Kuulumisia pitkästä aikaa

Täällä on ollut aikamoista hiljaiseloa viime ajat kun loman jälkeen en ole Mungobabyn puolelle ehtinyt tehdä paluuta. Hirveästi on ajatuksia tuosta pitkästä reissusta vauvan kanssa, mutta ehkä hyvä päivitellä hieman kuulumisia yleisesti :)

Mitäs meidän lähes 10-kuiselle kuuluu?

No, olennaisimpana, täällä kävellään! D alkoi ottamaan ensiaskeleita noin kuukausi sitten ja alkuun oli hyvin varovaista pari askelta sohvalta rahille. Hirveän varovainen ja tasapainotteleva hän muutenkin on. Nyt on kuukauden verran harjoiteltu kävelyä ja kävelee jo helposti huoneen poikki, mutta ei ole kertaakaan kaatunut tai satuttanut itseään. Aina hirveän varovasti ottaa askeleet ja heti jos alkaa tasapaino pettää, laittaa pyllyn alas ja ottaa nätisti vastaan tai saa asennon korjattua ja temmeltää eteenpäin. Ihana pieni, hän on melkein taapero! Kävely aiheuttaa suurta iloa onnistuessaan, mutta silti luottaa enemmän vielä konttaamiseen ja konttaakin hirveellä vauhdilla eteenpäin. Continue Reading

20+

Related Posts

Vauvavuoden yllätykset – omat tunteet (negatiiviset)

Nyt kun joulukiireet ovat hellittäneet ja joulu on rauhoituttu, on hyvä palata vauvavuoden yllätyksiin. Nimittäin edellisen positiivisen postauksen jälkeen olisi vastuutonta jättää luettelematta ne negatiiviset tunteet, jotka on yllättäneet vauvavuodessa. Tai no, on vähän hassua puhua negatiivisuudesta, mutta no, käytetään tota termiä nyt sitten.

Ensinnäkin pelko ja ahdistus. Toki jokainen ihminen on erilainen, mutta jotenkin mä koen, että pelko ja ahdistus on vääjäämättä kavereita äidiksi tullessa. On todella tärkeää pystyä jäsentelemään ajatuksiaan ja tietyllä tapaa yrittää stopata näitä tunteita lähtemästä laukoille, ennen kuin on täysin masentunut tai niin ahdistunut, että ulosmeno pelottaa. Tässä asiassa musta ei oo apua, koska oon ite siinä mielentilassa, jossa mietin edelleen, miten muka uskallan ikinä päästää lastani kouluun.

Koulukiusaaminen, rattijuopot, varomattomat kuskit, terrori-iskut, sairaudet ja huumeet on kaikki ollu mun tiedossa jo kauan ennen kuin sain lapseni. En pelännyt niistä yhtäkään omalla kohdallani, mutta nykyisin nuo kaikki tuntuvat äärimmäisen suurilta arjen uhkatekijöiltä. Joskus meillä oli hälytysjärjestelmä kotona esineellisten asioiden takia. Turvaamassa meidän kotia sillä aikaa kun oltiin reissuissa. Nyt kun hankimme uuteen kotiin hälytysjärjestelmän, on sen tarkoitus turvata erityisesti meitä kun olemme kotona. Tai ei edes meitä, vaan tuota perheen pienintä. Ja kyllä, tiedän, että asumme lintukoto-Suomessa emmekä missään Jenkeissä tai Brasiliassa, mutta tuon tarkoitus on tuoda kotiin turvaa niin ulkopuolelta tuleville vaaroille kuin ennen kaikkea kotoa tuleville vaaroille, tulipalolle yms. Jep, tällaisia mä nykyään kelaan.  Continue Reading

48+

Related Posts