Joulupukkeja, juhlaperinteitä ja äiti ihan hukassa

“Minuakin kiinnostaisi kovasti miten teillä tulee eri suomalaiset ja venäläiset juhlat ja perinteet näkymään? Onko tiettyjä asioita joita haluatte toistaa vuodesta toiseen samanlaisena? Meillä tyttö on nyt 10kk ja hänelle olen jo ostanut oman joulukalenterin jota täytetään itse, ajatuksena että tämä sama joulukalenteri on sitten tytöllä jokainen vuosi aikuisuuteen saakka. Myös joulukuusi koristellaan aina joulukuun eka päivä ja jos ei tule joulupukkia niin lahjat ilmestyvät yön aikana kuusen alle, aattoaamun paketti jne. Meillä käy ehdottomasti myös pääsiäispupu ja hammaskeiju. Mitenkäs teillä? Käykö teillä sekä joulupukki että pakkasukko, vai vain jompi kumpi?”

Olin kysellyt postaustoiveita ja nyt on aika hyökätä niiden kimppuun. Tästä oli kiva aloittaa, nimittäin allekirjoittanut on pienessä joulumeiningissä jo nyt, ja voisin vaan juoda glögiä, popittaa joululauluja (tätä erityisesti) ja miettiä joululahjoja kellon ympäri. On ihanaa, että tänä vuonna päästään viettämään molempien perheiden kanssa ensimmäistä isoa perhejoulua kaikki yhdessä, sillä olemme kutsuneet kaikki meille joulunviettoon. Isoon taloon mahtuu molempien perhe ja näin kaikki isovanhemmat saavat olla Danten kanssa ensimmäisen jouluaaton. Mutta niin, mitä juhlia meillä edes juhlitaan kolmikulttuurisessa perheessä?

En suoraan sanottuna oo miettinyt ihan hirveän pitkälle tätä asiaa. Meillä juhlitaan kotikotona suomalaisten pyhien mukaan. Joulu 24. joulukuuta jne. Venäjällähän joulu on vasta 7.1., ja se on hyvin erilainen, sillä pakkasukot sun muut on jo uuden vuoden aattona. Jatkamme sillä linjalla, eli ihan Suomen kalenterin mukaiset juhlapäivät meillä juhlitaan, tosin ehkä yksi sellainen korotettu merkitys on. Venäjällä maaliskuun 8., eli Kansainvälinen Naistenpäivä on iso juhla ja sitä juhlistamme yleensä hieman ehkä isommin kuin Suomessa yleensä. 

Mutta entäs satuolennot? Kauhean vaikea kysymys. En totta puhuen ole miettinyt. Joulupukki tuntuu ajatuksena ehkä hieman hassulta. Haluaisin opettaa ehkä pienestä pitäen, että kiltteys ei ole riippuvaista lahjoista, vaan kiltisti pitää olla muutenkin. Joulupukki on ehkä jotenkin hieman hämmentävä konsepti mulle kaikkine pukin polvella istumisine eikä itselläni ole superlämpimiä muistoja lapsuudesta joulupukista, sillä mä tajusin 4-vuotiaana, että parran takana on setäni. Mutta niin, olenko ankea äiti, jos lapsellani ei käy joulupukki? Tänä vuonna hän ei sitä tajua eikä ensi vuonnakaan varmasti ymmärrä. Tai siis ei ainakaan aikuisena muista ensi jouluaankaan vielä. Mitä jos joskus myöhemmin päiväkodissa lapset puhuvat joulupukista ja Dante luulee, että sellainen ei meillä ole käynyt koska hän ei ole ollut tarpeeksi kiltti? Mitä jos häntä kiusataan jos hän uskookin joulupukkiin vanhempana kuin kaverit? Ähh, kauheen hankalaa :D EDIT:// Nyt asiaa hetken enemmän pureskeltuani tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen, luulen, että en osaisi olla antamatta lapselleni sitä joulun maagista aikaa, kun tontut kulkee jättämässä kivoja pieniä juttuja ja kirjoitellana kirjeitä ja odotetaan joulupukkia. Jotenkin piti hetkeksi palata lapsuuden nostalgiaan ja muistella sitä aikaa, että sai siihen sellaisen lapsenomaisen näkemyksen.

Hammaskeijua vastustan hieman ajatuksena. Mun mielestä hyvä suun hygienia pitäisi olla lapselle opetettava asia joka tapauksessa ja maitohampaiden vaihtumisen palkitsemista rahalla hieman vierastan. Varsinkin kun yleensä lasten rahat menevät herkkuihin, joilla tuhota ne upouudet rautahampaat :D En tiedä. Jotenkin tuntuu, että nämä juhliin liittyvät satuolennot ja hammaskeijut sun muut on jotenkin sellaisia asioita, joilla suostutellaan tietynlaista käyttäytymismallia lapselta. Toki maitohampaiden lähteminen voi olla kipeää, mutta onko siihen vastauksena kahden euron kolikko tyynyn alla? Mielestäni siinä ennemmin pitäisi tehdä innostavaksi kasvaminen, isoksi tuleminen ja rohkeus kivun edessä. En tiedä, ehkä ajatukseni ovat jotenkin liian aikuismaisia, sillä olen vielä niin syvällä vauvavuodessa, etten osaa edes ajatella lapsenmielisesti tätä kaikkea.

Pääsiäistä meillä ei varsinaisesti tulla ainakaan viettämään, sillä emme ole uskovainen perhe. Jos lapsi haluaa kavereiden kanssa virpomaan, päästän hänet kyllä, ja ehkä pääsiäisenä eniten mua ainakin innostaa ajatus pitkästä vapaasta koko perheen kesken ja siitä, että voi tehdä jotain kivaa. Se on sellainen kevään tulon juhla tietyllä tapaa ja olisi hauska aina järjestää joku jenkkimäisen pääsiäismunien metsästyksen tyyppinen perheaktiviteetti. Huonon sään iskiessä se voisi olla esim. tietovisa tai joku pieni Amazing Race kotona yms.

Haluan kertoa lapselleni siitä, miksi tiettyjä juhlia juhlitaan. Elämme maassa, jonka valtauskonto on kristinusko ja siihen kuuluu tällaiset Raamatun tarinat. Sen takia meillä on joulu ja pääsiäinen yms. Haluan kertoa lapselleni uskontoon liittyvät tarinat, sillä haluan, että hän itse valitsee mihin uskoo. Sitten joskus.

Ennen kaikkea meillä joulu tullaan aina pitämään ennen kaikkea sellaisena perheen yhteisenä ajanvietteenä, aikana, jolloin nautitaan toistemme läheisyydestä, hyvästä seurasta, ruoasta ja yhdessä puuhailusta.

Yksi perinne, mitä haluan viettää on se, että Dantella vietetään nimipäivää nimiäispäivänään, sillä hänellä ei ole nimipäivää. Toinen perinne on sellainen, että esim. päivää ennen syntymäpäivää mennään yhdessä lapsen kanssa sairaalaan tai lastenkotiin tms., jonne hän saa itse valita mukaan leluja vietäväksi. Haluan opettaa lapselle sen ajatuksen, että pitää luopua omistaan välillä auttaakseen muita ja tuodakseen muille hyvää mieltä. Synttärit seuraavana päivänä tullee kuitenkin sisältämään lahjoja, jotka helpottavat varmasti ainakin alkuun luopumista omistaan.

Tää jäi nyt tosi pahasti pyörimään mun päähän. Miten te näätte nää satuolennot ja juhlaperinteet? Minkä puolesta liputatte, tai mitä ajatuksia teille herää! Jakakaa, mä olen ainakin ihan ulalla. Joulupukki or no joulupukki? Perustele! :) 

Kuvituksena pieniä jouluhankintoja, joita juuri eilen tein. Kuten kuvista voi päätellä, Ugly Christmas sweater tullee olemaan yksi perinteistä :D 

8+

Related Posts

25 Comments

  • Reply Maiju Saturday, October 21, 2017 at 22:53

    Meillä käy Joulupukki. Myös mun lapsuudessa näin on ollut ja muistan sen vain positiivisena asiana. Olin jotain 9-10v kun ymmärsin, että pukki onkin meidän paappa, mutta se ei ollut mikään “siis mulle on valehdeltu kaikki nämä vuodet” elämys. Vain sellanen jee oon iso ja pääsen nyt mun siskojen kanssa samaan “kerhoon”. Mulla on kaksi nuorempaa sisarusta joille sitten toki isona tyttönä pidin jouluntaikaa yllä.

    Mutta siis, mulle Joulupukki on osa sitä jouluntaikaa ja lapsen uskoa. Sitä, et jouluna on vähän ripaus salaperäisyyttä ja sitä taikaa. Alusta asti opetamme lapsille, että pukki ei suinkaan tuo kaikkia lahjoja. Vaan myös me vanhemmat ja muut sukulaiset saatamme haluta antaa lahjoja. Joulupukilta voi silti toivoa jotain ja mahdollisesti se toteutuu. Joulu ei kuitenkaan ole mikään lahjavuori juhla. Muutama paketti riittää ja ehdottomasti tärkeintä on se yhdessä oli ja RUOKA. Tapoja on yhtä paljon kuin perheitäkin. Meillä näin. 😊 Mutta siis mulle Joulupukki on ihan ehdoton asia joulussa, en voisi kuvitella muuta.

  • Reply -A- Saturday, October 21, 2017 at 23:52

    Hammaskeiju on tullut meidän lapsille. 😊 Emme ole opettaneet lapsillemme, että ‘kaikesta mahdollisesta’ saa paljon rahaa, vaan hammaskeiju on jättänyt pari kolikkoa tmv. tyynyn alle. Rahojaan lapset eivät myöskään saa tuhlata ihan mihin tahansa (vaikka heidän omia rahoja onkin, me aikuiset annamme rajat), joten ei ole pelkoa, että ne kympit valuisivat karkkikauppoihin. 😉 Minulla itselläni on hyvin erikoinen nimi eikä sitä ole eikä tule varmasti olemaan kalenterissa koskaan. Läheiset olivat siten keksineet (ollessani ihan pieni) tietyn päivän jolloin nimppareitani voitaisiin viettää. Etten jäisi ilman nimpparijuhlia 😀, noh, se päivä jäi sitten nimipäiväkseni! Lapsillani on molemmilla 3 nimeä ja isovanhemmat Suomesta muistavat kaikkien 6 (!) nimen päivät ja kortit ja lahjat tulevat Suomesta. 😊

  • Reply Minni Sunday, October 22, 2017 at 00:20

    Mä vierastan tossa joulupukissa sitä ajatusta että lahjat olisi siltä. Tai itse haluan opettaa lapsilleni keneltä he saavat lahjoja, jotta voivat kiittää lahjan antajaa. Meillä käy joulupukki mutta se toimii vain lahjojen jakajana ja on vähän kuin hauska leikki. En koe että olis kamalaa vaikka lapsi tosi nuorena tajuais että joka vuosi pukki on vähän eri näköinen, se on vain sellainen perinne. En siis ala lapsille opettamaan joulupukki- ja tonttujuttuna totena, vaan ne ovat osa suomalaista satuperinnettä ja ihan yhtä totta kuin vaikka muumit Naantalin muumimaailmassa :D

  • Reply Mintsu Sunday, October 22, 2017 at 07:48

    Meillä ei käynyt joulupukki kun lapset olivat vauvoja, mutta noin 3v alkaen kun jo enemmän ymmärsivät huvituksen. Meillä lapset eivät kuitenkaan ole uskoneet varmaan koskaan jouluna kotona käyvään pukkiin tai kaupoissa nähtyihin, hoksaaminen on ollut luonnollinen juttu, ei mikään shokki. Lahjat tulee muilta ja pukki käy ne jakamassa koska se on vaan kiva jouluperinne aikuisille ja lapsille. Sen sijaan käymme lomilla sukulaisten vierailun yhteydessä paljon Rovaniemellä “oikean” pukin luona Santa Claus Villagessa ja Santa Parkissa ja siihen pukkiin vielä 6 ja 8v varmaankin uskovat :) Ja melko uskottavahan se pukki ympäristöineen onkin. Tämäkin usko varmasti katoaa jossain vaiheessa täysin luonnollisella tavalla. Pukki siis kuuluu meillä jouluaaton ohjelmaan mukavana perinteenä :)

  • Reply Ninni Sunday, October 22, 2017 at 07:54

    Heippa! Mistä tuo ihana joulupaita on?? :) ja pipo? En ole nähnyt vielä yhdessäkään kaupassa jouluteemaisia vaatteita vauvoille/pikkulapsille vaikka on jo lokakuu :D

  • Reply Mimi Sunday, October 22, 2017 at 08:03

    Tätä pohdiskellaan täälläkin kun poitsun eka joulu tulossa. Oon itse tosi jouluihminen koska meillä oli paljon perinteitä lapsuudenkodissani, joita edelleen arvostan. Tietyt asiat on nyt meilläkin selkeitä, joulukalenteri, joulukuusi, piparien leivonta. Haluan kyllä sen maagisen joulutunnun lapselleni mikä itsellä oli mutta tää joulupukkiajatus on itsellekin vieras. Mulla ei kans oo mitään sellaisia ihania muistoja joulupukista et haluisin meillä sen käyvän. Toisaalta haluan sen lapsenuskon säilyvän ja varmasti meillä joulupukista tarinoita luetaan.

    Oon ajatellut että joulupukki vaan on tuonut lahjat ovelle, mutta jos poika rupeaa isompana sitä kovasti kyselemään niin meillä voi pukki käydä. Hammaskeijua tai pääsiäispupua ei oo mulla lapsena ollut joten tuskin meilläkään. Lapsen ehdoilla oon ajatellut tässä mennä sitten kun hän itse osaa asioista jutella, siihen asti meidän päätöksellä. Joistakin asioista oon aatellut kyllä sanoa et on erilaisia tapoja ja meillä tehdään näin :) Niinkuin toi pääsiäispupu vaikka, joillain se käy mut meilläpä pääsiäismunia etsitään näin tms. :) Ja jatko mennään sitten lapsen kysymysten mukaisesti.

  • Reply Janita Sunday, October 22, 2017 at 08:06

    Jes kiitos postaustoiveeni toteutuksesta! Juurikin näiden satuhahmojen taika on se juttu, ei niinkään esimerkiksi se hammaskeijun tuoma raha tai pääsiäispupun tuomat herkut. Kannattaa aina miettiä näitä lapsen silmin, mikä taika siinä onkaan kun jouluaattona kurkitaan ikkunasta näkyykö joulupukkia tai tonttuja, se kutkuttava tunne että hammaskeiju on käynyt yön aikana huoneessasi ja jättänyt siitä merkiksi kolikon vaihtokauppana, pääsiäispupu on piilottanut suklaamunia ympäri kotia ja niitä juosten etsitään joka nurkasta jne jne. Lapsi ehtii kyllä kiittää joululahjoista kun on vähän isompi ;)

  • Reply . Sunday, October 22, 2017 at 08:24

    kuten itsekin tossa jo vähän sanoit, niin kannattaa yrittää asettua enemmän siihen lapsen asemaan näitä juttuja miettiessä :) vaikka se voikin olla vähän vaikeaa kun sunkin lapsuudesta on jo tovi vierähtänyt, minulle ainakin on ollut! Mutta nää on kuitenkin vaan muutaman kerran vuodessa tapahtuvia perinteitä, niin senkään puolesta ei kannata ainakaan liikaa ottaa stressiä tällaisista, kun mitään järkyttäviä psykologisia traumojakaan lapselle tuskin jää oli sitten perinteet mitä hyvänsä :D

  • Reply Sanna Sunday, October 22, 2017 at 08:39

    Meillä on 5kk vanha esikoinen ja pohdittu näitä siinä mielessä, että mies on enemmän sitä mieltä et ei rueta kertomaan satuja just hammaskeijusta yms. Hammaskeijua en ymmärrä, koska sitä ei ollut meilläkään lapsena. Muistan et oli jännää jo itsestään kun hampaat irtoili :D

    Joulupukki meillä kävi, mut en varsinaisesti muista että olisin siihen ikinä uskonut tai et nissä vaiheessa tajusin että ei ole vaan yhtä pukkia. Mut muistan sen ihanan jännityksen kun pukki odoteltiin, ja kun ennen joulua raapustettiin yhdessä lahjatoiveita ja vietiin pihan oksaan josta tontut oli sit yöllä ne käynyt hakemassa. Kyllä se oli pienelle jännittävää ja teki just joulusta erityistä, joten ehdottomasti haluan tämän tuoda omalle lapselleni :) Samoin kun tontut aina kurkki ikkunoista yms. Mut sellaista en halua opettaa, että “jos et ole kiltisti, et saa lahjoja”. Mut uutena juttuna haluan tuoda, et poika saa joka joulu valita yhden koristeen joulukuuseen, joka voidaan sitten yhdessä ripustaa joka joulu.

    Pääsiäisenä meillä oli pienenä et käytiin virpomassa mummot ja ukit, ja sit aamulla iskä oli piirtänyt jokaiselle talon pohjapiirrustuksen jonne raksilla oli merkattu suklaamunan paikka. Tää oli niiiin jännää, et tämänkin perinteen haluan jatkuvan! :) mut muuten samaa mieltä noista, et aiotaan kertoa mitä juhlia alunperin joulu pääsiäinen yms on, kunhan poika on tarpeeksi vanha. Ja hän saa sitten itse ajallaan päättää mihin uskoo (ei kastettu häntä).

    Ainakin itselläni nää tuntuu menevän niin, et ne mitä muistaa olevan ihania omasta lapsuudesta, haluan myös viedä eteenpäin. Mielestäni pieniä tälläisiä erikoisia “taika”juttuja pitää olla, ainakin itsellä nousee hymy vaan huulille kun miettii niitä :)

  • Reply nimetön Sunday, October 22, 2017 at 09:19

    Itse liputan myös sellaisten pienempien perinteiden ja hassutusten puolesta! :) Kaikki perinteet lisää perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja todistetusti perinteillä on taipumus myös jatkua myöhemmin, eli lapset tykkäävät vierailla vanhemmillaan aikuisiässäkin vanhojen perinteiden äärellä. Tässä jotain jota me ajatellaan kokeilla:
    – Joka sunnuntai hienompi ateria perheen kesken, tavallaan jopa “ylihieno” :D Eli hienompaa ruokaa, kaikki puhuu tyyliin kirjakielellä, ei kyynärpäitä pöydälle yms. Joka viikko vuorollaan saa perheenjäsen pitää viikon puheen.
    – Kerran kesässä vietetään “joulua” lauletaan joululauluja, syödään pipareita ja riisipuuroa, tää oli itsestä lapsena ihan sairaan hauskaa :D
    – Leffalauantait: Joka viikko saa yksi vuorollaan valita leffan joka katsotaan, yökkärit päälle ja vietetään yhdessä rentoa iltaa
    – Kerran kuussa metsäretki johonkin uuteen luontokohteeseen
    – Joku makumaanantai tyyppinen juttu olisi kans hauska, eli kokeiltaisiin tehdä koko perheen kesken jotain ihan uutta ruokaa, tai vaikka jonkin teeman mukaan eri maiden ruokaa. Samalla voitaisiin tutkia ko. maata.
    – Koska olemme hengellisiä, niin kerran kuussa olisi kiva käydä eri kirkossa jumiksessa, niin samalla näkisi uusia kirkkoja ja kaupunkeja.
    – Kerran kuussa uuden kokeilu päivä – eli tehdään yhdessä jotain, jota ei olla ennen kokeiltu. Mennään katselemaan tähtiä ja tähtikuvioita, käydään katsomassa balettia, mennään uuteen leikkipuistoon… Näistä voi hyvällä tuurilla löytyä joku mieluinen harrastus.
    Sitten toki kaikki joulun taika, pääsiäisperinteet, vuotuiset juhlat kuten synttärit, nimipäivät.. niihin saa kiedottua niin paljon kaikki ihan omannäköisiä perinteitä, joita lapset oppivat rakastamaan ja jotka he muistavat sitten aikuisenakin!

  • Reply Reetta Sunday, October 22, 2017 at 09:29

    Meillä käy kyllä Joulupukki, mutta esimerkiksi kummeilta tulleet lahjat annamme lapsille erikseen, jotta osaavat osoittaa kiitollisuuden oikeaan osoitteeseen. Lisäksi olemme sanoneet, ettei se Pukki niitä lahjoja tuo, vaan yhden jokaiselle lapselle. Loput ovat vanhempien hankkimia. Pidän tärkeänä sitä satua, sillä se oli omassa lapsuudessani ainakin pelkästään kaunista ja jännittävää. Tosin olemme päätyneet opettamaan ettei se Pukki kaikkia lahjoja tuo, eivätkä lahjat riipu kiltteydestä. Tämä siksi, että lapsilla voi isompana olla esimerkiksi maailman kiltein kaveri, jonka perheellä ei ole varaa ostaa lahjoja, olisi julmaa jos lapseni ajattelisi tuon ystävän olevan Tuhmuudesta johtuvaa. Osallistuminen hyväntekeväisyyteenkin olisi hankala selittää, jos opettaisi Pukin sellaisena lahja-automaattina. Silloinhan Joulupuu -keräyksen kuusissa roikkuisi tuhmien lapsien nimiä.

  • Reply Sanni Sunday, October 22, 2017 at 12:32

    Meillä ei käy joulupukki, koska olemme uskovainen perhe eikä joulupukki kuulu siksi jouluumme. Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja juhlistamme sitä yhdessäololla, ruualla, ostamalla lahjoja toisillemme (eli ei ole ketään ulkopuolista keneltä ne tulisivat), rentoutuen.. Miten nyt joulusta yleensä nautitaan. Samasta syystä meillä ei käy hammaskeijua, koska emme usko siihen. Toki hampaiden vaihtuminen on muuten merkittävä etappi lapselle ja sitä voidaan muuten juhlistaa ja siitä voidaan iloita tai ostaakin vaikka lahja kun kaikki on vaihtuneet yms. Meillä siis aika selvät sävelet mitä ja miten juhlitaan uskonnon mukaan.

  • Reply Ems Sunday, October 22, 2017 at 12:58

    Mä koen osan postauksessa ja kommenttiboksissa esitetyistä ajatuksista vähän hassuina ja tosiaan tavallaan liian aikuismaisina. Pohjustuksena tähän kommenttiin, että meillä on aina ollut lapsuudessani hyvin perinteinen joulu, jossa joulupukki tuo lahjat ja niitä on aina ollut useampi. Silti minusta ja siskoistani on kasvanut huolehtivaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Arki ratkaisee mielestäni lapsen kasvatuksessa ennemmin kuin juhlaperinteet.

    En muista lapsena vertailleeni omaa lahjamäärääni kaverien lahjamäärään ajatellen, että kaverini olisivat olleet jotenkin tuhmia, jos saivat vähemmän lahjoja. Enkä mä lapsena tiennyt, että on perheitä, joissa lahjoja ei (taloudellisista syistä) tule. Mä kokisin, että lapselle ei tarvitse ihan pienenä vielä opettaa sitä “maailmantuskaa” että joillain ihmisillä on asiat niin huonosti, että meidän täytyy auttaa.

    Minulla ei ole toistaiseksi lapsia ja ehkä minusta tulee tämän perusteella jonkun mielestä “curling-äiti” jos lapsia joskus on. Mutta haluaisin tarjota mahdollisille lapsilleni tilaisuuden perinteisesti uskoa satuolentojen ihanaan maailmaan, jossa on hiukan “taikuutta” mukana, eikä kaikki ole raa’an realistista ja niin kovin kasvattavaa 2-vuotiaasta alkaen.

  • Reply Jessika Sunday, October 22, 2017 at 13:43

    Meillä tulee joulupukki ja haluan antaa lapselle sen jännityksen joulupukista. Vaikka joulupukki tuo lahjoja, niin monet lapset myös tykkäävät oikeasti joulupukista ihan hahmonakin. Jos nyt ihan seuraa joulukuussa tapahtumia missä joulupukki on, niin lapset on ihan täpinöissään. Meillä tullaan siis opettamaan, että joulupukki antaa lahjoja, mutta lahjoja antaa myös muut eikä vain joulupukki. Että äiti ja isi antavat myös lahjoja ja sukulaiset. Lahjoja voi myös antaa itse. Hammaskeijua en nyt ole edes miettinyt tulis nyt edes ekat hampaat. 😅 Mun mielestä myös kaikkea ei tarvitse opettaa juuri näiden juhlapäivien kautta tai juuri hammaskeijun. Kaikessa ei tarvitse olla opetusta jotkut asiat voi olla vain kivoja. Kuten vaikka syntymäpäivä. Silloin saadaa lahjoja sukulaisilta, syödään kakkua ja vietetään aikaa. Enkä halua lisätä siihen mitään muuta. Kiitollisuutta, anteliaisuutta jne. opetan sitten enemmän ihan arkena. :)

  • Reply Kristina Sunday, October 22, 2017 at 18:35

    Meillä kävi pienenä joulupukki muutamana ensimmäisenä jouluna. Senkin jälkeen lahjat tuli “joulupukilta”, mutta meillä oli perinteenä käydä aina isän vanhempien haudalla jouluaattona ruokailun jälkeen ja yllättäen pukki olikin käynyt jättämässä säkin sillä aikaa. Tää ei yhtään vähentänyt mun uskomista joulupukkiin, etenkin kun välillä oli iskän isolla kengällä paineltu parvekkeelle jalanjälkiä tms. Muistan vieläkin sen innokkuuden ja taianomaisuuden kun mietti, että joulupukki oikeasti kävi meillä vaikkei sitä nähtykään. Uskoin myös tonttuihin niin kovasti ihan lapsena, että olin ihan varma, että pari kertaa näin sellaisen pihalla:D Lapsen mieli on ihan mahtava siinä, miten paljon mielikuvitusta oikeasti löytyy ja en ainakaan itse koskaan oo kokenut, että näistä satuolennoista on ollut haittaa. Toki kun mulle selvisi, että joulupukkia ei olekaan olin ensin surullinen, mutta kun kävi harvinaisen selväksi, että totta kai joulua silti vietetään jäi suru aika äkkiä. Joulu on musta edelleen aivan ihana juhla etenkin siksi, että se on vieläkin meillä mahdollisuus kokoontua perheenä yhteen ja viettää aikaa keskenään, ilahduttaa perheenjäseniä lahjoilla, pelailla lautapelejä ja vaan olla ja rentoutua:)
    Meillä oli myös perinteenä, että pääsiäisenä kävi pääsiäispupu. Tätäkään ei koskaan nähty, mutta illalla kun mentiin nukkumaan, jätettiin lattialle pipot tai korit ja niihin kävi pääsiäispupu yöllä tuomassa pääsiäismunia. Samoin hammaskeijulta saatiin kolikko hampaasta, mutta tästäkin mulle on jäänyt tosi positiivinen kuva, jossa enemmän odotti sitä, että hampaat lähtee, koska se oli siistiä, ei siksi, että siitä sai rahaa. Me ei myöskään saatu tuosta vaan ostaa karkkia rahoilla ja mässäillä milloin haluaa, joten ei tosiaan mennyt hampaiden tuhoamiseen ne rahat vaan yleensä säästöpossuun ja vaikka uuteen Barbieen myöhemmin.
    Mun mielestä satuolennot on ihan ok, kunhan niitä ei käytä ns. kiristysmielessä, ja jos joskus saan lapsia, haluaisin itse jatkaa samanlaisia perinteitä kuin meidän perheessä oli. Meillekin lähinnä vaan muistuteltiin, että tontut kurkkii, muttei ikinä kuitenkaan yhdistetty niin, että hyvästä käytöksestä saa aina lahjoja palkinnoksi. Toki hyvää käytöstä palkittiin vaikka niin, että sai olla kavereiden kanssa pitempään ulkona tai kaikilla oli kivempi mieli tms. ja sillä tavalla + vanhempien perusteluilla oppi, että hyvä käytös kannattaa. Ja tosiaan joulu ja lahjat ei kuitenkaan varmasti yksinään ketään lasta pilaa ja tee kiittämättömäksi (oli sitten joulupukki tai ei), ja voihan kiitollisuutta ja anteliaisuutta opettaa ihan joulunakin vaikka sitä kautta, että vanhemmat antaa toisilleen lahjat ja kiittää niistä yms, hyvää käytöstä taas erilaisissa tilanteissa ihan vuoden ympäri:)

  • Reply Anna Sunday, October 22, 2017 at 20:15

    Mä just viikko sitten kirjoitin meidän perheen joulunvietosta. En halua opettaa joulun kaupallisuutta joten ei osteta lahjoja. Myöskään ei joulupukkia. Tarkemmi blogissa https://lapsennimi.com/kategoria/annan-matkablogi/

  • Reply Susanna Monday, October 23, 2017 at 09:45

    Moi, haluaisin vinkata sulle että kalevala koru tekee joka vuosi pronssisen joulukoristeen vuosiluku painettuna. Meidän joulukuusessa roikkuu 2014 ja 2016 koristeet, molempien lasten syntymävuodet. Ja ovat myös hyvä lahja isovanhemmille. Lisäksi molemat lapsemme saivat ensimmäisinä jouluina villeroy & boch soittorasia joulukoristeet. Lapsen ensimmäinen joulu on niin <3

  • Reply A Monday, October 23, 2017 at 13:15

    Näin viisivuotiaan äitinä omat (aika samansuuntaiset) pohdinnat lapsen ollessa vauva huvittaa hieman. Nimittäin helposti unohtuu että sillä pienellä tyypillä on varsin pian oma tahto ja omia ajatuksia…ja kummasti silloin omatkin ajatukset muokkaantuvat :)

    Meillä uskotaan vahvasti joulupukkiin (ja hammaskeijuun), vaikka vanhemmat ei ole tehneet mitään tämän eteen — se on kaverit, kaverit ja kaverit joka merkkaa tosi paljon :) Meillä ei käy jouluna joulupukki, vaan (kompromissina lapsen uskolle) tontut jättää lahjoja kuusen alle sopivassa välissä ja nyt viime vuodet myöskin läheiset antavat lahjansa “itsenään”, eli kunnia ei mene joulupukille (ja vaikka sitä tavaran määrää yrittää hillitä, niin sekin on hävitty taistelu…onneksi vaan 5v:n lelut on jo semmoisia miniatyyrihahmoja, niin rojut vie vähemmän tilaa sentään). Hampaiden heiluessa on hammaskeijupohdinnat tulleet arkipäivään (meillä perusvastaus aikuiselta on “mitä mieltä sinä olet” kun lapsi kysyy että uskonko joulupukkiin/hammaskeijuun). Mielenkiintoisen irrationaalisesti olisi äitinä pahempi paikka riistää lapsen usko satuolentoihin kun keskustella sen kanssa jumalista (as in “jotkut uskovat, äiti ja isä eivät usko, jokainen saa päättää itse).

  • Reply R Monday, October 23, 2017 at 19:51

    Olenkohan mä ainut joka “uskoo” joulupukkiin? ;) Hahmohan perustuu oikeaan hyväntekijään, joka jakoi lapsille lahjoja. Minusta tämä on aivan ihana ajatus! Tällaiseen hyvään tahtoon uskominen jouluna sopii paljon paremmin minun maailmankuvaani kuin hahmo, joka sikisi neitsyestä ja pyhästä hengestä.
    Meillä juhlitaan joulua lämmön, läheisyyden ja hyvän mielen juhlana, jossa on ripaus taikaa. On tonttuja, joulupukki ja lahjoja, joulukuusi ja koristeita. Varmasti lapsemme tulee kuulemaan tarinan Jeesuksen syntymästä viimeistään hoitopaikassa ellei jo sitä ennen meiltä vanhemmilta ja saa kasvaessaan päättää itse mihin uskoo vai uskooko mihinkään. Meillä on myös puolivuotias pikkupoitsu ja luotan siihen että uskomukset muotoutuvat ajallaan, kunhan lapsi kasvaa. Lapsena olemiseen ja kehittymiseen kuuluu tietty taianomaisuus ja “yliluonnollisuus” luonnostaan enkä minä halua tätä estää. Oikein odotan, että pääsen osaksi lapseni kokemaa “joulun taikaa!” :)

  • Reply Jonna Tuesday, October 24, 2017 at 14:52

    Meillä on käynyt joulupukki :) Esikoinen täyttää tammikuussa 9 vuotta, ja viime joulun alla kerroin hänelle joulupukista totuuden. Lapsi oli jo jonkin aikaa suhtautunut joulupukkiin, hammaskeijuun, pääsiäispupuun epäilevästi, mutta uskoi kuitenkin aina kun kerrottiin, että kyllä ne ovat todellisia olentoja :D Luulen, että halu uskoa oli niin kova, että vaikka järki sanoi toista, niin sydän tahtoi uskoa näihin otuksiin <3 Keskustelimme joulupukista siten, että otin tytön kahdenkeskiseen juttutuokioon ja totisena kerroin, että on yksi suuri salaisuus, jonka haluan hänelle kertoa, koska hän on jo niin iso tyttö. Sanoin leikilläni (mutta edelleen totisella naamalla) että en olekaan pelkkä opiskelij ja kotiäiti, vaan olen myös joulupukin tonttu :D Ja se lapsen ilme!! Ei häivähdystäkään ison tytön järkevästä ajattelusta, vaan silmät lautasina ja suu ammollaan aidosti järkyttyneenä lapsi kysyi "IHANKO TOTTA, MITÄ IHMETTÄ" :D Aloin samalla sekuntilla katua leikinlaskuani, tyttäremme on todella huumorintajuinen ja kasvanut erittäin vitsikkäässä kodissa ja olin varma että hän tajuaisi heti että vitsailen.. En pystynyt kauaa pitämään pokkaa, vaan paljastin että se oli vitsi ja kerroin, että hän on ollut ihan oikeassa, kun on epäillyt ettei joulupukkia ole. Halusin, että hän tietäisi jo, että lahjat tulevat (vähävaraisilta) läheisiltä, jolloin hän osaisi myös osoittaa lahjoista kiitollisuutta. Tyttö ei pettynyt saadessaan tietää asiasta, ja reilun kuukauden päästä 3 vuotta täyttävän pikkusiskon ansiosta joulupukit ja muut ovat perheessämme yhä "todellisia" :) Lapsen reaktio kertomukseeni siitä, että olen oikeasti tonttu, oli niin voimakas ja aidon hämmästynyt, etten tule koskaan unohtamaan sitä! Ja miten kovasti lapsi uskookaan äidin sanaan, vielä 8-vuotiaanakin.. Koen, että olemme tosi onnekkaita, kun lapsi uskoi näihin hahmoihin niin kauan ja sai nauttia lapsuuden tärkeistä asioista, eikä välittänyt siitä, että kaverit puhuivat muuta, koska äidin ja isän sana ja oma usko merkitsi enemmän :)

  • Reply Mari Tuesday, October 24, 2017 at 14:54

    En ihan kaikkia muiden kommentteja ehtinyt tässä lukemaan, joten voi tulla osittain toistoa, mutta tässä omat mietteeni jouluun ja joulupukkiin liittyen:
    Meillä kävi pienenä ollessani pukki, mutta en muista mitään yhtä tuskaista hetkeä jolloin olisin tajunnut että pukki ei olekaan “totta”. Asia taisi paljastua pikkuhiljaa, ja muistan äitini vastanneen meidän uteluihin “onko joulupukkia oikeasti olemassa!?” enemmänkin pohdiskelevasti kuin toteavasti (“Niin, onkohan? Mitä te luulette? Millainenhan se pukki on” jne.). Luulen että tämäkin auttoi siihen, ettei tullut sellaista huijattua oloa, kun aikanaan hoksasi ettei joulupukki olekaan “oikea”.

    Minusta sellainen pakonomainen lapselle joulupukkiin (tai pääsiäispupuun tms) uskominen on kamalaa. Tiedän vanhempia, jotka eskari-ikäisen lapsen alkaessa epäillä joulupukin olemassaoloa ovat erikseen keksineet temppuja, joilla saada lapsi vielä uskomaan. Minusta tällainen menee jotenkin huijaamisen puolelle. Mielestäni joulupukkiin uskominen on ihana asia, mutta lapsen pitää saada myös ymmärtää asian “todellinen” laita, kun se alkaa lapselle itsestään valjeta. Pahimmassa tapauksessa muut lapset nauravat yhdelle joulupukkiin vielä uskovalle, ja samalla menee luottamus vanhempiinkin, kun alkaa selvitä että nämä ovat tieten tahtoen “huijanneet” lasta uskomaan pukkiin. En ehkä osaa tässä ihan pukea sanoiksi mitä tarkoitan, mutta ehkä joku ymmärtää. :)

    Ehkä vielä suuremmin negatiivisia tunteita minussa herättää ne vanhemmat, joiden lapsille pukki tuo kaikki lahjat. Tällöinhän lapsilta riistetään kaksi mielestäni jouluun todella tärkeinä liittyvää asiaa: kiitollisuus lahjoista ja antamisen ilo! Jos lapsi ei tiedä saavansa lahjoja esim. isovanhemmilta, sisaruksilta ja kummeilta, miten hän osaa arvostaa lahjaa ja lahjan antajaa? Minusta vielä aikuisenakin on todella suuri ilo nähdä lahjan saajan onni lahjasta ja saada itse myös kiitosta siitä. Tällöin lahjoihin liittyy lapsenkin mielessä suurempi arvostus, kun pystytään perheen kanssa jutella että “antoipa mummi sinulle ihanan nallen joululahjaksi, kyllä mummi on varmaan kauan etsinyt sopivaa nallea juuri sinulle”, verrattuna siihen että joulupukki vain toi ison kasan lahjoja, koska olet ollut kiltti. Kiltteyskin saa mielestäni paljon laajemman merkityksen, kun sen voi liittää siihen, että “kylläpä sinä olet ollut ihana sisko kun isoveli halusi antaa sinulle noin hienon kirjan lahjaksi”.
    Ja se antamisen ilo! Minusta on suorastaan kamalaa, jos lapsi ei pääse nauttimaan jouluna antamisen ilosta! Sehän on yleensä suurin ilo kaikista, ja se alkaa jo viikkoja ennen joulua, kun aletaan miettiä muille sopivia joululahjoja. Meillä joulupukki toi osan lahjoista, mutta tiesimme aina, että lahjoja on myös vanhemmilta ja sisaruksilta. Olen onnellisena seurannut, miten 10-vuotias pikkusiskoni suunnittelee, askartelee ja paketoi joululahjoja perheenjäsenille jo viikkoja ennen joulua. Jos joulupukki tuo kaikki lahjat, ei lapsi pääse koskaan lapsena osallistumaan lahjojen hankintaan, salaisuuksien pitämiseen ja kaikkeen siihen jouluun liittyvään hauskaan suunnitteluun ja valmisteluun. Itsestäni tuntuisi ainakin vähän hassulta sitten yhtäkkiä esim. 10-15-vuotiaalle lapselle kertoa, että nyt voit muuten alkaa sitten ostaa lahjoja perheenjäsenille, kun tiedät ettei pukkia olekaan.

    Tästä tuli nyt aika rönsyilevä ja paljon aiottua pidempi kommentti, mutta huomasin kirjoittaessani että minullahan olikin paljon asiaa aiheesta (ja vähän ohikin :D).

  • Reply Jennyli Tuesday, October 24, 2017 at 17:24

    Meillä uskotaan joulupukkiin, hammaskeijuun, kaikkiin näihin muihinkin hahmoihin. Joulupukki mun mielestä kuuluu lasten jouluun, joten sen mukaan tulo jouluihin oli itsestään selvää. Tietenkin painotan, että ympäri vuoden täytyy olla kilttinä, ei vaan ennen joulua. Hammaskeiju kun tulee ajankohtaiseksi menee saadut rahat säästöpossuun talteen. Meillä on muutenkin sellainen tapa että kun saa rahaa niin ne säästetään. Ja lapsille se säästöpossun “ruokkiminen” onkin ollu tosi hauska juttu! Itse haluan sen aikaa kun mahdollista nauttia niistä lasten riemuista kun odotetaan pukkia, pääsiäispupua ym. Ja perheemme ei erityisen uskonnollinen ole muutenkaan niin tuntuisi hassulta jos esim pääsiäistä vietettäisiin uskonnollisissa merkeissä..

  • Reply Ronjajovi Tuesday, October 24, 2017 at 20:19

    Me ei juhlita joulua ollenkaan, vaan joka joulu lähdetään oman pienen perheen kesken kauaksi lämpimään ja jätetään ”stressi” ja kaikki siihen kuuluva melu kauaksi taakse. Miehellä ja minulla on molemmilla suuret suvut ja siitä reissaamista sukulaisilta toiselle ei tule muuta kun lisästressiä, joten ollaan yhteistuumin päätetty, että meidän joulut on ohite ja nautitaan mieluiten joulusta uimarannalla palmujen alla.
    Pääsiäisenä saa lähteä virpomaan jos haluaa, mutta maitohampaan lähtiessä ei meiltä vanhemmilta rahaa tipu, isovanhemmat voi antaa, jos haluaavat.

  • Reply Y Monday, October 30, 2017 at 08:34

    Ei liity aiheeseen, mutta tälläiseen törmäsin..
    https://www.matkamuksu.com/lennolla/mukavuus-lennolla/flyebaby
    Tulitte mieleen, varmasti ihan oiva apuväline junaan, lentokoneeseen ym..

  • Reply Rsa Tuesday, November 14, 2017 at 01:29

    Mä muistan edelleen, kuinka meillä hammaskeiju toi tyynyn alle aina uuden kirjan, sillä tykkäsin jo naperona kirjoista ihan älyttömästi, vaikken itse kunnolla osannut vielä lukea. Olin maailman onnellisin lapsi, kun eräs aamu tyynyn alta löytyi Harry Potter ja viisasten kivi :D eli voihan kolikoiden sijaan hammaskeiju tuoda jotain muutakin, mistä lapsi aidosti nauttii :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post