Kuulumisia

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille refluksiin liittyen, on ollut mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia asiasta. Meillä on täällä ihan eri vauva tänään, nyt kun ollaan kaksi vuorokautta käytetty Gavisconia ja pidetty vauvaa tosi paljon kohoasennossa. Oli kyllä todella helpottavaa saada diagnoosi tälle asialle, että sai vaihdettua omaa käytöstä vauvaa helpottavammaksi. Viime yönäkin vauva nukkui tyytyväisenä syöttöjen jälkeen, samalla kun itse valvoin kirjaa lueskellen vauva kohoasennossa rinnallani aina reilu puoli tuntia syötön jälkeen. En tiedä kumpi on auttanut enemmän, Gaviscon vai pystyasento, mutta joka tapauksessa täällä on ollut yksi tyytyväinen tuhisija sen jälkeen. Toki täällä on edelleen niitä normaaleja pikkuitkuja, kuten “tissiä ja ihan perhanan äkkiä” -itkua, “en halua pois kylvystä ja on kylmä kun nostatte pois ammeesta”-rääkäisyä ja “kaipaisin huomiota” -kitinää, mutta se tuskanhuutaminen on jäänyt pois. Veikkaisin, että meidän poitsun tapauksessa ruokatorvi alkoi olla jo aika ärtynyt, ja siihen selkeästi auttoi Gaviscon hyvinkin nopeasti. Nyt ajateltiin jatkaa tuota kuuria vielä muutaman päivän ja sitten pitää taukoa, ja katsoa jos pärjättäis pelkästään pystymmillä asennoilla. Tuo vauvan normaali itkeskely on edelleen aika lyhytaikaista ja rauhoittuu nopeasti, joten on todella helppo erottaa, jos tuo kipuitku palaa, se on niin erilaista itkua se.

Ehdin jo tuon viisi päivää kestäneen kipuilun aikana miettiä vaikka mitä pelottavia ajatuksia ja onkin ihanaa miten nopeasti tuota tilannetta auttoi niin asentomuutokset kuin Gavisconkin. Ajattelin jo jossakin vaiheessa, että no, vauva nyt onkin sellainen, joka itkee harvemmin, mutta tosi kovasti ja tällaista tää nyt vaan on. Onneksi itsekin tuli kiinnitettyä huomiota siihen, että noiden itkujen ajoitus ja tyyppi oli aina samanlainen, enkä jäänyt liian pitkäksi aikaa pohtimaan, että vauvat nyt vaan itkee. Oli jotenkin ihan hirveän vaikeaa katsoa kun muutoin niin hyväntuulinen ja ihana vauva menee ykskaks ihan kauhean kivuliaan näköiseksi ja itkee hirveän tuskaisesti. Tiedättekö se kamalan loukkaantunut itku, jonka hieman hellittäessä vauva katsoo sinua kyynelten läpi ikään kuin syyttäen siitä, että et ole osannut häntä auttaa? Se hajotti mut joka ikinen kerta. Oon tässä ehtinyt syyllistämään jo itseänikin siitä, etten reagoinut tarpeeksi nopeasti vaan vauva joutui ihan turhaan olemaan kipeänä useamman päivän. Eipä sitä ensimmäisen vauvan äitinä oikein osaa ajatella kaikkea mahdollista, vaan itsekin hoin koko ajan “tiheän imun kausi”, “kehitysvaihe”, “no vauvat nyt itkee paljon”. Ehkä en siis ihan vielä rakenna tälle syyllisyydelle huonetta :D

Vaikka vauvalla ei nuo kipuitkut jatkuneetkaan kuin viisi päivää, niin siinä ehti jo todella huolestumaan. Mietinkin mielessäni ihan älyttömiä hatunnostoja jokaiselle koliikkivauvan tai muutoin kivuliaan vauvan äidille. Meillä nuo itkukohtaukset olivat kovia, mutta onneksi melko lyhyitä kestoltaan ja vauva oli välissä kuitenkin usein hyväntuulinen ja iloinen. Nuo itkukohtaukset olivat kuitenkin sen verran rajuja, että siinä tuli usein äidilläkin itku jälkijunassa, kun vauva oli rauhoittunut ja nukahtanut. Se oman lapsen kipu on vaan niin hirveetä katsoa vierestä, että olin valmis vaikka hyppää ensimmäisen auton alle, jos toisella vaan olisi hieman parempi olla. Mietin usein itsekseni, että miten joku selviää vaikka kolme kuukautta koliikki-itkusta, joka kestää tunteja? Kun ei ole mitään syytä, jota mielessään syyttää eikä mitään apua, johon turvautua? Aivan kamala ajatus. Erittäin korkea hatunnosto kaikille äideille, jotka tämän kestävät ja ovat sen jälkeen vielä elämäniloisia ihmisiä.

Kun tuohon refluksiin tutustuin lukemalla varmaan kaiken, mitä netistä asiaan liittyen löysin, huomasin jollakin tapaa huolestuttavan asenteen. Tosi moni äiti on joutunut kokemaan sen, että lääkärit eivät kuuntele, varsinkaan ensimmäisen lapsen vanhempia. Niin lääkäreiden kuin monien muidenkin asenne tuntuu olevan juurikin tuo “vauvat nyt vaan itkee paljon”. Oon hämmentynyt, miten paljon laitetaan vauvan itkuisuuden piikkiin ja todetaan vaan, että sen läpi on kestettävä.

Mulla ei ole kokemusta kymmenistä ja sadoista vauvoista, mutta oma ajatukseni eroaa kyllä jyrkästi tuosta ajatusmallista. Kyllä, vauvat itkevät enemmän kuin aikuiset. Toiset itkevät enemmän kuin toiset, mutta joka tapauksessa, vauvat itkevät. Se on selvää. Vauvat eivät kuitenkaan mielestäni itke ilman syytä. Vauvan itkulla on mielestäni yksi tehtävä – kommunikaatio. Vauva kommunikoi tarpeitaan itkulla, koska ei muuten osaa. Vauva itkee nälkää, märkää vaippaa, läheisyyden tarvetta jnejne. Yleensä kun vauvan tarpeet on tyydytetty, vauva rauhoittuu. Toki on tilanteita, joissa vauva itkee niin, ettei syytä voida keksiä. Koliikki-itkun syytä ei ole pystytty paikantamaan, mutta suurin osa arvioista arvelee, että vauva itkee suoliston kehittymättömyyden takia. Eli tämänkin itkun taustalla on selitys – kipu. Ei vain osata vielä sanoa varmaksi, missä se kipu on ja mistä se johtuu.

Mielestäni vanhempana on jopa edesvastuutonta nojata sellaiseen “no vauvat vain itkee paljon” -ajatukseen, ellei ole koluttu kaikkia mahdollisia syitä läpi. Vauva itkee kertoakseen, että on jotakin hätänä ja häntä pitäisi auttaa, jos vain voi. Väitän, että jokainen vanhempi osaa erottaa vauvansa itkuja, vaikkei tietäisikään niiden takana olevaa syytä. Meillä ensimmäiset “erilaiset” itkut olivat masun takia. Ne oli selkeitä ja niihin löytyi onneksi apu. Reagoimme ensin kokeilemalla Disflatyliä ja Cuplatonia, mutta apu löytyi vyöhyketerapiasta ja masuhieronnasta. Disflatyliä taisimme käyttää kymmenisen päivää, sen jälkeen Cuplatonia alle viikon. Jätimme Cuplatonin pois toisen vyöhyketerapiakäynnin jälkeen, kun masuvaivoja ei enää ollut, eivätkä ne tulleet takaisin. Vaihdoimme myös Rela Dropsit samoihin aikoihin Gefiluksen kapseliin, joka avataan ja sekoitetaan maidon joukkoon. Tämä oli lääkäristäkin hyvä ja vatsaystävällisempi idea. Mahdoton sanoa tarkkaan eri aineiden vaikutuksesta, mutta sanoisin että meillä oli ehkä alkuun vähän apua Disflatylistä, mutta loppujen lopuksi näistä kupla-aineista ei juuri ollut apua, toisin kuin vyöhyketerapiasta.

Hetken vauva olikin välissä ihan oma itsensä, kunnes alkoi hieman erilainen kipuitkeminen. Sitä kummasteltiinkin sitten tuo viisi päivää ennen kuin keksittiin vastaus siihen kipuun. Harkitsimme ensin, ettemme antaisi Gavisconia, mutta vauvan itkiessä niin lohduttoman kipeänä päätimme kokeilla pieniä annoksia. Ero on ollut valtava. Eilen vauva nukkui suurimmaksi osin, levollisesti ja rauhallisesti ja yöunistakin poistui kaikki ähinät ja puhinat. Itse heräsin aamukolmelta janoon ja samalla ihmettelin ja ihastelin kehdossa levollisesti nukkuvaa vauvaa. Tänään aamupäivällä vauvalla olikin jo ihan eri tavalla energiaa touhuta, kun energiaa ei valunut itkemiseen ja kipeänä olemiseen. Nyt vauva on ollut mielellään mahallaan ja kujerrellut iloisena babysitterissä tai sylissä. Ollaan saatu ihan jatkuvasti hymyjä ja iloisia äännähdyksiä, ja ruoka on uponnut erittäin hyvällä ruokahalulla. Vauva ei ole riehunut enää rinnalla itkien, eikä olla jouduttu seuraamaan tuskankipuja pian ruokailun jälkeen. Ruoan jälkeen on viihdytty oikein mielellään pystyasennossa sylissä, joskin useimmiten siinä on tullut uni. Pakko sanoa, että kyllä mä ihan todella mielelläni valvon pari kertaa yössä sen puoli tuntia vauvaa pystyasennossa pidellen sen sijaan, että joudun seuraamaan toisen tuskaa aina vähän väliä.

Aina vauvan itkulle ei tunnu löytyvän syytä, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä kannattaisi kaikin mahdollisin tavoin tutkia. Sanoisin siis ennemmin, että “aina vauvan itkulle ei löydy selkeää syytä” kuin “vauvat nyt vaan itkee”. Meillä masuvaivoista päästiin eroon kolmella vyöhyketerapiakäynnillä, joista vauva selkeästi nautti. Viimeisimmällä käynnillä tuo makasi kuin pieni sammakko masullaan ja näytti äärimmäisen tyytyväiseltä ollessaan hierottavana. Tämä kustansi yhteensä 105 euroa ja kolme kävelylenkkiä vyöhyketerapeutille ja takaisin. Seuraavaan ongelmaan apu oli lääkärillä käyminen, joka kustansi 82 euroa + Gavisconin hinnan. Halpa hinta vauvan paremmasta olosta, sanoisin. Kotona äitiyslomalla ollessani nämä reissut eivät ole verottaneet tai vaatineet juuri mitään minulta, ja olen näihin lähtenyt aina siitä ajatuksesta, että “ei tää välttämättä tilannetta auta, mutta kokeillaan”. Vauvan hyvinvointi on ensisijaista, mutta kyllähän tämä muutos tekee hyvää myös vanhemmille. Kun viisi päivää ajattelin, että “no tätä tämä on ja tämä on normaalia”, ehdin jo hieman muuttua pelokkaaksi. Ajattelin jo pienellä kauhulla omaa maanantaista jälkitarkastusta. Alkaakohan vauvan hirveä itkukohtaus bussissa tai lääkärillä kun minua tarkastetaan? Mitenköhän meidän vierailu osteopaatilla menee, jos vauva vaan itkee lohduttomasti? Vähän pelotti lähteä jopa vaunulenkille vauvan kanssa. Voin hyvin ymmärtää, että itkuisten vauvojen vanhemmat eivät hirveästi halua mennä minnekään, ellei ole pakko. Vauvan kanssa on tietty mahdotonta suunnitella mitään kovin tarkkaan tai aikatauluttaa asioita kovin joustamattomasti muutenkaan, mutta kyllä arki hyvinvoivan vauvan kanssa on ihan eri kuin kipuilevan vauvan kanssa.

Nyt toivon, että vauva saa olla hetken aikaa kivutta. Eniten tuossa kipuilussa nimittäin harmitti se, ettei vauva voinut olla oma itsensä. Nyt odottelenkin, että pieni heräilee päikkäreiltä, jotta päästään hieman harjoittelemaan masulla makoilua ja sitten ulos pitkälle lenkille. Okei, myönnän, odotan myös niitä sydäntäsärkevän hurmaavia hymyjä ♥

Haluan näillä postauksilla tuoda myös hieman tätä näkökulmaa tuoreille äideille tai tuleville äideille. Välillä se vauvan itku on selitettävissä sangen järjellisellä selityksellä ja apu saattaa löytyä nopeasti. Että vaikka se vauva saattaa itkeskellä kehityskausia, hulinoita ja vaikka mitä, niin välillä itkulle löytyy ikävämpi syy. Onneksi myös apu saattaa löytyä helposti ja nopeasti :)

15+

Related Posts

20 Comments

  • Reply Tintti Thursday, May 18, 2017 at 20:59

    Se kipuitku on kyllä ihan hirveetä kuunneltavaa, eikä voi muuta oikeen tehdä kun kantaa ja lohduttaa.. Meillä molemmat lapset oli iltaisin masukipu itkijöitä 2-5 viikon ikäisinä.. muutaman tunnin itkivät mahaansa aina iltaisin.. Esikoisella oli varmaan jotain refluksin tapaista ekat pari kuukautta kun pulautteli tosi paljon. Kuopus oli ehkä vielä pahempi kun yleensä ne masuvaivat tuli jostain mitä olin syönyt ajattelemattomasti (ruis ja kaalit olivat pahimmat) luultavasti oli muutakin suoliston kypsymättömyydestä johtuvaa, mutta koliikkia ei kuitenkaan kun itku sentään välillä taukosi hetkittäin. Tsemppiä ja toivottavasti pian helpottaa pienellä.

  • Reply Kaisu Thursday, May 18, 2017 at 21:14

    Olen ihan samaa mieltä että harvoin ne vauvat turhaan itkevät, kyllä siihen on yleensä aina syy joka tulisi selvittää. Mieheni yksi päivä juuri tokaisi että tämä on kyllä aika salapoliisi työtä kun yrittää miettiä mistä mikäkin itku johtuu. Meilläkin itketty masuvaivoja, kovaa kakkaa, kurkku kipua ym. Kyllä itsellä ainakin tulee tarve saada syy selville miksi vauva itkee eikä vain kuunnella ja miettiä että vauvat nyt vain itkevät.

  • Reply Pirita Thursday, May 18, 2017 at 21:35

    Ihanaa että pikkuinen voi paremmin. Tuo teidän lapsi on aivan älyttömän kaunis ja suloinen! <3 toivon teidän perheelle kaikkea hyvää!

  • Reply Tanya Thursday, May 18, 2017 at 22:14

    Hurja lääkelista teillä jo.. meillä on annettu kaksi suppoa rokotuskuumeeseen. Onneksi ei ole ollut tarvetta muille lääkkeille. Vauvalla ihan normaali-itkuja, jotka ovat loppuneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneet. Ainahan se pahalta tuntuu, mutta neljän lapsen jälkeen siihen epävarmuuteen on tottunut, Oletko aloittanut jo D-tipat taas? Meillä super D:t käytössä ja mahavaivoja ei ole ollut.

  • Reply Nora Thursday, May 18, 2017 at 23:01

    Olisi kiinnostavaa saada postaus aiheesta kun olet luovuttanut maitoa sairaalaan. :)
    Toinen lapseni tarvitsi luovutettua maitoa ja arvostan kaikkia jotka pystyvät sitä luovuttamaan tarvitseville lapsille.

  • Reply Minna Friday, May 19, 2017 at 09:07

    Olen (satoja, kohta tuhansia, vauvoja nähneenä 😉 ja useamman oman lapsen äitinä) täysin samaa mieltä kanssasi.

    Itkua ei vain voi ohittaa ajatuksella, “että ainahan vauvat itkee” tms. se ajatus on samassa kategoriassa kuin se ajatus, etteivät vauvat tunne kipua ja heidät voi vaikka leikata ilman nukutusta (näin toimittiin vielä alle 30 vuotta sitten !!) ja vasta ihan viimevuosina on alettu käyttämään puuduttavaa voidetta, jos vauvaa joudutaan pistelemään, koska aikaisemmin luultiin/uskottiin ettei vauva tunne kipua samalla tavalla kuin aikuinen.

    Aikuisilla istuu vielä vielä tänä päivänä toinenkin sisukas harha, nimittäin se, että muutaman kuukauden ikäinen vauva osaisi kiukutella tai, että hän itkisi ihan vain kiusallaan. Niin nuori ei kiukuttele, hänen neurologiansa ja kognitionsa ei vielä mahdollista sitä eli hän itkee aina jonkinlaista hätäänsä (sylihätäkin on mitä suurimmassa määrin hätä niin pienelle, jolle koko olemassaolo on kiinni aikuisen kiintymyksestä).

    Ihanaa viikonloppua teille ❤️

  • Reply Petra Friday, May 19, 2017 at 09:54

    Mun ei ehkä pitäisi lukea tätä vauvablogia, koska joka kerta.. Meinaan pakahtua onnesta ja ilosta <3 Näytätte kuvissa todella onnellisilta, kaikki kolme. Ihanaa, että vauva voi paremmin ja on oma itsensä.
    Ihanaa viikonloppua teille <3

  • Reply A Friday, May 19, 2017 at 13:23

    Hyvää tekstiä :) onneksi ihmismieli on sen verran fiksu, ettei vauva isompana muista kipuitkuja vaan läheisyyden, lämmön ja rakkauden :)

  • Reply Henna Friday, May 19, 2017 at 18:28

    Moi!

    Ihana kuulla, että saamanne hoito-ohjeet toivat avun tilanteeseen ja siellä voidaan jo paremmin :)

    Minulla on tällä hetkellä 1v2kk ikäinen poitsu, ja valitettavasti meidän matkamme refluxin värittämällä elämän alkutaipaleella on ollut kivikkoisempi ja pidempi. Pakko jakaa tämä kokemus, jos jollekin voisi olla tästä apua. Täytyy myöntää, etten voinut välttyä katkeruudenkin kyyneleiltä, kun luin aiempaa kirjoitustasi; miksemme me saaneet apua yhtä nopeasti.
    Kahden viikon ikään asti vauvamme oli oikein tyytyväinen, mutta sitten alkoi samat oireet mitä teillä, lisäksi pulautuksia, voimakkaitakin n. 10 kertaa päivässä ja itkuhuudot kestivät useita tunteja vuorokaudessa. Päiväunet olivat yhtä heräilyä. Yölläkin vääntelehdittiin ja itkettiin, kakka oli vihreää yms. Olen kokenut juurikin tuota mainitsemaani oireiden vähättelyä ja matkalle on sattunut myös vähän osaamatonta lääkäriä.. tilanne on nyt se, että vasta nyt pääsimme osaavan lääkärin käsiin (Kuopion Mehiläisessä tämäkin). Hän tietää refluxi- ja suolistoasioista oikeasti ja kuuntelee. Nyt meillä oli myös lääkityskokeilu närästykseen. Häntä suositeltiin neuvolasta jo vauvan ensikuukausina toisen lääkärin lisäksi, ja harmiksemme valitsimme Terveystalon lastenlääkärin, joka totesi vauvan 2kk terveeksi. Ilmeisesti oireet eivät olleet “tarpeeksi” pahoja, vaikka olimme tosi huolissamme, minäkin olin lukenut netin läpi ja omahoito-ohjeet jo tiedossa ja käytössä.. mutta vauva oli vastaanotolla tyytyväinen, lääkärin silmissä kaikki oli varmaan ok. Kokeiltu on Gaviscon, kohoasento, pystyssä pitäminen, myös välttämisdieetit, ja itse olen vieläkin maidottomalla ja poika ei ole vielä kokeillut maitotuotteita, koska käyttämäni maito tuntuu imetyksen kautta pahentavan oireita.
    Vieläkään meillä ei ole silent(?)refluxin diagnoosia, mutta nyt on tunne siitä, että kyllä tästä selvitään. Lapsen tuskan kokeminen on kyllä hirveintä, ja äitinä sitä on ollut valmis kokeilemaan kaikki kikat vauvan olon helpottamiseksi.
    Onneksi poika on (ainakin päivisin) tyytyväinen, touhukas ja maailman ihanin.

    Teille toivotan rentoa kesää ja vauvalle kivutonta kasvamista, hyvältä vaikuttaa tosiaan refluxin suhteen :)

  • Reply Jen Friday, May 19, 2017 at 19:47

    Niin ihanat pussattavat posket pikkuisella! :) <3

  • Reply Helena Friday, May 19, 2017 at 20:53

    Pidän Mungolife -blogistasi ja käyn tätä baby-blogiakin välillä katselemassa, vaikka ei olekaan lapsia tulossa eikä suunnitteilla. Täällä on niin onnellisia ja suloisia kuvia.

    Halusin kertoa ajatukseni;
    jos olisin vauva, joka etsii universumista hyviä vanhempia kenelle syntyä, valitsisin teidät.

    On ihanaa lukea ajatuksiasi vanhemmuudesta ja suuresta rakkaudesta ja välittämisestä sekä tärkeästä huolenpidosta, jota vauva alkumatkallaan tarvitsee. Voi kunpa kaikki vauvojen vanhemmat onnistuisivat antamaan parhaat mahdolliset eväät pienokaiselleen.
    Kaikkea parasta teille molemmille vanhemmuuden tiellä ja rakkaudentäyteistä perhe-elämää vauvan ja hauvan kanssa!

  • Reply Satu Friday, May 19, 2017 at 21:06

    Olin samasta syystä harmistunut. Menin lääkäriin refluksidiagnoosin kanssa,mutta minut teilattiib. Jälkikäteen ajattelen niin kuin lääkäri sanoi: kaikki alle 3kk masuvaivat on koliikkia. Tärkeintä on löytää niihin apu kuin nimi. Nimittäin koliikissa on se hieno puoli,että se loppuu tasan sillä viikolla,kun vauva on 3kk. Meillä oli refluksia ja vaikka mitä,mutta *pim* oireet katosivat. Hiljaisuus tuntui tosi oudolta 3kk itkun jälkeen. Onneksi ekan lapsen kanssa kaikki menee uutuudenviehätyksessä -koliikkikin. Jälkeenpäin tajusin vasta,että olihan se hippasen rankkaa. Hienoa,että apu löytyi teille :)

  • Reply K_ Friday, May 19, 2017 at 21:46

    Onpa teidän lapsenne onnekas, kun on noin omistautuneet vanhemmat saanut <3. Tuli mieleen ihan sellainen käytännön vinkki, että jos haluat saada kädet jossain vaiheessa vapaaksi asentohoidon ajaksi, niin kannattaa harkita ergonomista kantoreppua tai -liinaa. Kantoreppu on monessa muussakin tilanteessa kätevä, ei tarvitse miettiä miten pääsee kulkemaan vaunujen kanssa ja pikkuinen saa olla lähellä :)

  • Reply Suvitsu Friday, May 19, 2017 at 23:00

    Tosi hyvä kun tuot näitä esiin. Meillä vauva kipuili 9kk ennen kuin apu löytyi. Oli elämäni rankin vuosi. Vieläkin pelkään että sama palaa. Meidän lapsilukukin jää nyt kahteen, kun en henkisellä tasolla kestäisi enää kolmatta kun tän toisen kanssa käynyt läpi ihan mankelin.

  • Reply Ooo Saturday, May 20, 2017 at 02:36

    Nyt valoja päälle. Refluksi ei noin vain katoa pitämällä lasta pystyasennossa ja antamalla tippoja.

    Ihmettelen mikset voi D-vitamiinia antaa lapselle mutta muuten voit usein antaa sitä sun tätä tippoina?
    Tuo vasta onkin hyväksi pienen vauvan suolistolle.

    • Reply Jessica Sunday, May 21, 2017 at 18:48

      Sulla on varmasti paljon kokemusta ja tietoa vauvoista joilla refluksi? Niin mielenkiinnolla kysyn, että miksei ole mahdollista että se helpottaa muutamassa päivässä? Pahottelut tyhmästä kysymyksestä, mutta mullakin on näin päivien pidentyessä valot aina pois päältä ;)
      Anna, tsemppiä sinne :) meinaatko muuten paljastaa nimiäisten jälkeen pojan nimen blogiin? :)

  • Reply Marianne Saturday, May 20, 2017 at 11:34

    Heippa!

    Olen lukenut blogiasi
    monta vuotta❤️ Meilläkin on saman ikäinen vauva.
    Olemme kokeilleet Cuplatonit ym. vauvalle vatsaoireisiin. Niistä on pientä apua. Aloin postauksen jälkeen
    miettimään “silent refluksia”. Meidän vauvan oireet ovat hirmu samankaltaiset, varsinkin ruokailun jälkeen. 😕 Pienen olo on todella tuskainen 😩 Ensi viikolla juttelen neuvolan kanssa, voisiko pikkuiselle Cavisconin aloittaa. 🤗

    Ihania hetkiä teille vauvan kanssa❤️ja kiitos tästä loitavasti postauksesta.😘

  • Reply MK Saturday, May 20, 2017 at 20:14

    Moikka!
    Kannattaa tutustua seuraavaan opinnäytetyöhön vauvojen refluksista, sen saa ladattua pdf:nä (yht. n. 61 sivua) http://www.theseus.fi/handle/10024/76810

    Kärsin itse erittäin pahasta refluksista, joten osasin myös huomata vauvani oireet ajoissa. Itse selvisin pitämällä vauvaa mahdollisimman paljon pystyasennossa ja välillä jopa nukuttamaan BabyBjörn -sitterissä (ihan yläasennossa). Ostin sellaisen kun luin jostain jenkkipalstoilta muidenkin käyttäneen tätä. Nukkui hyvin sekä sitterissä että turvakaukalossa, jota olin pyyhkeillä ja peitoilla muotoillut mukavammaksi. Sitterillä pärjättiin siihen saakka kunnes siirryttiin kiinteisiin. Nyt vauva 6,5 kk ja oireet kadonneet. Tosin vauva nukkuu mun vieressä parisängyssä ja siinä on n. 20 cm korotettu sängynpääty.

    Huomasin myös, että refluksia vauvalla lisäsi selkeästi se, jos söin suklaata, sitä kannattaa siis välttää. Myös kokista, tuorepuristettua appeliinimehua, etikkaisia ruokia ym. ärsyttäviä ruoka-aineita kannattaa välttää jos imetät.

    Mutta tuo tutkimus erittäin hyvin ja perusteellisesti kirjoitettu, kannattaa lukaista! :)

  • Reply Paula Sunday, May 21, 2017 at 14:19

    Tuli mieleen kommentoida terminologiaa. Refluksi siis tarkoittaa ruokatorven takaisinvirtausta, joka on normaalia ja fysiologista vauvoilla ruokatorven alasulkijan löysyyden vuoksi. Joillakin tämä tulee esiin pulautuksina, jos maito nousee niin ylös. Refluksitauti taas on sairaus, jossa maidon takaisinvirtaus ruokatorvessa aiheuttaa niin hankalia oireita vauvalle, että diagnoosiin päästään.

    Meilläkin molemmat lapset ovat saaneet hankalia oireita refluksista alle 2kk ikäisenä. Vanhempi sai refluksitautidiagnoosin ja gaviscon-reseptin varalle (jota emme aloittaneet). Se käynti oli oman mielenterveyteni kannalta kuitenkin tärkeä käynti, koska tulloin lääkäri sanoi, että kannattaa tosiaan pitää parin tunnin syöttäväliä ja tarjota välissä imutarpeeseen tuttia. Toki saimme ohjeet myös pystyasennosta. Aikaisemmin olin yrittänyt tarjota jokaiseen itkuun vain rintaa. Toisen lapsen kohdalla oireet olivat samoja, mutta vanhemmilla enemmän itsevarmuutta, joten pärjäsimme paremmin.

  • Reply Jonna Tuesday, June 6, 2017 at 00:36

    Kuvassa olevat harmaat pussilakanat näyttävät kivalta. Voisitko kertoa, mitkä pussilakanat ovat kyseessä? :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post