Hetkiä arjessa

(Haalari KappAlh Newbie, pipo H&M)

Sain tuossa jokin aika sitten kommenttia, että blogiani ei pysty lukemaan, koska täällä menee asiat liian positiivisesti ja helposti. Että olisi kiva, kun täällä lukisi niistä maitotahroista paidoissa ja muusta todellisesta. Tosiasia on se, että en mä pane merkille tuollaisia asioita sen kummemmin. Iloitsen niistä ihanista hetkistä ja ne pyyhkivät yleensä heti kaiken negatiivisen pois. Esimerkiksi eilen poitsu valvoi illalla melkein kolme tuntia, ja kitisi siitä ajasta varmaan tunnin. Halusi tissille, mutta siellä halusi vaan leikkiä ja raivota välillä nännille, vaippa vaihtui ja sylissä sai olla, mutta koko ajan jokin kiukutti, jopa niin, että taisi päiväkohtainen itkun määrä kerrankin kiepsahtaa sinne vartin kohdille suunnilleen. Siinä oli sekunnin ajan sellainen epätoivoinen hetki, että apua, nytkö se huuto alkoi. Sitten hän nukahti, vietiin kehtoon ja sinne hän jäi nukkumaan. Puolen tunnin päästä hain makkarista jotain vielä ja katsoin kehtoon. Oli pakko jäädä ihailemaan, miten ihana vauva meillä onkaan. Se huutaminen ja kiukuttelu oli muisto vaan, ja ei ois haitannut yhtään vaikka tyyppi ois herännyt jatkamaan siitä samoin tein. Jokainen äiti ehkä tunnistaa tämän.

Eikä vauva-arki meilläkään ole pelkkää ruusuista ihanuutta, vaan sisältää paljon hauskoja hetkiä ja ehkä pieniä negatiivisiakin osia. Pakko kylläkin sanoa, että nämäkin ovat lähinnä aiheuttaneet naurua. Kyyneleitäkin, mutta vain niitä, jotka on tullu niin kovasta nauramisesta. Ihan samalla tavalla täällä kuin missä tahansa muussakin vastasyntyneen perheessä sattuu kaikkea kaaripissoista siihen, että vaatteet pitää vaihtaa viiden minuutin välein, kun välissä tulee puklu paidalle. En vaan jotenkin halua blogissani keskittyä näihin asioihin. Ensinnäkin, tietyllä tapaa se kaikista sellainen eniten arkinen tekeminen ei mielestäni kuulu blogiin. Se on meidän perhe-elämän pieniä hetkiä, jotka on meille yksityisiä. Vaikka kerronkin aika avoimesti blogeissani elämästämme, jotenkin se sellainen arjen normaalius on meidän “omaa”. Vaika selittää. En myöskään itse kaipaa blogeilta inhorealismia. Mä kaipaan blogeista kivoja ja positiivisia kokemuksia ja haluan niitä tarjota omalla blogillanikin.

(Converset lahja, body ja pipo H&M, housut John Lewis)

Mielestäni vaatii lukijalta hieman medialukutaitoa, että ymmärtää, että kaiken sen kivan ja positiivisen takana on kuitenkin ihan normaali tavallinen elämä. Niin kuin esimerkiksi eilen, kun tuon iltakitinän tuoksinnassa annoin vauvan roikkua syömässä, vaikka tiesin, ettei hänellä ole nälkä. Tiheän imun kausi ja nähtävästi haluaa leikkiä tissillä, niin annoin. Samaan aikaan mies laittoi valmiiksi Disflatyl- ja Rela Drops -tippoja ja kysyi, josko saisi lusikkaan hieman maitoa, ettei tarvii jääkaapista lämmittää. Yritin toisella kädellä puristaa vasemmasta rinnasta maitoa lusikkaan, samalla kun vauva hyökkäili oikean rinnan kimppuun. Lopputulema oli se, että vasen tissi suihkusi täysin hallitsemattomasti muutamien pisaroiden sijaan.. Ei paljoa lusikkaan kerääntynyt. Nauroin katketakseni sitä tilannetta sohvalla. Mies säntää antamaan toista harsoa, mulla on molemmat tissit tiskissä ja toisesta suihkuaa maitoa kun toisessa roikkuu yksi takiainen, joka hyökkäilee siihen kiinni hassusti äännähdellen.

Tätä tämä elämä nyt on.

Näitä hetkiä on jokaikinen päivä meidän elämässä tällä hetkellä. Useita päivässä. Maitotahroja ei onneksi ole vielä tullut paidoille läpi missään kodin ulkopuolella, mutta äidinmaitoa on silti vähän joka paikassa. Unohdan jatkuvasti, että mulla on imettäessä maidonkerääjä toisella rinnalla ja kumarrun imetyksen jälkeen nostamaan jotain lattialta. Sen jälkeen koko maito onkin matolla tai lattialla. Onneksi joku mun lukija kertoi kommenteissa tekevänsä samaa, niin enpähän ole ainoa, joka ei vaan opi! Benji rakastaa liivinsuojuksia ja harsoja, ja joka kerta kun silmä hetkeksi välttää, on sillä käsittelyssä joku moinen, jos sellainen hänen yltämiskorkeudelleen unohtuu. Sohvalle ei enää voi jättää hetkeksikään mitään vauvan tai äidinmaidon tuoksuista, koska se on sen jälkeen Benjillä. Meillä käy pesukone about joka päivä, koska maitoa päätyy aina mun paidalle tai vähintäänkin rintsikat on sisältä aivan märät maidosta. Liivinsuojuksesta huolimatta ja vähintään kerran päivässä. Maito kuivuu niin kovaksi, että rintsikat on aina pakko pestä, muuten tuntuu siltä kuin hiekkapaperia käyttäisi. No, toisaalta täällä riittää koko ajan lakanoita, harsoja ja muuta pestävää, että pesukone on kummasti vähintään kerran päivässä käytössä.

(Pipo H&M, tossut Zara, haalari KappAhl Newbie)

Minulla ei ole mitään ongelmaa kertoa arjestamme inhorealistisin silmin, mutta kun mä en osaa nähdä mitään tällaisia hetkiä negatiivisena. Vauva kiukuttelee syystä, silloin kun kiukuttelee. Joko masu on hieman kipeä tai sitten liittyy tähän tällä hetkellä olevaan tiheän imun kauteen. Kyllä, täällä on kaikesta päätellen ollut pari päivää sellainen. Ihmettelin jo yksi yö, miksi vauva herää kitisten parin tunnin välein, kunnes sitten tajusin, että taitaapi olla se neuvolassakin varoiteltu kolmen viikon kohdalla tuleva tiheän imun kausi. Maidon tuotanto on edelleen sillä tasolla, että vauvalla ei pitäisi olla mitään tarvetta tilailla lisää, mutta kaipa tuo on aika biologian sisäänrakentamaa. Vauva on siis pari päivää kitissyt hieman enemmän, joskin on edelleen ihan älyttömän helppo ja tyytyväinen tapaus. En valita hetkeäkään. Viime yönä olin illan kiukkuilun jälkeen varautunut siihen, että ei paljoa unta tule. Mutta vauva nukahtikin 23, heräsi 5 ja seuraavan kerran 8 ja sitten taas 11.30. Viiden ja kahdeksan herätyksillä tuo jaksoi valvoa n. 10 minuuttia. Imetin sängyssä, vauva nukahti sikeästi viereeni ja siirrettiin kehtoon jatkamaan unia. Ei kitinää, ei mitään. Vartin herätyksiä molemmat, silmät kiinni puoliunessa syömistä ja takaisin unten maille. Ehkä hän siis on päässyt yli tuosta tiheän imun kaudesta parissa päivässä tai sitten hän vain yön ajaksi unohti tilaushommat :D Miten vaan, olen tyytyväinen, me saimme nukkua nimittäin melkein 11 tuntia kahdella lyhyellä herätyksellä.

Nyt tyyppi nukkuu päikkäreitä ja mulla on sitä jo melkein ikävä. Tätä tää arki mulle ainakin tällä hetkellä on. Maailman ihanin perhe ja maailman suloisin vauva, joka on välillä hetken kiukkuinen, mutta suurimmaksi osin tyytyväinen veikeä vauva.

45+

Related Posts

38 Comments

  • Reply Miina Saturday, April 29, 2017 at 13:49

    Hoitaako miehesi Benjin ulkoilutuksen aina aamuisin? Mietin vaan noita 11h unia. Meilläkin koira ja alussa vauvan kanssa koin raskaaksi sen, että aina piti miettiä myös koiran ulkoilutukset ja sen kanssa ajan viettämisen, koska halusin edelleen hoitaa myös sen mahdollisimman hyvin.

    • Reply Anna Saturday, April 29, 2017 at 14:34

      Joo, mies hoitaa Benjin ulkoilut tällä hetkellä :) Tosin Benji on niin aamu-uninen, että se käy aamulla vaan takapihalla pissillä, ja sitten pääsee kunnon kävelylle joskus puolenpäivän aikoihin, jolloin hän itsekään ensimmäistä kertaa kokee halua nousta sohvalta :D

  • Reply Maiju Saturday, April 29, 2017 at 14:05

    Itse tykkään lukea sun blogia juuri siitä syystä, että täällä ei keskitytä kaikkeen negatiiviseen. Varmasti jokaisessa perheessä varsinkin ihan vastasyntyneen kanssa välillä väsyttää tai on joka paikka puklussa/maidossa jne jne, mutta itse pyrin aina keskittymään meidänkin elämässä siihen kaikkeen positiiviseen. Meillä on kaksi tervettä lasta ja elämä on aika ihanaa. ❤Mää saan itse jatkuvasti kavereilta kommenttia etten tiedä lapsiarjen raskaudesta mitään ja ollaan päästy liian helpolla. Musta tollaset on todella omituisia kommentteja sillä jokaisessa perheessä on ne omat kompastus kivet. Se jakaako niitä kaikille ja avautuu kaikesta huonosta on eriasia. Enkä sano ettei saisi niistä ei niin kivoistakaan asioista kertoa, mutta mulle ne on vaan meidän elämää enkä niitä sen enempää korota jalustalle. Nautin meidän hektisestä arjesta täysillä. 😊 Ihania vauvan tuoksuisia päiviä teille!

  • Reply Rv 38+1 Saturday, April 29, 2017 at 14:09

    Hei. Olen samaa mieltä, ettei inhorealismista tarvitse kirjoittaa. Itse en sellaista niinkään tykkää edes lukea, näin viimeisillään raskaana ollessa. Erehdyin jossain vaiheessa raskautta katsomaan erään nuoren youtubettaja äidin videoita, mitkä oli mm. otsikoitu äitiden tabut jne…
    Sellaiset saavat hetkellisesti jopa sellaisen “mihin olenkaan ryhtynyt” olon.Minä haluan lähtökohtaisesti suhtautua positiivisesti tulevaan vauva-arkeen, jos nyt sitten tulee koliikkia tms, niin miksipä sitä ainakaan etukäteen murehtisi. Luulen, että positiivisella asennoitumisella pääsee hetkellisistä vauvan kiukkukohtauksista nopeammin ylitse..
    Minä jouduin siitä useasti vanhemmille työkavereilleni sanomaan, että olkoot äitiys sitten minkälaista tahansa, en ainakaan etukäteen sitä ala murehtimaan. Nimittäin sai päivittäin kuunnella niitä “nauti vielä kun voit nukkua”, “eihän sitä vielä varmaan osaa äidiksi tulemista ressata,mutta odotapas vaan” jne..

    • Reply Katri Sunday, April 30, 2017 at 15:54

      Hitto noi odotas vaan ja nauti kun voit kommentit on rasittavia! Joku kysyi, kun meidän poika oli ihan vauva, että itkeekö paljon. No ei itkenyt. “No odotas vaan, kyllä se vielä alkaa!”. Ihan niinkun toivottaisiin, että itku alkaa :D Tai jotenkin tosi ärsyttävää. Noh, eipä se itku missään vaiheessa alkanut, poitsu nyt reilu 1v :D Miksei voi vaan sanoa, että no hei, sepä kiva ettei teillä itketä, eikä tollain manailla. Ärrrsyttävää!

      • Reply Essiiij Tuesday, May 2, 2017 at 14:36

        Mua kanssa ärsyttää suunnattomasti tämmöset kommentit! Nyt kun lähipiirissäkin on paljon vauvoja putkahdellut ja näiden tulevien vanhempien seurassa aikaa vietetty ja säännöllisesti kuullut heidän saavan kommentteja tyyliin “nukkukaa nyt vielä kun voitte, seuraavaan pariin vuoteen turha edes haaveilla kunnon yöunista”. Jotenkin oikeen pelotellaan ja uskotellaan että pelkkää kärsimystä se vauvan kanssa eläminen sitten on. Ne hyvät hetket tuntuvat olevan sekuntien mittaisia häivähdyksiä. Itselläni ei kokemusta ole aiheesta, mutta silti ärsyttää tälläinen kommentointi.

  • Reply Alegne Saturday, April 29, 2017 at 14:20

    Vitsi miten nauroin tolle teelusikkastoorille! Omasta mielestä on kiva kuulla juurikin positiivisia juttuja, kunhan on aitoa. Vaikken äiti olekaan, niin sen verran oon kuullut että en hetkeäkään ole uskonut etteikö siellä olisi päästy kokemaan myös kaiken maailman kakkaräjähdyksiä, väsyneitä mokia ja muita kommervenkkejä.

    Ymmärrän ihmisten halun ja uteliaisuuden kuulla realistisempaa kerrontaa, mutta sitä en tajua, miksi se halu pitää keskittää juuri negatiiviseen? Miksi ihmeessä ihmisten on päästävä lukemaan ja todistamaan että muilla menee huonosti? Tuntuu että joltain on todellakin elämältä pohja pois jos joku muu on onnelliselta ja osaa nauttia hyvistä hetkistä.

    Pitäkää te toi mahtava asenne, hyvää vappua!

  • Reply Heidi Saturday, April 29, 2017 at 14:52

    Kiitos, kun on olemassa sellaisiakin äitejä, jotka ei vaan valita! Tuntuu, että oikein kilpaillaan kenellä on itkuisin vauva ja kuka nukkuu vähiten… Ihanaa, kun siellä arki sujuu hyvin ja tunteet on noin positiiviset. Negatiivisia asioita oikein kaivellaan nykyään esiin.. Voisit olla seuraava Marja Hintikka hieman positiivisemmalla otteella: Meillä ei ole pyykkivuoria, teemme itse vauvankin ruuat ja olemme iloisia ja tyytyväisiä lapsiarkeen!

    Olen itse kokenut sekä helpon vauvan että koliikkitapauksen ja väsymyksestä ym. huolimatta koin tärkeänä pysyä positiivisena enkä lähtenyt mukaan valittamaan negatiivisiin hiekkalaatikkokeskusteluihin.. Uskon, että se auttoi, kun osasi kertoa ystäville huonoista hetkistä ja väsymyksestä, mutta ei tehnyt niistä ns. numeroa.. Ja meillä kyllä siivottiin, pyykättiin ja kokkailtiin koliikkivauvan ja alle 2v vilpeltäjän kanssa.. Ja niin ei olisi tarvinut tehdä vaan olisin ollut oikeutettu sotkuiseen kotiin ja valmisruokiin..ei sellaisesta olis tullut sen parempi mieli vaan päinvastoin. Suututinkohan nyt kuinka monta lukijaa…? :D

    Minä ainakin jatkan ilolla lukemista :) Kyllä kaikkia joskus väsyttää ja ärsyttää ja raivostuttaakin..kaikki äidit tietää sen, mutta ei ne ole ainoita asioita, joista saa puhua.

  • Reply Katariina Saturday, April 29, 2017 at 15:02

    Minusta tämä vauvablogi on aivan ihana, vaikka vauvahaaveet eivät ole ajankohtaisia itselleni vielä useisiin vuosiin! Olen kanssasi samaa mieltä tuosta medialukutaidosta: lukijan vastuulle jää ymmärtää, että rivien väliin mahtuu normaalia, joskus takkuilevaakin elämää. Sitä paitsi oletkin mielestäni kirjoittanut blogeihisi mukavan realistisia postauksia. Toivottavasti vauva-arkenne jatkuu yhtä mukavasti!

  • Reply Katja / Kurkistus Saturday, April 29, 2017 at 15:06

    Heippa pitkästä aikaa!

    Ihan ekana tuhannesti onnea vauvasta! Hän on kyllä todella suloinen pakkaus :)

    Mun mielestä on tosi hölmöä, että oot nyt jo saanut tollaisen kommentin. Ei sillä, että tollainen kommentointi asiallista olisi muutenkaan, mutta kolme viikkoa on todella vähän tässä kohtaa. Toivottavasti en nyt kuulosta sellaiselta ärsyttävältä “ootappa vaan” kommentoijalta, mutta siis kyllähän vauvan kehitykseen mahtuu kaikenlaisia vaiheita, ja vastasyntyneen kanssa on monelta osin vielä todella iisiä.

    Oon lukenut innolla ja monissa kohdissa nyökytellen kaikki sun postaukset, vaikka en hetkeen olekaan ehtinyt kommentoimaan. Kirjoitat ihailtavan avoimesti mun mielestä (esim synnytyskertomus ja alkoholinkäyttö) eikä mulle kyllä ole tullut mieleenkään kaivata mitään “todellisempia” postauksia. Toisaalta en näe omaakaan vauva-arkea minään kärsimysnäytelmänä, vaikka kaikenlaisia vaiheita tähän reiluun seitsemään kuukauteen on mahtunutkin ja hetkittäin on ollut todella rankkaa. Oon kuitenkin onnistunut aina pitämään mielessä sen, että kyse tosiaan on hetkistä ja ohimenevistä, asiaan kuuluvista kehitysvaiheista.

    Kaikkea hyvää teidän arkeen :)

  • Reply Nina Saturday, April 29, 2017 at 15:07

    Vaikkei itselläni lapsia olekkaan, eikä ehkä tulekkaan,niin tykkään lukea tätäkin blogiasi juuri siksi, että olet niin positiivinen! Et keskity niihin negatiivisiin asioihin vaikka niitä varmasti tapahtuu, vaan annat positiivisten asioiden olla kantavana voimana. Kerrot asioista juuri sillä tavalla kuin itse haluat :) ihanan söpö poika on kyllä!

  • Reply Saara Saturday, April 29, 2017 at 15:32

    Itselläni on kohta kaksivuotias poika, joka oli koliikkinen ja näin ollen myös raskashoitoinen vauva. En kertaakaan valittanut vauva-aikaan kenellekkään mistään vauvan hoitoon liittyvästä, sillä vaikka oma lapseni oli vaativa hoidettava ei hänen hoitonsa tuntunut minusta yhtään sen vähemmän ruusuiselta, kuin jos hän olisi ollut “helppo” vauva. Oman vauvan tarpeisiin vastaaminen tuntui luonnolliselta ja onnelliselta, ei niissä ollut mitään kauhisteltavaa. Lisäksi koin, että keskittymällä positiiviseen sen sijaan että valittaisi lapsesta koko arki pyörii mukavammin. Usein huomasin tämän asennoitumisen ärsyttävän toisia äitejä, jotka sitten kommentoivat tyylillä “no ootappa vaan, niin—“. Olen kyllästynyt mammojen ankeaan valitukseen. Onnea kauniista lapsesta ja tästä ainutlaatuisesta ajasta, jota nyt elätte. 😊

  • Reply LLL Saturday, April 29, 2017 at 15:37

    Maailmaan mahtuu niin paljon negatiivista, että on vaan ihana lukea juttuja jotka keskittyy siihen positiiviseen! En muista onko jossain jo joskus mainittu, mutta mistä olet hankkinut tuon ihanan jumbolangasta neulotun viltin jonka päällä vauva makoilee?

  • Reply maria Saturday, April 29, 2017 at 16:56

    Ei hitsi mä naurahdin tolle, miten pyytää pientä tilkkaa maitoa lusikalle ja lopulta lentää kaaressa :D Musta tää sun blogi on ihana just siks, koska täällä ei oo negatiivista energiaa! Keep going :)

  • Reply Pauliina Saturday, April 29, 2017 at 17:52

    Minulla on kolme lasta, joista tämä nuorin on aivan ihana, super tyytyväinen ja aurinkoinen tapaus. Ei ole paljoa valvottanut tai ollut muutenkaan mitään ihmeempiä “vaivoja”. Siitä toisesta ääripäästäkin kun on kokemusta niin onhan tällaisen tyytyväisen vauvan kanssa koko vauva-aika aivan ihanaa ja ihan eri tavalla pystyy itsekin nauttimaan ilman kammottavaa univajetta ja epäilyksiä omasta kyvystä hoitaa vauvaa joka vain lohduttomasti itkee tuntikausia öisin, vaikka kaikkesi teet hänen oloansa helpottaaksesi.

    Mä oon kyllä aina rakastanut vauvanhoitoa, haastavista vauva-ajoista huolimatta.<3 mutta pakko myöntää ettei se asenne vaikeimpina hetkinä ole ollu aina niin positiivinen ja varmaan olisin halunnu nämä vaaleanpunaiset vauva unelma hattarat jättää näkemättä silloin kun on ollut tosi epätoivoinen olo.

    Joten tavallaan voin ymmärtää sitä kommentoijaa, vaikka tietysti vähän typeräkin tuollainen kommentti on. Mutta ehkä hänellä on just nyt se haastava vauva tai vaihe meneillään. (Tsempit kaikille<3)

    Ihanaa että teille on sattunut näin tyytyväinen tapaus ja huippua sun asenne on noin positiivinen! :) sekin auttaa pitkälle.:)

  • Reply Lo Saturday, April 29, 2017 at 17:56

    Itselläni on kotona 8 kk vauva kenen kanssa kaikki on ollut helppoa. Totta kai on ollut yksittäisiä öitä, rintatulehdukska, yms mutta kun suurin osa on onnea olisi tyhmää keskittyä yksittäisiin huonoihin hetkiin. Keskittykää siihen onneen ja kerätkää siitä voimaa! Aina elämä ei ehkä ole ja nuo muistot ja tunteet antavat voimaa. Suomessa myös usein ajatellaan että vauva-ajan kuuluu olla rankkaa. Mutta ei se kaikilla todellakaan ole!

  • Reply Tiina Saturday, April 29, 2017 at 19:08

    Moi! Onneksi olkoon ihanasta pikkupojasta! Mulle ensimmäiset viikot ja kuukaudet oli itselle todella herkistävät aikaa. Ekan pari viikkoa mulla oli myös selkeä baby Blues ja elämä tuntui väliin uskomattoman ihanalta, mutta vauvan nukahtaessa saattoi alkaa ahdistaa. Kiinnostaisi tietää, onko sulla ollut tällaista, mutta toisaalta en ehkä itsekään lähtisi kertomaan siitä 40 000 lukijan blogissa…. Ja hyvä että nuo asiat naurattavat, semmostahan se on :) mua naurattaa tällä hetkellä hirveästi kun meidän pikkumies reilu puoli vuotta päristelee sosetta ympäri keittiötä… :)

  • Reply Larppa Saturday, April 29, 2017 at 19:22

    Mun mielestä on ihanaa, että keskityt positiivisiin asioihin. Tai ehkä ennemminkin ihanaa, että näet asiat positiivisesti. Jotenkin itseäni harmittaa, kun muiden äitien kanssa jutellessa keskustelu menee helposti sellaiseten negatiivisten asioiden vertailuksi. Olisi kivampi keskittyä siihen, miten ihania ne meidän pienet on. Toisaalta tällaiset keskustelut on hyvää vertaistukea ja auttaa ymmärtämään, ettei ole yksin samanlaisten “ongelmien” kanssa. Tuoreena äitinä helposti itse ainakin saatan miettiä, tekeekö muiden lapset näin tai johtuuko tämä minusta tai teenkä jotain väärin. Usein saan kuitenkin huomata, että muilla on ihan samanlaisia ajatuksia. Eikä tämä kuitenkaan tarkoita, etteikö kaikki tietäisi kuinka rakas oma lapsi on vaikka joskus keskustelu olisikin sävyltään negatiivisempi 😊

  • Reply Anomuumi Saturday, April 29, 2017 at 21:05

    Mä en itse lapsia halua, mutta tykkään lukea tätä blogia just siks, että tää on alusta asti ollu positiivinen. Sun elämä on niin erilaista, joten siksi kiinnostaa tää vauvablogikin. Toki jos tää ois täynnä vauvan kitinöitä, vatsavaivoja yms niin luultavasti jättäisin lukematta, koska ne asiat ei mun elämää kosketa. Kun taas positiiviset jutut piristää aina! Ja toi lusikka-stoori oli huippu, lisää tollasia hauskoja sattumuksia, jos/kun niitä tapahtui :D

  • Reply Leena Saturday, April 29, 2017 at 22:48

    Komppaan kanssakommentoijia; tykkään blogin positiivisesta asenteesta! Pakko jakaa oma muisto vauva-ajalta kun meillä miehen kanssa muodostui hyväksi vitsiksi maidonkerääjän mainostettu “kätevä kaatonokka”. Mulla oli myös ihan järkyt suihkutissit ja maidonkerääjä aina ääriään myöten täynnä imettäessä. Noh, siinä sitten kun vauva irrotti rinnalta niin yrität taiteilla kerääjän kanssa keittiöön ehkä jopa pakastaaksesi maidon niin tuo “kätevä kaatonokka” lorotti maidon noin 9 kertaa kymmenestä sänkyyn, sohvalle, lattialle, matolle, tiskipöydälle, päälleni, vauvan päälle!! Nyt naurattaa, silloin otti välillä myös päähän! :D Nauttikaa vauva-ajasta ja tervetuloa Tampereen seudulle! :)

  • Reply Anniina Saturday, April 29, 2017 at 23:40

    Kylläpäs nauratti tuo teelusikka-episodi! :D Helpommalla tässä elämässä pääsee, kun ei ota asioita – tai itseään – liian vakavasti :)

  • Reply nuppunen Sunday, April 30, 2017 at 01:04

    Tulipas tuosta maidonkerääjillä loiskimisesta mieleen ilta esikoisen alkutaipaleelta. Olin juuri saanut vauvan nukahtamaan ja siirtänyt hänet omaan sänkyynsä, kun kumartuessa unohdin maidonkerääjän ja loiskautin sieltä maidot suoraan vauvan päälle ja sänkyyn :D Eipä siinä muuta kuin vauvan vaatteet ja lakanat vaihtoon…

    Vauva-arki saa olla helppoa ja ihanaa! On hyvä, että siitäkin kirjoitetaan :)

  • Reply Muumimama x 3 Sunday, April 30, 2017 at 09:01

    Hei Anna,

    Onnea pienokaisesta, hän on todella suloinen ja kaunispiirteinen vauva! Te näytätte niin onnellisilta yhdessä <3

    Minulla on kolme lasta ja olen kaikkien vauva-vuodesta nauttinut täysin siemauksin ja pystyn täysin samaistumaan siihen, ettei noihin ajanjaksoihin vain kuulunut negatiivisia tunteita!

    Paras neuvo, jonka aikoinaan esikoiseni kanssa sain, oli se että tissi suuhun aina, kun vauvaa itkettää/väsyttää/masua vääntää tms. Tissi auttaa kaikkeen ja liikaa maitoa vauva ei saa varmasti. Minun lapset eivät ole itkeneet juuri ollenkaan juuri tästä syystä. Toki imettäminen on sitovaa ja sohvan nurkassa on istuttu pitkät tovit, mutta mikäpä olisi ihanampaa, kuin tuijotella suloista, tuhisevaa tyyppiä tissillä :) Toki voi lisäviihdykkeeksi vielä mukaan ottaa hyvää lukemista tai Netflixiä. Ja me ollaan aina myös liikuttu paljon, mutta olenkin imettänyt joka paikassa. Harsolla saa hyvin peitettyä pienen ruokailijan.

    Paljon puhutaan koliikista. Arka aihe mennä sanomaan ääneen, mutta näin anonyymisti.. Minusta koliikki on vähän keksitty juttu ja erittäin helposti sanotaan, että meidän vauvalla on koliikki ja hän itkee paljon. Voin väittää, että 90% näistä tapauksista ei ole älytty sitä, että vauvalla vaan on nälkä/maha kipeä ja äidinmaito auttaisi siihen. Korvikkeet ovat asia erikseen, koska ne eivät kuitenkaan ole luonnollisin ravinto vauvalle ja usein saattavat aiheuttaa juuri niitä mahavaivoja. Tiedän, että osalla imetys ei vain onnistu ja se on kyllä suuri harmi. Itselläkin on ollut alussa ongelmia, maidon pakkautumista, rintatulehdusta, sammasta nänneissä, helvetillinen kipu jne jne, mutta en todellakaan ole antanut näiden häiritä, vaan olen jatkanut ongelmista huolimatta ja lopulta kaikki on sujunut hyvin. Aika usein se kipu kuuluu ensimmäisiin viikkoihin, jopa kuukausiin, kun nännit totuttelee uuteen rasitukseen ja venytykseen, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa.

    Ja olen 100% sitä mieltä, että korvikkeilla kasvaa vauvat aivan yhtälailla ja saavat saman hellyysannoksen äidiltä/isältä lämpimässä sylissä myös pullosta. Masuvaivoja kuitenkin voi olla enemmän ja tätä ns. koliikkia.

    Ihania hetkiä vauvan ja perheenne parissa, aivan mahtavaa on ollut seurata lempiblogaajan muuttumista vaimoksi ja äidiksi :)

    Hauskaa kevään jatkoa, teillä on ikimuistoinen ja ihana kesä tulossa!

    Ystävällisesti
    Muumimama x 3

    • Reply Paula Sunday, April 30, 2017 at 19:19

      Entäs sit ku on vauva, jolle kelpaa tissi vaan oikeesti nälkäsenä ja raivostuu, jos muulloin yritetään tyrkyttää (mikä oli mullekin yllätys tissihiiri-esikoisen jälkeen). Kaikki vauvat on erilaisia ja eri jutut toimii, joten yleispäteviä neuvoja en lähtis kovin kevyesti heittelemään. En mä kyllä varsinaisena koliikkivauvana pitäis meidänkään tyyppiä, se ei vaan osaa nukahtaa iltasin ja väsymys purkautuu karjuntana.

    • Reply Lisa Monday, May 1, 2017 at 14:31

      Hahhaaaa! Sain kyllä päivän naurut, muumimama X 3! Harvoin oon nähnyt tällaista yleistystä. Hyvä, jos sinun lastesi kanssa on toiminut se, että työntää tissin suuhun. Älä kuitenkaan viitsi tuntea siitä tuollaista paremmuutta! Tiedätkö, kaikki vauvat ei todellakaan ole sellaisia. Tiedätkö, että se kultainen äidinmaito ei ihan kaikkia ongelmia ratkaise!

      Ja tuo kommentti koliikista… (“koliikki on vähän keksitty juttu”) Voi hyvänen aika! Kumpa olisit käynyt meillä muutama kuukausi takaperin. Voin kertoa, että oon onnellinen, että koko perhe ollaan vielä jotenkuten täysijärkisiä. Siinä sulle “keksitty juttu”. Älä kiitos puhu sellaisesta, mistä sinulla ei ole hajuakaan.

    • Reply Saara Monday, May 1, 2017 at 16:07

      On tietenkin helppo heitellä lukuja, että 90% “koliikista” on keksittyä, kun ei olla vauvan todellista vaivaa älytty. Toinen juttu on sitten osoittaa näille lukemille muuta pohjaa kuin omat ja naapurin kokemukset.

    • Reply Yenna Sunday, May 28, 2017 at 07:08

      “olen 100% sitä mieltä, että korvikkeilla kasvaa vauvat aivan yhtälailla ja saavat saman hellyysannoksen äidiltä/isältä lämpimässä sylissä myös pullosta. Masuvaivoja kuitenkin voi olla enemmän ja tätä ns. koliikkia.”
      Eli sun mielestä koliikki on keksitty juttu ja johtuu suurimmilta osin korvikkeesta?
      Mä en tätä pahalla sano mut ku 8 kuukautta kuunteli kun lapsi huusi 18h/päivä ni jos olisit tullu tollast sanoo päin naamaa olisin kyllä läväyttänyt :D itki niin imetyksellä, eri imetysdieeteillä, Korvikkeella ja jopa kun kiinteitä alettiin syömään.

  • Reply Sophie Sunday, April 30, 2017 at 09:41

    Voi Anna, kyllä vauvavuodesta saa nauttia ja pitääkin, etenkin jos on ihana helppo vauva!

    Minä rakastin vauva-aikaa. Oli niin ihana kun lapseni oli niin helppohoitoinen, iloinen, hyvin syövä. Imetys onnistui ja hän nukkui pitkiä unia.
    Minua oltiin niin peloteltu kuinka kamalaa ensimmäinen vuosi tulisi olemaan, että tuntui lähes syylliseltä vastata sukulaisille ja tuttaville että hei, meillä menee tosi hyvin. Tuntui, että kaikki odottivat minulla olevan tuplasti kamalampaa kuin muilla uusilla äideillä, etenkin kun sain lapsen yksin. Ja huomattavasti auttaa juuri tuo asenne, että sotku ja itku kuuluu vauvan elämään, koska niinhän se on. Huumori auttaa huomattavasti :D
    Vauva-aika oli minulle parasta aikaa elämässäni. Toki oli rankkoja hetkiä, mutta oli niin ihanaa <3 voin sanoa että vahvasti uhmaisen 2-vuotiaan kanssa on rankempaa ja haastavampaa kuin koskaan :D

    Nauti Anna jokaisesta hetkestä. Se ensimmäinen vuosi on niin ihana <3

  • Reply Taija Sunday, April 30, 2017 at 10:23

    Luin kommentin johon viittaat ja hyvin siihen vastattu tämä. Ehkä joitakin saattaa ärsyttää kun kerrot että on helppo vauva ja sait nukuttua, jos toinen on valvonut koko yön oman vauvan kanssa, niin kai siinä saattaa sitten tulla sellainen ärsytys että miksei meillä mene noin helposti. Sitä en kyllä ymmärrä miten negatiivisemmat blogipostaukset siihen auttaisivat. Nimenomaan se asennemuutos on ainoa mikä toimii, ajatella että meillä tää nyt menee näin ja näillä mennään.

    Mulla ei ole lapsia vielä mutta tykkään silti lukea tätä. En haluaisi ehkä lukea siitä kuinka tissit suihkuaa tai kuinka lapsi plöräyttää kakat pitkin lattiaa kun häntä nostetaan pesualtaalta hoitopöydälle. Tiedostan silti että näitä tapahtuu päivittäin, mutta en koe että niistä pitäisi välttämättä kirjoittaa blogissa ja kääntyisin kyllä pois hyvin nopeasti jos näistä olisi kuvia. :D Ja mielestäni on itsestään selvää että vauvaa kuvataan kun hän nukkuu, ei kun hän itkee, mutta vaikka täällä vauva nukkuu joka kuvassa, uskoisin että hän on joskus myös hereillä ja itkee ;)

  • Reply Molly Sunday, April 30, 2017 at 19:27

    Olisitko halunnut kertoa mistä tuo harmaa aamutakkisi pitsihihoilla on hankittu? Itsellä haussa mukava, mutta silti hyvännäköinen aamutakki juuri niille ekoille viikoille kotona vauvan kanssa. Tuntuu vaan, että tarjolla on vain froteisia kylpytakkeja tai sitten niitä hieman muihin tarkoituksiin ajateltuja pitsiunelmia..

  • Reply Terhi Sunday, April 30, 2017 at 21:43

    Hehe.. Kyllä ne, joilla on itselllä lapsia (ja järki päässä), ymmärtää, että siellä on se perusvauva-arki takana. Eipä sitä kukaan vauvattomasta perusarjesta kerro :D
    Lapset on erilaisia. 3-4kk välillä saattaa tulla jakso, jossa vauva itkeskelee enemmän. Kuuluu asiaan ja tulee jossain muodossa.
    Mulle on naurettu, että oon hysteerinen mutsi, kun vein esikoisen 1,5 kk vanhana allergialääkärille kommentilla “tällä on joko maitoallergia tai refluksi” No, kappas… maitoallergia oli. Kuopus oli 3 vkoa kun vein samalle lääkärille samalla saatteella ja oli taas maitoallergia. Olin riittävästi katsonut läheltä allergialasten perheitä ja pahimmillaan 1,5 vuotta 2-3h yöunien kanssa zombiena liikkuvia vanhempia ennen diagnoosin saantia, ja päätin jo silloin että ei muuten käy. Molemmat pojat ovat olleet meilläkin helppoja ja hyviä nukkujia. Tosin nuorempi vasta sen 3,5kk… Iloinen höhöttelevä poika hänkin on, kun maidon aiheuttamista masuvaivoista päästiin :)
    Kumpaakaan en ole imettänyt, koska maitoa vaan ei ole tullut ekaan 2 vkoon(oppivat pullolle siinä ajassa liiaksi) ja eliminaatiodieetti lopetti sen vähänkin tulemisen sitten viimeistään. Ja siitäkös on pyyhkeitä satanut muilta äideiltä siitä, etten “ole vaan ollut tarpeeksi kärsivällinen ja jatkanut sitkeästi yrittämistä”. Eli aina on joku, jonka mielestä joku asia menee liian hyvin ;) Tsemppiä vauva-arkeen.. ja loppuun pakollinen ODOTAS VAAN kun pikkumies alkaa “keskustelemaan” <3. Huomaat höpötteleväsi vauvajokeltelijalle tunninkin kerrallaan ;)
    ps. Tervetuloa Pirkanmaalle!

  • Reply Mimi Monday, May 1, 2017 at 08:43

    Kiitos ihanasta blogistasi! Ihana päästä seurailemaan teidän vauvaelämää ja on tosi kiva että jaksat tuoreesta äitiydestäsi huolimatta blogata ja ottaa ihania valokuvia :)
    On jotenkin outoa että olet palautetta saanut siitä että kaikki menee “liian hyvin” :D Kyllä jokaisen luulis ymmärtävän millaista on elämä vastasyntyneen kanssa; välillä kamalan ihanaa ja välillä ihan kamalaa!
    Musta sä oot just ihanasti jakanut arkojakin asioita (mm. synnytyskertomuksesi) ja moni ihminen saa varmasti blogistasi vertaistukea myös niihin vaikeisiin ja “kipeisiin” asioihin joita vauvan syntymä tuo tullessaan!
    Positiivinen asenteesi taas on sellainen juttu mistä moni voisi ottaa mallia ;) Täytyy sanoa että ihailen suuresti! Kumpa olisin itse esikoisen synnyttyä pystynyt tuohon samaan! Mutta onneksi seuraavalla kierroksella asenne alkoi mullakin jo olla kohdillaan!
    Ihanaa vauvantuoksuista arkea teille <3

  • Reply HanSu Monday, May 1, 2017 at 09:54

    Ymmärrän että kun itsellä on vaikeaa, kaipaa vertaistukea. Niinhän kaikki kaipaa. Mutta yleensä kaikista eniten auttaa kun pääse puhumaan jollekin joka oikeasti kuuntelee. Musta olisi mahtavaa jos kaikilla olisi mummo/täti/äiti, JOKU kokeneempi joka tosissaan kuuntelee (niitä noloimpiakin fiiliksiä) ja rohkaisee ja sanoo että jatka vaan, hyvin menee! Mutta oon todennut että se että toivoo muille samoja ongelmia kuin itselle ei kyllä auta:D Ei sitten tippaakaan:D Se on näitä väsyneen mielen loistavan loogisia ratkaisuehdotuksia! Tän katon hädän hetkellä: https://youtu.be/EInFnAgnRTM

  • Reply Emma Monday, May 1, 2017 at 11:13

    Ihan totta, blogisi suuri viehättävyystekijä on positiiviseen keskittyminen. Toki teillä on ollut paljon hyvää onnea matkassa, mutta paljolti kaikki on omasta suhtautumisesta kiinni. Vaikeuksia on varmasti kaikilla, ja ne jakautuu elämässä jokaisella vähän eri tavoin ja eri elämäntilanteisiin. Kai jotkut kokevat kateutta, mutta toivotaan että hekin oivaltaisivat keskittyä enemmän kaikkeen hyvään turhan kyräilyn sijaan. Se ei varmasti ole helppoa kaiken väsymyksen ja stressin keskellä, mutta luulisin armollisen ajattelutavan helpottavankin tilannetta, turha kadehtiminen kai vain vie energiaa.

  • Reply Emma Monday, May 1, 2017 at 11:27

    Meidän tyttö on nyt 8kk ja ollut koko elämänsä ns. helppo vauva. Toki meilläkin on itketty hampaita ja hulinoitu rinnalla mutta pääsääntöisesti tyttö on ollut tyytyväinen ja nukkunut syntymästään asti hyvin. Meillä on perhepeti käytössä joten olen saanut myös itse nukkua erittäin hyvin kun ei yösyöttöjen vuoksi ole tarvinnut nousta.

    Kun kerron ihmisille meidän vauva arjesta niin kuulee juuri tuota manailua ja “odotas vaan..” kommentteja. Jotkut on myös selvästi ärsyyntyneet siitä kuinka helpolla ollaan päästy. Neuvolan terkkakin sanoi kerran ettei varmaan kavereille kannata huudella kuinka hyvin meillä menee.
    Ehkä siksi kun meillä kaikki on mennyt niin hyvin niin en minäkään osaa ajatella niitä maitotahroja ja niskakakkoja negatiivisina asioina. En ymmärrä miksi en saisi kertoa kysyttäessä hyvinnukutuista öistä tai onnistuneesta imetyksestä vaan pitäisi valittaa siitä kuinka rankkaa on ja kuinka vauva on valvottanut.

    Tuntuu siltä että oletusarvo vauvavuodesta on että vauva huutaa vuorokauden ympäri, heräilee yöt läpeensä ja vanhemmat vaeltaa zombeina. Toki joissain perheissä näin onkin, mutta on myös meitä jotka saa nukkua ja nauttii vauva-arjesta. Ärsyttää kun ihmiset ajattelee sen olevan jotenkin “väärin”. Kyllähän sitä nyt pitää vauvavuonna valvoa!

  • Reply Sirpa Monday, May 1, 2017 at 13:33

    Ennen vauvaa, sain muilta mammoilta sen kuvan, että aina pitää valittaa ja kertoa “odotas vaan kun..”- juttuja. En ymmärrä. 😂 Ei mulle ainakaan ole tämän 9kk vauva-arjen aikana tullut tarvetta valittaa oikeastaan mistään. Hyvin kuvailit arkea! Tuollaista se on meilläkin. Musta oikein kivaa. 💕 Toki on sitten niitä vaativampiakin vauvoja, mutta ei kai kukaan tee lasta ja oleta, että elämä jatkuisi täysin ennallaan? 😕 Eniten naurattaa ne äidit jotka jo ensimmäisen lapsen kanssa vaan valittaa ja voivottelee. Sitten tehdään kolme lisää ja voivotellaan *4 ja jos laitan vaikka someen kuvan, missä kerron kivasta arjesta, tulee kommentti “odotas vaan kun niitä on kolme. Sitten ei enää naurata, kun ei edes jaksa nauraa”. Ihan omia valintoja nämä pörinäpöksyt on. Meidän valinta on tällähetkellä, että niitä on ja tulee olemaan yksi. 😊

  • Reply Anu Tuesday, May 2, 2017 at 21:24

    On teillä kyllä niin kaunis vauva, ettei järkeä :D Kerrassaan hurmaava tapaus!

  • Reply Hessu Tuesday, May 2, 2017 at 21:53

    Mää ainakin ymmärrän ihan täysin sen että ei kiinnosta kirjottaa mistään negatiivisesta. Miks siitä ajasta ei sais nauttia kun vauva on vielä ihan ihan pieni kun se kuitenkin kasvaa niin nopeasti. Ei sillon jaksa paljon negatiivisiin asioihin kiinnittää huomiota, mikä on tosi hyvä. Joskus tuntuu että lasten kans pitäs aina olla niin kauhian vaikiaa ja rankkaa ja kaikki pitäs mennä päin honkia, jotta olis normaalia. Ei muka sais olla helppo vauva tai arki kivaa, koska jollain muulla ei ole välttämättä sitä. Ite olin kyllä ekat 3kk niin vauvakuplassa kuin voi, kun poika syntyi. Oli niin ihana ja rauhallinen vauva ja otin siitä kyllä kaiken irti! Ota sinäkin! :) Teillä on tosi nätti vauva!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post