Rankka vauvavuosi?

Vauvavuoden vaikeuksista varoitellaan ihan hirveästi ja mielestäni tietyllä tapaa myös säikytellään ihmisiä. On toki hyvä tiedostaa, että vauva ei ole vain pieni söpö nyytti, joka tekee elämästä ihanaa ja pumpulisen pehmeää ja kaikki jatkuu samanlaisena, mutta ihanampana. Toisaalta on myös hyvä ajatella, että ei se vauva kyllä mitään katastrofia elämästä tee, eikä se vauvavuosi välttämättä olekaan hirveän rankka.

En tiedä olinko mä varautunut jotenkin todella vaikeaan vuoteen meidän elämässä, kun Dante tuntuu jatkuvasti tosi helpolta vauvalta. Toki tilanne voi olla se, että Dante onkin hirveän hankala vauva, mutta mä en osaa edes ajatella niin, kun ei muuta kokemusta ole :D Voi tietty olla, että jos toinen vauva meille joskus tulee, on hän paljon rauhallisempi tapaus ja mietin jälkeenpäin, että onpas Dante ollut hankala. En kyllä usko tai en tiedä, miten tästä voi hirveästi helpompi olla.

Nyt kun puoli vuotta vauvavuotta on takanapäin, niin en kyllä voi sanoa tämän olleen kovin rankkaa ainakaan tähän asti. Tai no, on tässä ollut vähän rankempi kuukausi, mutta ne johtuu miehen työpaikan siirtymisestä ja muutosta. Meidän yhteiset suunnitelmat ja vuoden hahmotus meni ihan uusiksi, ja se vaikutti niin mun työjuttuihin kuin todella aikaavievän muuton vuoksi. Sinänsä nämä eivät ole liittyneet Danteen tai siihen, millainen vauva hän on, vaan olisi olleet varmasti rankkoja juttuja ihan lapsettomanakin. Mä olin henkisesti niin loppu muuttamiseen ja kaikkeen sen mukanaan tuomaan, että ei tää ois mennyt yhtään sen helpommin, vaikka Dantea ei olisi ollutkaan. Ajankäytöllisesti Dante tuo tietty omat haasteensa, mutta se johtuu lähinnä siitä, että haluamme harrastaa hänen kanssaan (mikä sitoo ajoittain aikatauluihin) ja koska haluamme puuhailla hänen kanssaan ja olla hänen kanssaan kun hän on valveilla. Hyvin poikkeuksellisesti meillä D makaa itsekseen puuhailemassa, vaan yleensä hänellä on aina joku seurana.

Näin puolen vuoden kohdalla on pakko sanoa, että meitä on hemmoteltu todella kivalla ja helpolla vauvalla. Puolen vuoden ainoat hankaluudet Danten kanssa on ollut lähinnä alussa vaivanneet refluksivaivat. Joskus viisiviikkoisena alkaneet itkut loppuivat nekin kun kielijänne leikattiin parikuisena, eikä nekään mitään mahdottomia olleet. Yksi kovempi-itkuinen viikko siinä oli kun mä olin hetkittäin jopa epätoivoinen niissä hormonihöyryissäni, mutta niinäkin aikoina yöt meni hyvin ja saimme nukkua hyvin, emmekä olleet missään vaiheessa yliväsyneitä ja sen vuoksi ylikireitä. Nyt kun mietin, niin tämän Lempäälä-kuukauden aikana Dante on tainnut kerran itkeä pidempään kuin puoli minuuttia. Hampaat ovat selkeästi aiheuttaneet kutinaa ajoittain ja kerran kaveri sohaisi itseään aika ikävästi ikeniin. Siitä saatiin aika kova itkukohtaus aikaiseksi, mutta se on oikeesti ainoa itku, jonka muistan tältä menneeltä kuukaudelta. Yöllä nälissään herätessään hän saattaa itkeä sen verran, että pääsee rinnalle. Päivisin itkee hyvin harvakseltaan, ja lähinnä kun on nälkä eikä saa ruokaa sillä samalla sekunnilla tai kun väsyttää ja häntä puetaan tms. Sekin on enemmän sellaista valitusta kuin itkua.

Siitä huolimatta, että Dante on tosi helppo vauva, on hänellä kyllä luonnetta. Hän on malttamaton ja osoittaa helposti mieltään, jos ei saa jotakin haluamaansa. Turhautuu nopeasti, kun ei osaakaan vielä liikkua haluamallaan tavalla ja väsyneenä saattaa olla kärttyinen ja sellainen kitisevä. Nää on mun mielestä kaikki asioita, jotka kuuluvat vauva-arkeen. Oikeastaan eniten kiukkua aiheuttaa tällä hetkellä se, ettei osaa itse vielä liikkua kunnolla ja hampaiden kutina. Nää asiat ratkeaa yleensä auttamalla jaloista työntämällä tai “kävelemään” tai istumaan nostamalla tai sitten kylmän porkkanan antamisella. Negatiivisten tunteiden osoitusten lisäksi hän osoittaa myös paljon positiivisia tunteita, ja onkin ihan älyttömän hyväntuulinen vauva. Hymyilee superpaljon, kiljuu ilosta, kiljahtelee, jokeltelee ja on vaan kaikin puolin tyytyväisen oloinen. Nauraa ääneen monille leikeille ja välillä ihan hassuille jutuille. Aivastus on meidän taloudessa edelleen tosi pop :D

Mä kuulin satoja kauhutarinoita niin rokotuksista kuin ruokailuistakin. Pulloista ja imetyksen kivusta ja vaikka mistä. Mä tiedän, että moni pelkää varmasti samoja asioita kuin mitä mä pelkäsin, ja siksi haluan tuoda “lohtua” heille.

Meillä ei ole rokotukset aiheuttaneet juuri mitään reaktioita. Viimeisimpänä vähän jännitti, miten kaveri reagoi varhennettuun MPR-rokotteeseen, josta on paljon kauhutarinoita liikkeellä. Sitä ennenkin meille oli annettu jo kolme rotaa, kaikki muut rokoteohjelman mukaiset rokotukset ja lisänä vielä tuberkuloosirokotus. Mistään ei ole ollut mitään kummempia reaktioita. Ensimmäisen rokotesatsin jälkeen yksi päivä oli pientä lämpöilyä ja tyyppi nukkui paljon ja muutama päivä rotarokotteiden jälkeen on pulauttelu pahentunut ja muutaman päivän ajan kaveri on saattanut pulauttaa kaaressa muutaman kerran päivässä. MPR ei vaikuttanut mielestäni ollenkaan. Tai no, Dante sai itse asiassa MPR:n kanssa samaan aikaan myös influenssapiikin, ja jos nyt jotain oirehdintaa pitäisi keksiä, niin vähän tavallista kiukkuisempi ja lyhytpinnaisempi on ehkä ollut. Tosin sen saattaa aiheuttaa toi vimmattu ienten kutina.

Nukkuminen on meillä mennyt paremmin kuin oltaisiin voitu toivoakaan ja imetys on ollut sangen onnistunutta. Toki se olisi voinut mennä vielä paremminkin, mutta koen kivuttoman imetyksen, hyvän kasvun täysimetettynä ja melko menestyksekkään rinnan ja pullon vaihtelun meille oikein hyvänä “tuloksena”.

Ruoka ei ole aiheuttanut sen kummemmin mitään allergioita tai reaktioita vielä. Tai no kaurapuuro ja kala on aiheuttaneet “yäk”-reaktion :D Ensikokeilut mansikan kanssa aiheuttivat ihan muutamia pieniä näppyjä iholla, mutta nekin saattoivat olla vain sattumaa, kun ei ole mitään ollut sen jälkeen. Ananas saattoi aiheuttaa pienen allergiareaktion, tai ainakin samana päivänä ananaksen maistamisesta oli pientä iho-oiretta nivusissa, mutta saattoi se johtua jostain muustakin. Mansikka ja ananas nyt taitaa olla muutenkin aika yleisiä allergisen reaktion aiheuttajia, eli hyvin mahdollista. Iho on ollut muutenkin tosi hyvinvoiva ja ainoastaan yhden toisen merkin vaippakokeilun jälkeen on ollut mitään tarvetta edes rasvailla ihoa. Hormoninäppyjä on tullut silloin tälloin, mutta aika vähän tuntuu ihossa olevan mitään reagointia mihinkään uusiin ruokiin tai mihinkään muuhunkaan. Maha on tuntunut kestävän kaiken, mitä ollaan annettu ja ruoka uppoaa hyvällä ruokahalulla eikä poitsu tunnu edes valikoivan rintamaidon tai korvikkeen välillä yhtään.

Jos nukkuisin aina kun Dante nukkuu, olisin varmaan maailman levännein ihminen. Mä vaan vedän omat päiväni turhan pitkäksi välillä, kun oikeastaan vasta Danten nukahdettua alkaa se “oma aika”, jolloin siivoilen, teen omia juttuja, bloggailen yms. Ja siltikin nukun 7-9 tuntia joka yö. Koska toi jäbä nukkuu tällä hetkellä lähes poikkeuksetta kahdentoista tunnin yöunet yhdellä ruokaherätyksellä.

Jos nyt pitäisi toivoa jotakin, mikä olisi voinut mennä paremmin, niin olisin jättänyt sen kielijänteen aiheuttaman refluksin pois. Eipä sekään kyllä mikään mahdoton asia loppujen lopuksi ollut, ja koen, että tämä kuusi kuukautta on mennyt aivan ihanasti, mitä tulee vauvaan.

Kuitenkin, henkisellä puolella vauvavuosi on ollut ajoittain rankkakin, kuten mitkä tahansa isot muutokset. Sehän on vaan normaalia. Oman uuden roolin hakeminen, kropan palautuminen ja hormonimyllerrys ovat vaikuttaneet minuun ajoittain vahvastikin. Olen alkanut pelkäämään asioita, joita en ennen edes huomannut ja olen alkanut miettimään välillä omalle ajatusmaailmalle epätyypillisiä asioita. Itseni etsiminen tästä muuttuneesta elämäntilanteesta onkin ollut ehkä haastavin osa vauva-arkea. Parisuhde on muuttunut jonkin verran, mutta vähemmän kuin olisin odottanut. Ihan samalla tavalla osaamme edelleen olla me, helliä ja rakastavia toisiamme kohtaan ja ihan samat huonot jutut meillä on edelleen ja samat ongelmat keksiä arkeen uusia ruokalajeja tai valita leffa illaksi. Toki välillä tuntuu, että Dante vie valtaosan meidän kommunikaatiosta toisillemme, mutta sekin on mielestäni normaalia. Hän on suuri ilon, rakkauden ja ihmetyksen aihe meille molemmille ja toki hänestä tulee puhuttua hirveästi, myös ne harvat hetket kun hän ei ole läsnä.

Meidän osalta tämä vauvavuosi ei tähän mennessä missään nimessä ole ollut kriisi, ei ainakaan tämän puolen vuoden perusteella. Toki on asioita, jotka olisivat voineet mennä toisin, mutta suurin kriisi tähän vuoteen on ollut kyllä tämä muutto toiselle paikkakunnalle, ei Dante. Lisäksi jouduimme säätämään työasioita aivan toisin kuin alunperin tälle vuodelle suunnittelimme miehen vanhempainvapaan muututtua osittaiseksi, mikä on osaltaan laittanut suunnitelmat uusiksi. Dansku on ollut haasteen sijaan päinvastoin positiivisuutta lisäävä asia. On ollut ihana huomata kuinka paljon rakkautta ja iloa hän on luonut ympärilleen, läheisiimme ja lähentänyt meitä ja perheitämme entisestään. Lisäksi jos joskus joku työasia tai mikä tahansa arjen pikkuasia onkin ollut ikävä, on mieli kääntynyt iloiseksi heti kun on saanut Danten syliin ja tyyppi on hymyillyt hampaatonta hymyään.

Oikeastaan tämä mennyt puoli vuotta on saanut hieman pelkäämään toiveita mahdollisesta sisaruksesta. Ollaan jo niin tottuneita tähän letkeään vauva-aikaan, että pelottaa lähdetäänkö sitten joskus hieman väärin odotuksin toiseen vauvaan. Toisaalta, miksei hänkin voisi sitten olla yhtä iloinen ja easygoing tapaus? Pitää muistaa pitää realismi päässä, eikä turhaan olla ylioptimisti tai ylipessimisti. Olen täysin tietoinen siitä, että kaikki voi muuttua ihan ykskaks ja arki voi muuttua hankalaksi. Tai sitten ei muutu. Olen myös täysin tietoinen, että monilla arki ei ole näin mukavaa, tai on jopa mukavampaa. Meillä nyt vaan on tällaista ja se sopii sangen kivasti meille :)

Postauksellani halusin oikeastaan valaa positiivista uskoa heihin, jotka haluavat perheenlisäystä tai sellaista jo odottavat. Varautukaa vuoteen, jossa ei paljoa nukuta, kuunnellaan tuntitolkulla itkua ja mitä vielä. Varautukaa siihen, että se voi olla henkisesti koettelevaa. Mutta muistakaa myös, että kaikki voi mennä todella kivuttomasti ja kivasti, eikä arkenne muutu mitenkään suorittamiseksi ja vaikeudeksi. Samoin kuin synnytykset, myös vauvavuodet on hyvin erilaisia. Mulla oli vähän rajumpi synnytys, josta ei kyllä jäänyt mitään negatiivisia fiiliksiä ja menisin ihan mielelläni synnyttämään ihan milloin vaan. Ei se nyt ehkä kivointa ollut sen muutaman tunnin, mutta aika mieletön palkinto siitä tuli. Ja vauvavuosi on ylittänyt kaikki odotukseni.

Mielestäni kaikissa näissä asioissa on kyse myös asenteesta. Mä oon nyt herännyt puoli vuotta joka yö vähintään kerran. Paitsi sen yhen yön kun Dante nukkui koko yön, mäki nukuin koko yön. Ehkä. Saatoin sompailla tottumuksesta hereillä hakemassa vettä tai pyörimässä katsomassa nukkuvaa Dantea. Mä oon usein päivän päätteeks vähän kuolassa, ajoittain vähän puklussa, oon saattanut joutua vaihtamaan vaipan fyssarikeskuksen vastaanoton vessan lattialla ja oon saattanut saada päälleni pärskäytetyt porkkanasoseet kahdesti tai kaksikymmentä kertaa päivän aikana. Neljän tunnin matka Helsingistä Kuopioon on saattanut kestää kahdeksan tuntia kaikkine pysähdyksineen. Mun hiuksia on saattanut jäädä pieniin kätösiin vaikka millä mitalla ja oon saattanut jumiuttaa selkäni imettämällä epäergonomisessa asennossa, kun en ole raaskinut ottaa herättämisen riskiä toisen nukkuessa söpösti. Voi olla, etten ole ehtinyt tekemään mitään “järkevää” päivän aikana, kun olen ulkoillut aurinkoisessa säässä pienen kanssa ja leikkinyt leikkimatolla tunteja. Voi olla, että en ole koko päivän aikana asioinut yhdenkään aikuisen kanssa ja höpöttänyt koko päivän vaan me-muodossa kaikkea hölmöä. Jos tätä kaikkea pyörittelisi negatiivisessa valossa, voisi nää päivät olla ärsyttäviä. Mutta mä koen, että mä olen herännyt jo pitkään VAIN yhden kerran yössä. Ja oon saanut sillä tekosyyn nukkua yhdet tai kahdet päikkärit päivässä :D Mä saatan olla päivän päätteeks kuolassa, mutta se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että ollaan ilosta kiljuen telmitty ja leikitty ja oon saanut 500 % enemmän hymyjä kuin kuolaa osakseni. Porkkanapäristelyt on yleensä naurunremakan saattelemia eikä noissa reissuissakaan valtavaa kiirettä ole määränpäähän. Eikä mikään tekeminenkään ole järkevämpää kuin oleskelu pienen ihmeeni kanssa. Asiat voi nähdä positiivisessa valossa tai negatiivisessa valossa, ja mä pyrin ajattelemaan aina, miten kivasti meillä on mennyt.

Mä en missään nimessä sano “en ymmärrä miksi vauvavuosi on muka rankka”. Mä voin hyvin kuvitella, että se voi olla jollekin rankka koettelemus. Itkevän koliikkivauvan, allergioiden, sairauksien tai huonojen unienkin vuoksi vauvavuosi voisi olla ihan kamalan raskas. Vaikka millä asenteella siihen suhtautuu. Joskus on vaan oikeasti kuluttavaa ja raskasta. Haluan kuitenkin muistuttaa, että se ei välttämättä ole rankka ja voi hyvin olla, että se on elämän ihaninta aikaa ♥

18+

Related Posts

32 Comments

  • Reply Maiju Wednesday, October 18, 2017 at 21:31

    Meillä meni esikoisen kanssa aika samanlailla. Olin varmaan varautunut jotenkin katastrofiin vähintään ja lopulta huomasin kuinka leppoisasti kaikki olikin sujunut. Myös toinen lapsi oli helppo ja hyvä nukkuja. Nyt kauhulla odotan voiko tämä meidän kolmas olla yhtä helppo ja ennenkaikkea hyvä uninen. 😄 Mutta paljon ehkä enemmän peloteltiin ja sitten tuli “odotappa vain” kommentteja.

    • Reply Anna Wednesday, October 18, 2017 at 22:54

      Kiva kuulla :) Ja joo, tuo “odotappa vaan” on maailman ärsyttävin. En odota. Jos tulee eteen, niin selviän, mutta en nyt oikeen ala odottamaan ikävää :D

  • Reply Pauliina Wednesday, October 18, 2017 at 21:40

    Meilläkin on päälimmäisenä vain ihania muistoja.
    Varsinkin meidän nuorimman lapsen vauvavuodesta. Kun tällä kertaa olemme edes kohtuullisesti saaneet nukkua. <3 ja meillä on terveet lapset, eikä mitään isompia huolia.

    Teidän vauvan unenlahjat kuulostaa ihan epätodelliselta, kun vertaa omiin lapsiini ja myös läheisten kertomuksiin :)

    Se uni vaikuttaa aivan älyttömästi. Jos ei saa nukutuksi kuin tunnin pätkissä, tai vähemmänkin, ja jokaista yötä odottaa jännittyneenä että kuinkahan vähän sitä unta ehtii saada tänäkin yönä. on vaikea pysyä positiivisena sen univajeen jatkuessa päivästä ja kuukaudesta toiseen. Ja se heräily monilla jatkuu vielä pidempään kuin ensimmäisen vuoden.

    Todellakin Vauvasta ja siitä vauvavuodesta pystyy nauttimaan ihan eri tavalla, kun ei ole itse ihan kuolemanväsynyt. :) <3

    Yks sellanen öisin nukkuva vauva tilaukseen tänne heti! :D

    • Reply Anna Wednesday, October 18, 2017 at 22:55

      Toivotaan, että sellainen vielä teille tulee :) Mä toivon kovasti, että jos meille vielä lisää lapsia suodaan, on heillä tämä sama hyvän nukkujan geeni :D

  • Reply Mom of one Wednesday, October 18, 2017 at 22:32

    Järkyttävä synnytys, imetyksen epäonnistuminen täysin, vaativa vauva ja keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus tekivät minun ensimmäisestä (ja näillä näkymin viimeisestä) vauvavuodesta yhtä itkua, surua ja selviytymistä. Avioero miehestä ei ole ollut kaukana. :( Vasta nyt lapsen ollessa 2,5 vanha tilanne on alkanut helpottamaan. Hyvä niin. Olisipa mullakin mennyt asiat toisin…

    • Reply Anna Wednesday, October 18, 2017 at 22:55

      Voi että :/ Paljon paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää jatkoonne! Kyllä se siitä! <3

  • Reply Venla Wednesday, October 18, 2017 at 22:46

    Neuvona, että kannattaa vauvan antaa välillä myös odottaa.. silloin saattaa joskus tulla turhautumiskiukku jopa itku. Se ei vahingoita lasta ollenkaan. Itse olen ollut maailman iloisin kun lapset ovat osanneet leikkiä itsekseen ja keskenään. Tämä on toteutunut sillä että en ole ollut koko aikaa seurana. Kun toinenkin lapsi on suunnitelmissa niin on hyvä että ei ole totuttanut lasta jatkuvaan seuraan. Varmaan suutut neuvosta, mutta kokemusta on Jo 17 vuoden ajalta ja useammasta lapsesta.

    • Reply Anna Wednesday, October 18, 2017 at 23:00

      Miksi suuttuisin tällaisesta? :) Eihän kommentissasi ole mitään asiatonta. En ehkä tosin ymmärrä, mitä Danten pitäisi odottaa? Ruokaa? Olla yksikseen, eli seuraa? Kyllä Dante joutuu usein myös odottamaan ja ollaan nimenomaan harjoteltu jo jonkun verran sitä, että kaikkea ei saa heti. Jos hän alkaa kitisemään jäädessään yksin, saatan kulman takaa kurkkia, mitä on tapahtumassa. Hän yleensä lopettaa melko heti ja keskittyy johonkin leluun tai sen tavoittamiseen ja unohtaa kitinän. En vaan koe meille oikeaksi tavaksi kasvattaa lasta niin, että hän makoilee itsekseen leikkimakossa pitkiä aikoja samalla kun me puuhaillaan omiamme. Hän on välillä itsekseen esim. pinniksessä lelujen kanssa, ja viihtyykin siellä hyvin välillä vartinkin. Yleensä hän kuitenkin kulkee mukana, ja on esim. rattaissa istumassa lelun kanssa kun teen pihahommia. Hän seurailee vieressä, minä jutustelen hänelle ja olen läsnä hänen kanssaan. Lapsi oppii kyllä olemaan yksin, ja sitä voi pikkuhiljaa harjoitella, mutta tässä iässä mielestäni hänen ei tarvitse antaa olla itsekseen pahemmin. On myös käsittääkseni normaalia, että lapsella ei ole malttia, vaan se tulee ajan ja harjoituksen myötä :) Dante myös itse asiassa osaa olla itsekseen hirveän hyvin. Joko lelun kanssa tai sitten katsellen Benjin puuhia lattialla. Hänhän nukahtaa itse omaan sänkyynsä, ja sitä ennen saattaa pyöriskellä pupun kanssa jokellellen vaikka vartinkin. En siis tiedä tarkoititko tällaista, vai mitä tarkoitit kommentillasi?

    • Reply Laalaa Friday, October 20, 2017 at 10:50

      No jaa-a.. Mulla on reilu kaksi vuotias tyttö joka leikkii ja touhuaa itsekseen varsin keskittyneesti ilman minua. Vauvana hän ei ollut hetkeäkään yksin sillä en vain raskinut jättää häntä yksin jotain leluja tuijottelemaan :) Itse uskon että _vauvoja_ ei tarvitse vielä yhtään mihinkään opettaa, etenkään odottamiseen. Olen ymmärtänyt että vauvan tarpeisiin pitää vastata niin nopeasti kuin suinkin, tällä luodaan vauvalle turvallinen peruspohja lähteä opettelemaan niitä uusia taitoja (kuten odottamista) sitten kun hän niihin on kypsä :)

  • Reply Kata Wednesday, October 18, 2017 at 22:48

    Voi että sä näytät kyllä niin onnelliselta näissä kuvissa ❤️

    • Reply Anna Wednesday, October 18, 2017 at 23:00

      Kiitoksia :) Danten kanssa ilmeeni on n. 100 % ajasta ihan riemuidiootti :D Ei osaa olla ilmeilemättä kun toinen on niin ihana <3

  • Reply Jennih Wednesday, October 18, 2017 at 23:44

    En osaa sanoa muuta, kuin että tämä on tärkeä postaus. Kiitos <3

  • Reply Kiasa Thursday, October 19, 2017 at 06:11

    Tuosta kylmästä porkkanasta piti vaan tulla sanomaan että se on tukehtumisriski kunhan tulee hampaita joten olkaa tarkkana.
    Toinen asia on että et voi kutsua D täysimetetyksi jos ootte alottaneet kiinteät ennen 6kk. Kunhan vaan mainitsen..en mitenkään syyllistä.

    • Reply May Thursday, October 19, 2017 at 08:34

      Porkkana voi olla riski myös ennen hampaiden tuloa, sillä ikenissäkin on yllättävän paljon voimaa ja niillä voi saada isojakin paloja irti.

      Sitten täysimetysasiasya. Vauva on täysimetetty niin kauan kuin hän saa pelkkää maitoa ja tarvittavat lääkkeet, esim. D-vitamiinin. Korvikkeen tai kiinteiden antaminen lopettaa täysimetyksen. Eli lasta voi täysimettää vaikka kuukauden tai kaksi ennen kuin alkaa antaa korvikkeita, jolloin lapsi on ollut täysimetetty sen kuukauden tai kaksi. Mikäli vauva on saanut ainoastaan rintamaitoa sen neljä kuukautta ennen kuin kiinteät on aloitettu, on vauva ollut täysimetetty neljä kuukautta. Ei ainoa mahdollinen täysimetysaika ole tuo kuusi kuukautta.

    • Reply Molly Thursday, October 19, 2017 at 11:51

      Mä en ymmärrä miksi kenenkään pitäisi edes teoriassa tuntea syyllisyyttä ratkaisusta, joka on oman perheen hyvinvoinnin kannalta se paras.

  • Reply Riikka Thursday, October 19, 2017 at 10:38

    Meillä on päivälleen 2 kk:tta nuorempi tyttövauva, joka myös on aina ollut hyvä nukkuja ja muutenkin todella kiltti vauva. On hänelläkin toki ollut huonompia päiviä, mutta kyllä silti koen, että myös meitä on hemmoteltu helpolla vauvalla, alahampaatkin tuli läpi niin ettei sitä olisi käytöksestä arvannut ja yllätyinkin aikamoisesti kun ne sieltä ylipäänsä bongasin :D Olin muuten ajatellut ihan samoin tuosta hampaattomasta hymystä kuin sinäkin, mutta voin kertoa että tuo hymy kahdella alahampaalla on myös jotain todella suloista <3 Pääasiani oli kommentoida tuota samaa ajatusta siitä voiko mahdollinen toinen lapsi olla "yhtä helppo".. Raskausaikana mietin kaikkea tulevaa ajatuksella mitä vaan voi käydä. Toivoin alatiesynnytystä mutta olin valmistautunut siihen että edessä voi olla myös sektiokin ja tämä sama ajatus päti aikalailla kaikkeen muuhunkin, niin imetykseen kuin vauvan uneen/luonteeseen ja itse raskauteen ylipäänsä. Ja kun nuo kaikki asiat ovatkin menneet paremmin kuin hyvin, niin totta kai jännittää voiko se mahdollinen seuraavakin raskaus/vauva olla yhtä iisi. Mun mielestä onkin paljon helpompi valmistautua esikoisen tuloon kun ei ole vielä mitään tietoa mitä tuleman pitää :) Turha kai tästä on sen suuremmin stressata, antaa ajan sitten näyttää kuinka käy ja täytyy ehkä koittaa kaivaa tuo sama asenne sitten esiin jos tarve tulee :)

    Ihanaa syksyn jatkoa teidän perheelle, Dante on kyllä valloittavan suloinen pieni poika <3

  • Reply Annika Thursday, October 19, 2017 at 11:47

    Huoh noita “imetystermejä”. Meillä on keskosina syntyneet kaksoset, jolla toisella refluksi vaivannut nyt joka päivä 4kk. Meillä vauvat joutuvat itkemään, jos esim olen koko päivän heidän kanssaan yksin. Ja kyllä tuo refluksikko itkee öisin. Olen 4kk herännyt joka yö 4-20 kertaa. On välillä tosi perseestä. Mut tästä huolimatta mulla menee mun miehen kanssa tosi hyvin. Omaa aikaa ei ole, sillä ei saada heitä nukkumaan kuin klo 23 vaikka tehtäisi mitä. Eikä tää nyt katastrofi ole..

    Mut sen sanon, et kyl sä tietäisit jos Dante ei olis helppo vauva :D Esim noi unet… Eihän tollasten kanssa voi ollakaan univelkaa :D En edes koe itse olevani kuoleman väsynyt, vaikka viime yönä heräsin vähintään 2h välein.. Enköhän mä vielä joskus nuku!

    • Reply Annika Friday, October 20, 2017 at 23:04

      Tosiaan mun kommentin perimmäinen pointti taisi olla, et ns rankka vauva-aika voi tosiaan lähentää parisuhdetta! Ja fiilistä myös itsestä, et vitsi oon kova mimmi, kun pyöritän tätä arkea! Tai et rankkuus ei aina tarkoita, et alkais mennä huonosti :) Onneksi!

      • Reply Jossu Saturday, October 21, 2017 at 09:30

        Mukavaa, kun löytyy ihmisiä, jotka noin ajattelevat :-) Itse koen, että en vain jaksa pyörittää arkea ja olen aivan zombina jos joudun heräämään yli 3 kertaa yössä (23-06 välillä). Sitkun vauva nukahtaa 7 maissa uudestaan, esikoinen 3v herää ja sit lähetään aamupuuhiin.
        Hrr, edelleen on hyvin muistissa kun vauva valvotti 3-06 ja sit esikoinen heräs. Itse en meinaa uskaltaa ajaa edes autoa kun silmät ei pysy mukana liikenteessä, saati että muistaisin jotain. Unohtelen todella paljon asioita, mikä on välillä todella raskasta..
        Päiväunista saa vain haaveilla ja mies ei millään herää öisin kun vauva itkee. Ainut mahdollisuus on ollut nukkua koko yö, kun vauva meni äidilleni yöksi. Nukuin 8h putkeen ja olin silti kuoleman väsynyt. :(

  • Reply Johanna Thursday, October 19, 2017 at 13:29

    Kiitos Anna, tämä postaus tuntuu lohduttavalta näin ensimmäistä odottavalle. Teillä on ihanasti jalat maassa ja osaatte nauttia vauvavuodesta! :)

  • Reply Mimi Thursday, October 19, 2017 at 14:03

    Meillä on Dantea 8 viikkoa nuorempi poika. Ekat kolme kuukautta oli hyvin itkuista aikaa ja vasta tällä viikolla poika on nukkunut ekat viiden tunnin pätkät. Rankkaa on ollut enkä tätä väsymystä pysty kuvailemaan millään mutta oon silti kiitollinen siitä että meidän ainoa “ongelma” on 3-5 kertaa yössä heräilevä vauva. Ja vaikka oon niin järjettömän väsynyt ettei tosikaan niin sanoisin silti että elämän parasta aikaa :) Allekirjoitan tuon että asenne ennen kaikkea, ja oma lapsi on parasta maailmassa, hänen takiaan vaan jaksaa. Tiheimpien heräilyjen aikaan jaksoin sillä että ajattelin sitä kuinka onnekas olen, että mulla on niin ihana poika, joka herää tarvitsemaan minua, äitiään. Nyt kun hän nukkuu paremmin, sekin on aivan mahtavaa :) ja kun aamulla vastassa on hymyilevä vauva, ei ole mitään parempaa. <3

  • Reply Laura Thursday, October 19, 2017 at 15:38

    Itse en myöskään kokenut vauvavuotta rankaksi. Päinvastoin! Meillä oli tosi helppo ja tyytyväinen vauva, joka nukkui hyvin <3 tilanne valitettavasti muuttui täysin päälaelleen hieman ennenkuin poika täytti vuoden. Herra löysi oman vahvan tahtonsa ja hänestä on nyt tullut melko temperamenttinen tapaus :D kävelyn oppiminen on myös sekoittanut yöunet ihan täysin. Meidän kohdalla siis taaperovuosi on ollut todella paljon raskaampi kuin vauvavuosi. Näin ei toki ole kaikilla ja tämäkin on vaan yksi vaihe. Aina jos vauvan kanssa tuntuu hetkittäin raskaalta, kannattaa muistaa että tilanne voi olla ihan toinen jo huomenna <3

  • Reply kms Thursday, October 19, 2017 at 16:02

    Kyllä Dante minustakin kuulostaa todella helpolle vauvalle. Yksi itkuisempi viikko nyt on varmasti ihan normaalia jokaiselle vauvalle. Meillä oli kolme itkuista kuukautta koliikin kanssa ja lisäksi rokotukset aiheuttivat joka kerta viikoksi mahavaivaa yms. Tähän mennessä hampaatkin on tehty kuumeen kanssa. Silti koen, että meillä on tuon alun jälkeen ollut suht helppo vauva. Pääasiassa tyytyväinen ja melko hyvin nukkuva. Nyt 8kk ikään mennessä kokonaisia öitä on takana jo useita ja pääasiassa mennään 1-2 yöherätyksellä. Vielä kun tuo tyttö oppisi nukkumaan päiväunia muuallakin kuin ulkona niin ei tarvitsisi kikkailla niin hirveästi unien kanssa, jos tulee jotain menoja päiviin. Mutta jos päiväunet kestää ulkona kuitenkin pari tuntia, niin tämähän on varsin pieni “ongelma”.

  • Reply Nimetön Thursday, October 19, 2017 at 19:23

    Toivottavasti et koe osaa kommentteja vähättelevinä, mielestäni oli vauva sitten helppo tai vaikeampi, on vauvan kasvatus rakkaudella silti ison ylpeyden aihe!! Kaikilla on omat väsymykset ja kipukohdat ja se on ihan mielettömön hieno asia, että sulla on mennyt noin hyvin! :) Siitä saa olla kiitollinen ja iloinen, niinkuin selvästi oletkin. Seuraavat lapset voi olla mitä vain, helppoja ja terveitä, koliikkisia tai kehitysvammaisia, mutta so what, tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa, siksi sitä ei kannata murehtia. Hyvä Anna!!

  • Reply -A- Friday, October 20, 2017 at 23:36

    Meidän kaksoset ovat jo kolmasluokkalaisia, mutta en voi kuin ilolla muistella ihanaa vauva-aikaa. Kumpikin söi hyvin, nukkuivat samaan aikaan pitkiä päiväunia eikä yölläkään heräilty. Neuvolassa aina sanoivat kuinka näytin levänneeltä – sitä olikin. Olen hyvin kiitollinen vauva-ajasta joka sujui hyvin. 😊

  • Reply pire Friday, October 20, 2017 at 23:46

    Kyllä “helpon” vauvan tunnistaa kun se osuu kohdalle :D Esikoinen itki ekat 3kk,ollu aina temperamenttinen ja malttamaton tapaus, aika huonosti viihtyi yksin, näin jälkikäteen ajateltuna, kun sisko 4kk saattaa nukahtaa leikkien lopuksi lattialle ilman että edes huomasin :D tuorein tapaus siis viihtyy älyttömän hyvin lattialla/sitterissä, kun esikoinen tarvi ja vaati seuraa. Muistan eräänkin ruuan laitto härdellin esikoisen ollessa 4-6kk ikäinen; jos meinasit tehdä ruokaa vauvan valveilla ollessa, piti tanssia laulaa ja jonglöörata samaan aikaan, että viihtyi sen aikaa yksinään. Yritin ajoittaa ruusn laiton aina päikkäri aikaan, muuten se ois ollu yhtä huutoa tai sirkusta :D tuoreimman tulokkaan kanssa ruuan teko tai oikeastaan mikään ei ole hankalaa. Ainakin itse oman kokemuksen perusteella allekirjoitan että on olemassa sekä helppoja että vaativampia vauvoja.

  • Reply Marianne Saturday, October 21, 2017 at 11:37

    Ihanaa että teillä on mennyt kaikki noin hyvin! :) Meillä esikoinen oli todella huono nukkuja, heräsin hänen kanssaan hyvänä yönä “vain” 5 kertaa, huonona yönä jotain 20-30 välillä ja päivisin nukuttiin 10-30 min pätkissä. Harmittaa kun vauva-aika meni niin sumussa väsymyksestä. Onneksi hän alkoi nukkua 2 vuotiaana juuri ennen kun vauva syntyi ja tämä vauva ei heräile kuin 2-6 kertaa yössä ja nukkuu päivisinkin pidempiä unia. En ole 2,5 vuoteen nukkunut näin hyvin ja pystyn nauttimaan nyt lasten kanssa kotona olosta paljon paremmin!

  • Reply Yhdenäiti Sunday, October 22, 2017 at 00:53

    Täällä yksi äiti, jonka kohdalla vauvavuosi ei ollut helppo.
    Sain lapseni 20-vuotiaana ja itse ainakin koen muoren ikäni olleen yksi merkittävä syy siihen, että minua ei neuvolassa kuuneltu kun kerroin lapseni oireista.
    Kuusi ensimmäistä elinviikkoaan lapseni oli rauhallinen ja “helppo” vauva, kunnes yhtenä iltana alkoi hirveä huutoitku, joka kesti 3 tuntia. Sama toistui puolisen vuotta joka ilta. Joka ikinen ilta 3 tuntia huutoa, koska “vauvathan itkee”. Minua ei kuunneltu neuvolassa silloinkaan, kun lapseni iho alkoi voimakkaasti oireilla. Lapseni myös pulautteli paljon. Lopulta sain onneksi avun terveysaseman lääkäriltä, joka oli hyvinkin järkyttynyt neuvolassa saamastani kohtelusta. Tämä ihana lääkäri konsultoi heti sairaalan lasten erikoislääkäriä, jolta sai ensihätään ohjeet miten toimia. Saimme myös lähetteen sairaalaan, jossa sitten todettiinkin maitoallergia, joka aiheutti voimakkaita oireita. Tämän diagnoosin myötä elämä helpottui paljon, vaikka maitoallergia toikin sitten ihan uudenlaiset haasteet elämään.

    Nykyään meillä on ihana ja iloinen nelivuotias, jonka maitoallergiakin on jo poissa, eikä muitakaan allergioita ole onneksi ilmennyt. :)

    Joka tapauksessa, tuo rankka vauvavuosi kuitenkin aiheutti itselleni sen, etten ehkä koskaan halua toista lasta. Toisen kanssa toki osaisin varmasti toimia nopeammin jos sama toistuisi, mutta siltikin minusta tuntuu, etten ehkä kestäisi samaa toistamiseen. Harmittaa kyllä että omalla kohdalla tämä on mennyt näin, sillä nuorempana halusin aina ison perheen.
    Noh, aika näyttää ja voihan olla että mieli joskus muuttuu. :)

    Hyvää Joulunodotusta sinne teille, teillä on kyllä valloittava pieni poika, joka saa varmasti osakseen hirveästi rakkautta. <3

  • Reply Siru Sunday, October 22, 2017 at 08:30

    Mulla myös aika samanlaiaet kokemukset kuin sulla. Olin kovasti varautunut vaikeaan vauvavuoteen jolloin ei saa nukkua ja parisuhde riutuu. Toki oli välillä vaikeita hetkiä, mutta kaiken kaikkiaan meni tosi kivasti. Suurimpana syynä varmaan oli se, että vauva nukkui hyvin eikä ollut kovin itkuinen. Tyttö on nyt 2,5-vuotias ja tähän mennessä koen, että vaikein aika oli 1-1,5-vuotiaana. Silloin meni yöunet levottomaksi varmaan monestakin syystä. Kävelemään oppiminen, eroahdistus, hampaat jne. Parisuhde ei tästäkään kärsinyt kyllä.

    Tää ei nyt sit ollut sellainen, “Ootappa vaan”-kommentti :D Mua ihmetytti kun sain vauvavuonna kuulla paljon, että ensimmäisen vuoden jälkeen helpottaa (mietin että mikä…) eli varmaan ollaan tässäkin poikkeus.

    Nyt odotellaan jännityksellä millainen meidän toisesta vauvasta tulee! Oon jo kuullut kommentteja, et se on sitten niin rankkaa parisuhteelle ja paljon vaikeampaa kahden kanssa jne jne…. Nyt vain odotan ja näen sitten itse miten menee.

  • Reply Elina Friday, October 27, 2017 at 12:10

    Kiitos postauksesta, todella tärkeä aihe! Minuakin peloteltiin odotusaikana tulevilla vaikeuksilla. “Kunhan siitä ensimmäisestä vuodesta jotenkin selviätte” jne kommentteja sain kuulla uselta suunnalta. Nyt sitten ihmetellään, että miksi tämä tuntuukin ihanalta ja leppoisalta. Jokaisella ihmisellä, äidillä ja perheellä on varmasti omat vaikeat hetket ja ajanjaksot, mutta niitä on turha yleistää. t. 2kk tytön äiti

  • Reply nunnu Friday, October 27, 2017 at 16:33

    Täällä myös helppo vauva ja ihana vauvavuosi meneillään. Oon ihan rakastunut tuohon vauvaan, ja itse jaksaa hyvin, kun vauva nukkuu hyvin. Tämä rohkaisuksi kaikille, jotka empivät lasten hankkimista. Rakkaus omaan lapseen on pakahduttavaa, ja suhde miehen kanssa on myös syventynyt, kun olemme nyt yhdessä vanhempia. On ihanaa nähdä mies isän roolissa, olen ylpeä hänestä. Tämä on ollut todella tunteellista aikaa. En ole koskaan elämässäni itkenyt onnesta näin paljon. Johtuu varmaankin hormoneista :D Meillä hankaluudet olivat ennen raskautta – keskenmenoja. En tiedä, olenko myös siksi niin onnessani nyt vauvasta. En oikeastaan vieläkään melkein voi uskoa, että minulla on nyt oma tytär. Kaikkea hyvää!

  • Reply Gugguubabyy Sunday, October 29, 2017 at 14:42

    Niin täysin samaa mieltä! 😍 Aivan älytöntä pelottelua ja kauhukuvia ja lausetta “niin vielä se on rauhassa tai vielä se nukkuu hyvin” kuulin varsinkin anopilta…:/ Mutta vaikka väsyttää niin pikkuinen on vaan joka päivä niin ihmeellinen ja maailman rakkain meille molemmille että meidänkin tapauksessa kaikki pelottelut oli täysin turhia.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post