Lihaton lokakuu – vahingossa

Sohaisin tuossa äskettäin Mungostylen puolella yhtä aihetta, ja mua itseäni se jotenkin kiehtoo tällä hetkellä, niin ajattelinpa kysellä teiltäkin ajatuksia tähän.

Kuten ehkä tiedättekin, mä olen ruoan suhteen hyvin liberaali ihminen. Mä rakastan ruokaa, enkä rajoita syömisiäni mitenkään. Muuttoviikon taisin elää pizzalla (ja sinänsä epäreilua muiden mielestä, mutta laihduin samalla pari kiloa :D) ja välillä mulla on käsittämättömiä himoja ruoan suhteen. Välillä menee pari viikkoa, että syön joka päivä cesar-salaattia. Välillä menee monta päivää niin, että mun ei tee mieli muuta ku vihanneksia ja hedelmiä. Nyt mun suurin himo on lähikaupan vaalea leipä, jossa on paljon kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja karpaloita. Mä voisin elää sillä.

No joka tapauksessa. Olen pitkään ajatellut, että luopuisin täysin possunlihasta. Se on jotenkin turha. Nauta on paljon terveellisempää ja tärkeämpää, varsinkin tällaiselle rautapuutteiselle naiselle. Possusta ei oikeen saa mitään. Mutta kuten olen monta kertaa maininnut, en oikein osaa luopua mistään täysin. En shoppailusta, en ruoasta. Jos päättäisin, etten enää syö possua, mun ei varmaan mitään muuta tekiskään mieli ku kinkkua. Sama ku aikanaan Ausseissa mulla oli hirvee himo hernekeittoon. Manguin Merille kolme kuukautta hernekeitto-himoani ja kahden viikon Suomen lomalla unohdin syödä sitä kertaakaan. Mankuminen jatkui sitten siellä Ausseissa uudestaan. Tärähtänyt ämmä. Possusta en ole ”virallisesti” luopunut, koska en voi luopua a) joulukinkusta, b) ilmakuivatusta kinkusta ja c) Gaijinin pork buneista. En kuitenkaan juuri ikinä tilaa ravintolassa possuruokaa (pl. toi pork bun), enkä juuri koskaan kotona kokkaile possua (pl. harvakseltaan pork bellya).

Nautaa olen rakastanut aina. Hyvä pihvi on ollut mun käsitys lempiruoasta jo 5-vuotiaasta asti. Nauta on musta tosi terveellistä, ja varsinkin tosiaan kun mulla on aina ollut raudan puutetta, se on hyvä rakennuspalikka mun ruokailuun. Lihassa yleisesti olen yrittänyt pitäytyä luomussa tai mahdollisimman ekologisessa vaihtoehdossa. Mun entinen poikaystävä oli tuoreen ja luomuruoan intoilija, jotenkin silloin tuli vähän tiedostettua ruokajuttuja paremmin. Onneksi Briteissä luomutarjonta on ihan eri luokkaa kuin Suomessa, eli se ei ole edes hankalaa. En nyt halua väitellä kasvissyöjien kanssa lihateollisuuden pahuudesta, jokaisella pitäisi olla oikeus valita mitä syö. Myös meillä lihansyöjillä.

raita (1 of 2)-8

Kanateollisuus on musta kaikista pahin, ja lisäksi kana on loppujen lopuksi myös aika ”turha” elimistölle, joten olen sitä melko vähän kuluttanut jo jonkin aikaa. Kana kaiken lisäks on jotenkin tosi mautonta ja kuivaa useimmiten.

Kuitenkin, mä en tiedä mikä mulla on ollut viime aikoina, mutta varmaan jo pari kuukautta mun ruokailu on ollut hirveän erilaista. Mun ei vaan tee millään mieli lihaa. Sillekin on rajansa paljon kalaa voi ihminen syödä, mutta voisin tällä hetkellä elää merenelävillä. Ajatuskin pihvistä ällöttää, possusta nyt puhumattakaan. Kana tökkii ajatuksenakin jo pahiten. Poikkeuksina ongelmaan on jauheliha, joka ei ärsytä mua. Myös jos nauta tai kana on sellaisessa muodossa, että se on pieninä paloina ja huomaamattomana, se menee ihan hyvin. Pepperoni? Joo, se ei näytä lihalta. Pihvi? Ei kiitos. Kananrinta? God no. Pala kinkkua? Hell no. Pekonia kuutioituina salaatin joukossa? Joo, okei.

Gambiassa yritin tilata kerran pihvin. Taistelin reilun puolikkaan alas ja totesin, että ei kiitos enempää. En ymmärrä! Mistä tämä johtuu?

Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa. Se kyllä kertoo, mitä mistäkin ajattelee. Mä esimerkiksi rakastan ihan aidon oikeasti kalaa, parsakaalia, porkkanaa, paprikaa, sieniä ja parsaa. Monta asiaa, joita muut vihaavat. Mä oon todennut, että nää asiat on ihan hyväksi mun elimistölle. Mun kroppa kaipaa niitä. Inhoan harvoja asioita, ja niissä mua yleensä ärsyttää tekstuuri. Esim. viikuna on musta jotenkin aivan limasen ällöttävä. Raakapatukassa mussutan sitä sitten ihan tyytyväisenä :D Mä inhoan, jos leipä ei ole pehmeetä tai kovaa. Joko se pitää paahtaa tai sit sen pitää olla ihan tuoretta. Al dente pastakaan ei kelpaa mulle :D Oikeastaan eniten vihaan oreganon ja kuminan makuja, ja satunpa olemaan molemmille allerginen. Mun mieli on ehkä ymmärtänyt, että ne ei oo hyväks, enkä siksi niistä tykkää. Mene ja tiedä.

raita (2 of 2)-8

No joka tapauksessa. Tää lihaongelma. En ymmärrä mistä se on tullut, ja mielenkiinnolla odotan, onko se tullut jäädäkseen? Tuntuu, että oon syöny ihan samoja asioita pari kk, ja tekisi mieli jo jotain muutakin :D Yritin muutama päivä sitten tehdä kotona wokkia, johon ostin superhyvää naudanlihaa, jonka suikaloin. Loppujen lopuksi lautasen pohjalle jäi 80 % siitä lihasta, kasvikset ja riisin vetelin napaani. Tosin lämmitin ruoan kaksi kertaa uudelleen, kun se koko ajan unohtui jotenkin, ei tehnyt mieli. Tein pari päivää myöhemmin samaa ruokaa uudelleen, vaihdoin vain naudan king prawneihin. Olisin syönyt sitä tyytyväisenä viikon kertaakaan marisematta, jos olisi riittänyt. Huoh. Pitäisi ehkä ottaa joku kasvisruokakirja kauniiseen käteen ja alkaa kokkailemaan. Ei sinänsä, kalahan on superhyväksi iholle ja elimistölle muutenkin, mutta kun mun muistini mukaan sitä ei kuulu syödä kuin enintään 4 kertaa viikossa? En oo varma. Ei oo nyt tainnu mennä päivääkään aika pitkään aikaan, etten olisi syönyt joko rapuja tai kalaa. Sushilla voisin elää, ja kotitekoinen caesar-salaattini (caesaria siinä on tasan kastike) toimii aina. (Jotain kuitenkin kiinnostaa, eli rucolaa, paprikaa, avocadoa, viinirypäleitä, kovaa vuohenjuustoa raastettuna lastuiksi, kirsikkatomaatteja ja king prawneja tai lämminsavustettua lohta runsaassa caesar-kastikkeessa).

Toisaalta, kieltäydyinhän mä syömästä mereneläviä mekein seitsemän vuoden ajan joskus nuorena. Saa nähä kestääkö tää lihaärsytys yhtä pitkään.

Onko teillä rakkaat lukijat samanlaisia kausia? Oletteko keksineet, mikä sen on aiheuttanut tai laukaissut? Kertokaa ruokavammoistanne, olen kiinnostunut :)

Happy Monday

Vitsi mulla on aivan mahtava päivä menossa! Tai no se on kääntyny iltaan jo aikoja sitten, mutta mulla on vaan jotenkin niiin hyvä mieli, että oli pakko jakaa se tännekin :) Tänään on vaan kaikki ollut jotenkin niiiiiin ihanaa ja paljon asioita tapahtunut, jotka saa mut superhyvälle tuulelle.

- Meillä ei oo ollu nyt nettiä tässä asunnossa, ja meille luvattiin, että laajakaista aukeaa maanantaina aamu-kasin ja puolenyön välillä. Mä oon joutunu ostaa mun puhelimeen jo kaks kertaa lisäpaketin dataa, ku netti on vaan huvennu ja ollu tosi ankeeta, ku ei oo voinu kuunnella Spotifyta, kattoo Netflixia tai herrajumala oo nähny ees mitään kuvia terävinä :D Netti on ollu mobiilin H+:lla koko ajan, koska jostain syystä mun puhelimesta katkee 3G täällä sisällä. Pääteltiin tosin eilen Jennin kanssa, että täällä kummittelee, eli ehkä se kummitus on säätäny sen netin pois. No joka tapauksessa, laajakaistan hurahtamista eloon on odotettu ihan oikeesti aika lujaa. Aamulla ku heräsin, niin Jenni hihkaisi heti, että netti toimii. Amen. Täydellinen alku aamulle. (Mä en muuten myöskään ehkä pysty asumaan Jennin kanssa kokonaista vuotta ilman jotain itsesäälissä rypemistä. Se herää aina kukonlaulun (tai normaalien ihmisten…) aikaan, ja ennen ku mä saan silmät ees auki, Jenni on yleensä käyny lenkillä tai salilla, syöny ja tehny pari tuntia töitä. Mä oon niiiin yökukkuja, että jos vaan mahdollista, mä herään 11 ja meen nukkuu 3-4 maissa. Mun luovuus kukkii iltaisin. Jos siis koskaan.) 

- Netin jälkeen sain ystäviltäni uutisia, jotka sai mut riemastumaan. Positiivinen uutinen, jota ystäväpiirissä on odotettu jo hetken jos toisen; todella odottamaton, mutta äärimmäisen hieno juttu, josta olin oikeasti vaan todella iloinen pitkään tämän rakkaan ihmisen puolesta. Go N!

- Täällä oli tänään aivan ihana päivä! +9 ja aurinkoista koko päivän, joten kaikki muut suunnitelmat holdille ja suunnattiin vähän kuvailemaan asuja. Tässä hommassa on välillä päiviä, kun mikään ei suju. Naama näyttää pullataikinalta, hiukset hiirenhännältä, joka kuvassa on jotain häikkää, aurinko ei paista edes huumorilla tai sitten niin taivaan täydeltä, että kuvaaminen on superhankalaa. Tänään kaikki meni vaan ihan mahtavasti paikalleen ja sain hyvää matskua blogiinkin tallennettua :) Olen lueskellut teidän vastauksia kumpikampi -kysymykseen mielenkiinnolla, ja kai näiden kahden väliltä pitää valita vaihtoehto 1.5 ja joku kultainen keskitie. Sadeasua jos ei voi kuvata kaatosateessa, niin sen voi kuvata jälkeenpäin. Ja jos ei voi, niin sitten mennään hirveillä sadeasukuvilla sateenvarjon alta. Elämä on.

raita (1 of 1)-6(Nevermind, etten ole kuvassa välttämättä parhaimmillani tai edustavimmillani, mutta tolta mä kai näytän siltä ku oikeesti nauran. Joku sano joskus, että hymy on kaunein asuste. Ei ehkä tarkottanu räkänaurua :D)

- Viikonloppu oli aivan ihana. En tehnyt mitään. Tai tein kouluhommia ja töitä ja siivosin ja pyykkasin jnejne, mutta siis en ollut missään, vaan nautin kodin rauhasta. Höpötin tunteja Skypessä; perheen kanssa, Merin kanssa, Nooniksen kanssa, poikaystävän kanssa, Vivven kanssa. Ahh miten ihanaa on rötvätä sängyssä verkkareissa ja jutella kaikkien rakkaiden kanssa, jotka on kaikki ripoteltu ympäri maapalloa. Jotenkin tuo lepo ja hyvä mieli on auttanut aloittamaan maanantain todella iloisissa sävyissä.

- Mä vihaaaaaan tässä maassa lähettejä. Mä en oo ihan oikeesti ikinä saanut pakettia ajoissa himaan, ja eniten ongelmia on aina ollut MyHermes -firman kanssa. Mä odotin jo viime viikolla innoissani tota mun mannekiinia, mutta eipä kuulunu ei. Tänään otin sinne yhteyttä ja ihmettelin milloin saapuu. ”By the end of the day”. No en mä voinut kotonakaan nököttää koko päivää odottaen sitä, joten sormet ristiin. Olin varma, että lähetti käy just sillon ku oon kaupassa tai ottamassa kuvia, mutta eikö mitä. Mieletön tuuri! Minuutti siitä ku astuin huoneeseeni, soi intercom ja siellähän se mannekiini odotti. Mahtavaa! Yritän kuvata teille sen ”vaatekaapin kulmakivet”-postauksen (huom! y r i t ä n) ennen viikonlopun ulkomaan reissua, ja tollaseen vaatekuvailuun toi mun uus naulakko on kyllä täydellinen!

- Hyvät uutiset ei suinkaan loppunu siihen. Mulla kävi tässä jo joku aika sitten yhdelle laukulle inhottavasti, ja sain vakuutusyhtiöstä päätöksen korvauksesta, jolla sain ostaa uuden samankaltaisen tuotteen. No, koska samanlaista ei enää mistään saanut, päätin sijoittaa tuon korvauksen ja hieman lisää erääseen toiseen yksilöön. Valitettavasti sitä ei vaan ihan niin helpolla saanut. Viisi minuuttia mannekiinin saapumisen jälkeen soitin kuitenkin liikkeeseen, ja vastoin kaikkia odotuksiani, jos kaikki menee hyvin, minä saan pian uuden kaunokaisen kokoelmiini. Sinne menee se ensimmäinen jokeri sitten. So worth it. Watch this space siis.

- Ainiin, meidän lähileipomon macaronsit oli to die for, ja puolet halvempia ku Ladureen. Elämä on ihanaa.

- Sain tällä positiivisella energialla myös siivottua tän mun luolan (joka on aina aivan pommi kun kuvaillaan mitä tahansa) ja imuroitua ekan kerran täällä asumisen aikana. Hups. Ilta on menny höpistessä Jennin kanssa ja skypetellessä poikaystävän kanssa.

- Nyt kun tiirailen tätä mun alkanutta viikkoa, niin oon aika onnessani. Huomenna on pitkä koulupäivä, jonka jälkeen suuntaan 17.30 alkavalle Legs, Bums and Tums -tunnille, jonka jälkeen käpälää toisen eteen meidän uuteen kantisraflaan tyttöjen kanssa, jossa on sopivasti tiistaisin -50%. As if we needed a reason. Keskiviikkona on ”vapaata”, eli työstän koko päivän postauksia viikonlopulle ja valmistaudun dissertation-paneeliin. Illalla purkaa energiaa Boxerciseen uusissa hanskoissa. Torstai menee 9-18 koululla, onneksi välissä on hypäri, jonka aikana ehtii just boxerciseamaan tunnin verran. Illalla ensin poikaystävä saapuu kaupunkiin ja sitten mennään syömään kaikki porukalla illalla kämppisten ja kavereiden kanssa. Ja perjantai-aamulla nokka kohti viikonloppua aika mukavissa puitteissa poikaystävän kanssa. Kelpaa. Kiva viikko. Ei se seuraavakaan tylsältä näytä. Ensin viikko koulussa ja töitä täällä tehden ja itsenäisyyspäiväksi pikavierailu pariksi päiväksi Suomeen ja Linnan juhlia tihrustamaan manteleita glögillä kuluttaen. I llllllike it.

Mun piti aloittaa viikko mielipidejutulla. Tai ei oikeastaan mielipidejutulla, vaan yhdellä mun mielen päällä olleella asialla. Kaipaan teidän mielipiteitä ja tarinoita. Jätetään se huomiselle. Nyt on liian iso hymy korvasta korvaan, koska on vaan niin kivaa, kun kynttilät palaa ja huone on järjestyksessä ja varpailla on lämmin pehmoisissa pörrötossuissa. Ei kai elämältä voi enempää halutakaan?

”Dance with delusional angels of sin / Kill false demons you might kill false angels too”

raita (2 of 2)-5

UUSI TEKOTURKIS ESITTÄYTYY. Muistatteko kun siellä Nelly.comin pressipäivässä olin aivan ihastunut siihen erääseen leoparditekoturkikseen? Kyselin Miss Selfridgen edustajalta, milloin takki tulee kivijalkaliikkeisiin, ja ihanana yllätyksenä sainkin myöhemmin yhteydenoton Miss Selfridgen pressitytöiltä, että haluanko tuon samplen itselleni, ennen kuin takki ehtii ede kauppoihin? No kyllä kiitos :) Sain tuon rotsin jo joskus lokakuun alkupuolella, mutta on ollut niin lämpimiä kelejä, etten ole ehtinyt sitä käyttämään ennen kuin viime viikonloppuna, kun alkoi vihdoin olemaan vähän viileämpää :) Ihastuin Nelly.comin tilaisuudessa yhdistelmään, jossa tekoturkis oli yhdistetty pirteän väriseen mekkoon, niinpä päätin soveltaa samankaltaisen asun omasta vaatekaapistani.

INTRODUCING MY NEW FAUX FUR. Remember when I fell for this little gorgeous faux fur coat at the Nelly.com autumn introduction a while back? Well, the lovely girls from Miss Selfridge well so kind and gave me the sample version before it hit the stores. However, it’s been such a warm fall, I haven’t had the chance to wear it before. Now that the weather has gone a bit colder, I found an excuse last weekend to wear this. I really loved the combination of a beautiful lively coloured dress with this coat, so I had to copy that outfit from my own wardrobe.

raita (2 of 10)-2

raita (1 of 1)-4raita (1 of 1)-5 raita (8 of 10)-2 raita (10 of 10)-2

Kirjoittelin jo tuonne Mungostylen puolelle ajatuksiani turkiksista ja tekoturkiksista, joten en tänne sen enempää lässytä aiheesta. Käykääs sieltä lukasemassa ajatuksiani aiheesta, jos kiinnostaa. Eilisessä postauksessa on muuten vinkki Miss Selfridgen tekoturkis-aleista, kannattaa tsekkaa sekin, jos kiinnostaa oma tekoturkis :) Omaani voin ainakin kehua todella lämpimästi. Se on ihanan pehmeä, pörröinen ja upea päällä! Tekoturkikset tuntuu jotenkin todella inhottavalle usein, mutta tämä on tosi laadukkaan tuntuinen päällä!

I typed up some thought about faux furs on Mungostyle a couple of days ago, so I’m not gonna go into details about that :) This little piece from Miss Selfridge is absolutely beautiful; it’s so fluffy and soft, and very good quality for a faux fur :) 

raita (4 of 10)-2

raita (3 of 10)-2

raita (7 of 10)-2 raita (6 of 10)-2En oo vieläkään ihan varma mitä mieltä oon teräväkärkisistä kengistä. Toisaalta nää viehättää mua, toisaalta näen hyvin miksi olen pitänyt näitä korkkareita kaapissa ja Louboutinejani jalassa. Pikkuhiljaa alan ehkä vähän tottumaan jo tuohon koron terävyyteen ja housujen kanssa se näyttää jo tosi kivalta, mutta vieläkin hieman vierastan tota kärkeä. Tiedättekö, ku jotku asiat näyttää muilla ihan mielettömän kivoilta, mutta sitten itsellä ne ei vaan jotenkin näytä samalta. Harjottelulla eteenpäin, oon päättänyt rakastua näihin kenkiin :D

Toi mekko vuorostaan on kyllä sellanen lukijakysymysten vetonaula. Jokaikinen kerta kun se vilahtaa blogissa tai instagramissa, saan vähintään viisi kysymystä siitä, mistä se on :D Niinpä päätin kokeilla asukuviin jotain uutta. Oon ajatellu laittaa jatkossa noihin asukuviin vaatteiden ostovuoden; helpottaa lukijoitakin kun tietää onko vaate uusi vai vanhemmilta kausilta. Mitä mieltä ootte tästä?

I’m not absolutely sure what I think of these heels. I sort of like them, but then again, I see why these have stayed in my closet, while I’ve been wearing my Louboutins. I’m starting to get used to the them being so pointy, but it’s a slow process. You know how some things look cool on others, but then they are very difficult to get used to when you wear them? Oh well, I’ve decided that I’ll love them!

And what comes to that dress, it’s the biggest reader magnet. Everytime it’s in an Instagram photo or on the blog, I get at least five questions in regards where it’s from. Well, it’s H&M, and a couple of years old. Anyhow, I came up with the idea of putting the purchase year in the outfit details, so readers can easily see if something is current or from previous collections. What do you think of that? 

raita (1 of 10)-2 Working on in LightroomMitäs sanotte? Ja mitä tykkäätte tästä asusta ja tekoturkiksesta?

What say you? Like the faux fur or not? 

Ja tästä Nelly.comin valikoimista materiaalit samankaltaisen asun rakentamiseen (*sisältää tuotesijoittelua):

Desktop2Vaalea leopardikuosinen tekoturkis / Vaalea takki / Leopardikuosinen tekoturkis
Korallinvärinen mekko / Hopea clutch / Vaalea clutch / Korkkarit