Eat, breastfeed, repeat

Kun olin raskaana, jännitin imetystä ihan hirveesti. Jotenkin joka tuutista tuli sellaisia ajatuksia, että imettäminen nyt on tosi haastavaa, kivuliasta ja vaikeaa, joten suhtauduin siihen pessimistisellä pelolla. Omasta takaa oli vielä yksi lisähaaste. Katsokaas kun ensimmäistäni odottavana mulla oli sellainen ajatus, että vauvahan nappaa kiinni nännipäästä syödäkseen. Ja tämä pelotti minua, sillä mulla on matalat rinnanpäät, enkä osannut kuvitellakaan, että vauva onnistuisi saamaan niistä ruokaa itselleen.

Lueskelin toki asiasta ja tutustuin Imetyksen Tuki ry:n tekstiin aiheesta. En kuitenkaan vakuuttunut. Nyt kun imetystä on takana seitsemän viikkoa, ymmärrän kuinka turhaa huoleni olikaan. Vauva ei nimittäin suinkaan tartu pelkästään siihen terävimpään nänniin, vaan vauva nappaa oikeanlaisessa imuotteessa kiinni nänniin samalla tavalla kuin aikuinen haukkaisi burgeria. Tämä jostain vastaani tullut ilmaisu auttoi mua ymmärtämään parhaiten, millainen imuote vauvalla pitää olla. Kun vielä sain loistavaa imetysapua KYSissä, ja vauvan imuote löytyi helposti, saatoin lopettaa asiasta stressaamisen.

Ennen synnytystä luin kaikkia tarinoita imetysohjauksesta sairaaloissa, ja törmäsin kauheisiin kauhutarinoihin, joissa hoitajat ovat brutaalisti käsitelleet äitien nännejä ja raukat ovat yrittäneet imetystä ihan rinnat verillä. Olin varma, että mun matalat rinnanpäät haukutaan alimpaan helvettiin ja niitä revitään osastolla vauvan suuhun. Pakkasin mukaan rintakumit ja aloin jo mielessäni kehittelemään puolustuslauseita niitä varten.

Kaiken tämän pelko oli turhaa. Synnytyssalissa vauvan haettua otettaan hetken, otin rintakumin käyttöön. Kätilö totesi, että hyvä homma, eikä siitä sen enempää. Osastolla kokeilimme uudelleen ja ohjeistettuna vauva löysikin heti oikean otteen. Rintakumeja ei ole tarvittu sen jälkeen. Vauvan lopettaessa syömisensä munkin rinnanpäät näyttää ihan tavallisen “korkeilta”, eli vauva saa kyllä imuotteellaan ne kunnolla esiin. Imetys ei ole vielä kertaakaan sattunut. Ja haluan kirjoittaa tästä, sillä toivon, että nää postaukset tavoittaa ne, joita asia pelottaa/jännittää ja toivottavasti tämä antaa toivoa.

Tässä seitsrmän viikon aikana mulla on ollut kaksi tiehyttukosta, jotka oon saanut hoidettua vuorokaudessa pois, ja niiden lisäksi ainoat epämiellyttävät tuntemukset imetyksen suhteen on olleet välillä pieni kipu, kun vauva vasta nappaa kiinni. Nännit on herkät, eivätkä ne ole alkuun tottuneet niin rajuun käsittelyyn. Alussa siis vauvan aloitellessa ruokailuaan vääntyi tämän äidin naama irveeseen, mutta pian rinnat tottuivat tähän tehtäväänsä ja nykyään imetys on vain ja ainoastaan mukavaa. Toki henkisellä puolella on ollut paljon ihmetystä. Miksi vauva raivaroi rinnalla? Tuleeko sieltä tarpeeksi? Tuleeko sieltä liian paineella? Pitäisikö pumpata vai olla pumppaamatta? Koko ajan on miljoona ajatusta imetykseen liittyen, ja välillä on jopa tuskastuttanut. Masuvaivojen aikaan jopa harkitsin pitäisikö vaan syöttää aina pullosta, kun näillä suihkutisseillä tuntuu tekevän eniten vahinkoa. Jo se ajatuskin sai hirveän surulliseksi.

Imetys on niin paljon kaikkea muuta kuin vain maitoa vauvalle. Se on läheisyyttä, lämpöä ja rakkautta vauvan ja äidin välillä. Se on meidän oma hetkemme. Näitä hetkiä on toki piisannut tiheän imun kauden aikana, kun vauva voisi asua rinnalla. Tulipahan tässä käytyä lääkärillä saamassa refluksidiagnoosi ja itse asiassa viimeinen niitti lääkärille hakeutumisessa oli nimenomaan vauvan erikoinen toiminta imettäessä. Imetys on nimittäin mielestäni myös kommunikaatioväline vauvan ja äidin välillä. Kun ei samaa kieltä vielä puhuta, niin on turvauduttava muihin kikkoihin.

Imetystä ei voi suunnitella etukäteen, mutta siihen on hyvä tutustua reippaasti etukäteen riippumatta siitä, toivooko tulevaisuudessa pitää vauvaa täysimetyksellä vai osittaisimetyksellä. Itse sorruin helposti ajattelemaan, että “no mä tutkin sit kun ongelma ilmenee”, ja olisin kieltämättä voinut yleisesti tutustua tarkemmin asiaan enemmän kokonaisvaltaisesti. Toisaalta, kokemalla oppii parhaiten.

Omalla hyvin lyhyellä kokemuksella haluaisin jakaa pari tähän mennessä hyväksi havaittua niksiä.

  • Kookosvesi ja ylipäätään kookostuotteet. Sisältää paljon lauriinihappoa, jota on rintamaidossakin ja vastoin luuloja, esim. kookosöljy ei ole haitallisia tyydyttyneitä rasvahappoja vaan keskipitkiä tyydyttyneitä rasvahappoja, jotka ovat hyväksi. Mulle kookosvedestä vinkkasi eräs tuttu, ja voin muuten kertoa, että jos on joskus tuntunut hetkenkin siltä, että eikö sitä maitoa nyt tule, niin kookosveden juomisen jälkeen kyllä tuntuu, että riittää :D
  • Piparminttutee toimii päinvastaiseen ongelmaan. Latkin piparminttuteetä alun ylituotantoaikana, ja kyllä, se auttoi.
  • Alun Dolly Parton-vaihe menee pois. Oikeesti, menee. Mun äiti on luovuttanut älyttömän paljon maitoa aikanaan, ja ajattelin alkuun, että olen perinyt ton mahdottoman tuotannon ja että tuun olemaan helisemässä asian kanssa. Mutta kyllä ne rinnat äkkiä ymmärtää, mikä on oikea määrä maitoa ja lopettaa sen ylituotannon. Mulla ei alkuun olisi onnistunut imetys missään kaupungilla tms. koska mun olisi pitänyt aina pumpata ensin maitoa pois ennen kuin annan rintaa vauvalle. Muuten raukka räpiköi suihkussa eikä koko hommasta tullut mitään. Kokeilemalla opin oikean pumpattavan määrän ennen ruokkimista ja sen jälkeen pikkuhiljaa vähensin koko ajan, ja kas, nyt voin antaa pojan syödä missä vaiheessa vaan. Kyllä se pahin överöinti loppuu n. 3-4 viikon kohdalla, vaikka siihen ei alkuun meinaisi uskoa.
  • Tiehyttukokset. Koska en ole halunnut innostaa ylituotantoa, olen pumpannut maltilla. Pari kertaa yöllä / yön jälkeen oon onnistunut saamaan tiehyttukoksen. En usko, että johtui pidemmästä imetysvälistä sillä imetän muutenkin aina pari kertaa samasta rinnasta ennen kuin vaihdan pariksi kerraksi toiselle rinnalle (suihkutissiniksi). Uskon, että tukokset johtui nukkuma-asennosta. Säikähdin ekalla kertaa, että nyt on rintatulehdus ja googlailin miljoonaa eri niksiä. Mulla toimi kuumassa suihkussa kipeytyneen kohdan hierominen, kaalinlehdet ja kipeästä rinnasta imettäminen. Tiehyttukos mulla tuntuu tosi kipeältä kohdalta rinnassa, ihan kuin siihen olisi joku lyönyt kovaa. Ensimmäisellä kerralla en ihan tiennyt mitä tehdä, mutta toisella kertaa painelin lämpimään suihkuun keskellä yötä ja vietin siellä puoli tuntia hieroen varovasti kipeää kohtaa auki. Sitten kylmä kaalinlehti liiveihin ja nukkumaan. Seuraavat 3-4 syöttöä tuosta rinnasta. Ennen syöttöä ensin lämmin kauratyyny n. 10 minuutiksi kipeälle kohdalle. Seuraavana päivänä rinta oli fine. Näiden kanssa pitää olla tarkka, sillä jos nousee kuumetta, eikä kotikonstit auta, pitää mennä lääkäriin. Mä oon selvinnyt molemmat kerrat säikähdyksellä.

  • Ohuet imetysliivit päiväksi, jämäkämmät yöksi. Mulla molemmat kerrat kun uskalsin nukkua pehmeillä liiveillä johti tiehyttukokseen. Nyt en enää uskalla. Yksi hankalimpia asioita mulle imetyksessä on se, että aina pitää olla liivit päällä. Tai no lähes. Mä oon yleensä se, joka riisuu ensimmäisenä kotiin päästessään liivit, ettei ne ahdista. Mutta nytpä niissä on elettävä melko lailla 24/7, ja tykkään paljon enemmän sellaisista mahdollisimman ohuista liiveistä, ne on kevyemmät päällä. Valitettavasti liikuskelen niin paljon yöllä unissani, että ne eivät nähtävästi tue tarpeeksi kyljellään maatessani.
  • Vesipullo aina ja kaikkialle mukaan. Herrajumala jos ei ole juotavaa lähellä kun alkaa heruminen. Mikään jano ei oo koskaan ollut niin paha. Ensimmäinen kuukausi oli ihan mahdotonta olla puoli tuntiakaan juomatta.
  • Kaalinlehdet. Oikeasti, pitäkää jääkaapissa aina keräkaalia. Kun Dolly Parton-vaiheessa rinnat pingottaa koko ajan, tai tulee joku pieni tiehyttukos, kaali on teidän paras ystävä. Iso kaalinlehti irti, rapsuttelua pintaan haarukalla ja kylmä kaalinlehti liiveihin. Ahhhh, se kylmyys tekee niin hyvää. Laskee mukavasti turvotusta ja helpottaa oloa satavarmasti.
  • Imetys vie aikaa. Mulla menee helposti vuorokaudessa tällä hetkellä noin kuusi tuntia imetykseen. Pumppaus ja imetys on aikaavievää, siihen päälle vauva pitää röyhtäyttää. Vauva syö helposti 2-3 tunnin välein, joten siitä kun lasket, niin aika lailla vauvaa ruokkiessa menee helposti päivät.

Paras ohje jonka voin antaa, on yrittää olla stressaamatta asialla. Itsekin olisin voinut oikeasti olla stressaamatta. Joko se imetys lähtee käyntiin tai ei. Joko se onnistuu tai ei. Jos se on hankalaa, harjottelulla ja kokeilulla pääsee eteenpäin. Jos tuntuu mahdottomalta, nykyajan korvikkeet on erittäin hyviä. Suosittelen kuitenkin sitä, että jokainen edes kokeilisi. Sen pari viikkoa edes antaisi mahdollisuuden imetykselle. Ei minkään “koska niin suositellaan” -lässynlään takia, vaan koska oman vauvan imetys on ihan mahdottoman ihanaa! Ainakin mun mielestä. Suosittelen jokaiselle, koska mielestäni tuota tunnetta ei voi kuvailla, vaan sen voi vaan kokea.

Tärkeintä on muistaa yksi asia. Vauvalle tärkeintä on hyvinvoiva ja iloinen äiti, ei tuskastunut itsesäälissä ja itsevihassa piehtaroiva äiti. Jos imetys on haasteellista, lapsi ei kärsi siitä yhtään, jos äiti ruokkii lasta pullosta pitäen lähellä ja kuiskutellen ihailevia sanoja ja rakastaen rajattomasti. Äidin kosketus ja lämpö välittyy vauvalle ihan korvikepullonkin ohessa yhtä lailla. Itse en suosittelisi hampaat irveessä nännit verellä imetystä, vaan imetyksen pitää mielestäni olla mukavaa ja ihanaa niin vauvalle kuin äidillekin. Jokainen saakin mielestäni tehdä tässä asiassa parhaaksi katsomallaan tavalla.

28+

Related Posts

22 Comments

  • Reply Jasmin Saturday, May 27, 2017 at 13:08

    Ihanaa kun kerrot omasta kokemuksestasi ja et tuomitse ketään. Opin taas uutta esim. tuo kaali niksi ☺ En ole äiti mutta tunnen tuoreen äidin joka on minulle läheinen ja ulkopuolinen ihminen kysyi minulta ruokkiiko hän imettämällä vai pullosta. Ärsytti niin paljon ja sanoin etten tiedä ehkä molempia. Kun ei se kuulu muille ja äidit ottaa tuosta niin paljon paineita… Jos minua ei ole kiinnostanut miten, niin miksi jotain tuntematonta. Inhottaa kun äidit ja naiset arvostelevat toisiaan näin herkässä ja henkilökohtaisessa aiheessa. Jokainen saa tehdä miten itse haluaa. Tärkeintä on onnellinen äiti ja lapsi.

  • Reply Lily Saturday, May 27, 2017 at 15:09

    Mulla samat “ongelmat” imetyksessä kuin sulla ja viikon nuorempi vauveli. Itse en voi imettää, kuin makuu-asenossa, koska maito suihkuaa ja vaatteet ja vauva ihan maidossa. :/ Ahdistaa, kun se rajoittaa elämää, ei kehtaa käydä missään, jos pikkuinen herää ja haluaa syödä. Kaikki puhuu, kuinka kätevää imetys on, mutta minusta se on todella vaikeaa, kun se sotkee ja vauva tukehtuu melkein, eikä istualtaan imetys onnistu mitenkään. Sitten raivotaan ja melskataan, kun ilmaa on massu täynnä. Lisäksi ujostelen todella paljon jopa puolison edessä imetystä. Mietin, kun syötät pullosta, niin miten reissussa saat maidon oikeanlämpöiseksi, jos otat esim. pakkasesta? Vai miten toimit? Ihana blogi, kun ihan samanlaista elämää täällä vietetään, paitsi että, en ihan yhtä sosiaalista elämää uskalla viettää, kun pelkään itkevää vauvaa ihmisten ilmoilla :D joskus tuntuu, että aikapommia kantaa mukana, koska se alkaa parkumaan, apua :D muuten tosi ihanaa on kyllä vauvan hoito ja itse vauva tietysti :)

    • Reply Tirri Saturday, May 27, 2017 at 20:36

      Pakko vastata tähän, itselläni on 8vk ikäinen tyttö. Pystyisitkö pumpata ja ottaa maitoa pullossa mukaan, niin pääsisitte lähtemään jonnekin vauvan kanssa? Mäkin pelkäsin aluksi vauvan alkavan itkeä kesken reissun, mut sit päätin lähteä kaikkialle siitä huolimatta. Se kannattaa, kyllähän äidinkin pitää päästä ulkomaailmaan. Nyt käydään usein kaupungilla, kaupoilla ja ravintoloissa. Jos alkaakin itkeä niin kyllähän syli ja maito (tissistä tai pullosta) yleensä auttavat. :) Kaikkea hyvää teille! :)

    • Reply Jenna Thursday, June 1, 2017 at 16:41

      Millaisia erilaisia imetysasentoja olet kokeillut? Jos et ole kokeillut ns takanoja-asentoa, niin suosittelen. Alla olevassa linkissa on video, jossa kyseistä asentoa on esitelty. Siinä maito tulee hieman ylämäkeen ja se voi helpottaa ns suihkutisseihin.

      https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/imetys/imuote-ja-imetysasennot#

  • Reply Riikka Saturday, May 27, 2017 at 15:39

    Juurikin tuo pyrkimys stressin minimoimiseen on niin tärkeää! Imetyksen ympärille on luotu modernissa maailmassa kummallinen tiedon ja tunkeilun kupla, jossa oikeasti pystyy ahdistamaan itse itseään tai ahdistumaan toisten toimesta jo varmaan siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää plussaa. Oma anoppi esimerkiksi tenttasi esikoisen kohdalla synnytyssairaalassa ekana, tokana ja kolmantena päivänä että: ‘onko maito noussut jo’. Itsehän olin niin paniikissa, kun eihän se vielä siinä kohtaa ollut. Joku jälkeenpäin sitten kertoi että tuokin on ihan tavallista ensisynnyttäjillä. Lopulta maito nousi ja imetystaival sai alkaa, mutta sitä ennen tuli vietettyä ihan turhaan unettomia ja onnettomia hetkiä kun huolehti siitä, josko koko maitoa ei koskaan edes tulisi. Pöh. Ihana kirjoitus Anna, onnellisia imetyshetkiä sinulle ja pojallesi!

  • Reply Lisa Saturday, May 27, 2017 at 16:21

    Hyviä imetyspointteja😊 Itse valmistauduin imetykseen tietoa hakien ja juttelemalla läheisten ystävien kanssa. Minut yllätti kuitenkin täysin herumiseen yhdistyvä käsittämätön henkinen pahaolo. Olen imetysmyönteinen ja minulle oli itsestäänselvää, että haluan yrittää imettää. Kuitenkin tuo outo ahdistava olo valtasi kerta toisensa jälkeen. Tunnetta on vaikea kuvata. Kuin olisi pohjattoman yksin, “tyhjä” tai koti-ikävä. Kertakaikkisen kamala olo. Ja sitten, parin minuutin imetyksen jälkeen olo helpottui.
    Onneksi tähän löytyi hyvä selitys. D-mer, josta löytyy helposti tietoa vaikka imetystuen nettisivuilta. Kumpa vaan joku olisi kertonut tästä aiemmin niin olisi vältytty monelta ahdistavalta hetkeltä, kun mietin mistä on kyse. Edes neuvolassa kun asiaa ei tunnettu..
    Toivottavasti tämäkin voisi olla avuksi jollekin kanssasisarelle😊

  • Reply Essi K Saturday, May 27, 2017 at 22:29

    Mm. Se on helppoa sanoa, että imetys onnistuu tai ei. Itse toteat, jo ajatuksen pulloruokinta-ajatuksen ahdistava suihkutissien takia. Mietippäs kuinka pahalta tuntuu, kun imetys ei onnistu, vaikka sen eteen olisi tehnyt kaikkensa. Kun kerta olet tutustunut kaikkiin asioihin mahdottoman hyvin, niin tutustu ihmeessä myös käsitteeseen imetyspettymys. On helppoa puhua imetyksen ihanuudesta ja ainutlaatuisuudesta, kun kaikki sujuu kuin tanssi. Tämmöset kirjoitukset myös lisäävät paineita imetyksen onnistumisessa.

    • Reply Anniina Saturday, May 27, 2017 at 23:06

      Ollaan iloisia, että toisilla onnistuu.

    • Reply Jii Saturday, May 27, 2017 at 23:43

      Ei varmaan tarvitse jättää positiivisia kokemuksia kertomatta sen takia, että jollakin on aiheesta huonompia kokemuksia? Tässä kirjoituksessa ei mun mielestä väitetty, että kaikilla olis imetys samanlaista kuin Annalla, ja nimenomaan sanottiin myös se, että kaikilla imetys ei onnistu vaikka haluaisi…

    • Reply Sirpa Sunday, May 28, 2017 at 00:04

      En ymmärrä? On imetyspettymyksiä joo, elämässä nyt tulee aina kaikenlaisia pettymyksiä, mutta kyllä mä ainakin olin 100% onnellinen kun ystäväni, joka sai lapsen samaan aikaan onnistui täysimetyksessä alusta saakka, vaikka itse en onnistunut. Kyllä onneaa saan minusta hehkuttaa ja pitääkin! Ei se ole muilta äideiltä pois, jos toisella imetys onnistuu helposti. Itse myös odotin raskautumista yli neljä vuotta, mutta en silti ikinä kokenut, että heti raskaaksi tulleet eivät olisi saaneet hehkuttaa nopeaa raskautumista. Olin heidän puolestaan onnellinen. Niin perus suomalainen ajatustapa. Mä olen ainakin itse pirun onnellinen, että vaikka en ikinä täysimettänyt, mutta nyt kun poju on 10kk silti imetän yhä, että en todellakaan piilottele sitä fiilistä, kuinka ihanaa on imettää omaa lastaan!

    • Reply Milja Sunday, May 28, 2017 at 00:32

      Eli mitä Annan ois pitänyt kirjoittaa? Muistakaa kaikki että voi tulla imetyspettymys ja onhan tämä nyt oikeastaan aika vähäpätöinen juttu että imetys tulee? Mä en ollenkaan ymmärrä tällaisia kommenteja, koska Anna kirjoittaa itsestään ja omasta näkökulmastaan. Tämä ei ole mikään naistenlehti, jossa jaettaisiin imetyskokemuksia yleisesti, vaan anna kertoo miten hänen imetys on hänen näkökulmasta sujunut ja miltä se on hänelle tuntunut. Ei henkilökohtaisessa blogissa mun mielestä tarvitse huomioida että lukijoilla voi olla vaikka mitä erilaisia elämäntilanteita. Eihän siitä mitään tulisi.

    • Reply Jessica Sunday, May 28, 2017 at 08:10

      Mun mielestä taas niin väkisin väännetty negatiivinen kommentti että…? :(
      Ymmärrän pettymyksesi siihen että et pystynytkään imettämään. En minäkään pystynyt vaikka kaikkeni yritin. En silti koe että imettävien pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä että he pystyvät imettämään ja minä en. Tai olla hiljaa imettämisen onnistumisesta. Ei vaikka kyseessä on julkista blogia pitävä äiti, ei hänen kaikkeen maailman käsitteisiin tarvitse omasta mielestäni tietoa etsiä. Varsinkin kun teksti oli kirjoitettu hänen omasta imetystaipaleestaan ja imetys nyt sattuu onnistumaan. Tekstin viimeinen kappale kertoi mun mielestä oleellisesti sen, että Anna on asiaa pohtinut myös siltä kantilta että imetys ei onnistukaan.
      Netti on täynnä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia imetyksestä. Yhtälailla ne negatiiviset kirjoitukset saa paineita aikaan. Myös itselle ennen esikoisen syntymää. Ja pettymys oli erittäin suuri kun en sitten pystynytkään imettämään. Mutta päätin sen yrittää unohtaa nopeasti ja keskittyä siihen tärkeimpään, vauvaani, joka kasvaa niin huimaa vauhtia että haluan vain nauttia tästä ajasta, ilman että syyllistän itseäni. Älä sinäkään syyllistä itseäsi, keskity kaikkeen muuhun positiiviseen sinun ja lapsesi välillä.

      Ihana asu, itsellä oli sama mekko pojan ristiäisissä :) itse yhdistin sen tylsästi vain valkoiseen, mutta ai että tuo keltainen takki näyttää hyvältä mekon kanssa <3

      • Reply Jessica Sunday, May 28, 2017 at 08:16

        Apua, siis kehumani asusi oli toisen blogisi uusimmassa postauksessa :D laitan tän sekoilun baby brainin piikkiin :D

  • Reply Sirpa Saturday, May 27, 2017 at 23:54

    “Paras ohje jonka voin antaa, on yrittää olla stressaamatta asialla. ” <- just näin! Mulla ei aluksi vaan toiminut! Ei vaan tullut maitoa. Uskon, että vaikean raskauden ja kolmen päivän synnytyksen jälkeen kroppa vaan yksinkertaisesti oli täysin loppu. Annoin korviketta, myös tissiä ja 5vkon kuluttua homma alkoikin pelittää! Täysimetykseen ei ikinä päästy, ehkä 30tissiä/60korviketta, mutta nyt poju 10kk ja kun syö jo 5krt/vrk ihan kiinteää pöperöä, riittää mun maidosta se 600ml mikä nyt enää tarvitaan. <3 tuntuu, että Suomessa moni haluaa joko 100%imettää tai 100% antaa korviketta. Imetyksestä otetaan ihan kamala stressi ja moni ei edes harkitse, että vauvaa voisi ruokkia monenlaisella maidolla.

    Hyvä teksti!

    Eikö oo oudot ne nännit?? Mulla ainakin kun maito heruu, nännit turpoo ja nousee esiin. 😂😂😂😂

  • Reply Annika Sunday, May 28, 2017 at 13:01

    Voi kun joku osaisi kertoa, et miksi maitoa ei vaan tule.. Synnytin kaksoset mun aika pahan raskausmyrkytyksen vuoksi rv 32+1 ja sen jälkeen olen viettänyt pumpaten ihan hitosti aikaa. Mut ei. Pian on kulunut lähes 3 viikkoa ja lypsymäärä on n 30-40ml krt. En tiedä mitä enää keksisin. Iha kauheeta, kun haluaisi imettää,mut homma kaatuu siihen et maitoa ei tule!! Kukaan ei oikeasti ole koskaan kertonut, et ehkä maito ei vaan riitä vaikka mitä tekisi :( Tää homma saa mut todella surulliseksi.

    • Reply Taru Sunday, May 28, 2017 at 21:15

      Itsellä kävi molempien lapsieni kohdalla sama, ensi alkuun vaikutti homma lähtevän käyntiin ja kolmen viikon imetyksen jälkeen maidon tulo vaan lakkasi. Luulen että johtui vähäisestä painon noususta ja siitä että raskauajat ja synnytyksien jälkeen ruoka ei vain maistunut ja väkisin jouduin syömään. Josko kaksoset kulutti kroppaasi niin paljon ja sinun tarvitsisi syödä sitten ihan älyttömästi plus neste, sitä pitää juoda oikeasti aika paljon että maitoa pystyy tuottamaan. En ainakaan itse koe pahaa mieltä siitä että en onnistunut imetyksessä, minulla on pienet rinnat ja vähän arvelinkin että ei niillä lapsia kovin hyvin varmasti ruokita. Imuotetta kehuttiin molemmilla kerroilla ja alkuun maitoa tuli suihkuna ja paljon, sitten se vaan loppui lähes seinään. Mutta itse en asialle mitään voinut niin samapa tuo mitä muut ajattelivat. Oma on sen häpeä joka arvostelee, ihanaa Anna, että itselläsi imetys onnistuu noin hyvin :)

    • Reply Annu Sunday, May 28, 2017 at 22:28

      Suosittelen liittymistä Imetyksen tuki ry:n facebook sivulle ja kirjoittamaan sinne tukipyynnön niin saat koulutetuilta tukiäideiltä apua. Mahtava sivusto, josta sain itsekin apua.

      • Reply Annika Monday, May 29, 2017 at 03:52

        Tehty, muttei sielläkään osattu olla avuksi.. Oon tehnytns. kaikki temput jo.

  • Reply Elperi Sunday, May 28, 2017 at 15:09

    Minulla on myös matalat rinnanpäät ja muutenkin pienet rinnat. Synnärillä osaston kätilö tullessaan neuvomaan imetyksessä hieman pyöräytti silmiään nännini nähdessään vaikkei sinänsä mitään sanonutkaan, haki kyllä heti rintakumit avuksi. Kaksi lasta olen näillä rinnoilla imettänyt- alkuun rintakumien avulla mutta pääosin ilman kun vauva on oppinut oikean imuotteen. Hienoa että toit tämänkin asian esiin!

  • Reply lilla Sunday, May 28, 2017 at 22:47

    Tuo tissit täynnä vaihe on kyllä ihan kamala, hyvällä tavalla tietty kun maitoa riittää mutta kyllä sitä sitten tuleekin. :D mun auttoi kipeisiin rintoihin kun imetin eri asennoissa että rinta tyhjenee joka paikasta, riippuen vähän mikä kohta oli kipeä. Välillä niinkin sängyllä maaten että vauva syö tavallaan “ylösalaisin” eli vauvan jalat on oman pään kohdalla.

  • Reply Minna Monday, May 29, 2017 at 12:43

    https://www.stockmann.com/product/pesue-pussilakanasetti-120-x-160-40-x-60-cm/1172608130

    Ei liity postaukseen, mutta muistelin että oot pesukarhufani. Nää finlaysonin Pesue pussilakanat on ihanan söpöt ja meidän pikku 1-v pesukarhu nukkuukin näissä yöt❤️ Ilmeisesti vähän joka paikasta loppu, varsinkin tuo lasten koko, mutta aattelin että sua vois kiinnostaa jos jostain vielä löytyis!😊

  • Reply Sasa Monday, May 29, 2017 at 23:47

    Pakko tähän kommentoida, että ihana kun puhutaan imetyksen onistumisesta. Sain esikoisen keväällä ja googlailujen perusteella imetys on ‘hankala tuskien taival’. Itselle se on ollut kaikkea muuta ja haluankin rohkaista ja kertoa siitä avoimesti, että se voi sujua myös hyvin. Toki aluksi ensimmäiset pari viikkoa imetyksen alku oli kivuliasta ja laskin aina kymmeneen ja rutistin varpaita, että kivun kesti, mutta meni nopeasti ohi. Sitten tulee tiheänimun kaudet ja pientä rintaraivoa. Näistä olin tietoinen jo ennen imetystaipeletta ja olin niihin valmistautunut, joten en ottanut stressiä, minkä uskon vaikuttaneen positiivisesti onnistumiseen. Toki välillä maitoa suihkuaa ja imetyksessä menee tunteja, mutta se kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Sohva ja iPad auttaa:) Vauva-arki on ihanaa ja siitä tarvitaan enemmän positiivisia tarinoita, koska uskon että suurinosa vauvoista ei kärsi koliikista, nukkuu hyvin eikä norovirus jyllää 365 päivää vuodesta, millaisen kuvan media, keskustelupalstat ja tarinat antaa ymmärtää. Vöhemmän stressiä, enemmän huumoria ja kedkittumällä positiiviseen ja hyvään; sillä selviää vauva-arjesta ja elämästä muutenkin.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post