Illallistaminen vauvan kanssa

Ollaan tässä viimeisen vajaan puolen vuoden aikana ehditty jo aika monessa paikassa ravintoloimaan ja taannoisella Prahan reissulla tuli käytyä parissa Michelin-ravintolassa ja muutenkin fine dining -ravintolassa. Muutama käytännön vinkki tien päällä (ja muutenkin) vauvan kanssa ravintoloimiseen tuli mieleeni, ja ajattelin ne kirjailla ylös.

Varaa ravintola etukäteen ja ilmoita, että tulet vaunujen ja pienen vauvan kanssa. Mä laitoin sähköpostia etukäteen kaikkiin rafloihin ja kysyin, ovatko ne accessible with a large pram ja we’re bringing our small baby with us, please let us know if this is not appropriate. Yksikään ravintola ei mitenkään vastustanut lapsen tuomista, enkä uskonut, että kukaan vastustaisikaan, mutta halusin asian tuoda ilmi, sillä silloin ravintolan henkilökunnankin on helpompi varautua. Näin voi olla helpompi saada pöytä, johon mahtuu helposti vaunujen kanssa tai joka on hieman sivussa ja rauhallisessa paikassa. Esimerkiksi yhdessä ravintolassa meille oli varattu pöytä pienemmässä salissa (jossa oli muistaakseni neljä pöytää kaiken kaikkiaan) ja muut ruokailijat olivat toisessa salissa. Toisessa ravintolassa meille tarjottiin sekä pienempää salia (joka oli myös tyhjä) tai pääsalia, jossa rauhallista pöytää kulmassa. Päädyimme jälkimmäiseen, ja siellä Dante itse asiassa nukkuikin koko illallisen ajan.

Vaunuista kannattaa ilmoittaa etukäteen, sillä varsinkin vanhemmissa kaupungeissa ravintolat voi olla sellaisissa tiloissa, että siellä on kapeat/hankalat ovet tai rappuset alakertaan. Me varasimme lounaan itse asiassa Prahassa U Prince ravintolan kattoterassille, ja vielä tiedustelin puhelimitse, että pääseehän sinne vaunujen kanssa. No kyllä juu, mutta sinne olisi pitänyt kantaa vaunut pari kerrosta ylös ja itse terassikin oli aika täyteen ahdettu. Henkilökunta oli toki sitä mieltä, että mieluusti kantavat rattaat, mutta totesimme, että pitäydymme ehkä alakerran ravintolassa. Aina ei siis ravintolassa tajuta välttämättä vaunujen erityisvaatimuksia, ja siksi kannattaa kysyä rappusista jne. varsinkin jos reissaa yksin.

Matkusta arkena. Okei, aina ei voi valita, mutta jos voi, niin suosittelen tuollaista arkireissua. Me olimme prahassa ma-pe, ja se oli ihan täydellistä! Nekin ravintolat, jotka ovat viikonloppuna täynnä, ovat puolityhjiä arkena. Silloin voi nauttia ruoasta ja palvelusta, tarjoilijoilla ei ole kiire ja yleinen melutaso on alhainen.

Varaa pöytä vauvan unirytmin mukaan. Meillä D menee nukkumaan yleensä 20 aikoihin. Välillä 19.3o, välillä 21 aikaan. Varasimme siis yleensä illallispöydät joko ennen tätä tai sitten 21. Vauva nukkumaan vaunuihin ennen illallista, ja siellä hän veteli jo yöunia siinä vaiheessa kun me söimme. Tääkin on hirveän erilaista riippuen vauvasta. Alkuvaiheessa Dante oli paljon arvaamattomampi, mutta nyt hänen aikataulun pystyy hyvin ennakoimaan. Nyt menemme ravintolaan jo 18 aikaan tai sitten 21 jälkeen. Dante heräilee yleensä minipäikkäreiltä 18 aikaan, eli on hyväntuulinen ja pirteä sitten ravintolassa. Toki siinä tapauksessa hän tarvitsee leluja, huomiota ja haluaa mahdollisesti syliinkin. 21 alkavassa pöytävarauksessa hän on jo yöunilla, ja sikeässä unessa, josta ei ihan mihinkään haarukan helähdykseen herää. Nyt kun muutamme Lempäälään, niin varmasti jätämme Danten aina välillä yöunille kotiin mummin vahdittavaksi jos lähdemme johonkin fine dining-ravintolaan, mutta toisaalta en ole kokenut ongelmalliseksi hänen kanssaan ravintolassa käymistä. Me ei esim. varata nyt pöytää vaikkapa 19.30, mikä on sellainen aika, että kohta alkaa väsyttää, mikä helposti johtaa vähän pahantuuliseen meininkiin. Vauvan kanssa vauvan ehdoilla :)

Vauvan kanssa aina vähintään toinen vanhemmista selvinpäin. Jokainen järkevä ihminen tuntee toki omat rajansa alkoholinkäytön suhteen, mutta jos vauva on mukana, niin mun mielestä toinen juo korkeintaan lasin viiniä ruoan kanssa. Näin ainakin meillä. Alkumaljat voi kilistellä skumpalla tai sitten tilata lasin viiniä pääruoan kanssa, mutta ei viinipaketteja, tiukkoja aperitiiveja tai jälkiruokakonjakkeja tai muutenkaan alkoholinkäyttöä, joka nousee yhtään päähän. Vaikka rintamaitoon ei alkoholi imeydykään nimeksikään, voi alkoholi vaikuttaa siihen omaan kykyyn käsitellä vauvaa. Vauvan kanssa vähän sama sääntö kuin auton kanssa. Jos ajat, et ota. Jos käsittelet vauvaa, et ota.

Jatka elämäsi nauttimisesta vauvankin kanssa ja opeta lapsellesi rauhallinen ja mukava illalliskulttuuri, jos se on mahdollista. Huomioi myös muut. Me rakastetaan hyviä ravintoloita ja uskomattomia ruokakokemuksia. Meillä reissatessa ruoka on aina siellä kärkisijoilla, joten en ole koskaan ajatellut, että lopettaisimme fine dining -ravintoloissa käymiset tai suosisimme jotain perheystävällisiä ravintoloita. Itse asiassa jokaisessa fine dining -ravintolassa, jossa olemme käyneet, olemme kohdanneet ainoastaan perheystävällistä suhtautumista. Toivon, että osaamme opettaa myös lapsen pienestä pitäen kokeilemaan uusia makuja ja käyttäytymään ruokapöydässä asiallisesti. Fine dining -tilaan ei mielestäni kuitenkaan kuulu riehuvat taaperot tai koko keuhkoistaan itkevät vauvat. Tunne siis vauvasi ja valitse ruokailut sen mukaan. Jos alkuun näyttää, että illallisaika menee huutaen, wait it out. Se menee ohi. Pääset varmasti vielä nauttimaan illallisista hienoissa ravintoloissa, ilman turhaa kiljumista. Kokeile sitten, kun illat kotona sujuvat rauhallisissa merkeissä. Hyvissä ravintoloissa on lisäksesi muitakin asiakkaita. He ovat kenties viettämässä siellä unohtumatonta iltaa. Ehkä heillä on vuosipäivä, ehkä toinen heistä on suunnitellut illan päätteeksi kosintaa, ehkä he ovat säästäneet pitkään kokeakseen erityislaatuisen illan. Vaikka se oma ihana kultamussukka onkin maailman suloisin eikä hänen itkunsa karmi selkäpiitä, kaikki eivät suhtaudu siihen yhtä suopeasti, eikä se ole mielestäni heidän pahuutta millään lailla. Jos maksan illallisestani 50+ euroa, maksan silloin jo myös ilmapiiristä. Ja toiveilmapiiriin harvoin kuuluu rallia ympäri ravintolaa vetävät taaperot tai vatsakipuja itkevä vauva.

Lapsia on mahdotonta ennustaa. Vauvan kanssa on mun mielestä hyvä kokeilla illallista ravintolassa, mutta siihen kannattaa lähteä ajatuksella, että jos nyt alkaa hirveä mekastus, niin annetaan muille rauha ja lähdetään itse pois. Taaperoikäisen voinee jo jättää hoitoon, jos tietää ennustaa, että hän ei malta pysyä kiltisi paikallaan möykkäämättä. Parasta olisi kuitenkin alkaa sen taaperonkin kanssa opettelemaan rauhallista ruokailua ihmisten ilmoilla. Hän ei sitä nimittäin opi kotona kökkimällä. Jos siis joku kerta ei mene nappiin, kokeile uudelleen. Ja uudelleen. On lapsenkin elämää avartavaa päästä kokeilemaan erilaisia ruokia, erilaisia ruokailuympäristöjä ja päästä osaksi tätä vanhemmille tärkeää tapaa.

Muista välillä myös parisuhde. Me ollaan oltu Helsingissä kerran Gaijinissa ilman Dantea, kun hän oli kolmekuinen. Se meni oikein hyvin, äitini kylvetti Danten ja laittoi tämän nukkumaan ja herra nukkuikin oikein mukavasti suurimman osan ajasta, jonka olimme poissa. En voi sanoa, että se olisi ollut mitenkään tajunnanräjäyttävä pariskunta-ilta, taisimme puhua lähinnä Dantesta ja molemmat ikävöidä häntä vaatien hoitajilta kuvia Whatsappissa. Senkin takia mielestäni jokainen tarvitsee vauvan saatuaan myös harjoitusta sille, että on ilman vauvaa. Pari tuntia ihan vain kaksin, niin, että vauva on tutussa ja turvallisessa hoidossa. Vaikka meidän elämämme tärkeimmät roolit nykyään ovat äiti ja isi, haluamme olla myös mies ja vaimo. Siksi ei ole ollenkaan väärin viettää aikaa kahden kesken ja käydä vaikka treffeillä ravintolassa kaksin. Jos se ei kuitenkaan tunnu oikealta, niin sitä ei kannata pakottaa. Tärkeintä on pyrkiä rakentamaan itselleen turvaverkko, jossa pystyy luottamaan lapsen hoitoon. Mulla on paljon ystäviä ja läheisiä, mutta rehellisyyden nimissä myönnän, että en luota Dantea vielä kellekään muulle paitsi anopille, äidille ja pikkusiskolleni. Isämme, toinen pikkusiskoni ja mieheni sisko rakastavat poikaa ihan yhtä lujasti, mutta heillä ei ole samanlaista kokemusta pienistä lapsista. Varmasti olisi myös satoja osaavia ja hyviä palkattavia lapsenvahteja, mutta itse en oikein osaa vielä sellaista Dantelle kuvitella. Jos joku häntä rakastaa yhtä paljon kuin me, niin mummit ja tädit, ja siksi luotan heidän hoitoapuunsa. Me ollaankin suunniteltu, että talven lomamatkallemme tulee osaksi aikaa toinen mummeista mukaan. Sitten voidaan välillä käydä kaikki yhdessä illallisella ja välillä voimme käydä nauttimassa illallista kaksin ilman vauvan rytmien mukaan menemistä tai muitakaan erityistarpeita ajatellen.

Varaudu pienen syöjän omin eväin. On kaikkien hyvinvoinnin ja vauva kehityksen mukaista, että koko perhe ruokailee yhdessä. Kun Dantella tässä kertyy ikää ja hän alkaa syömään enemmän itse, niin soseita kuin sormiruokaakin, tullaan pakkaamaan ravintolaan hänelle omat eväät mukaan. Tässä menee nyt nimittäin vielä aika pitkä aika, ennen kuin poitsu pääsee osallistumaan kulinaristisiin kokeiluihin, mutta haluamme että hän osallistuu kaikkeen tekemiseemme. Niinpä sitten ne omat sormipalat ja muut mukaan, joskin ehkä ne kaikista värjäävimmät jää kotiin :D Siinä on sitten helppo alkuruoan ja pääruoan välissä syöttää kaverille sosetta ja muuten hän voi mutustella omia eväitään samalla. Kaikissa paikoissa ei toki ole syöttötuolia, mutta kyllä kaveri sitten sylissäkin voi syödä. Ehkä illallisvaatteet ovat sitten vaan meillä vanhemmilla mustaa ja helpostii pestävää. Varmuuden vuoksi ;D

Millaisia kokemuksia tai vinkkejä teillä on tähän liittyen? Jakakaa!

5+

Related Posts

9 Comments

  • Reply Kiasa Sunday, August 20, 2017 at 06:57

    Olipa hyvä postaus (jälleen kerran)! Monet vanhemmat helposti unohtavat ensimmäisenä vauva vuotena että ovat myös mies ja vaimo.
    Itsellä usein on jäänyt fine dining ravintolaillalliset pois koska en ollut ensimmäisen lapsen kohdalla sellaista samanlaista varmuutta mitä sulla näyttää olevan :) .

    • Reply Anna Sunday, August 20, 2017 at 09:25

      Kiitoksia :) ja en nyt varmuudeksi mitään sanoisi, trial and error enemmänkin :D

  • Reply Anna Sunday, August 20, 2017 at 08:58

    Samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Paitsi että en ihan ymmärrä miksi lapselle pitää ottaa omat eväät ravintolaan. Kun ideahan on se, että ravintolassa syödään sitä ravintolan ruokaa. Ihan pienelle voi tilata suolatonta ruokaa ja yleensä just vihannestikkujen tekeminen onnistuu paikassa kuin paikassa. Pääasia on että vauva saa jyystettyä jotain ja sit vaan maitoa päälle. Mä olen myös antanut leipää ihan huoletta kun ei ne parihampaiset vauvat sitä kuitenkaan pysty jyystää kilokaupalla, joten suolan määrä jää kohtuulliseksi.

    Meillä menee ravintolaruokailut vähän miten sattuu. Välillä hyvin, välillä eivät meinaa mitenkään jaksaa istua pöydässä. Joskus annetaan sit vaan katsoa lastenohjelmia kännykästä. Tätäkin ehkä jotkut paheksuu mutta itselle on tärkeintä syödä edes joskus edes melko rauhassa.

    Ai niin ja kyllähän pöytätapoja oppii myös kotona. Ei kaikkien tarvitse mennä ravintoloihin lasten ksnssa jos eivät muutenkaan siellä käy.

    • Reply Anna Sunday, August 20, 2017 at 09:29

      Niin, tietenkin sitten kun vauva on sen ikäinen, että voi syödä samaa kuin muutkin, niin samaa ruokaa vaan. Mutta sitä ennen on musta helpompi pakata pari omaa naksua ja palaa vaikka höyrytettyjä vihanneksi tms. niin ei tarvii vaivata keittiötä menun ulkopuolisilla pyynnöillä.

      Eikä tietenkään tarvitse käydä ravintolassa vauvan kanssa jos siellä ei muutenkaan käy. Mutta jos haluaa siellä vauvan kanssa käydä, niin kannattaa tehdä sitä periodisesti mun mielestä. Vaikka kuinka olisi kotona pöytätapoja opetettu, on ravintola hyvin erilainen ympäristö. Paljon mielenkiintoista, paljon uusia ihmisiä, vaikeampi rauhoittua jne. Se on aivan erilainen ruokailuympäristö, ja sen takia sekin on mielestäni asia, mitä harjoitellaan :)

  • Reply Milja Sunday, August 20, 2017 at 16:30

    Mun mielestä on tosi ihana, että osaat ajatella myös muita ruokailijoita! Mää oon kerran ollut syömässä fine dining ravintolassa poikaystävän kanssa meidän vuosipäivänä. Ruuat maksoi yhteensä viineineen yli 100 euroa ja vaikka ruoka oli ihanaa ja palvelu erinomaista, ei me pystytty oikein esim juttelemaan mitään kun meidän viereisessä pöydässä oli huutava vauva. Vauvaa koitettiin sylittää ja jopa tarjoilijat tarjoutuivat hyssyttämään häntä, mutta käytännössä vauva huusi sen kolme tuntia putkeen ja minusta oli erikoista etteivät vanhemmat mitenkään edes pahoitelleet tilannetta. Ravintola oli todella pieni ja ainakin itseäni harmitti ettei juttelemaan juurikaan pystynyt, eikä vauvan itku muutenkaan ole mukava taustamelu ravintolaillalliselle.

  • Reply Laura Monday, August 21, 2017 at 01:33

    Samaa mieltä ja hyviä vinkkejä! Mitä mieltä olet maidosta? Aina pullo mukaan? Jos imettää, niin peittäisin mahdollisimman paljon, mutta kuitenkin siinä omalla paikalla. Entä sä? :)

  • Reply Hanna Wednesday, August 23, 2017 at 11:54

    Hyvä kirjoitus! Itse olen hyvin samoilla linjoilla. Kirjoittelin itsekkin juuri samasta asiasta.

    https://eatandenjoyblogi.blogspot.fi/2017/08/ravintolassa-vauvan-kanssa.html

  • Reply Lotta Wednesday, August 23, 2017 at 22:36

    “Vaikka se oma ihana kultamussukka onkin maailman suloisin eikä hänen itkunsa karmi selkäpiitä, kaikki eivät suhtaudu siihen yhtä suopeasti, eikä se ole mielestäni heidän pahuutta millään lailla. Jos maksan illallisestani 50+ euroa, maksan silloin jo myös ilmapiiristä. Ja toiveilmapiiriin harvoin kuuluu rallia ympäri ravintolaa vetävät taaperot tai vatsakipuja itkevä vauva.”

    AMEN!

    Ihana ajattelutapa sulla, mennään, mutta vauvan ja muiden asiakkaiden ehdoilla – juuri näin! :)

  • Reply fay Sunday, August 27, 2017 at 01:31

    Ravintolatyöntekijänä kiitän siitä, että sulla on tällainen realistinen ja järkevä näkökulma asiaan. Olen nähnyt liian monta kattausta täynnä huutavia lapsia, joihin vanhemmat eivät reagoi mitenkään ja jopa ravintolasalissa pöydässä vaipan vaihtoja… Ei. Ei ja ei ja ei.

    Joten kiitos kun otat muut huomioon ja pystyt ajattelemaan muitakin kuin sitä omaa rakasta :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post