A walk around Antalya

IMG_5451

KÄPÖSTELYÄ ANTALYASSA. Kirjoittelin jo aiemmin siitä, että Antalya hurmasi minut täysin vastoin odotuksiani. Olen jotenkin ajatellut, että nämä Turkin turistirysät eivät ole oikein mihinkään muuhun kuin auringonottoon ja rantaravintoloissa istumiseen. Olin kuitenkin aivan ihastunut Antalyaan! Kaupungin repaleisuus ja raunioisuus viehätti mun esteettistä silmää, ja siellä oli jotenkin helppo olla. Taksi hotellilta keskustaan ja sitten vaan kävelemään kapeita katuja ja tutkimaan ympäristöä :)

Näin huhtikuussa reissu Antalyaan oli helpon lisäksi sangen edullinen. Finnairin suorat lennot sai 280 eurolla, ja lento kesti vähän vajaa neljä tuntia. Hotelliyön kahdelle sai n. 80 eurolla huippuhotellistakin, eli tuollaisen neljän päivän reissun sai vähän reilulla 400 eurolla. Säätkin suosivat meitä. Yhtenä päivänä vähän tihkutteli koko päivän, mutta muuten aurinkoa piisasi ja lämpöä oli n. 23-24 astetta. Riittää erinomaisesti siis tällaiseen rentoutumislomaan auringossa :) Varmasti myös turistien vähyys vaikutti reissun halpaan hintaan ja siihen viihtyvyyteenkin. Käsittääkseni turistiaikoina Turkissa on aika mahdoton määrä turisteja, eikä siis varmasti ole yhtä mukavan letkeä paikka vaan olla :)

Sen kummemmin mulla ei ole neuvoja Antalyaan antaa. Tämä loma oli puhtaasti rentoutumisloma. Haluan kuitenkin vielä ehdottomasti palata kaupunkiin ajan kanssa ja käydä katsomassa ne suuret nähtävyydet. Pamukkalen ”pumpulilinna” kiinnostaa valtavasti, samaten Köprülü Canyon. Tällä kertaa ei kuitenkaan aika tai energia niihin riittänyt. Ihan kiva kuitenkin, että vähän lähempääkin kotia löytyi paikka, jonne haluan ehdottomasti palata. Pidemmittä puheitta, antaa kuvien puhua puolestaan :)

IMG_5214 IMG_5222 IMG_5224 IMG_5227 IMG_5232 IMG_5245 IMG_5247 IMG_5249 IMG_5254 IMG_5265 IMG_5269

Tuo satama-alue oli musta ihanan viihtyisä paikka; sellainen pieni alue, jolla voisin viihtyä pitkiä tunteja ystävien kanssa kahvilla ja viineilemässä.

IMG_5273 IMG_5274 IMG_5275 IMG_5281 IMG_5286

Fiilistelin noita ränsistyneen näköisiä taloja. Ne eivät ole ehkä niitä mukavimpia asumisen kannalta paikallisille, mutta jollakin tapaa tuollainen säröisyys viehättää mua ihan mahdottoman paljon :) Mä rakastan kaikkea kallista, kiiltävää, valkoista ja ”steriiliä” puhtautta (esim. Dubai on tästä hyvä esimerkki), mutta tällaisissa ”loukoissa” on jotakin huomattavasti sielukkaampaa. Sisäinen runoilijaromantikkoni haluaisi ottaa vallan minusta tuollaisessa paikassa, ja voisin nähdä itseni kuljeksimasta noita katuja tunteja ja tunteja jalassa orjasandaalit ja päällä kevyt kietaisumekko nauttien auringon säteistä iholla ja tuorepuristetusta mehusta huulilla.

IMG_5291 IMG_5292 IMG_5444 IMG_5448 IMG_5452IMG_5295 Hadrian’s Gate oli mun mielestä tätä samaa ”ränsistyneen upea” – kategoriaa. Jossakin skutsissa vuoren päällä tää ois varmast ihan järjetön, mutta näin keskellä kaupunkia sen upeus jotenkin laimenee kun vastapäätä on pikaruokaloita ja myyntikojuja. Toisaalta, oishan se aika makeeta, jos Helsingissäkin voisi treffata kaverin tuollaisella ikivanhalla portilla perinteisen ”Stockan kellon alla” sijaan :D

IMG_5289 IMG_5277 IMG_5256 IMG_5239 IMG_5236 IMG_5230 IMG_5226 IMG_5225 IMG_5221 IMG_5218IMG_5437IMG_5442 IMG_5440 IMG_5435

IMG_5436 IMG_5349 IMG_5347 IMG_5345IMG_5336Kaiken kaikkiaan, kaunis paikka :) Suosittelen ehdottomasti, jos haussa on joku halvempi matka lyhyillä lennoilla!

”I’ve never seen you looking so lovely as you did tonight / I’ve never seen you shine so brigh ”

IMG_5405

LADY IN RED. Oon ehkä käyttäny samaa otsikkoa aina kun oon pukeutunut punaiseen. Samapa tuo. Ei niitä kukaan kuitenkaan lue. Tuo mekkokaan ei itse asiassa ole punainen, vaan korallinvärinen. Mikä ei sekään kyllä kuvista ehkä välity. Kuvat on muutenkin niin ”ihan sama” -meininkiä, että eipä kai tuolla niin väliä. Mutta lupasin juuri pari päivää sitten, että julkaisen kuvia myös niistä asuista, joissa ei kuvasessiot ole menneet ihan putkeen. Esimerkiksi tässä asussa unohtui kokonaan kuvata yksityiskohdat. Ja mallikin on aurinkoöljyisen sotkuisessa tukassa ja pikameikissä kaikkea muuta kuin säteilevä. Tältä mä kuitenkin näytin, kun kävimme tutkimassa Karaalioglu Parkia Antalyassa.

IMG_5367 'IMG_5346

Mä rakastan tuota mekkoa. Se on musta vaan täydellinen vaate aurinkoisille keleille. Se on ilmava, ja pitää kuumuuden poissa. Väri on ihanan naisellinen, niinkuin on myös malli. Ja ruudun ulkopuolella tuo väri korostaa upeasti rusketusta. Näissä auringonlasku-kuvissa se ei kylläkään välity. Jos voisin neuvoa jokaisen naisen kaappiin yhden värikkään vaatteen, se olisi punainen mekko. Tai joku punaisen sävy. Koska punaisessa värissä on jotain sensuellin ajattoman upean klassisen tyylikästä. Naisellista. Pinkki on ihana ja kaunis väri, mutta samalla jotenkin leikkisän tyttömäinen. Punainen on arvokas, siksihän se varmasti on monissa kuninkaallisissa esineissä ja sisustuksessa. Punainen tuo arkeenkin ripauksen juhlaa ja lämpöä. Onhan se lämpimin väri värikartalla.

IMG_5401

Tämä ei tämän kummempi asu nyt ollut, mutta mekossa tunsin oloni taas kuningattareksi. Mulla soi aina päässä Lady in Red kun mulla on punaista päällä. Ja tunnen oloni yhtä kauniiksi kuin laulun nainen. Ja tärkeintähän on se, millainen olo itsellä on :)

Toki mulle tärkeää on myös tietää, mitä mieltä te olette tästä asusta? :) 

My London: Ping Pong ja Burger & Lobster

IMG_9394-001

LEMPPARIRAFLOJANI LONTOOSSA. Vinkkailin täällä teille yhdestä mun suosikkiravintoloista Lontoossa. Nyt voisin jatkaa listaa :)

Yksi suosikkilounaspaikoistani on ketju, joka löytyy monesta paikasta Lontoossa. Sillä on helpostimuistettava nimikin. Ping Pong. Niinkuin se peli. Eksyttiin tänne kerran nälkäisinä puolivahingossa ja sen jälkeen paikan kanta-asiakaskortti onkin ainoa lontoolainen kantiskortti, joka multa löytyy.

IMG_9390IMG_9382 IMG_9384 IMG_9387

Ping Pong on vähän kuin köyhän miehen Gaijin. Tai joku sellanen asian fusion -ravintola, jossa saa vain pieniä annoksia herkkuja. Täältä saa kevätkääryleitä, dim sumeja, pork buneja ja ties mitä muuta. Lista on piiiitkä ja täynnä herkkuja.

Pöytiin päästyänne saa eteensä listan, johon voi ruksia, mitkä ruoat haluaa. Annokset on melko pieniä, ja yhdelle niitä menee noin 4-7. Annoksen hinta on 2,5 – 8 puntaa suunnilleen, eli ei kovin kallista tuolla ruokailu ole.

IMG_9388 IMG_9372 IMG_9374IMG_1372IMG_1373IMG_1374IMG_1376

IMG_9379 Ehdoton must have listalta? Crispy prawn balls, roast pork puffs (!!!) ja sitten toi uppopaistettu merilevä, jonka nimeä en nyt muista. Niissä alkupaloissa se on.

En suosittele ankkakevätkääryleitä. Ne on vähän kuivia mun mielestä. Kaikki muut annokset on ollut superhyviä, ankkakääryleet ollu ainoa pettymys.

Henkilökunta on tosi mukavaa ja ravintolassa on aina kaikki sujunut ehdottoman hyvin. Plussaa myös siitä. En tosin ole kaikissa Ping Pongeissa käynyt, vaan kantikseni on St. Paulsin rafla :)

Ja jos on nälkä vielä illallisella Ping Pongin jälkeen, niin yksi nopea ja meko edullinen lempiravintolani on myöskin ketjurafla: Burger and Lobster. Näitä taitaa olla joku nelisen kappaletta Lontoossa, mutta suosittelen joko st. Paulsin tai Farringdonin ravintoloita. Sohon Burger & Lobster on kaaottinen paikka. Se on keskeisellä paikalla lähellä Oxford Circusta, mutta valitettavasti siihen sen plussat jääkin. Varsinkin aasialaisturistien suosiossa oleva Sohon ravintola on täyteen ammuttu, ja sieltä pöydän saaminen on työn ja tuskan takana. Lounasaikaan jono on helposti puolen korttelin pituinen.

Tavallaan ymmärrän miksi; ruoka on nimittäin täydellisen herkullista!

IMG_4011IMG_4009-001

Menulla ei montaa vaihtoehtoa ole. Ota burgeri, ota lobsteri tai ota lobster sandwich. Itse asiassa ruokamenua ei edes ole. Liitutaulu toimittaa saman asian. Mä en koskaan jaksa tapella itse hummerin kanssa, vaan mä tilaan aina ton lobster sandwichin. Joka on siis paahdetun leivän välissä. Ja on ihan syntisen hyvää!! Oikeesti. Noi ranskalaiset tuolla on myös ohmygodkäsittämättömännameja ja niiden mukaan pitää pyytää valkosipulivoi. Parasta. Salaattikin on herkullista, vaikka se ehkä kalpenee annoksen muiden osien rinnalla :D Sanon uudestaan; syntisen hyvää. Annos maksaa 20 puntaa, mutta on kyllä ehdottomasti kokeilun ja joka pencen arvoinen.

Olen vienyt kaikki Lontoossa vierailevat ystäväni ja äitini tuonne, ja jokainen on mauskutellut sandwichinsä menemään oikein tyytyväisenä. Pöytävarauksia otetaan Sohoon ja muihinkin paikkoihin, mutta Farringdonin ja St. Paulsin rafloihin saa kyllä pöydän kävelemällä sisään mihin tahansa aikaan. Korkeintaan vartin odotuksella. Mun kokemukseni mukaan ainakin.
IMG_4013

Sellaiset tällä kertaa. Jatketaan näitä raflajuttuja ja muita Lontoo-juttuja pian :) Oon vihdoin saanu kuva-arkistot ajan tasalle, niin saan näitä juttuja julkaistuakin. Seuraavaksi listailen pari kalliimpaa illallispaikkaa, joissa voi herkutella hyvä näköala lisämausteena.

Düden Waterfall

IMG_5472

DÜDENIN VESIPUTOUKSILLA. Tämä nainen huitelee Kapkaupungissa paraikaa, mutta tämä onkin hyvä mahdollisuus palata hieman vielä Turkin Antalyaan, ja tällä kertaa Düdenin vesiputouksille. Joka päivä tuli kammettua itsensä pois uima-altaalta ja vähän tutustuttua kaupunkiin iltapäivisin. Düdenin vesiputous oli ehdottomasti yksi niistä kohteista, joilla halusin vierailla. Ylipäätään Antalya hurmasi minut (vastoin omiakin odotuksiani), mutta siitä lisää seuraavassa Antalya -postauksessa :) Tässä haluan vain hieman ihailla vesiputouksen kauneutta ja samalla esitellä mun asun, jolla kävin vesiputousta ihailemassa.

IMG_5459 IMG_5461IMG_5487

IMG_5465 IMG_5466IMG_5463

IMG_5470Mulla on tosi ristiriitainen suhtautuminen veteen. Toisaalta pidän vettä ja varsinkin vesiputouksia tosi rauhoittavina. Viihdyn hyvin meren rannalla, en tule merisairaaksi juuri koskaan, tykkään uida, rakastan snorklaamista ja olin ihan blown away ensimmäisestä sukelluskokeilustani. Kuitenkin samalla pelkään jollakin tapaa vettä. Sellainen kunnioittava suhtautuminen veteen. Yksi mun suurimpia pelkoja on hukkua. Se ei estä mua menemästä sukeltamaan tai uimaan, mutta samalla tiedostan jokaisen liikkeeni vedessä ja olen paljon harkitumpi ja varovaisempi veden lähellä. Olen melkein hukkunut penskana, joskus 6-vuotiaana muistaakseni enoni repäisi minut pinnalle, kun olin jo ehtinyt pinnan alle. Olimme perheiden kanssa rannalla ja eksyin kahden laiturin väliin, jossa olikin matalikon sijasta syvempää. Onneksi enoni näki rämpimiseni, muuten ei välttämättä täällä kukaan kirjoittelisi Mungolife -nimistä blogia. Australiassa paljon kuuli erilaisia tarinoita vesiurheilun kääntöpuolista, ja sielläkin oppi arvostamaan ja kunnioittamaan veden kauneuksia ja veden vaaroja. Silti, kaikesta huolimatta vesiputoukset ovat mun mielestä kauneimpia luonnon tarjoamia nähtävyyksiä. Ja Düden oli minusta upea. Ikään kuin pienen sademetsän keskellä olisi tuolla ollut. Vaikka matkaa keskustasta ei ollut pariakymmentä minuuttia enempää.

Jos asuisin Antalyassa, hengailisin tuolla varmasti usein. Veden porina ja kaunis kasvillisuus oli jotenkin tosi inspiroiva ympäristö :)

IMG_5471IMG_5479IMG_5491 IMG_5494 Düdenin vesiputous oli siitä makea, että sen ”sisälle” pääsi. Kallio, jonka päältä vesiputous tippuu, on louhittu niin, että sinne pääsee kävelemään ja kurkkimaan vesiputousta sieltä kalliosta. Aika makea paikka. Ahtaanpaikankammoiselle en suosittele. Itsellänikin kävi pari kertaa mielessä, että koko homma saattaisi romahtaa niskaan, jos vettä tulisi kovalla paineella. Mulla onkin aika vilkas mielikuvitus. Siitä muistona nuoremmalla iällä pari paniikkikohtausta täysin turhasta. Välillä voi kuvitella, että lintu saattaisi istua snorkkelin päälle snorklatessa, ja siihen voisi tukehtua. Se on ihan normaalia. Ainakin mulle. Onneksi viimeisestä paniikkikohtauksesta on jo hetki, joskin pelkotiloja voi välillä tulla. Tiedättekö sellaisia olotiloja, joissa sydän ramppaa tuhatta ja sataa ja huone heiluu silmien edessä. Välillä mietin, että kokisinko mitään moisia, jos en ajattelisi vähän liikaa. Yleensä kaikkea typerää.

IMG_5496 IMG_5499 IMG_5501 IMG_5505 Tällaista siellä luolan sisällä on. Jännää, eikö?

IMG_5509 IMG_5510 IMG_5513Muuten vesipuiston läheisyydessä on puisto, joka on melko mitäänsanomaton.

Tosin siellä oli makea papukaija.

IMG_5527-001 Mulla oli lapsena kaksi undulaattia. Vihreä ja valkoinen. Ne oli tosi tosi kauniita, ja rakastin niitä kovasti. Valkoinen kuulemma lensi kotiinsa, koska hänen äitinsä ikävöi häntä. Ja vihreä kuulemma ikävöi valkoista niin kovin, että se piti päästää lähtemään valkoisen perään. Tarkemmin ajatellen mun undulaatit ehkä kuoli, eikä äiti viitsinyt murtaa mun pientä sydäntä. Ihana äiti. Ne oli mun ainoot lemmikit ennen Simbaa. Ne oli tosi pieniä ja sillä vihreällä oli keltainen masu. Ja ne oli tosi fiksuja ja viihtyi mun kädessä. Mä olin vähän keskittymisongelmainen lapsi ja kuulemma mut sai niillä linnuilla rauhalliseks. Anna undulaatti Annalle käteen, niin se istuu hetken paikallaan. Voi mun äiti-raukkaa. Ei varmasti ollut helppoa olla mun äiti. Tosin se nyt on tuskin ollut helppoa ikinä tässä 25 vuoden aikana. Millon oon polvileikkauksessa Australiassa, millon tyrmätty Barcelonassa ja millon muuten vaan onnistunu ryssimään jotain. Joka tapauksessa, ehkä mun undulaattien takia oon edelleen aina ihan fiiliksissä kun nään jossain papukaijan. Ne on musta kivoja lintuja.

IMG_5542 IMG_5544IMG_5538

Mun asuna toimi yhdistelmä, josta en oikeastan pahemmin tykkää, mutta jätin vahingossa mun sopivat kengät kotiin ja siksi jouduin kulkemaan asussa, joka ei toiminut yhteen. No ei se mitään. Tropiikkimekko, joka näkyi Emilio Puccien kanssa Suomessa, on mun lempivaate tällä hetkellä. Se on imarteleva päällä, täydellistä rypistymätöntä kangasta ja ihanan värinen. Ja kesäinen! Mä rakastan kesää. Asu olisi makuuni vaaleilla kengillä, mutta en uskaltanut lähteä vesiputouksille släbäreillä, enkä ollut pakannut mukaan järkeviä vaaleita kenkiä. Noilla mustilla sandaaleilla siis mentiin, vaikkei ne asuun sopinutkaan.

Näissä kuvissa muuten käy hyvin ilmi se, miksi mä käytän aina vaaleanpunaisia huulipunia ja -kiiltoja. Mun huulet on luonnostaan melko vaaleanpunaiset, mutta kuvissa jos hymyilen, näytän huulettomalta. En näihin kuviin jaksanut meikata, kun aurinkolasit pelastaa paljon. Valitettavasti ne ei suuvärkki-osastoa pelasta ollenkaan.

Mungo vaiheessa-005

IMG_5549 IMG_5551Jos jotain positiivista asusta voisin sanoa, niin voi että olen iloinen että löysin vähän aikaa sitten mun uusimman lempilaukun!! Tällä kertaa se maksoi 0 euroa ja makasi mun omassa vaatekaapissani. Tai tarkemmin sanottuna mun huuto.net -kasassa. Poteito potaato. Kyseinen laukku on lahja ex-poikaystävältä vuodelta 2009, eli omistuksessa se on pysynyt jo viitisen vuotta. Joku siinä alkoi ärsyttää mua vuosi-pari sitten, ja viskasin sen huutiskasaan. Tai ei siinä mua oikeastaan mikään ärsyttänyt. Mulla vaan on tapana putsata mun vaatekaapista kaikki, mitä en oo käyttäny hetkeen. Jostain syystä tän laukun kohtalo oli sellainen, etten koskaan keksinyt sille käyttöä. Hah! Nyt olen keksinyt sille turhankin tehokkaasti käyttöä. Oli ainoa laukkuni Antalyassa mukana, ja toinen niistä, jotka ovat täällä reissussa mukana. Povaan tässä vaiheessa meille auvoista lähitulevaisuutta. Mulla on paljon ideoita, joissa tää toimii.

Mungo vaiheessa-004On muuten ihana tunne, kun uusi lempilaukku ei tarkoita suurta lovea lompakkoon! Vaan ainoastaan sitä, että sen olemassaolon unohtaa välissä? :)

(Koskisikohan sama vuosien ”poissa silmistä” -meininki muuten miehiä? Taidanpa Suomessa metsästää käsiini lukioaikojen vuosikirjat.)

Mitäs te tykkäätte tästä mun yhteensopimattomasta asusta? :)