Pastelleissa // Kuopio

Jaha, kesä tuli kesä meni. Hipsin tänään tuolla keskustassa farkuissa, neuleessa, isossa huivissa ja bomber-takissa ja silti tuli kylmä. Ei puhettakaan, että näillä paljassäärisillä asuilla olisi tarjennut tuolla liikkumaan, mutta onneksi näitä kesäisiä päiviä oli muutama, jolloin sai kerätä hieman auringon energiaa itseensä. Todella toivon, että kesä palaa taas ensi viikolla, koska paljon mieluummin liikuskelen tuolla värikkäissä vaatteissa kuin iänikuisissa harmaissa neuleissa ja tummissa asuissa. Innostuin nyt yksi päivä auringosta niin paljon, että sukelsin kokonaiseen pastelliunelmaan. Keltainen takki, vaaleanpunainen mekko, laventelinvärinen laukku. Kunnon värisirkus, mutta mielestäni jotenkin todella suloinen väriyhdistelmä.

Pakko sanoa, että nää vaihtelevat kelit ei oo yhtään mun mieliin. Ei tiedä ikinä, minkä verran pitäisi pukea päälle. Nyt kun lähdemme keskiviikkona loppuviikoksi Helsinkiin, pitäisi pakata viideksi päiväksi kaikki tarpeellinen, mikä on nykyään ihan omanlaisensa haaste. Vauva tarvii paljon kaikkea mukaan ja tyypin kulkupeli vie eniten tilaa. Farmari olis varmaan citymaasturia kätevämpi tässä elämäntilanteessa, nimittäin tuntuu, että vaunukoppa ja vaunut vie koko takakontin vaikka on melko iso auto. Takapenkillä yksi penkki on Benjin käytössä ja toinen vauvan turvakaukalon käytössä, ja lisäksi takapenkille on jätettävä keskipaikka tyhjäksi, jotta voin itse hypätä sinne jos vauva on hereillä. Ei ihan hirveesti saa mitään pakattua mukaan. Vielä kun viikonloppuna on hirveesti kaikkea ohjelmaa ylppärijuhlista alkaen, pitäisi pakata mukaan ehkä vähän muutakin kuin yhden vaihtovaatteen. Ja vauvalle pitäisi pakata hirveesti kaikkea mukaan, ihmeen paljon kaikkea tuollainen pienikin tarvitsee. Continue Reading

2+

Peplumeissa // Kuopio

Mä joudun nyt alottaa tän postauksen vähän huonoilla uutisilla. Kaikille niille, jotka on hakenu paikkaa kalkkilaivan kapteenina joudun nyt tuomaan huonoja uutisia. Paikka on varattu, ja näillä näkymin pysyvästi. En kestä noita mun koipia, kun ne on ihan vitivalkoiset. Oon tässä kaksi viikkoa joka päivä suunnitellut itseruskettavalla läträämistä, mutta aina se jää. Lukemattomista syistä. Lakanoiden värjäytyminen on vain se vähäisin ärsytyksen kohde itselläni pitkällä listalla ärsyttäviä juttuja, mutta en mä kyllä viitsisi ihan koko kesää kulkea ihan haamuna. Mulla on erikoinen rusketus, silloin kun sitä siis on. Mä rusketun hyvin jaloista ja vatsasta, mutta nassun ruskettuminen kestää poikkeuksellisen kauan. En rusketu koskaan Suomen auringossa, korkeintaan palan ihan punaiseksi. Silloin kun rusketun (ulkomailla) rusketus kestää älyttömän pitkään. Oonkin viimeiset kuutisen vuotta ollut jatkuvasti enemmän tai vähemmän päivettynyt. Nyt viimeisin kosketukseni auringonottoon on Balilta, josta on melkein kahdeksan kuukautta. Jotenkin tosi vierasta mulle. Eikä minin kanssa tule hetkeen matkattua aurinkolomalle, joten on ehkä pakko turvautua itseruskettavaan.

Tekee melkein pahaa kattoa näitä kuvia, mutta näillä keleillä vaatekaapin hameosasto houkuttelee. Kuten ehkä myös muistatte, en ole kummoinen sukkahousuihminen. Itseruskettava it is siis. Tällä mammalla on muutenkin aikamoinen kaunistautumisviikko tulossa. Tiedossa on ripsihuoltoa, microbladingia ja pääsen vihdoin myös Johannan tuoliin. Siitäkin on jo kolme kuukautta ja tyvikasvu sen mukainen. Vielä kun ehtisi putsauttamaan hampaat, niin olisi koko paketti. Continue Reading

9+

Joogaillen

*Kaupallisessa yhteistyössä Yogaian kanssa

Mä en oo koskaan ollut kovin kummoinen joogaihminen. Oon aina ollut liikuntani suhteen se tyyppi, jonka mielestä kunnon hikiliikkuminen on paras vaihtoehto liikkumisen suhteen ja olen kokenut joogan vain sellaisena venyttelynä, josta ei oikeasti ole “hyötyä”. Raskaana ollessani oli pakko hieman miettiä sitä omaa liikkumista uudelleen, koska lentopalloilu ja salitreeni eivät enää olleet mitenkään mahdollisia samalla tavalla. Kaverini vannoivat raskausjoogan nimeen, ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Jotenkin ujostutti mennä tunneille ja olla siellä ihan surkea aloittelija, joten päätin kokeilla Yogaiaa, joka on siis suomalainen jättimenestys, joka on valloittanut maailmaa tuomalla joogatunnit jokaisen omaan olohuoneeseen. Huomasinkin hyvin nopeasti, kuinka väärässä olinkaan ollut joogan suhteen!

Raskausaikana kokeilin erilaisia tunteja sen mukaan, mikä omassa kropassa tuntui hyvältä, ja huomasin tykästyneeni palveluun. Ensinnäkin, kotijoogaaminen on helppoa. Ei tarvitse lähteä mihinkään, ei tarvitse aikatauluttaa päivää jonkun tunnin ympärille eikä tarvitse varata aikaa sen enempää kuin itse tunti kestää. Toiseksi, Yogaia on tosi edullinen ja sitä pääsi kokeilemaan ilmaiseksi, joten ei tarvinnut järjestää itseään millekään kuntosalille tai tunneille tai sitoutua mihinkään.
Continue Reading

9+

Päivä meidän kanssa

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä Päivä Annan kanssa -postauksen eilen, mutta valitettavasti päiväksi osui sellainen, jolloin pikkuinen on valvonut enemmän kuin koskaan, ja viihtynyt hyvin sylissä, joten kuvailu on jäänyt vähän vaiheeseen :) Mun päivät tällä hetkellä on tosi vaihtelevat ja riippuu paljon vauvasta, miten päivä etenee.

Herätys tässä taloudessa on yleensä n. 6 aikaan aamulla, jonka jälkeen viimeistään 7 aikaan käperrymme yleensä pienen kanssa halikaulaa takaisin sänkyyn vielä päikkäreille. Eilen nousimme yhdeksän aikaan, ja mulla oli kunnianhimoiset tavoitteet päivälle. Ajattelin, että vauva nukahtaa viimeistään kymmenen aikaan kuten yleensä, ja painelemme siitä sitten puoliltapäivin kohti keskustaa ja lääkäriä. Vauva yleensä nukkuu aika paljon aamuisin, joten olin vähän turhan luottavainen asiassa. Tein itselleni herkullisen aamupalan, viihdytin hyvällä tuulella ollutta miniä ja kun vauva sitten nukahti syliin klo 10 aikaan, siirsin hänet unipesään ja hipsin suihkuun. Opin taas yhden asian eilen. Jos sinulla on kuusiviikkoinen vauva, jonka kanssa olet yksin kotona, pukeudu aina ensin. Kaiken muun ehtii sitten. Mä nimittäin aikana ennen vauvaa pyörin aina ympäri asuntoa alusvaattesillaan ja vasta juuri ennen lähtöä pukeuduin. Muuten olisi meikkitahroja, hammastahnaa tai ruokaa vaatteilla, tai onnistuisin tekemään niille jotain. Niinpä eilen föönailin rauhassa tukkaa kylpytakki päällä ja siemailin samalla aamuteetä. Kävin pari kertaa kurkkaamassa, että uninurkasta kuului tasaista tuhinaa ja ajattelin jo, että tässähän ehtii varmaan laittaa tukan ja pumppaa hieman maitoa vielä. Varmasti ajoissa oleva bussi menisi 11.30, ja ajattelin, että heitänpä vauvalle ulkovaatteet niskaan ja suuntaan keskustaan. Voisin sitten imettää neuvolassa lääkärin jälkeen. Continue Reading

29+