Ensimmäisen vauvakuukauden aakkoset

Hän on tänään jo yhden kuukauden! Aika on mennyt hirrrrveää vauhtia, ja olenkin keräillyt tähän ensimmäisen vauvakuukauden aakkoset.

Armo. En ole ikinä koskaan ollut näin armollinen itselleni kuin nyt. Tukka solmussa kolmatta päivää ja haiskahdan etäisesti rintamaidon lisäksi hielle? All good, kuuluu asiaan. Rekkamiehen suihku hanan alla ja dödöä päälle, suihkuun ehtii illallakin. Ennen kaikkea mut on yllättänyt mun suhtautuminen omaan kroppaani. En ole koskaan ikinä tykännyt mun kropasta näin paljon. Joojoo, löllö maha ja epätasaiset tissit ja mitä ikinä. Eipä kiinnostele. Oon jotenkin ihan uudella tavalla rakastunut omaan vartalooni ja tykkään siitä juuri tällaisena.

Benji. Ottanut vauvan aivan ihanasti vastaan! Reagoi aina vauvan itkuun ja äheltämiseen katsellen vauvaa tarkkaan. Kun vauva on lattialla leikkimatolla, käy vähän salaa lipaisemassa tämän sormia ja haistelemassa vauvaa, mutta ei tee mitään muuta. Hakeutuu nukkumaan sinne, missä vauvakin nukkuu ja selkeästi on tosi kiinnostunut vauvasta mutta varovainen myös. Ei ole mustistellut, vaan kavunnut syliini kun syli on ollut tyhjä. Rakastaa tosin edelleen kaikkea vauvan. Yksi tutti meni jo roskiin, ja useampi liivinsuojus.

Cynsien leikkuu. K oli jo viety ja C:hen en meinannut keksiä mitään, antakaahan armoa. Mä oikeesti pelkäsin ihan hirveesti kynsien leikkuuta ennen kuin kokeilin. Sormet on niin pikkuiset ja vauva niin pikkuinen, miten tuollaiset muka pystyy leikkaamaan? Helposti. Jotenkin koko vauvanhoito tuntui alkuun kauhean pelottavalle. Tai siis ennen synnytystä. Miten osaan nostaa oikein, miten osaan leikata kynnet, kylvettää ja muutoinkin käsitellä vauvaa. Helposti. Ei tarvii stressata asiaa. Sairaalassa nätyetään kaikki ihan tosi hyvin, ja sen jälkeen pärjää itsekin :)

D-vitamiini. Meidän valinta oli olla antamatta vauvalle D-vitamiinia suoraan. Oon lukenut miljoona ajatusta asiaan liittyen, jutellut tuttujen ja ystävien kanssa ja jutellut neuvolan terveydenhoitajan kanssa asiasta. Emme halunneet rasittaa vauvan muutenkin raakiletta suolistoa vielä D-vitskuilla, niinpä mä vedän isoa annosta D:tä päivittäin ja vauva saa sitä varmasti äidinmaidon kautta tarpeeksi. Mun tutuilla on tästä erinomaisia kokemuksia, ja itsekin käydään varmasti tsekkaamassa verikokeella, että vauvalla on tarpeeksi D-vitamiinia. Puheet siitä, että D-vitamiini ei imeydy äidinmaidon kautta on ihan höpönlöpöä, ja se on myönnettykin jo. On vaan ongelmallista ohjeistaa oikea määrä D-vitamiinia äideille, kun naisilla Suomessa on usein itsellään D-vitamiinin puutosta ja siksi on mieluummin ohjeistettu oikea määrä D-vitamiinia vauvalle. Kukaan kun ei pysty laskemaan, minkä verran D-vitamiinia imeytyy äidinmaitoon. D-vitamiinin yliannostusta varten pitää kuitenkin vetää aika todella paljon kyseistä vitskua, ja Suomessa suositus on muutenkin aivan liian alhainen, kun se on vain 10 mikrogrammaa. Ottaen huomioon kuinka vähäaurinkoista täällä on, tuo on ihan naurettavan pieni suositus. Itse olen syönyt jo ennen raskautta 50 mikrogramman päiväannosta ja nyt 100 mikrogrammaa päivässä, puolestavälistä raskautta tähän päivään. Australialaiset, yhdysvaltalaiset ja uusiseelantilaiset yliopistot on tehneet paljon tutkimusta asiassa, ja suositus vaihtelee siellä 80-120 mikrogrammaan päivässä. Näillä mennään, ellei vauvan D-vitamiinitasot osoittaudu liian matalaksi. Näin tehneillä tutuillani tosin vauvoilla D-vitamiinitasot ovat olleet huomattavasti paremmat kuin minimi-viitearvot. Suoraan vauvalle aloitamme vitskut sitten joskus 10 viikon tienoilla :)

Episiotomia. Pelotti ihan hirveesti ennen synnytystä ajatuksenakin. En antanut itselleni edes mahdollisuutta ajatella, että mulle tulis joku kymmeniä tikkejä vaativa leikkaushaava tai repeämä. Kuulosti liian hirveälle. Kaikki tikit on sulaneet, arpea ei tunnu ollenkaan siistin ompelutyön takia, eikä tuo missään vaiheessa ollut älyttömän kipeä. Toki voi mennä huonomminkin, mutta voi mennä ihan näinkin hyvin.

Faijaloma. Hahhah, kiersinpä tämän vaikean kirjaimen :D Isyyslomaa kesti kolme viikkoa, ja pakko sanoa, että se oli ihan taivaallista. Toki tietyllä tapaa paras aika pitää isyysvapaata voi olla vasta joskus 4-6 viikon paikkeilla, kun vauvalla on todennäköisemmin masuvaivoja. Meillä mies piti loman ekat kolme viikkoa ja se oli enemmän kuin tarpeen. Minä sain parantua rauhassa, kun ei tarvinnut juuri liikkua ja mies auttoi valtavasti varsinkin öisin. Nukuin kuin tukki tuon ajan öisin, ja se auttoi varmasti paranemista niin henkisesti kuin fyysisesti. Isyysloma on mun mielestä äärimmäisen tärkeä äidin paranemisen ja hyvinvoinnin kannalta, mutta myös vauvan ja isän suhteen kannalta. Selkeästi mieskin oli hieman hämmentynyt alkuun pienestä, mutta muutamassa päivässä hän oli jo ihan päällikkönä vauvanhoidossa ja kiintymyksen vauvaan näki sokeakin. Toki isä varmasti kiintyy vauvaan ihan ilman isyyslomaakin, mutta on se jotenkin ihanaa, kun voi elää sen kolme viikkoa 24/7 kaikki yhdessä siinä vauvakuplassa.

Great feeling! Oma jaksaminen on yllättänyt. Virtaa tuntuu riittävän pienemmilläkin yöunilla, ja saan nähtävästi jotain yliannostusmääriä hyvää oloa ja endorfiineja vauvan jatkuvasta nuuhkimisesta. Tiesittekö, että vauvan tuoksu aiheuttaa naisten aivoissa saman reaktion kuin suklaan syöminen? Allekirjoitan. Kaiken kaikkiaan olo on jatkuvasti tosi hyvä. Vaikka välillä on surettanut vauvan itku hänen puolestaan, niin olo yleisesti on mitä mahtavin!

Hymy. Oman vauvan hymy on maailman ihanin asia. Vielä ei mini ole vastannut meidän hymyilyihin ja nauruihin, mutta pari naurua ollaan saatu unen läpi kuulla. Hymyjä on piisannut jo sairaalasta asti, toki ne on vielä pieruhymyjä tai muuten vaan niitä refleksihymyjä. Ne on vaan maailman ihanimpia. Viime päivinä vauvasta on alkanut irtoamaan hymyjä, kun pärisyttelee huulilla masua tai pussailee kaulaa. En malta odottaa ekaa kunnon hymyä ja ilonkiljahdusta.

Imetys. Aiheuttanut niin kyyneleitä kuin valtavia ilon hetkiä. Rintaliivisuojukset falskailee, tissit on välillä naurettavan epätasaisen kokoiset, suihkuavat välillä hallitsemattomasti ja vauva joutuu tekemään hirveää työtä niiden kanssa. Kaikki pyörii imetyksen ympärillä. Rintapumppua pestään monta kertaa päivässä ja käsipumppu kulkee mukana jos kotoa ollaan poissa yli 3-4 tuntia. Ja silti maailman ihanin asia! Pari kertaa kun mietin, johtuuko vauvan vatsavaivat mun suihkutisseistä, ajattelin jo, että ehkä vaan alan pumppaamaan ja ruokkimaan pullosta. Se harmitti jo ajatuksen tasolla hirveän paljon. Imetys ei oo missään vaiheessa aiheuttanut mulle hirveetä kipua tai tuskaa, ja oon tosi kiitollinen tästä mun kropalle. Kun vauva nappaa kiinni, saattaa hieman alkuun tuntua epämukavalta, mutta sitten se on vaan ihanaa. Aivan oman tasoista läheisyyttä vauvan kanssa. En painosta ketään imettämään, jolle se tuntuu epämukavalle, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan jos imetys vain onnistuu. Siinä on jotain taianomaista.

Jano. Mulla on aina ollut ongelma juoda tarpeeksi. No ei oo enää. Mulla on ihan järkyttävä jano aivan koko ajan, ja en voi mennä minnekään ilman vesipulloa. Yönkin aikana menee vähintään tollanen 0,7 vesipullo vähintään, välillä kaksikin. Jos erehdyn lähtemään minne tahansa ilman vesipulloa, on pakko ostaa juotavaa hetimmiten. Tekee ihan hyvää tälle kropalle, joka eli jonku 28 vuotta liian vähällä nesteytyksellä.

KYS. Ihan paras paikka synnyttää, ainakin mun kokemuksen mukaan. Synnytyksestä ei yhtäkään poikkisanaa henkilökunnasta ja kaikki toimi myös osastolla hyvin. Ei yhtäkään ärsyttävää tai ikävää kätilöä tai hoitajaa. No ruoka oli mitä oli, laitosruokaa, mutta samaa se on kaikkialla. Onneksi siskoni toimi yhden naisen lähettipalveluna pari päivää. Muutoin KYS saa multa kyllä 10/10 -pisteet. Ihanaa henkilökuntaa ♥ Kävimme jättämässä osastolle suklaata ja aivan ihanalle lastenhoitajalle pienen lahjan, sillä saimme mielestämme äärimmäisen hyvää hoitoa.

Liivinsuojukset. Kertakäyttöiset tuntuu ihan hiekalta ja esim. Aventin omat oli musta ihan paskoja, vaikka kivannäköiset pitsisyydessään ovatkin. Vuotavat vaan läpi. Parhaat perusversiot löytyy Ainulta (ihan perus Cittarista tms.), mutta olen ikuisesti kiitollinen kaverille, joka lahjoitti mulle jotku superpemoiset froteiset versiot. Suosittelen ehdottomasti kestoilua tässä asiassa, ellei hiekkapaperi nänneillä kuulosta teistä kivalta. Sillä siltä ne kertakäyttöiset tuntuvat.

Muumi. Me ollaan päädytty meidän vaippahankinnoissa kotimaiseen Muumiin ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Vaippoja vaihtuu aika tiuhaan, tuo nimittäin täyttelee niitä aika vauhdilla. Kotimaisuus ja ympäristöystävällisyys oli meidän valintoja, koska meistä ei vaan yksinkertaisesti ole kestovaippailemaan.

Nukkumisjärjestelyt on menneet aika lailla niin kuin toivoimme ja suunnittelimme. Vauva nukkuu sänkymme vieressä kehdossa ja vauvan uninurkassa on hänen pinniksensä. Nyt vauva saa kyllä nukkua meidän kanssa samassa huoneessa vielä 2-3 kuukautta, ellei suuria muutoksia tule, ja sitten joskus n. 4 -kuisena siirrämme hänet nukkumaan toiseen huoneeseen. Päivät vauva nukkuu olkkarissa joko koliikkikeinussa tai unipesässä, ja kerran päivässä viedään unipesä myös pinnikseen, jotta saisi nukkua ihan rauhassa. Muutoin päivisin annamme nukkua hieman “metelissäkin”, että ei totu liian hiljaiseen.

Osteopatia. Ollaan varattu aika parin viikon päähän, kun Kuopioon tulee yksi helsinkiläinen osteopaatti. Raju synnytys, niin hyvä kokeilla, mitä osteopatialla on tarjota pienelle :) Kaikki kokemukset asiasta kiinnostavat.

Passi. Pitäisi hommata ensi kuun aikana vauvalle passi, mutta en osaa yhtään kuvitella, miten tuosta saa järkevän kuvan otettua :D Me ollaan varattu ensimmäinen koko perheen reissu heinäkuun lopulle, kun vauva on reilu kolmekuinen, ja päästään kokeilemaan reissaamista pienen kanssa pidennetyllä viikonloppumatkalla Euroopassa :) Ihanaa!

Qukkuu-leikit. Meillä on aloitettu jo :D Vauvaa tuntuu viihdyttävän.

Ruokavalio. En ole tehnyt pahemmin muutoksia. Päättelin, että vauvan masuvaivat johtuu jostain muusta, sillä niitä tuli ihan hassusti riippumatta siitä, mitä itse söin. Ajattelimme antaa Cuplatonille viikon verran aikaa näyttää, mihin tilanne etenee, ennen kuin olisin jättänyt tiettyjä ruokia. Vyöhyketerapia kuitenkin näyttäisi auttaneen sen verran, että masuvaivoja ei ainakaan nyt ole vuorokauteen ollut. Katsotaan tilannetta. Kahvia en oo juonut, enkä ruisleipää syönyt. Kaali, pavut jne. ei oo muutenkaan kovin isosti mun ruokavaliossa osana. Maitoa ja suklaata en malttanut vielä lopettaa, ja toivottavasti ei tarvitsekaan tätä menoa.

Synnytys. Rehellisesti sanottuna en oo itsekään ihan varma mikä mua vaivaa. Mun synnytys ei todellakaan paperilla ollut mitään juhlaa. Ahdinko vauvalla ja imukuppi. Ja silti havahduin eilen illalla suihkussa siihen ajatukseen, että muistelin synnytystä lämmöllä. Mä ihan oikeasti mietin, että ihanaa jos pääsee vielä joskus synnyttämää, se oli kivaa. Kivaa?! Mikä helkkari siinä oli kivaa? Jotenkin se kipu on ykskaks unohtunut, ja se itsensä ylittäminen ja vauvan syliin saaminen on ainoa muisto. Kyllä aika kultaa muistot, mutta kuukaudessa? No ei siinä, hyvä vaan. Eipä ainakaan jäänyt traumoja.

Tissit. It’s all about the tissit tällä hetkellä. Tarkkana ulkona siitä, ettei vaan pääse paleltumaan. Halataan sivuttain. Jopa kyljellään nukkuminen on välillä haastavaa. Mahallaan makaamisesta puhumattakaan. Välillä näyttää ihan toispuoleiselta, kun toinen tissi on ihan rätti ja toinen ihan vesimelonin kokoinen. Sitten ei muuta kuin siitä “tyhjästä rinnasta” imettämään vauvaa, että saa maidontuotannon siihen ja ylituotannon loppumaan toisesta. (Mulla kävi näin varmaan sen takia, että epparihaavan takia istuin alkuun mieluummin vasemmalle nojaten, joten syötin enemmän vasemmasta. Ykskaks oikea näytti siltä kuin yleensäkin ja vasen oli hervoton. Pari päivää syötin vain oikeasta ja tadaa, ne on taas tasaiset.)

Uskomattoman onnellinen olo. Mä olen aina ollut tietyllä tapaa perhekeskeinen, koska meillä on läheiset välit perheen sisällä. Mutta jossakin välissä ajattelin jo, että ehkä perhe-elämä, oma perhe-elämä siis, ei olekaan minua varten. Se tuntui niin kaukaiselta ja mahdottomaltakin välillä. Nyt olenkin päivittäin ihan todella kiitollinen ja onnellinen siitä, miten ihana perhe minulla on ja kuinka onnekas olen, että olen löytänyt ihmisen, jota rakastan palavasti ja jonka kanssa olemme päättäneet perustaa perheen. Välillä tämä onni tuntuu oikeasti uskomattomalta ja tekee mieli nipistää itseään.

Vyöhyketerapia. Oon aina ennen pitänyt vyöhyketerapiaa ja muita ihan huuhaa-hoitoina. Akupunktiosta oon vaihtanut mieltäni ja nyt myös vyöhyketerapiasta. Maksoimme 35 euroa käynnistä vyöhyketerapiassa ja tätä kirjoittaessa siitä on tasan vuorokausi. Vauva on ollut todella iloinen ja hyväntuulinen, syönyt hyvin ja nukkunut sikeästi. Vuorokauden aikana täällä on kuultu yksi minuutin mittainen masuitku ja pari kiukkuista “nytruokaatänne”-kiljahdusta. Menemme maanantaina vielä uudelleen, mutta olen jo nyt vakuuttunut, että käynti oli pelkästään positiivinen meidän tapauksessa.

Yövalvomiset. Me ollaan onneksi täysin vältytty näiltä. Vauva heräilee kyllä kerran tai kaksi yössä, mutta ne menee kyllä samalla kaavalla. Vauva kehdosta rinnalle, syö tyytyväisenä silmät kiinni ja nukahtaa siihen. Tyyppi takas kehtoon ja itse jatkamaan unia. Toivottavasti yöhulinat ei ala missään vaiheessa, koska tää on ollut aika mahtavaa.

Zzzzzz. Jos imetys ja tissit on päivien aika lailla keskiössä, niin sama koskee nukkumista. Päikkärit on POP ja aikatauluja suunnitellaan vauvan nukkumisen mukaan. Uni on tärkeää, vauvalle ja vanhemmille, ja sen riittävä saaminen rauhassa on tällä hetkellä kaiken saneleva aikataulujen ja muun suhteen.

Äiti. En ole vielä ihan sisäistänyt sitä, että jollekin minä olen nyt äiti. Ihan hassu ajatus.

Öiset himot. Mun tekee mieli suklaata aina öisin. Ihan hirvee himo iskee jonku yöheräämisen aikana ja jos on mentävä yöllä vessaan, saattaa reitti kulkea keittiön kautta. Tekee varmaan tosi hyvää hampaille ja yleisesti kropalle, mutta ei voi mitään :D

37+

Related Posts

43 Comments

  • Reply Nina Saturday, May 6, 2017 at 16:06

    Ihanat kuvat! Näytätte onnellisilta, hyvinvoivilta tuoreilta vanhemmilta, vauva on söpö ja rakkaus huokuu kuvista. Positiivisen rehellisesti kerrot vauva-arjesta :) siis hyvällä tavalla! Kaikkea hyvää sinne <3

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:06

      Kiitoksia kovasti :) <3

  • Reply Merja Saturday, May 6, 2017 at 16:16

    Jaa että teidän vauva ei hymyile, kuvissa näyttää todelliselle hymypojalle. Pikku hurmuri.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:07

      Hahah, joo, kyllä se ilmeilee valtavasti, mutta ei ole tahdonvoimaista tuo hymyily vaan sattumanvaraista taitaa olla :)

  • Reply Ronjajovi Saturday, May 6, 2017 at 16:40

    Meille oli myös kestovaipat aluksi ihan nounou. Mutta saatiin reilu 10 kestoo ilmaiseksi, niin päätettiin sitten kokeilla niitä pojan ollessa 4.5kk ikäinen. Kiinteät aloitettiin 4kk iässä, joten uskallettiin testailla, kun kakka muuttui lopulta kiinteäksi. Mutta eipä pikku herra 7kk ole vielä tänäkään päivänä tehnyt kestovaippaan muuta kun pissit! Siihen tosin vaikuttaa se, että me käytetään kestovaipppoja aina vaan kotona ja pistetään jalkaan aina vasta sen jälkeen kun kertikseen on tehnyt kakan. (Ahh, mikä ihana pissikakka-kommentti, pahoittelut.) Ja kestovaipat pestään tästä syystä siis myös samassa pyykissa muiden vaatteiden kanssa, joten ei tule kulutettua energiaa ja luontoa sen enempää.

    Ja ihanaa, että tekin matkustatte vauvan kanssa! Meidän ensimmäinen perhereissu oli jouluna Thaimaassa, kun poika oli himpun verran alle 3kk ikäinen. Lennot olivat niiiiin helpot, kun herra nukkui molempiin suuntiin kun tukki.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:08

      Näin oon kuullu, että matkustaminen vauvan kaa on helpointa ennen 6 kk ikää, niin ajateltiin tuossa kesällä kokeilla :)

      • Reply C Wednesday, May 10, 2017 at 00:18

        Mihin ootte lähdössä reissuun? :)

  • Reply Paula Saturday, May 6, 2017 at 17:55

    Ihana! Ja olipas monta juttua mihin itse samaistun edelleenkin vaikka oma tyttö jo yli kaksi vuotta :) <3

    Tosi kaunis toi teidän perhekuva!

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:08

      Kiitoksia :) <3

  • Reply Heini Saturday, May 6, 2017 at 18:26

    Hei, haluaisin mielelläni kuulla matkustelusta pienen vauvan kanssa lisää :) pelkäätkö lainkaan tarttuvia tauteja?
    https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/tuhkarokko-leviaa-euroopassa
    Pidän itsekin matkustelusta ja meillä pian 3kk ikäinen vauva. Sen verran nuo taudit itseä kuitenkin huolettavat, etten uskalla vielä vauvaa kauemmaksi viedä. Toivottavasti syksyllä jo pääsemme reissun päälle ja tuolloinkin olen ajatellut pyytää mpr rokotetta aikaistettuna annettavaksi. Tarkoitukseni ei ole lietsoa pelkoa sinussa, vaan mielelläni kuulisin mitä näistä asioista ajattelet :)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:10

      Toki tarttuvat taudit pelottavat, mutta sellaisessa järkevässä mittakaavassa :) Jos kaikkia asioita pelkäisi ihan hirveesti, niin ei voisi koskaan matkustaa minnekään. Terrorismi, taudit jne. Me otetaan kanssa tuo MPR aikaistettuna 6 kk kohdalla, mutta sitä ennen uskalletaan kyllä mennä Euroopassa, kun ei olla menossa noihin epidemia-maihin kuitenkaa :)

  • Reply Katja Saturday, May 6, 2017 at 19:44

    Onpa ihania kuvia teistä <3 Ja kiva postaus noin ylipäänsä, täällä saa takuuvarmasti pahennettua vauvakuumeen :D Plus pari päivää sitten nähtiin ystävien kanssa, joista yhdellä on jo hieman vanhemmat lapset (oisko 2 ja 4?) ja toisella 6 kk ikäinen tyttö. Voi miten hurmaava hän oli! Seuraavana yönä näin vauvaunia :D

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:11

      Kiitoksia :) Ja vauvakuume on pelottavan tarttuvaa, varo vaan :D

  • Reply L Saturday, May 6, 2017 at 22:15

    Jos vielä päätät kokeilla kertakäyttöisiä liivinsuojia, niin suosittelen Lansinoh-merkkisiä. Itse hamstrasin raskausaikana Ainun kertakäyttöisiä jostain tarjouksesta ja nehän oli koko ajan ihan läpimärät! Enpä ollut koskaan tullut ajattelleeksi, että eri merkeissä olisi merkittävää eroa. Tuttu sitten vinkkasi tästä merkistä ja muuta ei ole enää tarvinut kokeilla. Imee uskomattoman paljon tuntumatta märältä ja minusta ne ovat myös pehmeän tuntuiset iholla. Suosittelen! :)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:12

      Hei joo, mä oon kuullu paljon hyvää noista. Täytyy kokeilla, vois olla kätevät niissä tilaisuuksissa, kun ei pysty pesemään noita jatkuvasti :)

  • Reply Anniina Saturday, May 6, 2017 at 22:15

    Ihana lämpö ja onni välittyy noista teidän kuvista <3
    Meillä vasta ensimmäinen kolmannes loppusuoralla, mutta näistä sun kirjoituksista saa tosi kivoja vinkkejä kaikkea tulevaa ajatellen :)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:13

      Kiitoksia :) Ja kiva kuulla :)

  • Reply Tatjanal Saturday, May 6, 2017 at 22:24

    Ihana, että joku muukin napsii suklaata yöllä :D voisihan sitä syödä jotain terveellistäkin, mutta ehkä pieni yöllinen itsensähemmottelu on salittua, kun herää imettämään 1,5-3 tunnin välein :)

    Aivan ihania kuvia! Näytätte niin onnellisilta :)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:14

      Hahha, joo, mä oon kanssa perustellut asian itselleni näin :D Ja kiitoksia :)

  • Reply Sara Saturday, May 6, 2017 at 22:58

    Vinkkinä, jos tarvitsee käyttää kertistissinsuojia, niin natusanin on ihan parhaita. Ei ihan halvimpia mut i mee kaiken maidon eikä “täysinäkään” falskaa ja on mukavan pehmoiset terv. 5 viikkoisen pikkuneidin äiti :)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:14

      Täytyykin tutustua :) Kiitoksia vinkistä :)

      • Reply parina Monday, May 8, 2017 at 08:47

        Natusan ihan best. Muut vuotaa hetkessä, näillä mennään kuivina koko päivä ja yö. Helpotti kyllä arkea, kun löysi oikeat suojat👍

    • Reply Emmi Monday, May 8, 2017 at 12:38

      Tämä oli minullakin ainoa, joka alkuvaiheessa toimi. Ja joka ei tarttunut nänniin kiinni kuivahtaessaan (au).

      T. 1v 1 kk pikkuneidin äiti

  • Reply E Saturday, May 6, 2017 at 23:46

    X ja Å jäi puuttumaan, eikä tosiaan millään pahalla vaan näitä oli niin kiva lukea, että oli pakko tarkistaa tuliko kaikki 😂

    Näytätte niin onnellisilta! 😊

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:14

      Hahahah, joo, niitä en ihan keksinyt :D

  • Reply Jii Sunday, May 7, 2017 at 06:56

    Hauska postaus! Hyvin pystyin samaistumaan moneen asiaan näin tuoreena 2,5 kk ikäisen vauvan äitinä…:) Mekin ollaan lähdössä Keski-Eurooppaan pidennetylle vkloppulomalle, kun vauva on reilu 3 kk ja passikuvassa käynti oli kyllä melko haastavaa :D Yritäppä pitää vauvaa niin, että et ite näy kuvassa ollenkaan ja saat kuitenkin tuettua niskaa jne… No, kuva saatiin ja se vieläpä meni poliisilaitoksella läpi, mut hieman surullinen ilme on tytöllä siinä, kun ei ollu iha lempparihommaa se kuvien otto hälle. :D
    Me vaihdettiin just myös Muumi-vaippoihin kotimaisuuden ja ympäristöystävällisisyyden vuoksi… Kestovaipat on meille nou nou, vaikka arvostan kyllä kovasti niitä, jotka sitä rumbaa jaksaa!
    Ihania vauvantuoksuisia päiviä sinne!
    Ainiin, sitä vielä, että meillä masuitkut loppu aika lailla kokonaan tuossa pari viikkoa sotten kokonaan (ei itkenyt paljon niitä, mut enemmän kyllä kuin teillä), että eiköhän se teilläkin kohta luonnostaan helpota. :)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:16

      Kiva kuulla, meillä on onneksi pari päivää ollut aika rauhallista, toivottavasti se jatkuu vielä :) Ja apua, saa nähä millainen kiva kuva me saadaan otettua :D

      • Reply Noonis Monday, May 8, 2017 at 15:34

        Meidän passikuvat onnistui ekalla yrityksellä, kun postin virkailijalla joka otti kuvat oli niksit hallussa eli valkoinen lakana lattialle ja vauva siihen selälleen. Piti vähän vaan varoa varjoja, mutta eipä tarttenut itse yrittää piiloutua kuvasta.

  • Reply annika Sunday, May 7, 2017 at 09:51

    Mulla on kolme lasta ja vieläkin välillä tulee mietittyä, että hei mä oon oikeesti äiti joillekin :D Mä menin mun kolmekuisen kanssa joskus passikuvaa ottamaan, ja yllättävän nopeesti se sujui. Vauvalla vaan kunnon kaksoisleuka kuvassa kun ei tuettunakaan kovin ryhdikkäästi istunut :D Noista “oikean hymyn” odotteluista tuli mieleen se tunne, kun ois vauvalle halunnut jo ihan heti kaikella tavalla viestittää kuinka rakastunut siihen on. Pikkuvauva-aika on ihanaa, mutta on se suloista kun alkaa nähdä vauvan kasvoilta loistavan ilon kun yhdessä hellitään ja hölmöillään.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:17

      Jooo, sitä mä kyllä odotan vaikka samalla aina pelkään tietyllä tapaa sitä, miten nopeasti hän kasvaakaan :D

  • Reply maria Sunday, May 7, 2017 at 11:05

    Huhheijaa! Tota vauvan tukkaa :o Eipä voi sanoa, että ei ois hiuksia päässä! Tiedän niin monia, keillä ihan liru tukka kun syntyivät, niin on kyllä todellinen peikkopoika tuo teidän!

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:17

      :D Joo, sillä on aikamoinen peikkofleda :D

      • Reply maria Monday, May 8, 2017 at 21:27

        Oon miettiny jo hetken miksi seuraan tätä sun “vauvablogia” vaikken lapsista tykkää ja välttelen aina lapsikeskusteluita, koska tulee epämukava olo. Mutta sitten tajusin äskettäin, että sun tapa kirjottaa on aivan ihana. Susta huokuu onni ja sellanen mahtava fiilis – tekstin läpi, että itelle tulee tosi hyvä mieli kun lukee näitä tekstejä. Sun kuvat on myös tosi hyvälaatusia ja niin sulosia :) Ihanaa että perustit tämänkin!

  • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 19:28

    Saako kysyä miksei teistä ole käyttämään kestovaippoja? Ei niistä ole yhtään enempää vaivaa kuin kertseistäkään. Sen takia vain kysyn koska olen huomannut että kestojen käytön esteenä on usein ihan väärät kuvitelmat ja ennakkoluulot. 😊

    Tosiaan matkustelua ei tarvitse lopettaa vaikka saakin lapsia. Toki se on erilaista mutta lähtemistä se ei estä. Meillä passikuvat vauvoille on otettu niin että vauva makaa valkoisells huovalla ja kuva otetaan suoraan ylhäältä. Tosi helppoa!

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:23

      No se tuntuu meille vaan liian vaivalloiselta, kun liikutaan paljon ja ollaan usein liikkeellä, niin se ois kuitenkin vain puolittaista ja kotona pidetään usein ilman vaippaa imukykyisen alustan päällä pelkät puolipotkarit jalassa. Arvostan kaikkia kestoilijoita, mutta itse emme kokeneet sitä omaksemme.

      • Reply Paula Monday, May 8, 2017 at 14:46

        Hei millasta alustaa käytätte tähän? Vaipattomuutta vois itekin kokeilla nyt ku tyyppi ei kakkaa vartin välein :D

      • Reply Anna Monday, May 8, 2017 at 21:51

        Mulla on menossa mukana aina kosteudenpitävä pussi johon likaiset vaipat laitetaan ja kotona sit pesukoneeseen. 😊

  • Reply Elmiina Sunday, May 7, 2017 at 21:32

    Massuun ja suolistoonhan ne D-vitamiinit äidinmaidon seastakin päätyy ei kuulostais teoreettiselta hyödyltä ainakaan… Vaan eipä tuo iso juttu, kiva postaus joka tapauksessa ja supersuloinen vauva 😍

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 22:24

      Niin, siis D-vitamiinin ongelma on usein se, että ne annetaan tippoina, joissa on öljyjä tai muita ainesosia, jotka on tuntemattomia vauvan suolistolle ja vauvan suolisto ei kestä niitä. D-vitamiini ei siis aiheuta sitä kipua, vaan ne muut aineet. Ja siksi mieluummin hän saa D-vitamiininsa mun äidinmaidosta, joka on vauvan suolistolle sopiva muoto :)

  • Reply Katja / Kurkistus Monday, May 8, 2017 at 12:25

    Aivan ihania kuvia ja niin hurmaava pieni mies 😍
    Tykkäsin tosi paljon tästä(kin) postauksesta; ihana, kun oot jaksanut kirjoittaa pitkästi joka kohtaan. Paljon samanlaisia ajatuksia on itsellänikin näin miltein kahdeksankuisen pojan äitinä 😊

  • Reply Heidi Monday, May 8, 2017 at 22:04

    D-vitamiinista, kokeilkaapa Dluxia – se on suihke ja imeytyy suun limakalvoilta ja näin ollen ei aiheuta mahavaivoja. Saa esim. Lifesta ja Ruohonjuuresta, toimi meillä, kun muista tuli todella pahoja mahavaivoja 😊

  • Reply Heli Tuesday, May 9, 2017 at 10:26

    Moi, saako toivoa postausta :D Mä en todellakaan tiedä mitä oon tekemässä ja mitä kummallisimmat asiat aiheuttaa päänvaivaa – esim. se, mitä tonne lastenvaunujen sisään tarttee?! Joku peitto vaan? Tyyny? Ei kai patjaa sentään…? Eli Minin vaunuvarusteet kiinnostas ♡

  • Reply Laura Tuesday, May 16, 2017 at 23:18

    Aivan ihanaa lukea tällaista postausta vauva-ajasta, yleensä kaikkialla vaan korostetaan sen raskautta. Meillä on kuukauden päästä laskettu aika ja tulin niin hyvälle tuulelle tästä sun kirjoituksesta, odotan vielä kovemmin, että saadaan oma pieni syliin!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post