Nukkuminen – 3 kuukauden välikatsaus

(Ja ennen kuin kukaan alkaa valistamaan, niin Dantella on kyllä värikkäitä leluja ja värikäs mobilekin, mutta uninurkkaus ja pinniksen mobile ovat vaaleita ihan tarkoituksella. Tuo paikka on tarkoitettu rauhalliseksi ympäristöksi eikä virikkeellistämään liiaksi :)

Kirjoittelin jo ennen vauvan syntymää siitä, miten perhepeti ei ole meille sopiva vaihtoehto, ja se onkin yksi eniten mielipiteitä kirvoittaneista postauksista tässä blogissa. Tuntuu, että perhepeteily on joillekin kuin uskonto, jota yritetään tuputtaa muillekin. Suurin osa kommentoijista oli mielestäni oikein asiallisia ja tarkoituksena oli neuvoa ja tuoda uutta näkökulmaa. Sellaiset “kovasti pyydän, että kuitenkin harkitsette asiaa, koska X” -lähestymistavat oli musta aika jänniä, sillä miten meidän valinnat liittyy muiden elämään? No anyway.

Raskauden loppuvaiheessa tutkin paljon nukkumisasioita, enkä löytänyt yhtäkään syytä poiketa tuosta meidän suunnitelmasta. Joillekin tuntui olevan suurin herneiden nenäänvedon paikka siinä, kun sanoin, että rakastan nukahtaa mieheni kainaloon ja nukkua yhdessä. On jotenkin surullista huomata, miten monen äidin mielipide on se, että parisuhteella ei niin väliä, kyllä se mies voi nukkua muualla jne. Meillä on vauva, koska rakastamme toisiamme ja halusimme yhdessä perustaa perheen. Minulle päivän rakkain hetki on käpertyä miehen kainaloon yöksi, juttelemaan päivän tapahtumista ja nukahtaa vierekkäin. Eri huoneissa nukkuminen ei ollut siis vaihtoehto.

Tässä asiassa ollaan mun mielestä Suomessa ihan todella perhepeti-keskeisiä. En ihan ymmärrä miksi, sillä tutkimusten mukaan perhepeti potentiaalisesti lisää kätkytkuolemien riskiä. Ymmärrän toki sen psyykkisen ja fyysisen läheisyyden tarpeen vauvan ja äidin välillä, mutta mielestäni se toteutuu muutoinkin kuin perhepedissä nukkuen. Vauvan mielestä on ihanaa nukkua äidin kanssa ja äidistä vauvan kanssa. Se tosin voi toteutua muutoinkin kuin yöt perhepedissä nukkuen.

Sairaalassa vauva nukkui vieressäni sängyssä, ihokontaktissa koko ajan, jotta maito lähtisi nousemaan. Kun maito oli noussut, kätilöt ja lastenhoitajat suosittelivat, että vauva nukkuisi välillä isän kanssa tai omassa sängyssä, jotta saisin kunnolla levättyä. Hän nukkui ihan yhtä mukisematta pienessä sairaalasängyssään kuin minunkin vieressä. Kotiin tultuamme laitoimme vauvan heti ensiyöstä kehtoon. Se tuntui aivan kamalalta! Hylätä pieni vauva omaan sänkyynsä (joka oli tosin 10 sentin päässä mun sängynpuoliskosta :D) Vauva simahti heti, minä lähinnä kärsin siitä erossa olosta. Ensimmäinen yö meni kehdossa ja niin on menneet kaikki muutkin. Paitsi reissussa vauva on nukkunut yönsä vaunukopassa.

Meillä on todella kiitollinen tilanne sikäli, että Dante on todella “helppo” vauva mitä tulee nukkumiseen. Hän on alusta asti itse nukahtanut yöunille ja välillä päikkäreillekin. Iltaisin on aina sama rutiini. Kylpyyn, rauhoitutaan hetki yhdessä, katsotaan maistuuko yöpala tissillä. Sitten kapalopussiin ja kehtoon tutti suussa. Ja siellä nukahtaa itse. Nykyään nostan hänet rinnalle silloin kun olen itse menossa nukkumaan ja hän heräilee sitten joskus aamukuuden aikaan. Nukutaan vielä senkin jälkeen johonkin 8-9 asti, tosin tuolla aamukuuden herätyksellä saattaa olla pienellä virtaa pysyä hereillä puolikin tuntia. Vuorotellaan näitä miehen kanssa. Aamuyön herätyksille olen nostanut viereeni sängylle, syöttänyt, ihaillut ja röyhtäyttänyt. Välillä joudun taistelemaan itseäni vastaan, nimittäin rrrrrakastan nukkua vauvan kanssa. Kun mies on ollut työmatkalla, oon joutunut käymään todellisen taiston itseni kanssa, että laitan vauvan takaisin kehtoon :D Aamukuuden herätyksen jälkeen vauva tosin jää meidän kanssa nukkumaan. Emme enää kumpikaan nuku niin sikeästi, niin uskallan pitää vauvaa siinä nukkumassa ja voin nauttia pienestä tuhisijasta vieressäni. Mieskin rakastaa nukkua vauvan kanssa, joten aamut on meillä aivan ihania ♥

Ja kyllä, vauvan kanssa nukkuminen on aivan ihanaa! Ja niin on varmasti vauvankin mielestä ihanaa nukkua meidän kanssa. En kuitenkaan koe, että vauva saa mitenkään vähäisesti läheisyyttämme, sillä päivisin hän nukkuu vähintään yhdet päikkärit jomman kumman meistä kanssa, aamu-unet menee meidän kanssa ja lisäksi vauva on paljon sylissä. Syödessä, leikkiessä, käyn vauvan kanssa usein yhdessä suihkussa ja vanhempieni luona käymme yhdessä kylvyssä. Hän myös nukahtaa usein päikkäreille sylissäni. Siitä päätellen, miten ihanasti vauva nukahtaa itsekseen kehtoonsa, olen tullut siihen tulokseen, että hän ihan viihtyy siellä.

Ollaan kuitenkin samalla pidetty tärkeänä sitä, että vauva voi nukkua monessa eri ympäristössä. Vauvanhuoneessa meillä on ollut pinniksessä unipesä, jossa vauva usein nukkuu päikkäreitä. Välillä päikkärit nukutaan meidän isossa sängyssä, joskus yksin tyynyjen ympäröimänä. Välillä päikkärit menevät vaunuissa ja välillä kehdossa. Ollaan huomattu, että kehtoon hän nukahtaa kaikista parhaiten itsekseen. Tämä nukkumisjärjestely on ollut ihan supertoimiva ja esimerkiksi taannoin lähtiessämme kahdestaan illalliselle, äitini ja siskoni kylvettivät Danten, antoivat tutin ja laitoivat vaunukoppaan. Jäbä nukahti minuuteissa itsekseen. Välillä hän saattaa olla itsekseen siellä kehdossa puolikin tuntia, välillä nukahtaa heti. Nyt kun hän on alkanut jokeltelemaan ja höpöttelee välillä tauotta, saattaa sängystä kuulua mitä hassuimpia ääniä, kun tyyppi viihdyttää itseään ennen simahtamista. Hyvin harvoin tulee itku, useimmiten älähtää vain jos tutti tippuu ja se pitää saada takaisin. Syvään uneen nukahtaessa tutti tipahtaakin aina pois. En halua hieroa suolaa haavoihin yhdellekään äidille, jota vauva on valvottanut, mutta se on onneksi meillä sujunut aina mallikkaasti. Tähän mennessä ei nimittäin ole hulistu yhtäkään yötä. Pisimmillään tuo on joskus valvonut tunnin verran keskellä yötä, ja senkin sangen hyväntuulisesti. Sen takia mäki oon varmaan ollut näin energinen ja aikaansaava, koska saan nukkua yöni. Oon superkiitollinen tästä ja nautin jokaisesta tällaisesta yöstä, sillä tiedän, että tilanne voi muuttua milloin vaan tai vauva voi tulla kipeäksi tai alkaa tekemään hampaita.

Mainitsin tuossa imetyspostauksessa, että tuossa pari viikkoa sitten ollut ärtyisän muutaman päivän syy löytyi meidän typeryydessä. Se liittyi itse asiassa nukkumiseen. Dantella on ollut tosi vahva sisäinen kello jo ihan pienestä, ja yöt on senki takia menny tosi helposti. Hän itsekseen nukahtaa 21 ja 22 välillä iltaisin ja vetää päivän pitkät päikkärit tiettyyn aikaan. Muiden päikkäreiden määrä vaihtelee huomattavasti ja jossakin vaiheessa ne alkoivat vähenemään reippaasti. Ajattelimme tyhmästi, että tämä nyt on sitä kun vauva kasvaa, eikä nuku enää niin paljon. Väärin. Kun korvatulehdus oli suljettu pois, aloimme miettimään menneitä päiviä ja arpomaan syytä itkuisuudelle. Ja tajusimme, että Dante oli ehkä nukkunut aivan liian vähän. Meillä on itse asiassa yksi tosi hyvä vauvaopas (Baby Whisperer solves all your problems, kiitos tästä vinkanneelle lukijalle!) ja tutkiskelin sitä siinä vaiheessa taas hieman tarkemmin. Nettiäkin plarailin ja huomasin, että kolmekuisen vauvan hyvä unimäärä olisi 16 tuntia vuorokaudessa ja n. 11 tunnin yöunet. Tajusin, että meillä oli selkeästi pientä univajetta ja väsyä, mikä nähtävästi kiukutti. Dante on niin usein nukahdellut itse päikkäreille, ettei osattu tarkkailla hirveän hyvin hänen väsymisen merkkejään. Nyt kun aktivointilelut on tulleet kuvioihin ja hän näkee ja hahmottaa ympäristön ihan eri tavalla, alkoi nähtävästi väsykin tulla sellaisena hyökyaaltona, että sen mukana tuli yliväsymyksen kiukkua. Aloimme rytmittämään häntä ja parissa päivässä oli kaikki ärtyisyys tiessään.

Tässä on mielestäni yksi hyvinkin tärkeä asia. Tuossa perhepeti-kommentoinnissakin huomasin sen, että joidenkin mielestä vauva sanelee asioita. Ei sanele. Pieni vauva ei tiedä, että hän “haluaa nukkua vanhempien kanssa” ellei hän totu siihen. Hän ei tiedä monelta mennä nukkumaan ja milloin valvoa. Hänellä on varmasti hieman omaa taipumusta, mutta on vanhempien tehtävä totutella ja rytmittää vauvaa. Toki vauvan vaatimassa tahdissa. Vauva näyttää milloin väsyttää, vaikkei välttämättä osaa itse nukahtaa. Vauvan rytmiä voi vaihtaa pikkuhiljaa 5 minuuttia kerrallaan, mutta ennen kaikkea on ymmärtää se vauvan oma rytmi ja rytmittää päivät sen mukaan. Ainakin mun mielestä siis.

Tuon kirjan esimerkki on se, että kolmekuinen vauva elää kolmen tunnin rytmissä. Esim. klo 12 puolentoista tunnin päikkärit, 13.30 ruokailu, sen jälkeen aktiviteetti ja taas 15 nukkumaan. Valveillaolo on siis n. puolitoista tuntia. Me päätimme kokeilla tätä rytmitystä ja se toimikin ihan kohtalaisesti. Tuo aikataulu menee niin, että vauva käy nukkumaan 19.30 ja herää aamulla 7. Tää ei toiminut meillä ollenkaan. Hirvee taistelu saada vauva nukkumaan joskus ennen 20, kun ennen nukahti yöunille itsekseen. Muutaman päivän kokeilun jälkeen totesimme, että tuo aikataulu ei ole meidän juttu. Annoimme Danten itse näyttää väsymyksen merkkejä ja iltaisin ne ajoittuvat 21 ja 22 välille. Ihan kiva meillekin, sillä mekään ei tykätä herätä aamuseiskalta. Rupesimme tarkkailemaan hänen merkkejään tarkemmin ja aika hyvin sieltä alkoi tulemaan ilmi, milloin väsymys alkaa tulla. Ensimmäisten merkkien kohdalla vauva syliin tai petiin ja rauhoittumaan. Ja tällä reseptillä päivät on menneet mahtavasti! Se, mitä me emme tajunneet on se, että Danten rytmi on nopeammassa syklissä. Hän jaksaa valvoa kerrallaan aivan max tuon puolitoista tuntia, mutta yleensä ekat väsymyksen merkit ilmestyvät noin kolmen vartin leikkimisen/aktiivisuuden jälkeen. Meillä ensimmäinen merkki on se, että lelujen ja ilmeilyjen aiheuttamat ilonkiljahdukset muuttuvat vähän sellaiseksi hermostuneemmiksi. Katse alkaa harhailemaan ja kiinnostus “lopahtaa”.

Noina ärtyisinä päivinä Dante ei suostunut nukahtamaan itsekseen tai mitenkään muuten kuin mun syliin. Ja siinä meni helposti puoli tuntia. Isin sylissä alkoi hirveä ulina ja jos jätti yksin kehtoon, niin ei hyvä heilunut. Kaksi päivää rytmitystä ja tyyppi nukahti alle viidessä minuutissa ilman pienintäkään itkua isinkin syliin. Ei vaatinut mitään sen kummempaa kuin tarkempaa kellon ja vauvan tarkkailua.

Meillä yksi yöunien ykköstekijöitä on kyllä kapalo. Ollaan syntymästä asti käytetty tollasta kapalopussia. Kirjoittelen niistä ja kapaloinnin hyödyistä jne. muutenkin erillisen postauksen. Käytetään korkeintaan yksillä päikkäreillä ja yönukahtamiselle kapaloa. Dante sätkii niin paljon ja on tosi liikkuvainen vauva. Usein hän herättää itse itsensä käsillään tai muulla sätkimisellä. Kapalopussi helpottaa sitä huomattavasti ja rauhoittaa muksun unille. Sitten kun vauva alkaa kääntyilemään, täytyy kapalopussit jättää pois käytöstä, mutta ollaan alettu työstämään seuraavaa asiaa. Unilelu ja uniriepu. Nykyään tuo saattaa hyvinkin nukahtaa päiväunille itsekseen, jos antaa harson käsiin pyöriteltäväksi. Vauvaa ei vaan voi jättää yksin harson kanssa, ettei pääse siihen tukehtumaan, niin yölle nukahtamiselle ei olla sitä hänelle annettu käsiin.

Viimeisin kehitysaskel tuossa nukkumisessa alkoi pari päivää sitten. Olimme alunperin suunnitelleet, että Dante siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan 4 kuukauden kohdalla. Muutamme kuitenkin uuteen kotiin, kun hän on 5 kk, joten ajattelimme, että totutamme sitten suoraan siellä omaan huoneeseen. Poitsu on hujahtanut pituutta sen verran, että kehto alkoi käymään jo aika ahtaaksi. Olimme jo raahaamassa pinnasaänkyä meidän huoneeseen kehdon tilalle, kunnes tajusimme kokeilla sitä omassa huoneessa nukkumista jo nyt. Ollaan nimittäin pari kertaa siirrelty kehtoa Danten omaan huoneeseen illalla, jos oon halunnut vielä siivoilla tai pakkailla meidän makkarissa. Hän on nukahtanut sinne ihan yhtä lailla ja nukkunut rauhallisesti. Ajattelimme siis kokeilla tuota toisessa huoneessa nukuttamista jo nyt, ennen kuin hän oppii ymmärtämään, että meidän huoneessa onkin kivempaa. Neuvolassa juttelimme terkkarin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kätkyt-riski on ihan yhtäläinen meidän vieressä kuin omassa huoneessakin. Hän suositteli tuota omassa huoneessa nukkumista, jos vauva kerta nukkuu hyvin itsekseen ja heräilee harvakseltaan. Kuulemma todennäköisesti oppii nukkumaan vielä pidempää pätkää omassa huoneesaan kun vanhemmat ei häiritse omilla äänillään. Ja niinpä meillä on nyt nukuttu kaksi yötä omassa huoneessa :) Ainakin tähän mennessä ei ole ollut mitään muutosta. Hän on nukahtanut ihan yhtä lailla sinne pinnikseen kuin kehtoonkin, ja nukkunut sinne aamukuuteen niin, että olen vaan imettänyt lyhyesti vauvaa herättämättä ennen kuin itse olen käynyt nukkumaan.

Meidän pinnis on Stokken, ja valikoitui meille sekä kivan ulkonäön että sen muunneltavuuden takia. Tuosta on helppo myöhemmin muovata pienen lapsen sänky ja lastenhuoneen leikkisohva, että oli ihan ykköstoiveemme. Koska meillä oli erillinen kehto, ei otettu ollenkaan sitä ihan pienintä versiota, vaan otettiin samantien tuo isompi pinnis. Siinä ollaan vielä pidetty tuota unipesää, joka on mielestäni hirveän kiva näin pienelle vauvalle. Pinnis muuten on sen verran iso, että siinä saattaisi tulla turhan “avara” olo ihan pienelle. Unipesässä on suojaisampi ja kohtumaisempi olla, joten me ollaan vielä pidetty tuota yhdistelmää käytössä. Kehto on Mamas & Papasin ja oli Tori.fi -löytö ennen vauvan syntymää. Sain tuon n. 1/3 normihinnasta ja ihan huippukunnossa. Tuota voin suositella lämpimästi. Keinutoiminto mahdollistaa kevyen keinuttelun kehdossa, ja kori on kevyt ja helppo nostaa jos haluaa nukkuvaa vauvaa liikutella. Mm. Pikkuvanilja myy tätä samanlaista korikehtoa :) Nyt kun poitsu on hieman päälle 63 cm, alkoi kehto tuntua hieman pieneltä, mutta ehdottomasti maailman toimivin ratkaisu tämän alkuvaiheen. Nyt se menee varastoon odottamaan, josko Dante saa joskus sisaruksen tai serkkuja :)

Pakko kyllä olla kiitollinen siitä, kuinka toiveidemme mukaisesti niin imetys kuin nukkuminenkin on mennyt. Itse ajattelen, että tämä on 80 % onnekkuutta ja 20 % asioihin tutustumista ja suunnittelua. Kun on luonut itselleen suunnitelman siitä, mikä on meille tärkeää ja miten haluaisimme asioiden etenevän, on helpompi tehdä valintoja, joilla päästä päämäärään.

Toivottavasti tämä nukkuminen jatkuu näin mukavasti jatkossakin eikä esim. muutto uuteen kotiin tuo omia erikoispiirteitä :) 

Psst!! Suosittelen kaikille lämpimästi tuota Babywhisperes Solves All Your Problems -opusta (kliseisestä nimestä huolimatta). Ihan loistavia vinkkejä joka tilanteeseen. Meillä on varsinki Shhpat-metodi ollut aivan älyttömän toimiva, samaten Put down, Pick Up -metodi :)

13+

Related Posts

95 Comments

  • Reply Nea Sunday, July 16, 2017 at 18:19

    Itse olen nukkunut omassa _huoneessani_ heti sairaalasta päästyäni, enkä koe sen mitenkään vaikuttaneeni esim läheisyyteeni vanhempien kanssa (olen siis -97 syntynyt). En tätä nykyajan perhepetihössötystä oikein tajua, se ei sovi kaikille, piste. Mielestäni jokainen saa hoitaa oman lapsensa tavallaan, kunhan lapsen terveys ja turvallisuus ei kärsi.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:31

      No juurikin näin :)

  • Reply Emilia Sunday, July 16, 2017 at 19:01

    Mä luulen, että syy siihen miksi ihmiset on tosta perhepeti jutusta ärsyyntyny on se, kun kirjoitat, että sulle maailman rakkain hetki on käpertyä miehen kainaloon. Se tarkoittais muka jotenkin automaattisesti, ettet ajattele sitä vauvan kannalta samalla tavalla?! Mikä on musta ihan hullua, koska varmasti olet miettiny onko vauva sitten yksinäinen tms, näin ainakin ajattelen pitkäaikaisena lukijana, ja samoja ajatuksia kävin itsekin läpi meidän vauvan synnyttyä. Varmaan niitä ihmisiä ketkä oikein haluaa moittia, jos tollasesta kirjoituksesta pahaa sanottavaa vääntää… Meillä ei myöskään nukuta perhepedissä, eikä mun vanhemmat koskaan nukuttanu meitä perhepetiin, samoin oli mun kummien perheessä. Meillä on paljon sukua ympäri maailmaa ja näissä maissa ei edes oo toitotettu mistään perhepedistä ja hyvinpä sielläkin lapset kasvaa! Jos perustarpeet on tyydytetty ja vauva saa muuten läheisyyttä, en todellakaan usko, että oma rauhallinen kehto vauvaa vahingoittaa! Jotenkin surullista miten tarkkaan joudut kaikesta selventämään…
    Meillä ei lähteny imetys käyntiin ollenkaan, joten en oo sitten imettänyt vaikka kovasti olisin halunnu ja tästä sain järkyttävän paljon haukkuja ja “neuvoja” miten onnistus. Kyllä muut vanhemmat aina vaan tietää paremmin ;)

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:33

      No ei tietenkään :) Minusta maailman ihaninta voi olla miehen kainaloon käpertyminen ja se, että vauva käpertyy mun kainaloon. En vain halua luopua kummastakaan, kun mikään pakko ei ole. Ja on se uskomatonta, ettei tässä maailmassa ole vain onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä, kun kaikki muut vanhemmat tietää paremmin :D

  • Reply Päivi Sunday, July 16, 2017 at 19:06

    Kommentoin silloin aiempaan nukkumispostaukseesi, että meille perhepeti on ainoa oikea vaihtoehto jne. Ja esikoisen kanssa näin olikin: hän aina oikein mönki kainaloon. En muista, kuinka vanha kuopuksemme oli tuolloin aiemmin kommentoidessani, mutta pikkuneitimme ei ollutkaan kainalonukkuja. Noin 8kk ikäisenä uni alkoi olla todella huono ja nukahtaminen vaikeaa. Siinä missä esikoinen nukahti alle minuutissa kun pääsi kainaloon, saattoi kuopuksen kanssa mennä tunti, josta yli puolet kiukkuhuutoa. 10kk neuvolassa sitten terkkari sanoi, että josko neiti EI halua nukkua lähellä vaan tarvitsee ilmaa ympärilleen. Mun oli hyvin vaikea uskoa tätä ja vasta lähes vuoden iässä ajattelin kokeilla ns todistaakseni että terkkari on väärässä ja laitoinkin tytön illalla omaan sänkyyn. Nukahti alle vartissa ja nukkui lähes koko yön (kun siihen asti käytännössä koko yö tissi suussa ja heräili tunnin välein).

    Edelleen kannatan perhepetiä, mutta kyllä olisi pitänyt tajuta, että tyttö ei tahdo vieressä nukkua, sillä itsekin tahdon ilmaa ympärille nukkuessa. Nyt neiti on 1v 2kk ja muutti reilu kuukausi sitten isoveljensä kanssa yhteiseen huoneeseen. Molemmat nukkuvat 20-06:30. Alkaa itsekin päästä taas “elämänsyrjään” kiinni, kun on energiaa hyvien yöunien takia.

    Unohdin hetkeksi oman tärkeimmän ohjeen äitinä: kuuntele lasta. Meille on siunaantunut kaksi täysin erilaista lasta, ja sinnikkäästi vain yritin toteuttaa samaa tekniikkaa kuin esikoisellekin.

    Usein, ainakin omassa lähipiirissä juuri perhepeteilijät ovat niitä väsyneimpiä vanhempia, vaikka se perhepeti on kaikista helpointa heidän mielestään (itsekin olen tätä mantraa hokenut). Nyt en tiedä, kuinka toimisin jos meille vielä kolmas lapsi joskus tulisi. Molemmat olen saanut sektioilla, joten kolmaskin sektiolla syntyisi automaattisesti ja sen jälkeen kyllä oikeasti ensiviikot perhepeti on helpoin. Mutta pitäisinkö “väkisellä” sen vuoden kainalossa? Tuskin.

    En nyt tiedä, mikä oli kommentin punainen lanka.. Teidän vauva-arkea on kiva seurata ja postauksesi on järjestään hyvin perusteltuja ja huomaa, että niissä on mukana sekä käytännön kokemusta että “tutkittua faktaa” teille sopivalla mixillä. Ihailen sua äitinä ♥️

    • Reply T Sunday, July 16, 2017 at 20:45

      Päivi, sinun kommenttisi kiteyttää todella hyvin parikin asiaa. Vauvat ovat erilaisia jopa samassa perheessä ja haluavat esimerkiksi nukkua eri tavoin. Ja toinen on se, että vaikka äiti ajattelisi tekevänsä kaiken vauvalle parhaiten, näin ei välttämättä olekaan, vaan äiti ajatteleekin omaa haluansa kuvitellen vauvan ajattelevan samoin.

      Tuttavapiirissäni on paljon eri tavoin nukkuvia lapsia. Mutta jostain syystä kaikki ne lapset, jotka “saavat” nukahtaa itsekseen ja nukkuvat omassa huoneessaan, myös nukkuvat kaikkein parhaimmat ja pisimmät yöunet.

      Ihan pieni vauva ei toki tiedä missä hän nukkuu, mutta hieman vanhempi vauva ja lapsi osaa jo vaatia sitä mihin on tottunut. Mutta uusiin asioihin voi tottua sekä lapsi että aikuinen.

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:47

        Juurikin näin :) Ja jännä tuo, meillä nimittäin tuntui heti pidentyvän tunnilla tai kahdella yöunet vauvalla, kun siirrettiin omaan huoneeseen. Ehkä toiset vauvat kaipaavat enemmän omaa tilaa, ihan niinkuin aikuisetkin :)

    • Reply Vanna Monday, July 17, 2017 at 00:56

      Te olette niin väärässä :-D. Oma tyttäreni on yöstä 1 lähtien vaatinut fyysistä läheisyyttä. Hän kieltäytyi heti synnytyssairaalassa nukkumasta yksin. Vauvoilla on ihan omat tarpeet ja niitä ilmaistaan temperamentista riippuen.

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:13

        On jotenkin hämmentävä ajatus, että päivän vanha osaa vaatia jo jotakin, mutta näinkin voi toki olla. Sinun tilanteesi ei kuitenkaan tee muiden tilanteista vääriä :)

      • Reply Päivi Monday, July 17, 2017 at 23:20

        En nyt ihan ymmärrä, miten se, että sinun lapsesi haluaa olla iholla ja lähelläsi (kuten esikoisenikin), muuttaa mun kokemuksen vääräksi tän kuopukseni kanssa. Lapset ovat kaikki erilaisia erilaisine tarpeineen.

        Meilläkin tyttö haluaa olla paljon sylissä ja lähellä muuten, mutta illalla ennen nukkumaanmenoa vain kiivastuu, jos häntä yrittää nukuttaa syliin tai jos siinä vieressä makaa. Joskus silittelykin häiritsee.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:34

      Kiitoksia kovasti :) Ja on kyllä jännittävää, miten erilaisia lapsia on! Ja tietenkin jos meille tulisi joskus toinen, joka haluaisi nukkua vain vieressä, niin annettaisiin sitten sillekin järjestelylle mahdollisuus :)

      Ihanaa, että teillä on alkanut “uusi elämä” siellä, ja saat nukuttua :)

  • Reply Annika Sunday, July 16, 2017 at 19:10

    Jep, näin mäkin luulin ettei koskaan perhepetiä.. Mut sitten sain kaksoset ja meidän poikaa (korjattu ikä vasta 2 viikkoa) on lähes mahdoton yön imettämisen jälkeen saada nukkumaan omaan petiin. Mun vieressä nukkuu. Joten sitten nukkuu mun vieressä, jotta mä nukkuisin itse edes joskus. Jos jollain on hyvä idea tähän niin kertokaa. En tosiaan ala nukuttamaan öisin kaarella huutavaa vauvaa omaan petiin, jos saan sen nukkumaan mun viereen 2 minuutissa. Kun on tää tyttökin, joka myös sit herää siihen huutoon. Äh en tiedä mitä tehdä, kun en haluis että nukkuu meidän välissä..

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:34

      Voi eii, en osaa yhtään auttaa, toivottavasti saat hyviä vinkkejä <3

  • Reply Sirpa Sunday, July 16, 2017 at 19:32

    Mä niin oisin halunnut nukkua heti kotona kaksin miehen kanssa. Yritettiin siirtää poju omaan sänkyyn kun hän oli 4kk, mutta ei onnistunut. Kun hän täytti 5kk, kokeilimme omassa huoneessa nukkumista ja onnistui ongelmitta. :D Nukuimme heti molemmat paremmin. :)

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:35

      Se oli selkeästi hänelle sopiva aika muuttaa, eikä tuo oo yhtään liian myöhään mun mielestä, kiva, että se meni ongelmitta :)

  • Reply Emsi Sunday, July 16, 2017 at 19:44

    Mun mielestä nämä on asioita joista perheet voi itse päättää, toisille vain sopii erilaiset nukkumisjärjestelyt kuin toisille. Sen verran kyllä pakko korjata, että tupteimman tiedon mukaan perhepeti ei ole riskitekijä kätkytkuolemalle. Päinvastoin, kätkytkuolemia esiintyy vähoten kulttuureissa joissa perheet nukkuvat yhdessä ☺

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:38

      Kiitoksia tuoreimmasta tiedosta. Tää nyt näyttää olevan sellainen asia, joka herättää tutkimuksia puolesta ja vastaan. “kätkytkuolemia esiintyy vähoten kulttuureissa joissa perheet nukkuvat yhdessä” ei kuitenkaan tarkoita, että perhepeti suojaa kätkytkuolemilta. Se tarkoittaa todennäköisesti n. miljoonaa sosioekonomista ja kulttuurillista syytä, minkä takia vanhemmat ovat tarkempia lapsista. Yksi näistä syistä on vahva tietoisuus riskeistä, joita on niin perhepedissä kuin mahallaan nukuttamisessakin ja kun näitä riskejä toitotetaan, niin ihmiset osaavat välttää näitä potentiaalisesti riskivalintoja. Suomessa on kuitenkin niin hyvä neuvolaosaaminen ja korkeasti koulutetut synnytysosaston työntekijät ja hyvä taloudellinen tilanne, joka vuorostaan johtaa korkeaan koulutuksellisuuteen yhteiskunnassa. Nämä kaikki asiat vaikuttavat siihen kulttuuriin, mitä meillä on. Osaamme nukkua niin, että tiedostamme lasten riskit ja siksi meillä on vähemmän kätkytkuolemia :)

  • Reply töpö Sunday, July 16, 2017 at 20:12

    Meillä vauva nukkui heti omassa sängyssään. En halunnut perhepetiä sillä pelkäsin, että minä tai mieheni litistää lapsen yöllä :D myöskin tuo mahdollinen kätkyt kuoleman lisääntynyt riski vaikutti. Pelkäsin myös, että esim jommankumman tyyny menee lapsen naamalle yöllä jne.
    Meille ei kukaan tuputtanut perhepetiä, vaikka neuvolan täti kyllä sanoi, ettei hän tiedä, että äiti olisi ikinä liiskannut lastaan :D
    En myöskään kokenut mitenkään raskaaksi sitä, että lapsi nostetaan aina viereeni minun tai mieheni toimesta yöllä syömään ja sitten takaisin omaan sänkyynsä. Monesti lapsi nukutettiin suoraan omaan sänkyynsä ja se toimi hyvin!

    Perhepeti on hieno juttu varmasti monelle, mutta kuten mäkään en sitä kritisoi niin en jaksa kuunnella jos mulle valitetaan siitä jos me ei niin nukuta. Kyllä jokainen vanhempi varmasti ottaa sen lapsen syliinsä, jos hän lohduttomasti omassa sängyssään itkee….

    Nykyään tosin tuo 3v tulee öisin viereemme, mutta mites estätä´kun toinen vaan tulee :DDD

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:40

      No juuri näistä syistä itsekin halusin välttää perhepetiä. Enkä koe itsekään mitenkään vaivalloiseksi nostaa vauvaa sängystä kehtoon tai pinnikseen. Moni äiti perustelee perhepetiä sillä, että ei sitten tarvitse nousta jos nukahtaa. Mä en uskaltaisi nukahtaa vauva rinnalla, joten valvon ruoan ajan anyway, ei ole iso homma sen perään nousta laittamaan vauva sänkyyn. Meillä kun tuota ei öisin tarvitse edes nukuttaa, vaan nukahtaa itsekseen tissille :)

  • Reply Nimetön Sunday, July 16, 2017 at 20:15

    Hyvä postaus! Mutta sen haluaisin kommentoida, että eri huoneissa nukkuminen ei aina tarkoita huonoa parisuhdetta, heh :D me ollaan mun miehen kans jo kauan ennen vauvan syntymää muutettu eri huoneisiin, oon vain niin herkkäkorvainen! Kjeh, no jotkut tutkimukset puoltaa eri huoneissa nukkumisen puolesta, kuulemma hajut pysyy erilaisempina ja suhteessa säilyy alkuhuuman kipinä :D heh, kaikkeahan sitä on tutkittu. me myös ollaan pyritty siihen, että ei ns. vedetä roolia lapsen edessä, että pystytään oleen ihan omia itsejämme lapsen seurassa, siksi ei edes kaivata kahden keskistä omaa aikaa. Tästä Sofia Ruutu kirjoitti aikanaan oikein hyvän postauksen! Mutta TOSI hyvä juttu jos ootte löytäneet juuri teidän perheelle sopivan nukkumisjärjestelyn ja olette onnellisia! 💜

    • Reply HanSu Sunday, July 16, 2017 at 22:28

      Mä myös herkkäkorvaisena mietin välillä että mikä itsestäänselvyys se on että pariskunnan tulee nukkua samassa sängyssä? Onko se parisuhteelle aina vain hyväksi? Mä tykkään omasta tilasta nukkuessa. Ja siitä hiljaisuudesta. Ja mun mies on niin iltauninen että kykenee sängyssä kuuntelemaan mun ajatusvirtaa noin puolitoista sekuntia. Ois ihanaa jutella sängyssä kun kaikki päivän asiat on hoidettu ja on ihan rauhallista ja voi keskittyä vaan toistensa ajatuksiin. Mutta mies tykkääkin puhua aamulla kun mä vasta mietin mikä viikonpäivä on! 😄 Tuijotan sitä energian määrää klo 6:50 silmät sumussa ja yritän ynistä jotain vastauksia. No, kyllä siihen päivään jää monta tuntia aikaa kun ollaan molemmat hereilläkin😄

      Ihan kiva on nukkua samassa sängyssä ja tosiaan toisille se on täydellinen vaihtoehto! Henk. koht. välillä vaan mietin että oispa oma makkari! 😍

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:00

        Selitinkin tätä asiaa hieman tuossa vastauksessani :) En siis missään nimessä arvostele, jos joku valitsee nukkua erillään. Toivon vaan, että sen syynä ei ole “vauvan pitää nukkua äidin kanssa, isä pärjää itsekseen” -tyyppinen ajattelu :) Sitä siis tarkoitin :)

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:45

      En siis missään nimessä tarkoita, että se olisi huonon parisuhteen merkki. Tarkoitan sitä asennetta, että “parisuhteella ei väliä, tärkeintä, että vauvalla on kaikki mitä voi haluta”. Kun siis itse sanoin, että kaikki yhdessä emme voi nukkua, mulla ehdotettiin sitä, että nukkuisin vauvan kanssa ja mies erillään. Meidän parisuhteelle on tärkeää saada nukkua vierekkäin, mutta silti sain kommentteja, että kyllä se parisuhde odottaa, vauva on ensimmäisenä jnejne. Tätä siis tarkoitin :) Jokainen parisuhde on erilainen ja jokainen tietää, mikä on tärkeää omassaan. Meille yhdessä nukkuminen on tärkeää läheisyyttä. Mekään ei vedetä roolia vauvan edessä, enkä usko, että sitä tulee tapahtumaan sitten kun lapsi kasvaakaan. En usko, että kahdenkeskisen ajan tarve tulee olemaan jotenkin suuri, mutta mulle on myös tärkeää ajatuksena välillä irtaantua siitä perhearjesta ja olla kaksin miehen kanssa. Ihan muuten vaan olla 100 % toisen huomion keskipisteenä ja hän minun. Ei tarvitse täyttää kenenkään muun tarpeita tai jakaa huomiotaan. Myönnän, että tällä hetkellä vauva vie kaiken mun huomion. Haluan pusutella ja halailla ja leikkiä ja olla ja jutella ja koko ajan puuhailla vauvan kanssa. Kun vauva nukkuu, on hetki aikaa antaa sitä jakamatonta huomiota omalle parisuhteen toiselle osapuolelle. Musta se on tosi tärkeää :)

      • Reply Nimetön Monday, July 17, 2017 at 18:43

        Hei, kiitos vastauksesta! :) ja sori kun en tuota pointtia ymmärtänyt heh! Ja onhan se hyvä viettää välillä ihan kahdestaankin aikaa, niin kuin on joskus mukavaa viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan tai kaverin kanssa kahdestaan! :) Kahdenkeskinen aika tuo toki vaihtelua ja lisää varmasti yhteyttä kun saa keskeytyksettä jutella!

        Kiitos muuten vielä siitä, että näin aktiivisesti vastailet kommentteihin! Vuorovaikutuksellisuus on blogeissa parasta! Tämä on mielestäni blogien ero esimerkiksi lehtiin ja kuvastoihin ja on ihanaa että sinä jaksat tosiaan vastailla, niin ei moni bloggaaja enää tee!

        • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 20:07

          Kiva kuulla, kiitoksia :) Ja juu, mielelläni aina mahdollisuuksien mukaan vastailen, olisi ihana jos ehtisi vastailemaan aina, mutta aika ei vaan aina riitä. Yritän parhaani mukaan, sillä onhan tämä kieltämättä paljon vuorovaikuttavampaa (mikä sana tää ees on :D) näin kuin vain yksisuuntaisesti. Tosin koen senkin vuorovaikutteisena, että mä kirjoitan ja te vastaatte kommentein :)

  • Reply Nipsuuh Sunday, July 16, 2017 at 20:44

    Silloin aiemmin kyselit postaustoiveita, niin tässä vielä pari, jos vielä saa esittää:).
    – oliko sinulla aiemmin kokemusta vauvoista? Koetko että olet helposti oppinut hoitamaan ja käsittelemään dantea, vai tunnetko paljon epävarmuutta? Odotan itse esikoista vuoden vaihteessa, ja aiemmin en ole edes pitänyt vauvaa sylissä, enkä ollut mikään vauvarakas. Järki sanoo, että kaikki oppivat omaa lasta hoitamaan, mutta silti välillä herää epäilyksiä. Tässä kohtaa ehkä huono yhdistelmä, etten oikein kestä neuvomista, jos se tulee vähääkään liian pätevään tai kaikkitietävään sävyyn :D.
    – ja toinen toive on juttua sun imetyspukeutumisesta, mitkä on siinä hyviä ja mitkä floppeja :)

    • Reply Tiia Monday, July 17, 2017 at 08:06

      Sama postaustoive myös! Itsellä esikoisen la 2.1 ja vaikka lapsirakas olenkin ei perheessä tai suvussa ole hetkeen ollut vauvoja. Osaanko pitää vauvaa sylissä, imettää, kylvettää, laittaa nukkumaan, entäs kun itkee miten tiedän rauhoittaa parhaiten.. osa tuntuu itsestään selvyyksiltä mutta sitten taas tuntuu ettei se ole sitä lainkaan! Uusi pieni elämä täysin omalla vastuulla ja tottakai haluaa olla paras vanhempi rakkaalle lapselleen :)

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:17

        Täytyy siis toteuttaa tuo :)

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:46

      Mä rustailen tuosta kokemuksesta enemmän, mutta lyhyesti: Ei ollut juuri ollenkaan ja kaiken oppii yllättävän helposti. Osa tulee ihan luonnostaan ja alkuun pääsee hyvällä opastuksella siellä synnärin osastolla :) Mutta mä palaan omalla postauksella tohon :)

    • Reply Elsku Monday, July 17, 2017 at 12:11

      Muakin kiinnostaisi kuulla tästä. En itse ole elämässäni vielä siinä vaiheessa, että lapsen hankkiminen olisi mitenkään ajankohtaista, mutta silti tätä tulee toisinaan mietittyä. Kuulun juuri samaan porukkaan kuin alkuperäinen postausidean ehdottaja, etten koe tietäväni vauvoista ja pikkulapsista oikein yhtään enkä sen vuoksi oikein viihdykään, jos jonkun esim. sukulaisen vauvan saan syliini. Ne ovat niin hentoisiakin, että pelkään tekeväni heti jotain väärin…

  • Reply Marla Sunday, July 16, 2017 at 21:01

    Musta on jännä, että perhepeti ja miehen kainalossa nukkuminen nähdään jotenkin toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina. Meillä on nukuttu perhepedissä kohta jo viisi vuotta (!), mutta koko tämän ajan olen myös voinut nukkua mieheni kainalossa. Meillä vauva/lapsi nukkuu nimittäin vain minun vieressäni, eli minä nukun keskellä. Mies ei alkuun luottanut, ettei litistäisi vauvaa unissaan, joten päädyttiin tähän vaihtoehtoon – ja se onkin ollut ihanaa, molemmin puolin rakkaat vieressä! Meillä on siis ollut joko sänky seinässä kiinni tai pinnasänky avoimena sivuvaununa sängyssä kiinni, jottei lapsi putoa sängystä. Nyt olisikin uusi aikakausi edessä, kun kuopus täyttää kaksi ja muutto omaan huoneeseen häämöttää. Outoa saada makuuhuone ihan vain meille kahdelle! :D

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:58

      Meillä perhepeti ei siis ollut senkään puolesta vaihtoehto, koska en itse olisi uskaltanut nukkua vauvan kanssa. Nukun välillä todella syvästi ja pelkäisin aina, että liiskaan vauvan kun liikun unissani niin paljon. Eli meillä perhepeti ei ollut senkään puolesta vaihtoehto mitenkään päin nukkua :)

  • Reply Ritti Sunday, July 16, 2017 at 21:13

    Oon aikas ällistynyt tästä nykyisestä perhepetihössötyksestä. Itselläni ei lasta ole, mutta isoveljelläni on parivuotias maailman hurmaavin minimies. Heillä lapsi nukkui alusta saakka omassa sängyssään ensin vanhempien vieressä ja alle puolen vuoden ikäisenä omassa huoneessaan. Heti jatkuvien syöttöjen loputtua kuka tahansa meistä innokkaista ja rakastavista tädeistä pystyi hoitamaan illan ja alkuyön pientä tyyppiä, koska nukuttaminn käy niin, että pikkumies menee _omaan_ sänkyynsä _omaan_ huoneeseensa ja nukahtaa itse sinne. On vanhempien velvollisuus ja oikeus käydä illallisella hoitamassa omaa parisuhdettaan ja vielä suurempi oikeus meillä tädeillä päästä hoitamaan veljenpoikaa! Millä ihmeellä toimii sellainen nukuttaminen perhepetiin, jossa isä tai äiti ei ole paikalla? Hyvä ystäväni toteuttaa juurikin tätä perhepetiä ja yli vuoden ikäisen pojan äitinä ei ole vielä kertaakan päässyt irti pojan nukkumisesta. Innolla ja vähän huolissani odotan, että koska pääsen viettämään iltaa parhaan ystäväni kanssa. Ja vielä; voin taata, että veljenpoikani on saanut enemmän kuin tarpeekseen rakkautta ja läheisyyttä tämän järjestelyn myötä eikä siitä huolimatta. Äiti ja isi ovat silti ykkösiä! :)

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 09:59

      Ihanasti sanottu tuo, että on vanhempien velvollisuus hoitaa omaa parisuhdetta. Oon sen kanssa ihan samaa mieltä, meidän velvollisuus on hoitaa koko tätä perhettä, ei vaan vauvaa :)

    • Reply Tsipe Monday, July 17, 2017 at 10:00

      Mua taas huvittaa nämä puheet “nykyajan hössötyksestä”. Perhepeti ei todellakaan ole mikään nykyajan hössötys, vaan ikiaikainen tapa. Ja puheet siitä, ettei vauva osaisi kaivata nukkumaan viereen jos sitä ei opeteta… Kyllä se on ihan vaistonvaraista. Turvallisuus ja läheisyys. Meillä on selkärangassa saalistajan pelko, huomaahan sen siitäkin kun pieni vauva säpsyy yöllä hereille jostain äänestä, ja kohottaa kädet vaistonvaraisesti ylleen suojatakseen itseään.

      Mutta tähän kommenttiin. Huomaa kyllä ettei sulla oo omia lapsia, kun näkemys on noin yksioikoinen. Perhepetiä ei ole vain yhtä mallia. Meillä ainakin tuntui luontevimmalta ottaa vauva aluksi viereen. Siinä se nukkui ekat pari-kolme kuukautta. Sitten aloin välillä nostamaan omaan sänkyyn viereen. Ei ongelmaa. Ei nämä asiat sulje toisiaan pois. 8 kk asti poju nukkui välillä omassa sängyssä, välillä vieressä. Nyt kasikuisena lopetin yösyötöt ja selkeyden vuoksi nukkuu kokonaan omassa sängyssä. Reissussa on nukkunut vaunukopassa tai vieressä. No problem. Ja nukahtaminen on tapahtunut aluksi rinnalle, josta sitten tarvittaessa siirrettiin pois. Ei mitään ongelmaa siinäkääm, etteikö illalla olisi voinut lähteä johonkin. Ensisijaisesti pienen vauvan vanhemmat kuitenkin viettävät sitä parisuhdeaikaa kaksin muulloin kuin iltayöllä/yöstä, ihan jo käytännön syistä (helpompi saada hoitaja ym), joten ei perhepeti vaikuta välttämättä parisuhteen laatuun :)

      Jokainen toimikoon tavallaan, mutta ihmetyttää perhepedin leimaaminen hörhöilyksi. Se on niin luonnollinen asia. En esimerkiksi ihan ymmärrä, miksi Annakin “taistelee itseään vastaan” eikä anna pojan nukkua vieressä, JOS se kerta tuntuisi hyvältä. Itsekin stressasin aluksi kun ihmiset varoittelevat ettei lapsi oppisi nukkumaan itsekseen jos saa aluksi olla vieressä. Äitini siihen tokaisi, että höpöhöpö, teet kuten parhaalta tuntuu. Hän on kasvattanut kahdeksan lasta ja jokainen on vauvana nukkunut vieressä :) perhepeti mallia 80-luku!

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:35

        En kommentoi muuhun kuin tuohon itseäni koskevaan osuuteen. Mä taistelen itseäni vastaan, koska me olemme löytäneet koko perheelle sopivan uniratkaisun. Olisi tyhmää rikkoa se parina yönä, jotka mies on vaikkapa työmatkalla. Minusta olisi ihanaa nukkua vauvan kanssa joka yö, mutta en uskalla, koska pelkään omaa syvää unta ja liikkumista. Lisäksi vaikka uskaltaisin, niin vauva voisi tottua siihen, ja sitten joutuisi taas totuttamaan omaan sänkyyn. Eli taistelen tuota halua vastaan ja nukun vauvan kanssa päikkäreitä. Aamusta otan vauvan aina viereemme, joten saan “best of both worlds” tällä tavalla :)

      • Reply Mapaula Monday, July 17, 2017 at 22:57

        Oma näkemyksesi ei ilmeisesti omasta mielestäsi ollut mitenkään yksioikoinen? Jännä tuo asenne, että heti vedetään “huomaa kyllä ettei sulla oo omia lapsia” -kortti esiin, kun toinen esittää mielipiteensä. Sinä ilmeisesti taas olet niitä äitejä, jotka tuomitsevat lapsettomat, ja myös äidit, jotka toimivat toisin kuin sinä, koska sinun tapasihan luonnollisesti on ainoa oikea? Eiköhän se kuitenkin ole jokaisen oma asia kuinka lapsensa kasvattaa, syöttää, nukuttaa, millaisia vaippoja käyttää, tutti vai ei… Kunhan lapsen perustarpeet tulevat tyydytettyä, lapsi saa rakkautta, rajoja ja huolenpitoa, niin hyvä siitä tulee.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 15:55

      Ajattelet että veljesi on onnistunut vahempana js ystäväsi epäonnistunut? Tai voisitko ajatella myös niin että heillä on erilaiset lapset, toisen lapsi luonnostaan on helppo nukkuja ja toinen lapsi ei.
      Ihmisellä on geeneissä eloonjäämiskeinoja. Yksi on se, että vauva ei halua olla yksin kun silloin hän on aikoinaan ollut helppo saalis monille petoeläimille. Joillakin vauvoilla tämä näkyy edelleen vahvana ja toisilla sitten ei.
      Jokaisella pariskunnalla on myös erilaisia keinoja hoitaa parisuhdetta. Illallinen ilman lapsia ei ole ainoa vaihtoehto. Musta on jotenkin outoa että pitäisi just iltaisin viettää parisuhdeaikaa. Ihan samalla tavalla sitä voi viettää päivisinkin. 😊
      Ei myöskään kannata syyllistää tai painostaa kaveria mihinkään biletysiltoihin. Kaikki eivät kaipaa aikaa ilman lasta tai jos kaipaavat niin jotain muuta kuin biletystä. Joillakin on vahvempana se että haluaa olla koko ajan lapsen kanssa. Sekään ei ole mikään hyvä tai huonon äidin merkki.

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 18:30

        Niin. Tärkeintä on mielestäni se, että jääkö kotiin koska ei halua vai koska ei pysty? Mä esim. olisin voinut hyvin lähteä tyttöjen drinkki-iltaan viime vkl. Olisin voinut jättää vauvan mieheni ja rintamaitopullon kanssa ja lähteä hieman tyttöjen kanssa ulos. Olin väsynyt ja oli paljon tekemistä, niin en halunnut lähteä. En olisi lähtenyt, vaikkei olisi ollut vauvaa. Mutta jos ei lähde minnekään, koska ei pysty ollenkaan irtautumaan vauvasta, se on musta hieman pelottavaa. Siis ettei voi koskaan jättää vauvaa vaikka kolmeksi tunniksi ja ottavan hieman happea. Mä oon ainakin niin itsenäinen ihminen, että vaikka palvon vauvaamme, haluan välillä olla tunnin tai pari muualla ja ehtiä ikävöidä häntä. Tosin usein ikävöin häntä jo päikkäreiden aikana :D

      • Reply Ritti Tuesday, July 18, 2017 at 00:22

        Ystäväni ei ole epäonnistunut vanhempana eikä myöskään ystävänä missään nimessä! Enkä kaipaa biletystä, vaan vaikka makuuhuoneen viereisessä huoneessa teekupposta. Mutta tiedostan täysin, että hän on nyt äiti ja hän toteuttaa nukkumisjärjestelyä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tuo oli vain minun ajatukseni. Ja rakastan leikkiä 1,5 vuotiaan touhottajan ja ystäväni kanssa yhdessä ja viettää päivisin aikaa, jota teemmekin mielin määrin. :)

  • Reply Allu Sunday, July 16, 2017 at 22:32

    Hyvä kirjoitus! Meillä kanssa lapsi nukkunut sairaalasta asti omassa sängyssään ja alle puoli vuotiaana siirtyi omaan huoneeseensa. Onneksemme myös meidän lapsi ollut aina todella helppo nukkuja, unirytmi yöunien suhteen pysynyt lähestulkoon tämän 2v samana (nukkumaan n.20, toki herääminen aikaistunut iän karttuessa), ja nykyään joka ilta iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen hakee itse unilelulnsa, suukottaa ja sanoo heipat ja lähtee kohti omaa sänkyään 😂 Yhden käden sormilla voi laskea, kuinka monta kertaa on ollut haastavampaa saada nukahtamaan… toki joskus on siellä itsekseen jotain mekkaloinut, mutta nyttenkin kun pääsee itse sänkyyn ja pois, ei ainakaan vielä ole tullut sitä tapaa, että pitää tulla sängystä aina pois 😊 Ja meille terkkari ainakin sanoi, että hyvin on lapsen turvallisuuden ja läheisyyden tunne turvattuna, jos noin hyvin nukkuu itsekseen! Ihanaa, että teilläkin tämän asian suhteen pääsee noin helposti, en tiedä mitenkä kestän, jos seuraavan kohdalla tilanne onkin ihan eri 😅 Kyllä kokee olevansa todella onnekas, kun kuullut kavereiden puheita kuinka lapsi nukahtaa ainoastaan, jos joku siinä vieressä tunnin makoilee tai lapsen nukkumaanmenoa edeltää aina parin tunnin kiukuttelusessio 🙄 Mutta perheitä on monia ja niin on tyylejäkin!

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:01

      Ihana!! Voi kun meilläkin etenisi tämä nukkumishomma näin tulevaisuudessa :) Onnea teille jatkoonkin, kuulostaa ihanalta miten teidän pieni on oppinut tuon nukkumishomman :)

  • Reply Kms Sunday, July 16, 2017 at 23:01

    Kiitos ihanasta vauvablogista! Olet kyllä mielestäni rohkea äiti kun uskallat jakaa teidän perheen elämää näin avoimesti ja ottaa lähes jokaisen postauksen jälkeen täysin turhan arvosteluryöpyn vastaan. (Onneksi tämän postauksen kommentit olivat sentään tähän mennessä asiallisia) Itselläni on nyt viiden kuukauden ikäinen tytär ja olen mielenkiinnolla seurannut tätä blogia kun samassa elämäntilanteessa ollaan. Ihan mahtavaa, että teillä on sekä imetyksen että nukkumisen osalta suunnitelmat toteutuneet. Meillä ei niin käynyt ja olen varsinkin epäonnistuneen imetystaipaleen vuoksi ollut alkuun todella suruissani. Samoin kävi nukkumisen kanssa. Halusin ehdottomasti nukuttaa tyttären samassa huoneessa meidän vanhempien kanssa, tosin omaan sänkyynsä, mutta niin monien unettomien öiden jälkeen suostuin lopulta pitkin
    hampain miehen ehdotukseen ja vauva siirrettiin viereiseen huoneeseen viikko sitten. Ja kas kummaa, sekä vauva että äiti nukkuvat nyt yönsä! Nyt pahimmat pettymykset nieltyäni olen lähinnä ollut ärsyyntynyt niin monen suomalaisäidin tuomitsevaan asenteeseen toisia äitejä kohtaan. Missään muualla maailmalla en ole tällaiseen törmännyt. Oltaisiin ennemmin toistemme puolella kannustamassa, kun jokainen meistä varmasti omalle lapselleen haluaa vain parasta. Aina ne omat toiveet vaan eivät toteudu vaikka kuinka kovasti sitä toivoisi ja siinä tilanteessa kannustus ja ymmärrys toisilta äideiltä olisi niin tarpeen. Suuri hatunnosto sinulle kun jaksat blogiasi päivittää arvostelusta huolimatta!

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:03

      Juurikin näin! Ja paljon tsemppiä sinne vauvavuoteen, kyllä se on varmasti aivan ihanaa aikaa, vaikkei imetys nyt onnistunutkaan teillä. Varmasti kaikkea muuta ihanaa on jo ollut ja tulee olemaan, ja lapsi kasvaa aivan yhtä hyvinvoivana, vaikkei imetys aina toimikaan. Nykyajan korvikkeet on tosi hyviä ja tärkeintä lapselle on hyvinvoiva omistutunut äiti :)

  • Reply Maiju Sunday, July 16, 2017 at 23:26

    Meillä esikoinen nukkui alusta asti omassa sängyssään ja puolen vuoden iässä siirtyi omaan huoneeseen. Olisi siirtynyt aiemminkin, mutta huone ei ollut asumiskunnossa ennen tuota. Nuorempi lapsi on nukkunut parit ekaa kuukautta vaihtelevasti vieressä. Aina nukahti omaan sänkyyn, mutta yöllä saatoin jättää viereen koska nukahdin lähes aina imettäessä. 😄 Varsinainen perhepeteily ei kuitenkaan ole meidän juttu ja lapset opetetaan omaan sänkyyn. Illan tärkein hetki on kun pääsen miehen viereen käpertymään, se on meidän hetki joka päivä vaikka muu päivästä olisi ollut kuinka hektinen tahansa. En oikein ymmärrä sitä, kun monista asioista ollaan just sillain, että “toivottavasti kokeilette kuitenkin…” tms. Mielestäni jokainen perhe tekee mikä heille parhaiten sopii. Varsinkin uniasioissa tärkeintä omaan elämään on, että kunhan kaikki nukkuu niin hyvin menee. Myt tuo nuorempikin, nykyään 10kk on jakanut huoneen veljensä kanssa 5kk iästä saakka. Ja kaikki voivat hyvin. 😊 En oikein tykkää kun monesti saa rivien välistä tai ihan suoraan “lukea” ihmisten jutuista kritiikkiä nukkumisasioista, imetyksestä, lapsen hoitoon jätöstä jne. En ymmärrä miksi vanhemmuus ja varsinkin äitiys on asia mistä saisi ja muka pitää kritisoida tai muka antaa neuvoja hyvällä.

    Kiva, että teillä uniasiat on mennyt noin hyvin! Hyvin nukkuva vauva on mahtava asia. Meillä on niitä nyt ollut kaksi.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:04

      Kiitoksia :) ja juuri näin, samoin ajattelen minäkin tuosta illan käpertymishetkestä. Se on korvaamaton :) Ja ahh autuutta, ehkä meillekin jos joskus toinen tulee, hänkin olisi vahva nukkuja :D Sopii toivoa :D

  • Reply Vanna Monday, July 17, 2017 at 00:53

    Kapalointi lisää kätkytkuoleman riskiä.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:11

      Olipas hienon avartava kommentti. Ei itse asiassa lisää. Väärin kapalointi voi lisätä, kuten mikä tahansa muukin asia. Kapalon pitää olla tarpeeksi löysällä ja mielellään ei vaatteita alla, jottei tule kuuma. Ja kapaloidessa on tärkeää se, että vauva nukkuu selällään (ei kyljellään tai mahallaan). Kapalo pitää myös jättää pois, kun lapsi oppii kierähtämään. Tuon tutkimuksen mukaan oli myös epäselvää vääristikö lukuja se, nukkuiko vauva vanhempien kanssa vai itsekseen, sillä vanhempien kanssa nukkuessa voi kätkytkuoleman riski lisääntyä.

      Olisi hyvä, ettei tällaista virheellistä tietoa jaella ilman tarkempaa selitystä, luo vaan turhaa paniikkia ihmisiin. Kapalo on nimittäin äärimmäisen hyväksi havaittu väline, joka voi tehdä koko perheen arjesta paljon parempaa rauhoittamalla perheen pienimmän unen. Jopa tutkimuksesta vastaava on todennut, että todisteet kapaloinnistaa ja kätkytkuolemista on vielä puuttelliset, eikä tutkimuksesta voi vetää kuin alustavia johtopäätöksiä ja nekin tukevat lähinnä sitä selällään nukuttamista.

  • Reply Nea Monday, July 17, 2017 at 01:34

    Tulipa jotenkin ikävä fiilis tuosta kohdasta, kun kritisoit heitä, jotka nukkuvat puolison kanssa eri huoneissa lapsen saatuaan. Meillä on tällä hetkellä niin. On ollut itse asiassa jo pidempään. Tyttö nukkui ensimmäiset n. 6 kuukautta aika kivasti, mutta sitten alkoi olla hulinaa ja hampaita. Heräilimme milloin mihinkin ja aamulla mies lähti aikaisin töihin. Olimme niin väsyneitä, että kotimme nukkua eri huoneissa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nukumme näin paremmin, tää meille suotakoon.

    Kyllä mekin rakastamme toisiamme ja olemme yhdessä halunneet lapsen. Tämä on ihan ok ratkaisu meille, en ole nähnyt sitä ongelmana. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

    Kirjoitat välillä jotenkin vähän hyökkäävästi.. Oletko huomannut? Toisaalta, se on sinun tyylisi :)

    • Reply Tiia Monday, July 17, 2017 at 08:17

      Piti palata lukemaan kyseinen kohta hyökkäävästä kirjoitustyylistä enkä saanut siitä hyökkäävää vaikka luin kuinka. Monesti jos bloggaaja kirjoittaa vähänkään asiasta mikä koskettaa lukijaa saa osa siitä hyökkäävän tai sitten on jo valmiiksi ajatus “Anna kirjoittaa hyökkäävästi tämäkin hirveää kritiikkiä minulle”

      On myös vaihtoehto olla lukematta tällaista hyökkäävää blogia? ;)

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:17

        Näinpä juuri, jos ottaa tietynlaiset lasit poissilmiltä eikä yritä vetää rivien välistä johtopäätöksiä, voipi huomata, etten ole kovin hyökkäävä vaan kerron asioita omasta näkökulmastani :)

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:14

      En kyllä yhtään ymmärrä, miten olen kritisoinut eri huoneissa nukkuvien parisuhteita. Asiaa tarkemmin selvensin jo tuolla ylhäällä :) Ja en kirjoita hyökkäävästi, ellei asiaa haluta aina tulkita hyökkäävästi :)

  • Reply Krista2 Monday, July 17, 2017 at 05:34

    Tästä blogitekstistä jäi minullekin fiilis hieman kärkkäästä puolustelusta. Harmillista, jos ja kun joutuu puolustelemaan selkeästi toimivaa ja turvallista järjestelyä vieraille ihmisille. Hienoa, että teille on löytyneet oikeat tyylit ja tavat nukkumisasioissa. Tästäkin teksistä irtoaa paljon vinkkejä itselle. Vaikka käytännössä tulemme oman lapsen kohdalla toteuttamaan nukkumiset toisin, luen kuitenkin mielenkiinnolla ja avoimin mielin muiden kokemuksista.
    Itse en ole perhepetiin liittyvään “hössötykseen” törmännyt, paitsi jos asiaan liittyy pelottelu ja kritiikki. Harmillista, että ihan näinkin arkipäiväinen ja luonnollinen asia kuin nukkuminen menee painostamiseksi.
    Eivät kaikki aikuiset tai lapset kaipaa juuri tismalleen samanlaisia asioita nukkuakseen hyvin. Meistä kaikki kuitenkin kaipaavat riittävästi hyvää unta ja varmasti tarkkailemalla omaa lastaan ja itseään löytää ne parhaimmat vaihtoehdot.
    Monenlaiset asiat vaikuttavat siihen, miten ja missä kenenkin kannattaa ja on parasta nukkua. Tämäkin voi vaihdella samassa perheessä tilanteiden mukaan ja varmasti ainakin elää lasten kasvaessa.
    Lukuisat asiat potentiaalisesti lisäävät vahingollisia riskejä, mutta kyse onkin mielestäni siitä, että osaa toteuttaa (vaikkapa nukkumiseen liittyvät) asiat sopivalla ja turvallisella tavalla. Perhepetiin ei liity oikein toteutettuna lisääntynyttä riskiä kätkytkuolemaan. Asiaa voisi verrata myös muuttuneisiin (Amerikkalaisiin) suosituksiin (myös perustuen tutkimuksiin) pinnasängyssä nukuttamisen käytännöistä ja ohjeistuksiin turvallisen pinnasängyn valintaan.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:16

      Juurikin näin :) Ja joo, kai tässä joutuu välillä puolustuskannalle. Tuntuu, että joillekin ihmisille äitiys on kilpailu ja se pitää tehdä juuri tietyllä tavalla, muuten sen tekee väärin. Mutta se nyt oli tiedossa siinä vaiheessa kun toi tämämn asian framille blogin muodossa :)

  • Reply Kati Monday, July 17, 2017 at 08:50

    Miten hoidat aamuyön imetyksen, kun vauva nukkuu toisessa huoneessa?

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:25

      Meillä on itkuhälyttimet päällä ja toinen on mun yöpöydällä. Kun vauvan ääntely alkaa olla sellasta, että ruokaa kaivataan, haen hänet sänkyyn tai imetystuoliin, syötän, röyhtäytän ja sitten takas omaan pinnikseen :)

  • Reply Minni Monday, July 17, 2017 at 10:01

    Hyvä postaus ja mahtavaa että teillä on sujunut suunnitelmienne mukaan niin nukkumis- kuin syömisjärjestelyt! Mä haluisin vaan muistuttaa varsinkin niitä lukijoita jotka ajattelee, että se on vanhemmista kiinni “mihin vauva tottuu” nukahtamaan ja vanhempien osaamattomuutta jos vauva nukkuu vieressä, ettei se ihan näin mustavalkoista ole. Meillä esikoinen, ah niin helppo vauva, nukkui omassa sängyssään meidän huoneessa 9kk, kunnes siirrettiin omaan huoneeseen. Aina hyvä nukkumaan ja yösyöttöjen jälkeen nukkui pahaiten kun jaksoi siirtää omaan sänkyyn. Kaipaa öisin tilaa eikä oikein koskaan ole vieressä osannut nukkua. Toinen kun syntyi ajatuksena olikin juuri tuo että “opetetaan” omaan sänkyyn niin kaikki nukkuu parhaiten. Noh, kuopus nyt 10kk ja tähän asti nukuttu vain perhepedissä. Saatiin ihana pieni temperamenttinen poika, tulta ja tappuraa, suuri tarpeiseksi vauvaksi hänet voisi määritellä. Hän ei kertakaikkiaan ole suostunut omaan sänkyynsä ikinä. Äidin kainalo on ainoa paikka jossa nukkuu ja vielä puristaa unissaankin yöpaidasta kiinni. Hän on koko elämänsä ollut mussa fyysisesti lähes koko ajan kiinni. Raivoitku alkaa kun jokin ei mene hänen toivomallaan tavalla. Opeta siinä sitten vauvaa omaan sänkyyn kun huutaa kuin kidutettava kun kokeilee laskea pinnasänkyyn. Samoin meni syömishommien suunnitelmat uusiksi. Ajatuksena totuttaa varhain pulloon jotta saisi juurikin äiti myös vähän vapautta ja kun tosiaan on tuo touhukas 3v isosiskokin hoidettavana. Mutta kertakaikkiaan ei. Ei vaan hyväksynyt minkäänlaista pulloa. Ei multa, ei mieheltä, ei isovanhemmilta. Ja tässä sitä nyt ollaan, erossa olen tästä 10kk pojusta ollut tähän mennessä max 2h ja yleensä nekin olleet kitinää tai raivohuutoa pienen osalta. Nauroin miehelle juuri yks päivä että mehän ollaan kunnon hippiperhe kun nukutaan vain perhepedissä ja vauvaa kuljetetaan vain kantaen liinalla tai repulla eikä vauva ole koskaan saanut korvikettakaan. Ja nämä kaikki lapsen omasta tarpeesta, ei vanhempien periaatteesta. Että suunnitelmia on hyvä olla, mutta niistä on hyvä olla valmis myös joustamaan. Ja se ajatus että se olisi aina vanhempien taidoista kiinni ja opettamisesta miten vauva esim nukkuu niin hohhoi. Enimmäkseen se on tuuria minkälaisen temperamentin omaavan lapsosen saa.

    • Reply Minni Monday, July 17, 2017 at 10:19

      Ja anteeksi jos tuli kärkäs kommentti, ehkä väsymys tähän tilanteeseen paistaa hieman läpi. Rankkuus ehkä tulee juuri siitä ettei itse ole valinnut tätä tapaa. Jos olisin alunperin ajatellut että vauva nukkuu perhepedissä ja se on ainoa oikea tapa, olisi silloin tilanne nyt juuri niin kuin toivoi. Mutta siis onnekkaimpia on ne perheet joissa
      nukkuminen sujuu juuri perheen toivomalla tavalla. Me sitten muut koitetaan vaan saada kaikki edes jotenkin nukuttua ja odotellaan edelleen niitä parempia unia :D

      • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 10:39

        Ymmärrän tuon täysin. Ja niin olen mielestäni yrittänyt aina ilmaista, että jokaisella vauvalla on oma tarve. On kuitenkin paljon vauvoja, jotka ovat “muovattavissa” ts. heille käy vähän kaikki alkuun ja sitten on enää tottumiskysymys, niin heidän kanssaan suunnitelmallisuus ja johdonmukainen suunnitelman toteuttaminen voivat olla avain onneen :)

        Tsemppiä paljon väsymyksen keskelle. Jos yhtään lohduttaa, niin mun mielestä vähän temperamenttiset lapset on yleensä hauskimpia ja kivoimpia, heillä on omaa luonnetta. Jahka tuosta hieman vielä kasvaa. On meidänkin pienellä temperamenttia ja luja tahto, mutta onneksi se ei ole ainakaan vielä heijastunut tohon nukkumiseen :D Ootan vaan sitä, että pienestä tulee oma persoonansa, joka on varmasti aikamoinen pikkuherra sitten parin vuoden päästä :D

        • Reply Minni Monday, July 17, 2017 at 22:40

          Kiitos vastauksesta! Ja just noin, oon samaa mieltä tuosta muovattavuudesta. Vois yleistää että kaikki vauvat voi ehkä totuttaa perhepetiin, mutta kaikkia ei (ainakaan kivuttomasti) omaan sänkyyn:D
          Ja just luin mielenkiintosen luennon suuritarpeisista ja temperamenttisista vauvoista jossa mainittiin että ovat tulevaisuudessa “johtaja-ainesta” :D

  • Reply No jassooe Monday, July 17, 2017 at 11:26

    Ehkä pääasia kuitenkin on että lapsi nukkuu, nukkuu se sitten omassa sängyssä tai perhepedis.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 12:10

      Aivan! Siksi en ymmärräkään sitä perhepeti-tuputusta, jos muu järjestely toimii :)

  • Reply ulla Monday, July 17, 2017 at 11:56

    Mun esikoinen oli täysin “Itsenäinen” vauva, joka. nukkui sen 16-18h vuorokaudessa, ei tarvinnut extra huomioita, nukkui yksin ja ilman nukuttamista. Luulin että olen onnistunut äitinä, ja kaikki vauvat ovat tälläisiä. Kuopus syntyi 1,5 vuoden päästä, eikä mikään kasvatustaidoissani ollut muuttunut, mutta vauva ei halunnut olla yksin. Piti jatkuvasti pitää kosketusläheisyydessä, ja oikeasti nukuttaa, sekä huomioida eri tavalla. Jos laskin vauvan hetkeksikin – se huusi kuin mikäkin. Ei voinut olla vaunuissa, sitterissä.. missään.

    Joten Anna, älä jaksa olla niin omahyväinen ja kuvitella että tiedät kaiken – koska sulla on on vain 3kk kokemus, yhdestä helposta vauvasta. Älä jakele ohjeitasi, kuin ne toimisivat jokaiselle, ja äläkä todellakaan tyrmää muiden neuvoja, monet ovat sua kokeneempia.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 12:10

      Älä ulla-hyvä lue tekstejäni kuin piru Raamattua, niin tällaista vaikutelmaa ei pääse syntymään :) aika monessa välissä olen todennut, että meillä on kiitollinen tilanne koska on helppo vauva ja kaikilla ei näin ole. Olen myös todennut, että meille tämä järjestely toimi. Jos haluaa tulkita tekstin omahyväiseksi ja kaikentietäväksi, vika taitaa tällä kertaa olla omassa tulkinnassa. Minä kun kerroin vaan miten meillä on mennyt ja varsin suorin sanakääntein kerroin myös että vauva kärsi hetken meidän tyhmyydestä. Mutta toki minuun nihkeästi jo alun alkaen suhtautuvat lukevat tekstini hieman värittyneesti. Harmi, näistä teksteistä kun voisi saada iloa ja hyvää mieltä, jos ei näitä lukisi niin värittynein ennakkoluuloin :)

  • Reply Saltsu Monday, July 17, 2017 at 15:19

    Hölmöä väittää, että perhepeti lisäisi kätkytkuoleman riskiä. On tutkimuksia siitä, että oikein toteutettu perhepeti jopa vähentää kätkyt riskiä, sekä vanhempien läheisyys vähentää riskiä jopa reilut 50%. Kätilöliitto julkaisi juuri tiedotteen, jossa kerrotaan ohjeet turvalliseen nukkumisympäristöön. Mm. vanhempien tupakointi lisää kätkyt riskiä (vauvan kanssa nukkumista ei suositella, jos toinenkaan vanhemmista tupakoi edes epäsäännöllisesti). Vauvan nukkumaympäristössä ei tulisi olla leluja tai ylimääräisiä peitteitä tukehtumisriskin vuoksi, myös vauvapesä kuuluu tähän riskiryhmään.

  • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 15:34

    Mun mielestä oli hyvin sanottu että 80 prosenttia on onnea ja 20 prosenttia omaa vaikutusta. Joku kommentoi että yleensä perhepedissä nukkuvat ovat niitä väsyneimpiä. Mut ehkäpä perhepetiin päädytään helpommin huonosti nukkuvien vauvojen kanssa.
    Ainakin mulla kävi niin että esikoisen kanssa sinnikkäästi pidin häntä omassa sängyssä ja aika aikaisin siirrettiin omaan huoneeseen koska luulin että niin kuuluu tehdä. Olin todella väsynyt kun sain koko ajan nousta ja rampata. Toinen lapsi oli samanlainen nukkuja ja pääsin niin paljon helpommalla ja sain nukuttua enemmän kun pidin häntä vieressä nukkumassa. Ja itse asiassa nukkuu edelleen vieressä suurimman osan yötä ja ottaa tissiäkin vähintään kolme kertaa yössä vaikka täyttää kohta kaksi vuotta.

  • Reply Saltsu Monday, July 17, 2017 at 15:36

    Pakko kommentoida vielä, että pienen vauvan suositellaan nukkuvan vanhempien huoneessa. Joissain maissa vähintään 6kk ikään, mutta mieluiten 1v ikään asti. Eri huoneessa nukkuminen on riski kätkytkuolemaan. Ensimmäisinä elinkuukausina hengityksensäätelyjärjestelmä on kehittymätön kaikilla vauvoilla, mutta vanhempien hengityksen kuuleva vauva aktivoituu herkemmin itsekkin hengittämään hengityskatkosten aikana.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 18:28

      Näistä sun tuomista asioista on erilaisia tutkimuksia, puolesta ja vastaan. Me uskallamme laittaa tämänikäisen vauvan nukkumaan omaan huoneeseen ja nojaudun niihin tutkimuksiin, jotka eivät puolla perhepetiä ja siihen, että neuvolassakin tästä puhuimme ja vihreää valoa on tullut. Kuten neuvolatäti sanoi, jos lapsi on kuollakseen, hän kuolee todennäköisesti yhtä lailla siinä vieressä kuin toisessa huoneessakin. Eri lähteistä on erilaisia tutkimuksia niin puolesta ja vastaan perhepetiä, ja olennaisinta lienee, että vauva nukutetaan selällään, ei kyljellään tai vatsallaan. Enkä ole koskaan kuullut, että unipesä olisi millään lailla liitynnäinen kätkykuolemiin. Sitä käytetään vauvan sänkynä ja suositellaan pidettäväksi esim. vanhempien sängyssä, kun siinä on reunat, eikä vauva pääse kellahtamaan siitä ulos.

      • Reply Saltsu Monday, July 17, 2017 at 22:00

        Unipesä ei ole liitännäinen kätkytkuolemiin, vaan on tukehtumisriski kuten kirjoitin. Vauvan sängyssä ei tulisi olla mitään ylimääräistä ja juurikin unipesän reunat ovat pehmeät joihin vauvan pää voi painua. Mutta nämä on vain suosituksia turvalliseen nukkumiseen, kyllähän moni käyttää unipesiä tai vuoraa vauvan sängyn pehmoleluilla.
        Ja kätkytkuolema+ perhepeti aiheesta on monenlaisia tutkimukia, niin ihan sama kumpaa mieltä on, löytää aina sen itseään miellyttävän tutkimuksen. Mutta kuitenkin, vanhempien kanssa nukkuessa on lähinnä tukehtumisvaara jos turvallisuusasioista ei huolehdita ja myös tämä selviää monista tutkimuksista. Siitä on kuitenkin kiistattomia tutkimuksia, että vanhempien kanssa samassa huoneessa nukkuminen vähentää kätkyt riskiä.

  • Reply Louie Monday, July 17, 2017 at 17:19

    Ei Anna ole tuputtanut neuvoja vasn jakanut omia kokemuksiaan. Tuntuu että monia ärsyttää miten helposti teillä on arki alkanut ja lapsi on helppo vauva. Mikä siinä ihmisiä ärsyttää?
    Oma nykyään 5v oli helppo vauva. Sain jatkuvasti kuulla että “odota vaan kun tulee hampaita. .kun alkaa uhmaikä…”. No tyttö on yhä semmonen happy go lucky, on kiva reissata ja tehdä kaikkea kun ei tarvitse pelätä raivareita kaupoilla tai kulkuvälineissä. No ehkä sitten teini-iässä hän yhtäkkiä räjähtää. :D

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 18:31

      Tai ei silloinkaan :) Ja joo, onhan se huomattu, että usein kynnys kommentoida jotakin kritiikkiä ja negatiivista on paljon matalampi joillekin ihmisille. Ja kai kaikki näyttää tuputukselta ja hehkutukselta, jos siihen alunperinkin suhtautuu ennakkoluuloisesti minua vastaan :)

  • Reply Jonna Monday, July 17, 2017 at 18:16

    Ihana kuulla, miten helposti teillä on mennyt! :) Meilläkin esikoisen kanssa oli kyllä huikean helppoa, ja jotenkin kaikki vaan lutviutui ihan itsestään, en todellakaan osannut suunnitella mitään enkä analysoida lapseni käytöstä noin hienosti kuin sinä. Ja sitten tuli tämä meidän kuopus, 6 vuotta esikoisen jälkeen, ja mullisti koko maailman :D Hän tasan tarkkaan sanelee miten meillä toimitaan, ja olen itse niin kertakaikkisen uupunut tämän 2,5 vuotta jatkuneen unitaistelun vuoksi, etten jaksa enää edes miettiä mikä öitä parantaisi, tehdään vaan yöllä se mikä tilanteessa tuntuu helpoimmalta, ja luotetaan siihen, että kouluikään mennessä tämäkin prinsessa alkaisi arvostaa yöunta kuten isosiskonsa… Surettaa se, että minkäänlaisia apuja tai vinkkejä ei ole kuitenkaan mistään saatu, aina vaan voivottelua että onpas se harmi kun lapsi ei nuku :( Muutenhan tuo lapsi tottakai on maailman ihanin ja rakkain, mutta yöllä välillä tekisi vaan mieli itkeä :D

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 18:33

      Voi eii :/ Uskaltaako tässä enää toista koskaan hankkia? :D Ollaan so far päästy niin helpolla kielijänne/refluksiongelmasta huolimatta, kun tuo ei juuri itke ja nukkuu yönsä, että vaativampi vauva voisi olla aikamoinen shokki :D No, kai sen aina kestää, koska onhan noi aika ihania kuitenkin :)

      Paljon paljon tsemppiä ja unentäyteisiä öitä sinne! <3

  • Reply jj Monday, July 17, 2017 at 19:27

    Mä en olisi halunnut nukkua vauvan kanssa, mutta niin se vaan meni että perhepedissä nukuttiin kun vauva heräili 15-60 min välein ensimmäiset 6,5kk. Ei ollut muita vaihtoehtoja, koska en olisi jaksanut ravata pinniksen ja oman sängyn väliä. Ei mitään toivoa saada vauvaa nukahtamaan omaan sänkyyn itsenäisesti kun tää meidän typy saattoi kevyesti valvoa 12 tuntiakin putkeen ja lopetti yli 30 min päiväunien nukkumisen 2kk ikäisenä. Nyt kun pidettiin unikoulua, niin vihdoin vauva nukkuu omassa sängyssä ja mies on päässyt takaisin meidän makkariin. Harmitti lukea sun sitä rytmityspostausta, kun meillä ainakin yritettiin luoda rytmiä alusta asti, mutta päivässä saattanut mennä jopa 8h yliväsyneen vauvan nukuttamiseen, niin on kyllä rytmit todellakin jäänyt. Onneksi nyt tuo unikoulu vihdoin auttoi, vasta nyt kun vauva on 7kk niin oon nukkunut ekaa kertaa yli 3h putkeen koko tämän _vuoden_ aikana.

    • Reply Anna Monday, July 17, 2017 at 20:12

      En tunne hirveästi unikoulua, mutta eikö siinäkin ole erilaisia tekniikoita ja tietyllä tapaa siinäkin on rytmittämistä mukana? Esim. heräilevillä lapsilla pyritään liikuttamaan sitä heräämisaikaa? Käsittääkseni rytmitys on siis unikouluissakin käytössä yhtenä tekniikkana?

      Mutta siis niin, ei tietenkään kaikkien lasten kanssa rytmitys ole edes mahdollista, eikä kaikki edes sitä halua. Meillä se on helpompaa. Jos tuo laitetaan nukkumaan suunnilleen samoihin aikoihin, hän nukahtaa helposti. Rutiineista poikkeaminen tekee nukahtamisesta vaikeampaa.

      Saanko kysyä, miksi mun rytmityspostaus harmitti? Minähän en käsittääkseni arvostellut millään lailla vanhempia, jotka niin eivät tee (syystä tai toisesta) tai lapsia, joille se ei sovi. Ei ainakaan ollut tarkoitukseni ketään arvostella. Sen postauksen ainoa tarkoitus oli nimenomaan kertoa MEIDÄN vauvan tilanteesta ja MEIDÄN tavasta toimia. Se, että joku asia ei toimi meillä tai toimii meillä, ei tee siitä väärempää tai oikeampaa. Se tekee siitä vain meidän tavan. Miksi meidän tapa siis harmitti? Ihan uteliaisuudesta kysyn, koska en ihan aina ymmärrä, miten jotkut kirjoitukseni harmittavat lukijoita.

      • Reply Annika Tuesday, July 18, 2017 at 01:03

        Mäkin ymmärrän harmistuksen. Ei se suhun liity. Siihen vaan, et tulee sellanen olo, et oonko joku osaamaton paska mutsi, kun en mä vaan saa mun vauvoja nukkumasn noin hienosti ja fiksuun rytmiin.. Et miten sä saat sen kuulostamaan noin helpolta hommalta, kun me valvotaan vaan ja taistellaan nukkumisen kanssa. Se on vaan sitä.. Saatko ajatuksesta kiinni?

        • Reply Jellonatar Sunday, July 23, 2017 at 20:21

          Minulla kävi ajatuspolku just noin, että olenko huono äiti enkä osaa, vaikka kaikkeni tein. Esikoinen alkoi nukkua useimmiten kokonaisia öitä 1v 5 kk iässä. Vauvavuosi oli tosi rankka unenpuutteen vuoksi. Mutta lopulta, meilläkin vihdoin nukutaan, taapero omassa huoneessa. Ja tuskin siinä taidon puutteesta oli kyse, kun luin kaiken mitä löysin ja neuvolasta pyysin avuksi perhe ei ihan, jonka vinkeillä hitaasti pieni muutos kerrallaan päästiin kuukausien ja kuukausien jälkeen tähän pisteeseen. Mutta postauksen lopussa ollut lausahdus 80% muistutti onnesta ja muistutti armeliaisuudesta. Näillä mennään, jokainen perhe omanaan.

  • Reply M Monday, July 17, 2017 at 21:07

    Meillä samoilla fiiliksillä vauva nukutettiin alusta asti omaan sänkyyn. Pariyötätais unipesässä nukkua mun ja miehen välissä kun mahaa väänteli ja siihen rauhotti, vaan sitte me ei nukuttu. Muutenki ollaan hirveitä pyörijöitä unissaan ettei uskallattu ottaa viereen (mitä välillä nukahti tissille ja ite nukahin siinä syötön aikana kans) ja samasta asennosta heräsin vähä ajan päästä täysin jumissa ku edelleen olin imetys asennossa:D meillä vauva siirty korvikkeeseen 2viikon ikäisenä ja se edelleen mietityttää joitain ihmisiä koska tissimaito ois parasta.. mitäpä sitä ite voi enää tehä ku se yksinkertasesti vaan loppu maito rinnoista. Ja ihanan paljo hiuksia pojalla😍

  • Reply Johanna Monday, July 17, 2017 at 21:14

    Meillä tyttö nukkunut aina itsekseen, ensin kehdossa ja sitten pinniksessä. Aluksi meidän makkarissa, mutta siirrettiin ehkä 4kk iässä omaan huoneeseen, koska minä häiritsin tytön unia. Tai näin me ainakin miehen kanssa asia tulkittiin. Tyttö oli jo pitkään syönyt vain kerran yössä, nukkunut jopa paristi kokonaisen yön. Mutta alkoi heräilemään useammin ja usein silloin kun miehen kanssa mentiin nukkumaan. Aluksi luulin, että häiriintyy meistä, vaikka kuinka yritetään olla hiljaa huoneeseen tultaessa. Mutta sitten tajusin, että jos menemme yhdessä tai vain minä menen, tyttö alkaa liikkua ja joskus herää. Jos vain mieheni, tyttö jatkaa uniaan sikeästi. Mietimme, voiko minun maidon tuoksu tms. olla syynä. Päätimme kokeilla jos nukkuisi omassa huoneessa, vaikka se oli sekä äidille että isälle kova paikka siirtää pikkuinen eri huoneeseen. Mutta kannatti, tyttö nukkui paljon paremmin.

    Meille perhepeti tuntui molemmille vieraalta ajatukselta jo raskausaikana. Ja myös minä rakastan nukahtaa mieheni kainaloon. Raskausaikana miehelläni oli tapana silitellä vatsaani nukkumaan mennessä ja teki sitä unissaankin. Tämä jäänyt vissiin miehelle alitajuntaan vahvasti, sillä joskus havahduin tähän vielä tytön ollessa jo puolivuotias. Se, että haluan nukkua ihmisen kainalossa, jonka kanssa yhdessä saimme pienen ihmeemme, ei tee minusta yhtään huonompaa äitiä kuin äiti, joka nukkuu lapsensa vieressä. En siis tiedä, miten aikasemman postauksen kommenteissa on ollut, niitä en ole lukenut, mutta toisaalla itse tällaista vihjailua ja jopa suoraa kommenttia olen saanut. Jokainen äiti, lapsi, perhe ja parisuhde on erilainen, ja muiden valintojen arvostelu turhaa.

    Postaustoiveen jos minäkin tähän loppuun vielä ehdotan… Minua kiinnostaa, miten itse koet äitiyden muuttaneen sinua. Olen lukenut mungolifea ikuisuuden ja jotenkin koen näin tekstien välityksellä sinun “pehmenneen” ja kiinnostaa onko näin, vai onko vain oma tulkintani. (Ja ikuisuudella tarkoitan aikaa kun olit juuri palannut Aruban lomalta, esittelit aina kirpparilöytöjäsi ja bloggareiden miitit oli in.) Itselleni näin on käynyt ja ennen niin musta-valkoinen maailma saikin harmaan useat sävyt mukaan, joten aihe kiinnostaa.
    Myös parisuhteen hoito vauva-arjessa sekä “äiti on äidille susi”, on itselleni ajankohtaisia ja tärkeitä asioita, joten mielelläni lukisin myös sinun mielipiteitä aiheesta.

  • Reply Eveliina Monday, July 17, 2017 at 22:23

    Kiva postaus! Lapsettomana, joskin lapsirakkaana tykkään kovasti lukea blogiasi ja laittaa vinkkejä mieleen tulevaisuutta varten.

    Mietin kuitenkin yhtä asiaa tähän keskusteluun liittyen. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vanhempien välinen suhde ja sen ylläpito vauvasta huolimatta on tosi tärkeetä. Kysynkin suoraan perhepetiä puoltavilta, miten sujuu lemmenleikit jos pieni vauva nukkuu samassa sängyssä? Ymmärrän että aina ei paukut vanhemmilta kaikkeen riitä, mutta rakkauselämän ylläpito kaikkinensa on nähdäkseni ihana asia jota ei kannata vauvan takia laiminlyödä jos suinkin on mahdollisuus että vauva voisi edes sängyn vieressä nukkua omillaan… mieluiten toki omassa huoneessaan… tätä mä vaan pohdiskelen :Dd

    • Reply Annika Tuesday, July 18, 2017 at 00:53

      Voin ihan sanoa, et ne lemmenleikit sujuu ihan hyvin lasten päikkäriaikaan :D meillä ei mennä samaan sänkyyn nukkumaan, vaan pinnasänkyyn samaan huoneeseen ja en kyllä halua rakastella vauvojen ollessa samassa huoneessa… Eli sama se nukkuisko perhepedissä. Onneksi meiltä löytyy sen verran mielikuvitusta et jos yöaikaan alkaa tehdä mieli, niin löytyy joku muu paikka kuin oma sänky ;) ja.. Kannattaa vaan odottaa niitä omia muksuja, joku asia vaikka voikin tuntua ihan eriltä sitten :D esim se että aina ne lemmenleikit tapahtuu omassa sängyssä nukkumaan mennessä ;)

    • Reply Saltsu Tuesday, July 18, 2017 at 09:47

      Eihän se sänky ja yöaika oo ainoita mahdolluuksia seksiin. ;) Jos lapsi nukahtaa ennen vanhempia, voi seksiä harrastaa vaikka sohvalla tai suihkussa, päikkäriaikanakin mahdollisuuksia on monia, meilläkin kun lapsi nukkuu päiväunet vaunuissa ulkona. Ja kyllähän joillain on seksiä ihan siinä sängyssäkin silloinkin kun vauva jo nukkuu.

    • Reply Suvitsu Tuesday, July 18, 2017 at 16:12

      En muista koska meillä olisi harrastettu seksiä omassa sängyssä. Lapset ovat 1 ja 3. Ei kai kukaan yöllä herää sekstaamaan :D

  • Reply Sade Monday, July 17, 2017 at 23:05

    Toivottavasti mulla menee samalla tavalla, jos joskus saan omia lapsia! Etten unohda sitä, että parisuhde on ykkönen ja ylipäänsä se syy perheen perustamiseen, eikä alistuta “vauvan ehdoilla” elämiseen. Mullekkin on tosi tärkeää nukkua poikaystävän vieressä ja pitää meidän sänky vain meidän sänkynä :) Enkä nyt halua kritisoida jos joku valitsee toisin, koska sehän ei vaikuta mun elämään mitenkään :D Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta musta teidän valinnat kuulostaa juuri sellaisilta mitä itselleni toivoisin.

    • Reply Suvitsu Tuesday, July 18, 2017 at 16:19

      Hassu ajatus, että lapset menevät parisuhteen edelle. Eihän ne edes paini samassa sarjassa. Lasten kanssa ollaan lapsi-vanhempisuhteessa ja miehen kanssa parisuhteessa. Ei meillä ainakaan nukkumisjärjestelyt kaada suhdetta. Tai se että lapsi nukkuu samassa sängyssä. Molemmat koetaan, että elämä käja parisuhde on vain parantunut lasten myötä ja rakkaus ja arvostus toista kohtaan lisääntynyt. Lapset on meidän elämän keskiössä, mutta ihan erillisinä olentoina. Eivät siis meidän parisuhteen jatkeita. Musta on joku ihme urbaanilegenda, että lapsi hajoittaisi parisuhteen. Kyllä ne kaksi aikuista sen tekee. Pikkulapsiaikana vain epätasa-arvoinen ja toista arvosyamaton suhde usein kriisiytyy (nainen tekee kaiken lapsen eteen ja mies välttelee vastuuta).

  • Reply Laura Monday, July 17, 2017 at 23:28

    Meillä vauva laitettiin heti alusta saakka nukkumaan omaan sänkyyn ja nukkui siinä parhaimmillaan 2h pätkiä. Sit yhtenä yönä, ku mies oli nukahtanut sohvalle, otin vauvan viereen ja hän nukkuikin yhtäkkiä kuus tuntia putkeen. Nykyään nukutaan perhepedissä ja nukun paljon paremmin mitä silloin, kun vauva oli omassa pedissään. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle, kun ollaan yksilöitä vanhempina ja myös vauvat on kaikki erilaisia. Muutenkin tämä vauva vaatii paljon läheisyyttä päivin ja öin, nytkin tätä kommenttia kirjoittaessa pienet sormet hiplaavat mun käsivarttani, vaikka herra on jo nukkunut pitkän aikaa. Mä en pysty nukkumaan miehen kanssa lähekkäin, kun ollaan molemmat niin kuumaverisiä, mut vauva sopii kyllä täydellisesti tohon kainaloon.

  • Reply Suvitsu Monday, July 17, 2017 at 23:32

    Mä mietin mikä ihmisiä niin hirveästi ärsyttää näissä unijutuissa. Kirjoitat kuitenkin melko neutraalisti asioista. Ehkä se on se, että kun teillä asiat on mennyt helposti, niin monikaan ei halua lukea neuvoja ja vinkkejä sellaiselta henkilöltä. Kun lapsi on ollut haastava, niin neuvojan asema koetaan jotenkin ansaittuna.

    Meillä perhepeteillään tämän toisen kanssa jo toista vuotta ja se on ollut meille hyvä ratkaisu. Nukun tosi sikeästi ja rauhallisesti kun lapsi on lähellä. Esikoista nukutettiin omassa huoneessa, mutta nykyään hänkin usein sipsuttaa meidän huoneeseen aamuyöstä. Ihana nukkua porukalla samassa huoneessa. Ja meillä muuten nukutaan miehen kanssa vierekkäin. Vauva on mun ja seinän välissä ja mies toisella puolella.

  • Reply Riina/Sarkasmia ja shampanjaa Tuesday, July 18, 2017 at 08:58

    Oliko teillä käytössä se kätkythälytin vai muistanko väärin, että siitä oli jotain puhetta ennen vauvan syntymää? Itseäni nimittäin kiinnostaisi kokemukset siitä. Meidän viisikuinen nukkuu samassa huoneessa meidän kanssamme ensisängyssä ja alkaa olla sen verran pitkänhuiskea, että olisi aika siirtää omaan huoneeseen, mutta minulle on tullut viime aikoina joku järjetön tarve tarkkailla pienokaisen hengitystä, enkä siksi saa nukuttua itse. Tiedän, että kätkytriski on olemattoman pieni, mutta varmaan kaikki äidit tietävät, ettei tällaiset pelot aina ole järjellä selitettävissä. Olen kuitenkin käsittänyt, että niissä hälyttimissä tulisi aika paljon vääriä hälytyksiä ja sellaisen jälkeenhän en varmaan nukkuisi enää koskaan. Siispä kokemukset kiinnostaa, jos jollakulla niitä löytyy.

  • Reply Jama Tuesday, July 18, 2017 at 09:26

    Muutoin hyvä kirjoitus, mutta perhepeti EI lisää kätkytkuoleman riskiä!! “Kuten neuvolatäti sanoi, jos lapsi on kuollakseen, hän kuolee todennäköisesti yhtä lailla siinä vieressä kuin toisessa huoneessakin.”

  • Reply Anni Tuesday, July 18, 2017 at 10:30

    Jäin miettimään, mikä minua itseäni ärsyttää näissä keskusteluissa ja ehkä syypää on sanamuodot. Esim. “me laitamme vauvan X nukkumaan”. Meillä on kotona hiukan vaativampi asiakas ja yhden lapsen vankalla kokemuksella (:D) olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että jokaisella vauvalla on oma nukkumistapansa. Vanhemmat voivat sitten hiukan ohjailla ja hienosäätää sitä, mutta loppujenlopuksi se on vauva, joka määrää suuret linjat. Siksi välillä tulee sellainen olo, että vanhemmat ottavat kunniaa sellaisesta asiasta, joka on enemminkin vauvasta kiinni. Toki olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, jossa vanhemmat voivat ottaa kunnian vauvan nukkumisten ja syömisten rytmittämisestä, mutta tässä tapauksessa metodina toimi vastasyntyneen pakkovalvottaminen, nälässäpitäminen sekä huudattaminen väsyksiin asti. Todella vastenmielistä.

  • Reply Pia Tuesday, July 18, 2017 at 23:11

    Kätkytkuolema voi johtua pienen vauvan kehittymättömästä hermostosta, jolloin vauva saattaa vaipua liian syvään uneen ja unohtaa hengittää. Tämän kaltaisia tapauksia perhepeti voi ehkäistä, sillä vanhemman liikkuminen unissaan tuo “rytmiä” myös vauvan uneen. Ihminen liikkuu kevyemmän unen vaiheessa, jolloin vauvakin saattaa sopivasti havahtua vanhemman liikkeeseen ja herätä silloin syömään, vrt. omassa sängyssään havahtuu kun havahtuu – mahdollisesti, ja jopa todennäköisesti, juuri silloin kun vanhempi olisi syvemmän unen vaiheessa, jolloin herääminen on raskasta.

    Toisaalta perhepedissä on vauvalla suurempi tukehtumisriski aikuisten peittojen ja tyynyjen kanssa. Mutta periaatteena on, että erityisesti imettävä äiti on sen verran herkillä vauvan kanssa, että vaistomaisesti osaa varoa vauvaa myös unissaan.

    Jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa. Tarkoitus on, että nukkuminen onnistuu mahdollisimman hyvin. Kuten teillä, jos oma liikkuminen unessa huolettaa ja nukkuminen vauvan vieressä pelottaa niin silloin on oikea ratkaisu laittaa vauva omaan sänkyyn, jolloin teidän perhe nukkuu parhaiten.

  • Reply Henni Wednesday, July 19, 2017 at 06:46

    Tässä on tullut niin paljon jo kommentteja, joten en ihan joka asiaan viitsi kommentoida :) Mutta omaan korvaani kuulostaa, että Dante on tosiaan helppo vauva mitä nukkumiseen tulee kuten itsekin totesit. Onnittelut siitä! Tämä nukkumisasia oli meilläkin tosi pinnassa varsinkin ekan vuoden. Minusta tuntuu, että spekuloimme mieheni kanssa koko ajan mitä voisimme tehdä toisin, että vauvamme nukkuisi kokonaisen yön. Loppujen lopuksi ainoastaan aika auttoi. Neiti oli valmis omaan sänkyyn vasta hieman alle 1,5-vuotiaana ja se tuntui aivan riittävältä iältä. Sitä ennen siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Häntä ei todellakaan voinut siirtää yhtään mihinkään nukkuvana, koska hän heräsi kaikkeen. Nykyisin (2,5v) häntä voi kantaa kyllä mielihyvin nukkuvana. Lisäksi olen jo pidempään epäillyt, että kyseessä taitaa olla varsin levoton nukkuja, sillä nykyisin hän puhuu unissaan paljon! Ja itkeskelee päivän tapahtumia (monesti aika hassujakin juttuja), eli se selittänee miksi hän on aina ollut jokseenkin levoton nukkuja. Mitään yöitkuja tai valvomisia hänellä ei vauvana koskaan onneksi yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta ollut :) Joka tapauksessa toisen lapsen kanssa todennäköisesti yrittäisin alusta asti tehdä jotakin toisin, jos siitä apua olisi, mutta todennäköisesti lapsi sanelisi loppujen lopuksi oman nukkumisensa kuten esikoinenkin teki eikä sitä auttanut muuttaa.

  • Reply Paula Thursday, July 20, 2017 at 14:47

    Musta on jännä, kuinka netti tuntuu olevan pullollaan perhepedissä nukkuvia, mutta tosielämässä en ole törmännyt yhteenkään. Ja otanta ei ole mikään ihan mini, sillä vauva- ja lapsiperheitä on lähipiirissä todella paljon.
    Mutta sama tuntuu kyllä koskevan montaakin asiaa. Eipä esimerkiksi niitä rasistisia huutelijoitakaan tunnu täällä omassa kuplassa olevan ainoatakaan, mutta pienen Facebook-surfauksen jälkeen olisi monesti heti valmis muuttamaan johonkin Suvakkilaan.

  • Reply Selja Friday, July 21, 2017 at 21:33

    Minä ja mun 2 pikkuveljeä nukuttiin kaikki perhepedissä toooosi pitkään, siellä oli sekaisin 6v, 3v, pieni vauva ja vanhemmat :D Ja mulla on todella huonot ja viileät välit vanhempiini, me ei ikinä halata, ei puhuta tunteista, ei kerrota rakastavamme… Ei se perhepeti ole oikotie onneen ja muilla asioilla on paljon enemmän merkitystä.

  • Reply Katja Thursday, August 3, 2017 at 15:58

    Omien lasteni vauva-ajoista on jo vuosia aikaa, mutta komppaan tuolla aiemmin kirjoittaneita, että ne vauvatkin ovat erilaisia. Meille oli esikoisen kohdalla itsestään selvää, että vauva nukkuu omassa sängyssään ja me puolison kanssa omassamme. Ja niin kävikin. Kuopuksen syntyessä reilu vuosi myöhemmin ajatus oli sama, mutta vauva eri. Joten päädyimme nukkumaan perhepetiin vauvan kanssa.

    Jokainen perhe tekee päätöksen nukkumisjärjestelyistään ihan sen mukaan, mikä heille sopii parhaiten. Kyllä meillä joskus aamuisin löytyy herrat 7 ja 8 v vierestä vieläkin, mutta silloin ei kyllä peiton alta nouse mikään happy mom, vaan väsymyksestä ärtynyt peikkoäiti. Ja jos koululaisten äiti tarvitsee hyvät unet, niin vauvan äiti tarvitsee sitä vielä kipeämmin. Joten siksi on tärkeää, että jokainen voi valita nukkumismuodoista sen missä saa itse levättyä parhaiten.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post