Vauvan kanssa reissussa

Me ollaan aina reissattu aika paljon, ja tarkoitus olisi, että tahti jatkuu vauvan kanssa. Pieniä ja vähän suurempiakin muutoksia toki tuo kaveri tuo matkantekoomme. Tällä hetkellä ollaan kokeiltu vauvan kanssa matkustamista junalla, lentäen ja autolla, ja tässä hieman ensimmäisiä ajatuksiani matkustamisesta vauvan kanssa.

LENTÄEN:

Lentäminen jännitti tietenkin kaikista eniten, mutta se on mennyt kaikista parhaiten. Helsinki-Vantaalla jouduimme luopumaan vaunuista ennen turvatarkastusta ja kuljeskelimme kentällä vauva sylissä. Me tosin vetäydyimme aika nopeasti loungeen, jossa poika veti komeasti tirsoja riipputuolissa. Lennot meni oikein hyvin. Vauva turvavyöllä kiinni meikäläisen turvavyöhön ja sylissä syliä vuorotellen matka. Menosuuntaan Prahaan poitsu kaipasi ensin hieman viihdykettä, sitten piti käydä kokeilemassa vaipanvaihtoa lentokoneen vessassa (yllättävän hyvä vaihtopöytä!) ja sitten kaveri nukkuikin loppumatkan. Heräilyn alkaessa imetin ikkunapaikan suojissa ja Prahaan saapui nukkunut ja hyvin syönyt vauva. Finnairilla vaunut kulki oikein hyvin, molempiin suuntiin annettiin isot suojapussit, ja vaunut kulkivat kaikesta päätellen hyvinkin turvallisesti matkan. Paluumatkalla Prahassa sai pitää vaunut aina lähtöportille asti, ja ne pakattiin muovipusseihin vasta siellä portilla. Dante nyt ei ole mikään älyttömän painava vauva, eli vaunuttomuuskaan ei niin haittaa ja hän viihtyy repussakin ihan hyvin nykyään, joten ensi reissulle reppu mukaan :) Paluumatkalla istuimme pitkään odottamassa lähtöä ja vauva nukkui odotteluvaiheen. Ykskaks tuo heräsi ja aloitti hirveän itkuhuudon. Rinta ei kelvannut, pullo ei kelvannut, tutti ei kelvannut. Mikään asento ei kelvannut. Pieni kiljukaula itki kuin viimeistä päivää viitisen minuuttia ja minä jo paniikissa yritin miettiä, mitä ihmettä tapahtui. Se jäikin sitten mysteeriksi, ja säikäytettyään ensin kaikki kanssamatkustajat ajattelemaan, että tätä tämä on koko matkan, Dante oli hyvin hissuksiin loppumatkan ja nukkui taas suurimmaksi osin. En vieläkään tiedä mikä sparkkas kunnon huutoujelluksen, näkikö jotain painajaista vai mitä. Lennot meni siis oikein hyvin ja loi kyllä uskoa, että kaverin kanssa uskaltaa lähteä pidemmällekin lentomatkalle.

Turvatarkastusten läpi mentiin niin pumpatun äidinmaidon kuin varmuuden vuoksi varatun korvikkeenkin kanssa. En kummassakaan päässä joutunut mitään maistelemaan tai kokeilemaan, eikä tuntunut olevan mitään väliä oliko niitä mukana yhteensä 4 dl vai 6 dl vai enemmän, vaikka oli vain kolmen tunnin lento kyseessä. Helsinki-Vantaalla oli tosi hyvin hoitotiloja ja lentokoneessa oli yllättävän hyvin tilaa vaihtaa vaippa ja alusta oli tosi jämerä, eikä heilunut. Vauvan kanssa olisi hirveän mukavaa istua hätäuloskäynnin kohdalla, kun siinä on enemmän tilaa, mutta se ei käsittääkseni turvallisuussyistä oo mahdollista. Täytyy pyrkiä suosimaan sellaisia lentoyhtiöitä, joissa ei tarvii istua polvet kurkussa :D

Lentomatkustaminen 3-kuisen kanssa saa multa siis ihan täydet pisteet, kaikki meni tosi kivasti. Toki me menimme kahdestaan, että voi olla yksin vauvan kanssa matkustaesssa ihan eri juttu. Nyt oli koko ajan ylimääräiset kädet, jos itse piti käydä vessassa tms.

JUNA: 

Junamatkustaminen ei taas todellakaan saa multa yhtään pisteitä. Kun Dante oli parikuinen, miehen piti lähteä Helsingistä hieman aiemmin Kuopioon, ja mulla oli sovittua menoa Helsingissä. No problem, me tullaan junalla perässä. Yeah right. Jäimme vielä niin Helsinkiin, että toin mukanani jonkin verran meidän tavaroita, vaunujen koriin kun niitä mahtuu aika hyvin. No… Ensin yritin selvittää VRn nettisivuilta, mihin vaunut saisi. Eipä löytynyt paikkakartasta mitään siihen viittaavaa. Soitin sitten VR:lle, jossa asiakaspalvelija selitti, että vaunut menee sinne, missä on matkalaukun merkki. Että sinne ne, paikan voi ottaa mistä vaunusta vaan. Tosin vain InterCitysta, koska Pendolinossa ei ole tilaa kärryille. Sain onneksi puhelimitse ostettua paikan sinne vaunuun, vaikka ko. paikka ei näkynyt myytävissä siihen junaan. Asiakaspalvelija selitti jotain, että osa paikoista ei ole myynnissä netissä ollenkaan. Jahas. Miksi? En tiedä. Sain kuitenkin paikan suoraan siihen matkalaukkumerkin viereen ja ajattelin, että jos Dante nukkuu junassa, niin mä oon ainakin ihan siinä vieressä. Ihmettelin tosin puhelimessa, että eikö vaunuille ole mitään varausta tms? Juu ei ole. Niitä tulee sen verran kun tulee, että kannattaa olla ajoissa. Kysyin vielä puhelimessa, että voiko tässä siis käydä niin, että jos ostan lipun ja tulen vaikka Tikkurilassa kyytiin, niin vaunut eivät mahdu kyytiin? Juu, niinkin voi käydä. Matkaväli oli Helsinki-Oulu ja pysähdyspaikkoja todella paljon. Päätin mennä kyytiin Steissiltä, enkä Tikkurilasta, just in case. Onneksi olimme siellä asemalla ajoissa, niin iskettiin nuo yhdistelmävaunut sitten siihen paikalleen. Vaunuissa kuitenkin hoitokassin ja käsilaukun lisäksi weekenderi ja sitteri, joka oli reissussa ollut mukana. Siinä sitten ihmeteltiin, kun porukkaa lappasi sisään ja vaunuja tuli lisää ja lisää. Huom, meidän isot yhdistelmävaunut ei mitenkään mene sellaiseen kasaan, että niitä saisi ylähyllyille. Ei alaosaa, eikä vaunukoppaakaan.

Hieno hierarkia äitien välillä toimi jotenkin sanattomasti siellä junassa. Pienimpien äidit jättivät vaunut siihen kasattuina, hieman isompien rattaita kasailtiin kasaan. Ja sitten sinne punkee keski-ikäinen täti-ihminen vetokärryssään kaljalavoja. Ja ostettu paikka siihen mun viereen. Samaan aikaan ollaan juteltu muiden äitien kanssa, ja heillä on paikat aivan eri vaunuissa, kellä jopa yläkerroksessa. Tämä kaljalava-täti siinä sitten alkaa hosumaan niiden kaljojensa kanssa, että ne pitää nyt saada johonkin mahtumaan, hän kun on ostanut paikan itselleen matkatavara-osastoon. Joku siinä ilman matkatavaroita matkannut tarjosi vaihtaa paikkaa, niin täti sai kaljansa inva-paikan kohdille. Siinä jotkut äidit yrittivät hienovaraisesti kysyä, josko nämä kultaakin kalliimat kaljat voisi sijoittaa vaikka ylähyllylle. “En minä niitä sinne saa”. “No jos me autamme, me kun ei näitä vauvoja voida sinne laittaa”. Ei. Vaati kaikki mielenvoimani, että olin hiljaa enkä esim. tinttassut täysin tilannetajutonta tätiä kaljalavalla päähän. Noin niinku esimerkiksi. Siinä sitten seurailin tilannetta, kun rattaita alkoi kasaantumaan siihen käytävän puolelle jo. Tämä vasta Helsingissä. Matkalla Helsingistä Ouluu on aika monta pysäkkiä. Kuopioon matka kesti (tai sen pitäisi kestää) 4,5 tuntia ja siinä ajassa ehti seurailemaan tilannetta ja pohtimaan, että meniköhän tätä suunniteltaessa kaikki ihan nappiin.

Dante tartti vaipanvaihdon siinä alkumatkasta ja huomasin, että vaunun vieressä on vessa, jossa on hoitotaso. Sinne siis, niin ei tarvii aiheuttaa hajuhaittoja koko vaunulle vaunukopassa vaihtaen. Harmi vaan, että vessa oli superlikainen, siellä oli epämääräiset semi-narkkari-valot ja hoitopöytä oli todella epävakaa ja vinossa, niin, että vauva liukui siitä satavarmasti. No, onneksi jokainen äiti varmasti osaa selviytyä vaipanvaihdosta yhdellä kädellä, eli ei siinä sitten. Wet wipeseja, vaippa ja jäbälle vaatteet takas. Ja takas sinne vaunuun, vaunutetriksen läpi.

Sit alkaa sulosointuinen sävelmä, eli itkujen kakofonia. Ja tätä ei tietenkään lapsettomana tajunnut, mutta nyt ymmärtää enemmän kuin hyvin, miksi muksut itkee junissa, lentokoneissa ja missä ikinä. Väsynyt, ylivirikkeellistetty vauva siinä yrittää saada unen päästä kiinni, ja olosuhteet on: kirkkaat valot, junan meteli, ihmisten meteli, kuulutukset “PLING PLONG SEURAAVANA LAHTI” ja kaiken kruununa konnarin joka pysäkin jälkeinen astuminen vaunuun reippaasti kuuluttaen “JA OLIKO MIKKELISTÄ TULLEITA!”. Kirsikkana kakun päälle, heti kun yksi hiljenee, toinen aloittaa. Jos vauva nukkuu, good. Dantea ei silloin välillä herättänyt mikään. Mutta auta armias, kun piti saada nukahtaa. Se vaatii edes vähän rauhaa. Kauniin itkujen kakofonian aloitti itse asiassa siinä vielä pk-seudulla eräs Dante Pastak, joka päätti esitellä keuhkojansa koko vaunulle noin vartin verran. Tyyppi oli väsynyt, yritti nukahtaa, mutta siitä ei tullut mitään, ja siellä sitten hyppyyteltiin ja keinuteltiin. Ihan sama millä metodein, kunhan nukahtaisi. Ja nukahtikin. Siirsin vaunuihin, nostin takaisin ensimmäisen toisen itkun tai kuulutuksen jälkeen, kun jäbä heräsi, hyssyttelin uneen ja takas vaunuihin. Luovutin jossain Lahden kohdalla ja annoin nukkua sylissä vastoin periaatteitani. Siinä suostui nukkumaan, kun aina havahtuessaan sain hyssyteltyä takaisin uneen.

Alkumatkan suunnittelin jo, että mies saa hakea puolestavälin matkaa, mutta Dante nukkui itse asiassa koko loppumatkan, sylissäni. Siinä sitten lueskelin BookBeatista kirjaa ja ihmettelin menoa. Juttelin äitien kanssa ja harvalla oli mitään positiivisia kokemuksia tuosta pitkän matkan junailusta. Samalla kun kaljatäti puristeli alecoqejaan siihen asti, että Lahdessa poistui kyydistä.

Ajatuksia, jotka syntyivät:

A) Minä, ja varmasti aika moni muukin, olisi valmiita maksamaan jonkun nimellisen hinnan siitä, että tietäisi saavansa varmuudella vaunut matkaan, eli, että pääsee lähtemään. Ei paljoa siinä aamulla hymyilyttänyt se tieto, että “sinne ei välttämättä mahdu”. Jos pienessä laukussa kulkevasta Benjistä veloitetaan 5 euron lisämaksu, niin miksei voisi olla olemassa ihan maksullisia paikkoja, jotka voi varata erityismatkatavaralle tai niille vaunuille? Mä maksaisin mielelläni mielenrauhasta, sillä on ehkä edes turha vaatia VR:ltä asiakaslähtöisyyttä ja sitä, että matkatavaroille on oma paikkansa, lastenvaunuille omansa. Eiköhän ole ihan itsestäänselvä asia, että niitä vaunuja tulee Helsinki-Oulu -akselilla kesällä aika moni.

B) Miksi tällaisia matkatavarapaikalla varattuja vaunuja on YKSI koko hiton junassa noin pitkällä matkalla? Eikö niitä voisi ripustaa pari lisää?

C) Olisiko mahdollista, että siihen nettikarttaan piirrettäisiin matkatavaroiden kohdalle joku merkki, että tässä on myös lastenvaunut? Ei tulisi niille muillekaan sitten yllätyksenä, että saavat vetää koko päivän mittaisen Helsinki-Oulu -matkan osastossa, jossa on ehkä kymmenen vuorotellen itkevää muksua. Itse olisin arvostanut tätä ihan lapsettomanakin, niin olisin varannut paikan toiselle puolen junaa todennäköisesti. Näin lapsen kanssa matkustaneena se olisi myös voinut välttää muutaman murhaavan katseen, kun vauvat huutelivat vuorotellen.

D) Olisiko mahdollista, että ko. vaunuosastoon ei voisi varata lippuja, ellei ole erityismatkatavaroita tai niitä lastenvaunuja? Oli aika huvittavaa, että siinä istu porukkaa esim. välillä Helsinki-Lahti, joiden matkatavara oli käsilaukku, samalla kun äideillä ja isillä oli paikat kahden vaunun päässä yläkerrassa? Että vaikka varausta tehtäessä ensin tarjottaisiin vaunuttomille/jättimatkatavarattomille paikkaa jostain muusta vaunusta? Ja ehkä myös joku maininta, että kolme kaljalavaa ei ole syy varata paikkaa niin, että niitä kuskaa loppujen lopuksi invapaikalla?

E) Junissa on osastoja, joissa voi tehdä töitä rauhassa. Niitä pieniä koppeja, missä on hiljaista. Voisiko sellaista harkita vauva-osaston yhteyteen? Onhan siellä jossain junissa perhehuoneita, mutta perhehuone palvelee aika rajatusti. Jos perhehuoneessa on samaan aikaan kaksi vauvaa, jotka yrittää nukahtaa ja neljä energistä leikki-ikäistä taaperoa, ei se palvele ihan koko porukkaa. Ne työskentelyhytit on kalliimpia yleensä, tai ne on aina varattuja, mutta jälleen, mä olisin valmis maksamaan ylihintaa (siis VR:n nykyisen ylihinnan lisäksi :D) siitä, että voisin varata paikan vauvan kanssa hijaiseen tilaan. En sitä tietenkään voi varata työskentelyhyttiin, koska siellä on sitten varmaan joku tosi otettu bisnesmiäs, joka tykkää kun Dante siellä venyttelee keuhkojaan. Ja sitä paitsi se on todennäköisesti neljän vaunun päässä matkatavara-osastostaja siitä wc:stä, jossa voi vaihtaa vaippoja. Voisi kuvitella, että pitkällä matkalla olis mukavaa, jos niitä saakelin kirkkaita loisteputkivaloja sais vähän hämärrettyä ja osasto hiljennettyä niiltä PLINGPLONGeilta.

Siinäpä muutama kehitysidea. Ei jokaisen junan tarvii olla tällainen. Ois hienoa, jos kerran päivässä kulkisi joku “baby-ystävällinen” juna, jossa olisi edes suorassa oleva hoitotaso ja mahdollisuus siihen, että lapset saavat nukkua rauhassa. Kaiken muun lisäksi olisi hienoa, jos vanhemmillakin olisi pelisilmää. Jos siellä vauvat huutaa ringissä ja äidit hyssyttelee, niin on mahdollisesti kivempaa leikkiä huutohippaa sen taaperon kanssa jossain muualla kuin juuri siinä osastossa. Nimittäin kaikille on mukavampaa kun ne vauvat saa nukkua rauhassa. Ne ei nimittäin silloin itke = huuda.

Nojoo, ei nyt oo mitään suurta intoa toistaa junakokemustani. Ei varsinkaan sen jälkeen kun tuo ilo kesti 4,5 tunnin sijaan 5,5 h. Kiitos VR, aina myöhässä kaikkialta. Ei edes yllätä. Ainoan positiivisen plussan saa konduktöörinainen, joka ystävällisesti kysyi haluaisinko vauvalle lipun muistoksi ekasta junamatkasta. Ei se lippu siinä olisi järin lohduttanut, mutta eipä se tilanne sen konnarin vika ole. Kiva, että huomioi asiakaspalvelussaan asiakkaita, eikä vaan suorittanut menemään.

Vinkkini siis junamatkustavalle: Ole ajoissa vaunujen kanssa tulossa kyytiin, ja jos mahdollista, iske kyytiin päätepysäkillä. Iso virhe tulla enää Pasilassa kyytiin. Siellä on jonku kaljalava varannut sen sun vaunujen paikan. Pehmeä vaihtoalusta ehdottomasti mukaan. Ei ole sellaista missään tarjolla. Varaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Ehdottoman pakottavat tavarat, jotka eivät ole kovin arvokkaita. Esim. vaipanvaihtoreissun yhteydessä jäi läppärit jne. sinne vaunuihin luottaen toisen äidin lupaukseen katsoa niiden perään. Niillä vaunuilla ei todellakaan mahdu liikkumaan yhtään siellä junassa.

No, Dante siirtyy parin kuukauden päästä seuraavaan malliin vaunuissa, ja ei enää olla vaunukopalla liikkeellä sitten. Junamatkakin onneksi lyhenee puolitoistatuntiseksi, eikä tarvii tätä Kuopio-Helsinki väliä enää kulkea. Sen puolitoista tuntia seisoo vaikka päällään, siinä missä 4,5 h sitä, että vauva on sylissä eikä vessaankaan voi oikein mennä, ellei raaski herättää pientä taas siihen valojen ja äänien sekamelskeeseen, on vähän perberistä. Toki juna saa pisteitä autoa vastaan siinä, että siellä voi ottaa lapsen syliin ja heijailla tarvittaessa. Harmi vaan, että se menee sen verran jytäkästi eteenpäin, että ei paljoa uskalla liikkua vauva sylissä, ennen kuin löytää itsensä turvallaan vauvan kanssa jonku äkkijarrutuksen takia.

AUTOILLEN:

Autolla on omat positiiviset puolensa. Voi pysähtyä vauvan vaatimusten mukaan ja jos kiljukaulailu alkaa, sitä joutuu kuuntelemaan vain oman auton väki. Kuitenkin, siinäkin on miinuksensa. Vauvan on oltava turvakaukalossa. Kaikki muu on vaarallista. Vauvan niska on herkkä, eikä siihen tarvita mitään kolaria, että on hengenlähtö lähellä, jos ei ole kaukalossa. Niska voi repsahtaa äkkijarrutuksen vuoksi, ja sellaisen voi aiheuttaa niin eläin kuin toinen kuskikin tai vaikka jalankulkija. Omat ajotaidot voi olla vertaansa vaille ja siltikään sitä lasta ei saa kuskata sylissä tai muualla kuin kaukalossa. Se kaukalo on olemassa syystä, joten lapsi sinne, kasvot tulosuuntaan ja siinä sitten istut. 4,5 h matkan aikana saattaa mennä reissu miten vaan. Siinä saattaa mennä 4,5 h, eikä se tarvii yhtäkään pysähdystä. Niin on menny ehkä 50 % reissuista, nimittäin tuo on syönyt ennen matkaa, leikkinyt ekan tunnin ja simahtanut kaukaloon loppumatkan ajaksi. Great. Toinen vaihtoehto on 8 tuntia ja yhtä monta pysähdystä. Milloin vaipanvaihtotarve, milloin turvakaukalossa olo v****taa ja millon vaan kiukuttaa kaikki ja halutaan syliin. Sitten kun äiti ja isi ei enää jaksa kuunnella meuhkaamista, pysähdys. Käsiin tai vaunuihin nukuttaminen. Siirto turvakaukaloon ja herätys siinä siirron aikana. Vartti matkaa, väsynyttä meuhkaamista, uusi pysähdys, sama juttu. Meillä on tällä hetkellä menossa vaihe, missä turvakaukalo on välillä suurin vihollinen, ja kiinnostus sitä kohtaan on hyvin vaihtelevaa. Välillä siinä voi mennä hyvin parikin tuntia, välillä jo vartti on ihan ehdoton maksimi, kun kaveri yrittää pöngätä itseään sieltä ulos naama punaisena.

Siltikin, autossa on plussia. Kukaan ei katsele silmiään pyöritellen, et häiritse kenenkään matkantekoa ja pysähdyt just sillon ku itseäsi miellyttää. Tosin, matkaan kannattaa varata iäisyyden verran aikaa varmuuden vuoksi ja/tai sitten rautaiset hermot. Suurimmaksi osin meidän reissut on autolla menny aika hyvin. Tällä hetkellä D ei vaan suostu nukahtamaan turvakaukaloon, eli pitää pysähtyä, nukuttaa ja sitten siirtää kaukaloon. Siellä sitten kuitenkin yleensä nukkuu ihan hyvin.

LAIVA: 

Tulipahan sekin kokeiltua. Kaukaa viisaina otimme matkalle hytin. Maksoi 30 euroa, joka sentin arvoinen. Autolla laivaan sisään, jäbä mukaan ja hyttiin. Vähän leikkiä, ruokaa ja koko perheelle unta kaaliin. 2,5 h laivan käytävillä tai jossain hiton baarissa ei paljoa naurattaisi. Best money ever spent. 10/10 pistettä Eckerö Linelle. Tosin, jos vauva olisi vähän isompi, eikä olisi uniaika, harkitisin loungea vauvan kanssa. Ruokaa ja juomaa, rauhaa ja takuuvarmat istumapaikat about samaan hintaan kuin hytti. Jos voisin, kulkisin kaikkialle laivalla tällä kokemuksella :D

AUTOILU KOHDEMAASSA:

Tähän keksin maailman parhaan ratkaisun. Prahassa meitä oli kentällä vastassa hotellin kuski, jolla oli autossa turvakaukalo per pyyntömme. Meno-paluu maksoi 50 euroa, eli suunnilleen taksin verran. Erona vaan se, että kukaan ei yrittänyt kusettaa hintaa, vauva matkasi turvallisesti kaukalossa ja kaikki oli äärimmäisen helppoa ja mukavaa. Suosittelen siis meiliä omalle hotellille ja pyyntöä kuljetuksesta niin, että autossa on turvakaukalo. Paras idea, jonka oon ikinä saanut.

Teen pientä vinkkilistaa matkanteosta vauvan kanssa ja muista jutuista kooten siihen myös teidän vinkkejä sitten kun takana on useampi matka lapsen kanssa.

Miten te olette kokeneet reissaamisen vauvan kanssa? :) Ja teen vielä omat postaukset ravintolavinkeistä ulkomailla vauvan kanssa sekä meidän vaunuista, kun niistä on tosi paljon kyselty ja ne saa multa kyllä reissuja ajatellen ihan 10/10 arvosanan! :)

5+

Related Posts

19 Comments

  • Reply Jannika Saturday, August 12, 2017 at 15:44

    Minua harmittaa kommenttisi “Ja ehkä myös joku maininta, että kolme kaljalavaa ei ole syy varata paikkaa niin, että niitä kuskaa loppujen lopuksi invapaikalla?”. Miksi kaljakärry ei käy matkatavarasta samoin kun lastenkärryt? Itse jos lähtisin yksin Tallinnassa käymään ostamassa vaikka synttärijuomat kolmekymppisilleni niin varaisin todennäköisesti juuri tuosta vaunusta paikan, että ei tarvitse yksin stressata painavien lavojen nostosta ylähyllylle ja niiden sieltä alas vetämisestä vaan saan kärryn isoille tavaroille varattuun paikkaan. Tietysti tilannetajua olisi tältä naiselta voinut toivoa mutta en pitänyt siitä, että tekstistä sai sellaisen kuvan että koska kärry oli lastattu kaljalla, ei nainen ollut yhtä oikeutettu vaunuun kuin te “äiti-ihmiset”.

    Itsellä tulee varattua junaliput aina viime tinkaan kun yleensä on 1 tai 2 paikkaa vapaana ja silloin otetaan se paikka oli se sitten eläinvaunu, lastenvaunu tai muu erikoisvaunu. Varmasti harmittaa jotakin jolta jää matka välistä kun me käsilaukun kanssa matkaavat viedään erikoispaikat niiltä jotka niitä oikeasti tarvisi. Tähän tarvittaisiin kyllä jokin toimiva ratkaisu VR:ltä.

    Triggeröidyn ehkä liikaa aiheesta koska postaus toi mieleen kun keväällä järjestin omat syntymäpäiväjuhlat ja eräs äiti tuli lapsineen puolitoista tuntia etuajassa ilmoittamatta paikalle koska “elämme lasten aikataulun mukaan, ei ole mahdollista noudattaa muiden aikatauluja”. Itsellä oli vielä siivoukset ja valmistelut täysin kesken joten olisin toivonut ainakin viestiä etukäteen. Jäi itselle vaan sellainen “lapsiperheet aina ensin” maku suuhun :D

    • Reply Anna Saturday, August 12, 2017 at 17:19

      Ei olisi mitään ongelmaa jos ne kaljalavat voisi nostaa sinne ylähyllylle matkan ajaksi, mitä myös tarjottiin. Mielestäni elävillä matkustajilla (lapset) on etusija olueeseen nähden. Toki jos junalla kuskaa 20 lavaa, on niiden nostaminen varmaan vaikeampaa, mutta kyllä itsekin Virossa viiniostoksilla käyvänä menisin muualle istumaan/laittaisin ostokset muualle, jos toinen tilaa tarvitseva olisi lapsi/invalidi.

      Ja nimenomaan muutosta asiaan tarttettais VRllä.

      Ja itse en kyllä tulisi ikinä ajoissa, vaikka se olis Danten aikataulujen mukaista, koska juhlien emännälle annetaan aina aika valmistautua! :D että fiilaan sua siinä :)

    • Reply Rosa Thursday, August 17, 2017 at 12:45

      Ei herranjestas… “elämme lasten aikataulun mukaan” hallelujah. Mä olisin siinä vaiheessa häätänyt tuon perheen ovesta ulos että tervemenoa, katellaan tuleeko uutta kutsua enää perästä :-D

      Tanskassa nuo “intercityt” oli kaikki sellasia, että yhdessä vaunussa oli aina yksi osasto, jossa oli isompi aula polkupyörille ja rattaille. Siis iso aula, puolet siitä koko osastosta (koska niitä pyöriä kanssa oli ihan hitokseen). Samassa vaunussa oli myös joku family-osasto, johon en tarkemmin tutustunut. Ostin myös ihan tavallisen istumapaikan, ja yllätyin, kun penkit oli tyyliä nojatuoli ja joka penkin päällä luki vielä mille välille penkki on varattu. Mun puolesta VR voisi rimpauttaa DSB:lle ja kysellä vähän mistä tilaavat junansa….

  • Reply Jessica Saturday, August 12, 2017 at 16:11

    Kiva postaus, sai välillä vähän nauraakin ;)
    Meillä poika aiheutti myös yksi ilta/yö sydärin meille vanhemmille. Oli reilu tunnin ehtinyt nukkua pinnasängyssään yöunia kun yhtäkkiä alkoi järkyttävä huuto, ikinä en ollut sellaista kuullut häneltä, ihan kuin häntä olisi sattunut ja todella kovaa! Mikään ei rauhoittanut häntä, 10min kesti huuto ennen kuin rauhoittui ja nukahti uudelleen. Mies tutki samantien pinniksen mutta mitään ylimääräistä siellä ei ollut ja reunapehmustekin on että ei raajojaan saanut pinnisten väliin. Kamala painajainen ehkä sitten? :D onneks oltiin kotona, meinaan säikähdettiin ja kovaa, en tiedä minkä paniikki-itkun olisin itse saanu jos ihmisten ilmoilla olisimme olleet :D

  • Reply Kippuralla Saturday, August 12, 2017 at 17:04

    Itse nukutin lasta vaunuihin ja pyrittiin liikkumaan päiväuniaikaan aina. Matkattiin turku-jyväskylä väliä eka yhden kanssa ja sit myöhemmin kahden lapsen kanssa.
    Usein oli mukana matkarattaat ja varasin perhehytin, ja nostin kylmästi ne kärryt sinne kun Turusta oli lähtö.
    Joskus oon nähnyt kuulosuojaimia nukkuvilla ettei ne typerät kuulutukset herätä kokoajan.
    Usein meidän matkasta nukkui 3h ja se seuraava vajaa tunti ennen mummolaa meni syöden yms.
    Mummolassa oli toinen turvakaukalo, sitteri, syöttötuoli ja isot vaunut niin matkan tekeminen oli mahdollisimman kevyttä

  • Reply Aino Saturday, August 12, 2017 at 17:32

    Lasten ollessa pieniä matkustin aina Kuopio–Helsinki -välin aina lentäen. Yksin junassa vauvan ja taaperon kanssa, ei kiitos. Lentäminen oli nopeaa ja lentoemot pitivät meistä hyvää huolta – mielelläni investoin tähän.

  • Reply Katie Saturday, August 12, 2017 at 20:05

    Ja just kun mietin et otan junan Helsingistä Kuopioon/Iisalmeen kun tulen reilun vuoden ikäisen kaa Suomeen kylään. Taidan suosiolla maksaa taksin 😂😂😂

  • Reply Hm Sunday, August 13, 2017 at 05:48

    Moi! Vinkki junaan jos ei allergioita: varaa verkosta lemmikkivaunusta kaksi ison lemmikkin paikkaa… siihen mahtuu vaunut ja saat itselle ihan viereen paikan 😜 Näin minä tein useasti kun matkustin väliä roi-kuopio, hyvin toimi.

    • Reply Jemina Sunday, August 13, 2017 at 13:00

      Sitten taas ei välttämättä lemmikkien kanssa matkustavat mahdu junaan ollenkaan. :/ Niitäkin on jotka varaavat tarkoituksella lemmikkivaunusta paikan, että saavat silitellä söpöjä koiria ja kissoja vaikka voisivat istua muuallakin.

      Annan ja muiden kokemuksen perusteella selvästikin pienten lasten kanssa matkustaville pitäisi olla paremmat järjestelyt junassa, mutta en ehkä itse pidä ajatuksesta että vallataan lemmikkien tilat. Lemmikkejä kun taas ei muualle junassa voi viedä. Toki jos liikkuu väliä usein ja tietää että lemmikkivaunu ei ole koskaan täyteen buukattu, niin ei ongelmaa. :)

  • Reply Nimetön Sunday, August 13, 2017 at 10:13

    Me käytiin roadtrippi Pohjois-Norjassa 3kk vauvan kanssa, pari tuhatta kilsaa siis autoillen. Meni paremmin kuin hyvin! Vauva nukkua posotti, ja kun heräsi niin mentiin huoltsikalle syömään, purkamaan energioita ja vaipat vaihtamaan. Lähdettiin yöllä ajamaan, ja ajeltiinkin suoraan Norjaan. Yöllä ajaminen oli hyvä juttu, vauva ei kaivannut ekaan seitsemään tuntiin virikkeitä ja yösyötöt onnistui hyvin pumpatulla maidolla. Eli alkumatka meni ihan todella nopsaan!

  • Reply Katja Sunday, August 13, 2017 at 10:24

    Vinkkinä: Minä olen nykyään varannut matkustaessani junalla yksin lapsen/lasten kanssa juurikin sen kahden hengen työskentelyhytin. Sinne mahtuu ylähyllylle matkatavarat ja jopa pienet matkarattaat. Välillä olen jättänyt rattaat toisen vaunun matkatavaralokeroonkin. Hytissä saa olla lasten kanssa rauhassa omassa tilassa ja matka taittuu sujuvasti. Toki vaatii siis sen, että ostaa lapsellekin oman paikan, jotta saa koko hytin käyttöönsä, mutta mielestäni tämä on pieni hinta matkustusmukavuudesta.

  • Reply MaM Sunday, August 13, 2017 at 12:34

    Samaa matkustusmukavuutta ja -rauhaa toivoisin ihan kahden koirankin kanssa junalla matkustavana: viimeksi varattiin pitkälle matkalle paikat ns. lemmikkivaunuun (jossa näytti olevan kieltomerkki lemmikeille). Se oli täynnä Turun satamaan meneviä kännisiä porukoita, joista osa halusi rapsutella koiria… Lisäksi osa samassa vaunussa olleista ärsyyntyi myös lemmikkien läsnäolosta.

    Ilmastointi ei keskikesällä toiminut (kiva eläimille että ihmisille), matkatavarat juuri ja juuri mahtui ylähyllylle, vessa oli tosi siivoton… Pohdin just, miten kukaan haluaa siellä vaikka vaihtaa vaippoja vauvalle tai käyttää taaperoa potalla.

    Jotkut kaverukset jättivät ravintolavaunuun lähtiessään koiran kuljetushäkin vastakkaisen puolen istumapaikoille, johon oli seuraavalla pysäkillä tulossa vanhemmat lastenrattaitten kanssa. Siinä sitten selviteltiin kenen muriseva koira on, uskaltaako sitä siirtää, ja miten perhe mahtuu ylipäätään matkustamaan.

    Juna myöhästyi 1,5 tuntia, minkä johdosta yhden junavaihdon jälkeen oli seuraavasta vaunut tuplabuukattu…Jes :D Joku kesätyöläinen kävi myymässä matkustajille jätskejä (ihan kiva idea siinä helteessä ja ketutuksessa), mut jätskit loppu just meidän vaunun kohdalla. Tässä kohtaa alkoi jo naurattaa…

    Kokemus oli kertakaikkisen turhauttava. Kuinka vaikeaa on ottaa erilaisten matkustajien tarpeet huomioon? Eihän se voi niinkään mennä, että lipunostajien pitää itse keplotella paikkansa (kuten ylhäällä joku mainitsi, että varaa vaunujen kanssa isojen lemmikkien paikan – mikä muuten on pois siltä vinttikoiran kanssa matkustavalta), jolloin systeemi menee entistä sekavammaksi. Että “ihan sama, meikä laittaa tän kaljalavan invapaikalle ja mä pidän tän ison koiran täs keskellä käytävää”.

    Pahoittelen pitkää avautumista asiasta :D

  • Reply Hansku Sunday, August 13, 2017 at 14:03

    Hei mistä on tuo (kietaisu?)mekko tuossa lentokonekuvassa? :)

  • Reply Anna Sunday, August 13, 2017 at 14:55

    Kannattaa hankkia kunnon matkarattaat! Tietenkin sellaiset jotka menee vaakatasoon, ovat kevyet ja menee pieneen kasaan. Itse ostin Koestran rattaat kun esikoinen oli 3 kk ja siitä lähtien ovat olleet kovassa käytössä kohta neljä vuotta. Ihan paras sijoitus! Matkustellaan nimittäin paljon ja rattaat ovat arjessakin mukana jos kuljetaan myös autolla. Mahtuvat helposti takakonttiin.

    Mä olen vaan kerran ollut lasten kanssa pitkän matkan junassa. Sekin oli vaan Helsingistä Lahteen. Otin paikan leikkihuoneesta jotta taaperolla olisi tekemistä. Jätin rattaat kasattuina sinne matkatavarahyllyyn ja otin hoitolaukun ja lapset sinne yläkertaan. Musta on hyvä että vauva tottuu nukkumaan eri paikoissa: sylissä, repussa, sängyssä, vaunuissa. Sit voi nukkua aina siellä missä tilanne vaatii. 😊 Kanssamatkustajilta kannattaa myös pyytää apua jos pitää käydä vessassa tai vaihtaa vaihtaa tai käyttää lasta potalla tai mitä vaan.

    Se kyl helpottaa kun kaksi aikuista per lapsi. Tai edes kaksi aikuista kahta kohden. Sit jos lapsia olisi kolme niin heillä olisi ns. ylivalta. Siinä yksi syy miksi kaksi lasta riittää meille. 😂

  • Reply Mannamaria / playfulbus Tuesday, August 15, 2017 at 12:06

    Mä allekirjoitan melkein kaiken! Erityisesti toi junamatkailun hankaluus on kyllä yksi ihme juttu. Mua neuvottiin myös ostamaan paikka siitä invapaikkojen vierestä junassa. VR:n tädin mukaan siinä on parhaiten tilaa vaunuille ja leveät käytävät. Nousin kyytiin fiksuna keskustasta, vaunuja tuli lisää Pasilassa, Tikkurilasta nousee kyytiin nainen, joka alkaa kiukkuisena raivota ja riuhtoa rattaita ja työntää yhdet vessaan, parit penkkien väliin käytävälle ja jotkut vielä siihen vaunujen väliin. Kaikki vanhemmat siinä ihan huuli pyöreänä, että mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu, kunnes lopulta nainen häipyy ja palaa pian työntäen pyörätuolia. Kuinka inhottava tilanne kaikille! Ymmärrän sitä naista, jos aina heidän liikkuessa on käytävät tukittu lastenvaunuilla niin kiukuttaahan se, mutta toisaalta me kaikki junassaolijat olimme kuitenkin toimineet VR:n ohjeiden mukaan. En ole sen jälkeen matkustanut junalla rattaiden kanssa.

    Automatkailu on sen sijaan niin lapsikohtainen, että siihen on vaikea antaa neuvoja. Paras neuvo, jonka olen kuullut “aja niin kauan kuin lapsi nukkuu”. Esikoinen nukkui tosi hyvin ja automatkailu oli tosi helppoa, nyt toinen vauva ei sen sijaan viihdy autossa yhtään ja se onkin sitten yksi homma, miten päästään liikkumaan, kun välillä on pakko ajaa vähän pidempiä matkojakin.

    Mut anyways, hyvä postaus! :)

  • Reply Millako Tuesday, August 15, 2017 at 21:07

    Laivalla hytti on ehdoton, oma vessa, oma peti.
    Voi aamulla aikaisin heränneenä vetää aamiaisen nassuun ja nukkua hyvin sen päälle. Pirteänä perille. Ja vauvan rytmi ei mee sekaisin.

    • Reply Anna Wednesday, August 16, 2017 at 05:42

      Mä en ole kauheasti mennyt laivalla mutta muistan erään kerran kun meillä oli vasta esikoinen ja hän heräsi klo 5 aamulla pirteänä. Hän oli reilu vuoden ikäinen ja oli oppinut jo kävelemään. Lähdettiin hytistä laivan käytäville kun ei siellä hytissä oikein ollut tilaa leikkiä. Muistan kun väsyneenä laahustin taaperon perässä kun hän juoksenteli käytävillä ja harjoitteli rappusten kiipeämistä. Odotin vaan että hän väsyttää itsensä ja pääsen takaisin nukkumaan. Lisäksi hereillä oli vielä joitakin edellisillan juhlijoista ja joku sammunutkin siellä lojui. 😂

      Mulla myös tulee aina laivan hyttien ilmastoinneista kauhea nuha. Se on ärsyttävää.

      Ollaan kyl nyt ensi viikolla lähdössä 2- ja 4-vuotiaiden kanssa Tukholman risteilylöe. Edellisestä onkin jo aikaa.

  • Reply Essi Wednesday, August 16, 2017 at 21:23

    Sulle on kyllä sattunut huono tuuri tuon junareissun kanssa! Olen mennyt kymmeniä kertoja kaksin 3vko-6v lapsen kanssa junalla eikä mitään vastaavaa sattunut tai sitten aika kullanut muistot. :D Toki olen mahdollisuuksien mukaan yrittänyt valita ruuhkattomimmat junat. Viimeksi kaksin 3vko vanhan vauvan kanssa olimme ainoat matkustajat kyseisessä vaunussa 3h matkan ajan.:D Mukana vielä ratasrungossa oleva kaukalo ja sillä pystyi menemään vessaan yms. Toki vessat on kyllä usein likaisia, mutta ei aina! :D Joskus joutuu (ja tulevaisuudessa usein) ottaa paikan yläkerrasta leikkivaunusta isompien lasten takia. Vaunut ovat sitten siinä alakerrassa vain säilytyksessä… yläkerrassa sitten vauva pehmeässä kantokopassa, kantorepussa tai sylissä. Jos olen matkustanut yläkerrassa, olen ainakin isoimmilla asemilla käynyt alhaalla katsomassa joutuuko rattaita jotenkin sumplia uudestaan. Onhan se hieman(!) hankalaa kun lapsia ei voi yksin sinne vaunuun jättää ja pienessä tilassa joutuu ohjeistaa. Jotenkin pitäisi matkatavaratkin saada kannettua ja se/ne lapsi/lapsetkin. Mutta mulla ei oo paha mieli tullut! Ja pendoliinollakin rattaiden kanssa olen mennyt ja siellä on näkynyt jopa isojen vaunujen kanssa porukkaa. :D Isojen vaunujen kanssa on kyllä ongelmallista.:/ Ja hyviä kehitysehdotuksia Vr:lle! Siinä on kyllä paljon mietittävää miten he saisivat “lastenvaunupaikat” myyntiin järkevästi. Itse olen ajatellut että ne on ensisijaisesti pyörätuoleille. Kerran oli kyydissä kaksi isoa sähköpyörätuolia, niin eipä siihen muita juuri mahtunut (itsellä oli kokoontaitettavat matkarattaat).

  • Reply Sakasu Saturday, August 19, 2017 at 03:08

    Itse matkustin paljon väliä Tre-Hki junalla, kun lapsi oli alle puoli vuotta. Aika harvoin vaunuun tuli pyörätuoleja, joten me vaunuilijat ei oltu yleensä tiellä. Ja koska tämä tapahtui talviaikaan ei ollut lomaruuhkiakaan. Kannattaa sillä välillä kuitenkin lapsen kanssa välttää aamu- ja iltapäiväjunia, koska ne ovat täynnä työmatkalaisia. Ja jos mahdollista välttäisin myös viikonloppumatkustajia. Näin takaa itselleen vähän miellyttävämmän matkan. Niille pirullisille valoille ja kuulutuksille ei itse voi tehdä muuta kuin valittaa.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post