Monthly Archives

November 2017

Rela reissu

    

*Kaupallinen yhteistyökumppani: Verman 

Oon kirjoittanut jo ennenkin probioottien ja maitohappobakteerin tärkeydestä, ja kuten jokunen teistä ehkä huomasikin, meillä oli Välimeren risteilyllämme Relat mukana koko perheelle ja niitä syötiin ahkerasti jo ennen reissuun lähtöä. Relat on mulle tuttuja jo vuosien ajan ja kun pikkuisemme syntyi, kävimme hankkimassa Apteekista Rela-tippoja jo heti alkuvaiheessa.

Helpointa reissaaminen on ehkä ihan pienen vauvan kanssa. He nukkuvat pikkuisena paljon ja muuten ovat hyvin ”kontrollissa”, sylissä tai vaunuissa. Mutta jo tällaisen reilu puolivuotiaan kanssa peli muuttuu todella paljon. Tyyppi haluaisi ihan koko ajan liikkua, ryömiä, kontata ja koskettaa ihan kaikkea. Ja viedä sen mielellään suuhun. Reissussa myös todella todella moni ihminen jäi ihastelemaan vauvaa ja kun tuollaisella risteilyllä on aika paljon myös hieman vanhempaa porukkaa, oli siinä kaikenlaiset mummit ja papat taputtelemassa poskia. Keskieurooppalainen kulttuuri on vielä sellaista, että henkilökohtaista aluetta ei pidetä ihan niin pitkänä kuin Suomessa, joten päivittäin monet tulivat tuituilemaan Dantelle ja koskettamaankin häntä. En sinänsä sitä mitenkään estele, kiva kun lapsi tottuu erilaisiin ja erinäköisiin ihmisiin. 

Continue Reading

2+

Related Posts

Uusia taitoja ja kuulumisia

Heipsan! Huomasin, etten ole pitkään aikaan päivitellyt Danten kuulumisia. Tuntuu, että pikkuisella on niin huima kehitys päällä, että ei pysy itsekään kärryillä. Samalla olen valmistellut isoja kuvioita työpuolella, joten on jäänyt hieman aika ja sellaiset spontaanimmat postaukset kortille.

Tyyppi täytti tuossa Välimeren risteilyllämme 7 kk, ja samaan syssyyn oppi konttaamaan. Itse asiassa alkusysäys sille oli jo kolmisen viikkoa sitten, kun herra oppi istumaan. Yritys ja pönkääminen oli suurta jo pitkään, mutta sitten yksi päivä vähän reilu puolivutiaana tyyppi tajusi, että mahalta pääsee helpommin istumaan, ja sitten se onkin ollut rakkain taito :D Itse asiassa lihakset näyttää vahvistuneen sen verran, että pääsee istumaan selällään makuultaan suoraankin, mutta tykkää ihan hirveesti tosta mahalta pyllylle siirtymisestä. Se oli niin suloista katottavaa, kun kaveri toisti sitä varmaan sata kertaa illassa ja oli aina yhtä tyytyväinen, kun se onnistu. Siitä seuraavana olikin oikeastaan kontillaan paikallaan ittensä vatkaaminen edestakaisin. Naurettiin ja kutsuttiin näkyä tverkkaamiseksi, ja se oli kyllä hauska kehitysaskel, kun pienen kasvoilta näki, että hän hirveästi yritti kontata, mutta ei ihan hiffannut, miten se toimiikaan. Sitten ykskaks alkoi näkymään pientä sammakkoloikkaa, joka yleensä päätyi naamalleen mätkähdykseen ja sitten siitä pikkuhiljaa yksittäisiä konttausliikkeitä. Välillä tuntuu, että katsoo jotain pikakelausta elämästä, kun joka päivä tulee joku uus juttu, jonka hän oppii. Tässä on nimittäim kolmen viikon aikana opittu nousemaan polvilleen sohvaa vasten, konttaamaan kunnolla ja sormiruokailu on menestynyt ihan valtavasti. Uskomattomia harppauksia. Enkä siis koe mitenkään, että Dante olisi jotenkin superkehittynyt (pakko korjata tähän, ennen kuin joku tulee päätään aukomaan kommenttiboksiin), vaan hän kehittyy omassa aikataulussaan, eikä sillä ole mulle mitään väliä, missä aikataulussa muut lapset kehittyvät. Näin ensimmäisen lapsen kanssa jokainen tuollainen kehitys on ihan mieletön juttu vanhemmalle, joten niistä totta kai nauttii hurjasti. Continue Reading

7+

Related Posts