KAHDEN PRINTIN UUSINTA. Nyt kun olen reissun päällä, on hyvä aika käydä läpi vähän juttuja, jotka on jääny arkistoon luonnoksina. Vanhoja asuja ja muita postauksia, joiden kirjoittamisen olen aloittanut, mutta joiden julkaisu on jäänyt jostakin syystä. Tämä asu on yksi niistä postauksista, jotka ovat jääneet Bermudan kolmioon, jota arkistoksenikin kutsun. Kokeilin joskus aiemmin yhdistelmää, jossa tuo tartan kaulahuivini ja raitapaita olivat samassa asussa. Ihastuin itse yhdistelmään, ja kokeilinkin komboa toisen kerran, tällä kertaa höystettynä eri sävyjä konjakinruskeaa. Vaikka asu onkin hieman liian lämpöinen Suomen tämänhetkisiin keleihin saappaidensa vuoksi, niin toiminee se silti inspiraationa sellaista hakevalle :) Eikä näitä viitsisi roskakoriinkaan suoraan pistää.
Tämä on oikeastaan sellainen asu, jota pidän useimmiten Lontoossa talviaikaan päällä. Lämmin, mukava ja tuikitavallinen. Jotenkin tuntuu, että bloggaamisessa on nykyään valtava kilpailu. Kuvien on oltava uskomattoman kauniita, bloggaajien tyrmääviä, asujen trendikkäitä ja erikoisia ja kokonaisuuden hiotun esteettinen. Olen jonkin verran asiaa pohtinut, ja huomaan itsekin siirtyneeni tähän blogien muutoskulkuun, jossa kaikki on kaunista ja upeaa ja virheisiin ei ole varaa. Haikeudella muistelen, miten asukuvat otettiin peilin kautta pokkarilla huonossa valossa ja lätkästiin samantien blogiin. Nykyään sään pitää olla suosiva, kameran kallis ja valovoimainen ja kuvauspaikankin mielenkiintoinen. Muiden bloggaajien nostaessa rimaa kovin korkealle itsekin huomaa hyppivänsä sitä kohti, yrittäen sen ylittää. Ja samalla monista blogeista on kadonnut mulle se olennaisin asia; se tavallisuus ja kontakti lukijan kanssa. En minä halua enää kertoa sydänsuruista täällä. Tai julkaista kuvaa, jossa tukka on sateen jäljiltä liiskana naamalla ja kaikki huonosti. Arvostelu on sen verran valtaisaa, ettei oikein halua antaa ylimääräistä syytä sille arvostelulle.
Asutkin ovat nykyään usein jotenkin liian erikoisia blogeissa. Tuntuu, että niitä arkielämän pukeutumisvinkkejä ei saa samalla tapaa, kun bloggaaja liihottaa 12 cm koroissa, hulppeissa luomuksissa ja erikoisissa trendikkäissä vaatteissa. Minä yhtä lailla kuin monet muutkin. Loppujen lopuksi kuitenkin tuntuu, että lukijatkin innostuvat usein juuri näistä tavallisista asuista. Näistä, joissa on matalat kengät, tavallinen neule + farkut -yhdistelmä ja joku huivi kaulassa. Toisaalta ne kauniit kuvat erikoisissa asuissa tuntuvat olevan pakko, jotta täyttää vaatimuksen ”trendistä”, ”edelläkävijästä” ja tiesmistäkaikesta. Enkä väitä missään nimessä olevani mitään näistä, mutta tunnen kuitenkin samat paineet olla näitä kaikkia.
Huomaan itsekin laittavani esille useimmiten vain asuja, joissa on korot jalassa (ryhti, olemus jne.) ja vähän mielenkiintoisemmat rytkyt. Jos aikaa ja mahdollisuus on, miten kuvauspaikan ja kuvaushetken (auringonlasku on parasta aikaa kultaisen valonsa takia...) Teen siis tällä kertaa lupauksen, että jatkossa julkaisen myös ne vähemmän erikoiset asut. Ne joissa, on jalassa perusballerinat ja päällä tylsä kollari matkalla kouluun. Koska niinhän minä melko usein pukeudun! Ja julkaisen kuvat myös siitä huolimatta, että niissä olisi optinen harha sisälläni asuvasta pienestä ihmisestä (koska raitapaitani on kuvissa päättänyt asettua ikäänkuin olisin seitsemännellä kuulla raskaana). Ihan vaan koska aina ei voi onnistua. Ei edes bloggaaja.
Joka tapauksessa, tavallisuudestaan huolimatta tykkään tästä asusta :) Se on musta jokapäiväiseen elämään täydellinen. Tykkään väreistä ja edelleen tuon raidan ja tartanin harmoniasta. Se sopii minulle.
Mutta mitä mieltä on arvovaltainen jury? :)
NARS on meikkirakkauteni Australiasta. Sain näitä metsästettyä käsiin viimein Lontoosta, nimittäin Harrodsin yläkerrasta näitä löytyypi! Meikkipussissa nykyään jatkuvasti kulkevat mukana sekä puuteri, että aurinkopuuteri, kulmageeli ja tuo Schiap -sävyinen kirkkaanpinkki huulipuna. Ko. sävy oli huulillani useimmiten asuessani Australiassa, mutta sitten hukkasin koko huulipunan. Tuossa muutama viikko takaperin löysin sen takaisin varastoon, ja ai että, uskon, että meillä tulee olemaan kaunis yhteinen kesä :)
Yksi unelmiani on ollut jo pitkään käydä Kapkaupungissa. En oikein tiedä mistä tämän päähänpinttymän sain, mutta se on jo vuosia ollut mielessäni. Itse asiassa, muistatteko kun aikanaan järjestettiin World Idol joskus aikana ennen ajanlaskumme alkua? Sen voitti se norjalainen poika, joka lauloi U2:ta? No mä ihastuin sillon aika vahvasti Etelä-Afrikan edustajaan ja tutkin vaikka mitä kaikkea tietoa, mitä käsiini maasta löysin. Halu päästä Kapkaupunkiin on ehkä tullut sieltä ja vaan vahvistunut ajan myötä.