Kun vauva lähti liikkeelle…

Huhh, onpas ollut kiireistä meillä viime aikoina. Pienestä vauvastamme on kasvanut aikamoinen hulinoitsija, joka tarvitsee hands on-valvontaa kaiken hereilläoloaikansa. Meillä tapahtui jotenkin ihan hirveästi kerralla ja tapahtuu koko ajan. Ensin poika oppi kääntymään mahalta pyllylleen istumaan. Sitten nousi konttausasentoon ja twerkkaili siinä jonkin aikaa. Siitä sitten seuraava askel oli tietenkin konttaamaan lähteminen, joka on nopeutunut ihan järkyttävän paljon. Nyt kun poitsun jättää yhdelle puolelle huonetta, on hän sekunneissa kontannut toiselle puolelle huonetta, eteiseen ja kohti uusia seikkailuja. Eikä siinä mitään, jos vaan konttaaminen olisi meillä käsillä. Samaan aikaan kuitenkin porautui kaksi pientä maailman suloisinta hammasta alarivistöön ja herra oppi nousemaan seisomaan. Sekään ei vielä riitä. Nyt harjoittelee nimittäin hirveästi ilman käsiä seisomista ja joka kerta pinniksessä nousee yhtä sivua pitkin ylös, pitää yhdellä kädellä kiinni ja silmäilee toista puolta. Olen ihan varma, että lähiviikkoina tulee kuhmu jos toinen, kun päästää käsiään irti seisoakseen itsekseen ja päätyy turvalleen siinä yrityksessä.

Kun D on valveilla, on yksi aikuinen aina nonstop vieressä puuhailemassa. Tuo seisomaan nousu ja into lähteä kävelemään on niin suurta, että siinä ei paljoa itsesuojeluvaisto päätä pakota. Koko ajan on valvottava, että ei vaan sattuisi mitään. Paljon kuulee myös kauhutarinoita siitä, miten helpot hyvin nukkuvat vauvat ovat alkaneet huonoiksi nukkujiksi liikkeellelähdön myötä, ja jouduimme mekin kärsimään parista vähäunisesta yöstä. Nukkuminen on selkeästi muuttunut, mutta yllättävän helpolla olemme päässeet tässäkin. Konttaamisen lähtiessä kunnolla käyntiin oli noin viikon verran öitä, kun jouduimme kipittämään vauvanhuoneeseen itkun herätettyä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. D oli aina konttausasennossa pää kiinni pinnoissa tai pehmusteissa. Oli unessa, mutta yritti kontata ja sehän aiheutti metakkaa. Siitä sitten selälleen ja unia jatkamaan. Aina se ei käynyt ihan noin helposti, sillä heti kun poitsun sai selälleen, kääntyi hän mahalleen. Uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Eikä siinä mitään, nukkuisi sitten mahallaan, mutta ei. Kuin pieni unissakonttaaja konsanaan, oli tarve koko ajan kokeilla sitä konttausta. Unen läpi. Pahimpana yönä taidettiin käydä viitisentoista kertaa vuoronperään ojentamassa tuttia ja kääntämässä pikkuinen selälleen. Hetken jo mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on, mutta huonounisia öitä kesti muutaman päivän, sitten yöherätykset alkoivat vähenemään. Continue Reading

6+

Related Posts

Joulupukkeja, juhlaperinteitä ja äiti ihan hukassa

“Minuakin kiinnostaisi kovasti miten teillä tulee eri suomalaiset ja venäläiset juhlat ja perinteet näkymään? Onko tiettyjä asioita joita haluatte toistaa vuodesta toiseen samanlaisena? Meillä tyttö on nyt 10kk ja hänelle olen jo ostanut oman joulukalenterin jota täytetään itse, ajatuksena että tämä sama joulukalenteri on sitten tytöllä jokainen vuosi aikuisuuteen saakka. Myös joulukuusi koristellaan aina joulukuun eka päivä ja jos ei tule joulupukkia niin lahjat ilmestyvät yön aikana kuusen alle, aattoaamun paketti jne. Meillä käy ehdottomasti myös pääsiäispupu ja hammaskeiju. Mitenkäs teillä? Käykö teillä sekä joulupukki että pakkasukko, vai vain jompi kumpi?”

Olin kysellyt postaustoiveita ja nyt on aika hyökätä niiden kimppuun. Tästä oli kiva aloittaa, nimittäin allekirjoittanut on pienessä joulumeiningissä jo nyt, ja voisin vaan juoda glögiä, popittaa joululauluja (tätä erityisesti) ja miettiä joululahjoja kellon ympäri. On ihanaa, että tänä vuonna päästään viettämään molempien perheiden kanssa ensimmäistä isoa perhejoulua kaikki yhdessä, sillä olemme kutsuneet kaikki meille joulunviettoon. Isoon taloon mahtuu molempien perhe ja näin kaikki isovanhemmat saavat olla Danten kanssa ensimmäisen jouluaaton. Mutta niin, mitä juhlia meillä edes juhlitaan kolmikulttuurisessa perheessä?

En suoraan sanottuna oo miettinyt ihan hirveän pitkälle tätä asiaa. Meillä juhlitaan kotikotona suomalaisten pyhien mukaan. Joulu 24. joulukuuta jne. Venäjällähän joulu on vasta 7.1., ja se on hyvin erilainen, sillä pakkasukot sun muut on jo uuden vuoden aattona. Jatkamme sillä linjalla, eli ihan Suomen kalenterin mukaiset juhlapäivät meillä juhlitaan, tosin ehkä yksi sellainen korotettu merkitys on. Venäjällä maaliskuun 8., eli Kansainvälinen Naistenpäivä on iso juhla ja sitä juhlistamme yleensä hieman ehkä isommin kuin Suomessa yleensä.  Continue Reading

9+

Related Posts