltisti, että tulen kerran vuodessa tarkastukseen ja hammaskiven poistoon. Ja nyt mahdoton on mahdollista! Mun hampaat on 100 % kunnossa! Okei, yksi puuttuu, mutta ne muut :)

Niin pienen pieni, itsestäänselvä ja turha asia muille, mutta niin perhanan iso juttu mulle.

raita (9 of 9)-2

raita (3 of 9)-2 raita (4 of 9)-3 raita (6 of 9)-2Itsestään selvää oli tietenkin se, että olin varannut tämän ajan juuri sellaiselle päivälle, kun on tää hirvee yskä päällä. Tää kolme viikkoa jatkunut köhiminen aiheutti eilen mussa jo sen verran pelkoa, varsinkin hengityksen rahistessa aika pahasti, että otin yhteyttä lääkäriystävään. ”Keuhkoputkentulehdus”. Jaaha. Tätä voi kuulemma kestää vielä mitä tahansa viikon ja neljän väliltä, mutta sain sentään jonkun lääkken, jonka pitäisi helpottaa tätä. Ois ihan kiva. Kuulostan pelottavalta. Ja auta armias, jos naurahdan. Sitä seuraa kohtaus, joka ei monelle neljä askia päivässä kolkyt vuotta polttaneellekaan oo ihan jokapäiväistä iloa. Tiedänpähän, että on ”normaalia”, että jatkuu näin kauan ja voin naukkailla tota mun kolmiolääkettä ja olla tilulei vielä määräämättömän ajan. Kiva juttu. Ihmeen hyvin pärjäsin siellä hammaslääkärissä tästä huolimatta, vaikka joka kerta kun lääkäri käski nielaista mä lähinnä köhin. Varmaan tosi uskottava se ”Tupakoitko? En.” kohta esitiedoissa.

raita (7 of 9)-2raita (2 of 9)-2

raita (2 of 2)-9

raita (5 of 9)-3

Ainiin. Halusin mä sanoa jotain tästä asustakin. Se ei liity kylläkään tähän päivään millään lailla. Mutta variaatiota tästä on nähty päälläni viime parin viikon aikana aika monta. Pääsin vierailemaan Hennesin showroomilla tuossa muutama viikko takaperin, ja siellä tutustumaan Studio -mallistoon. Sen jälkeen odotin mallistoa kuin pieni pieni orava pähkinälähetystä. Mun tän vuoden lempitrendi on kyllä heittämällä laatikkomaiset takit ja yli-isot bleiserit. Sopii tasapainottamaan mun epäsopusuhtasta kroppaa hienosti. Pitkä bleiseri ”katkaisee” kropan hieman alempaa, ja selän ja jalkojen mittasuhde tasoittuu kauniisti. Vielä kun räpylääni osui sellainen yksilö, joka oli erinomaisen istuvaa matskua, olin takuuvarmasti Studio-malliston ilmestyessä kärppänä paikalla. Rakastan bleiserin istuvuutta ja takkimaisuutta, mutta saan myös suunnatonta iloa irti tän povitaskusta :D Ei naisten bleisereissä oo pahemmin povareita. Tunnen itseni tärkeäksi ja jotenkin aikuiseksi aina kun voin kaivaa puhelimen (nenäliinojen joukosta kylläkin) povaristani. Tässä yhdistelmässä se nyt on revittyjen farkkujen ja Mötley -paitani kanssa, kun tätä asua pidin sangen rennossa ympäristössä ennen Lontoon lähtöäni. Hyvin tämä toimii muuten myös täysmustassa asussa, virallisessa asussa ja juhlissa. Kaikkea olen ehtinyt jo kokeilemaan, ja tekin varmasti näette tätä vaikka missä asuissa.

En ole varsinaisesti Hennesin perusvaatteiden suurkuluttaja, mutta jessus kun nää Hennesin erityismallistot tuntuu menevän vuosi vuodelta jättiaskelia eteenpäin. Mun se jättimekko, jota pidin synttäreilläni on Hennesin, vaikka laadultaan ja malliltaan voisi melkeinpä olla minkä tahansa huippumerkin. Tämä bleiseri vuorostaan on aivan mielettömän hyvää materiaalia ja istuvuus on ihan räätälöidyn vaatteen oloinen. Verkkokaupasta nämä näyttivät myyneen kokonaan loppuun, mutta esim. Kämpin Hennesillä näistä oli vielä pari kokoa jäljellä, mitä nopeasti vilkaisin.

Asuhan ei ole mikään yhdistelyn taidonnäyte asuun sopimattomine kenkineen ja laukkuineen, mutta mitäpä tuolla niin väliä. Minä viihdyin. Mitä te tykkäätte? :) 

”I wish I had never kissed her / ’Cause I just can’t resist her”

raita (1 of 2)-10KULTAA JA HARMAATA. Onpas päivät menneet hirveetä vauhtia. Aika lentää kun on kivaa, eikö se niin mene? Lontoo-pyrähdys oli lyhyydestään huolimatta aivan hurmaavan ihana, joskin sitä varjosti ehkä pienesti tää mun pitkittynyt yskäni, joka välillä taitto naisen kaksin kerroin köhäkohtauksiin. En antanut sen häiritä ja loma kotikaupungissa oli kyllä tosi paikallaan. Mun kantapäät on vähän hellänä edelleen, kun joka päivä tuli käpösteltyä kaupungilla piiiitkiä matkoja, mutta oli se kyllä taas sen arvoista. Nyt on kuitenkin aika olla taas pari viikkoa Helsingissä, ennen kuin kouluvuosi alkaa. Toki laitoin jo dissertation-ehdotelmani sisään perjantaina ja nyt innolla odottelen, kenet saan tutorikseni tuohon työhön. Kouluvuodelle olen jo ilmoittautunut ja kaikki paperihommat alkaa olla paketissa. Ennen luentojen alkua pitäisi vielä lukea isot kasat eri tekstejä, mutta sen ehdin kyllä vielä tekemään. Nyt tuntuu taas melko innostuneelle kouluvuoden suhteen, kiva päästä taas koulunpenkille; näillä näkymin ainakin viimeiseksi vuodeksi hetkeen :) On jännä, että mäkin oon kuitenkin valmistuttuani ollut koulunpenkillä aika tasan 20 vuotta, toki pienellä Australia-breikillä. Kiva saada vihdoin tutkinto ja suunnata ajatukset tulevaisuuteen.

GOLD & GREY. Geeez, the days have just flown by. I think I really needed this break from my blog and just some time for myself. So much is happening right now, that it was great to just be for a few days :) Now I’m back in Helsinki again, after a great holiday in my home town. It was nice just wander around London, even though my feet are still killing me. That’s what you get for walking around over 10k every day. I sent in my dissertation proposition on friday and now I’m eagerly waiting for my last year of studies. It’s been almost 20 years since I started school, so it will be great to finally have a degree and not have to return back to studies, at least for a while. 

raita (6 of 7)-6raita (3 of 7)-6raita (4 of 7)-6 raita (5 of 7)-6Lähitulevaisuutta tosin tavallaan varjostaa pieni ärsytys. Jälleen on syksy, jälleen on alkamassa uusi kouluvuosi ja jälleen on edessä asunnonmetsästys Lontoossa. Kyllä, luitte oikein. Tällä kertaa valitettavasti kyse ei ole kyllästymisestä yksin asumiseen tai rotta-invaasiosta, vaan vähän pakon sanelemana joudumme jättämään ihanan asuntomme. Kun muutimme viime vuonna tohon meidän kolmioon, tiedostettiin Annikan kanssa erinomaisesti se, että meillä kävi uskomaton tsägä. Tuon alueen tuonkokoiseksi asunnoksi asuntomme oli ihan järjettömän halpa. Mikä on sinänsä naurettavaa suomalaisittain arvioiden, sillä maksoimme siitä yhteensä n. 2400 euroa kuussa. Lontoon vuokrat, love them. Ja koska vuokriahan ei ole sidottu mihinkään indeksiin, niin saimme tuossa muutama viikko takaperin ilmoituksen uudesta vuokrasta, jos haluamme jäädä asuntoon. 560 euron kohotus alkuperäiseen vuokraan tuntui vaan yksinkertaisesti liian suurelta meille molemmille, ja tässä onkin mietitty vähän tulevaisuutta ja tehty päätöksiä sen suhteen.

Mä en halua muuttaa jatkuvasti uudestaan ja siksi joudumme Annikan kanssa muuttamaan eri osoitteisiin, uusi sopimuskausi kun ei sopisi molempien suunnitelmiin samalla tavalla. Ihan mahdottoman harmi, koska meidän kämppiselämä Annikan kanssa on ollut oikeastaan aika lailla täydellistä. Epäröin tietenkin alkuun millaista on taas elää jonkun kaverin kanssa, kun Merin kanssa oli synkannut mainiosti asumisemme ulkomailla. Kuitenkin yhteiselomme Annikan kanssa on sujunut kuin rasvattu. Olemme tarpeeksi samanlaisia viihtyäksemme erinomaisesti yhdessä, mutta myös tarpeeksi erilaisia pärjätäksemme toistemme kanssa. En mä ainakaan jaksais elää toisen itseni kanssa, vaan siinä olis kyllä aina välillä päät lyömässä yhteen. Nyt kun melkein vuosi on mennyt, meillä ei ole Annikan kanssa ollut yhden yhtä riitaa tai edes pientä väittelyä. Kämppiselämän tärkeimmät pointit lienee joustavuudessa ja kunnioituksessa, ja se on näkynyt meidän yhteiselossa. Kun mun kaltaisen neat freakin kanssa asuessa ei saada vuodessa edes kerran aikaiseksi kärhämää roskien viemisestä tai kahvikupista ruokapöydällä, on tilanne aika jees. Suurin harmi tässä asuntoasiassa ei ollut edes se, että joudumme jättämään upean ihanan asuntomme. Suurin harmi oli se, että ei ollut millään tavalla järkevää etsiä yhdessä Annikan kanssa uutta asuntoa, eli kämppielämämme tulee päättymään ensi kuun loppuun.

No, onneksi ei tarvitse kuitenkaan palata takaisin erakkomoodiin ja yksin asumiseen, vaan saan kyllä tyttöenergiaa kotiini jatkossakin. Tällä kertaa itse asiassa kaksin kappalein, kun lokakuun lopussa / marraskuun alussa muutamme saman katon alle Jennin ja Maijan kanssa :) Lontoon vuokrahinnat on niin järkyttäviä, että mielelläni muutan isompaan asuntoon tyttöjen kanssa ja maksan vähemmän vuokraa, kuin kyhjöttäisin yksiössä itsekseni ja maksaisin itseäni vielä kipeämmäksi. Eilen aloitin jo asunnonmetsästyksen asuntosivustoilla, ja pidän sormiani ristissä, että meille käy samanlainen munkki kuin viime syksynä. Toki muuttaminen on aina pain in the ass, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Lokakuun lopussa saattaa olla luvassa muutama todella ahdistunut pakkauspostaus ja varmastie enemmän kuin tarpeeksi ärräpäitä. 

So, as some of you may know, the rents in London are horrendous, and we just were informed last month that ours will be raised by almost 600 euros. After thorough thinking about this, we decided not to agree to these new conditions and let go of our flat. So, now there’s a new task ahead of me this fall. Me, and two of my girlfriends are looking for a new flat in London, so I’m sure you’ll get to witness a lot of frustration with apartment hunting, packing and moving in the upcoming weeks. But hopefully it will all be worth it and we’ll get a great place!

raita (2 of 7)-6

raita (7 of 7)-6

raita (2 of 2)-10

Asukuvina tähän väliin yksi suosikkiyhdistelmiäni juuri nyt :) Harmaa neule kultaisen hameen kanssa toimii mielestäni hirmuisen hyvin. Ainakin vielä kun tämä ihana Suomen syyskuu on tarjonnut tällaisia parinkymmenen asteen kelejä.

Anyway, the outfit in the photos is something I love a lot at the moment. The combination of gold and grey looks so fresh and with this amazing fall that we have going on at the moment, it’s something easy-to-wear for now :) 

Mitä mieltä te olette moisesta yhdistelmästä? :) 

What do you think of it? :) 

London state of mind

Hengissä ollaan!

Sort of ainakin. Tää mun kolme viikkoa jatkunut flunssa päätti ottaa pahimman suuntansa nyt kun pääsin Lontooseen ja ois niin paljon kaikkea kivaa. En haluais antaa sen haitata, kun on koko ajan kaikkee kivaa, mutta toisaalta kun Strepsils on jotakuinkin lifeline ja yskäkohtaus voi jatkua pienen iäisyyden, ei paljoa naurata. Annikalla oli eilen synttärit, ja huomenna niitä juhlitaan sitten vähän isommalla porukalla. Oon siis päättänyt, että mä olen terve silloin. En tosin ole päättänyt milloin mä palaan blogin äärelle. Tää viikko Lontoossa sisältää nyt sen verran paljon ohjelmaa, ja kun nyt vihdoin sain ton mun typerän dissertation-ehdotelman laitettua eteenpäin, voin hengähtää ja pitää viikonlopun vapaata. Ei teille ehdi tulla ikävä näissä muutamassa päivässä, eihän? En pitäny sitä suunnittelemaani kesälomaa, mutta nyt ajattelin jatkaa hetken tätä hiljaiseloa ja pysytellä poissa vielä kolme päivää. En ees muista millon viimeks oisin ollu kolme päivää veke sekä blogista, että Instagramista. Paitsi että hain eilen DHL:n pisteeltä yhdet hirveen kivat lisäykset mun kenkäkokoelmaan, ja ne mä joudun ehkä tulla esittelemään teille vielä viikonlopun aikana.

Mutta, siihen asti:

game-freak-cat

Ihanaa viikonloppua sinne, jos en jaksa läppäriäni pahemmin availla tässä viikonlopun aikana! :)

”When the sunlight breaks through the LA sky, / For some damn reason it makes me smile,”

raita (2 of 2)-8

AIVOTOIMINTA MIINUKSELLA. Saanko julkaista tällaisen postauksen, jossa on vaan hirveesti kuvia ja nolla tekstiä? Sellasiakin asupostauksia kai joku tekee? Mä oon nukkunu niin vähän aikaa viime yönä, että turha ees ehkä yrittää tuottaa mitään kovin ymmärrettävää tekstiä. Tai edes yhtä ymmärrettävää kuin normaalisti. Koska eikai sekään hirveen ymmärrettävää lässytystä yleensä ole.

Joka tapauksessa, lupasin aamulla, että illalla näette tuon Jofaman takin alla vilahtaneen asun, ja tässähän se.

BRAINFREEZE. I slept all of 3 hours last night, so I don’t really have any brain activity at the moment. Sorry for not making much sense. I thought to publish this post with just a headline and photos, but found myself unable to do so. How do people do posts like that? They feel so empty!

raita (11 of 12)-2

raita (1 of 12)-2

raita (7 of 12) raita (2 of 12)-2raita (8 of 12)-2raita (9 of 12)-2Eikö näytäkin ihan superkivalta jumpsuitilta? No se ei ole! Haaa! Huijasin! Ehkä ainakin kolmea lukijaa. Kyseinen rätin kokoinen toppi on Nelly.comilta, korruptiolahja Göteborgin reissultamme. Housut taas bongasin Lindexiltä tässä taannoin. Hieman epäilytti tollanen ei-oikeen-minkään-mittanen lahkeenmitta, mutta toisaalta tuo vyötärö oli musta niin kiva, että oli pakko kokeilla noita. Ja sitten ne istu hyvin ja sitten ne muutti mun vaatekaappiin. Nyt mulla on joku ihmeellinen visio yhdistää nää ylipolvensaappaisiin sellasella pussimaisella siluetilla. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jos tiedätte, on teillä jotain telepaattisia kykyjä, koska itsekään en ole ihan varma, mitä tarkoitan. Tai miten asian selitän. Mutta jos ois supertiukat ylipolvensaappaat (esim. mustat Joiet) ja sitten nämä, niin se vois olla hauskan näköistä. Tai sit se näyttäs yhtä viehättävältä ku hirvikolari. Mene ja tiedä.

Doesn’t this look like one very cool jumpsuit? Well, it’s not! Haa! Tricked ya! The top is actually from the recent sponsored trip to Gothenburg and the pants are from Lindex. I wasn’t sure I’m comfortable with this silly length of the pants, but they turned out to work well with heels. I’m having this vision in my head of wearing these with tight overknee boots. It should be a funny looking silhouette with baggy pants and tight boots. We’ll see. Either I’ll look ridiculous or it will be mindblowing. I rather doubt it’s the latter. At least in the good way. 

raita (10 of 12)-2 raita (4 of 12)-2 raita (6 of 12)-2 raita (5 of 12)-2
raita (3 of 12)-2Mulla on harvoin päästä varpaisiin mustaa, vaikka se on varmasti kaikkien aikojen tyylikkäin yhdistelmä. Tokikaan en useimmiten ole tyylikäs, vaan lähinnä kummallinen ja kömpelö. Works for me. Anyway, nytkään en malttanut pysyä täysin mustassa, nimittäin jalkaan piti saada noi leopardin tassut. Joilla on edelleenkin maailman parasta kävellä, vaikka korot on hädin tuskin naulan levyset. Loves them.

I don’t really ever wear black head-to-toe, even though it’s considered to be the most stylish of combinations. But then again, I’m rarely stylish. I’m more clumsy and a mess. Works for me, I guess. Anyway, now was not an exception, and to break the all-black-everything, I wore my leopard pumps. Which, despite being thin as nail, are super comfortable. 

raita (1 of 2)-8

raita (12 of 12)-2

Sellanen asu. Mitäs tuumaatte? 

So, that’s it for this time. What do you think of this outfit? 

(Sixx A.M. -Sure Feels Right. Kuunnelkaa se.)