Muistoja kerryttämässä

Sain Vivianilta niin mahtavan idean, että halusin jakaa sen kaikkien teidän kanssa. Jo raskaana ollessani tajusin, että vauvaltamme ei tule ihan heti puuttumaan mitään materiaa, sillä lahjakyselyjä alkoi jo hyvin aikaisessa vaiheessa ja kaapit täyttyivät jo odotusaikana. Sama trendi jatkui nimijuhlissa ja uskon, että meidän perheiden ensimmäinen siskon/veljenpoika ja lapsenlapsi hukutetaan hemmotteluihin. Olen halunnut kuitenkin pitää huolta tärkeimmästä, eli siitä, että hänellä olisi muistoja elämänsä polulta ja siksi olen alkanut keräämään hänelle muistolaatikkoa jo ennen hänen syntymäänsä. Ajattelin jakaa kanssanne hieman ideoita siitä, mitä sinne olen tallentanut ja samalla kysyä teiltä ideoita, mitä muuta teille tulee mieleen tallentaa sinne.

Tähän mennessä muistolaatikossa on:
– ensimmäinen ultrakuva ja 4D-kuva
– sairaalan nimilappu Poika Pastak -nimelle
– ensimmäinen kuva synnytyssalista
– Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi sairaalasta saadut villasukat 
– kirje molemmilta vanhemmilta, joka on kirjoitettu ennen vauvan sytymää, eli ennen kuin tiesimme edes kumpi hän on. Tämän hän saa avata kun on 18.
– kirjeet kummeilta
– äitin ja isin vauvakuvat
– ensimmäinen tutti

Aion myös teettää laatikkoon kuvia elämän varrelta, ja kaikista tärkeistä hetkistä hänen elämässään. Haluan lisätä sinne ensimmäisen hiussortuvan, kun hänen hiuksensa leikataan (tämä on varmaan pakko tehdä pian, kun tuo tukka tulee kohta silmille :D) ja aikanaan kaikkea erityistä, esim. ensimmäinen lähtenyt maitohammas, ensimmäinen pehmolelu ja lapsuuden lempilelu. Ajatuksena olisi, että 18-vuotispäivänään hän saisi tuon muistolaatikon sisällön. Tarkoituksenani olisi myös hankkia vuoden 2017 postimerkki ja punaviinipullo.

Olen aina välillä miettinyt, mitä jos tuolle käy jotakin. Mitä jos tulee tulipalo tai laatikko hukkuu jossakin muutossa tai muuta vastaavaa. Se olisi aivan kamalaa. Vivianin kanssa ei oltu edes puhuttu asiasta kun hän laittoi tuon yllä olevan kuvan ja ratkaisun tuohon ongelmaan. Pilvessä kaikki säilyy varmasti iäisyyksiä, joskaan ei voi olla varma, mitä internetille käy seuraavan 18 vuoden aikana. Mutta joka tapauksessa. Loin Dantelle jo oman sähköpostin ja aion lähettää sinne kirjeitä ja kuvia vuosien aikana. Myös kummit, mummit jne. saavat lähetellä sinne kuvia ja viestejä. Viimeistään 15-vuotiaana hän saa tilin omaan käyttöönsä. Nykyaikana puhelin on kädessä suunnilleen 24/7, joten vauvasta tulee napsittua kuvia ja videoita jatkuvasti. On helppo lähettää ne samointein hänen sähköpostiinsa odottamaan.

Tää oli musta niin huikea idea (joka ei edes tullut mieleeni), että oli pakko jakaa se teidänkin kanssa. Lisäbonuksena tässä on se, että vauvalla on sitten valmiina sähköpostitili omalle nimelleen. Okei, Dante Pastakilla ei varmaan tule olemaan ihan hirveesti kokonimikaimoja, mutta mistä sitä tietää. Maailmassa on ainakin joku toinen Anna Pastak, joten koskaan ei voi olla varma.

Mutta, kertokaa te, mitä te olisitte halunnut, että vanhempanne olisivat säästäneet? Mitä kannatta jättää talteen muistolaatikkoon? 

10+

Related Posts

13 Comments

  • Reply Suvi Friday, June 23, 2017 at 17:32

    Aivan ihana idea! Valokuvista tuli mieleen, että Dantelle voisi olla vanhempana tärkeää valokuvat hänestä eri-ikäisenä yhdessä Benjin kanssa. Itse olen kasvanut perheessä, jossa on aina ollut koiria ja näin jälkikäteen eniten lämmittää katsoa lapsuuskuvia, joissa minä tai sisarukseni olemme ensimmäisen koiramme kanssa. Tulee aina tippalinssiin. <3 Ja tietenkin valokuvat muutenkin sukulaisten, ystävien, vanhempien jne. kanssa. Ihanaa nykyisin katsella kuvia, missä on ollut pienenä esim. nyt jo edesmenneen lähisukulaisen kanssa.

    Muita juttuja mitä tulee mieleen valokuvien lisäksi:
    – ensimmäinen vauvalusikka (voisi ottaa omalle lapsellekin käyttöön)
    – neuvolakortti (olisi hauska vertailla kasvuaan oman vauvansa kasvuun)
    – ensimmäiset kengät
    – sormiväreillä paperille painettu vauvan kämmenen tai jalkapohjan kuva

  • Reply Paula Friday, June 23, 2017 at 18:47

    Mulla on tallessa esikoisen synnytyskertomus ja ristiäisten onnittelukortit :)

  • Reply jonna Friday, June 23, 2017 at 18:49

    Hei! Suosittelen lämpimästi oppi&ilon Minun kirjani – kirjaa! Se on ihan huikea paketti kerätä muistoja, haastatteluita, kuvia yms. 0-18 vuotiaaksi ja on visuaalisesti aivan upea! :)

  • Reply Nina Friday, June 23, 2017 at 20:59

    Vauvakirja ehdottomasti! Ja joku lastenkirja, mikäli luette Dantelle :) itselläni on tallessa vain vauvakirja, valokuvia ja isällä on videokuvaa.

  • Reply Tiina Saturday, June 24, 2017 at 08:19

    Kuulostaa mahtavalta! Lisäksi esim lehtileikkeitä (netistä tulostettuna) siitä mitä muuta tapahtui hänen syntymäpäivänään tai tänä vuonna muuten.

  • Reply Viiskymppinen nainen Saturday, June 24, 2017 at 08:46

    Moi,
    Sanomalehti, joka on ilmestynyt samana päivänä, kuin vauva syntyi, ehkä myös joku aikakauslehti, josta näkee sitten joskus, millaista maailmassa oli kun hän oli vauva. Muistiin voi myös kirjoittaa, mitä musiikkia silloin kuunneltiin, mitä elokuvia ilmestyi, kuka oli presidentti, mitä maailmassa tapahtui. Lehtileikkeitä asioista, joita itse pitää tärkeänä. Syntymävuoden kolikko ja seteli, sekä postimerkki. Valokuvia autosta, jollainen kotona oli. Ja tietenkin kodista. Pieniä muistojuttuja, jotka voivat nyt tuntua vähäpätöisiltä, mutta joiden arvo on korvaamaton sitten joskus. Pääsyliput, bussiliput, kassakuitti jostain ostoksesta. Passikuva vauvasta, se virallinen. Sitten joku vaate, joka on erityisen tärkeä ja juuri tämän vauvan oloinen ja “näköinen”. Sellaisesta voi tehdä aikanaan taulun, kuten itse olen ajatellut teettää mekosta, jota käytin reilu 50 vuotta sitten. Perhekuva, jossa vauva ja vanhemmat. Ja kuva, jossa vauva on vielä äidin masussa.
    Ihan kaikkea, mitä ajattelet, että olisi kiva, jos omasta lapsuudesta olisi tallessa. Muistoja ei ole koskaan liikaa, ja jos ne ovat kongreettisessa muodossa, vaikka kuinka pienenä, arvottomana, rikkinäisenä tai vaurioituneena, silti maailman tärkeimpinä. Niitä ei korvaa mikään raha maailmassa.

  • Reply Paula Saturday, June 24, 2017 at 09:19

    Mä olen tehnyt meidän tytölle valokuvakirjoja. Syntymästä ekaan synttäriin, ekasta toiseen synttärrin ja nyt kolmannesta vuodesta kirja tekeillä. Tätä olisi tarkoitus jatkaa varmaan ainakin kouluikään asti :D Sitten ostin jokin aika sitten sellaisen kauniin nahkakantisen kirjan, johon ajattelin alkaa keräämään “elämänohjeita” läheisiltä :) Näiden lisäksi on myös tietysti vauvakirja.

  • Reply Sanna Saturday, June 24, 2017 at 11:53

    Tämä ei ole ihan vielä ajankohtaista, mutta ehdottomasti kannattaa johonkin koota “lapsen suusta” hauskoja letkautuksia ja ajatelmia maailman menosta. Nauroin katketakseni, kun luin mieheni vauvakirjasta hänen lausahduksiaan ja naimisiinmenoon, sekä tulevaan vaimoon liittyviä lainauksia ajattelin hyödyntää häissämme. Eli aina muistiinpanovälineet matkassa, kun lapsi oppii puhumaan lauseita :)

  • Reply Ann Saturday, June 24, 2017 at 15:57

    pääsyliput, kuitit, hesarit yms ovat kyllä tosi turhaa roinaa, kuinka moni 15-18v ylipäänsä jaksaa niitä tutkia ja säilyttää? Tärkeämpänä pidän valokuvia ja kirjeitä/sähköposteja.Ne kuvat sukulaisten/kummien kanssa, kuvat koiran kanssa ja kirjeet ovat varmasti tärkeitä.

    Tärkeimmät kuvat minulle ovat kuvat minusta ja sisaruksistani perheemme ensimmäisen koiran kanssa, ihan ensimmäiset muistikuvani liittyvät tuohon koiraan, joka tietenkin nukkui pois jo aikaisessa vaiheessa elämääni, nämä kuvat ovat kehyksissä yhä. Kuvat isovahempien ja kumien kanssa ovat minulle tärkeitä myös.

    Materiasta itse ajattelin jopa loukkaantuneena, että haluaako äiti dumpata vauvakirjan yms roinan minulle, eikä säilyttää itsellään muistona?
    Mitä minä teen “hassuilla” lauseillani tai hiussuortuvillani, äidillehän ne pitäisivät olla rakkaita muistoja, minähän en tuosta ajasta muista hölkäsen pöläystä. Samoin vanhat vauvan vaatteet ja kengät, ovat aivan poissa muodista ja jo hapertuneet vuosian saatossa, niilläkään en tee yhtään mitään, eikä niihin liity minulla minkäänlaisia muistoja, jotenkin tuntuisi oudolta jos vanhempani haluaisivat että säilytän niitä; nehän ovat tai ainakin niiden kuuluisi olla tärkeitä muistoja minun vanhemmilleni -ei minulle!

    • Reply Roosa Sunday, June 25, 2017 at 13:21

      Mun vanhemmat säästi mulle syntymäpäiväni hesarin ja kyllä olen sitä monesti lueskellut, omasta mielestä tosi mielenkiintoista t. 18v :)

    • Reply Linda Tuesday, June 27, 2017 at 12:47

      Olisi ihanaa, jos minullakin olisi ollut tuollainen muistolaatikko :) Ja jos tuntuu, ettei teini arvosta niin pyytää sen takaisin itselleen säästöön, koska suurin osa ihmisistä on nostalgiannälkäisiä ja viimeistään vanhempana (toivottavasti) osaavat arvostaa :)

      Yksi idea voisi olla myös säästää pojalle Villen nyt käyttämä vaatekappale esim. paita. Tosin siinä on vaan se huono puoli, että ei tiedetä minkä kokoinen kaverista tulee ja minkälainen tyyli hänellä tulee olemaan :D

  • Reply Katja Sunday, June 25, 2017 at 15:11

    Meille on veljeni kanssa kerätty vauvakirjat, mihin on kirjoitettu kaikenlaisia “virstanpylväiden” päivämääriä (opin kävelemään, sanoin ekan sanani ja mikä se oli jne), hauskoja lausahduksia, sukupuuta, kertomuksia ristiäispäivästä ja syntymäpäivän säästä sun muusta :) Niitä on kiva lueskella ja siellä ne ovat tallessa vanhempien kirjahyllyssä :)

  • Reply Laura Monday, July 3, 2017 at 17:31

    Ihana idea! Kuviin kannattaa sisällyttää paljon kuvia myös vanhemmista, nimittäin yleensä lapsesta otetaan hurja määrä kuvia, mutta vanhemmat ovat useimmiten kameran toisella puolella. Itse ainakin toivoisin, että minusta olisi enemmän kuvia pienenä vanhempien kanssa <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post