Smile!

*Yhteistyössä MediSmilen kanssa*

raita (6 of 6)-7

Melkeinpä eniten kiitosta mun blogissa mä saan siitä, että hymyilen paljon mun valokuvissa. Rehellisyyden nimissä, mä en oo pitkään tykännyt hymyillä. Nuorena mulla oli vähän keltaiset hampaat, enkä niin pitänyt niistä. Nykyään, valkaistuani hampaani muutaman kerran, olen hymyillyt jatkuvasti. Pinnallista, mutta niin me kaikki naiset kai vähän ollaan :) Mä oon kokeillut monia eri hampaidenvalkaisu-keinoja, ja yksi on ylitse muiden. MediSmilen tehovalkaisu on aivan mahtava hampaiden valkaisu, ja käynkin aina kerran kahden vuoden välein tehovalkaisussa ja välivuosina sitten soodavalkaisussa.

MediSmilen hoitajat on osaavia, ja jokaiselle tehdään valkaisu omien hampaiden tilanteen ja terveyden mukaan. Ennen hampaiden valkaisua olisi hyvä käydä puhdistamassa hammaskivi pois ja muutenkin varmistamassa, että hampaat on terveet ja reiättömät. Haluaisin lämpimästi suositella palvelua, koska kaunis hymy on jokaisen paras asuste, eikö? :)

raita (1 of 1)-8

raita (9 of 11)Mä en valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa, jossa olisi ennen ja jälkeen kuva hampaissa. Nyt kun menin kahden vuoden tauon jälkeen tehovalkaisuun, mun hampaat oli kolmanneksi vaaleinta sävyä siinä hammaskartalla. Valkaisun jälkeen ne olivat valkoisemmat kuin se sävykartta! :D

Valkaisu on helppo toimenpide. Makaat suu auki, muotti ja valkaisuaineet suussa, ja hoitaja tekee kaiken muun. Sen jälkeen muistaa vaan muutaman päivän olla syömättä ja juomatta mitään, mikä voisi värjätä hampaita, kun kiille on vielä auki. Hyvä nyrkkisääntö on olla syömättä ja juomatta sellaisia asioita, jotka jättäisivät tippuessaan valkoiselle paidalle tahran. Ruisleipä on OK, punaviini ei :)

Näin joulukauden alla MediSmile tarjoaa lukijoilleni alennuksen palveluistaan. Tehovalkaisun saisi nyt 149 euron hintaan (norm. 195 euroa) ja soodapuhdistuksesta sekä hammaskivenpoistosta saa -20 %. Voin tehovalkaisun lisäksi lämpimästi suositella myös soodapuhdistusta. Viime vuonna kun mulle tehtiin soodapuhdistus, hampaat vaalenivat ihan saman verran kuin valkaisussakin, kun siitä oli vasta vuosi silloin. Tarjouksia voi käyttää lahjakortteihin, joten jos tiedossa on joku, joka kaipaa pukinkonttiin valkeampia hampaita, tässä aika hyvä idea :) Tarjouksen saa MediSmilesta Mungolife-nimellä, ja tarjous on voimassa vuoden loppuun asti varatuille ajoille. Aika saa siis olla ensi vuodenkin puolella tai lahjakortin voi käyttää ensi vuoden puolella, kunhan sen varaa / ostaa vielä tämän vuoden puolella!

Sponsored by:

Screen Shot 2014-11-26 at 16.21.40

Psst!! Q&A postaukset ovat valmiina luonnoksissa (vihdoin!!), neljä settiä moisia tulossa pian :)

”What if a dream was reality and reality was a dream?”

raita (1 of 2)-8

ROTSIAUKI LONTOOSSA. Eilinen päivä meni jotenkin niin uskomatonta vauhtia ohi, että kun illalla kaaduin sänkyyn vähän ennen puoltayötä, nukahdin läppäri syliin. Havahduttuani siihen, luovutin ja huikkasin Jennille hyvät yöt. Eilinen jatkui ihan samoilla superiloisilla linjoilla kuin maanantaikin, ja alan epäilemään jo jotain pienimuotoista aivokuolemaa osaltani, kun en tunnu näkevän missään nyt ikäviä asioita. Siinä vaiheessa kun lähdin eilen hymyillen finanssistrategian seminaarilta klo 16, odotin jo jotain punaista lumisadetta alkavaksi. Mä en pitkääään aikaan oo lähteny luennolta hymyillen, saatika finanssiluennolta. Eilen meillä oli markkinointia ja finanssia, joista markkinointi on musta superkivaa ja finanssiluennolla en ymmärrä yleensä sanaakaan vaan pänttään niitä juttuja himassa sitten monta tuntia tajutakseni. Jossain Kaunis mieli -puuskassa eilen ymmärsin kaiken. Voi sitä onnea. Salikidutuksen jälkeen ruuhkabussilla himaan, pikasuihku ja vaatteiden vaihto viidessä minuutissa ja tyttöjen kanssa syömään. Meillä hurahti jotenkin täysin huomaamatta yli kolme tuntia ja kotona oltiin vasta yhdentoista jälkeen. Unohdin kameran siinä kiireessä, mutta mun on pakko tehdä teille postaus tuosta meidän lähiraflasta, joka on nykyään tiistaiperinne :)

Anyway, mistä mun piti tulla kirjoittamaan, oli Rotsiauki. Ootte varmaan nähnyt tuota sanaa ja merkkiä vilahtavan siellä täällä? Kyseessähän on suomalainen Joonas Wörlinin, Arthur Borgesin ja Timo Snellmanin perustama merkki, joka lanseerattiin viime vuonna ja jonka ensimmäinen mallisto myytiin loppuun noin neljässä sekunnissa. Tai no ainakin jotain sinne päin. Vaatemerkki on näiden miesten pitkäaikainen unelma, ja se näkyy myös merkin tuotteissa. Vaatteet on laadukkaita, Suomessa valmistettuja suomalaisesta matkusta. Musta on niin mieletöntä ku nuoret ihmiset toteuttaa unelmiaan, luoden samalla työpaikkoja. On mahtavaa seurata kun ihmiset eivät jää oravanpyörään pyörimään, vaan puskevat rajoja ja oikeasti tekevät sitä, mitä haluavat tehdä. Iso käsi kaikille sellaisille. Ja jos ei siinä ole tarpeeksi syytä tukea tätä kotimaista brändiä, niin kaikki merkin takana olevat vaikuttajat on supermukavia ja hauskoja kundeja, jotka suhtautuvat merkkiin suurella intohimolla. Sitä on mahtavaa seurata sivustakatsojana.

raita (1 of 8)

raita (5 of 8) raita (2 of 8)raita (7 of 8)raita (6 of 8)Mä näin tän uuden malliston printtiluonnoksen joskus alkukesästä jossain somessa, ja ilmotin, että mun on sitten pakko saada tuollainen. Posti toi mun ikioman rotsiauki-paidan maanantaina, joten olihan se pakko saada pukea päälle eilen. Ihanaa kun suunnitellaan vaatteita miehille, niin me pitkäraajaiset joudutaan ensimmäistä kertaa pohtimaan, pitääkö hihoja kääntää vai miten ne saa pysymään poissa käsien tieltä! Ja mittasuhteet on kerrankin kohillaan. Rakastan tätä printtiä jostain syystä ihan hurjasti. Mä harvoin pidän printtipaitoja, mutta tässä oli sitä jotain. Ja nuo kyynerpäiden ruusut, ihana lisä! Tiesin eilen, että päivästä tulee piiiiiitkä, joten päälle piti saada jotain mukavaa ja helppoa. Paita sai kaverikseen punaiset Moschinot ja paljon mustaa. Philip Lim on talven uskollinen ”tarvitsentänäänkaikkea” laukkuni, nimittäin kun kouluun pitää raahata koulukamojen lisäksi vielä salikamat ja jotain evästä, ei siinä ihan pienellä veskalla pärjää. 

raita (4 of 8) raita (3 of 8)

raita (1 of 1)-8

raita (2 of 2)-8Mitäs te tykkäätte tästä mun paidasta ja asusta ylipäätään? 

Ja käykää ihmeessä tsekkaamassa Rotsiauki -lookbook, jonka on Kira kuvannut!

Lihaton lokakuu – vahingossa

Sohaisin tuossa äskettäin Mungostylen puolella yhtä aihetta, ja mua itseäni se jotenkin kiehtoo tällä hetkellä, niin ajattelinpa kysellä teiltäkin ajatuksia tähän.

Kuten ehkä tiedättekin, mä olen ruoan suhteen hyvin liberaali ihminen. Mä rakastan ruokaa, enkä rajoita syömisiäni mitenkään. Muuttoviikon taisin elää pizzalla (ja sinänsä epäreilua muiden mielestä, mutta laihduin samalla pari kiloa :D) ja välillä mulla on käsittämättömiä himoja ruoan suhteen. Välillä menee pari viikkoa, että syön joka päivä cesar-salaattia. Välillä menee monta päivää niin, että mun ei tee mieli muuta ku vihanneksia ja hedelmiä. Nyt mun suurin himo on lähikaupan vaalea leipä, jossa on paljon kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja karpaloita. Mä voisin elää sillä.

No joka tapauksessa. Olen pitkään ajatellut, että luopuisin täysin possunlihasta. Se on jotenkin turha. Nauta on paljon terveellisempää ja tärkeämpää, varsinkin tällaiselle rautapuutteiselle naiselle. Possusta ei oikeen saa mitään. Mutta kuten olen monta kertaa maininnut, en oikein osaa luopua mistään täysin. En shoppailusta, en ruoasta. Jos päättäisin, etten enää syö possua, mun ei varmaan mitään muuta tekiskään mieli ku kinkkua. Sama ku aikanaan Ausseissa mulla oli hirvee himo hernekeittoon. Manguin Merille kolme kuukautta hernekeitto-himoani ja kahden viikon Suomen lomalla unohdin syödä sitä kertaakaan. Mankuminen jatkui sitten siellä Ausseissa uudestaan. Tärähtänyt ämmä. Possusta en ole ”virallisesti” luopunut, koska en voi luopua a) joulukinkusta, b) ilmakuivatusta kinkusta ja c) Gaijinin pork buneista. En kuitenkaan juuri ikinä tilaa ravintolassa possuruokaa (pl. toi pork bun), enkä juuri koskaan kotona kokkaile possua (pl. harvakseltaan pork bellya).

Nautaa olen rakastanut aina. Hyvä pihvi on ollut mun käsitys lempiruoasta jo 5-vuotiaasta asti. Nauta on musta tosi terveellistä, ja varsinkin tosiaan kun mulla on aina ollut raudan puutetta, se on hyvä rakennuspalikka mun ruokailuun. Lihassa yleisesti olen yrittänyt pitäytyä luomussa tai mahdollisimman ekologisessa vaihtoehdossa. Mun entinen poikaystävä oli tuoreen ja luomuruoan intoilija, jotenkin silloin tuli vähän tiedostettua ruokajuttuja paremmin. Onneksi Briteissä luomutarjonta on ihan eri luokkaa kuin Suomessa, eli se ei ole edes hankalaa. En nyt halua väitellä kasvissyöjien kanssa lihateollisuuden pahuudesta, jokaisella pitäisi olla oikeus valita mitä syö. Myös meillä lihansyöjillä.

raita (1 of 2)-8

Kanateollisuus on musta kaikista pahin, ja lisäksi kana on loppujen lopuksi myös aika ”turha” elimistölle, joten olen sitä melko vähän kuluttanut jo jonkin aikaa. Kana kaiken lisäks on jotenkin tosi mautonta ja kuivaa useimmiten.

Kuitenkin, mä en tiedä mikä mulla on ollut viime aikoina, mutta varmaan jo pari kuukautta mun ruokailu on ollut hirveän erilaista. Mun ei vaan tee millään mieli lihaa. Sillekin on rajansa paljon kalaa voi ihminen syödä, mutta voisin tällä hetkellä elää merenelävillä. Ajatuskin pihvistä ällöttää, possusta nyt puhumattakaan. Kana tökkii ajatuksenakin jo pahiten. Poikkeuksina ongelmaan on jauheliha, joka ei ärsytä mua. Myös jos nauta tai kana on sellaisessa muodossa, että se on pieninä paloina ja huomaamattomana, se menee ihan hyvin. Pepperoni? Joo, se ei näytä lihalta. Pihvi? Ei kiitos. Kananrinta? God no. Pala kinkkua? Hell no. Pekonia kuutioituina salaatin joukossa? Joo, okei.

Gambiassa yritin tilata kerran pihvin. Taistelin reilun puolikkaan alas ja totesin, että ei kiitos enempää. En ymmärrä! Mistä tämä johtuu?

Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa. Se kyllä kertoo, mitä mistäkin ajattelee. Mä esimerkiksi rakastan ihan aidon oikeasti kalaa, parsakaalia, porkkanaa, paprikaa, sieniä ja parsaa. Monta asiaa, joita muut vihaavat. Mä oon todennut, että nää asiat on ihan hyväksi mun elimistölle. Mun kroppa kaipaa niitä. Inhoan harvoja asioita, ja niissä mua yleensä ärsyttää tekstuuri. Esim. viikuna on musta jotenkin aivan limasen ällöttävä. Raakapatukassa mussutan sitä sitten ihan tyytyväisenä :D Mä inhoan, jos leipä ei ole pehmeetä tai kovaa. Joko se pitää paahtaa tai sit sen pitää olla ihan tuoretta. Al dente pastakaan ei kelpaa mulle :D Oikeastaan eniten vihaan oreganon ja kuminan makuja, ja satunpa olemaan molemmille allerginen. Mun mieli on ehkä ymmärtänyt, että ne ei oo hyväks, enkä siksi niistä tykkää. Mene ja tiedä.

raita (2 of 2)-8

No joka tapauksessa. Tää lihaongelma. En ymmärrä mistä se on tullut, ja mielenkiinnolla odotan, onko se tullut jäädäkseen? Tuntuu, että oon syöny ihan samoja asioita pari kk, ja tekisi mieli jo jotain muutakin :D Yritin muutama päivä sitten tehdä kotona wokkia, johon ostin superhyvää naudanlihaa, jonka suikaloin. Loppujen lopuksi lautasen pohjalle jäi 80 % siitä lihasta, kasvikset ja riisin vetelin napaani. Tosin lämmitin ruoan kaksi kertaa uudelleen, kun se koko ajan unohtui jotenkin, ei tehnyt mieli. Tein pari päivää myöhemmin samaa ruokaa uudelleen, vaihdoin vain naudan king prawneihin. Olisin syönyt sitä tyytyväisenä viikon kertaakaan marisematta, jos olisi riittänyt. Huoh. Pitäisi ehkä ottaa joku kasvisruokakirja kauniiseen käteen ja alkaa kokkailemaan. Ei sinänsä, kalahan on superhyväksi iholle ja elimistölle muutenkin, mutta kun mun muistini mukaan sitä ei kuulu syödä kuin enintään 4 kertaa viikossa? En oo varma. Ei oo nyt tainnu mennä päivääkään aika pitkään aikaan, etten olisi syönyt joko rapuja tai kalaa. Sushilla voisin elää, ja kotitekoinen caesar-salaattini (caesaria siinä on tasan kastike) toimii aina. (Jotain kuitenkin kiinnostaa, eli rucolaa, paprikaa, avocadoa, viinirypäleitä, kovaa vuohenjuustoa raastettuna lastuiksi, kirsikkatomaatteja ja king prawneja tai lämminsavustettua lohta runsaassa caesar-kastikkeessa).

Toisaalta, kieltäydyinhän mä syömästä mereneläviä mekein seitsemän vuoden ajan joskus nuorena. Saa nähä kestääkö tää lihaärsytys yhtä pitkään.

Onko teillä rakkaat lukijat samanlaisia kausia? Oletteko keksineet, mikä sen on aiheuttanut tai laukaissut? Kertokaa ruokavammoistanne, olen kiinnostunut :)

Happy Monday

Vitsi mulla on aivan mahtava päivä menossa! Tai no se on kääntyny iltaan jo aikoja sitten, mutta mulla on vaan jotenkin niiin hyvä mieli, että oli pakko jakaa se tännekin :) Tänään on vaan kaikki ollut jotenkin niiiiiin ihanaa ja paljon asioita tapahtunut, jotka saa mut superhyvälle tuulelle.

- Meillä ei oo ollu nyt nettiä tässä asunnossa, ja meille luvattiin, että laajakaista aukeaa maanantaina aamu-kasin ja puolenyön välillä. Mä oon joutunu ostaa mun puhelimeen jo kaks kertaa lisäpaketin dataa, ku netti on vaan huvennu ja ollu tosi ankeeta, ku ei oo voinu kuunnella Spotifyta, kattoo Netflixia tai herrajumala oo nähny ees mitään kuvia terävinä :D Netti on ollu mobiilin H+:lla koko ajan, koska jostain syystä mun puhelimesta katkee 3G täällä sisällä. Pääteltiin tosin eilen Jennin kanssa, että täällä kummittelee, eli ehkä se kummitus on säätäny sen netin pois. No joka tapauksessa, laajakaistan hurahtamista eloon on odotettu ihan oikeesti aika lujaa. Aamulla ku heräsin, niin Jenni hihkaisi heti, että netti toimii. Amen. Täydellinen alku aamulle. (Mä en muuten myöskään ehkä pysty asumaan Jennin kanssa kokonaista vuotta ilman jotain itsesäälissä rypemistä. Se herää aina kukonlaulun (tai normaalien ihmisten…) aikaan, ja ennen ku mä saan silmät ees auki, Jenni on yleensä käyny lenkillä tai salilla, syöny ja tehny pari tuntia töitä. Mä oon niiiin yökukkuja, että jos vaan mahdollista, mä herään 11 ja meen nukkuu 3-4 maissa. Mun luovuus kukkii iltaisin. Jos siis koskaan.) 

- Netin jälkeen sain ystäviltäni uutisia, jotka sai mut riemastumaan. Positiivinen uutinen, jota ystäväpiirissä on odotettu jo hetken jos toisen; todella odottamaton, mutta äärimmäisen hieno juttu, josta olin oikeasti vaan todella iloinen pitkään tämän rakkaan ihmisen puolesta. Go N!

- Täällä oli tänään aivan ihana päivä! +9 ja aurinkoista koko päivän, joten kaikki muut suunnitelmat holdille ja suunnattiin vähän kuvailemaan asuja. Tässä hommassa on välillä päiviä, kun mikään ei suju. Naama näyttää pullataikinalta, hiukset hiirenhännältä, joka kuvassa on jotain häikkää, aurinko ei paista edes huumorilla tai sitten niin taivaan täydeltä, että kuvaaminen on superhankalaa. Tänään kaikki meni vaan ihan mahtavasti paikalleen ja sain hyvää matskua blogiinkin tallennettua :) Olen lueskellut teidän vastauksia kumpikampi -kysymykseen mielenkiinnolla, ja kai näiden kahden väliltä pitää valita vaihtoehto 1.5 ja joku kultainen keskitie. Sadeasua jos ei voi kuvata kaatosateessa, niin sen voi kuvata jälkeenpäin. Ja jos ei voi, niin sitten mennään hirveillä sadeasukuvilla sateenvarjon alta. Elämä on.

raita (1 of 1)-6(Nevermind, etten ole kuvassa välttämättä parhaimmillani tai edustavimmillani, mutta tolta mä kai näytän siltä ku oikeesti nauran. Joku sano joskus, että hymy on kaunein asuste. Ei ehkä tarkottanu räkänaurua :D)

- Viikonloppu oli aivan ihana. En tehnyt mitään. Tai tein kouluhommia ja töitä ja siivosin ja pyykkasin jnejne, mutta siis en ollut missään, vaan nautin kodin rauhasta. Höpötin tunteja Skypessä; perheen kanssa, Merin kanssa, Nooniksen kanssa, poikaystävän kanssa, Vivven kanssa. Ahh miten ihanaa on rötvätä sängyssä verkkareissa ja jutella kaikkien rakkaiden kanssa, jotka on kaikki ripoteltu ympäri maapalloa. Jotenkin tuo lepo ja hyvä mieli on auttanut aloittamaan maanantain todella iloisissa sävyissä.

- Mä vihaaaaaan tässä maassa lähettejä. Mä en oo ihan oikeesti ikinä saanut pakettia ajoissa himaan, ja eniten ongelmia on aina ollut MyHermes -firman kanssa. Mä odotin jo viime viikolla innoissani tota mun mannekiinia, mutta eipä kuulunu ei. Tänään otin sinne yhteyttä ja ihmettelin milloin saapuu. ”By the end of the day”. No en mä voinut kotonakaan nököttää koko päivää odottaen sitä, joten sormet ristiin. Olin varma, että lähetti käy just sillon ku oon kaupassa tai ottamassa kuvia, mutta eikö mitä. Mieletön tuuri! Minuutti siitä ku astuin huoneeseeni, soi intercom ja siellähän se mannekiini odotti. Mahtavaa! Yritän kuvata teille sen ”vaatekaapin kulmakivet”-postauksen (huom! y r i t ä n) ennen viikonlopun ulkomaan reissua, ja tollaseen vaatekuvailuun toi mun uus naulakko on kyllä täydellinen!

- Hyvät uutiset ei suinkaan loppunu siihen. Mulla kävi tässä jo joku aika sitten yhdelle laukulle inhottavasti, ja sain vakuutusyhtiöstä päätöksen korvauksesta, jolla sain ostaa uuden samankaltaisen tuotteen. No, koska samanlaista ei enää mistään saanut, päätin sijoittaa tuon korvauksen ja hieman lisää erääseen toiseen yksilöön. Valitettavasti sitä ei vaan ihan niin helpolla saanut. Viisi minuuttia mannekiinin saapumisen jälkeen soitin kuitenkin liikkeeseen, ja vastoin kaikkia odotuksiani, jos kaikki menee hyvin, minä saan pian uuden kaunokaisen kokoelmiini. Sinne menee se ensimmäinen jokeri sitten. So worth it. Watch this space siis.

- Ainiin, meidän lähileipomon macaronsit oli to die for, ja puolet halvempia ku Ladureen. Elämä on ihanaa.

- Sain tällä positiivisella energialla myös siivottua tän mun luolan (joka on aina aivan pommi kun kuvaillaan mitä tahansa) ja imuroitua ekan kerran täällä asumisen aikana. Hups. Ilta on menny höpistessä Jennin kanssa ja skypetellessä poikaystävän kanssa.

- Nyt kun tiirailen tätä mun alkanutta viikkoa, niin oon aika onnessani. Huomenna on pitkä koulupäivä, jonka jälkeen suuntaan 17.30 alkavalle Legs, Bums and Tums -tunnille, jonka jälkeen käpälää toisen eteen meidän uuteen kantisraflaan tyttöjen kanssa, jossa on sopivasti tiistaisin -50%. As if we needed a reason. Keskiviikkona on ”vapaata”, eli työstän koko päivän postauksia viikonlopulle ja valmistaudun dissertation-paneeliin. Illalla purkaa energiaa Boxerciseen uusissa hanskoissa. Torstai menee 9-18 koululla, onneksi välissä on hypäri, jonka aikana ehtii just boxerciseamaan tunnin verran. Illalla ensin poikaystävä saapuu kaupunkiin ja sitten mennään syömään kaikki porukalla illalla kämppisten ja kavereiden kanssa. Ja perjantai-aamulla nokka kohti viikonloppua aika mukavissa puitteissa poikaystävän kanssa. Kelpaa. Kiva viikko. Ei se seuraavakaan tylsältä näytä. Ensin viikko koulussa ja töitä täällä tehden ja itsenäisyyspäiväksi pikavierailu pariksi päiväksi Suomeen ja Linnan juhlia tihrustamaan manteleita glögillä kuluttaen. I llllllike it.

Mun piti aloittaa viikko mielipidejutulla. Tai ei oikeastaan mielipidejutulla, vaan yhdellä mun mielen päällä olleella asialla. Kaipaan teidän mielipiteitä ja tarinoita. Jätetään se huomiselle. Nyt on liian iso hymy korvasta korvaan, koska on vaan niin kivaa, kun kynttilät palaa ja huone on järjestyksessä ja varpailla on lämmin pehmoisissa pörrötossuissa. Ei kai elämältä voi enempää halutakaan?