Mungostylen puolella olisi nähtävillä nyt pari jumpsuit-lookia, joista iltalookissa olisi sitä teidän kovasti kaipaamaa suoraa tukkaa.. Käykää tsekkaamassa! ;)
Jumpsuit lookia esillä…
Vastaa
Extend me
Olen varmasti monesti kertonut, kuinka paljon rakastan kampaajaani Johannaa? En enää tiedä mitä tekisin ilman ko. naista! Tämä postaus onkin omistettu nyt tukalle, nimittäin moni moni teistä kyselee tukastani paljon, ja pieni informaatiopläjäys lienee paikallaan. Varsinkin kun QHair lupasi avokätisesti aika mukavan palkinnon yhdelle lukijoistani ;) Sitä varten kannattaa tsekkaa postauksen loppu, mutta tutkitaan ensin vähän aihetta ”bloggaajan reuhka”.
Kaikki alkoi epäonnisesta kampaamokäynnistä Kanadassa. Monen kuukauden reissun jälkeen tukka oli hirveässä kunnossa ja halusin käydä leikkaa latvoista pahimmat pois. Valitettavasti onnistuin asettamaan takalistoni kamalimman mahdollisen hiustentuhoajan penkkiin. Lähtiessäni kampaamosta itkin kuin pikkulapsi! Mun tukka oli kamalan lyhyt, jotenki ihan kynitty ja olin aivan maani myynyt. Soitto QHairiin pelasti mun tukan, myös pidemmällä tähtäimellä ajateltuna.
Mä oon vaalentanu tukkaa monta monta vuotta, ja kun istuin Sedinin tuoliin ensimmäisen kerran, Sedin näytti lähinnä kauhistuneelle. Ylimmät hiukseni olivat vajaa kymmenen senttiä pitkät, siis oikeasti todella todella lyhyet. Mun haaveilema luonnollisemman värinen ombre jäi vain unelmaksi, koska tukka oli niin eripituista. Ensin siis laitettiin varmaan vuoden verran pidennyksiä, alkuun keratiinikiinnityksellä ja sitten teipeillä. Siirryimme teippeihin, koska ne palveli mua enemmän. Mä halusin, että tukka saisi olla mahdollisimman rauhassa; saisi kasvaa ilman ongelmia. Keratiinit repi tukkaa vähän ikävästi kasvaessaan ja niiden laitto ja poisto kesti ihan tuskallisen kauan. Prosessi ei siis ollut hirveän edullinen. Teipeillä tukkaan sai myös ihan eri tavalla volyympiä. Mä rakastan, että mun hiukset on sellainen paksu leijonanharja, ja teipeillä sitä tuuheutta niihin saatiin ihan eri mittakaavassa kuin keratiineilla.
Nyt on mennyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta siitä, kun astelin QHairiin, enkä voisi hiuksiani enempää rakastaa! Johanna on taikuri, ja mun suunnitelma oman värin ja oman tukan kasvatuksesta on hyvässä vaiheessa. Mun hiuksia ei ole värjätty nyt vuoteen ja neljään kuukauteen :) Sinänsä hauskaa, koska multa kysellään lähes päivittäin hiusteni väristä. Johanna kikkailee eri sävyjä pidennysten muodossa, mutta oma tukkani on saanut kasvaa rauhassa siinä kaiken tohinan keskellä.
Havainnollistavat kuvat eivät ole sieltä parhaasta päästä, mutta antakaa se meille anteeksi :)
Tällä hetkellä omassa tukassa alkaa olla pituutta ja tuuheuttakin ihan hyvin. En silti ole vielä valmis luopumaan jatkoista. En tiedä olenko ihan heti luopumassa niistä ikinä, koska niillä saa niin hyvin tuuheutta omiin hiuksiini! Johanna on värjännyt osan mun pidennyksistä latvoista samanväriseksi kuin mun oma tukka, niin ne saadaan sopimaan tuonne oman tukan joukkoon ongelmitta. Liukuvärjäys tulee tällä hetkellä niin, että omasta tukasta enää latvat on oikeastaan vaaleat (asia ei oikein hahmotu noissa kuvissa, kun valo tulee ikävästi pilaamaan sen)
Ensimmäisen QHair-kertani jälkeen siirryin käyttämään Label. M:n tuotteita hiustenhoidossa, ja pidennysten lisäksi en voisi enempää suositelle ko. tuotelinjaa. Käytän Labelin luomushampoota ja hoitoainetta, ja tukkani voi äärimmäisen hyvin! Otimme nyt pois kaikki pidennykset, kun niitä nostettiin ja siinä oikein huomasi sen oman tukan pehmeyden ja kuinka hyväkuntoisena se on saanut kasvaa, kun en ole sitä joutunut värjäämään ollenkaan.
(Superblondista luonnollisempaan kahdessa vuodessa. Pidennysten pituus on kasvanut mukana, sitä mukaa kun tuo oma tukka kasvoi sellaisiin mittoihin, että sitä pituutta pystyi lisäämään kunnolla :)
(Toimii rennoilla laineilla tai hillittömillä kiharoilla. Volyymi mahdollistaa minkä tahansa kampauksen :)
Rakastan tuota reuhkaa ja värikin on minusta nykyään täydellinen. Sekoitus omaa ja lainattua :)
Pidennyksissä usein huokaillaan hintoja, mutta rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että eipä tuo paljon kalliimmaksi tule. Käyn tällä hetkellä kampaajalla n. kerran kahdessa – kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tyveä ei tarvitse värjäillä joka kolmas / neljäs viikko, vaan istun Johannan penkkiin silloin, kun pidennykset täytyy nostaa. Sama tukka kestää mun melko brutaalissakin käsittelyssä puolisen vuotta kerrallaan, eli kaksi nostoa. Oman tukan kasvaessa pidennysten kohta siirtyy alemmaksi, ja siksi niitä siis nostetaan :)
Vaikka mä kiharran ja suoristan tukkaa jatkuvasti, niin mulla noi pysyy hyvässä kunnossa, eikä takkuuntumisongelmia ole koskaan ollut. Vaikka takutan tyven lähes päivittäin, ei pidennykset ole mulla menneet koskaan takkuun sen pahemmin. Hoito ei ole mitenkään liian rankkaa. Muistat vaan vältellä öljyjä kiinnityskohdissa, harjaat aina läpi ja nukut hiukset kiinni. Easy. Lisää hoidosta ja pidennyksistä voi lukea QHairin sivuilla, jossa samalla on esillä Qhairin pidennysten kesäkampanja :)
Tällä hetkellä pidennykset saa QHairissa paljon edullisemmin, ja voin suositella jokaiselle, joka kaipaa lisää volyymiä / pituutta / apua oman tukan kasvatusprojektissa. Toimii.
Ja koska QHairissa on maailman paras tiimi, lupasivat he minulle, että yksi halukkaista lukijoista saa pidennykset ilmaiseksi! :) Arvontaan voi osallistua kertomalla parhaan / pahimman hiustarinansa tämän postauksen kommenttiboksiin, ja arvon ensi viikolla vastanneiden kesken tuon yhden täyspidennyksen, jonka arvo on siis 350 euroa! Lycka till kaikille tasapuolisesti :)
(Postauksesta puuttuu mainos-ilmoitukset, koska tämä ei ole maksettu mainos. Uskon QHairiin kuin seinään ja olen heille velkaa järkeni ja hyvän mieleni; tukkani kohtalo olisi ollut hyvin eri vähemmän osaavien kampaajien palveluksessa. Siksi mielelläni aina kerron QHairista korvauksetta! :)
Le weekend
ANOTHER GREAT WEEKEND. Hei maanantai! Olen normaalisti sinua vastaan, mutta tänään olit sangen tervetullut. Viime viikon aikana tapahtui niin paljon, että se tuntui äärettömän pitkältä, joskin mahtavimmalta ikinä. Näin paljon ystäviä, söin aivan liikaa herkkuruokia ja valvoin iltoja myöhään. Mun ystävät oli käymässä Lontoosta viikonloppuna, joten viikonloppu meni melko vahvasti viihteellä.
Torstaina istuimme tyttöjen kanssa iltaa Mattolaiturilla, ennen kuin siirryimme poikia moikkaamaan Villi-Väinöön. Mattolaituri on musta aivan ihana paikka viettää kesäiltoja hyvässä seurassa ja näillä keleillä roikun siellä aina ihan liikaa.
Perjantaina yritin tehdä töitä, mutta tehokkuus oli todella todella heikkoa kun lähinnä tuijotin ikkunasta ja huokailin, miten hyvä keli ulkona onkaan. Sain jotenkin päivän duunit päätökseen ja ilta menikin ihanalla illallisella Gaijinissa ja jatkoimme iltaa Groteskin terassilla ennen kuin väsymys voitti. Lauantaina yritin ottaa aurinkoa meidän pihalla, mutta mulla oli vähän liian ahkera avustaja…
”Mitä sä teet? Otat aurinkoa? Miten se tehdään? Teenkö mä sen oikein?”
Lauantaikin meni viihteellä, kun pyörimme Groteskissa ja Kappelissa, mutta sunnuntai vei kyllä viikonlopun kruunun, kun pyörimme koko iltapäivän ja illan veneilemässä Helsingin edustalla :) Mä rakastan veneilyä, vauhdin tuntua hiuksissa ja kasvoilla. Eilen oli täydellinen keli viettää merellä, kun aurinko porotti taivaan täydeltä ja vesi oli peilikirkasta. Oli ihanaa viettää koko sunnuntai jalat lekotellen veneellä, juoden Wienistä tuliaisena tuotua skumppaamme, syöden Stockan herkkujuustoja ja nauttia ihanien ystävien seurasta ja hyvistä jutuista. One happy girl.
Valitin ystävälleni tuossa pari päivää sitten, että on ihan tyhmää kun tää Suomen aurinko ei tartu muhun yhtään, enkä rusketu ollenkaan. Vähän nauratti että tästä oli mennyt alle vuorokausi kun Noora otti tän kuvan ja mä huomasin, miten hillittömät rusketusrajat sain aikaiseksi ENNEN kuin edes pääsin veneelle. Kävin aamulla Kaivopuistossa jätskillä ja siinä ajassa onnistuin polttamaan rintakehään ton topin ääriviivat. Kiva.
Miksi mulla on sellainen kutina, että toi takana näkyvä poliisivene liittyy näihin ilmeisiin ja eleisiin?
Ihana viikonloppu ja ihana viikonlopun päätös. Tilasin myös teidän äänivyöryn jälkeen harmaan Kenzon neuleen, jota en malttaisi odottaa saapuvaksi. Tilasin sen tosin britteihin, kun lähden ensi tiistaina käymään Lontooseen viikoksi! Kova koti-ikävä johti muutamaan lentolippu-klikkailuun ja nyt lähden tiistaina omaan kotiin, ihanaa!! :)
Oliko lukijoilla kiva viikonloppu?
Double trouble
Olen varmasti lukemattomia kertoja maininnut, että sytyn asioille jälkijunassa. Useimmiten silloin, kun joku asia on jo siirtynyt pois trendikkäiden juttujen listalta, mä löydän siitä jotain vastustamattoman makeeta ja sitten joudun metsästämään sitä koirien ja kissojen kanssa, kun se on myyty loppuun kaikkialta jo viikkoja tai kuukausia sitten.
Jokainen varmasti on nähnyt kadulla tai inspissivustoilla kyllästymiseen asti neuleita, joista tuijottaa vihainen tiikeri takaisin? Jep. Kenzon tikrupaitoja on näkynyt katukuvassa jo hetken jos toisen, mutta nyt olen vasta saanut pakkomielteen ko. vaatekappaleesta. Koska paita on ihan kamalan hintainen, en mitenkään voi sitä kahdessa värissä hankkia, siksi olenkin nyt pulassa.
En osaa päättää, kumpi on musta hienompi!!
Mitä te sanotte? Ikityylikäs musta vai piirun verran freesimpi harmaa? Siinäpä kysymys…