PLUSSAN JÄLKEEN

vauva (2 of 10)

(Nt-ultra 12+5)

Selvennyksenä termistöstä asiaan perehtymättömille (joka itsekin olin ennen raskautta ja ihmettelin tätä): RV = raskausviikot. Lasketaan edellisten kuukautisten mukaan, eli yleensä kaksi viikkoa ennen hedelmöittymistä. Eli n. rv 2+0 tapahtuu hedelmöitys, ja sikiön ollessa esim. 3 vk, on rv jo 5+0. Laskettu aika lasketaan sen mukaan, milloin on 40+0. RV tulkitaan niin, että esim. 3+6 on kolme viikkoa ja kuusi päivää. RV 12+2 on esimerkiksi ollut raskaana 10 viikkoa ja 2 päivää, mutta näin tämä vaan lasketaan :)

Sain tietää olevani raskaana ihan elokuun alussa, rv 3+6, eli ihan hirvittävän aikaisin. Ensi töikseni soitin neuvolaan, jossa minulle varattiin ensimmäinen aika, käskettiin syömään foolihappoa (olin onneksi jo syönyt tätä ennen raskautta) ja D-vitamiinia ja onniteltiin raskaudesta. Samalla kerralla soitin myös varhaisultraan, ja varasin ajan laskujeni mukaan ajalle 6+6.

Tärkeät käytännön asiat selvitettyäni, alkoi asian henkinen prosessointi. Vaikka kuinka raskauteen varautuu ajatuksissa, ei siihen oikeasti voi varautua. Me mietimme lapsen hankintaa reilu vuoden ennen kuin heitimme ehkäisyn nurkkaan. En kuitenkaan siinä vaiheessa osannut edes kuvitella millaisia tunteita raskaus tulisi aiheuttamaan. En tiedä oliko tyhmyyttä vai viisautta, mutta päätin tuolloin, etten halua suunnitella liian pitkälle. Suunnittelimme häitä, suunnittelimme viinitilamatkaa Etelä-Afrikkaan, suunnittelimme reissua Vietnamiin ystäväpariskunnan kanssa, suunnittelimme vaikka ja mitä. Raskaus oli tavallaan ajatuksissa mukana, mutta ei sitten kuitenkaan kovin konkreettisena asiana. Asuntoa etsiessä vain sellaiset, joissa oli kolme tai neljä huonetta, oli potentiaalisia asuntoja. Remontoidessa emme kuitenkaan ihan hirveästi antaneet ajatuksia vielä lapselle. Meidän hanat ei tule ehkä olemaan ne käytännöllisimmät lapsiperheelle :D Suunnittelimme vaatehuoneen laajennusta siinä mielessä, että siitä tulee sitten joskus vauvan uninurkkaus. Laitoimme sen kuitenkin heinäkuussa minun pukeutumishuoneeksi. En suunnitellut työasioitani, opiskeluasioitani tai blogijuttujakaan vauvan mukaan. Myönnän, olen välillä typeryyteen asti taikauskoinen. Olen oppinut, että elämää ei kannata suunnitella hirveän pitkälle, koska mistään ei ole takeita. Minun mielessäni ehkäisyn jättämisestä vauvaan menisi puolitoista – kaksi vuotta. Vaikka pyrin olemaan optimisti useimmiten, taidan kuitenkin olla pessimisti pienessä päässäni. En uskaltanut ajatella nopeaa raskautta, koska pettyisin valtavasti, jos niin ei kävisikään. Ajattelin siis suoraan, että siinä menee aikaa. En tehnyt ensimmäisiä raskaustestejä edes sen takia, että olisin jotenkin oikeasti odottanut positiivista tulosta. Meillä oli tulossa serkkuni häät viikonloppuna ja halusin varmistua, etten vaan käyttäisi alkoholia raskaana. Raskaustesti oli mielestäni pieni hinta mielenrauhasta. Kyllä se postiivinen tulos raskaustestissä oli yllätys, vaikka ehkäisyn jättäminen olikin ihan tietoinen valinta. Continue Reading

0

Related Posts

HOW IT ALL BEGAN

vauva (5 of 10)
Ja ettei jäisi ilmoitusluontoisen asian ja käytännön asioiden tasolle, mennään ihan itse asiaan :) 

En voisi valehdella ja sanoa, etten ole koskaan haaveillut vauvoista ja perheestä. Minulla on hyvin perhekeskeinen tausta, ja perhe on aina jollakin tasolla ollut mielessäni. Mutta, rakkauspettymysten ja oman elämänkokemuksen myötä vauvahaaveet ja kaikki muutkin perhehaaveet olivat vain tipahtaneet kauemmas ja kauemmas ajatuksistani, ja pitkään olin jo ihan sujut senkin ajatuksen kanssa, että ehkä minä en saisi koskaan lapsia. Onhan minulla kaksi siskoa, joiden lapsia voisin sitten palvoa. Vanhempieni lapsenlapsihaaveisiin vastasin pitkään ja hartaasti “katsotaan”. Usein sanoin heillekin, että olen mieluummin ilman lapsia rakastamani miehen kanssa kuin ihankivassa parisuhteessa, mutta äiti. Minulle päämääränä oli aina rakkaus, ja jos sen kohtaamisessa kestäisi vuosia ja vuosikymmeniä, olisin sitten vapaaehtoisesti lapseton, mutta onnellisen rakastunut. En koskaan haaveillut lapsista yksinäni. Lapset olivat haaveissani vain osana onnellista perhettä, jossa on kaksi vanhempaa, jotka rakastavat toisiaan. Tiedän kyllä, että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, ja tilanteet muuttuvat, eikä nykytilannekaan ole koskaan taattu loppuelämäksi. Enkä arvostele ollenkaan, jos jollain on eri lähtökohdat vauvahaaveille. Tämä on vain se miten minä olen kokenut mielessäni äitiyden :)

Tavatessani ihanan mieheni, ihastuin ensisilmäyksellä häneen ja vahvassa humalatilassani ilmoitin kavereille, että tapasin juuri tulevan aviomieheni. Tätä humaltunutta toteamusta on seurannut tutustuminen elämäni ihanimpaan ihmiseen, jonka kanssa tiesin haluavani viettää jokaikisen päivän jo hyvin pian tavattuamme. Avioliittoon asti ei olla ihan vielä päästy, mutta senkin aika on hyvinkin pian :) Siinä missä lapset ovat olleet minulle välillä toissijainen unelma, naimisiinmeno on ollut kaukana niiden takana, kun emme kumpikaan ole hääihmisiä millään lailla. Niin vain sekin haave kuitenkin tuli meille ajankohtaiseksi ja kutsut häihimme ovatkin jo matkalla tai vastaanottajilla. Continue Reading

0

Related Posts