Uusia taitoja ja kuulumisia

Heipsan! Huomasin, etten ole pitkään aikaan päivitellyt Danten kuulumisia. Tuntuu, että pikkuisella on niin huima kehitys päällä, että ei pysy itsekään kärryillä. Samalla olen valmistellut isoja kuvioita työpuolella, joten on jäänyt hieman aika ja sellaiset spontaanimmat postaukset kortille.

Tyyppi täytti tuossa Välimeren risteilyllämme 7 kk, ja samaan syssyyn oppi konttaamaan. Itse asiassa alkusysäys sille oli jo kolmisen viikkoa sitten, kun herra oppi istumaan. Yritys ja pönkääminen oli suurta jo pitkään, mutta sitten yksi päivä vähän reilu puolivutiaana tyyppi tajusi, että mahalta pääsee helpommin istumaan, ja sitten se onkin ollut rakkain taito :D Itse asiassa lihakset näyttää vahvistuneen sen verran, että pääsee istumaan selällään makuultaan suoraankin, mutta tykkää ihan hirveesti tosta mahalta pyllylle siirtymisestä. Se oli niin suloista katottavaa, kun kaveri toisti sitä varmaan sata kertaa illassa ja oli aina yhtä tyytyväinen, kun se onnistu. Siitä seuraavana olikin oikeastaan kontillaan paikallaan ittensä vatkaaminen edestakaisin. Naurettiin ja kutsuttiin näkyä tverkkaamiseksi, ja se oli kyllä hauska kehitysaskel, kun pienen kasvoilta näki, että hän hirveästi yritti kontata, mutta ei ihan hiffannut, miten se toimiikaan. Sitten ykskaks alkoi näkymään pientä sammakkoloikkaa, joka yleensä päätyi naamalleen mätkähdykseen ja sitten siitä pikkuhiljaa yksittäisiä konttausliikkeitä. Välillä tuntuu, että katsoo jotain pikakelausta elämästä, kun joka päivä tulee joku uus juttu, jonka hän oppii. Tässä on nimittäim kolmen viikon aikana opittu nousemaan polvilleen sohvaa vasten, konttaamaan kunnolla ja sormiruokailu on menestynyt ihan valtavasti. Uskomattomia harppauksia. Enkä siis koe mitenkään, että Dante olisi jotenkin superkehittynyt (pakko korjata tähän, ennen kuin joku tulee päätään aukomaan kommenttiboksiin), vaan hän kehittyy omassa aikataulussaan, eikä sillä ole mulle mitään väliä, missä aikataulussa muut lapset kehittyvät. Näin ensimmäisen lapsen kanssa jokainen tuollainen kehitys on ihan mieletön juttu vanhemmalle, joten niistä totta kai nauttii hurjasti.

Leikkiminenkin on hieman muuttunut. Enää ei lelut mene ihan samalla vauhdilla suuhun, vaan niitä jaksaa hieman tutkia ja mätkiä kahta lelua vastakkain ja koko se leikkiminen on jotenkin ihan erilaista. Jaksaa istua hurjan pitkään sylissä lukemassa kirjaa ja rakastaa, kun hänelle tehdään erilaisia eläinääniä. Hinku kävelemään on ihan älytön ja saa itsensä nostettua seisomaan tosi helposti, joten odotan kauhulla, milloin tuo lähtee köpöttelemään. Toivottavasti ei ihan pian, koska nytkin tuntuu siltä, että koti ei todellakaan ole vauvaturvattu. Mies teki eilen hirveän tilauksen kaikkea tarpeellista, että ruvetaan suojaamaan Danten liikkumista. Tuo on niin hurjan pitkä, että yltää jo kävelytuolissa pöydän kulmaan (76 cm korkeaan..) ihan kevyesti, jos vähänki varvastaa, joten pakko laittaa pehmusteet joka paikkaan ja oltava ihan haukkana sen kanssa koko ajan. Tuntuu, että lattiallakin on koko ajan jotain, mihin voi mätkäyttää päänsä, ja alan olla valmis hankkimaan jonku pehmustetun kypärän tolle :D

Uus kehitysaskel, josta äiti ei ole ylpeä, on uus taito oppia pitämään suu kiinni viivana. Ennen suun sai auki naurattamalla tai hassuilla äänillä, nyt jos tyyppi haluaa, niin suu on viivana. Ja tyyppihän haluaa pitää sitä viivana usein juuri silloin, kun pitäisi syödä lusikasta sosetta. Aika sotkuiseksi touhuksi on muuttunut lusikalla syöttö siis. Tahdonvoimaahan riittää ja suu pysyy supussa, jos ei halua syödä. Alkaa mennä aikamoisen luovuuden puolelle, että saa tuon pienen suun auki.

Pakko kyllä sanoa, että Dantella on selkeitä luonteenpiirteitä jo nyt havaittavissa. Hän on todella malttamaton, ja kaikki pitää saada hetinyt. Toisaalta hän on äärimmäisen aurinkoinen ja iloinen lapsi. Hymyjä ja naurua riittää koko päiväksi ja hän on 98 % ajasta erinomaisen hyvällä tuulella. Hän myös kestää kipua aika hyvin, eikä juuri turhaudu pienistä. Tässä on viime viikkojen aikana kuulunu kerran jos toisen kops tai nenä on käynyt lattiassa aika vauhdilla. Vaikka kuinka on haukkana vieressä koko ajan, jokaista pientä kömmähdystä ei vaan saa kiinni, jos antaa vauvan opetella liikkumista ja kehittyä. Niinpä täällä on sukellettu turvalleen kerran jos toisen ja pari kertaa kopsautettu pää johonkin. Jos alkaa kaatumaan taaksepäin tai sivuille, saa hirveän hyvin pysäytettyä liikkeen ja hiljennettyä vauhtia. Bebellä taitaa olla paremmat vatsalihakset ku äidillä. Mutta niin, päivittäin tulee pari kertaa tilanne, jossa oon varma, että nyt tulee itku. Eilen tyyppi sukelsi nassu edellä päin pinniksen reunoja, kun polviasennosta koordinaatio petti. Muutama päivä sitten kolauttivat päitä isin kanssa yhteen. Mieheni katsoi kauhistuneena, ja D vaan jatkoi pyörimistään ja leikkimistään. Mies vielä totesi, että oli aivan varma, että itku tulee, koska isku oli kova. Nothing. Itku saattaa tulla, jos osuu jollain terävällä ikeniin tai sitten väsymyksen kourissa alkaa pieni kiukuttelu, mutta vielä kertaakaan ei ole itku tullut mistään kömmähdyksestä tai tuollaisesta. Ollaankin naurettu, että nimi taitaa olla enne. Dantehan on latinalaista alkuperää, ja lyhennys nimestä Durante, joka tarkoittaa kestävää, jatkuvaa. (Enduring englanniksi) Aika hyvin tuntuu sopivan tohon meidän pikkujässikkään.

Piti oikein tsekata meidän muiden nimivaihtoehtojen merkitykset tarkemmin yksi päivä, kun olin ihan vakuuttunut, että nimi on enne. Molemmat kuulosti ihan hyvältä, joten pidättäydytään alkuperäisessä suunnitelmassa, jos joskus niin iloinen mahdollisuus meille tulee. Meillä oli Dantea odottaessa kaksi nimivaihtoehtoa pojalle ja yksi tytölle. Dante oli koko ajan vahvempi pojan nimiehdotus ja hänhän oli ihan selkeästi Dante syntyessään, joten sillä mentiin. Tämä jätti jäljelle yhden tytön nimen ja yhden pojan nimen vielä. Rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että mun kaikkien aikojen nimisuosikki on Damien, joka ei vaan taivu suomalaiseen suuhun, mutta salaa edelleen ihastelen sitä nimeä. Jos meille toinen lapsi suodaan jossakin vaiheessa, niin mä en halua silloinkaan tietää sukupuolta. Ajattelin koko raskausajan, että seuraavan kohdalla haluan tietää, en halua elää epätietoisuudessa, mutta viime viikolla tajusin, että musta tää oli aivan ihana ratkaisu, enkä halua toisenkaan kohdalla sitten tietää. Dante on ihan vaan Dante, hänestä ei ollut mitään ennakko-oletuksia tai ajatuksia, ja on ihanaa, että hän on saanut olla oma itsensä alusta asti.

Meillä on about kuukauden päästä seuraava neuvola-aika ja lääkäri, joten en tiedä tarkalleen kasvuvauhtia, mutta hurjan pitkältä ja isolta hän alkaa tuntumaan. Sylissä ei malttaisi olla ollenkaan, ja koko ajan on menossa. Miten mun pienestä nyytistä on tullut jo iso itsenäinen pikkuinen? Tuntuu jo ihan taaperolta, eikä vauvalta. Paitsi iltaisin kun väsyttää ja voi käpertyä hetkeksi äitin kainaloon ennen kuin lähtee painimaan pupun kanssa yöunille. Ja okei, myönnän, vähintään yhet päikkärit päivässä nukutaan yhdessä. Mun halusta, koska on vaan saatava olla lähellä tuota pientä ♥

Sellaista meille siis kuuluu tällä hetkellä :)

Danten haalari on muuten Lundmyr-vaatemerkin, jolla on aivan ihania lastenvaatteita, harmittaa, että hän alkaa olla liian iso omaansa :/ Nää Lundmyrin vaatteet on muutenkin ihana, *täällä lisää niitä, ja tuo tän vuoden haalari on ihana myös! 

7+

Related Posts

5 Comments

  • Reply Heidi Tuesday, November 14, 2017 at 15:39

    Meillä saman ikäinen on alkanut pörrätä ja päristää suulla sosetta syödessä, ei ihan siistiä sekään.. :D ihanat vaatteet!

  • Reply Taina Tuesday, November 14, 2017 at 21:14

    Tunnen yhden Damielin. Se kyllä sopii suomalaiseen suuhun. Mutta tiiän ton tunteen. Me haluttiin lapsille nimet Raamatusta ja ei mitää perus Mariaa ja Johannesta, niin kyllä niitä sai pyöritellä hetken..

  • Reply Minski Wednesday, November 15, 2017 at 01:35

    Dante on aivan yli suloinen<3 niin ihana ja hänestä kasvaa kyllä super komea<3!

  • Reply jasmin Wednesday, November 15, 2017 at 18:59

    Meilläkin iski lusikkalakko tuossa iässä, enkä ikinä ymmärtänyt miten sormiruokailu on muka sotkuista! Paljon siistimmin meillä menee itse syötynä kuin syötettynä.

  • Reply Maria R Wednesday, November 15, 2017 at 19:58

    Voi mikä suloinen haalari! <3
    Aiheeseen liittymättä tulin ajatelleeksi lukiessani Hesaria ja ajankohtaista keskustelua sukupuolierojen hämärtämisestä (opetushallitus vs. Jari Sinkkonen) että olisi mielenkiintoista kuulla sinun mielipiteesi tästä aiheesta! Muun muassa kannanotot liittyen lasten kutsumiseen omilla nimillä ryhmien "tytöt" ja "pojat" sijasta ovat aika kontroversaaleja, mutta myös äärimmäisen tärkeää keskustelua herättäviä. Sukupuolineutraali kasvatus on lasja aihe, jota itse olen pohtinut paljon lastenkasvatukseen liittyen, ja uskon että niin ovat monet muutkin lukijat :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post