Vauvakuplassa ja symbioosissa

Täällä on menty nyt aikamoisessa symbioosissa vauvan kanssa, kun tuolle taisi helähtää hieman etukäteen kuuden viikon tiheän imun kausi. Eipä tuo kai ole kalenteriin sidottu, vaan vauvan kasvuun, ja niinpä täällä ollaan ajoittain oltu aikamoisena takiaisena kiinni äitissä.

Ollut tapahtumarikas viikko minin elämässä. Ollut mummeja vierailulla, ensimmäinen neuvolalääkäri, vyöhyketerapiaa ja vaikka mitä. Kävimme tiistaina ensimmäisessä neuvolalääkärissä, ja sieltä tuli puhtaat paperit kaikin puolin. Kaikki kunnossa, poitsu kasvaa hienosti, ja sai kehuja silmäkontaktista ja pään pitämisestä. Ja siitä peikkotukasta :D Aina ensimmäinen kommentti uudelta ihmiseltä liittyy poitsun tukkaan. Oon alkanut vihdoin sisäistää, että kai sitä oikeesti sit on jotenkin poikkeuksellisen reippaasti. Itselläni oli vauvakuvissa kanssa ihan hervoton tukka, joten en alkuun edes tajunnut, että tämä on jotenkin erikoista :D No joka tapauksessa, vaaka helähti jo melkein 5100 grammassa ja pituuttakin on yli 56 senttiä jo. Ihan huisia, että alle viidessä viikossa tuo keräsi 1600 grammaa painoa ja senttejäkin tuli melkein neljä lisää. Miettikää millaista tuo kasvu on! Tuo on prosentuaalisesti sama kuin meikäläinen keräisi tässä vähän vajaa 30 kiloa kuukaudessa.

Vyöhyketerapiassa ollaan käyty kanssa, ja poitsu on selkeesti nauttinut käynneistä. Siellä se makoilee tyytyväisenä masullaankin pidemmän pätkän ja ilmeet on sen mukaisia, että hieronta on kivaa. Ollaan saatu hyviä kotiohjeita kotihierontaan ja ollaankin pyöritelty jalkapohjia ja paijailtu masua reippaasti myös kotona. Tosin masuvaivoja ei ole juuri ollut, liekö nimenomaan vyöhyketerapialle kiitos.

Eilisilta meni tosin kiljukaulaillessa. Meillä nähtävästi tähän tiheän imun kauteen kuuluu valvominen ja kiukuttelu väsyneenä. Säikähdin ensin jo, että voiko minillä olla korvatulehdus tai jotain muuta sellaista, mutta kyllä tuo taitaa vaan olla tiheän imun kauden kiukkuisuutta vaan. Mini halusi olla eilen koko ajan rinnalla ja jaksoi keskipäivän päikkäreiden jälkeen nukkua vain sellaisia 15 minuutin taukoja. Ei ihmekään, että hieman väsytti sitten illalla, kun oli valvonut melkeinpä putkeen kuusi tuntia ja taisi mennä jo yliväsymyksestä kiukuttelun puolelle. Ajattelin kuitenkin, ettei korvatulehduksen kanssa varmaan ihan samanlaisella ilolla ja ruokahalulla söisi, ja minihän posotteli nukkumaan sitten koko yön oikein hyvällä huumorilla lyhyin ruokatauoin, joten enpä usko, että mikään on pielessä. Masuhuutokin on hyvin erilaista, se selkeästi teki kipeetä välillä, tää on ollut tällaista kitinää, joka on kasvanut kunnon itkukohtaukseksi aina välillä. Vauva on ylipäätään itkenyt niin vähän, että tuollainen yksi itkeskely-ilta tuntui ihan pelottavalle. Ja sekin oli sellaista että välillä oltiin tosi hyvällä tuulella ja välillä sitten alkoi kiukku, joka alkoi yleensä siitä, kun mini alkoi saamaan unen päästä kiinni, muttei kuitenkaan. Tänään ollaankin sitten koko päivä viihdytty joko maitoa tilailemassa tai nukkumassa. Tosin aamulla ei taas hirveesti nukuttanut, niin valvottiin taas yhtä soittoa kuutisen tuntia, mikä sekin tietenkin aiheutti pientä yliväsymystä ja kiukkua. Enemmän kyllä ehkä äidille naurua, nimittäin toi heruttelu ja siinä samalla hymyily ja tissillä leikkiminen on hirmusöpöä.

(En muuten halua antaa väärää kuvaa tiheän imun kaudesta kellekään. Tiedän, että monille se on oikeasti aika tuskallista aikaa. Meillä on imetys lähtenyt niin hyvin käyntiin, eikä se satu yhtään, että mua ei tietenkään häiritse olla vauvan kanssa koko ajan syöttöhommissa. Ymmärrän kuitenkin, että jos imetys ei ole ihan mukavaa, voi tiheän imun kausi olla ihan painajainen. Varsinkin, jos koko kauden tuleminen tulee yllätyksenä. Suosittelen siis ehdottomasti hieman tutustumaan asiaan. Vauvoista riippuen tiheän imun kausi tulee yleensä n. 3 ja 6 viikon kohdalla ja sitten taas n. 3 ja 6 kuukauden kohdalla. Se voi kestää parista päivästä viikkoon, ja “oireina” on oikeastaan se, että vauva haluaa viihtyä rinnalla aika lailla loputtoman pitkiä aikoja tai usein. Lisäksi vauva voi olla vähän kiukkuinen, vähempiuninen ja itkuinenkin. Samalla se jatkuva rinnalla olo saattaa tehdä sellaisen kuvan, että maito ei vaan riitä, ja on pakko mennä korvikkeelle. Mäkin oon välillä kokeillut, tuleeko pumppuun kunnolla, ja antanut sitten pullosta hieman välissä. Maitoa kyllä yleensä tulee tarpeeksi (ei aina), ja tämä on vaan vauvan tapa tilailla isompia maitomääriä, sillä hän tarvitsee joka päivä enemmän ja enemmän. :) Joka tapauksessa, vaikka se tiheän imun kausi tuntuukin rankalta, niin se on ihan normaalia, joten ei muuta kuin tsemppiä siihen symbioosiin ja jatkuvaan imetykseen heille, joilla sama on edessä :)

(Alku-unet menee tutin kanssa, sitten se sylkäistään jossakin vaiheessa pois. Hyvä mittari sille, millon mini nukkuu syvästi :D Öisin ei tuttia kaipaa lainkaan, päikkäreille nukahtaa välillä ihan itsekseen kun saa tutin. Love it!)

Jotenkin nää itkeskelytkin on kuitenkin aika helppo kestää, koska meillä nukutaan yöt. Odotan aina pelolla sitä, että alkaako meilläkin yöhulinointi, kun nyt on päästy niin helpolla sen suhteen. Ihan alussa mini saattoi yöllä valvoa tunninkin, mutta nyt on menty kyllä yöt samalla kaavalla. Pieni nukkuu sen 11 tuntia suunnilleen, heräilee vaan välissä yhteensä kaksi tai kolme kertaa. Illasta aamuviiteen mennään yhdellä herätyksellä ja sitten saattaa heräillä useammin. Ja ne herätykset on tasan sitä, että vetää posket lommolla ruokaa masuun silmät kiinni ja nukahtelee siihen samaan kohtaan. Ihanaa. Mä jaksan tehdä ihan mitä vaan, jos yöunet on kohdillaan :)

Nytkin mini on aika unten mailla tässä vieressäni ja kohta siirrän hänet kehtoon ja yöunille. Voisi ehkä jopa pitää miehen kanssa pienen leffaillan ennen nukkumaanmenoa. Tytöt kyseli viinille mukaan, mutta näin tiheän imun kaudella en uskaltanut edes pullon varaan jättää pariksi tunniksi. Nää on kuitenkin niitä kausia, kun äidin läsnäolo on korvaamattoman tärkeää vauvalle. Villi perjantai on siis tähän mennessä sisältänyt kotona grillailua ja pitkää kävelyä poikieni kanssa.

Jotenkin tämä viikko on mennyt lähinnä läheisten seurasta nauttien, minin kehitystä ihmetellen ja aikamoisessa some-pimennossa ja blogistakin hieman etäällä. Ehkä siitä taas päästään takaisin normaaliin rytmiin lähipäivinä. Tää vauvakupla on vähän pelottava, imaisee mukaansa ihan huomaamatta ja ykskaks huomaa että kokonainen viikko on mennyt ohi. Ihanaa aikaa ♥

23+

Related Posts

4 Comments

  • Reply Tsau Saturday, May 13, 2017 at 00:16

    Toi imettäminen on niin paljon helpompaa silloin kun on vaan se ensimmäinen lapsi ja esikoinen.
    Tiheän imun kaudet ja kaksi muuta lasta tuntuu ettei aika riitä. Mutt kyllä tämä tästä ken leikkiin ryhtyy sen leikin kestäköön 😄

  • Reply Tanja Saturday, May 13, 2017 at 20:37

    Muistan kyllä elävästi tiheän imun kauden esikoisen kohdalla, kun tuntui, että taasko se muka rinnalle haluaa.:D Ja halusihan se! Voi olla rankkaa, mutta helpottaa kyllä.

  • Reply Saara Sunday, May 14, 2017 at 07:45

    Meidän poika, nyt 2,5 vuotta on aina nukkunut todella hyvin öisin, ihan vauvasta asti. Muutamana yönä olen silitellyt kuumeista hereillä olevaa korvatulehduspotilasta vieressäni, mutta mun mielestä sitä ei oikeastaan lasketa. Päiviin onkin sitten mahtunut vaikka mitä, itkua ja huutoa on kyllä ollut varmasti kaikkien noiden öiden edestä, mutta sen jaksaa paljon paremmin, kun tietää, että yöllä saa nukkua. Ja lapsi oli täysimetyksellä, joten siinä tuli kumottua ajatus korvikevauvojen paremmista unista. Joten mun kokemuksen mukaan, kyllä, jotkut lapset nukkuvat oikeasti hyvin. 🙏🏻🙏🏻 Nyt odotetaan toista syntyväksi syksyllä ja ollaan yritetty henkisesti valmistauta siihen, että tällanen munkki ei voi osua kohdalle kahta kertaa. 😴😅

  • Reply Riikka Monday, May 15, 2017 at 20:36

    Kurkkaa kuuden viikon hulinat Googlesta :) Kuulostaa kovin tutulta tuo iltaisin tuleva kiukkuisuus, johtuu aivomyrskyistä ja on onneksi ohimenevää!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post