Masuvaivoja ja vyöhyketerapiaa

Voi että, mihin nämä päivät meneekään. Mini on huomenna jo kuukauden vanha! Täällä odotellaan tätä kirjoittaessa Leijonien peliä ja samalla katsellaan kun vauva kiikkuu rauhallisesti “koliikkikeinussa” nukkumassa. Meillä on ollut aika myrskyisä viikko verrattuna edellisiin, sillä pikkuisella alkoi nähtävästi masuvaivat hieman koventua, ja täällä on itkeskelty tavallista enemmän nyt nämä viisi päivää ja nukuttu öitä tavallista rauhattomammin. En vieläkään voi valittaa, sillä meillä on edelleen verrattain tosi helppoa, vaikka nyt onkin tarvittu tavallista enemmän sylittelyä ja kun mies on takaisin töissä, on ollut kotona päiväsaikaan vain yksi syli tarjolla.

Luin jostain, että pahin masuvaivojen piikki on yleensä n. kuuden viikon iässä ja ylipäätään toinen elinkuukausi on masuvaivojen osalta se rankin. Meillä tää on nyt mennyt niin, että ruoan jälkeen mini on yleensä aika tyytyväinen puolisen tuntia ja sitten alkaa kipuilu. Rauhallisesti sylissä oleva pikkuinen alkaa kiukutella aina vähän väliä hirveetä huutoa, jota kestää pari minuuttia korkeintaan. Näitä tulee sarjana aina muutama ja sitten uni vie voiton. Ei sitä kyllä koliikiksi voi kutsua, kun näitä vähän hankalia hetkiä on ehkä kaksi-kolme päivässä, ja silloinkin itku on vain ajoittaista ja lauhtuu nopeasti. Tekee vaan niin pahaa pikkuisen puolesta, kun selkeästi häneen sattuu ja siksi itkettää. Nukkuminen tuntuu tällä hetkellä olevan se kaikista hankalin osa. Yöt on nimittäin menny ähistessä, puhistessä, ähkiessä ja kitistessä. Eikä siinä, vauvahan nukkuu, mutta äiti ei. Viime yönä tuli nukuttua alle kolme tuntia, sitä edeltävänäkin oltiin aika samoissa mittareissa. Oon herkistynyt reagoimaan jokaiseen vauvan äännähdykseen ja inahdukseen, että en saa nukuttua. Vauva nukkuu kyllä, tosin nähtävästi hieman masuvaivaisena, koska koko ajan ähistyttää ja puhistuttaa.

Kaikennäköistä ollaan kokeiltu, mutta oon tullut oikeastaan siihen tulokseen, että minin masukivut johtuvat meikäläisen suihkutisseistä ja siitä, että ilmaa kerääntyy masuun syödessä. Tuo kun haluaisi syödä aina aika hotkimalla, nälkäinen pikkuahmatti. Oon tauottanut syömistä ja röyhtäytellyt pientä, mutta tuo on aika huono röyhtäisemään, joten ilmaa tuntuu kerääntyvän.

Tänään käytiin uteliaisuudesta vyöhyketerapiassa. Oon googlaillut tuntitolkulla vauvan masuvaivoista, ja tuntuu, että kaikki apteekista löytyvä apu on hyvin vaihtelevin menestyksin toimivaa. Cuplaton, Disflatyl, Gefilus, Rela Drops.. Kaikista tuntuu olevan kokemukset laidasta laitaan, avusta pahentamiseen. Vyöhyketerapiasta taas tuntuu olevan vain positiivisia kokemuksia ihmisillä. Ne negatiivisimmat kokemukset vyöhyketerapiasta tuntuivat olevan lähinnä taloudellisen puolen, eli siitä ei koettu olleen hyötyä, muttei haittaakaan. Löysin Kuopiosta vyöhyketerapeutin, joka hoitaa vauvoja, ja mielestäni 35 euron taksa käynnistä ei ollut kovin paha. Vaikka 70-100 euroa menisikin kankkulan kaivoon, niin ei se paha olisi. Parhaassa tapauksessa vauva saisi rauhan masuvaivoiltaan, mikä olisi ehdottomasti tuon hinnan väärti. Oon toki muutenkin tehnyt vauvalle pierujumppaa ja masuhierontaa, mutta ajattelin että ammattilaisen apu olisi paikallaan, kun en mä tiedä yhtään mitä teen. Kävimme siis tänään vyöhyketerapiassa ja menemme maanantaina uudelleen. Vauvaa hierottiin tänään puolisen tuntia, ja hän vaikutti hyvin viihtyvän käsittelyssä. Meille myös näytettiin miten vauvaa voi hieroa ja helpottaa masuvaivoja. En tiedä liittyykö tämä mitenkään vyöhyketerapiaan, mutta nyt pieni nukkuu tässä vieressäni todella rauhallisesti, kitisemättä ja inisemättä. Voi olla myös sattumaa, koska kyllä jokaiseen päivään on tässä ilman vyöhyketerapiaakin mahtunut rauhallisia päikkäreitä, joiden aikana myös mama on saanut hieman univelkoja otettua kiinni.

Tuossa kun googlailin kaikkea mahdollista, törmäilin jatkuvasti myös Gracon “koliikkikeinuun”. Kuvanmukainen kapistus, joka siis keinuttelee vauvaa edestakaisin eri nopeuksilla. Satuin löytämään moisen myynnissä eräällä tori-myyjällä Kuopiossa ja tein kaupat samana päivänä. Nyt vauva nukkuu rauhaisasti keinussaan, joka oli kyllä tosi hyvä hankinta. Keinu jaksaa keinuttaa loputtoman pitkään ja silloinkin kun äidin pitää tehdä itselleen ruokaa tai vaikka käydä vessassa. Tosin ei olla annettu nukkua tuossa hirveän pitkään, vaan sikeesti nukahtaessaan on tullut siirto omaan kehtoon tai unipesään, ettei ole liikaa tuossa samassa asennossa.

Vyöhyketerapiassa juteltiin tänään vagushermosta, joka voi kuulemma jumissa ollessaan aiheuttaa vatsavaivoja. “Vagushermo kulkee korvalehdeltä niskan kautta alaspäin, hermottaen mm. suolistoa. Sikiö voi joutua olemaan kauankin synnytyskanavassa, niska “juntturassa”, jolloin niskan pehmytkudoksissa saattaa muodostua mikroskooppisen pieniä vaurioita tai jumeja. Tämä voi vaikuttaa vagushermon toimintaan. Vyöhyketerapialla vauvan jännitystilat ja jumit aukeavat ja näin myös vatsavaivat helpottuvat.” Meidän synnytys huomioiden kuulostaa hyvin mahdolliselta. Lisäksi meidän mini tykkää lepäillä ja nukkua aina pää toiseen suuntaan käännettynä, ja terapeutti huomasi tämän heti poitsusta ja epäili juurikin tuota vagushermoa ilmavaivojen aiheuttajana. En tiedä. Välillä kaikki tällaiset luonnonmukaiset hoidot tuntuu ihan huuhaalta, ja välillä taas ne tuntuu paljon luotettavammalta kuin sellaiset “auttaa tai pahentaa” -lääkehoidot. No, katsotaan auttaako pari käyntiä ja saako pieni nukuttua levollisemmin.

On ollut hauska huomata, miten hyvin itse sietääkää vauvan itkua. Okei okei, meillä itketään edelleen max. 30 min päivässä, mutta jotenkin aina ennen ajattelin, että menisin ihan lukkoon vauvan itkusta ja matelisin epätoivon ja paniikin rajamailla. Nyt oon huomannut, että omasta puolestani voisin meteliä sietää vaikka kuinka paljon. Pahinta on vaan se, kun näkee, että toisella on kipuja ja miten surullisena hän itkeskelee. No, onneksi näitä “kohtauksia” tulee ehkä kaksi tai kolme päivässä ja yöt menee edelleen yhdellä yösyötöllä, jolle tyyppi herää tasan syömään ja nukahtaa vielä rinnalla ollessaan.

Muuten täällä on menny tosi kivasti. Vauva kehittyy ihan silmissä ja tuntuu, että on kasvanut ihan hulluna. Kovasti nostelee päätä masullaan, katselee tarkasti kohti ja pari kertaa onnistui leikkimatolla pöngätessään kiepsahtamaan jo masulta selälleen eilen. Mulla on onneks maidon ylituotanto rauhoittunut ja ollaan saatu fiksu ruokarytmi, jossa ei tarvii pumppailla ennen joka syöttöä. Tissejäkään ei kivistä niin älyttömästi ja tuntuu, että on saanut omaa kroppaa vähän “takaisin”.

Käytiin tällä viikolla myös ekassa rokotuksessa, mikä on hyvinkin voinut antaa oman panoksensa masuvaivoihin. Mun isoisällä on ollut tuberkuloosi, joten vauvalle suositeltiin annettavaksi tuberkuloosirokote, joka käytiin siis hakemassa tiistaiaamulla. Rokotuksella ei kuulemma ole mitään sen kummempia sivuoireita, mutta toisaalta kuulemma kaikista rokotteista tulee herkästi hieman masuvaivoja. Mene ja tiedä.

Sellaista tänne. Nyt Leijonia tsemppaamaan! :)

13+

Related Posts

31 Comments

  • Reply Noora Friday, May 5, 2017 at 19:16

    Tuo yksi syöttö/yö kuulostaa hurjan vähältä vauvalle, jolla suurella todennäköisyydellä on ensimmäinen tiheän imun kausi.
    Toivotaan, että vauvan olo helpottaa pian.

    • Reply Anna Friday, May 5, 2017 at 19:44

      Jos vauvalla olisi tiheän imun kausi, joka käskee syömään, hän heräisi itse useammin :) Sitä paitsi se meni meillä jo selkeästi ohi. Muutaman päivän sitä kesti, ja oli kyllä ihan selkeä ero tämänhetkiseen meininkiin.

      Mini muutenkin keräsi kahdessa viikossa sellaisen 700-800 grammaa, että kyllä hän ruokaa saa tarpeeksi, ja häntä ei pidä herättää syötölle turhaan. Hän herää itse kun herää, ja silloin saa syödä niin paljon kuin haluaa. Meillä mini nukahtaa n. 22-23 aikaan, herää lyhyesti siinä 2-3 aikaan ja jatkaa heti uniaan ja sitten herää aamulla seurustelemaan n. 5.30-6.30. Ei tuossa syöttövälit ole koskaan yli 4 tuntia, kerran on tainnut nukkua melkein 6 tuntia yhtä soittoa. Kasvaa, vaipat kastuu tiheään ja on hyvänkokoinen vauva. Ei ole mitään syytä herätellä häntä turhaan. Ja lääkäritkin suosittelevat masuvaivaisille syöttöväliksi vähintään 3 tuntia, jotta suolisto saa levätä.

      Jotenkin tällaiset huolestuneet kommentit tuntuu hirveän typerälle tuntemattomilta ihmisiltä. Kyllä kaksi aikuista varmasti neuvolan ja isovanhempien avulla osaavat aika hyvin huolehtia, että lapsi saa ruokaa tarpeeksi. Muutenkin hieman levottomasti nukkuvaa lasta ei pidä herätellä syömään vaan koska “yksi syöttö per yö kuulostaa hurjan vähälle” periaatteen tasolla. Ei täällä kukaan lasta nälässä pidä. Jos hän on hereillä ja hamuilee ruokaa, hän sitä saa. Eri asia jos olisin postauksessa kysynyt neuvoja ja apua siihen, paljonko vauvan pitäisi heräillä. Silloin tällaiset mielipiteet ja huolenpidot olisi ymmärrettäviä.

    • Reply Noora Friday, May 5, 2017 at 20:33

      Pahoittelen jos muotoilin viestini loukkaavasti.
      Jotenkin en vain ymmärtänyt postaustasi, my bad. Vauva ei juuri siis itke, herääkin vain kerran yössä? Silloin tuskin onkaan tiheän imun kautta. Hyvää jatkoa.

      • Reply Anna Friday, May 5, 2017 at 20:43

        Ei, ei juurikaan itke. Öisin ei itke, päivisin tulee välillä itkukohtauksia. Kitisee, tuhisee äänekkäästi, kääntyilee hirveästi ja on levoton, mutta nukkuu. Selkeästi ilma kiertää masussa ja se häiritsee, muttei itkuun tai heräämiseen asti :) Pitää vaan äitiä aina hereillä :D

        • Reply Anni Saturday, May 6, 2017 at 00:45

          Pakko sanoa väliin, meidän vauvalla tiheän imun kaudet eivät vaikuttaneet öihin ollenkaan. Päivisin tankkaili tunninkin välein ja syöpötteli toisen tunnin mutta yöt nukkui. Ja hän alkoi nukkumaan kokonaisia öitä noin neljän viikon iässä. Erittäin hyvin on kasvanut aina, joten ei kyllä herätetty yöllä vaikka unta tuli kahdeksankin tuntia putkeen :) vauvat on erilaisia!

  • Reply Leena Friday, May 5, 2017 at 20:09

    Moikka! Ajattelin vinkata, että kokeile pienelle osteopaattia vatsakipuun. En tiedä Kuopion tarjontaa, mutta uskon että sieltä löytyisi vaihtoehtoja :)

    • Reply Anna Friday, May 5, 2017 at 20:46

      Joo, tänne tulee pian osteopaatti Helsingistä, joka tekee vauvojen osteopatiaa, niin varasimme hälle ajan :)

      • Reply Kaisa Saturday, May 6, 2017 at 20:35

        Voisikohan hänelle varata vielä aikaa jostain? :)

  • Reply Tsili Friday, May 5, 2017 at 20:29

    Osteopaattia minäkin suosittelisin! Piti kirjoittaa jo synnytyskertomukseen, mutten ennättänyt. Vauvojen hoitoon erikoistuneelle osteopaatille kannattaisi mennä ihan jo tuon rajun synnytyksen vuoksi; vauvalle voi tulla ns. “syntymätrauma” (fyysinen) ja hän voi olla ihan lukossa. Kuopus syöksyi käynnistyksen jälkeen lähestulkoon sairaalan käytävälle ja osteopaattikäynti rentoutti koko ukon niin, että hän näyttikin ihan erilaiselta (mm. otsan seutu, nielu ja vagus sekä pallea). Auttoi hirveästi myös meidän suihkutissi-ahmimis-ylensyönti-vaivoihin ja vauvan hienoiseen toispuolisuuteen. Erittäin lämmin suositus!

    Ja tosiaan; itkut ja kitinät “kuuluvat” niihin ensimmäisiin elinviikkoihin ja tuo ikä tosiaan on sitä itkuisinta ja masuvaivaisinta aikaa vaikka varsinaisia vaivoja ei olisikaan. Fenkoliteetä suosittelen juotavaksi, rauhoitti myös kovasti vauvan vatsaa :)

    Tsemppiä, muistathan levätä kun vauva nukkuu! Nauti lapsivuodeajasta, se menee siivillä 😍

    • Reply Anna Friday, May 5, 2017 at 20:49

      Joo, kiitos suosituksesta :) Fenkoliteestä oon itsekin lukenut ja ajattelin huomenna hakea sitä. Ja osteopatia-aikakin on varattu suositusten perusteella, se on tosin vasta parin viikon päästä :)

      Ja kyllähän varmasti itku ja kitinä kuuluu. Jotenkin vaan haluaa varmistaa, että vauva saa kaiken mahdollisen avun, että pääsee mahdollisimman kivuttomana masuvaivoistaan mahdollisimman pikaisesti, vaikkei ne mitään kovin kamalia vielä olekaan olleet. Ehkä tämä on ensimmäisen lapsen ylihuolehtivan äidinkin tapa reagoida :D

  • Reply E Friday, May 5, 2017 at 20:41

    Kuulostaa yöt siltä miltä meilläkin tuon ikäisenä. Poitsulla silmät kii kyllä öisin mutta silti ähisi ja puhisi. Annoin nukkua mahalteekin eipä siitäkää ollu hyötyä. Tää loppu kyllä noin kuukaudessa ei varmaa ees nii kaua kestäny :D Kuulemma jollai vauvoil on sellanen vaihe. Käytettii cuplatonia about 2kk mut lopetin sit koska aiheutti enemmä puklaamosta. Haluisin kyl tota vyöhyketerapiaa kokeilla iha vaa huvikseeki ku poika tykkää hieronnasta niin paljon ja sama lause “enkä mä tiedä mitä mä teen” 😂😂
    Mutta sana fiilis, silti ei koliikkia ja helpompaa ku monilla muilla mutta kuitenki oli selkeä poikkeevuus oman vauvan tunnetiloissa ni tavallaa se häiritsi..
    Tsemppiä, kyllä ne masuvaivat helpottaa!

    • Reply Anna Friday, May 5, 2017 at 20:45

      Juurikin näin :) Silmät kiinni, nukkuu, mutta kitisee, ähisee ja puhisee. Eli pitää mua hereillä, mies ei herää siihen, kun ei ole niin äänekästä. Itkuun asti menee vaan jos herää tosi nälkäisenä, mutta ensin pitää saada vaippa vaihdettua koska haisuliinina ollaan :D Ja meillä tämä päivä on mennyt itkutta vyöhyketerapian jälkeen, mutta katsotaan miten tilanne etenee, lähteekö rauhoittumaan myös yöt :)

      • Reply E Friday, May 5, 2017 at 20:59

        Jep just näi, ite on hereil siin ähinässä vaikka vauval on silmät kii eikä tavallaa oo hereillä ja mies ei ees koskaan oo kuullukkaa et kuuluis kitinää :D

        Tää on kohta sen 4kk ni on vieläki samanlainen et herää 2-3 krt yössä hamuilemaan tissiä, mut ei avaa silmiä syö
        vaa tyytyväisenä ja nukahtaa uusiks jos ei
        olla haisuliinei ni sit antaa sammua 😂

        Tosiaa piti vielä sanoa että käytettii kans öljypohjasta d tippaa ekana, vaihoin sen sitte vesipohjaseen ni se tais viedä kaikki masuvaivat lopulta. Olin sillai et jumakauta miten tällästäkää voi tajuu😀

    • Reply Kaisu Friday, May 5, 2017 at 21:35

      Meillä taas tuo masullaan nukuttaminen helpotti hieman tilannetta. Toki siitä montaa mieltä ollaan mutta kätkythälyttimen ansiosta olemme uskaltaneet antaa pienen nukkua mahallaan ja paljon levollisemmin tuollain nukkuu kun ei kädetkään pääse niin heilumaan ja huitomaan :)

      Tuntuu olevan kyllä lähes kaikilla noita masu vauvoja ensimmäisten kuukausien aikana. Nimimerkillä, täällä myös monta tuntia googleteltu vauvojen masuvaivoja :D

  • Reply H Friday, May 5, 2017 at 21:49

    Meilläkin oli “suihkutissi” -ongelma, tuntui että maitoa tuli kolmosten tarpeisiin :D ja siihen auttoi kun imetin makuulla, siis selällään maaten niin että vauva makoili mahan päällä :) toivottavasti teidän pikkuiselle on apua osteopatiasta ja vyöhyketerapiasta!

  • Reply Sirpa Friday, May 5, 2017 at 22:16

    Tutulta kuullostaa! Täällä kaverin kanssa molemmat juuri tuon 1kk iässä kauhisteltiin masuvaivoja ja yöpuhinoita. Kaverillä siis lähes saman ikäinen poju kuin mulla. Mä laskin aina, että vauva otti 10 kulausta, sitten tauotin ja yritin röyhtäytellä kesken syönnin jne. Veikkaan, että menee 2vkoa-1kk ja teidänkin Minin masuvaivat on jo poissa. 💕 Toivotaan ainakin! 😊💕

  • Reply Mirka Friday, May 5, 2017 at 22:18

    Tuli muuten mieleeni tuosta synnytyskanavassa jumissa olosta, että oma poikani oli myös syntyessään hetken ahdingossa ja vielä nytkin, ollessaan jo 7-vuotias, menee ihan paniikkiin, jos vaikka hupparia pukiessaan jää päästään jumiin kaulukseen niin, ettei heti saa pujotettua päätään läpi 😣 Uskomatonta, minkalainen muisti ihmiskeholla on!

    Toivottavasti pikkuisen vaivat helpottaa ja saat sinäkin paremmin huilattua 😊

  • Reply ellu Friday, May 5, 2017 at 23:21

    Mä suosittelen viemään vauvan nukkumaan omaan huoneeseen jos vain mahdollista. Itselle se oli ainoa keino kuinka saada unta ja nukuttua yöllä. Vauvan nukkuessa vieressä tai samassa huoneessa en saanut itse nukuttua yhtään. Kun vauva siirtyi omaan sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan äitikin sai unta. Kyllä sen itkun ja heräämisen hyvin kuulee, vaikka välissä olisi kaksi ovea kiinnikkin. :) aluksi toisena ongelmana oli myös se, että aina kun sain vauvan syötettyä ja hän nukahti yöllä uudelleen tyytyväisenä, olinkin itse täysin hereillä ja saatoin valvoa pari tuntia. :/ nykyään äitillä taitaa olla sen verran univelkaa, että nukahdan samantien kun palaan takaisin omaan sänkyyni.
    Tsemppiä jatkoon ja kiitos totuudenmukaisista ja rohkeista postauksista! :)

  • Reply Sini Saturday, May 6, 2017 at 07:41

    Meillä ensimmäinen lapsi lopetti itse yösyömiset 2vko iässä, nukkui 12h yöunet ja tämänpäiväinen (ensimmäinen lapsi nyt 2v3kk) rytmi alkoi sillon. Osittain itse rakensin rytmin. Meille sanottiin heti alussa, että kyllä vauva itse herää syömään. Ja neuvolasta sanoivat kans, että eihän meitäkään herätetä yöllä vaan syömään :’D (toki jos vauvan paino vain tippuu yms niin sehän on asia erikseen.) Samaan rytmiin toinenkin tulla tupsahti, eikä mitään valittamista. (Nuorin nyt 1v4kk) Eikä kaikki vauvat tosiaankaan itke 24/7. Muakin ärsytti kun jotku toitotti mulle “joopajoo, nauti nyt ku vauva nukkuu 12h yössä. Ihan kohta se loppuu!!”. Joo hohhoijaa. Edelleenki täälä nukutaan. Äärimmäisen helppoja lapsia ovat olleet. Älä siis murehdi tulevaisuudesta, äläkä kuuntele jos sulle valitetaan. Joillakin on enemmänkin ongelmia, mutta ei se tarkoita sitä, että kaikilla niitä olisi. Ja tuo vauvan kehitys.. se on uskomatonta, miten nopeaa aika menee. Toisaalta ihanaa nähdä vauvan kehitystä, mutta siltikin haikeaa kun kohta vauva ei ole enää mikään pieni vauva. Ikuinen ongelma :DD

    Paljon onnea pienestä ihmeestä ja tsemppiä arkeen!:)

  • Reply Ronja Saturday, May 6, 2017 at 08:05

    Moikka! Saanko kysyä tuosta isoisäsi tuberkuloosista enemmän? Milloin hänellä oli se ja paraniko siitä? Onko vielä elossa ja paljon tekemisissä vauvan kanssa?
    Kysyn siksi että mulls on LA ensi kuussa, mun isä on sairastanut tuberkuloosin lapsena (oli yli vuoden sairaalassa) ja hän tulee olemaan paljon tekemisisissä vauvan kanssa. Mun neuvolatäti oli silti sitä mieltä ettei tää lapsi tarvi sitä rokotetta. Ja mä en tiä luotanko tuohon. Nimittäin alun neuvolassa kun kysyttiin että oonko ollut leikkauksessa koskaan ja kerroin missä ja milloin niin hän oli sitä mieltä ettei musta tarvi ottaa sairaalabakteeri näytettä. Nyt olin äitiyspolilla TAYS: ssa ultrassa ja he kysyi että mun leikkaushistorialla se näyte olis pitäny ottaa ilman nuuta ja ottivat sen.
    Eli mietin voinko tossa tuborkuloosiasiassa täysin luottaa saamaani neuvoon..
    Kiitos jo etukäteen! Ja tsemppiä minin vatsavaivoihin. Suloinen tapaus on hän! Aijuu ja tervetuloa Tampereelle!!

    • Reply Nipa Thursday, May 11, 2017 at 15:33

      Meillä on äiti sairastanut lapsena tuberkloosin ja nyt vauvalle laitettiin 2pv iässä. Sanoivat, että parempi varautua turhaan, entä sairastuttaa vaarallista tautia. Kannattaa kysyä siellä synnärillä sitten :)

      • Reply Ronja Wednesday, May 17, 2017 at 15:13

        Kiitos Nipa! Mä kyselen siellä siis vielä asiasta! :)

  • Reply Muumimama x 3 Saturday, May 6, 2017 at 08:23

    Itse en taas ikinä pystyisi nukkumaan eri huoneessa vastasyntyneen kanssa! Mutta mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.

    Jos nyt jotakin voisi kokeilla, niin ehkä korvatulpat auttaisi. Et kuule jokaista änähdystä, mutta isommat äänet kyllä pääsee läpi :)

    Tiesithän Anna, että imetettäessä ei välttämättä tarvikaan röyhtäyttää. Tuttipullosta imetettäessä röyhtäytys tarvitaan, koska ilmaa tulee aina väkisin. Imetettäessä imuote on niin tiivis, että ilmaa tulee vähän/ei ollenkaan. Mitään mahtipontisia röyhtäisyjä ei yleensä imetetyiltä lapsilta kuule!

    • Reply Muumimama x 3 Saturday, May 6, 2017 at 08:26

      Itse en osaa valitettavasti nukkua korvatulpilla, kun häiritsee se, että kuulen jokaisen oman nielaisun, hengityksen jne. ihan todella kovasti, mutta varmasti niillä ketkä on tottuneet nukkumaan tulppien kanssa, toimisi tässäkin hyvin.

    • Reply Maria Saturday, May 6, 2017 at 13:37

      Anteeksi nyt, mutta tämä on mielestäni typerä neuvo. Varsinkin, jos vauvalla on ilmaa vatsassa. Tietysti silloin pitää röyhtäyttää se pois. Kyllähän jokainen kuulee itse, mikäli tulee röyhtäyksiä ja silloin ne ovat tarpeen. Itse ainakin röyhtäytin vauvan aina, vaikka täysimetinkin ja aina sieltä röyhtäys tuli ja yleensä ihan kunnollinen. Toivottavasti pienen vatsaongelmat jäävät lyhytkestoisiksi :-)

      • Reply Muumimama x 3 Saturday, May 6, 2017 at 20:50

        Okei, niin kuin viestiin laitoinkin, ei välttämättä tarvi röyhtäyttää. Tottakai, jos vauvalla on ilmaa mahassa, röyhtäytetään.

        Minä vaan neuvolassa tuskailin että en meinaa saada vauvaa millään röyhtäisemään, niin terveydenhoitaja minua näin neuvoi. Meille ei ollut ollenkaan typerä neuvo, vaan itselle se oli uusi asia ja suuri helpotus, kun ei tarvinnut enää esim. yöllä nostaa vauvaa pystyyn ryöhtäilemään, vaan saatiin jatkaa unia suoraan.

  • Reply Sini Saturday, May 6, 2017 at 09:44

    Mä en kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä jotka herättää vauvaa öisin syömään, ja olisin ollu ihka onnellinen jos meijän poitsu olia nukkunu yhdellä syötöllä yönsä! :Dkyllä ne osaa pitää huolta syömisestään.

    Meilläkin vauva kärsi ilmavaivoista ja siihen ei oikeen auttanut muu kuin aika, ja sen kolmen kk jälkeen ne sitten loppuikin niin kuin yleesä sanotaan, tosin ei kokeiltu osteopaattia tai vyöhyketerapiaa :)

  • Reply Fiibaa Saturday, May 6, 2017 at 12:27

    Meillä auttoi vatsavaivoihin se, kun vaihdettiin toiset d-vitamiini tipat (joiden nimeä en enää edes muista) jekovit- merkkiin joka on vesipohjainen :)

  • Reply Aamukahvi Monday, May 8, 2017 at 09:13

    Olen jo 20 vuotta sitten käynyt läpi vauva-ajan, mutta yllättävin apu mitä saatiin mahakipuihin oli supon neljäsosa. Ai kun olisin tiennyt tuon kakkosen koliikkiaikana. Onnea vauva-aikaan!

  • Reply SS Tuesday, May 9, 2017 at 20:55

    Hei. Meillä oli samanlaista örinää öisin suihkutissien takia.Pitkän harkinnan jäkkeen aloitin disflatylin antamisen vauvalle ja voi taivas!!örinät ja murinat loppuivat :)
    Tsemppiä!

  • Reply Muri Friday, May 12, 2017 at 20:29

    Tiedän niin tuon tunteen esikoisen äitinä kun huolestuu, että mikähän toisella nyt on. Tää voi kuulostaa hassulta mutta löysin itse jo raskausaikana kirjan nimeltä “ihmeelliset viikot”. Monet kerrat kun oma lapsi oli todella itkuinen ja googlailin huolestuneena kaikkea mahdollista. Sitten välillä muistin kyseisen kirjan ja sieltä useinkin selvisi, että kyseessä oli ns. Kehitysvaihe. Meillä suurinpiirtein kaikki kehitysvaiheet osuivat aika hyvin kirjassa mainittuihin ajankohtiin. Suosittelen kyllä niin tuota kirjaa kaikille esikoisten vanhemmille. Monet turhat huolet on kyllä kaikonneet kirjaa lukiessa. Kirja on myös hauska väline oman lapsen persoonaan ymmärtämiseen.

    Kyselit kokemuksia osteopatiasta. Itse aloitin käymään rv 20 osteopaatilla hoidossa. Sain avun moneen raskausvaivaan närästykseen, kipuihin, puutumisiin yms. Olin siis ihan vakuuttunut hoidon tehosta jo ennen synnytystä. Käyntiin vauvan kanssa molemmat osteopaatin hoidossa kahden viikon päästä synnytyksestä. Vauvalla oli rintaranka ekalla kertaa melko kireällä ja tavanomaista ylempänä, osteopaatti huomasi asian heti. Asia korjaantui ensimmäisellä käsittelyllä. Meillä myös kärsittiin runsaasta pulauttelusta. Apua saatiin tähänkin vaivaan. Yleensä hoitokertojen jälkeen pulauttelu oli huomattavasti runsaampaa muutaman päivän jonka jälkeen se helpotti. Meillä pulauttelu loppui lähes kokonaan vauvan ollessa n. 3 kuukautta. Ensimmäisen 3 kuukauden aikana käytiin 3-4kertaa osteopaatilla. Ekan vuoden aikana käytiin varmaan 6 kertaa yhteensä. Viimeiset käynnit saatiin helpotusta hampaiden tuloon ja usein yöunet parani selkeästi. Tuon taaperoikäisen kanssa käydään 1-2 kertaa vuodessa nykyisin enää. Koen osteopatian lapsella nykyisin enemmänkin ennalta ehkäisynä siinä ettei kehoon pääse syntymään mitään virheasentoja, jotka altistavat monenlaisille vaivoille aikuisiässä. Itselleni se on sama asia kuin, että ostan lapselle hyvät kengät riittävällä kasvuvaralla ettei tarvi toisen kärsiä jalkavaivoista aikuisena.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post