Putkituksesta

(Heräämössä)

Kiitos kaikille hurjasti viesteistänne ja kommenteistanne edelliseen postaukseen :) Nyt on putkitus takanapäin ja ajattelin hieman kirjoitella siitä, miten kaikki meni.

Ensinnäkin, haluan taustoittaa asian mahdollisimman oikein. Dantella oli ensimmäinen korvatulehdus marraskuussa. Hän oli ollut nuhainen jo hetken aikaa ja kävimme lääkärissä lähinnä sen takia, että halusimme varmistua, ettei ole mistään vakavammasta kyse, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun Dantella oli kunnon flunssa ja olimme vähän aikaa sitten palanneet ulkomailta. Mulla oli vaan joku vaisto, että hyvä olisi käydä tsekkaamassa. Ja niinhän se olikin, sillä molemmissa korvissa oli korvatulehdus. Loppuvuosi meni aika rauhallisesti, mutta tässä alkukeväästä ollaan oltu jos jonkinmoisessa sairauksien kierteessä. Flunssia ja pikkunuhia, jotka on aina nousseet Dllä heti korviin. Oikeesti, se saattaa niiskahtaa kahdesti päivän aikana, nenä ei ole tukossa, hän on iloinen ja menevä, mutta korvatulehdus on päällä. Ei useimmiten edes huomata sitä heti alkuun, vaan sitten jossakin vaiheessa kun yöt alkaa mennä rauhattomaksi, aletaan epäillä. Ja meidän tapauksessa rauhaton yö tarkoittaa sitä, että Dante herää kerran tai kahdesti itkien ja tarvii tutin. Mun siskolla korvatulehdukset teki lapsena sen, että hän huusi kuin hyeena yötäpäivää, ja jotenkin mä oon aina kuvitellut, että niin lapset oirehtii korvatulehduksia. Not quite. Ja joka ikinen kerta ku ollaan menty lääkäriin, on aina ollut diagnoosina märkä korvatulehdus, joka on ollut lääkärin lausunnon mukaan jo hetken päällä. Ja aina ollaan yritetty kysellä meniskö ohi ilman antibioottia ja joka ikinen kerta on suositeltu antibioottia usein saatesanoin “jos omalla lapsella/lapsenlapsella olisi…”, sillä tulehdus on aina ollut eritteinen. Jotkut korvatulehdukset tosiaan paranee itsekseen, mutta silloin harvemmin korvaan on ehtinyt kertymään märkää.  Continue Reading

8+

Related Posts

Korvien putkituksesta?

Täällä Mungobabyn puolella on ollut vähän hiljaista koko tämä alkuvuosi, koska kiirettä on pitänyt. Poitsu kasvaa huimaa vauhtia, ja kaikkea pientä erinäistä aikaavievää lisäaktiviteettia on tässä kertynyt, mm.  sairastelujen kautta.

No, vauvavuosi saatiin joka tapauksessa jo viikko sitten pakettiin ja ihanahan se oli kaiken kaikkiaan. Ajoittain ehkä rankka ja raskaskin, mutta hyvin vähällä me pääsimme. On ihan uskomatonta, että tuo pieni rämäpää on ollut jo yli vuoden sulostuttamassa arkeani, ja odotan kyllä innolla mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Meillä kävellään jo niin vauhdilla, että äiti saa juosta perässä, mutta samalla on selvästi huomattavissa selkeää itsenäistymistä (leikkii ja tutkii kirjoja ja juttuja itsekseen yms.) Vuosi tulee varmasti sisältämään omia haasteita. Nukkua osaa jo koko yön syömättä, mutta tämän vuoden aikana olisi tarkoitus aika paljon oppia uutta. Puhumista, lusikalla syömistä, tutista vieroittamista, potalle asioimista yms. Paljon kaikkea, mutta millään ei ole hirveästi kiire, vaan kaiken ehtii vielä hyvin, eikä ole niin aikatauluista kiinni. Isoin tavoite vuodelle on rullata arjen rutiineja niin, että sekä äitiys ja oma työ saavat oman aikansa. Tällä hetkellä rutiinit menevät aika helposti Danten kanssa, sillä meidän arki on usein hyvin samanlaista päivisin.  Continue Reading

5+

Related Posts