Ajatuksia henkisestä uupumisesta

Mä oon aina välillä huomannut, että olen ajanut itseni uuvuttavaan tilanteeseen, jossa kaikki tekeminen ja odotukset (omat odotukset itseäni kohtaan lähinnä) ovat stressaavissa mittapuissa. Vuosien kokemuksen perusteella osaan jo tarkkailla itseäni ja tunnistaa tietynlaiset “oireet” siitä, kun on liian uupunut tai liian stressaantunut. Tähän pisteeseen pääsy vaati kuitenkin sen, että kerran paloin ihan totaalisen loppuun, joskin onneksi osasin hakeutua ystävän avulla terapeutin vastaanotolle ja purkamaan hieman solmua, jonka olin ihan itsekseni pyöritellyt itseni sisälle. Se avasi paljon erilaisia ajatuksia ja ennen kaikkea opetti kuuntelemaan itseäni. Tärkein opetus oli se, että jokainen voi uupua ja vieläpä asioista, jotka muista tuntuvat kovin ei-uuvuttavilta. En meinannut aikanaan itsekään uskoa olevani uupunut, sillä olihan minulla “helppo ja kiva työ” ja “rento elämä”. Todellisuudessa etsin aika paljon itseäni ja henkisesti oli niin valtava painolasti koko ajan rinnalla, että oli välillä vaikea hengittää. Asioiden kasaantuessa, alkoi se paino käydä sietämättömäksi, mutta onneksi sekin tuli purettua ja jatkettua syvään hengitellen eteenpäin.

Nykyään osaan lukea pieniä merkkejä, jotka mulla puhuu sen puolesta, että nyt alkaa olla liikaa lautasella. Ajattelin listailla niitä tähän, vaikken missään nimessä mikään ammattilainen ole, ja nämä on puhtaasti mun omia ajatuksia ja näkemyksiä asiasta. Välillä vaan huomaan ihan arkisista pienistä asioista, että nyt on liikaa paletilla. Ja sen huomaaminen on usein ensimmäinen askel siihen, että saa hieman rauhoitettua elämää, eikä vaan lisää kierroksia. Mä ainakin huomaan käyttäyväni stressaantuneena tosi eri tavalla kuin yleensä. Eikä tarvitse olla mikään yksi iso stressaava tekijä, vaan jotenkin sitä voi helposti olla sellaisessa pienessä oravanpyörässä, jossa koko ajan pitäisi suorittaa, tehdä ja mennä ja saada asioita aikaiseksi ja sitten huomaakin, että koko ajan on pieni stressi päällä. Mä oon aika hyvin oppinut huomaamaan oman stressaantumiseni ja uupumiseni alkumetreillä ja oppinut keinoja sitä vastaan ja siksi musta on kiva myös jakaa näitä ajatuksia lukijoilleni, jos jollekin tästä olisi apua. Continue Reading

31+

Vaaleissa sävyissä // Lempäälä

Kiitos kaikesta ihanasta palautteesta tuohon podcast-postaukseen, mä jännitin sitä ihan sikana. Ainakin muutama teistä jakso kuunnella mun narinaa kokonaisen tunnin, joten ehkäpä sitä kestää nauhoitella useamminkin :) Sitä ennen ajattelin kuitenkin hetkeksi palata asukuvien pariin. Näitä kuvia käsitellessä tuli sellainen ajatus, että mulla on itse asiassa tosi hassuja pukeutumissääntöjä. Mä esim. tosi harvoin pukeudun mustavalkoiseen ja talvella mulla on vain muutama väriyhdistelmä joita yleensä käytän. Yksi niistä on tällainen vaaleiden sävyjen yhdistelmä. Mutta mitä pukeutumis- ja vaatepakkomielteitä ja -sääntöjä mulla onkaan?

Ei vaaleita farkkuja miehille, vain naisille ja niiden kanssa saa olla tosi varovainen

Jotenkin tällaisessa asussa mun mielestä valkoiset farkut toimii. Okei, nyt ne tosin maastoutuu tohon lumeen, mutta tämä asu olisi heti eri näköinen, jos olisi tummat housut. Mistä päästäänkin siihen, että en osaa oikein käyttää beigejä housuja (ku ois alasti), enkä oo mistään ikinä löytänyt hyviä vaaleanharmaita farkkuja. Hence, mennään valkoisilla. 2000-luvun alussa nuoruuteni eläneenä valkoisista ja tosi vaaleista farkuista mulle tulee mieleen vaan fruittaripojat, joten miehelle vaaleat farkut ehdoton ei.

Mun elämässä on vain mustia ja valkoisia “käyttösukkia”

Tooooodella harvoin poikkeuksella saattaa olla vaaleanvaaleanpunaiset tai vaaleanharmaat. Rehellisyyden nimissä vihaan kaikkia muita sukkia kuin valkoisia. Jotenkin kummasti meidän koko perheen vaatekaapeista ei siis löydy kuin valkoisia ja mustia sukkia (mustiakin vain pakosta, mustien kenkien kanssa käytettäväksi) ja ihan muutama poikkeus. Dantella on parit sukat, jotka on beiget ja harmaat, ja yhdet rumat turkoosit, mutta muuten hänellä on aina valkoiset sukat. En tiedä mikä siinä on, mä en vaan siedä muuta kuin valkoisia sukkia, kaikki muut on musta rumia. Jalka näyttää ihan rumalta heti niissä. Tää on tosi vakava pakkomielle, MUTTA se helpottaa elämää. Kaikille sukille on tosi helppo löytää pari, kun ne on aina samoja sukkia. No Happy Socks in this family. En tajua miten mun pitäis selvitä Danten lapsuusikä, jos se haluu käyttää jotain värikkäitä sukkia. Mut tää koskee vaan käyttösukkia. Kaikki söpöt kotivillasukat sun muut saa olla ihan riemunkirjavia. Älkää kysykö.

Metallit sekaisin ja eripari-alusvaatteet

Mä olin ennen tosi tarkka siitä, että hopeaa ja kultaa ei sekoiteta. Nykyään mulla on parhaimmillaan ruusunkultainen kello, hopeanväriset sormukset ja kaulakoru ja jotain kultaakin vielä. Ei oo niin tarkkaa, musta metallien sekamelska on jotenkin kaunis. Ennen olin myös supertarkka siitä, että alusvaatteet oli samaa paria, nyt en yhtään välitä. Rehellisyyden nimissä käytän lähes aina valkoisia, beigejä tai mustia rintsikoita, mut pikkarit voi olla ihan mitä väriä tahansa. Jotenkin nykyään miettii, että ne alusvaatteet sopii lähinnä yläosa paitaan ja alaosa housuihin, ettei loista läpi tai vilkuta mitään punaista pitsiä tms. Elämä aika paljon helpompaa kun ei tarvii olla sitä mieltä että rintsikoita X ei voi pitää, koska pikkarit Y on pesussa.

Panosta asusteisiin, säästä käyttövaatteissa

Todellisuus on se, että mulla kroppa on muuttanut vuosien aikana todella paljon muotoaan ja tulee varmasti muuttamaan jatkossakin. Plus mun elämässä lentelee kastikkeet ja punaviinit, mulla on vauva ja koira ja mä oon tosi kömpelö. Jos siis sijoittaisin satoja euroja johonkin vaatekappaleeseen, niin todennäköisesti se saattaisi kokea jossakin vaiheessa karun kohtalon. Ja vaikka ei kokisi, eikä kroppa muuttuisi, muoti muuttuu. Leikkaukset, värit yms. muuttuvat koko ajan, ja en ole minäkään missään kuplassa eläjä, vaan muhun vaikuttaa jatkuvasti ja koko ajan se, mitä trendejä näen ympärilläni, somessa, lehdissä, kaikkialla. Vaikka vaatehankinnoissakin on hyvä pyrkiä klassisuuteen eikä kertakäyttöisyyteen, niin silti ajattelen, että klassiset asusteet kestävät aikaa paremmin ja pysyvät paremmassa kunnossa. Mun vanhimmatkin merkkilaikut on uudenveroisessa kunnossa varovaisella ja huolellisella käytöllä. En samassa mittakaavassa esimerkiksi voi panostaa kenkiin, sillä käyttökengät menettävät arvonsa nopeasti ja kuluvat todella nopeasti. Olen sijoittanut muutamiin merkkikenkiin, mutta käytänkin niitä sitten jatkuvasti säiden salliessa, joten olen kokenut niistä saatavan hyödyn hintansa väärtiksi. Jos osaisin olla ihminen, jolla on vain kolmet farkut, kymmenen yläosaa, kolme takkia, neljä mekkoa ja parit kengät ja laukut, en siltikään panostaisi vaatteissa kovin kalliisiin hankintoihin. Kun maku tai kroppa muuttuu, on helppo kierrättää vaate seuraavalle, kun sen voi myydä muutamalla kympillä eikä monella sadalla. Tulen siis varmasti jatkossakin käyttämään samassa asussa H&M:n paitaa ja Chanelin laukkua. Tai tässä tapauksessa kun asussa on Zaran takki, H&M:n alennuspaita, Ginan lapaset ja farkut ja merkkilaukku sekä -kengät. Kaikki ne menee ihan sulassa sovussa näinkin. Vierastan täysin ajatusta siitä, että kallista asustetta saisi käyttää vain kalliiden vaatteiden kanssa.

Hyvät alusvaatteet

Kaiken A ja O. Mukavat alushousut, jotka eivät kinnaa, kiristä tai purista ja rintaliivit, jotka tukee, muttei purista ja joita on mukava pitää aamusta iltaan. Kuppikoon muututtua Danten seurauksena käytin surutta 300 euroa Victoria’s Secretin liiveihin Dubaissa, sillä en koe, että mitkään muut liivit istuisivat mulle yhtä hyvin. On ollut ilo pukeutua taas kun on oikeankokoiset ja -malliset rintsikat.

Klassinen, leikkisä, rokki, hippi…

Mä inhoan lokeroida omaa pukeutumistyyliäni. Yksi päivä se on tyylikäs, toinen ihan tyylitön. Yksi päivä se on vakava, toinen päivä leikkisä. Yksi päivä se on vaalea, toinen päivä tumma. Maanantaina ihailen keijukaismaisia kukkamekkokuvia, tiistaina supertrendikästä farkkulookia, kolmantena päivänä haluan näyttää tyylikkäältä toimistopukeutujalta. Torstaina sekoitan tämän kaiken yhdeksi sillisalaatiksi. Mä olen fiilispukeutuja, se on ainoa lokero johon suostun. Iso osa asuistani vuosien varrelta on sellaisia “what were you thinking?” -valintoja, mutta osaa katson edelleen sillä ajatuksella, että jee, kiva asu. En koskaan kuitenkaan koe epäonnistumista. Oon aina mennyt fiiliksellä, kokeillut, erehtynyt ja onnistunut. Pukeutuminen ja muoti EI OLE niin vakavaa.

Ei ole pakko olla muodikas

Mä en itse asiassa useimmiten ole. Olen hitaasti lämpenevä perässähiihtäjä, joka kokee omakseen trendin vasta kun se on jo kuolemassa. Moni asia ei vain sovi omaan makuuni, vaikka se olisi muotia. Harmaa ruudutettu kuosi? No thank you, ei oo mun juttu. Paksupohjaiset lenkkarit? Ei.  Leveälahkeiset housut? Todennäköisesti ei. Tuhat muuta trendikästä tuotetta? Ei, ei ja ei. Mä tykkään jostain, vihaan toista. En ikinä ole ostanut mitään vain sen takia, että se kuuluu olla. Mieleni voi myös muuttua niin, että eilen vihaamani on tänään pakkomielteen kohteena. Guccin laukutkin olen hankkinut niin, että ensin olen todennut, että ei ei ei, kamala. And I love them now.

Mukavuus kaiken edellä

En voi olla, jos jokin asia tuntuu epämukavalta tai mulla on siinä kylmä tai kuuma. Mua itse asiassa ärsyttää katsoa, jos joku on liian alipukeutunut tai liian lämpimästi pukeutunut, kun mulla tulee hänen puolestaan kylmä/kuuma ajatuksesta :D Mulla pitää olla lämmin ja mukava olla. Jos se tarkoittaa sitä, että kroppani mittasuhteet ovat viikosta toiseen mysteeri hautautuessani paksujen neuleiden alle, se on riski, jonka olen halukas ottamaan :D

ZARA takki
LOUIS VUITTON laukku
STUART WEITZMAN saappaat
KN COLLECTION pipo
GINA TRICOT hanskat
GINA TRICOT farkut
H&M neule

9+