Vanhempainvapaa – ehdottomasti mahdollisuus

Vanhempainvapaasta mainitsin kirjoittavani Mungolifen puolella, ja nyt oli vihdoin hetki aikaa palata aiheeseen. Perheenperustamisen ollessa vasta suunnitelmissa, pohdimme jo työnjakoa ja vanhempainvapaita. Yrittäjänä täysin vapaalle jääminen tuntui todella haastavalta, joten osittainen äitiysloma ja osittainen vanhempainvapaa kuulosti meistä sopivalle. Päätimme, että olen osittaisella äitiysvapaalla siihen asti, että vauva on kolme kuukautta ja sitten mies jää puoleksi vuodeksi vanhempainvapaalle. Tämä vaikutti sellaiselta “uhka vai mahdollisuus” -tilanteelta, joka olisi voinut mennä ihan miten vaan. Toki siinä äitiyslomani aikana miehellä oli oikeus pitää kolme viikkoa isyyslomaa, jotka hän pitikin heti lapsen synnyttyä ja nekin kertoivat jo paljon. Mieheni on ihanan omistuvainen isä, joka ei todellakaan olisi käyttänyt vanhempainvapaata “omaksi lomakseen” vaan nimenomaan lapsen kanssa olemiseen ja sen kiintymyssuhteen vahvistamiseen.

Lähtökohtaisesti jokaisella isällä tietääkseni on oikeus pitää tuo puoli vuotta vanhempainvapaata, eikä työpaikka käsittääkseni sitä saa evätä. Tilastollisesti harva isä kuitenkaan pitää vanhempainvapaata. Siihen on varmasti lukuisia syitä; yhteiskuntamme on aika matriarkaalinen mitä tulee lasten hoitoon ja lisäksi useilla perheillä talous on todennäköisesti enemmän miehen ansioiden varassa. Ihan jo senkin takia, että naisen euro ei ole yhäkään samalla tasolla miehen euron kanssa. Me laskeskelimme asiaa mielessämme (ja Excelilläkin) ja totesimme, että miehen vanhempainvapaa olisi ehdottomasti sen väärti, että taloudellinen tilanteemme olisi miehen tienestien osalta heikompi tämän ajan. Meillä kun oli niin uskomattoman hieno tilanne, että minä pystyn tekemään töitä kotoa, joten minun kotiin jäämistäni ei miehen vanhempainvapaa vaikeuttanut.

Valitettavasti puolen vuoden suunnitelmamme otti hieman osumaa, sillä miehen työpaikan vaihdoksen takia hän ei ihan pystynyt pitämään koko aikaa vanhempainvapaata. Hänelle tarjottu uusi työ oli sen verran hyvä ratkaisu koko perheelle, että päädyimme vaihtamaan suunnitelmaamme ja mies on vanhempainvapaalla kaiken kaikkiaan n. 70 % tuosta puolesta vuodesta. Toki varastoon jää vielä kuusi viikkoa isyyslomia ja vuosilomathan kertyvät vanhempainvapaallakin.

Meillä on sikäli poikkeuksellinen asema, että yleensä miehen jäädessä kotiin, äidin on palattava töihin. Yhdellä vanhempainvapaakorvauksella on vaikea pärjätä koko perhe ja tuntuu hieman oudoksuttavalta, että äiti palaisi töihin vauvan ollessa 3-kuinen. Itse en siihen olisi mitenkään pystynyt. Toki tämä äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen vaatii hieman omanlaista akrobatiaa, mutta en kyllä kadu tätä valintaa yhtään. Kirjoitin tämän valinnan hyvistä puolista Mungolifen puolelle omasta näkökulmastani, mutta tässä on paljon positiivista myös lapsen ja mieheni näkökulmasta.

Danten elämän toinen ja kolmas kuukausi näytti aika hyvin, millaista olisi, jos mies olisi kokopäivätyössä vauvavuoden. Aamulla ylös 6 jälkeen, lähtö töihin 7 jälkeen ja kotona taas 17 aikaan. Vauvalla on valveillaolotunteja siinä vaiheessa kolmisen tuntia jäljellä, ja siinä sivussa pitäisi syödäkin jotain, ja aina on pakottavia menoja milloin minnekin. Yhteistä laatuaikaa vauvan kanssa on siis luvattoman vähän tarjolla isälle. Kun mieheni jäi kotiin ensin kesälomalle ja sittemmin vanhempainvapaalle Danten ollessa 2,5 kk, heidän suhteensa muuttui heti. Miehen viettäessä kanssamme aikaa vuorokauden ympäri, hän omaksui roolinsa isänä ja ennen kaikkea vauvan hoitajana ihan älyttömän hyvin. Tällä hetkellä hän taitaa vaihtaa enemmän vaippoja kuin minä ja kaikki vauvanhoidolliset asiat menevät ihan samalla varmuudella kuin minulla; käsittely, pukeminen, syöttäminen, nukuttaminen ymsyms. Toki olen aina paikalla ja vietän itsekin paljon aikaa Danten kanssa, mutta eron alkuvaiheeseen huomasi kyllä heti, eikä vauvan jättäminen isänsä hoitoon pelottanut sekuntiakaan.

Alun hieman kömpelöt kanniskeluasennot ja vaatteidenvaihdot ovat muuttuneet. Enää ei pelota pään yli puettavat vaatteet, eikä jokaista asiaa tule tarkistettua minulta. Miehelläni on 100 % itsevarmuus ja itseluottamus, mitä tulee Danten kanssa puuhasteluun. Hän ei unohda mitään hoitokassista, hän tietää Danten rytmin ja osaa lukea tätä.

Parasta tässä on kuitenkin ollut isän ja pojan suhteen kehittymisen näkeminen. Dante rakastaa isiä ja isi saa ihan samat hymyt, naurut ja syliin hamuamiset kuin minäkin. Itse asiassa, isi saa paljon enemmän nauruja :D Nyt kun mies oli kuukauden välissä töissä, Dante selkeästi välillä hieman kaipasi häntä ja kun mieheni tuli kotiin, reaktio oli aina ylitsevuotavan iloinen. Tuota suhdetta on vaikeaa pukea sanoiksi, se on sellainen asia, jonka vaan huomaa. Itkun tullessa molempi syli on tasa-arvoinen. Katseiden kohdatessa pienillä kasvoilla on aina iloa ja sellaista turvallisuuden tunnetta. Isi on ihan eri tavalla tuttu, kuin mitä hän olisi, jos he näkisivät toisiaan kolme tuntia päivässä. Toki silläkin on väliä, miten sen kolme tuntia käyttää.

Muistan kuinka siskoni muistutteli mua jo ennen Danten syntymää, että en omisi vauvaa ja antaisin mieheni osallistua. Hän on seurannut vierestä tilanteita, joissa asiat eivät ole menneet kovin tasa-arvoisesti. Ja ymmärtäähän sen. Jos mies viettää vain kolmisen tuntia valveillaoloajasta vauvan kanssa, he eivät yksinkertaisesti voi olla todella tuttuja toisilleen. Vauva ehtii unohtamaan miehen välissä ja luottamuksen tason saavuttaminen on paljon haastavampaa. Myös äidin luottamuksen. Jos mies ei hirveästi ehdi osallistumaan konkreettisiin juttuihin, helposti tulee sellainen “minä teen ja anna minä näytän”-mentaliteetti. Koska vauva ei ole tuttu, häntä ei ehkä osaa isä myöskään lukea.

Jos minä saisin päättää, laittaisin kaikille isille pakolliseksi parin kuukauden vanhempainvapaan. Ei sitä tarvitse olla puoltakaan vuotta, vaan esimerkiksi 3-kuisesta 5-kuiseksi, jos mies olisi kotona osallistumassa lapsen hoitoon, voisi olla hyvin erilainen lapsi-vanhempi -suhde loppuelämän. Toki tiedostan, että moni vanhempainvapaalla oleva isä käyttää ajan oman kodin raksalla tai omien harrastusten parissa. Mielestäni vanhempainvapaan kuuluu olla nimenomaan aikaa, jolloin vanhempi ja lapsi käyttää vähintään kokopäivätyön tuntimäärän viikottain lapsensa kanssa. Siitähän sitä korvaustakin maksetaan. Töiden sijaan työnä on lapsen kasvatus ja hänestä huolehtiminen.

Ymmärrän tietenkin, että kaikille tällainen järjestely ei yksinkertaisesti ole mahdollinen. Suosittelen kuitenkin kaikkia odottajia ja tulevia vanhempia miettimään, voisiko isän kotona ololle tehdä enemmän aikaa? Ehkä käyttää säästöjä uuden auton sijaan pariin kuukauteen kotioloissa? Tai jo ennen raskautta ja raskausaikana pyrkiä säästämään puskuritiliä tälle ajalle? Yrittää sopia töissä ennen vanhempainvapaata tehtävistä ylitöistä ja vapaiden pankittamisesta tai pariksi kuukaudeksi edes mahdollisuudesta osa-aikaisiin tunteihin, jotta voisi olla töissä vaikka vaan kolmena päivänä viikossa. Julkisella sektorilla neuvottelut voivat olla aika haastavia, ja yksityiselläkin paljon työnantajasta kiinni. Aika paljon kuitenkin tuntuu olevan ymmärrystä ja joustavuutta, mitä olen ystävieni kanssa puhunut. Moni ei vaan ehkä edes ajattele tällaista mahdollisuutta, sillä sellainen “äidin paikka on kotona vauvan kanssa” ja “isä on töissä, äiti on vauvan kanssa” on todella tiukassa yhteiskunnassamme.

Mä kuitenkin lämpimästi suosittelen, että vauvan ensimmäisen vuoden aikana luo mahdollisimman paljon aikaa sille, että isä on lapsen kanssa kotona. Käyttämällä sitten vaikka isyyslomia ihan vaan kotona oloon tai säästämällä kesälomia vauvavuoteen ymsyms. Mikä vaan on oman työn ja työnantajan kanssa mahdollista. Se on itseään ruokkiva kehä. Kun isä on enemmän lapsen kanssa, osaa hän enemmän ja ymmärtää vauvaa paremmin, minkä todistaminen ruokkii äidin luottamusta tuohon suhteeseen ja hän uskaltaa luottaa ihan eri tavalla isään.

All in all, suosittelen punnitsemaan hyvin tarkkaan kaikki taloudelliset ja uraan liittyvät riskit ja miettimään, kuinka arvokasta tällainen mahdollisuus isän ja lapsen välillä on. Sen mielettömyys nimittäin yllätti jopa minut. 

Miten lukijani ovat järjestäneet vauvavapaat?

9+

Related Posts

13 Comments

  • Reply Laura Thursday, October 12, 2017 at 17:39

    Tuo oli meidänkin ajatus että isä jäisi pidemmälle vapaalle ja minä pitäisin lomia yms. Elämä kuitenkin yllätti ja meille tulee kaksoset. Vuosi remontoitu peruskuntoista rintamamiestaloa ja rakennettu autotalli. Nyt menee vaihtoon auto ja kaikki keräämäni vauvapuskurirahat menee tuplatavaroiden ostoon. Onneksi mies saa pitää pidemmät lomat ja ekstra vanhempainrahapäivät mitkä voi olla minun ja vauvojen kanssa samaan aikaan. Jännityksellä odotetaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

  • Reply Kms Thursday, October 12, 2017 at 19:51

    Meidän perheessä kuulutaan myös aika onnelliseen joukkoon, koska olen opettaja. Minun kesäloma-aikani on vain kesäkeskeytyksen aikana (eli en voi kerryttää lomia ja pitää niitä vanhempainvapaan loputtua, niin kuin aika moni muu äiti tekee). Minä siis olin koko kesän virallisesti kesälomalla ja tämä mahdollisti sen, että mies pystyi olemaan koko kesän ensin vanhempainvapaalla ja sen jäljeen vielä omalla kesälomallaan. Paras kesä ikinä! Ymmärrän, ettei tämä tosiaan ole kaikille mahdollista, mutta suosittelen todellakin, jos se vain jotenkin järjestyy.

  • Reply Maria Thursday, October 12, 2017 at 20:47

    Meillä on ollut selvää, että minä olen alussa kotona, sillä imetän. Tuntuisi vaivalloiselta pumpata kaiken illat maitoa valmiiksi seuraavaa päivää varten.. Miehen vuoro on olla puoö vuotta kotona lapsen kanssa siitä alkaen, kun lapsi on 1v. Meidän talous ei valitettavasti siihen taivu, että itse olisin vanhempainvapaalla ja mies muuten vaan kotona (tai toisinpäin). Molemmathan eivät voi olla vanhempainvapaalla samaan aikaan. Tietysti osittaisella vanhempainvapaalla voi olla, mutta taas oltaisiin siinä tilanteessa, että joutuisin pumppailemaan maitoa.

  • Reply Kaisa Thursday, October 12, 2017 at 20:49

    Olen ehdottomasti samaa mieltä! Meidän perheessä vanhempainvapaat jaettiin niin, että minä olin kummankin lapsemme kanssa kotona siihen saakka, kun lapsi täytti vuoden ja sen jälkeen mieheni jäi kotiin esikoisen kanssa 4 kk:n ajaksi ja kuopuksen syntymän jälkeen puolen vuoden ajaksi. Meidän perheessä oli taloudellisesti järkevääkin, että mies oli kotona hoitovapaalla, koska minä tienaan miestäni enemmän. Itselleni töihinpaluu oli ihanan helppoa, kun mies ja lapset jäivät aamulla rauhassa kotiin ja itse sain lähteä oman aikatauluni mukaan töihin, eikä tarvinnut heti aloittaa sitä iänikuista päiväkotiin kuskaamista. Töistä ei myöskään ollut ihan niin tulenpalava kiire kotiin, kun tiesi, että hyvin ne siellä kotona pärjää. Lasten aloitettua päivähoidon sitä joutuikin aina tulemaan jäätävällä kiireellä lapsia hakemaan, ettei päivähoitopäivä mahdottomasti venyisi. Mutta all on all ehdottomasti jokaisen isän pitäisi viettää lastensa kanssa aikaa heidän ollessa pieniä, ja myös niin, ettei äiti vaihtaa koko ajan vieressä!

  • Reply Anni Friday, October 13, 2017 at 12:49

    Meillä oli siinä mielessä “onnellinen” tilanne, että olin itse sairaslomalla, kun nyt jo 2-vuotias lapsemme oli 5 kk – n. 10 kk. Mies oli siis vanhempainvapaalla ja minä kelan sairaspäivärahalla. Taloudellisesi tuli toki vähän takkiin, mutta olihan tuo korvaamaton aika isän ja lapsen välisen suhteen kannalta. Meillä se ero, että olimme molemmat kotona ja saimme hoitaa lasta yhdessä eikä esim. imettäminen vaikeutunut. Harva esim masennukseen sairastanut äiti hoksaa, että voisi saada sairaslomaa ja mies voisi jäädä kotiin kaveriksi.

  • Reply Nonna Friday, October 13, 2017 at 12:53

    Meilläkin ollaan onnellisessa asemassa, kun mieheni on pyörätuolissa ja eläkeellä, eli päivisin kotona. Olen hänen omaishoitajansa, eli saamme olla koko perhe kotona! Parasta! <3 Ja juurikin tuo, että myös isi on aivan yhtä ihana lämmittää äidin sydäntä hurjasti.

  • Reply Rapi Friday, October 13, 2017 at 16:05

    Meillä raha sanelee kuinka toimitaan, ei paljon mahdollisuuksia ole. Uskon että hyvä kuitenkin tulee, vaikka töitä on koko ajan tehtävä miehen ja itsekin töihin täytyy palata aikas nopeaan.

  • Reply Anna Friday, October 13, 2017 at 20:29

    Mies on pitänyt isyysvapaita ja mm. vaihtanut lomarahat vapaaksi. Mut muutoin me ollaan menty “perinteisellä” kaavalla eli minä hoidan lapset päivisin ja mies on töissä.
    Lapset ovat nyt 2 ja 4 vuotta eli minulla on vielä vuosi aikaa hoitovapaalla. Jonkin verran teen erilaisia töitä ja niitä on tarkoitus jatkossa lisätä. Luultavasti irtisanon itseni työpaikastani ja pidämme lapset kotihoidossa kouluikään saakka. Elämme sitten miehen palkalla ja niillä mitä itse ehdin tienata satunnaisilla töillä.
    Uskon että lasten on paras olla kotihoidossa eikä yhtään houkuta aloitaa päiväkotirumbaa. Haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa vielä kun ovat pieniä.

  • Reply Savon Friday, October 13, 2017 at 23:01

    Meillä on perheenlisäys vasta suunnitteilla, mutta olemme pohtineet asiaa jo valmiiksi. Olen vankka tasa-arvon kannattaja ja olemme päättäneet, että jaamme vapaat 50/50. Olen ensin kotona vauvan kanssa ihan fyysisen palautumisenkin vuoksi ja toisen vuosipuoliskon mies on kotona. Molemmilla on vaativat työt, mutta uskon että molempien työpaikoilla suhtaudutaan asiaan myönteisesti. Mies tienaa enemmän kuin minä, mutta säästämme toki etukäteen puskuria ja mielestäni tilapäinen tulojen pienentyminen on pieni hinta siitä vapaudesta minkä minä saan järjestelyn myötä ja miehelle isänä tietysti aivan korvaamaton asia. Olen nähnyt myös esimerkkilaskelmia siitä, paljonko paremmin tienaavan kotiin jääminen maksaa eikä ero ole mikään huimaava. Uskomukset ovat kuitenkin tiukassa.

  • Reply Mintsu Saturday, October 14, 2017 at 21:08

    Meillä esikoisen kanssa minä pidin äitiysloman jonka jälkeen mies jäi kotiin vauvan ollessa 10kk (ensin kesälomalle, sitten hoitovapaalle) siihen saakka että esikoinen oli 1v 5kk. Sitten jäinkin taas uudestaan äitiyslomalle. Mies oli siis kotona esikoisen kanssa 7kk ja juuri tänään viimeksi muisteli kuinka upeaa aikaa tuo oli <3 Mulle tämä oli hieno mahdollisuus palata lasten välissä hetkeksi työelämään ilman huolta esikoisen hoidosta ja kannatti koska sain tuona aikana vakityön jonka johdosta mulla oli mukava ja turvallista jatkaa kotonaoloa siihen saakka että esikoinen oli 4v. Muuten en varmaan olisi tuossa välissä ehkä töihin mennyt, toki ammattitaidon säilyttämiseksikin ratkaisu oli kyllä hyvä.

  • Reply Seija Monday, October 16, 2017 at 21:22

    Ammattitaidon säilyttäminen on hyvä pointti! Omassa sairaanhoitajan työssä työpaikallani tipahtaa kyllä nopeasti kärryiltä! Meillä myös raha sanelee, että töihin on palattava nopeasti minunkin! Kunpa olisi saanut rahaa enemmän säästöön, niin ei tarvitsisi hoitoon heti tuupata. Onneksi ihana hoitopaikka naapurissa valmiina odottamassa!

  • Reply Suvi Monday, October 16, 2017 at 22:50

    Postaus herättää minussa hieman ristiriitaisia tunteita, sillä en oikein ymmärrä miten imetys olisi esim. meidän tilanteessa mahdollista jos olisin mennyt töihin äitiysloman jälkeen ja mies olisi jäänyt vanhempainvapaalle. Meidän ensi viikolla 6kk neiti ei juo eikä ole juonut ollenkaan pullosta (yrityksistä huolimatta siis) eli ruokkiminen olisi aika mahdotonta. Meillä myös minä tienaan enemmän, eli olisikin ihan järkevää palata pian töihin. Jos tilanteemme olisi sama kuin teillä, eli pystyisin työskentelemään kotona, ehdottomasti olisimme tehneet samoin kun te :)

    Olen ajatellut olla kotona siihen asti, että neiti on n. 1v3kk ja sen jälkeen mies pitää loput vanhempainvapaansa. Vanhempainvapaansa jälkeen mies voisi minun puolestani olla hetken hoitovapaalla, varmasti pärjäisimme muutaman kuukauden taloudellisesti.

    Itse mietin aina kovasti tätä arvostelua, että äiti jää automaattisesti kotiin vanhempainvapaalle yms. Kuitenkin suositellaan täysimetystä (4-)6kk ja sen jälkeen osittaisimetystä väh. vuoden ikään asti. Imetys mielestäni vaikeutuu, lähes muuttuu mahdottomaksi jos äiti menee normitöihin eikä lapsi esim. syö pullosta. Muutenkin työlästä miettiä, mitä tekee pinkeille rinnoille työpäivän aikana. Vaikka olenkin rohkea julki-imettäjä ja mutkaton ihminen muutenkin, niin kokisin todella oudoksi pumppailun työpaikallani (huom. puhun vain omasta työstäni). Nämä asiat koen pienenä epäkohtana, mutta mallit mitä nyt on väläytelty perhevapaille (5+5+5/6+6+6) kyllä onneksi mahdollistavat aika hyvin nämä imetysasiat ja samalla isän vanhempainvapaat. Nykyinen malli ei kovin hyvin.

  • Reply Jossu Saturday, October 21, 2017 at 09:46

    Olisin ehdottomasti halunnut, että mies osallistuisi enemmän vauva-arkeen, ja olisi vanhempainvapailla. Mutta hänelle se oli ehdoton ei :/ Hän maksaa omistusasunnosta, kahdesta autosta, venepaikasta ja kaikki vakuutukset päälle.. Ei ollut mahdollista, kun se korvaus on niin pieni, että ei riitä puoliinkaan laskuihin :(

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post