Kokemuksia doulista

Multa on useampi toivonut postausta siitä, mikä on oma kokemukseni doulista, ja kun eilen sopivasti kaupoilla törmäsimme toiseen doulistamme, tuli mieleeni palata tuohon aiheeseen. Kirjoittelin doulista täällä ensimmäistä kertaa, ja sen jälkeen lupasin kirjoitella kokemuksiani. Pahoitteluni muuten pienestä hiljaiselosta täällä Mungobabyn puolella, meillä on tulossa muutto reilu kolmen viikon päästä ja tällä hetkellä arki on normikiireiden lisäksi vielä pakkailua ja asuntonäyttöjen pitämistä :)

Mutta niin, doulat. Meillä oli kaksi doulaa siis, joista toinen oli “päädoula” ja toinen oli sitten siltä varalta, että päädoula ei pääsekään paikalle. Meillä kävi vaan vähän epäonnisesti ja loppujen lopuksi synnytyksessä ei ollut yhtäkään doulaa mukana :D Tapasimme doulamme kolmesti ennen laskettua aikaa, ja loppumetreillä raskautta päädoulamme työkuviot muuttuivat niin, että hän teki vuorotyötä. Toinenkin doula kun oli vuorotyössä, saattoi tämä tarkoittaa sitä, että kumpikaan heistä ei pääse paikalle synnytykseen. Niinpä heidän ehdotuksesta otettiin vielä varadoula kuukautta ennen synnytystä. Tarkoitus oli, että ehdimme tutustumaan kolmanteen doulaan ennen ja jos hänenkin kanssaan kemiat kohtaavat, niin sitten hän on varalla, jos synnytys on niin, että doulamme ovat töissä. No ei mennyt maaliin sekään. Muutama päivä ennen kuin meidän piti tavata, kävi varadoulalle lasketteluonnettomuus ja loppujen lopuksi hän loukkaantui siinä sen verran, että joutui polvitukea pitämään ja käsittääkseni leikkaukseen. Päädoulamme tarjosi vielä yhtä varadoulaa, mutta totesin, että mennään sillä suunnitelmalla, että jos kumpikaan ei pääse paikalle, pärjäämme omin avuin.

Lähtiessämme sairaalaan laitoin doulille viestiä WhatsApp-ryhmässämme, mutta en viitsinyt soittaa. Ei juurikaan sattunut vielä ja ajattelin, etten viitsi häiritä jos onkin väärä hälytys. Molemmat doulat olivat aamusta töissä, joten pärjäilimme muuten. Päädoula oli viestien päässä puhelimen äärellä ja kun synnytys etenikin alkuun aika vauhdikkaasti, ajattelin, että doula ei ehdi paikalle. Hän pääsi töistä 14.30 ja Dante syntyi 16.15, eli tavallaan hän olisi varmasti ehtinyt h-hetkeksi paikalle, mutta siinä vaiheessa oli tilanne eskaloitunut jo aika lailla. 15 aikaan huoneessa alkoi olla jo sellainen tungos kuten synnytyskertomuksessa kerroin, että en usko, että joukkoon olisi hevillä mahtunut. Sitä paitsi, miehenikin oli turha siinä vaiheessa :D Mä luotin siinä vaiheessa vain lääkäreihin ja kätilöihin, ne harvat hetket, jotka en ollut varma, että kuolen. En usko, että siinä olisi doula auttanut mitään.

Meillä oli niin onnekas tilanne, että synnytyksessä oli paikalla aivan upea kätilöopiskelija, joka toimi melkein doulan roolissa siinä. Kuuden tunnin aikana siinä ehti kasvaa jo sellainen luottamussuhde, että onneksi hänen ei tarvinnut lähteä pois töistä, vaikka vuoro päättyikin. Hän oli ehkä tärkein tuki ja turva siinä sitten kuitenkin. Ihan hassua, tuntematon ihminen, jonka tapasin kuusi tuntia aiemmin. Kun siinä pohdittiin saako hän jäädä yliajaksi (byrokratia) toivoin koko sydämelläni, ettei hän lähde. Joten vaikka mukana ei olisi yhtään tukihenkilöä, voipi olla, että sellainen löytyy esim. kätilöopiskelijasta :)

Doulakokemukseni on kuitenkin pelkästään positiivinen. Toki olisi ollut varmasti kivaa, että heistä jompikumpi olisi ollut paikalla synnytyksessä, mutta tärkeää apua sain heiltä jo ennen synnytystä. Sain näkemystä raskauteen ja synnyttämiseen puolueettomalta taholta, joka ei ole lääketieteen ammattilainen tai neuvolaterveydenhoitaja. Oli helppoa kysellä ja pohdiskella omia toiveita heidän kanssaan ja sain todella hyviä neuvoja ja ideoita heiltä. Jotenkin se ajatus doulista auttoi synnytykseen valmistautumisessa todella. Ajattelin aina, että he ovat siellä mun turvana, tai siis toinen heistä ja en pelännyt synnytystä yhtään etukäteen. Jotenkin heillä oli kaikin puolin todella rauhoittava vaikutus mun raskausaikana. Meillä oli sellainen kolmen hengen ryhmächatti WhatsAppissa ja doulamme olivat todella läsnä siinä doulasuhteessa, kyselivät oireita, ultratuloksia jne. Vahva suositus siis doulatoimintaa kohtaan, hienoa, että tällaisia vapaaehtoisia on, ja ehdottomasti voisin harkita uudelleenkin doulien käyttöä.

Paikkakunnittain on eroja, mutta Kuopiossa doulat tekevät vapaaehtoisena hommia Kuopion ensikodin kautta ja doulan “palkkaaminen” maksaa 50 euroa, joka käytetään doulien kouluttamiseen ja muihin kuluihin. Neuvoloissa osataan aika hyvin kertoa doulatoiminnasta lisää tai ainakin sen, mihin kannattaa kääntyä, että saa palkattua doulan.

9+

Related Posts

4 Comments

  • Reply Johanna Friday, August 11, 2017 at 13:11

    Kai tiesit että ei pitäisi antaa vauvalle sormiruokaa ennen kun hänellä on siihen valmiudet? Vauvalla on tukehtumisvaara sitterissä syödessä melonia jos vahingossa siitä irtoaakin palanen:)

    • Reply Anna Friday, August 11, 2017 at 14:26

      Kiitos, tiedän kyllä. Dantella on valmiudet aloittaa sormiruoan harjoittelu, nimittäin istuu oikein hyvin kevyesti tuettuna ja saa pidettyä palasta kiinni. Sormimaistelu ja soseiden maistelu tehdäänkin niin, että on toisella vanhemmalla sylissä ja toinen maistattaa. Nyt vaan sattui olemaan sitterissä ruokapöydällä seuranani, ja nostettiin sitterin selkää lähes pystyyn asentoon takaa tukien ja annettiin maistella tarkassa valvonnassa kovaa melonipalaa. Tuota on mielestäni hieman hölmöä kommentoida yhden videopätkän perusteella, missä ei edes näe lapsen asentoa :)

  • Reply Tukiäiti Friday, August 11, 2017 at 15:41

    Sormiruokailuun yksi tarvittava valmius on se, että lapsi itse ottaa sen ruoan ja vie suuhun. Liian aikaisin aloitettu ja väärillä keinoilla aloitettu sormiruokailu on oikeasti vaarallista. Ensimmäiset sormiruokailusuupalaset tulisi olla myös niin pehmeitä että ne saa muussattua kitalakeen, kovista ruoista saa purtua paloja myös ikenillä. Tämä ei ole millään tavalla ilkeilyä, vaan muistutus turvallisuustekijöistä.

    • Reply Anna Friday, August 11, 2017 at 16:32

      Kiitos, asiaan on perehdytty kirjan verran ja neuvolassa keskustellen, joten kommenttisi ei tarjonnut mitään uutta tietoa. Meloni on kovanakin sen verran pehmeää, että saa muussattua kitalakeen. Dante osaa itse viedä lelun tai ruoan käteen ja viedä sen suuta kohti (osuen useimmiten nenään tai silmään, terveisin eilen palsternakka-sosetta ripsistä pessyt). Kyseinen video on pätkä yli 3 minuutin videosta, jossa hän on irroittanut jo otteen melonista ja jatkanut sormiensa syömistä. Ohjasin sen hänelle takaisin.
      Asiasta on keskusteltu neuvolassa, ja jos kaipaamme asiaan näkemyksiä tukiäidiltä, teemme sen muualla kuin blogissa. Ja toivottavasti sellaisen tukiäidin kanssa, joka ei tee kauaskantoisia päätelmiä ja oletuksia 10 sekunnin videon perusteella. Lääkärin kanssa on päätetty, että maistelu aloitetaan 4 kk, sillä kielijänneleikkauksesta huolimatta Dantella on jonkin verran (joskin paljon paljon vähemmän) takaisinvirtausta.
      Asiasta en myöskään tämän enempää keskustele doulapostauksen alla, vaan kiinnostuneet voivat asiasta keskustella sitten asiaankuuluvan postauksen kommenteissa tai vapaavalintaisella keskustelupalstalla :)

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post