Kun vauva lähti liikkeelle…

Huhh, onpas ollut kiireistä meillä viime aikoina. Pienestä vauvastamme on kasvanut aikamoinen hulinoitsija, joka tarvitsee hands on-valvontaa kaiken hereilläoloaikansa. Meillä tapahtui jotenkin ihan hirveästi kerralla ja tapahtuu koko ajan. Ensin poika oppi kääntymään mahalta pyllylleen istumaan. Sitten nousi konttausasentoon ja twerkkaili siinä jonkin aikaa. Siitä sitten seuraava askel oli tietenkin konttaamaan lähteminen, joka on nopeutunut ihan järkyttävän paljon. Nyt kun poitsun jättää yhdelle puolelle huonetta, on hän sekunneissa kontannut toiselle puolelle huonetta, eteiseen ja kohti uusia seikkailuja. Eikä siinä mitään, jos vaan konttaaminen olisi meillä käsillä. Samaan aikaan kuitenkin porautui kaksi pientä maailman suloisinta hammasta alarivistöön ja herra oppi nousemaan seisomaan. Sekään ei vielä riitä. Nyt harjoittelee nimittäin hirveästi ilman käsiä seisomista ja joka kerta pinniksessä nousee yhtä sivua pitkin ylös, pitää yhdellä kädellä kiinni ja silmäilee toista puolta. Olen ihan varma, että lähiviikkoina tulee kuhmu jos toinen, kun päästää käsiään irti seisoakseen itsekseen ja päätyy turvalleen siinä yrityksessä.

Kun D on valveilla, on yksi aikuinen aina nonstop vieressä puuhailemassa. Tuo seisomaan nousu ja into lähteä kävelemään on niin suurta, että siinä ei paljoa itsesuojeluvaisto päätä pakota. Koko ajan on valvottava, että ei vaan sattuisi mitään. Paljon kuulee myös kauhutarinoita siitä, miten helpot hyvin nukkuvat vauvat ovat alkaneet huonoiksi nukkujiksi liikkeellelähdön myötä, ja jouduimme mekin kärsimään parista vähäunisesta yöstä. Nukkuminen on selkeästi muuttunut, mutta yllättävän helpolla olemme päässeet tässäkin. Konttaamisen lähtiessä kunnolla käyntiin oli noin viikon verran öitä, kun jouduimme kipittämään vauvanhuoneeseen itkun herätettyä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. D oli aina konttausasennossa pää kiinni pinnoissa tai pehmusteissa. Oli unessa, mutta yritti kontata ja sehän aiheutti metakkaa. Siitä sitten selälleen ja unia jatkamaan. Aina se ei käynyt ihan noin helposti, sillä heti kun poitsun sai selälleen, kääntyi hän mahalleen. Uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Eikä siinä mitään, nukkuisi sitten mahallaan, mutta ei. Kuin pieni unissakonttaaja konsanaan, oli tarve koko ajan kokeilla sitä konttausta. Unen läpi. Pahimpana yönä taidettiin käydä viitisentoista kertaa vuoronperään ojentamassa tuttia ja kääntämässä pikkuinen selälleen. Hetken jo mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on, mutta huonounisia öitä kesti muutaman päivän, sitten yöherätykset alkoivat vähenemään.

Ne itse yöunet eivät ole pahemmin kärsineet, mutta nukahtaminen on kyllä muuttunut. Ennen oli niin helppoa. Vauva sänkyyn, pupu kainaloon ja maitoa naamariin tai tutti suuhun ja uni tuli todella nopeasti ja helposti. Lähes aina poika nukahti itsekseen pinnikseen. Ja sitten hän oppi nousemaan seisomaan. Nyt jos yhtään virkeän kaverin vie sänkyyn, alkaa jojoilu. Ylös, pyllylleen, ylös, pyllylleen. Ja toki tälle pienelle tanssiesitykselle tarvitaan katsojia, eikä tulisi kuuloonkaan jäädä yksin sinne nukkumaan. Niinpä otettiin tavaksi kylvyn jälkeen käpertyä sylikkäin lukemaan kirjaa tai jutustelemaan niitä näitä. Pimeään makuuhuoneeseen äitin, isin tai mummin syliin oli helpompi rauhoittua ja kymmenen-viidentoista minuutin jälkeen hepun on saanut aika hyvin vietyä sänkyyn väsyneenä mutta hereillä, annettua pupun kainaloon ja tutin suuhun ja hän on tyytynyt jäämään sinne jokeltelemaan pupulleen ja pikkuhiljaa nukahtamaan. On ollut myös toisenlaisia iltoja. Kuten esim. se ilta, kun luovutin ja annoin hänen nousta seisomaan ja kaatua pyllylleen niin pitkään kuin sielu sieti. Varmaan sadannen toiston kohdalla annoin pystyasennossa maitoa ja siitä heppu pyllähti ensin istumaan ja sitten makaamaan. Taisi nukahtaa jo ennen pään osumista patjaan, kun sai ylimääräiset energiansa ensin purettua. Välillä hänet voi jättää sänkyyn, laittaa mobiilin pyörimään ja sitten hän siellä seisoskelee yhdellä kädellä kiinni pitäen ja toisella mobiilia metästäen.

Kaiken kaikkiaan, nukkumaanmeno kärsi ehkä pari viikkoa tästä uudesta jalosta taidosta. Nyt ollaan aika hyvin löydetty uusi rytmi. Kylvyn jälkeen viimeiset energiat pois, sitten sylissä hetki rauhoittumista ja sänkyyn peiton alle pupun kanssa. Siinä on aika hyvin pysytty nyt.

Uusi aikataulukin on koittanut. Kolmet päikkärit ovat ykskaks muuttuneet kaksiksi päikkäreiksi ja nukkumaankin on alettu menemään vasta 20 aikoihin entisen 19.30 sijaan. Tosin nyt on menty muutama yö niin, että myös herätykset ovat myöhemmin. Yleensä tyyppi nukahtaa 20 aikaan, herää n. 4-5 syömään maitoa ja sitten jatkaa unia vielä n. 8.30 asti. Ei siis todellakaan voi valittaa. Yleensä yöllä korkeintaan kerran tai kaksi on kaveri mahallaan ja kitisee asiaa, jolloin nopea kääntö selälleen ja tutti auttaa takaisin uneen. Viime öinä näitäkään ei oikein ole ollut. Ollaan kyllä todella helpottuneita, jos me päästiin tuosta liikkeellelähdön aiheuttamasta nukahtamisvaikeudesta näin helposti. Vähän toki jännittää, miten aikanaan kävely tulee vaikuttamaan, mutta tällä hetkellä nukkuminen on taas aika vaivatonta.

Vaunuihin nukuttaminen tuntuu päiväsaikaan olevan paras ratkaisu, sillä siellä ei pääse kääntymään ja näin ollen saa pitkätkin päikkärit nukuttua. Myös turvaistuimen hankkiminen turvakaukalon tilalle on tuonut autuutta elämään. Jäbä saattaa nukkua vajaan parin tunnin matkan Helsinkiin helposti, missä ennen turvakaukalo autossa aiheutti lähinnä mutinaa ja jupinaa ja itkua.

Päikkäreiden vähennys kävi melko vaivatta sekin. Aika pitkään rytmi oli sellainen, että D heräsi joskus 7 jälkeen, nukkui päikkärit 9, 12 ja 15-16 aikoihin, ja kaikki päikkärit olivat mitä tahansa 30 minuutin ja kahden tunnin väliltä. Unentarve on tietojeni mukaan tämänikäisellä n. 13-14 h vuorokaudessa, jonka D saa melkeinpä jo yöunilla. En siis ole huolissani, vaikka välillä päivisin ei tule nukuttua kuin kahdet kolmen vartin unet. Hyvin tuntuu silläkin pärjäävän. Välillä saattaa nukkua pari tuntia, välillä herätä puolen tunnin kohdalla. Koskaan ei osaa oikein ennustaa, mutta ollaan laskettu, että yleensä vuorokaudessa tulee edelleen se viitisentoista tuntia unta, mikä on oikein sopiva määrä. Nopeasti kävi kuitenkin se muutos, jossa valveilla olo ei ollutkaan enää max. kolme tuntia, vaan hyvin jaksaa olla vaikka viisikin tuntia nukkumatta. Toisaalta päivinä, joina on paljon ohjelmaa (muskaria, jumppaa tms.) uni saattaa tulla useamman kerran. Esim. tänään simahti ostoskärryn turvakaukaloon, kun käytiin uinnin jälkeen kaupassa. Metelissä ja melskeessä nukkui koko kauppareissun. Ollaan päikkäreiden suhteen menty melko lailla koko aika lapsentahtisesti. Nukkuu sitten kun nukuttaa. Yöunet ollaan kyllä päätetty ihan aikuisten tasolta, ja aika hyvin hän on niihin muovautunut. Ollaan vaan todettu päikkäreiden kanssa, että Dantea on turha yrittää nukuttaa, jos hän ei halua unille. Liian aikainen yritys laittaa kaveri päikkäreille johtaa itkukohtaukseen ja hirveään vastaan haromiseen, kun taas jos puoli tuntia myöhemmin yrittää uudestaan, saattaa hän kääntää huokaisten kylkeä, ottaa pupunsa ja huokaista syvään ja iskeä silmät kiinni. Ollut meille aika selkeä merkki siitä, milloin kannattaa laittaa nukkumaan ja milloin antaa vielä leikkiä vaikka tuntuisikin väsyneelle.

Väsymyksen merkit ovat muuttuneet selkeästi, ja ne on isona apuna. Ennen osattiin ennustaa vähän kellostakin väsymystä, nyt näkee, kun kaveri rauhoittuu, jaksaa makoilla sylissä, ja on vähän sellainen rauhallisen ja väsyneen oloinen. Saattaa pyytää syliin ja käpertyä vasten jompaa kumpaa meistä. Silloin on selkeä merkki, että nyt mennään lepäämään. Meillä tässä uniasiassa on kyllä ykkösenä se, että on selkeä rytmi päivissä ja öissä ja se, että vauva selkeästi viestii omaa väsymystään tosi tehokkaasti. Päivisin puuhaillaan tosi aktiivisesti, 18 jälkeen altaan hiljentää rauhallisemmaksi leikkejä ja lueskellaan kirjoja tai puuhaillaan yhdessä lattialla. Sitten ruokaa, kylpy ja nukkumaan. Saa nähdä mitä käy kun rytmi väkisinkin hieman muuttuu reissun päällä. Toivottavasti löydämme sielläkin hyvän rytmin, jossa kaikilla on hyvä olla.

Mites teillä on mennyt liikkeellelähdöt ja unet kausina, jolloin vauvan kehitys on ollut huimaa? 

P.S. Yritän olla kärppänä kameran kanssa joku päivä ottamassa talteen vähän näitä kuvia pienestä, jossa kiipeily ja konttaaminen kiinnostaa. Yleensä hänellä on siinä vaan sellainen vauhti, ettei äiti paljon ehdi kameraa hakemaan :D

6+

Related Posts

5 Comments

  • Reply Lempi Sunday, December 3, 2017 at 08:32

    Pakko kommentoida noihin yöhulinoihin nimittäin meillä kaikkien kolmen kohdalla ollut jokseenkin painajainen se kohta kun vauva viimein oppii kiipeämään. Ei ole ikävä niitä aikoja kun vauva siis kiipeää pinniksen laidan yli aina vain uudestaan ja huoneesta ulos. Ja jos ei huoneesta ulos niin vähintäänkin makkarin ovelle kurkkimaan. Rehellisyyden nimissä se oli pahinta kun sai ravata laittamaan lasta takaisin sänkyyn hermostumiseen asti ja lopulta luovutettava ja istuttava siellä huoneessa niin kauan että lapsi viimein nukkui. Ja vaikka huoneessa istui niin sekin aiheutti sitä nousemista seisomaan ja yritystä pinniksen laitojen yli. Oh sweet lord että selvisin noista ajoista, oli meinaan usko koetuksella.

  • Reply Niina Sunday, December 3, 2017 at 10:14

    Mihin turvaistuimeen muuten päädyitte? Meillä taitaa olla nimittäin sama homma edessä, koska 7,5 kk poika alkaa kitistä jo kauppareissuilta pois tullessa niin olisi ehkä aika kokeilla sitten turvaistuinta, mikäli siis mielitään joulun aikaan pidemmälle autoreissulle. Olisi siis kiva tietää mikä teille päätyi :)

    • Reply Anna Sunday, December 3, 2017 at 23:12

      Me ostettiin Concord Ultimax 3. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä :)

  • Reply Kms Sunday, December 3, 2017 at 20:25

    Meillä meni onneksi kans muutamassa yössä ohi tuon seisomaan oppimisen aiheuttama levottomuus. Pari yötä meni tosiaan just noin, että sen viistoista kertaa sai käydä laskemassa takaisin makuulleen. Pahempi vaihe meillä kyllä tuli, kun oppi kävelemään. Samaan aikaan iski valtava eroahdistus, mikä on ilmeisesti usein yhteydessä tuohon kävelemään oppimiseen, kun vauva haluaisi hirveästi jo olla itsenäinen mutta äitiä tuleekin sitten ikävä. Päivät tyttö roikkui mun jalassa kiinni ja huuto alkoi kun siirryin parin metrin päähän. Yöllä alkoi sitten myös heräillä tunnin-kahden välein ja ihan vaan halusi, että äiti käy silittelemässä. Se oli ihan sairaan raskasta aikaa. Onneksi nyt on alkanut helpottaa, meillä auttoi pinniksen siirto takaisin vanhempien huoneeseen. Alunperin siirsimme tytön omaan huoneeseen kun yösyötöt loppuivat ja vauva nukkuikin pitkään täysiä öitä. Vaikka huoneet onkin ihan vierekkäin, on siellä jatkuvasti yöllä ramppaaminen tosi väsyttävää ja ilmeisesti vauva jotenkin vaistoaa äidin läsnäolon yöllä, kun lopetti sen jatkuvan yöheräilyn. Nyt sitten odotellaan kauanko tämä vaihe taas kestää. On näitä vaiheita tähän vajaaseen kymmeneen kuukauteen mahtunut jo aika paljon 😀

    • Reply Anna Sunday, December 3, 2017 at 23:12

      Apua, musta tuntuu, että meillä on pari päivää menty kohti tätä. Heppu taluttaa sellaista autoaan ja kävelee siihen nojaten, joten pelottaa hieman, että kävely ei ole enää kovin kaukana. Ei halua päivisin muuta tehdä kuin kävellä talutettuna. Ja samalla nyt on pari päivää ollut sellaista meininkiä, että mun pitää olla koko ajan lähellä ja jos katoan näköpiiristä, alkaa pieni kiukuttelu. Ja siis vauvavuosi on yhtä vaihetta vaiheen perään tai ainakin tuntuu siltä :D Sekuntiakaan en kuitenkaan vaihtaisi, niin ihana aika <3

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post