Kaksi ensimmäistä viikkoa


Hellurei täältä vauvatuoksun keskeltä! (Ei, tämän tuoreen äidin loputon tarve nuuhkia jälkeläistään ei ole mennyt vielä mihinkään…) Täyttelin tuossa juuri Maistraatilta tulleen kirjeen vauvan nimestä ja äidinkielestä ja tajusin, että meidän pieni on jo kaksi viikkoa! Mihin tää aika onkaan mennyt!

On siis enemmän kuin paikallaan hieman päivitellä kuulumisia (ja luvata skarpata hieman tässä kirjoittelussa, vielä kun asiat on tuoreena muistissa ja ajatuksia on paljon) täältä vauvalandiasta.

Pieni nukkuu unipesässään vieressä ja mä siemailen piparminttuteetä (oh yess, tissejä rauhoittamaan) ja ihastelen postiluukkuun tulvineita onnittelukortteja, jotka mies juuri kantoi postilaatikosta. Kaksi viikkoa on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja jokainen päivä on tavallaan ihan erilainen mutta samanlainen.

Vauva voi hyvin. Ensi maanantaina mennään neuvolaan hieman tsekkailemaan kasvua ja muutenkin tutustumaan lapsineuvolaamme. Mitä nyt kotivaa’alla poitsua mittailin, niin painoa olisi tullut jo hyvin lisää, tosin tuo meidän kotivaaka on hyvin epäluotettava mittari noin pienen mittaamisessa. Jännä nähdä, miten hän on kasvanut, sillä ainakin hyvät hamsteriposket löytyy jo. Ties keltä onkaan peritty ne :D

Nukkuminen on ollut yllättävän hyvällä mallilla. Otimme kehdon sänkymme viereen ja vauva on nukkunut tosi rauhallisesti yöt siinä. Päivät hän nukkuu unipesässään, joka siirtyilee sohvalta sängylle ja välillä pinnikseenkin. Ollaan tosin pidetty päivisin vauvaa yleensä samassa huoneessa, sillä emme halua hänen tottuvan liian hiljaiseen ympäristöön. Yö onkin sitten eri asia. Viime yönä peitto vedettiin korviin 23.30 ja aamulla herätys koitti 7.30, välissä kaveri heräsi 3 jälkeen syömään ja nukahtikin sitten reilu puolen tunnin päästä viereeni, josta siirrettiin kehtoon. Aamulla syötettyäni hänet, pieni jaksoi kukkua reilun tunnin, jonka ajan mies viihdytti poitsua ja mä sain nukkua. Tuntuupa ihanalta, kun sai nukkua melkein 11 tuntia kahdella lyhyellä herätyksellä. Unenlahjat pojalla on muutenkin ihan kohdillaan, välillä joutuu edelleen herättelemään ettei syöttövälit oo liian pitkiä. Öisin on herätys soimassa n. 4-4,5 välein, mutta yleensä tuo heräilee itsekseen n. neljän tunnin kohdalla. Jos tällaiset viime yön kaltaiset yöt jatkuvat, ollaan maailman kiitollisimpia ja onnekkaimpia. Oli tuossa pari sellaistakin yötä, että kaveria leikitytti ihan hirveesti juuri yöllä, mutta ollaan pyritty kääntämään vuorokausirytmiä pikkuhiljaa niin, että pidetään nukkumivälit päivällä ja varsinkin illalla lyhyempinä, niin sitten yöllä nukuttaa. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ruokahalua piisaa pojalla, äidillä ei ihan niin hirveesti, mutta pakkosyön sitten senkin edestä, jotta on mistä imettää. Tosin tankkaan jatkuvasti nesteitä, eli ehkä sen takiakaan ei tee hirveesti ruokaa mieli. Maitoa on riittänyt (yksi pakastimen lokero alkaa olla täysi :o), mutta sen ylituotanto on onneksi rauhoittunut hieman. Oon latkinut piparminttuteetä ja syöttänyt suihkutissiohjeistuksella aina pari kolme syöttöä samasta rinnasta. Joudun edelleen hieman pumppailemaan ennen ruokkimista, muuten ei tule kyllä yhtään mitään. Raukka vaan hotkii ja vetää ilmaa hirveitä määriä, joten oon tyytynyt pumppailemaan 20-30 ml rinnasta aina ennen syöttöä. Näin ollaan ehkä löydetty se kultainen keskitie, jolla ei tarvii kilpailla Valion kanssa, mutta samalla baby saa syötyä rauhassa.

Benji on menettänyt mielenkiintonsa vauvaa kohtaan. Tai no melkein. Kyllä se edelleen reagoi heti mielenkiinnolla kun vauva älähtää tai liikahtaa, mutta ei enää yritä hirveän lähelle vauvaa. Seurailee mitä vauvan kanssa tehdään ja haistelee edelleen mielellään, jos vauva on lähellä, mutta enemmän hän olisi kiinnostunut vauvan pehmoleluista ja helistimistä. Saa nähdä kuka vie ja kenen leluja tulevaisuudessa.

Oma toipuminen on tosi hyvällä mallilla. Tikit tuntuu sulaneen/sulavan tosi hyvin, ei ole enää juuri mitään kipuja, paitsi ajoittain kun nousee sohvalta tai istahtaa. Tosin ruokatuoleillamme istun edelleen tyynyn päällä :D Oon tosi yllättynyt siitä, miten nopeasti toi toipuminen on lähtenyt käyntiin. Eilen käveltiin pidempi vaunulenkki, eikä tuntunut missään vaiheessa pahalta (paitsi rapakunnon puolesta vähän ketutti, että kävely ylämäkeen aiheuttaa hengästymistä..) ja särkylääkketkin oon näillä näkymin saanut jätettyä pois. Toissayönä taisin ottaa vikan Panadolin, sen jälkeen ei oo ollut tarvetta. Kun poitsua punnitsin, niin tuli samalla katsottua omakin paino, ja se on enää puoli kiloa päälle ensimmäisen neuvolapunnituksen. Olin tästä hieman järkyttynyt. Maha on kyllä kadonnut ihan hirveetä vauhtia ja lähinnä yritän miettiä, miten ihmeessä tuolla oli vielä kaksi viikkoa sitten tähän aikaan ihmislapsi? Ja uskokaa kun sanon, täällä ei olla paljoa kaloreita laskettu. Suklaa, jäätelö ja pullat maistuu erinomaisen hyvin edelleen. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti, ettei poika kasva sokeridieetillä alusta asti, mutta suklaamaito ja SunRice riisisuklaa on vaan liian hyvää.

Oon saanut tosi paljon levätä tän parin viikon aikana ja pakko olla kyllä kiitollinen tuolle maailman parhaalle aviomiehelle ja isälle. Mies on käyttänyt isyyslomaansa vauvan kanssa ihokontaktissa, pyykkiä pesten ja ruoanlaittajana sekä erityisesti yöviihdyttäjänä. Multa on tainnu jäädä äitiyshormonit jonneki matkan varrelle, koska mä en todellakaan herää jokaiseen vauvan ähinään ja puhinaan yöllä, vaikka tuo nukkuukin ihan vieressäni kehdossa. Yösyöttöjen aikana yleensä nukahdan, ja kun vauva on saanut tarpeeksi mies on röyhtäyttänyt, vaihtanut vaippaa ja laittanut takaisin nukkumaan. Välillä siihen on mennyt 10 min ja välillä tunti. Ja arvatkaa kuka on vedellyt kuuluvasti hirsiä ilman pienintäkään tietoa siitä, että vauva on hereillä? Pelottaa jo valmiiksi kun mies menee tässä ennen vanhempainvapaansa alkamista vielä hetkeksi töihin. Nostan älyttömästi hattua jokaiselle yksinhuoltajalle, tää ois ihan eri juttu yksin. Nytkin tuntuu, että päivässä ei ole tarpeeksi tunteja, saati jos kaiken tekisi yksin.

Mutta, nyt nopeasti lounasta nassuun, sillä unipesästä kuuluu senkaltaista tuhinaa, että voipi olla, että kohta on asiaa syöttöpuuhiin eikä syömään :) 

25+

Related Posts

16 Comments

  • Reply Minski Thursday, April 20, 2017 at 14:57

    Mikä suloisuus<33 niin ihana peikkopää<3 onnea<3….

  • Reply Maiju Thursday, April 20, 2017 at 15:09

    Ihana poitsu 💙 Ihanaa lukea, että jollain muullakin on jäänyt äitihormonit puolitiehen! :D Mää en myöskään herää jokaiseen äninään ja nykyään nukun yöt läpeensä ja mies havahtuu lasten ääniin jos ne herää. Meillä on 2,5v ja 8kk lapset ja he nukkuvat omassa huoneessa yhdessä ja me vanhemmat omassamme. Välillä toi meidän vauva huhuilee yöllä, mutta tämä äiti autuaana nukkuu. Onneksi toi isimies on niin huippu, että hoitaa ne yöt jollon vauva kaipaa. :D Ihania kuulumisia muutenkin. Ja jatka tuoksuttelua urakalla.

  • Reply Sirpa Thursday, April 20, 2017 at 15:51

    Mäkään en herää kuin kunnon itkuun. :DTosin jos tuo 9kk vanha poju nyt yöllä vähän itsekseen leikkii pedissään, ei se varmaan haittaa. :) Oon yrittänyt saada miehen tajuamaan sen myös, ettei joka äänestä pidä pompata sängystä. :D tosi kivan kuuloinen arki teillä jo nyt. :)

  • Reply Jenni Thursday, April 20, 2017 at 16:12

    Ihanaa aikaa! Meillekin syntyi viikko sitten tyttö ja opettelemista riittää. Oon vähän kateellinen teidän yöunista, meiän pieni nukkuu päivisin ja herää syömään n. 3h välein. Sairaalassa tykkäsi sitten illalla/yöllä, 23-03, hulinoida ja huutaa. Sitten nukuttiin onneksi seittemään. Ehkä tää alkaa kotona nyt tasottumaan kun voi aamuisin jatkaa unia..
    ihania vauvatäyteisiä päiviä sinne!

    • Reply Lotta Thursday, April 20, 2017 at 17:23

      Kyllä se siitä tasoittuu. :)

  • Reply Lotta Thursday, April 20, 2017 at 17:21

    Voih, ootpa onnekas… Itse synnytin esikoiseni joulukuun lopulla ja alkuviikkoina en saanut nukuttua lainkaan kun kävin jotenkin ylikierroksilla. Edelleen tarvitsen korvatulpat, jotta saan nukuttua vauvan ähinältä. Ja siltikin valvon usein, vaikka vauva nukkuisikin. Onneks viime kuukausina on jo vähän saanut nukuttua, mutta ei tää kiva tilanne ole. Oon vaan niin herkkäuninen. :(

  • Reply AnnaS Thursday, April 20, 2017 at 17:23

    Ei mulla muuta muuta en kestä miten suloinen hän on! <3 <3

  • Reply Nuutsa Thursday, April 20, 2017 at 21:29

    Ihana vaavi ❤
    Itselleni en herätellyt vauvaa kesken unien yöllä. Ainoastaan ensimmäisinä päivinä sairaalassa, kun painon nousua tarkkailtiin ja vasta harjoiteltiin syömistä. Sen jälkeen olin vain onnellinen, jos sattui nukkumaan pidempiä pätkiä. Valitettavasti piti kyllä itse kiinni ruoka-ajoistaan yölläkin, joten ei tarvinnut liian pitkiä pätkiä yöllä nukkua.
    Lisäksi vaipanvaihto yöllä tapahtui vain, jos vaipassa oli kakkaa tai se oli huomattavan täynnä. Nykyvaipat ovat niin imukykyisiä ja kuivia ihoa vasten, joten päätin olla herättämättä meitä molempia vaipan vaihdon takia.

    • Reply H Friday, April 21, 2017 at 14:45

      Mekään emme vaihtaneet kuin kakkavaipat. Näin ohjeistettiin alusta alkaen laitokselta ja neuvolasta :) Samoin yösyötöt meni vauvan tahtiin, sillä olen käsittänyt että usein kun 3 kg on rikki, ei tarvi vauvaa yöllä herättää syömään. Tosin yksilökohtaista varmasti :) Ja unenlahjoista onnittelen minäkin sinua, Anna! Minäkin oli ylivirittyneessä tilassa varmaan ainakin ensimmäiset 6kk jolloin en nukahtanut illalla enkä yöheräämisten jälkeen. Onneksi sekin helpotti, kun vauva kasvoi :)

  • Reply Laura Thursday, April 20, 2017 at 21:45

    Ihanaa vauva-arkea ❤️ Nauti!

  • Reply :) Thursday, April 20, 2017 at 22:13

    En ookkaan piitkän aikaan kommentuinut mitään, vaikka oon lukenu sun blogia melkein sen ensimmäisistä kuukausista asti:D mutta halusin vain tulla onnitteleen, aivan ihana pikkuinen ja hänellä loisto vanhemmat!! Paljon onnea siis<3

  • Reply Hanne Friday, April 21, 2017 at 06:51

    Aivan käsittämättömän suloinen pieni poika teillä 😍😍 näitä tekstejä on kyl ihana lukea, sylissä tuhisee juuri nyt oma 8kk poika, ja tässä mietin pääni puhki että miten siitä on tullut näin iso jo!

  • Reply Jonna Friday, April 21, 2017 at 08:40

    Kannattaa olla todella onnellinen nuista unenlahjoistasi ja siitä, että miehesi herää ja hoitaa vauvaa. Meillähän se meni niin päin, että minä superherkkäunisena herään aina joka risahdukseen ja mieheni ei heräisi edes pommin räjähdykseen, joten kukahan meillä sai hoitaa ne kaikki yöheräilyt..? :D Toivon, että saatte nukkua hyvin myös jatkossa! :)

  • Reply Anniina Friday, April 21, 2017 at 17:05

    Ihana bebe 💙 Puhuit joskus että aiot puhua lapselle venäjää, ootko pysyny päätöksessä? Oon tosi kiinnostunut kaksikielisyydestä ja kuulemaan sun ajatuksia tästä, ei tietysti vielä ihan ajankohtainen aihe noin pienen kanssa mutta joka tapauksessa!

    • Reply Elena Sunday, April 23, 2017 at 16:58

      Joo tää kiinnostaa muakin! :)

  • Reply Ninski Sunday, April 23, 2017 at 07:41

    Meillä ensimmäisen kohdalla heräteltiin myös yöllä syömään, päivällä ei. Sitten kahden viikon kohdalla lopetimme sen ja alettiin mennä vauvan tahtiin eli meidän kohdalla saimme nukkua täydet yöt siitä alkaen. Toista lasta emme herätelleet edes öisin, mutta hän onkin herännyt sitten itse :D Ihana rakkaus teillä <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post