Hyvä nukkuja, mukiinmenevä syöjä pt.1

Oho, edellisestä Mungobabyn postauksesta on vierähtänyt tovi, mutta se johtuu oikeastaan sitä, että olen tekemässä Mungobabyn puolelle isoja muutoksia, ihan tämän blogin ydinsiaan asti, ja siksi täällä on ollut vähän himmailua.

No, muutokset pikkuhiljaa valmistuvat, mutta ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tännekin hieman kuulumisia. Nimittäin sain tuossa aika hauskan kysymyksen taannoin Mungolifen puolelle. Olenko huomannut, että tuon usein esille sen, että Dante nukkuu hyvin. Jäin miettimään sitä ja alkoi naurattamaan :D Tuoreiden vanhempien elämässä aika keskeisessä roolissa on lapsen unen määrä ja se, kuinka hän syö. Ja kun joku menee yli odotusten, on se varmaan aika hallitseva osa omia ajatuksia. Aloitetaan siis tämä kaksiosainen postaus unijutuilla.

En halua kaataa suolaa kenenkään haavoihin, ja tunnen sympatiaa todella kaikkien heidän puolesta, joille vauvavuosi on ollut yhtä univelkaa univelan perään. Haluan kuitenkin samalla tuoda toivoa kaikille odottajille ja pikkuvauvojen vanhemmille, että voi olla, että vauvavuosi meneekin todella hyvillä unimäärillä. Terveisin äiti, jonka lapsi nukahtaa useimmiten n. 19.30-20 itsekseen ja heräilee 7-8. Heräämättä useimmiten välissä kertaakaan.

Jep, meillä nukutaan puolen vuorokauden mittaisia yöunia useimmiten. Nukkumisessa D on aina kunnostautunut. Jo alkuvaiheessa hänellä oli jotenkin maaginen vuorokausirytmi, sillä hän on aina nukkunut yönsä. Ensin kolmella tankkauksella. Sitten kahdella. Sitten yhdellä. Aika pitkään mentiin niin, että sai maidon 23 aikaan illalla ja sitten heräsi n. 5-8 aikaan vähän syömään ja unia jatkamaan. Sitten tuli hampaita ja alettiin miettiä niiden suojelemista. Yösyöttöjen lopettaminen tuli ajankohtaiseksi. Käyrillä kasvava poika ei ole syönyt koskaan liian hyvin, joten yömaidot oli aika turvallisia. Huonon syömisen päivinä pystyi helposti tankkaamaan nukkuvaan lapseen maitoa niin, että sai tarpeeksi ruokaa. Toki se johti toisessa päässä siihen, ettei herännyt nälkäisenä aamupuurolle.

Yösyöttöjen lopetuksessa varauduimme pahimpaan. Siihen, että lapsi herää aamuviideltä itkemään kuin hullu ja sitten itketetään siihen asti, että luovutetaan. Arviolta noin seitsemän minuuttia olisi varmaan mun sietoraja :D No ei, suunnitelma oli aloittaa niin, että tarjotaan yöheräämiseen tuttia tai vettä. Jos itkee, niin sitten itkee. Ensin lopetettiin se 23 unen läpi syöttö. Ei heräillyt siihen. Sitten alettiin antamaan vähän vettä kun heräsi joskus 4 ja 7 välillä. Kolme yötä. Kolme itkutonta yötä. Neljäntenä heräsi aamulla puoli kahdeksalta. Ja siitä on nyt menty tähän asti niin, että kaikki yöt on nukuttu paitsi kerran heräsi joskus 00.30 aikaan, mutta oli syönyt niin huonosti illalla, että tiesin olevan nälkäinen, joten juotin maidon ja nukkui aamuun asti.

Danten nukkumisesta oon niin kiitollinen kaikille korkeammille voimille. Meillä yösyöttöjen lopetus vaati sen, että otettiin kerran väliimme nukkumaan loppuyöksi ja nousimme pari kertaa antamaan vettä. Se meni helposti varmasti sen takia, että D oli valmis nukkumaan yöt läpi. Hän oli vaan tottunut saamaan ruokaa tiettyyn aikaan ja heräili sen takia. Kun sitä ei muutamaan yöhön tullut, ei enää tapa jatkunut.

Sama maagisuus on toiminut Danten päikkäreissä. Ennen kahdet tai kolmet alle tunnin päikkärit nukkunut vauva siirtyi ensin kaksiin hieman pidempiin päikkäreihin ja sitten ykskaks vaan meni niin, että hän on viimeisen pari-kolme kuukautta (vai pidempäänkin jo?) nukkunut vain yhdet päikkärit.

Meidän rutiini on aika selkeä noiden uniaikojen kanssa. Nukkumaan mennään 19.30-20.45 välisenä aikana ja aamulla herätys on seiskan molemmin puolin. Milloin herää 7.30, milloin nukkuu 9 asti. Ei yleensä kyllä ikinä ennen 6.30 herää ja useimmiten noin 7.30-8.15 aikaan. Ja päikkärit on sitten melko tarkkaan 12 ja 15 välisenä aikana. Nukkuu yleensä vähän reilu kaksi tuntia, mutta välillä saattaa nukkua kolmekin tuntia. Ja sillä jaksaa sitten iltaan asti. Jos päikkärit jää päivällä jostain syystä lyhyeksi (ollaan kaupungilla tms.), niin nukkuu tehotorkut joskus 16-17 aikaan, puoli tuntia riittää ja sitten jaksetaan iltaan asti.

Korvatulehdukset oli ainoa asia, joka välillä sekoitti pakkaa, nimittäin me opittiin tunnistamaan korvatulehdus lähinnä siitä, että keskellä yötä alkoi jumalaton itku, joka rauhoittui heti kun nostettiin pystympään asentoon syliin. Siinä yleensä nukkui sitten loppuyön jommankumman kainalossa. Nyt on itse asiassa menty pari viikkoa vähän rikkinäisemmin. Ensin oli tuo kamala flunssa, josta oon miettinyt jälkeenpäin, että olikohan hänellä sittenkin influenssa. Silloin kuumeinen lapsi toki heräili yöllä ja välillä syötiin jugurttiin sekoitettua Panadolia aamuviideltä piirrettyjen kanssa. Ja nyt on viikon verran yöt olleet aika erikoisia, sillä ei oikeen voi koskaan ennustaa miten menee. Tyypille on tulossa poskihampaat ja ne on vissiin vähän vaivanneet öisinkin, koska saattaa herätä itkuisena ja oon parina yönä ottanut meidän kanssa nukkumaan tai taputellut takaisin uneen. Tuttia järsii sen verran lujaa, että taitaa oikeesti tehdä kipeetä, ja ollaan parina iltana annettu nyt särkylääkettä hammashoitajan suosituksesta. Melkein kaksi viikkoa oli myös nuhaa kaverilla, joten sekin on saattanut vaikuttaa, tuntuu, että vasta pari yötä on nukkunut yhtään rohisematta.

Uniapuja Dantella on, eikä niistä olla vielä ihan heti luopumassa. Tutti on tosi vähän käytössä päivällä, jos ollaan onnistuneesti piilotettu kaikki tutit. Heti jos sellainen sattuu näköpiiriin, on se saatava. Muuten tutti on lähinnä unikäytössä. Ja unikäytössä on myös lempipupu, jota ilman uni ei tule. On itse asiassa aika hellyyttävää, miten Dante välillä itse näyttää, että nukuttaa. Hän hakee unipupunsa, tuttinsa ja suuntaa huoneeseensa pinniksen viereen. Tai ottaa jonkun lattialla lojuvista sohvan koristetyynyistä (jotka hän itse tiputtelee lattialle), ja menee sinne makaamaan tutin ja pupun kanssa. Tietää missä kaapissa tutteja säilytetään ja osoittelee sinne lounaan jälkeen ja illalla ja saatuaan tutin kerää pupunsa ja levyttää jonnekin sen näköisenä, että nyt vois jo nukkua. Tutti ja pupu on selkeitä lohdun ja turvan välineitä pienelle ihmiselle, ja niiden kanssa uni tulee missä vaan; bussissa, lentokoneessa, vaunuissa ja kotona pinniksessä.

Pupunsa saa pitää niin pitkään kuin haluaa, tutista olisi tarkoitus luopua tässä vuoden aikana. Henkilökohtaisesti uskon siihen, että on parempi, jos lapsi aktiivisesti luovuttaa itse tuttinsa, ja se on helpompi sitten lähempänä kahta ikävuotta jonkun stoorin varjolla. Katsotaan onko siilit vai oravat vai mitkä silloin pop, ja kelle ne sitten annetaan :D Tuttipullosta oli tavoitteemme luopua ennen 1,5 vuotta, mutta nyt tuntuu, ettei mene edes niin kauan. Ei olla enää annettu pulloa ennen päikkäreitä eikä iltaisinkaan, joten on saanut viime aikoina tuttipullon lähinnä välillä jos ollaan kaupungilla tai välillä aamulla. Luulen, että se jää kokonaan tässä seuraavan parin kk aikana, kun on oppinut hyvin juomaan pillistä ja lasista, eikä oikein tunnu tarvitsevan enää pulloa.

(Unihommissa mukana kokonainen eläintarha; norsu, koira ja pupu sekä)

Uskon, että iso osa menestystä tässä nukkumisasiassa on ollut se, että Dante on luontaisesti hyvä nukkuja. Uskon kuitenkin myös siihen, että meidän toimilla on ollut tässä asiassa myös merkitystä. Nukkuminen on aina tehty hyvin rutiiniksi, ja aina menty nukkumaan samaan aikaan oli synttärit tai arki-ilta ja samoilla tavoin. Kylpy, pieni ilmakylpy vähän juoksennellen, hämärässä huoneessa rauhoittuminen ja kaikkien pehmolelujen läpihalaaminen ja taulueläimille hyvien öiden toivottelu, tutti ja pupu ja sänkyyn. Ja jää sinne yksin. Jos tulee itku, niin sitten lohdutellaan ja laitetaan takaisin. Itkevää lasta ei jätetä yksin, mutta eipä juuri ikinä itke. Yleensä vaan kääntää pyllyn kohti kattoa ja tyytyväisenä jää silittelemään pupuaan. D on jo pitkän aikaa nukkunut mahallaan ja se on varmaan yksi syy, miksei oikein koskaan oo nukkunut pidempiä aikoja vaunuissa. Vaunuissa ei päikkärit kestä yli puoltatoista tuntia. Tyyppi nukkuu lähes aina vatsallaan, kuten minäkin itse asiassa.  Oon huomannut, että kun nukutaan samassa huoneessa, Dante nukkuu huonommin ja parhaat päikkärit ja yöunet tulee omassa pinniksessä omassa huoneessa. Meille ei siis perhepeteily olisi edes toiminut, mutta koen silti, että lapsemme on saanut valtavasti läheisyyttä. Välillä nukutaan päikkärit yhdessä (minä ja D, mieheni ja D tai koko perhe isona halikasana) ja päivän mittaan halaillaan ja pusutellaan paljon. Dante on oppinut just silleen kunnolla pussaamaan ja pussailee kaikkea leluistaan aina puhelimeen, kun on videopuhelu mummojen tai isin kanssa :D

Nukkumisessa hän on siis hyvä, mutta mitenkäs syöminen? Palataan siihen seuraavassa postauksessa huomenna. 

11+

Related Posts

13 Comments

  • Reply Sirpa Tuesday, May 8, 2018 at 05:30

    Meillä mennyt aika samoin pojun kanssa. Nyt tosin tekee vikoja kulmahampaita ja herännyt raasu kiljumaan öisin. :( Sama oli ennen putkitusta. Korvakivusta kiljui. :( Täällä myös kyllä syödään hyvin. Esimerkiksi normaali iltapala on 0,5 LITRAN puuro, jugurtti ja päälle vielä banaani. 😂😂 Mihin mahaan tuo 83cm taapero sen änkee???

    • Reply Anna Tuesday, May 8, 2018 at 20:07

      Haha, okei, mä oon pelännyt, että meillä syödään illalla liikaa, mutta ehkä turha huoli :D

  • Reply maria Tuesday, May 8, 2018 at 09:04

    Meillä jätettiin viikonloppuna 1 v 1 kk lapselta tutti pois. Olin varautunut itkuisiin nukutuksiin ja siihen, että valvotaan suurin piirtein koko yö, mutta yllättävän helposti se kävi! Ainoastaan päiväunet tuottivat päänvaivaa kahtena päivänä, mutta kun kokeiltiin mennä yksillä päiväunilla kaksien sijaan, tuli uni todella nopeasti ilman tuttia (ja ilman itkua). Yöunille pikkuinen meni kokonaan itkemättä, vähän pitempään kuului pinnasängystä jutustelua, ennen kuin nukahdettiin. Yölläkään ei onneksi herätty tuttia kaipaamaan, joten vanhempien uniin ei tuttivieroitus vaikuttanut ollenkaan. Nyt tutin olemassaoloa ei taideta enää edes muistaa :). Tutista luopuminen on käsittääkseni helpompaa, mitä aiemmin se tehdään, joten olen kyllä tyytyväinen, että tehtiin tässä vaiheessa tuo, koska loppukuusta ollaan muuttamassa ja kesä voi muutenkin olla vähän vähemmän rutiineihin sidottua aikaa. Noin pieni kuitenkin sopeutuu todella nopeasti jos rutiinit ovat muuten samanlaiset.

    • Reply Anna Tuesday, May 8, 2018 at 20:09

      Me ollaan kanssa nyt mietitty, että kokeillaan tutin jättämistä ehkä jossain vaiheessa lähiaikoina jo, mutta jos tuntuu hirveän vaikealta, niin kaksi vuotta on se meidän takaraja :)

      • Reply M Thursday, May 10, 2018 at 21:27

        Meidän 1v2kk syö nukkumaan mennessä ja yöllä tuttia. Vielä ei ole kiire opetella pois. Monelta olen kuullut että menee helpoiten siellä n. 6kk iässä jos ottaa tutin pois kun lapsi ei niin vielä sitä ”ymmärrä” tai tosiaan sitten lähempänä 2v kun sen taas paremmin jo ymmärtää.

  • Reply Sanna Tuesday, May 8, 2018 at 09:39

    Kyllä hyvin nukkuva vauva helpottaisi elämää suunnattomasti :). Uskon, että on aika pitkälle kyse onnesta, millainen nukkuja sieltä maailmaan tupsahtaa. Vaikka olen selvittänyt vauvan unesta asioita juurta jaksain kirjallisuudesta, allergiat ja korvatulehdukset on poissuljettu, unirutiineja on noudatettu ja tehty kaikkea muuta mahdollista, ei meidän 5-kuinen poika nuku hyvin. Yöt ja päiväunet menevät vajaan tunnin välein heräillessä vaikka tekisit mitä (ja mainittakoon, että nukahtaa aika hyvin itsekseen sänkyynsä eikä kyse ole nälästä – vauva ei vaan saa nukahdettua ilman apua unisyklien välissä). Välillä (usein) alkaa huumori loppumaan ja epätoivo iskemään, kun päivisin ei jaksa poistua edes kotoa. Mutta jokainen satunnainen parin tunnin unipätkä antaa toivoa siitä, että kyllä meilläkin vielä joskus saadaan univelat kuitattua :).

    Välillä hyvin nukkuvien vauvojen vanhempien neuvot tuntuvat todella pahoilta ja syyllistäviltä, kun itse on yrittänyt tehdä kaikkensa unien eteen, eivätkä ne siltikään suju. Tunnustan, että myös Mungobabyä lukiessa on tullut tämmöinen olo, vaikket Anna varmasti sitä missään nimessä tarkoitakaan :). Mutta ei me huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmat olla yhtään sen huonompia tai vähemmän asioista perillä olevia – pikkuiset ovat vaan niin erilaisia yksilöitä ja reagoivat maailmaan niin eri tavoin <3.

    • Reply Suvi Tuesday, May 8, 2018 at 16:43

      Meidän nyt hieman reilun vuosikkaan kanssa on koettu monia vaiheita. Ensimmäiset 4kk nukkui kuin unelma, sitten monta kk ihan päin persettä. Mm. päiväunet nukuttiin jossain vaiheessa vain sylissä ja 30min kerralla. Noin 8-9kk asti mennyt aika kivasti eri unikoulutusten avittamana. Tai nyt 3vkoa nukuttu täydet yöt kun jätin yösyötön pois. Hurjasti tsemppiä Sanna, kyllä teillä vielä joskus nukutaan! Tuntuu NIIN pitkiltä nuo päivät tuossa vaiheessa, mutta se on todennäköisesti vain vaihe. Pitkä sellainen.

    • Reply Nina Tuesday, May 8, 2018 at 17:58

      Ei nukkuminen ole munkaan mielestä mitenkään kiinni olosuhteista (jos ne nyt normaalit on), vaan täysin vauvan persoonasta. Mulla on kaksoset, samaa sukupuolta, ihan samat olosuhteet, rutiinit jne. Silti toinen nukahtaa helpommin ja toinen herää enemmän yöllä. Toinen on aamu-unisempi ja tarvitsivat eri määrät maitoa öisin, silloin kun sitä vielä meni. Toinen vaan on temperamenttisempi ja aktiivisempi, eikä malttaisi nukkua, kun taas toinen on rauhallinen. Joten ei kannata soimata itseään, jos ja kun on parhaansa tehnyt. Olen aivan varma, ettei blogin kirjoittajan tarkoitus ole ollut aiheuttaa pahaa mieltä.

    • Reply Anna Tuesday, May 8, 2018 at 20:10

      En missään nimessä ole tarkoittanut aiheuttaa pahaa mieltä, vaan halunnut tuoda myös tämän mahdollisuuden esille, koska mun mielestä paljon myös pelotellaan univajeella ja huonosti nukkuvilla vauvoilla. Mutta juuri kuten sanoit, vauvoja on tosi erilaisia ja he nukkuvat eri tavoin. Joten iso osa on kiinni suoraan vauvan persoonasta, mutta myös mun mielestä vanhempien toimet voivat vaikuttaa. Ei niinkään niin, että joku aiheuttaisi huonoja unia toimillaan, vaan ehkä tietyt rutiinit ja puuhat auttavat sitä “helppoa” vauvaa löytämään hyvän rytmin ja sopivat unitavat :)

  • Reply Amaalia Tuesday, May 8, 2018 at 20:59

    Meillä vauva heräili ja söi öisin 1v 2 kk asti. Sen jälkeen alkoi täysin yhtäkkiä nukkua yönsä. Siihen asti heräili 3-4 krt yössä. Toinen oli samanlainen, mutta alkoi nukkua yönsä 7 kk vanhana. Ja kun sanon että nukkuu yönsä niin se tarkoittaa 12 tunnin yöunia heräämättä.

    Molemmilla erittäin tarkat rutiinit, säännölliset ruoka-ajat ja nukkumaanmeno- ja päikkäriajat.
    Ehkä luonnekysymys ja toisaalta taas toinen oli vähän huono syömään korvakierteen takia.. ja varmasti kivut+tukkoisuus valvotti öisin.

  • Reply Anniina Wednesday, May 9, 2018 at 12:22

    Meillä tyttö 1v4kk ja yritettiin jättää noin kuukausi sitten tuttia pois. Yöllä ja päikkäreillä käytössä, satunnaisesti päivisin jos ollaan reissussa. Mutta tosiaan, ei onnistunut. Huuto oli niin sydäntä riipivää, että päädyttiin myös tuohon että jätetään tutti pois vasta sitten, kun itse ymmärtää sen paremmin. En ollut edes tajunnut miten tärkeä se on, tutti otettiin käyttöön vasta tosi myöhään.. mutta uusi yritys siis sitten, kun itse luovuttaa tutin, toki viimeistään 2-vuotiaana.

  • Reply Kati Wednesday, May 9, 2018 at 22:46

    Toisaalta on myös niin, että suurin osa vauvoista ei nuku lähimainkaan “kokonaisia” öitä ja se on täysin normaalia. On poikkeuksellista, että vauva nukkuu yöt läpi jo muutaman kuukauden ikäisenä. Mielestäni vanhemmat eivät osaa tähän kuitenkaan varautua, vaikka aiheesta kuinka pelotellaan. Tärkeää olisi pohtia enemmän sitä millaisia työkaluja olisi perheille, jotta jaksaa vauvan rikkonaisia öitä.

  • Reply Essi Thursday, May 10, 2018 at 08:30

    Moi! Ihana kuulla hyvästä nukkujasta! :) Kirjoitat minun mielestäni mukavasti asiasta, niin ettei se aiheuta pahaa mieltä tällaisessa univelkaisessa. Niinkuin sanoitkin alussa, ettet halua sitä tehdä!Täälä odotetaan vielä kokonaista yötä, vauva nyt 10kk. Tilanteet ja ihmiset (lapset ja aikuiset) ovat erilaisia.. :)

    Tuli tuosta tuttiasiasta mieleen, että teillähän sen tutin voisi kätevästi antaa joulupukille! :D Tuomaan markkinoilla oli yhdellä kojulla joulupukki ja hänen pöydällään oli paljon tutteja, joita lapset olivat tuoneet. Hauska idea! Paitsi jos tulee katkeruutta joulupukkia kohtaan.😂 Oma
    esikoinen luopui tutista n. 1v 8kk. Meillä oli muutto ja päiväkodin aloitus 1v 5kk iässä ja tutti oli silloin käytössä öisin ja päiväunilla(myös hoidossa). Siitä luopuminen siinä vaiheessa olisi mielestäi ollut liikaa. Sitten kun hän oli vähän tottunut muutokseen, jäi tutti pois hoidosta ja päiväunilta ja lopulta yöunilta. :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post