Heippa kaikki ihanat ja terkut Milanosta!

Flunssa on ja voi edelleen hyvin, ei ollu mitenkään kauheen mukava lento tänne, ku nukuin lennolla ja sit oliki korvat tukossa näiden tukkosten poskiontelojen lisäksi, joten nauratti kaiken kaikkiaan hyvin vähän :D

No, ei pidä ajatella niin negatiivisesti!!

Raahauduin eilen ulos sen verran, että näin yhtä kaveria illallisen merkeissä. Oon luvannu tehdä pienimuotoisen ”mun suosikit Lontoossa” -oppaan jossain välissä, mutta tässä välin on taas pakko kehua yksittäistä paikkaa, eli sellasta ravintolaa ku Jamie’s. Se on Covent Gardenin tai Leicester Squaren asemalta ihan lyhyen kävelymatkan päässä, ja on tosiaan Jamie Oliverin ravintola. Mä en tienny sitä, että se on Oliverin paikka aiemmin. Pari viikkoa sitten olin ulkona yhen kaverin kanssa, kierreltiin Covent Gardenia, ja se näytti kivalta paikalta. Ja voin sanoa, etten oo missään koskaan syönyt niin hyvää salaattii! Eli, jos ootte hoodeilla, kannattaa käydä! :) Ei oo pahan hintanen, ja jos ootte siellä, voin ainakin sydämestäni suositella rapu-mango-saksanpähkinä-vuohenjuusto -salaattia. Oi nam. Myös pihvi oli kuulemma äärimmäisen hyvää! Mä en millään saanu tota salaattia mielestäni, ja mulla oli pakkomielle tosta paikasta, mutten muistanu yhtään miten sinne eksyttiin viimeksi. No, onneksi eilen oli vähän tuuria matkassa, löysin sen nimittäin pidemmittä kiertelyittä, ja sitten seurani kertoikin, että kyseessä on tosiaan Jamie Oliverin rafla. Jaahas. Kaikkeen sitä törmääkin vahingossa.

Olin aika koominen ruokailija eilen, kun ääni on sellanen ihan kulahtanut, nauruun yltyessä se katkeaa kesken kaiken, ja kuulostaa ihan vingahdukselta. Mitäs me pienistä, kun ei nekään meistä. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, parempi mieli. Kotiin päästyäni vetäsin taas Finrexiniä huiviin, kauhee kasa kurkkutabletteja ja yskänlääkettä ja sellasiin aika jännittäviin uniin sai taas vaipua. Nukkua ei ihan hirveesti saanut, kun piti herätä tänään 4.45, että olis lentokentällä 7.25 lennolle.
Marika kävi eilen moikkaamassa mua ja pitämässä flunssaselle seuraa. Marikallekin sanoin eilen, että on suorastaan yllätys, että mä en ole KOSKAAN myöhästynyt lennolta. Ei niin, että se ois ollu mitenkään hirveen kaukana. Mä oon nykyään jatkuvasti aivan liian uhkarohkea noiden lentokentille siirtymisten kanssa. Se, että tulee Helsinki-Vantaalle 5-10 min ennen lähtöselvityksen päättymistä on jo sinänsä riskaabelia, mutta Heathrowlla sama temppu on jo aika vaarallinen. Tosin tänään meni vielä tiukemmalle.

Olin laskeskellu, että jos lähden klo 6 junalla Paddingtonista, niin oon Heathrowlla 6.15, ja koska mun check-in sulkeutuu ”vasta” 6.40, on mulla rutosti aikaa. Nii vissii.. Siinä vaiheessa ku tuun Paddingtonille sopivasti 5.57, niin huomaan, että se juna menee 5.55 ja 6.10. Tää varhaisdementia teki taas tepposet. Sitten seuraava ylläri. Mä olen AINA lentänyt Lontoosta terminaalista 3. Ihan sama minne menny. Niin tottakai AllItalia lentää terminaalista 4… Ero? No se, että se Paddingtonin juna kulkee 15 min terminaaliin 3, siitä pitää sitten vaihtaa toiseen junaan, joka vie sinne neloseen. Juna, jota joutu odottaa 7 min, ja jolla menee noin 5 min sinne nelosterminaaliin. Checkasin junasta itteni lennoille, mutta ihan pikkupikkuongelma oli se, että mun pieni matkalaukku oli menossa ruumaan, ja niiden laukkujen pitää olla siellä tiskillä 45 min ennen. Jauza. Olin siellä deskillä sitten 6.42, mutta sain onneksi vielä laukkuni sisään.

Mä en nykyään juuri koskaan jää turvatarkastuksissa jumiin. Mulla on niin tehokas tekniikka siitä menemisen kanssa, ku lentää nykyään melkeenpä viikottain ja aina samoilla varusteilla melkeinpä. Ei muuta siis ku läpi siitä. Ja sit alko vilkkumaan hälytyskellot ja pillit soimaan… Ja mun laukku liuku sinne tarkastettavien alueelle. Sinne, missä ne käy ne laukut läpi hitaaaaaaasti yksi kerrallaan. Mun laukku oli jonossa neljäntenä, ja taululla luki ”Go to gate”. Jeeee, bordaus oli alkanu. Ihanaa. Yritin siinä kysyä siltä tarkastajalta, että jos mun edessä olevat on myöhemmillä lennoilla, niin oisko OK kattoa se mun laukku, kun mulla on jo bordaus koneeseen menossa. ”Ei.” Mun edessä oli tietenkin vauvan kanssa matkustavat vanhemmat, joista äiti sääti kaiken maailman pullojen kanssa. Mun kävi niin sääliksi sitä naista, kun se on matkustamassa pienen lapsen kanssa, ja joutuu säätämään niiden maitopullojen kanssa ja se virkailija vittuilee minkä kerkiää. Oisin varmaan muuten tintannu sitä sen epäystävällisyydestä, ellei mun oma lennolle ehtiminen ollu vähän niinku siitä kiinni. Niiden vanhempien isä yritti siinä ystävällisesti sille virkailijalle sanoa, että heitä ei kyllä haittaa, jos menen edeltä, kun heillä on TUNTEJA lentoon. Mulla vaihtu siinä vaiheessa teksti taululla Final Calliksi. Ei naurattanut.

Siitä tuli sitten joku toinen supernyrpee virkailija sitten ottaa mun kamat ja käymään ne läpi. Yksitellen ja lähes tarkoituksenomaisesti hidastellen. Kun yritin kysellä, että voisiko portille ilmoittaa, että oon tulossa, mutta jumissa, tää tyyppi MULJAUTTI SILMIÄÄN, huokaisi ja totesi, että ei ole hänen hommansa. Jos se mun lennolle ehtiminen ei olisi ollut näistä tyypeistä kiinni, oisin järjestäny jo sellasen äläkän siitä, että asiakkaita voi kohdella jotenki muutenki ku silmien muljauttelulla! Siitä käveli sitten vanhempi brittiherra ohi samalla, joku näiden virkailijoiden esimies, vilkaisi tätä toista virkailijaa hieman pahasti ja totesi, että tietenkin hän ilmoittaa portille. Amen to that, ja mun sydämentykytykset vähän laimeni… Ja mikä oli muuten se esine mun muuten supertarkkaan järjestetyssä laukussa, joka aiheutti sen kansallisen hätätilan?! Mun nenäsumute! Käytin sitä vielä junassa, enkä muistanu laittaa sitä sinne nesteiden joukkoon. Itku. No, loppu hyvin kaikki hyvin, ehdin lennolleni, enkä ollu ees vika, joka sinne ehti, ja nyt odottelen Viiviä Milanossa meidän jatkolennolle.

Saa muuten nähä ehtiikö mun laukku mukaan tonne, koska Heathrow ei tunnetusti oo se maailman the tehokkain lentokenttä matkatavaroiden suhteen. Asianhan sai eilen tuta mm. Ovetchkin. No, sopii toivoa, että mun vaatteet tulee perille, muuten voi olla vähän nihkee työmatka/loma.

Oon siis tuolla Puglian alueella, Apuliassa, Italiassa paikassa, jonka nimi on Ugento sunnuntaihin asti niin rakkaassa tyttöseurassa, että oksat pois! Mun yksi rakkaimmista ystävistäni tuli mun matkaseuraksi tonne, ja vaikka ollaan vuosia Viivin kanssa tunnettu, niin tää on ensimmäinen meidän lomamatka yhdessä. Nainen on yhtä kiireinen ku minä, joten meidän aikataulujen natsaaminen yhteiseksi lomaksi tuntuu aina olevan täysi pyhä mahdottomuus. Nyt siis otetaan tästä kaikki irti! Oon viimeksi nähnyt Viiviä joululomalla Suomessa, enkä ole varma ehdinkö häntä näkemään ennen hänen kesähäitään, joten tällä lomalla duunijuttujen lisäksi etusijalla on kaikki mahdollinen aika Viivin kanssa nauttien Italian auringosta.. Oon ajastanu teille pari postausta, ja mun liveilmestymistä on ehkä edes turha toivoa, koska en kuitenkaan ehdi, eikä tullu muistikortinlukijaakaan mukaan. Hups.

Sellasta. En nyt muista mitä muuta mun piti vielä kirjoittaa, mutta tissa nyt ne olennaisimat ehkä.

Näitä kuvia nyt tuli ihan hirveesti, kun en ite nää näitä. Tää Milanon nettimeininki on aika jännää, ja nää kuvat näkyy mulle tyhjinä laatikoina. Vaikee siis arpoo, mikä on missä, joten jätin ne nyt suosiolla kaikki tänne, jos vaikka jotenki järkevä on tää postaus.

Asuhan ei taas liity niin millään lailla mihinkään edellä mainittuun, mutta on yksi asu menneeltä viikoltani koulusta, ja ite ainakin tykkäsin siitä tosi paljon :)

• Farkut / jeans, Zara
• Toppi / top, TopShop
• Laukku / bag, Camilla, ShopBop
• Statement, Bali
• Blaiseri / blazer, Australia
• Korkkarit / heels, Tony Bianco, Australia

Kaiken kaikkiaan aika tyypillinen asu mulle, eli toppi ja rennot farkut + bleiseri. En osannut edes toivoa, että toi Camillan jätticlutch olisi noin upea livenä, ja oonki sitä todella iloisesti kanniskellut kouluun, kun se mahuttaa helposti läppärin ja muun olennaisimman, ja on vaan niin huumaavan värinen, että piristää asua kuin asua. Olin ton bleiserin onnistunut jemmaamaan henkarille toisen harmaan bleiserin alle, ja nyt kun löysin sen, niin muistin taas, paljon tykkäänkään sen mallista :) Ihanaa myös pitkästä aikaa kipittää avokkailla, kun ensimmäisen viikon aina keväkeleillä jalat on ihan hajalla ja rakkuloilla, mutta sitten alkaa taas tottumaan, ja nyt voiki hoippuroida koko ajan korkkareilla joka paikkaan :) Ihanaa kun on kesä tulossa!

Mitäköhän kuvia oon tähän lätkiny, ku näitä on niin monta!

No ihan sama, Viivi on ihan just tässä, eli se on moro, mä meen pussailee lempitytön taannoksiin ja palataan taas pian! :)

Mitäs teille kuuluu? :)