Rytmitystä


Vauvan saaminen on muuttanut tietenkin elämän täysin, ja se oli täysin odotettavissa. Se on toki vaatinut totuttelua tällaiselta kontrollifriikiltä, joka on jo vuosia voinut aikatauluttaa päivänsä oman mielen mukaan ja tiennyt, että kaikki riippuu vain itsestä (ja okei, luonnonilmiöistä ja muista asioista, joihin on mahdotonta vaikuttaa). Nyt aikataulut usein “sanelee” vauva. Samaan aikaan kun myönnän, että koko aikatauluttaminen on muuttunut vauvan kanssa, inhoan ajatella, että antaisin 9-viikkoisen vauvan sanella yhtään mitään. Mun mielestä siinä on alku sellaiselle “annat sormen, vie koko käden” -ajatusmaailmalle, jolla lapset johtavat vanhempiaan.

Meillä on siis pyritty alusta asti luomaan rutiinia ja aikataulua minin elämään, ja tässä vaiheessa päivärytmi alkaa olla sen verran selkeä, että pystyy jo hieman suunnittelemaan ja enteilemään päiviä. Yleensä meidän päivät menee jotakuinkin näin:

Vauva herää yöllä 2.30 ja 5.30 syömään. Tuo yösyöttö menee ihan nukkuen, aamulla hänellä on jo hieman virtaa, mutta otan hänet vielä tuon jälkeen viereeni sänkyyn ja nukutaan siinä helposti vielä puolitoista tuntia halikaulaa. Rakastan tuota aikaa. Vauva on ihan uninen ja ihanantuoksuinen ja voimme vain makoilla tai nukkua ihan vierekkäin, vauva ihan iholla. Nousemme yleensä vasta 8.30 aikaan.

Vauva on aamuisin parhaalla tuulella. Käydään pyllypesulla ja sitten leikitään. Ollaan masullaan leikkimatolla ja sitterissä sillä aikaa kun teen aamupalaa itselleni. Höpöttelen vauvalle ja hän vastaa hymyin ja kiljahduksin. Yleensä uni alkaa hiipimään puseroon viimeistään siinä 10.30 ja vauva nukkuu minipäikkärit, 30-45 min. Juuri sopivasti, että ehdin suihkuun ja laittautumaan päivään tai vaikka hetken lukemaan lehteä tai kirjaa tai päivittämään meiliboksini.

Yleensä 11-11.30 vauva heräilee nälkäisenä ja sitten syöpötellään urakalla. Leikitään vielä hetki, mutta 13 aikaan alkaa nukuttaminen, ellei vauva ole siihen mennessä jo nukahtanut itse uudelleen. Vaikka vauva ei olisi kovin uninen, pidän kiinni tuosta puolen päivän rauhoittumisesta. Yleensä vauva nukkuu siinä n. kolmen tunnin päikkärit, jona aikana mä ehdin tekemään omia juttujani, siivoilemaan tai suuntaan vaikka lounaalle ystävän kanssa.

Vauva heräilee siinä 15-16 aikaan, ruokaa massuun ja sitten ollaan taas ahh-niin-veikeetä ja iloista. Tuon 15 ja 21 välillä en edes yritä enää nukuttaa vauvaa ja syötän silloin jos vauva vaikuttaa nälkäiselle. Jos hän itse simahtaa pienille päikkäreille, great. Jos ei, niin saa valvoa. Tänä aikana käydään yleensä ruokakaupassa tai kävelyllä tai hoidetaan muutenkin asioita. Tehdään illallista ja siivoillaan kotona. Sellaisia perusasioita arjessa. Yleensä tuo simahtaa päikkäreille 18-19 aikaan, välillä saattaa nukkua vartin ja välillä vaikka kaksi tuntia. Iltaisin käydään aina sään salliessa pidemmällä kävelyllä, ja silloin vauva yleensä joko nukkuu tai tarkkailee sen, mitä kopastaan näkee; meidät ja lelupuput.

Nukkui vauva tai ei, niin meillä on herätys 21. Vaipanvaihtoon, kylpyyn ja syömään. Välillä vauva saattaa nukahtaa jo ennen 21 ja nukkua melko sikeästikin, mutta sitten tiedän meidän unirytmin menevän ihan uusiksi ja pidän kiinni siitä, että vauva kylvetetään päivittäin. Yleensä vauva ei nuku tuohon aikaan, mutta pari kertaa hänet on jouduttu herättämään päikkäreiltä, jos nuo iltapäikkärit ovatkin yllättäen venähtäneet. Kylvyn jälkeen vauva on yleensä iloinen kuin mikä! Touhutaan hetki hoitopöydällä, mutta hyvin rauhallisesti ja himmeässä valossa. Sitten alkaa haukottelu ja tyyppi syömään mun viereen meidän sänkyyn, missä hän yleensä alkaa pilkkimään. Kapaloon ja nukkumaan ihan viimeistään klo 23, joskin pyritään siihen että nukkumaan käydään 22. Siitä on sitten mukavat viitisen tuntia unta palloon koko perheelle ilman herätystä, ennen ensimmäistä yöherätystä.

Paperilla tää on meidän aikataulu, mutta toki tämä elää päivittäin sinne ja tänne. Yleensä kuitenkin ollaan about tässä aikataulussa ja välillä voi olla aivan täydellinen päivä, jolloin ollaan juuri meidän rutiinin mukaisessa aikataulussa. Välillä taas mikään tuossa aikataulussa ei pidä paikkaansa, ja vauvan unirytmi on ihan hassu. Esim. tänään tuo on nukkunut koko ajan 45 min päikkäreitä, herännyt, syönyt, halunnut seuraa ja sitten kiukutellut ja nukahtanut syliin.

Mulle on ollut tärkeää rutiinin luominen suunnittelun lisäksi sen vuoksi, että koen oikeasti vauvan olevan onnellinen ja hyvinvoiva, kun hänellä on päivärytmi. Äiti ja isi sanelee milloin nukutaan, ja sen mukaan toimitaan. Himmenetään valoja, rauhotetaan hieman tekemistä jne. Päikkärit meillä tosin nukutaan metelissä. Milloin vaunuissa kaupungilla, milloin kotona unipesässä keskellä olkkaria samalla kun tiskaan ja imuroin.

Vaikka tällä hetkellä rytmitys toimii ja välillä voi olla oppikirjamainen esimerkki tällaisesta päivästä, niin samalla tiedostan, että aina ei mene näin. Välillä saa juosta pää kolmantena jalkana sovittuihin menoihin, koska kaikki on mennyt aivan toisin kuin yleensä ja vauva kiukkuisena meuhkaa. Ja varmasti tulee niitä kausia kun valvottaa öisin, tulee hampaita ja kaikki menee hieman vauvan aikataululla. Niin kauan kuin vaan on mahdollista, niin me pyritään pitämään päivärytmi. Vauva ei silloin mene ihan ylivireään ja kireään tilaan ja unikin tulee kuin itsekseen. Tällä hetkellä vauva nukahtaa itse yöunille kehtoonsa, kun taas päikkäreille hänet saa yleensä tuuditella.

Mun mielestä meidän päivät, jolloin ollaan pidetty rytmistä kiinni, on menny yleensä tosi hyvin. Vauva ei ole ollut kiukkuinen vaan iloinen ja energinen. Sitten kun joku neuvolakäynti tai muu pakottava sekoittaa aikataulut, menee koko päivä vähän taiteillen. Samalla rytmitys mahdollistaa sen, että vauvankin kanssa pystyy suunnittelemaan asioita. Esim. kun meillä alkaa kuukauden päästä vauvauinti, on se lauantaisin 11. Silloin tiedän laittaa pienen nukkumaan minipäikkärit jo ennen 10, jotta hän on energinen siellä vauvauinnissa. Aikataulullisesti tuo sopii meille hyvin, sillä vauva nukahtaa yleensä vasta puolenpäivän jälkeen. Nyt kun meillä on reissuja Helsinkiin, olen sopinut menoja sen mukaan, miten vauva yleensä nukkuu tai on iloisimmillaan.

Ja tiedostan toki, että ollaan sikäli onnekkaita, että vauva on sellainen, jonka kanssa rytmitys on ollut mahdollista. Kaikkien kanssa se ei varmastikaan ole mahdollista, ja tilanteet vaihtelevat. Me ollaan oltu onnekkaita, ja nautimme täysin rinnoin siitä :)

24+

Related Posts

57 Comments

  • Reply Noora Tuesday, June 13, 2017 at 19:50

    9-viikkoinen vauva ei kiukuttele. Tämä “kiukuttelu” on toistunut niin usein tekstissä, että väkisin ihmetyttää. Ehkä tässä on kyse terminologiasta. Mitä sinä tarkoitat kun sanot että vauva kiukuttelee?

    • Reply Nipsu Tuesday, June 13, 2017 at 23:02

      No niin bessewisser-äiti, kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ymmärrät kyllä että tässä varmaankin kiukuttelulla tarkoitetaan kaikenmoista kitinää mitä vauvat harrastaa. Paitsi ai niin, eihän 9-viikkoisella varmaan voi olla harrastuksia…

      • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:37

        Jjjjep :D Kyllä meidän vauvalla on ainakin hyvin monta eri itkua ja kitinää. Vauva itkee nälkäänsä, vauva kiukkuaa kun ei pääse etenemään vatsallaan liikkuessa. Vauva kiukkuaa kun laitetaan kypäräpipo ja vauva kiukkuaa kun on yliväsynyt. Vauvalla on tunteet, ja yksi niistä on kiukku. Niitä hän ilmaisee itkien tai kitisten. Meillä on ainakin vauvalla se itkua edeltävä kiljahtelu ja kiukuttelu-vaihe, johon pitää reagoida, muuten menee itkuksi. Ja kyllä vain 9-viikkoinen vauva kiukuttelee. Esim. silloin kun häneltä viedään silmien edestä pois lelu, jota sitä ennen on tuijotellut.

        • Reply Noora Wednesday, June 14, 2017 at 10:28

          Eli on kyse terminologiasta. 😊 Minä näen tuollaisen itkun puhtaana harmistuksena. 9-viikkoinen ei osaa vielä manipuloida itkullaan. Itse miellän kiukuttelun juuri sellaiseksi, että haluaa tahtonsa läpi. Vauva ei sellaisesta ymmärrä vielä pitkään aikaan. Mutta tulipa tämäkin selväksi 😊 Ymmärsin siis väärin.

          • Annika Monday, June 19, 2017 at 15:29

            Mun tuntemat lapset ainakin kiukuttelee kun niitä harmittaa, väsyttää, on nälkä yms.. :D en oo koskaan kuullut että kun kiukutellaan että se ois manipulointia

  • Reply Sirpa Tuesday, June 13, 2017 at 19:52

    Meillä meni aika samoin. Heti kun aloitettiin kiinteät, aloin tarjota niitä samoihin aikoihin kuin päiväkodissa tarjotaan sapuskaa ja tosi nopsaan jäi välistä “extra” tissittelyt. Tosi helppo reissailla ympäriinsä, kun tietää, että millon pysähdytään syömään jne. :) Aika nopsaan nukkumaanmenokin aikaistui ja nyt ollaan jo varmaan 5kk menty nukkumaan klo 19.

    Meillä on ainakin lapsi ja äiti molemmat ihan hermona jos rytmit menee kovin sekasin.😂

    Tosi moni aina ihailee meidän rytmiä ja sanoo, kuinka “meiän vauvalla ei oo vielä tullut rytmiä”. Eh.. kai jollain se rytmi syntyy luonnostaan, mutta kyllä vanhempien pitää avittaa asiassa. Tätä mieltä minä olen. :)

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:47

      Joo, eiköhän tää meilläkin ala hilaantumaan jossain vaiheessa aikaisempaan, nyt ainakin tuntuu siltä, että voisi alkaa hoitamaan iltapesuja jo 19 aikaan ja pyrkiä yöunille jo 20 aikaan :) Ja nimenomaan näin, vanhempien vastuulla on mielestäni auttaa vauvaa löytämään päivärytmin, muuten on siinä pienellä ihmisellä aika mahdoton savotta itse oppia kunnon rytmi :/

  • Reply Anna Tuesday, June 13, 2017 at 20:35

    Siis herranjumala kuin paljon tuo lapsi nukkuu! 😂

    • Reply Maiju Tuesday, June 13, 2017 at 22:42

      Ihan normaalin verran tuon ikäiseksi vauvaksi…

    • Reply Maiju Tuesday, June 13, 2017 at 22:44

      Äh lähti kesken. Mutta meillä on molemmat lapset ollu paljon unta vaativia. Meidän 2,5v nukkuu edelleen 13h putkeen yöunia ja siihen 2h päikkäritkin. 😅

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:46

      Pienet vauvat nukkuu aika paljon :)

      • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 21:05

        Niin olen kuullut että vauvat nukkuvat paljon mutta sitä on niin vaikea uskoa kun omat lapset ovat aina olleet niin vähäunisia. Esikoinen jätti päikkärit kokonaan 2 v 1 kk iässä ja kuopus on nukkunut 1,5-vuotiaasta enää satunnaisesti päiväunet.
        Molemmat siirtyivät yksiin päiväuniin 10 kk iässä ja tuollaisia määriä ovat nukkuneet ehkä alle viikon vanhoina. Jos silloinkaan. 😂

  • Reply S Tuesday, June 13, 2017 at 22:36

    Hei nyt on pakko kysyä että miten teillä Benjin ulkoilutukset menee? Kuinka pitkiä lenkkejä, millon ja kuka ne menee? Itselläni on kaksi shelttiä, joista toinen on aika ad/hd tapaus joten kauhistuttaa jo valmiiksi vauva-arki :-D

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:46

      Mieheni vie Benkun aamuisin, minä aamupäivällä lyhyelle kävelylle. Iltapäivällä mies hoitaa kävelyn ja illalla käymme koko perhe pidemmän lenkin tai sään ollessa huono mies käyttää Benjin silloinkin :) Me käytetään Benji n. 4 kertaa päivässä kävelyllä, muuten pääsee pikapissille takapihalle tarvittaessa :)

  • Reply riitu Tuesday, June 13, 2017 at 22:43

    Hauska lukea muiden rytmityksistä, teillähän sujuu mukavasti :) Mua kiinnostaa aina kuulla muiden tavoista toimia, niistä voi ottaa jotain ideoita itselleen. Meidän rytmitys nyt 8-kuisen kanssa on ollut aivan päinvastainen kuin teillä xD Meilläkin on ollut superhelppo vauva, tyytyväinen ja nauravainen, joka ei itkenyt ensimmäiseen puoleen vuoteen lähes ollenkaan. Päätettiinkin alussa, että antaapa vauvan luoda itse rytminsä, ja me lähdetään sitten häntä tukemaan siinä. Rytmi löytyi saman tien, ja täydet yöt on nukuttu 4kk iästä saakka, heräämättä. Meillä ei olla menty vauvan aikataulujen mukaan, hän nukkui aina kun nukutti (rattaissa sisällä/ulkona, sängyssä), ja söi parin tunnin välein riippumatta siitä missä oltiin. Oli helppoa olla ja mennä, kun tiesin että tyytyväinen poitsu syö ja nukkuu missä ja milloin vain. Nyt 8kk iässä meillä on jo niin selkeä rytmi ilman poikkeuksia, joten pyritään nyt pitämään unista kiinni.

    Tsemppiä jatkoonkin <3

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:45

      Jep, meillä on sillai samankaltainen tilanne, että vauva on niin perustyytskäri, että ei tarvitse miettiä voiko jonnekin mennä tiettyyn kellonaikaan, sillä valveilla olevankin vauvan kanssa on helppo liikkua. Kuitenkin samalla on hieman helpompi suunnitella omaa tekemistä kun tietää suunnilleen, milloin vauva nukkuu ja milloin hän tarvitsee 100 % huomioni :)

  • Reply Maiju Tuesday, June 13, 2017 at 22:47

    Me ollaan myös aina pyritty rytmittämään alusta saakka vauvan päivää. Toki toisen kohdalla se rytmi tuoli pakostakin samaksi mitä isommalla oli jo ennestään. Mutta esikosienkin kohdalla oli alusta asti “rytmi”. Toki se eli päivien mukaan, mutta se perus pohja oli aina sama. 😊 Itse koen, että rytmi ja erityisesti unirytmi on tärkeää säilyttää lapsella. Mutta tämä toki meillä se toimivin.

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:43

      No juuri näin :) Meillä saattaa päikkärit alkaa 11 tai 13, mutta tiedän, että ne on ne unet, kun vauva itse nukkuu pisimpään. Tiedän myös, että vauva saattaa nukahtaa yöunille milloin tahansa 20 ja 23 välillä, ja siksi pyrin aina siihen, että vauva on kylvetetty ennen kuin uni tulee. Nää on pieniä asioita, mutta tärkeintä on, että vauva saa rutiinin päiviinsä, sillä se luo turvaa :)

  • Reply Kristina Tuesday, June 13, 2017 at 22:50

    Aika hurjalta kuulostaa, että äiti ja isä rytmittävät 9viikkoisen vauvan päivärytmiä. Tuossa vaiheessa pitäis kyllä mennä lapsentahtisesti. Ymmärrän kyllä, että illasta herätellään että nukkuisi yöllä.

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:42

      Ja mikähän muu osa tuosta ei sitten ole lapsentahtista? Jos vauva on itse aloittanut tuollaisen rytmin, jossa nukkuu yhdet pitkät päikkärit ja yönsä, niin on ollut hyvin helppo nimenomaan ylläpitää tuota lapsentahtista nukkumista. Häntä ei koskaan estetä nukkumasta eikä häntä koskaan herätellä, paitsi illalla ennen yöpuulle siirtymistä. Hän saa aina ruokaa halutessaan ja leikkiä halutessaan. Vaipat vaihdetaan kun tarvetta ilmenee. Eli sun mielestä me ollaan hurjia, vaikka tehdään juuri niin kuin ymmärrät? :D En tajua.
      Se, että meillä vauva käy nukkumaan joskus puolenpäivän tienoilla on vaan sellainen rutiini, joka tapahtui itsekseen, ja jota lähdimme tukemaan. Leikitämme vauvaa, syötämme, vaihdamme vaipan, mutta sitten alkaa rauhoittuminen.

      Ja oli hurjaa tai ei, minä en näe onnea vapaassa kasvatuksessa ja täysin vauvan oman aikataulun armoilla menossa. Minä näen rakkauden rajoissa ja siinä, että kun pieni vauva ei osaa vielä säädellä päiväänsä, sen tekee hänen puolestaan vanhemmat. Auttamalla rentoutumaan, rauhoittamalla ympäristön ja luomalla hyvät olosuhteet levolle ja unelle silloin kun vauva sitä tarvitsee.

      • Reply Jessica Wednesday, June 14, 2017 at 13:27

        H(k)urjaa että sun pitää aina rautalangasta vääntää sun tekemiset ja sanomiset joillekin :/ :D ainakin äiti-ihmisen olisi luullut ymmärtävän ilman lisä selityksiä?

        Oon tainnu aikasemminkin kysyä, mutta en muista missä postauksessa ja ootko vastannu.. kerrotko pojan nimeä täällä blogissa? :)
        Tsemppiä juhlien järjestelyissä ja nauttikaa suuresta päivästä :)

        • Reply Jessica Saturday, June 17, 2017 at 20:43

          Kaunis nimi tuli pojalle <3 :)

      • Reply N Friday, June 16, 2017 at 06:29

        Liityn kanssasi samaan porukkaan; ei kyllä lapsentahtisuus (“äärimmilleen vietynä”) avaudu sitten millään. Rajat on rakkautta, on kasvattajien/vanhempien tehtävä toteuttaa ne.

        • Reply Tanya Saturday, June 17, 2017 at 06:32

          Onko sulla lapsia? Eihän vastasyntynyt edes tiedä olevansa erillinen ihminen. Rajat tulevat sitten, kun pitää jotain kieltää jne. Tottakai myös nukkumaameno jne mutta vastasyntyneellä ei oikein voi rajoja olla. Kyllä se on melko lapsentahtista hommaa, joskin rytmiä voi lempeästi ohjailla tiettyyn aikatauluun. Se on varmaan helpompaa silloin, kun lapsi on helppo ja oireeton, kuten annalla. Sitten, jos on ongelmia niin yrittää kyllä kaikenlaista helpotusta ja se voi myös merkitä että rytmiä joudutaan hakemaan vähän kauemmin. Minä olen ollut kaikille lapsilleni tiukka kasvattaja, mutta ei vauvasta sanota että on rajat tai että ei anneta lapsen päättää. Kun ei se vielä osaa kiukutella tai mieltään näyttää. Kyse on perustarpeista elämän alkuvaiheessa.

          • N Tuesday, June 20, 2017 at 18:47

            On. Ja uskon rytmitykseen alusta loppuun saakka. Piste.

  • Reply Emilia Tuesday, June 13, 2017 at 22:58

    Ihan uteliaisuutta, miksi kylvetys joka päivä? Eikö se pidemmässä juoksussa oo haitaksi vauvan iholle kuivattaa tms.? Tai näin olen jostain käsittänyt. :)

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:39

      Ei ole haitaksi, jos ihosta pitää huolta :) Antaa vauvan ilmakylpeä, ja mä laitan kylpyveden joukkoon välillä rintamaitoa ja välillä tilkan body oilia. Meillä kylvetetään päivittäin, koska vauva rakastaa kylpeä ja lämmin kylpy ennen nukkumaanmenoa selkeästi rentouttaa vauvaa. Vauva pitää vaan muistaa kunnolla kuivata kaikkialta. Voihan toki erilaiset ihotyypit kuivua eri tavalla, meidän pojalla on ainakin tällä hetkellä iho kaikkialta siloinen kuin vauvan pylly, niin en näe syytä, miksei kylvettäisi :)

      • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 14:55

        Meillä samoin molemmat tytöt ovat kylpeneet vauvasta asti joka ilta. Nykyään 3- ja 6-vuotiaat voivat käydä ihan pikasuihkussakin iltaisin. Se on vauvoille ihana rentoutumishetki ja rytmittää päivää, ja isommilla lapsilla huuhdellaan tarha- tai koulupäivän pölyt ennen pyjamaan pujahtamista. En ole koskaan ymmärtänyt tätä monien suomalaisperheiden kylpykammoa. Meidän asuinmaassa Ranskassa kylpy tai suihku kuuluu lapsille, ja aikuisillekin, iltarutiineihin ihan luonnollisesti. Nukkumaanmeno ilman suihkua/kylpyä tuntuu aika sottaiselta puuhalta, varsinkin tarha- tai koulupäivän jälkeen… :) kuivaihoisilla rasvataan iho jos tarvetta, tai lisätään kylpyöljyä veteen. Atoopikoillekin uudet ohjeet neuvovat päivittäistä suihkua!

        • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 15:00

          Vielä pieni lisäys… rytmityksestä, joka täällä päin maailmaa aloitetaan aikaisin. Lasta ei pakoteta, mutta ohjataan tiettyyn päivärytmiin. Täällä tosin monet pienet menevät huomattavasti Suomea aikaisemmin päivähoitoon lyhyestä äitiyslomasta johtuen, joten se rytmi tulee usein päiväkotiryhmän mukaan luonnostaan. 2 päikkärit, aamupäivän unista luovutaan 6 kk mennessä ja siinä vaiheessa kiinteiden aterioiden myötä päivä rytmittyy todella helpostikin.

  • Reply Karo Tuesday, June 13, 2017 at 23:37

    Hei, mistä mahtaa olla tuo ihana sininen peitto? 😍

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:35

      Se on äitini kutoma :)

  • Reply Jenny Wednesday, June 14, 2017 at 00:17

    Meillä kanssa ollaan rytmitetty päiviä ja luotu rutiineja heti vauvasta asti lapsille. Tietenkin ei ehdottomasti vaan lasta kuunnellen. Meille tämä on ollut todella tärkeää ja hyvä juttu. Väittäisin että arki on hallitumpaa kun on tietty rytmi ja lapsetkin sen ovat oppineet. Mielestäni jokainen tekee niinkuin omalle perheelle on parasta, toisia tuomitsematta.
    Ja Anna, vaikutat todella ihanalta äidiltä ja tiedän, että olet paras äiti pojallesi! Jatka samaan tahtiin muiden mielipiteistä välittämättä! Ihanaa kesää pikku prinssille ja koko teidän perheelle!

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:34

      Juurikin näin, ei ehdottomasti, vaan lasta kuunnellen. Ja juuri tuo arjen hallittavuus on mielestäni onnellisen elämän salaisuus niin vanhemmille kuin lapsille. Jos kaikki osapuolet saavat nukkua tarpeeksi, se on jo hyvä juttu. Lisäksi se, että osaa hieman suunnitella menoja. Jos on vaikka kampaaja, niin osaa ottaa sen sellaiselle ajalle, kun vauva todennäköisesti nukkuu ja pumppaa maitoa sen mukaan, että vauva todennäköisesti herää nälkäisenä. Ei tarvii alkaa sulattelemaan tai lämmittelemään, kun on tuoretta vastapumpattua maitoa. Jne. Nää on sellaisia arjen helppouden takeita ainakin meille. Ja meidän vauva on sellainen, ettei aina itse tajua, että väsyttää ja sitten kiukkuaa omaa yliväsymystään. Siksi rutiinisti nukkumaan iltaisin tiettyyn aikaan, ennen kuin päivä käy aivan liian pitkäksi :)

  • Reply Pauliina Wednesday, June 14, 2017 at 00:25

    Vauva on hyvä rauhoittaa nukkumaan kun väsyttää. Ruokkia kun on nälkä, lohduttaa kun harmittaa ja leikkiä kun hän kaipaa seuraa. Vauva ei tarvi siihen kelloa, aikuiset tarvivat.:) rytmitys taitaa olla enemmän vanhempia varten.

    Ja monesti juuri kun ehtii miettiä että ompas meillä kiva rytmi niin tulee joku uusi vaihe :D

    • Reply Anna Wednesday, June 14, 2017 at 09:32

      En käsittääkseni puhunutkaan postauksessa, että tämä meidän arkirytmi on minuutilleen aina sama, ja liukua tuossa on parikin tuntia helposti. Ja kyllä, rytmitys on nimenomaan vanhempia varten. Kun vauva on ensin tehnyt selväksi oman rytminsä, on sen ympärille helpompi muovautua. On helppo ymmärtää miksi vauva itkee tai on kärttyinen, kun tietää mikä on hänen normaali päivärytmi. On helppo päätellä, milloin on nälkä ja milloin on yliväsymystä. On helppo pumpata oikea määrä maitoa valmiiksi, jos tarvitsee lähteä käymään jossakin ja tietää, että vauvalla on kohta nälkä.

      Vauva ei ole koskaan jäänyt nälkäiseksi, vaikka nälkä olisi miten omituiseen aikaan. Hän on myös aina saanut lohtua kun harmittaa, eikä ole ikinä jätetty hetkeksikään itsekseen itkemään. Ainoa, missä on rajanveto, on tuo seurantarve leikkimään. Muuten hän saa seuraa ihan jatkuvasti hereillä ollessaan, mutta kaksi kertaa päivässä äiti sanelee, että nyt on nukkumaanmenoaika. Muuten käsillä on itsensä ihan yliväsyneeseen tilaan vetävä vauva. Meille tämä toimii.

    • Reply Anniina Monday, June 19, 2017 at 09:44

      Pidemmällä tähtäimellä rytmitys on yhtälailla lasta varten ja hänelle hyväksi :)

  • Reply Alma Wednesday, June 14, 2017 at 09:34

    Hei! Voisitko tehdä postauksen teillä olevista vauvan tarvikkeista, vaunuista, sängystä yms mitkä oletkaan totenut tärkeiksi hankkia ennen lapsen syntymää? Olisi kiva tietää mihin merkkiin esim vaunujen kohdalla päädyitte ja oletko ollut tyytyväinen.

  • Reply Maria Wednesday, June 14, 2017 at 10:39

    Voivoi näitä kommentteja, itse ymmärsin täysin tämän postauksen sanoman, mutta kaikkia näköjään ei. Hyvä rytmi teillä :) Yllättävän “helppo”.

  • Reply Kristina Wednesday, June 14, 2017 at 11:08

    Kuulostaa todella järkevältä teidän rytmitys mun mielestä. Moni tuntuu kritisoivan rytmiä, mutta toisaalta lasten kanssa toimiessa olen nähnyt, että nuorena opittu rytmitys ja rutiini auttaa myös lasta isompana. Se myös luo turvaa, kun tietää suunnilleen mitä on tulossa, ja vauvalla varmasti vaikuttaa juuri mielialaan kun ei esim. pääse vetämään ihan yliväsyneeksi päikkärirytmin takia. On myös varmasti helpompi pitää lapsen kasvaessakin jonkunlaisesta päivärytmistä kiinni jos jo vauva-aikana on siihen tottunut (ihan siis vanhempienkin osalta). Ja niin kuin mun mielestä käy postauksesta ilmi, niin teillä ei ole kiveen hakattu kuitenkaan päivärytmi vaan myös kuunnellaan vauvan tarpeita, mikä kuulostaa tosi hyvältä:) Ihanaa vauva-arjen jatkoa teille!

  • Reply Julia Wednesday, June 14, 2017 at 12:30

    Ois kiva lukea taas postaus myös isän näkökulmasta, miltä työhönpaluu, yöheräilyt, parisuhde, aika vauvan kanssa ym. ovat tuntuneet :) mikä yllätti ja mikä sujuu, mikä ei. Onko heillä jo muodostunut isä-poika juttuja joista ei äidille hiiskuta jne… aiempi isän postaus oli niin kiva, vaikka hyviä on nämä äitinkin postaukset olleet ;) meillä on pari viikkoa teidän poikaa nuorempi poika, blogejasi on siksi ollut kiva seurata, saanut ajatuksia sekä ideoita myös omaan arkeen sinulta ja teidän tavoista toimia :) ja osaa varautua sopivasti etukäteen että mitä mahdollisesti tuleman pitää :D

  • Reply AnnaS Wednesday, June 14, 2017 at 13:15

    Sitähän sanotaan, että vauvat rakastavat rutiineja ja musta se liittyy just tähän päivän rytmittämiseen. Meillä tytöstä huomaa heti seuraukset, jos rytmi on mennyt sekaisin, hän on väsynyt, kitisee yms.
    Tottakai täytyy mennä lapsentahtisesti, mutta on mielestäni hyvä tukea vauvan rytmiä luomalla päivään rutiineja ja esim aina aloittaa iltatoimet suunnilleen samaan aikaan.
    Tää kesä, ja etenkin nyt kun ollaan lomalla, on kyllä paha vauvan rytmille! :D On niin valoisaa ja kyläillään sekä reissataan niin paljon, että rytmin pitämisessä on melkoisia haasteita! Ja kaiken lisäksi tyttö on alkanut siirtyä yhtiin päiväuniin kahden sijasta, päiväuniaika hakee siis hieman paikkaansa tällähetkellä. :D

  • Reply Jenni** Wednesday, June 14, 2017 at 13:30

    Meilläkin on ollut ihan selkeä päivärytmi koko naperon olemassaolon ajan, eeli nyt reilu 2-v. Liukumavara toki on ollut koko ajan, mutta kaikki tehdään aina kuitenkin samassa järjestyksessä. Ja tämä rytmitys lähti nimenomaan lapsesta ja hänen tarpeistaan. On aina ollut hyvä nukkuja ja syöjä, sekä perustyytyväinen heppu, joten rytmi on muovautunut aika helposti lapsen tarpeita noudatellen. Ja esim. ruokailut meillä on sattuneet huomaamatta ns. päiväkotirytmiin, joten päiväkodin aloitus viime syksynä ei oikeastaan päivärytmiin tuonut muutoksia. Helpottaa arkea (ja myös lomailua: aikaerosta huolimatta tehdään juttuja samassa järjestyksessä, joten lapsikin tietää, mitä milloinkin tapahtuu) huomattavasti. :) Odottelemme toista lasta syntyväksi hetkenä minä hyvänsä (tänään laskettu aika), toivon todella, että saamme rytmin hänenkin kanssaan kohdalleen.

    Teidän arki kuulostaa kivalta, eikä minusta kyllä ollenkaan siltä, että te vanhempina väkisin runttaatte rytmityksen pikkuiselle. Ihanaa kesää teille! :)

  • Reply Paula Wednesday, June 14, 2017 at 14:05

    Hämmentävää, miten eri tavalla ihmiset näkevät tai ymmärtävät vauvan päivän rytmityksen. Mielestäni teidän rytmitys kuulostaa varsin lempeältä, joten en iiihan ymmärrä kritisointia. Meillä esimerkiksi vauvan päivärytmi on muokattu kuntoon huomattavasti ‘kovemmin ottein’, koska pieniä lapsia on perheessä kolme ja isompienkin rytmiä on pidettävä yllä. Itse en ainakaan koe, että vauva olisi tästä mitenkään kärsinyt (en tosin ole kysynytkään hehheh), vaan päinvastoin, vauveli on alusta asti ollut oikein tyytyväinen. Mutta kiinnostaisi kovasti kyllä tietää, millaisella taustalla tai omalla kokemuksella nämä kritisoijat täällä puhuu.

    Mutta joo, mun miehen suku on kovasti sitä mieltä, että me kiusataan meidän lapsia tällä meidän tiukalla päivärytmillä. Samaan hengenvetoon tyypit ihmettelee, miten 1,5-vuotias voi nukkua kokonaisia öitä klo 20-7 heräilemättä (ihmettelijän oma 2-vuotias kun oli herännyt edellisenä yönä klo 1 vaatimaan keittoa ja sitä oli hänelle tarjoiltu). No niinpä, olisikohan sillä päivärytmillä jotain tekemistä asian kanssa? Mutta mikäs minä olen länsimaisena dorkana asiassa neuvomaan. Tiedän, että kyse on kulttuurieroista näissä asioissa, mutta hieman meinaa ajoittain ärsyttää 😁 Pitää vain hengitellä syvään ja alkaa jo nyt henkisesti valmistautua syksyiseen 3 viikon kyläilyreissuun.

  • Reply M Wednesday, June 14, 2017 at 15:41

    Meillä menee reilu puol-vuotias nukkumaan ihan viimeistään 19. Yleensä 18 aloitetaan ne meijän ilta puuhat, meillä ei kylvetetä joka ilta kun iho on kuiva vaikka kuin rasvailee. Tai oikeestaan tuo vauva kertoo millon alkaa olemaan illalla niin väsyny että haluaa nukkumaan. Meillä myös nukutaan vähintään 12 h, nukuttu 3kk iästä lähtien:) kotona nukutaan hyvin päikkäreitä mutta missään muualla ei, max. 30min saattaa nukkua muualla.

  • Reply -A- Wednesday, June 14, 2017 at 18:32

    Kaksosemme täyttävät pian 8-vuotta. Sanon vaan ihan rohkeasti, että niin meilläkin aloitettiin päivärytmitys varhain ja se toimi aivan loistavasti! Vauvoille, taaperoille, kouluikäisille, päivärytmi tuo turvallisuudentunnetta. Ja onhan se vanhemmillekin mukavaa tietää sitten etukäteen, että katoppas kohta on Matti-Irmelin päikkyaika, se tietää pientä lepoaikaa/ruokailutaukoa/suihkuhetkeä äidille/isälle. :) TIETENKIN jokainen taaplaa tyylillään, mutta itse en voi kuin suositella. Lapsemme ovat nukkuneet jo varhain hyvin.

  • Reply Annika Thursday, June 15, 2017 at 11:07

    Kuinkahan pienellä ja miten sitä rytmiä kannattais alkaa muokkaamaan..? Meillä on nyt kaksoset (syntyi rv 32, nyt menossa rv 38) ja nyt toki siis heitä ei voi ehkä “rytmittää” vielä. Niin me kuitenkin rytmitetään, et molemmat syö aina samaan aikaan, et jos toinen herää nälkään, syö toinenkin.

  • Reply amppuli Thursday, June 15, 2017 at 11:07

    Itselläni on pari viikkoa nuorempi poikavauva ja olen myös pyrkinyt luomaan päivään tiettyjä rutiineja. Oma poikani ei ole kovin hyvä nukahtamaan muualle kuin syliin ja se aiheuttaa haasteita. Pidän kiinni siitä, että hän nukkuisi päivän aikana riittävästi, mutta valitettavasti nukahtaminen ei onnistu aina helposti. Kun olemme jossain liikenteessä, ei voi ikinä tietää, milloin hän herää, eikä yleensä vältytä harmistuksilta. Myös yöunille meno vaatii meiltä vanhemmilta pitkäjänteistä nukuttamista. Ihan mielenkiinnosta kysyn, nukahtaako teidän poika mihin tahansa ja miten esimerkiksi yöunille meno tapahtuu? Oma lapseni ei viihdy tällä hetkellä vaunuissakaan hyvin ja hänet on nukutettava kantamalla (toistaiseksi ainut keino) ja melkein aina hän havahtuu siihen, jos hänet siirretään paikasta toiseen. Hieman kateellisena luen tällaista tekstiä, kun oma arki vauvan kanssa ei suju ihan yhtä smoothisti ja olisi kiva kuulla, jos sulla on nukkumisen suhteen jotain vinkkejä. Toki se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella :). Niin erilaisia kun nämä vauvat voivat olla. Vaikka oma bebe onkin temperamentiltaan melko vilkas, eikä aina tyytyväinen, niin uskon siihen, että omalla toiminnalla voi helpottaa vauvankin päivien sujumista. Nyt vaan tuntuu, että hyvät vinkit tulisivat tarpeeseen.
    Joka tapauksessa, ihana poika teillä ja mukavaa, että joidenkin vauva-arki sujuu kivasti :).

    • Reply M Saturday, June 17, 2017 at 20:29

      Meillä alettiin viemään vaan sänkyyn, laskettiin sänkyyn ja peitto päälle- tutti suuhun ja ite pois. Laskee oven takana vaikka kymmeneen ja sama uudestaan, jossai vaiheessa helpottaa. Meillä ei ois muuten lapsi alkanu yö unille ollenkaan, ja vauvan oma rytmi oli kääntymässä valvotaan yö- nukutaan päivä. Hirveeltä kun kuullostaaki mutta pakko oli tehä ettei mee höpöksi tuo nukkuminen. Nyt osaa jo ite näyttää millon haluaa nukkumaan ettei tartte arvuutella, ja iltasin aina sama aika kun alatte iltapuuhia tekemään, alussa niistä ei kannata luistaa yhtään! Ja aina samaan aikaan sänkyyn. Nyt kun nukutatte hänet syliin ja siitä viette sänkyyn saa lapsen säikähtämään sitä että nukahtaessa oli sylissä mutta sitte herääkin ihan yksin. Tsemppiä teille!:)

  • Reply Nea Thursday, June 15, 2017 at 14:06

    Mulle kävi vauvavuonna usein niin, että aina kun mietin itsevarmana, kuinka tässä nyt on upeat rytmit ja oijjoi, nyt menee hienosti tämä asia, Kylläpäs ollaankin hyvät vanhemmat… Niin vauva päätti toisin ja alkoi uusi vaihe :D Mentiinkin täysin vauvan ehdoilla koko vuosi. Ei mielestäni ole mitään pikkusormen antamista tai vapaata kasvatusta, jos tekee näin vastasyntyneen /pienen vauvan kanssa, “kasvattaa” ehtii sitten myöhemmin. Pikkuhiljaa joskus 5kk iässä alkoi löytyä jotain rytmiä, ja sitten hän alkoikin liikkua ja se siitä hetkeksi taas 😅. Nyt 2- vuotiaan kanssa on jo ihan eri sävelet ja rytmi on jo ihan kätevä olla ☺

  • Reply Riikka Thursday, June 15, 2017 at 18:37

    Oletko miettinyt miten huolehdit vauvan yksityisyydensuojan säilymisestä, elämänne kun on niin avoimesti esillä?

  • Reply Emppu Thursday, June 15, 2017 at 20:57

    Mahtava postaus! Mielestäni toimitte oikein fiksusti, tällä tavoin voi hyvin sekä lapsi että vanhemmat. Onnellinen perhe saadaan näillä perushommilla toimimaan :) rutiinit tuo turvaa ja turva taas toimii kaiken pohjana! Iso peukku ja tsemppiä! <3

  • Reply Allu Friday, June 16, 2017 at 09:23

    Kuulostaa hyvälle! Mielestäni pieni lapsi tarvitsee vanhempien avun juurikin näissä perusasioissa, joissa ei itse vielä kykene toimimaan (esim. juuri unille menot, ruokailuajat ym). Meillä esikoinen alusta asti nukkunut hyvin ja toki vauvana nyt nukahteli kun väsytti ja tuettiin sitä rytmiä. 6kk iässä siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan ja siitä asti mennyt iltaisin aina 19-20 nukkumaan (toki yksittäisi poikkeuksia ollut, jos ollut vieraita kylässä tms). Nukkunut aina yöt läpeensä n. 11-13h. Tämän ansiosta muodostui helposti myös rytmi päiväunille ja nykyäänkin voi aika hyvin suunnitella päivän menojaan, kun tietää koska laittaa lapsen nukkumaan. Tokikaan se ei aina mene ihan tunnilleen, mutta kyllä on kaikkien elämä helpompaa, kun huolehditaan riittävästä unesta sopivalla rytmillä ja ruokailuilla siihen päälle! Ja ei myöskään pääse kehittymään niitä univaje/nälkä raivareita, kun huolehditaan, että kaikki hommat on hoidossa mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Meillä ei lapsi menisi nukkumaan ollenkaan eikä söisi ruokaakaan tasaisin väliajoin, jos itse niistä joutuisi aina meille ilmoittelemaan koska hänelle nyt sopisi :D

  • Reply Täti Violetti Friday, June 16, 2017 at 12:50

    Minusta näin kolmen jo aikuisen, kahden vuoden välein syntyneen tytön äitinä tuo rytmitys ja asioitten hellä ohjaaminen rutiineiksi kuulostaa erittäin järkevältä toiminnalta. Ja onnittelen siitä, että olette miehesi kanssa ymmärtäneet lähteä siihen jo esikoisen kanssa. Itse ainakin koimme niin, että lapsille se oli turvaa tuottava asia, että he itsekin oppivat tietämään asioiden toistuvan jokseenkin samalla lailla samaan aikaan ja siihen voi luottaa.
    Totta kai vauvavuonna kuuluukin olla niin, että aina kun oppii yhteen rytmiin niin seuraa joku uusi kehitysvaihe ja se rytmi muuttuu, mutta mielestäni pääasia on, että päivissä ylipäätään on rytmi. Pystymmehän me sekä lapsi että aikuiset sitten mukautumaan uusiin vaiheisiin ja muokkaamaan sitä rytmiä. Ja se mitä monet lapsettomat luulevat (tai silloin ainakin muistan sellaisia kommentteja), että jos lapsella on “omituinen” päivä ja unet jäävät vähiin tai ovat poikkeusaikoina tai ruokailut ovat milloin sattuu niin “sittenhän se on väsynyt ja nukkuu yöllä sitä pitempään” – hahah sanon minä! Vauva ja leikki-ikäinen lapsikin nukkuu sitä paremmin yöllä mitä paremmin hän on nukkunut päivällä. Mutta minun vauvan kanssa elämisestäni on jo yli 20 vuotta niin voihan olla että kaikki elämän lainalaisuudet ovat muuttuneet. Onnea teille koko perheelle ja hyvää nimijuhlaa!

  • Reply Elina Friday, June 16, 2017 at 14:55

    Totally agree! Kummankin lapsen kanssa on aina tullut suunnilleen kylmä hiki otsalle, jos on ollut tiedossa, ettei päivän rytmiä pysty jonain päivänä noudattamaan. Koko päivä ja joskus vielä seuraava yökin mennyt ihan hajalle, jos on joutunut soveltamaan nukkumisen tai syömisen kanssa. Nyt lasten ollessa 2 ja 4, on soveltamisvaraa yleensä muutama tunti kaikkiin suuntiin, mikä on muuten näin by the way aivan taivaallisen ihanaa ja helpottaa elämää ihan älyttömän paljon!

  • Reply Lotta Sunday, June 18, 2017 at 17:52

    Rytmitys tuntuu toimivan lähinnä vauvoilla, joilla on luonnostaan vahva taipumus siihen. Muilla se toimii vasta isompana.
    En ole itse saanut yhtään järkevää ja toimivaa neuvoa siihen, miten nelikuisen saisi päivällä nukkumaan yli vartin kerrallaan. Nukkuu yöt kyllä hyvin yhdellä syötöllä, mutta päivällä vaan ei nuku. Rytmitä siinä sitten….

  • Reply N Tuesday, June 20, 2017 at 19:08

    Nimim. “Tanya” vielä tuossa ylempänä: rajojen ja rytmin asettaminen alusta asti ei välttämättä tarkoita perustarpeiden laiminlyömistä, kuten asian ilmaisit? Kyllä niistä perustarpeista on mahdollista huolehtia, vaikka asettaisikin rajoja ja rytmitystä, uskaltaisin väittää. Jännittävää, että tästä(kin) aspektista saadaan väännettyä jonkinlainen parempi vanhemmuus -kilpailun, ilmeisesti tässä on nyt kyse sitten jostain kiintymysvanhemmuus vs. välinpitämättömyysvanhemmuus -jutusta? Ilmeisesti, näemmä, tipun rajoitusten perusteella siis #välinpitämättömyysvanhemmaksi, kun asetan jälkikasvulle rajoja.

    • Reply Tanya Wednesday, June 21, 2017 at 09:52

      Kyse on ehkä käsitteistä ja sanojen asettelusta. Rytmitys on ilman muuta hyvä juttuja aikuisten še on tehtävä ja kuten sanoin olen aina ollut tiukka kasvattaja. Lapset eivät ole sanelleet mitä tehdään jne. MUTTA vastasyntyneellä on hassua puhua rajoista ja vapaasta kasvatuksesta. Rytmin hakeminen ja luominen on fine. Kaikki halunnee vääntää kommenteista omaan argumenttiin sopivan, :)

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post