6 kk

Tämä pikkuherra täytti tänään puoli vuotta ja asiaa on juhlistettu hedelmäsoseilla ja miljoonalla pusulla. Menneet puoli vuotta ovat olleet aika mielettömät ja niistä jää paljon hyvää muistoihini. En tiedä olinko varautunut vauva-arkeen jotenkin pessimistisesti kun viime ajat ovat olleet kuitenkin todella positiivinen yllätys. Aikaa on myös itselle ja omille jutuille, töitä on ehtinyt tekemään ja samalla kuitenkin lähes kaiken Danten valveillaoloajan vietän hänen kanssaan. Ehkä musta on vaan tullut tosi tehokas :D

Näin jälkeenpäin ajatellen, allekirjoitan väitteen siitä, että ensimmäisen kolme kuukautta ovat rankimmat. Tuntuu, että viimeiset pari kuukautta Danten kanssa on ollut tosi helppoa. Tuntuu, että olemme oppineet kommuikoimaan hänen kanssaan. Jälkeenpäin arvioiden siinä toisen elinkuukauden aikana oli ehkä rankinta, kun refluksi vaivasi ja päivisin saattoi itkukohtauksia tulla useitakin. Tuoreena äitinä sitä taisteli kahden tulen välissä. Toisaalta koki, että se itkeminen ei ollut omalle vauvalle normaalia, toisaalta kuuli joka puolelta, miten vauvat nyt vaan itkee ja sellaista se on. Onneksi pidimme päämme siitä huolimatta, että vauva kasvoi hyvin ja nukkui yönsä kunnolla. Refluksidiagnoosi mahdollisti meillä sen hoitamisen ja kun sitten vielä löytyi liian kireät huuli- ja kielijänne, jotka leikattiin, ongelma poistui täysin. Ensi kuukaudet opetti meille sen, että me tunnemme oman lapsen parhaiten ja sitä äidinvaistoa, joka suodaan, kannattaa kuunnella. Meillä poika kasvoi erittäin hyvin, oli hyvä imuote rinnasta päällepäin ja yötkin tuo nukkui. Silti vaan refluksi aiheutti kipuja ja oireet loppuivat kuin seinään kielijänneleikkauksen jälkeen. Tietyllä tapaa tämä toi myös itsevarmuutta Danten käsittelyyn. Osaamme erottaa hyvin kivusta johtuvan itkun ja tuittuilun, ja on helpompi myös toimia kun ymmärtää lasta.

Nyt onkin ollut todella rauhallista ja D on lähes poikkeuksetta hyvällä fiiliksellä. Puoli vuotta Danten kanssa tiiviisti vietettyäni voisin sanoa, että poika on äärimmäisen hyväntuulinen ja iloinen, mutta myös malttamaton tuittupää sille päälle sattuessaan. Kaikki pitää saada nyt ja heti (kehen lie tullut) ja desibelit nousee tarvittaessa kyllä todella kaakkoon. Onneksi n. 97 % ajasta menee hyväntuulisena ja oikeastaan ainoa takuuvarma kiukku iskee jos tyyppi laitetaan autoon turvaistuimeen, eikä saa jotain lelua tai suuhun törkättävää samointein. Turvaistuimessa olo edelleen pahentaa refluksia, sillä usein pidemmän automatkan jälkeen tulee aina isompi puklu. Tällä hetkellä Dante ryömii melko määrätietoisesti kohti haluamaansa kohdetta, joskin yleensä turhautuneen ähinän saattelemana. Paljon mieluummin hän jo istuisi tai kävelisi, mutta kumpaankaan ei vielä taidot riitä. Kävelytuolissa herra saa välillä viihtyä vartin kerrallaan ja se on maailman lempparein paikka olla.

Ruoka uppoo hyvin ja tänään kun haettiin MPR- ja influenssarokotteet, tyyppi painoi pikkuisen vaille 8 kiloa ja hieman päälle 70 senttiä. Mieletöntä ajatella, että meillä on tuplasti isompi ja kaksikymmentä senttiä pidempi vauva kuin tasan kuusi kuukautta sitten. Kovasti ollaan yritetty tarjota kaverille pehmeitä ja kovia kirjoja ja vaikka mitä leluja, mutta eniten iloa on tällä hetkellä kaiken viemisestä suuhun. Hampaiden tulon välillä aiheuttaessa harmia, kuoritut jääkaappikylmät porkkanat on pop. Unipupu ja isin tekemänä kovaääninen hatshiuuu aiheuttaa takuuvarmasti hymyjä ja mahan pärisyttely naurua ja kiljaisuja. Ääni alkaa vissiin hieman löytymään, sillä pieni kiljukaula on ollut nimensä veroinen. Hirveästi höpöttää omiaan ja kiljahtelee minkä ehtii. Viimeisen kuukauden jo entisestään aktiivinen poika on jotenkin vielä enemmän kiinnostunut kaikesta ympärillään ja on koko ajan oltava liikkeessä ja puuhailemassa. Tykkää aktiivisesti osallistua ja olla mukana tekemisessä ja on kiinnostunut aivan kaikesta. Mä vähän luulen, että kun kaveri alkaa liikkumaan kunnolla itsekseen, mä en paljoa ehdi päivän aikana istahtamaan :D

Nyt tuntuu siltä, että eletään todella seesteistä kautta ja seurataan vaan joka päivä pieniä kehitysaskeleita hirveän monella eri elämän osa-alueella. Yöunet on pitkiä ja yllättäen päikkäritkin alkaneet pidentyä liikkellelähdön myötä. Taitaa tyyppi kuluttaa energiansa aika kokonaisvaltaisesti tällä hetkellä ja jaksaa usein nukkuakin pidempään. Päivät menee äärimmäisen aktiivisena, mutta toisaalta yöunetkin ovat useimmiten kaksitoista tuntia yhdellä lyhyellä syötöllä.

Tukkaa ollaan päältä lyhennelty jo kolme kertaa ja se on edelleen ihan superpitkä. Sivuilta alkaa hiukset selkeästi ohenemaan ja lähtemään, kun alta tulee vaaleampaa ja vähän karkeampaa tukkaa. Saa nähdä milloin toi hullu reuhka lähtee kokonaan. Tukka on myös vaalentunut ihan hirveästi, varsinkin kun vertaa noihin kolmen kuukauden takaisiin kuviin.

Hampaita ei vielä ole näkynyt, mutta ne selkeästi tekevät tulojaan. Välillä on hieman huonotuulisempia päiviä kun koko ajan haluaisi vaan pitää jonkun sormea tai jotain kylmää suussaan, ja oikeen rapsuttaa sillä niitä ikeniään. Mä rakastan niin valtavan paljon tuota hampaatonta hymyä, että en yhtään hoputtele niitä hampaita.

Dante tykkää: hedelmäsoseet, peilit, kaikki kiiltävä (mun yöpöydän lamppu taitaa olla suosikki) Benji, unipupu, pusuttelu ja pärisyttely, isin kitaransoitto ja kaikki mahdollinen pieni akrobatia pää alaspäin roikkumisesta ylös nosteluun.

Dante ei tykkää: kaurapuuro, kovat yhtäkkiset äänet, niistäminen, autossa olo ja hitaus ruoan antamisessa :D

Sellainen puolivuotias meillä täällä. En malta odottaa, mitä seuraava puolivuotinen tuo mukanaan :) ♥

On jännä huomata, miten paljon hän muuttui ensimmäisen kaden kuukauden aikana ja miten vähän hän on muuttunut viimeisen kolmen kuukauden aikana. Vasemannpuoleinen kuva on kun Dante on 2 vk, keskimmäinen kun hän on 3 kk ja viimeisin tänään, 6 kk. Jotenkin näiden kahden kuvan välillä ei hirveästi ole muuta eroa kuin se, että hän näyttää vähän pidemmältä ja piirteet ovat vähemmän pyöreät ja enemmän lapsimaiset. Tukka on vaalentunut ja sivuilta hieman ohentunut. Muuten aika samannäköinen poitsu se siinä ♥

12+

Related Posts

3 Comments

  • Reply Elina Alanne Saturday, October 7, 2017 at 12:49

    Hei! Pakko laittaa viesti hampaiden tulosta. Meillä päivisin hampaidentulo näkyi lähinnä huonolla ruokahalulla ja pienellä kuolaamisella, mutta öisin oli tuskaa. noin 7kk ikäisenä alkoi tekemään yhtäkkiä 4 hammasta kerralla ja melkein 4 viikkoa yöt olivat ihan kamalia. Mikään ei tuntunut auttavan ei edes särkylääke. Sitten satuin juttelemaan erään tuttavan kanssa, joka on lääkäri ja hän kehotti kokeilemaan “Aftamed” geeliä. Hallelujah sanon minä. Geeli tekee ikenen päälle kalvon joka turruttaa kutinaa ja koska ien on hieman verillä, kun hammas puskee ulos, auttaa geeli myös siihen kipuun. Me ollaan sen jälkeen selvitty hampaiden tulosta hyvin nukkuneena 😃
    Me käytimme sitä vain yötä vasten sillä tosiaan päivisin en kokenut, että lapsi olisi sitä tarvinnut.

  • Reply Eevi Saturday, October 7, 2017 at 15:21

    Kyllä on kaunis lapsi ❤️

  • Reply Suvi Wednesday, October 11, 2017 at 18:43

    Voi että mikä hurmuri!! Dante on aivan ihana! :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post