Muutto vauvan kanssa

Huhh, muutosta on nyt reilu viikko, mutta täällä eletään kyllä edelleen ihan älytöntä kaaosta. Normaalisti muuton jälkeen vedän aamuyöhön asti purkamista ja paikalleen laittamista, nukun liian vähän, syön noutoruokaa ja ylipäätään muuttohommat käy vähän kaiken muun edellä. Nyt ollaan edelleen melkein samannäköisessä tilanteessa kuin viime maanantaina, sillä mies on tällä hetkellä töissä ja mulla on kodin purkamisen ja omien työjuttujen lisäksi käsillä pieni viisikuinen kultakimpale.

En tietenkään ole koskaan muuttanut muun ikäisen vauvan kanssa, mutta oma kokemukseni on kyllä sellainen, että viisikuukautinen ei ole optimi muuttamiseen yhdistettynä :D Meillä on kiitos kaikille korkeammille voimille hyvin nukkuva ja rauhallinen vauva, joskin aktiivinen sellainen. En osaisi kuvitella, miten hankalaa tämä kaikki olisi jos vauva olisi vielä ns. suuritarpeinen. Jos kuitenkin voin yhden vinkin antaa, niin kannattaa hoitaa muutto alta pois ennen kuin vauva on 3kk+. Jos vaan mahdollista. 

Nyt pieni nimittäin pyörii jo aika paljon ja hänen jättäminen hetkeksikään mihinkään muualle paitsi lattiatasolle on vaarallista. Sitterissäkään hän ei enää voi olla itsekseen, nimittäin pönkää itseään istumaan. Syöttötuolissa taas ei voi pitää kovin pitkään, nimittäin ei vielä ihan istu kunnolla. Dante on just nyt siinä iässä, että haluaa hirveästi olla liikkeellä, muttei osaa vielä. Haluaa hirveästi istua, muttei tuetta osaa vielä. Haluaa hirveästi saada hyppysiinsä tietyn lelun, muttei yllä vielä. Tuollainen tietysti turhauttaa kovasti ja hän haluaisi ihan hirveästi koko ajan, että joku pitää hänelle seuraa, pitää sylissä ja leikittää. Ja siinähän ne mun päivät menee. Älkääkä ymmärtäkö väärin, mikään ei ole ihanampaa kun Danten kanssa puuhailu, mutta valitettavasti se ei edistä ollenkaan näitä laatikoiden purkuja.

Tyyppi onneksi posottelee sellaisia 11-12 tunnin yöunia, mutta päikkärit on maksimissaan puolentoista tunnin mittaisia jos sängyssään nukkuu. Liikkeellä rattaissa voi nukkua parikin tuntia, tai sitten niin, että minä nukun vieressä ja hän minun kainalossa. Kumpikaan pitkien päikkäreiden takeista ei vaan vapauta mun käsiä muuttohommiin.

Lisäksi Dantella taitaa olla nyt juuri sellainen kausi, mitä monet vauvaopuksetkin enteilevät. Kuulemma n. 23-26 viikon tienoilla vauvat alkavat ymmärtämään suhteita ja etäisyyksiä, ja ilmestyy ymmärrys siitä, että joku lelu on oman yltämisen ulkopuolella tai että äiti voi lähteä pois, eikä hän enää yllä äitiin. Oli sinänsä aika hauska lukea tästä, koska oon juuri huomannut tämän Dantessa. Hän nimittäin seuraa mun menemistä ja tekemistä hirveän tarkkaan ja kun katoan hetkeksikin jonkin näköesteen taakse, alkaa huhuilu tai pieni kitinä. Jostakin luin, että tässä iässä on hyvin tärkeää vahvistaa ymmärrystä siitä, että äiti (tai isä) tulee takaisin kyllä, ja tukea lapsen perusturvallisuuden tunnetta olemalla lähellä. Dante on myös tosi sosiaalinen tällä hetkellä, eikä hirveän pitkiä aikoja ole kiinnostunut leikkimään itsekseen jollain lelulla. Niinpä mun päivät menee loruillessa, lauleskellessa, leikkiessä ja kuvakirjoja selaillen.

Päikkäriajat menee lähinnä oman ruokailun, suihkun, yms. olennaisen parissa ja kun nukkumatti kerää pienen talteen joskus iltakahdeksan aikoihin, on aika kaikelle muulle. Siinä ne päivät meneekin. Sinänsä tavallinen arki kulkisi näin oikein mukavasti ja nautin siitä, miten paljon aikaa saan viettää Danten kanssa. On kiva leikkiä ja olla läsnä, mutta eipä se kyllä muuttoa avita. Hommat seisoo ja illalla on jo itsekin vähän väsynyt ja paras oma energia on tipotiessään. Välillä oon taiteillut jotain laatikoita auki kuin mikäkin hokkuspokkus-taiteilija Danten makoillessa lattialla vieressä tutkailemassa tekemistäni ja viihdyttänyt samalla häntä hassuilla ilmeillä ja lauluilla. Välillä oon luovuttanut koko homman ja vaan nauttinut Danten kanssa auringon lämmöstä terassilla tai sängyllä makoilusta ja höpöttelystä. Ei kai tässä kiire mihinkään ole.

Jälkiviisaana sitä olisi ehkä ollut helpompi muuttaa hieman aiemmin, mutta toisaalta, menee se näinkin. Joskin huomattavasti hitaammin :D

Tän päivän tavoitteena olis tosin purkaa vihdoin Danten huonetta vähän, sillä meillä alkaa olla vähän vaatevalikoima suppea. Varsinkin kun tästä meidän syksystä ei ota selvää. Välillä tarvii villapipoa ja välillä on tosi lämmin, ja meidän paras välikausihaalari on vielä jossain laatikon pohjalla.

P.S. Oon aivan rakastunut näihin kuvassa näkyviin uusiin Gugguun kypärämyssyihin! Niitä on vielä muutamaa väriä jäljellä myynnissä, joten kannattaa käydä vilkasee. Meillä ainakin ihan mahtava käytössä, söpö ja helppo pukea päälle. Noi on vähän ohuempia kuin ne sidottavat pipot, joten nyt kylmimpinä päivinä kun on ollut aika kylmä nää on ollut ihan pelastus. Meillä on myssystä väri grey ja haalarissa tuo uusi purple väri harmaalla vetskarilla.(*tuotteet saatu)

7+

Related Posts

24 Comments

  • Reply Anniina Tuesday, September 12, 2017 at 21:14

    Gugguuta koskevan tekstin yhteydestä taitaa puuttua huomio siitä, että kyseessä on mainos?

    • Reply Tanya Wednesday, September 13, 2017 at 10:54

      Niin..jossain taisi lukea, että vaatteet olivat lainassa Gugguulta.

      • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 17:57

        Ei ole lainassa, on ihan saatu heiltä :)

    • Reply Anna Wednesday, September 13, 2017 at 11:35

      Totta, unohdin merkitä, että nuo on saatu, kun tuli vasta lopuksi mieleen tuo mainita. Ollaan ostettu niin paljon noita Gugguuita, että unohtuu välillä, että jokunen on saatukin :) Nyt on korjattu :)

  • Reply Anniina Wednesday, September 13, 2017 at 03:33

    Voi kaimani, että joku kokee tarpeelliseksi tehtäväkseen huolehtia tällaisista asioista toisen blogissa… :)

    Meidän pienen laskettu aika on marraskuussa ja nyt (yllättäen!) hänen tulonsa myötä ollaan alettu etsiä isompaa asuntoa. Oon mielessäni kauhistellu, kuinka pienen nyytin kanssa muuttaminen tulee olemaan hankalaa, mutta tämä teksti antoi uutta näkökulmaa! Jos saisimmekin muuton pois alta ennen tuota lapsen ikää, kun hän alkaa (yrittää) mennä ja tehdä. Haha, Miten mahtaa käydä :)

    Ja hirmu suloinen on tuo tupsullinwn päähine! :)

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 17:57

      No ihan hyvä varmistaa, ettei ole piilomainontaa, mullakin välillä unohtuu joku merkintä tässä kaiken kiireen keskellä :)

      Toki alkukuukausina on omat riskinsä, kuten koliikki, oma vointi synnytyksen jälkeen yms. mutta pakko sanoa, että ryömivä/konttaava vauva, kun ympärillä on rojua, roskia ja esim. nauloja, ei oo hirveen hyvä :/ Tsemppiä siis teillekin tulevaan! :)

  • Reply Jii Wednesday, September 13, 2017 at 08:38

    Samaistun täysin!😄 Täällä tosin ollaan vasta siinä vaiheessa, että nykyinen koti pitäis olla tyhjänä parin päivän päästä… Eli pakkaamista vielä tiedossa ihan runsaasti! Ja luonnollisesti kaikki purkamishommat edessä. Meidän 6,5 kk vauva ei myöskään todellakaan oo optimaalisimmassa muuttoiässä näin äidin näkökulmasta, koska ei enää pysy paikallaan, vaan liikkuu ympäriinsä (joten pitää olla silmät selässä koko ajan), vaatii huomiota muutenkin ja tietenkin syötöt yms. vie aikaa. Ja mies on päivät töissä. Eli päivisin pakkaaminen ei edisty juuri ollenkaan… 😃😇

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 17:57

      Apua. Ootteko kokeillu esim. sellaista kävelytuolia? :D Pysyisikö siinä turvassa?

  • Reply Mintsu Wednesday, September 13, 2017 at 10:57

    Me muutettiin tosiaan kerrostalosta paritaloon kun esikoinen oli 2kk ja se oli kyllä tosi helppo muutto. Tai no niin helppo kun vaan muutto voi olla. Remppaakaan ei tarvinut tehdä lainkaan kun kyseessä oli täysin mieluinen uudiskohde. Muistan että esikoinen vain nukkui ja nukkui. Ihania aikoja <3 :) Pakko kuitenkin kertoa että siitä muutama vuosi eteenpäin meidän raksavuosi taas sijoittui aikaan kun lapset olivat 2 ja 3 ja SE jos jokin oli haastavaa. Pieni ikäero ja pari aktiivista taaperoa, jaiks. No onneksi olin sentään vielä kotona tuohon aikaan, töihin palasin vasta kun talomme valmistui.

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 17:58

      Mä en ikinä lähtis tollaseen projektiin. Nostan todella korkealle hattua, että saitte projektin onnistumaan :)

  • Reply Paula Wednesday, September 13, 2017 at 18:51

    Tuo ikä oli kyllä meidänkin vauvalla se vähän hankala. Nyt lähes 8 kk iässä tyyppi viihtyy niin paljon paremmin, koska pääsee paikasta toiseen ja osaa istua. Tosin nyt ongelmana on se, että koko ajan saa kaivella roskia suusta (joita ei lattialta löydä kukaan muu kuin vauva ja mikroskooppi)) jaelastaa viherkasvit innokkaalta kaivelijalta ja mitä näitä nyt onkaan.
    Kantoreppu auttoi kyllä tuossa 5-6 kk iässä huomattavasti. En tosin tiedä, miten kätevä se on muuttohommissa, mutta monta kotihommaa olisi itselläni kyllä jäänyt vauvan kanssa odottamaan ilman reppua/liinaa.

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 17:58

      :D :D Joo, meillä viihtyy välillä vähän aikaa syöttötuolissa, välillä vähän aikaa sitterissä ja tuettuna istumassa lähellämme. Ei viihdy selällään kun haluaa liikkeelle, ei viihdy mahallaan, kun haluaa liikkeelle, ja turhautuu kun ei pääse liikkeelle :D Koko ajan joku mättää siis :D

      • Reply Kms Saturday, September 16, 2017 at 21:26

        Meillä oli kans just tällaista kun tyttö halusi niin paljon liikkeelle ja ei vaan päässy. Sitten kun keksi sen ryömimisen, on viihtynyt paljon paremmin. Jopa aamukahvin juominen onnistuu nykyään rauhassa kun neiti pääsee liikkeelle ja viihtyy itsekseen paikkoja tutkien. Tosin nyt syöksytään häntä pelastamaan siinä lomassa aina jostain kiipelistä kun osaa nousta tukea vasten, muttei osaa tulla turvallisesti alas :D

  • Reply Jennam Wednesday, September 13, 2017 at 20:35

    Aivan ihanat silmät teidän pojalla! Oikein tähtisilmä :). Me muutettiin vauvan ollessa 4 kk ja ei siitä jääny kauheasti muuta mieleen kuin paniikki siitä, ettei ollut sopivia jouluverhoja uusiin ikkunoihin :D. Itse olin tosin nostokiellossa, joten sain keskittyä lähinnä järjestykseen.

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 17:59

      Kiitoksia :) Ja ahh, kuulostaa siis sangen helpolta muutolta :D

  • Reply Emilai Thursday, September 14, 2017 at 22:31

    Hei saanko kysyä minkä kokoinen gugguun hattu on ja minkä kokoinen pää?:) pähkäilen tytölle 46 sentin päähän mikä olisi hyvä jos jostain tällasen viel sais:) aivan super söpö teidän D 😍

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 18:00

      Meillä on se XS, ja pää oli öö oisko 42-43 tällä hetkellä. Sellainen mielikuva mulla on :) Sanoisin, että S on ehkä hyvä teille? Ehkä?

    • Reply Jenni Monday, September 18, 2017 at 07:12

      Meillä on XS myös n. 46 cm py. Tosi hyvän kokoinen :) S saattaa venyä käytössä liian reiluksi. Jotkut ovat ostaneet XS -koon 48 cm py kokoon asti!

      Ja Anna teiän pienelle käy ihanasti nuo Gugguun värit <3 niin söpö!

  • Reply Minna Friday, September 15, 2017 at 07:17

    Heippa. Itse tällein kolmen lapsen äitinä olen taas sitä mieltä että muutto kannattaa hoitaa vasta kun vaiva on 3kk+! Erittäin yleinen koliikki alkaa n.2 viikon iässä ja päättyy n.3kk iässä.

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 18:01

      Niin, mutta ei koliikkikaan ole kuin noin joka kolmannella, ja noin kahdella kolmesta ekat kolme kk on aika helppoja, kun vauva nukkuu paljon :)

  • Reply Tiia Tuesday, September 19, 2017 at 10:35

    Ei liity tähän kirjoitukseen, mutta postaustoive! Nimittäin vauva ja työnteko. Kirjoitit heti synnytyksen jälkeen postauksia molempiin blogeihin. Aikaa menee kuvaamiseen, niiden muokkaamiseen ja itse kirjoituksen tekoon. Tähän päälle kommenteihin vastailut. Lähinnä kiinnostaa kuinka paljon suunnilleen päivästä tunteja tähän käytät, miten hommat aikataulutat, oletko tämän johdosta liian väsynyt jne.

    Itse jään loppuvuodesta äitiyslomalle ja olisi mahdollisuus tehdä konttorihommia kotona. Monet kuitenkin sanovat ettei siihen kannata ryhtyä, mutta ylimääräinen lisätienesti kelpaisi :)

    Toki jos et halua tästä postausta tehdä, niin jos lyhyesti kertoisit tähän kommenttiin!

    • Reply Jessica Wednesday, September 20, 2017 at 17:26

      Anna onkin täällä maininnut että kirjoittaisi enemmän äitiydestä ja yrittäjyydestä jossain vaiheessa, mutta et ehkä pahastu jos tähän jtn kirjoittelen omasta kokemuksesta :D
      Tietty tääkin asia on niin yksilökohtainen, joku jaksaa sen vauvan syntyessä tehdä enemmän kuin toinen, selviää vähemmällä unella kuin toinen. Minkälainen vauva sieltä sitten syntyykään, nukkuuko vaikka rock konserissa vai kelpaako vain syli ym (esimerkkejä tähänhän voisi kirjoittaa miljoonan :D) mutta mun pointti on tässä että kannattaa miettiä sun motivaatioita nyt siihen työntekoon ja sit yritä kuvitella kun vauva on syntynyt. Onko sulla tarpeen vaatiessa mahdollisuus pyytää hoitoapua tai onko työ sellaista missä ei oo tarkkaa aikatulua? Mulla on pian 6kk täyttävä lapsi ja mä teen kotoa käsin kirjanpitoa. Kunhan kaikki on tehty joulukuun loppuun mennessä niin nou hätä, eli mulla ei oo “pakko olla huomenna tehtynä” työtä. Huhtikuun aikana en tainnut tehdä töitä ollenkaan koska uuden elämäntilanteen opettelu vei aikaa ja ei siinä aivotkaan juuri toiminut :D 2kk iässä meillä rupesi olemaan jo jonkinlainen rytmi, vatsavaivat oli historiaa ja muutenkin meille suotiin oikein tyytyväinen vauva, itse olin paljon energisempi (kiitos yöunien). Tein töitä vauvan ensimmäisien ja toisten päiväunien aikaan niin paljon kuin ehdin ja joskus vkl kun mies tai omat vanhemmat oli hoitoapuna. Tällä samalla kaavalla mennään edelleen ja töihin kulutan aikaa keskimäärin 10h/vko. (Tosiaan vaihtelee, joskus 0h ja joskus enemmän kuin 10h) En tosiaan oo tehnyt tarkkoja aikatauluja päiville, mutta mulla on lista joka kuukaudelle missä työmäärä näkyy konkreettisesti ja siihen aina kaavailen millä aikataululla ne haluaisin saada tehtyä ym. En koe että olisin tästä määrästä mitenkään väsyneempi vaikka kaiken lisäksi arkisin hoidan lapsen ja muut kodin askareet. Toki välillä ketuttaa ja kunnolla, voisinhan tän ajan tehdä jtn “järkevämpääkin” (kuten maata sohvalla netflixiä tuijottaen :D) mutta toisaalta tuntuu että työ on hyvää vastapainoa tähän vauvapainotteiseen elämään, ns saan aivot vähän raksuttamaan :D mutta sellaseen työhön missä ei aikataulu jousta niin siihen en itse lähtisi, vauvat osaa aika hyvin yllättää, milloin päikkäreille meno on työn takana, milloin ollaan kipeenä, milloin on kiva hengata vaan äidin sylissä jne :D
      Eli alkuun mieti tosiaan sun motivaatio, kuinka paljon aikaa tää työ vie/veis ilman lasta ja kuinka paljon oot valmis tekeen töitä ja “menettään” omaa aikaa kun lapsi syntyy, ja jos käy niin että lapsella olisi koliikki ym mikä varmasti tuo oman haasteen arkeen ja saa monet vanhemmat varmasti väsyneemmiksi.
      No jaa, en tiedä oliko mitään apua ja kuinka sekava teksti :D toivotaan että Annalla olis parempia neuvoja :D
      Mutta kaikkee hyvää loppu odotukseen ja tulevaan vauva-arkeen, päätät sitten töitä tehdä tai et :)

  • Reply Eeelina Tuesday, September 26, 2017 at 11:30

    Tykkään tästä blogista todella paljon, mutta harmittaa kun päivitystahti on niin hidas nykyään. :(

  • Reply kms Wednesday, September 27, 2017 at 15:34

    Minä myös olen miettinyt, onko tämä mungobabyn puoli jo tullut tiensä päähän, kun päivityksiä tulee niin harvakseltaan? Harmi, olen tykännyt blogista tosi paljon.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post