It’s a boy!

Poikahan sieltä sitten tuli! Tuntuu, että päässä on miljoona ajatusta ja asiaa Mungobabyn puolelle riittäisi vaikka kuinka moneen postaukseen! En kuitenkaan pysty irrottautumaan vauvasta hetkeksikään ilman, että tulee hirveä ikävä häntä jo :D Hyvä kun olen saanut suihkussa käytyä kunnolla. Olen ihan myyty tuolle pienelle, ja voisin vain tuijotella, nuuhkia ja pussailla häntä.

Nyt kuitenkin kun asiat on tuoreessa muistissa, on niitä kiva kirjoitella ylös. Tulen varmasti tekemään Mungobabyn puolelle myös pinnallisepia juttuja niin vauvan vaatteista kuin tarvikkeistakin, mutta lähiaikoina tulee varmasti myös paljon postauksia, jotka vaativat ehkä pienen “saattaa sisältää ällöttäviä asioita” -merkinnän.

Eli…

Postaus saattaa sisältää ällöttäviä synnytykseen ja vauvan elämän alkutaipaleeseen liittyviä asioita, joten luethan omalla vastuulla. 

Kirjoittelen lähipäivinä synnytyskertomuksen, mutta eipä se tosiaan ihan “suunnittelusti” mennyt. Imukupilla jouduttiin auttamaan pieni maailmaan ja tikkejä tuli ommelleen kätilön mukaan “kymmenittäin” episiotomiahaavan ompelussa. Juuri ennen poikamme syntymää olin aivan varma, että kuolen siihen infernaaliseen kipuun ja pitkittyneeseen ponnistusvaiheeseen, mutta niin vaan sanat “vauva on nyt ahdingossa” saa mielen ajattelemaan, että ihan sama vaikka kuolen, kunhan se vauva sieltä pääsee elävänä ulos. Vaikka heti vauvan syntymän jälkeen olinkin sitä mieltä, etten enää koskaan hanki lapsia (tai istu ainakaan kuukauteen), niin sekä henkinen, että fyysinen parantuminen on yllättänyt nopeudellaan! Jo poikamme syntymäpäivän illalla olo oli äärimmäisen voimaantunut ja olin jo ihan täysin fine sen kanssa, että joskus tuon ehkä saa kokea vielä uudelleen. Ja vaikka synnytys pitkittyi ja oli älyttömän kivulias, niin olen tosi hyvässä kunnossa jo. Huomenna vauva täyttää viikon, ja pystyn elämään melko lailla normaalia elämää jo. Tosin tää meijeritehdas meidän kotona on hieman epänormaalia elämää kieltämättä :D 

Saimme ihan mahtavan tiimin synnytyssaliin ja mieheni oli aivan älyttömän tärkeä ja osaava tuki ja turva synnytyksessä. Saimme toiveidemme mukaisesti perhehuoneen, mikä oli tosi kiva, sillä sairaalassa olomme hieman venähti. Pidin häntä lähes tauotta ihokontaktissa tai vähintäänkin vaatteet päällä vierelläni, mutta maito odotutti itseään. Tosin ensisynnyttäjän kohdalla kai harvemmin maito nouseekaan heti ensihetkillä. Ensimmäinen vuorokausi meni ihan hyvin, poika oli todella ahnas rinnalla ja ajattelin, että hän vaan on sellainen. Poika sai jo synnärillä aika hyvin kiinni tissistä ja kovin on imuorientoitunut hän. Kuitenkin osastolla ensimmäisenä yönä tapahtui merkittävin asia meidän imetystä ajatellen, nimittäin aivan iki-ihana lastenhoitaja seisoi kanssani aamukolmelta varmaan kolme varttia opettamassa minulle ja poitsulle imuotetta. Erittäin hienosti se siitä lähtikin, ja poika oli koko ajan todella ahnaana kiinni tississä. Seuraavana iltana oli kuitenkin ensimmäinen tissiraivari. Hän viihtyi rinnoilla ehkä kolme varttia ja sit alko sellainen kiukuttelu sille rinnalle, että tajusin hänen vaan olevan nälissään. Aloitimme lisämaidon niin, että hän sai 8 ml ensin ja sitten seuraavalla syöttökerralla 10 ml. Olimme varanneet omat tuttipullot mukaan, ja syötin hänelle lisämaidon omasta pullosta, josta hän tosi tyytyväisenä veti maitoa kuin viimeistä päivää. Onneksi sama meno kuitenkin jatkui myös rinnalla, eli ahnaasti hän jaksoi yrittää, eikä pullo ainakaan vielä ole häirinnyt tissi-intoilua.

Kaksi vuorokautta synnytyksestä olimme lääkärintarkastuksessa, missä hän sai muuten ihan älyttömän hyvää palautetta, mutta hieman herätteli kysymyksiä 37,1-asteinen lämpö. Jos lämpö olisi ollut 37, meidät olisi kotiutettu samoin tein, mutta imukuppisynnytyksen jälkeen lääkäri halusi vielä varmistua, ettei vauvalla ole mitään tulehdusta. Pienistä asioista nää on kyllä kiinni. Uutiset oli hormonimyrskyiselle tuoreelle äidille kauhean harmilliset, kun selvisi, että vauvalla oli natriumarvot kohonneet ja bilirubiinit nousseet. Vauva oli päässyt kuivumaan, eikä ollut saanut tarpeeksi ruokaa. Bilirubiinien kohoaminen arvioitiin olevan seurausta siitä natriumista, ja poitsu laitettiin samantien syöttökuurille. Onneksi olin varautunut erilaisten tarinoiden takia siihen, että lisämaidosta joutuisi tappelemaan tms. ja pakannut sairaalakassiin luomukorviketta. Emme halunneet vauvalle peruskorviketta, ja vaikka mistään asiasta ei KYSissä joutunutkaan taistelemaan, niin oli hyvä, että oma korvike oli mukana. Kaksi vuorokautta vanhalle vauvalle kun ei enää anneta pelkkää luovutettua maitoa, niin hänet laitettiin syöttökuurille äidinmaito-korvikemixillä, johon otimme luomukorviketta sitten käyttöön. Siitä alkoikin sitten mukava 3h-rumba. Kolmen tunnin unet, vaipanvaihto, punnitus, tissillä 40 min, punnitus, lisämaitoa napaan. 50-60 ml piti saada menemään kolmen tunnin välein, ja vauvan voinnissa tulikin selkeä ero heti. Hän piristyi, oli vähemmän unelias ja arvot alkoivat paranemaan. Kaksi päivää jatkoimme KYSissä jatkuvassa painotarkkailussa, ja painonnousun lisäksi ilahduttava asia oli se, että kaksi kertaa korvikemixiä saatuaan, vauva pääsi siirtymään täysin äidinmaitoon. Mulla nimittäin räjähti tissit ihan älyttömään maidontuotantoon sitten siinä juurikin tasan kolme vuorokautta synnytyksestä.

En tiedä mikä sen teki, mutta kävin piiiiitkässä kuumassa suihkussa, pesin hiukset ja laitoin omaa kasvoseerumia ja harjasin hiukset. Siskoni kävi vierailuajalla ja nauroimme jollekin asialle ihan kyyneleet silmissä, jonka jälkeen yrittäessäni imettää pojua, ykskaks alkoi sairaalakaapu vaan kastua toisen rinnan kohdalla.

Ja siitä se sitten lähti. Bilirubiinit lähti laskuun, natriumtaso tipahti oikeisiin lukemiin ja pääsimme kotiin neljä vuorokautta syntymästä. Sen jälkeen meininki onkin ollut aika lailla maito-orientoitunutta :D On jotenkin ihan älyttömän epäreilua, että ensin pitää odotella jokaista pisaraa kuin mitäkin pelastusta ja sitten pitääkin miettiä, että miten saa yöunia, kun tuntuu että rintapumpulle on asiaa vähän turhankin usein tai muuten yläkerta saattaa spontaanisti räjähtää :D Pakastin alkaa täyttymään kovaa vauhtia, ja jos meininki on samanlaista, eikä tästä yhtään rauhoitu, taidanpa alkaa luovuttamaan äidinmaitoa hetimmiten.

Nyt olemme löytäneet oman rytmimme, emmekä enää ihan kolmen tunnin välein vauvaa herättele. Hän on ihan älyttömän mahtava tyyppi! Viikon kohdalla on turha hihkua vielä mitään, mutta ainakin tässä vaiheessa hän on ihan huikeisevan helppo ja tyytyväinen vauva. Hän heräilee tai hänet herätellään, hän on hetken epätyytyväinen (tosin ilmaisee sen ennemmin pienin kitinöin kuin varsinaisella itkulla), pumppaan viitisen minuuttia maitoa pois, jotta hän saisi ruokansa ilman kasvokylpyjä (oh yess, sitä maitoa riittää :D) ja sitten syödään kiltisti vartti-parikyt minuuttia. Röyhtäilyt, vaipanvaihdot ja älyttömän hyväntuulista sylissä makoilua, kunnes uni tulee. Ja sitten mama saakin pitää täällä maitobaaria pumpun kanssa, että saa vähän olla ilman kiristävää tunnetta tisseissä. Yöt on menny yhdellä herätyksellä. Vauva nukahtaa puolenyön aikoihin, heräilee siinä 4.30 ja sitten jatkaa n. 9 asti unia. Yöherääminen on tosin tällä hetkellä aika pitkä, sillä hänellä on energiaa ja iloa viihdyttää meitä juuri silloin.

Tiedän toki, että vauva ei vielä osaa tarkoituksellisesti hymyillä, mutta voi että. En tiedä onko se vaan niin muikea kaveri, vai mitä, mutta hän “hymyilee” jatkuvasti. Hän on kauhean tarkkaavainen ja makoilee melko pitkäänkin hereillä ollessaan tyytyväisenä paikallaan ja tekee hassuja ilmeitä. Niin mutruja kuin hymyjäkin, mutta jälkimmäisiä ehdottomasti enemmän. Musta tuntuu, että mun sydän valellaan onnella joka kerta, kun vauva on hereillä ja viihdyttää meitä. Tosin, pakko sanoa, että tuijotan häntä myös nukkuessaan ja meinaan pakahtua. Hän vaan on maailman söpöin!

Tutin annoimme vauvalle jo osastolla. Imuote löytyi niin perusteellisen hyvin, että uskalsin kokeilla tutin antamista. Imuintoiselle vauvalle se oli aika hyvä ratkaisu, ja tällä hetkellä hän rauhoittuu kehtoonsa tai unipesäänsä nukkumaan joko muuten vaan itsekseen tai tutin kanssa. Olen ihan hämmentynyt, miten tyytyväinen vauva on. Hän ei kitise juuri ollenkaan, saati itke. Hän syö hyvin, vaippoja saa vaihtaa tiheään, ja muuten hän on hyvin tyytyväinen. Eilen kävimme hakemassa pari tarpeellista juttua Matkuksesta ja päädyimme ruokailemaan sinne siskoni ja mieheni kanssa. Vauva jaksoi vaunuissa erinomaisen hyvin, heräsi kun olimme syömässä, söi pullossa olleen äidinmaidon tyytyväisenä ja päälle vielä hieman suoraan lähteestä, ja sitten nukahti tyytyväisenä niin, että kävimme vielä rauhassa Prismassa ruokaostoksilla.

Tänään kävimmekin sitten vielä KYSissä labroissa ja bilirubiinit ovat kääntyneet laskuun, joskin ovat vielä hieman koholla. Mitään huolenaihetta ei kuitenkaan kuulemma ole :) Neuvolan terveydenhoitajamme kävi kotonamme painotarkkailussa ja muutenkin kotikäynnillä, ja poju on tosiaan ollut ahnas rinnalla :D 3740-grammainen kaveri oli menettänyt syntymäpainoaan ensi päivinä sen verran, että oli hieman alle 3500 toisena päivänä. Lähtiessämme maanantai-päivällä kotiin, oli poitsun paino 3580 ja tänään se oli jo 3770. Terveydenhoitaja oli hyvin tyytyväinen kundin painokehitykseen, ja niin olin minäkin. Lähes sata grammaa on tullut päivässä ja pikkuinen on ottanut jo syntymäpainonsa kiinni ja mennyt siitäkin ohi. Ihana tietää, että hän saa hyvin ruokaa ja energiaa ja kasvaa hyvin :)

Nyt hän nukkuu unipesässään tuossa vieressä ja yksi pieni pomeranian tuijottelee häntä hyvin tarkkaavaisesti. Benji on ottanut vauvan upeasti vastaan! Emme nähneet Benjiä yli neljään vuorokauteen, joten kotona vastassa oli äärimmäisen energinen ja hieman ikävöinytkin pieni. Siskoni oli ensin tuonut sairaalasta kotiin vauvan bodyn ja seuraavana päivänä pissavaipan (kätilön suositus), jotka olivat herättäneet Benjin mielenkiinnon. Kun vauva tuli kotiin, oli Benji enemmän kiinnostunut meistä, mutta pikkuhiljaa hän alkoi tutkimaan myös vauvaa. Ensin Benji oli kovaa kyytiä menossa unipesään ja vaipan haju kiinnosti valtavasti. Monen vahvan “Ei”-komennon jälkeen olemme nyt siinä tilassa, että Benji tarkkailee ja on lähellä, mutta ihan hirveän kiltin varovasti ja aivan ihanasti! Vauva kun inahtaa, on heti pieni vahtikoira katsomassa, mitä vauva tekee. Benji pysyy unipesän lähellä ja tutkii vauvaa sen reunalta, ja pitää välillä päätä unipesän reunalla ja nukkuu pää reunan vieressä tai reunalla. Emme tietenkään jätä näitä kahta hetkeäkään kahdestaan, mutta pari kertaa olemme keittiön puolelta katselleet kun vauva on ollut unipesässä ja Benji on tutkiskellut häntä siitä vieressä. Ja ehkä pari kertaa yrittänyt lipaista pieniä sormia :D Mutta voi että, miten kiltisti hän suhtautuukaan vauvaan! Ja niin kiinnostunut hän on! Aina vaippaa vaihdettaessa Benji istuu lähellä ja seurailee tilannetta. Ja aina kun vauvasta lähtee ääntä, hän kuuntelee kovin tarkkaavaisena ja pyörittelee päätään. Kaikesta Benjin tekemisestä oikein huomaa, miten hän on kiinnostunut, mutta ymmärtää jo, ettei saa mennä liian lähelle. Mielenkiintoista seurata, miten tilanne kehittyy :)

Itse olen toennut erinomaisesti. Episiotomiahaavan lisäksi ei tullut onneksi mitään repeämiä, ja nämäkin tikit tuntuvat pikkuhiljaa parantuvan. Kävely alkaa olla jo täysin kivutonta, ja istuminenkin menee oikein hyvin, joskin ehkä hieman vielä istun sivuasennossa enemmän. Vatsa on kadonnut ihan älytöntä vauhtia! :o En ymmärrä, miten se on noin nopeasti palautunut, ja oon jotenkin vähän shokissakin. On jotenkin todella omituista alle viikossa kun kroppa muuttuu järkyttävän paljon. Tissit tuplaa (vähintäänkin :D) koossa ja maha katoaa lähes kokonaan. On tässä totuttelua. On ollut myös jännä, miten kaikki näppylät iholta katosi yhdessä päivässä. Aivan älyttömän ihmeellinen rakennelma tämä naisen vartalo.

Huhh, tulipa paljon asiaa. No joka tapauksessa, täällä hiihdellään seitsemännessä taivaassa ja kaikki on loksahtanut erittäin kivasti paikalleen :) Toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena ja voin kertoilla teille yhtä ihanan onnellisia kuulumisia lisää lähipäivinä. 

119+

Related Posts

50 Comments

  • Reply Sirpa Wednesday, April 12, 2017 at 22:13

    Mulle ei tullut yhtään tikkiä ns. esille, mutta vuosin sisältä ihan sikana. Toipumiseen meni valehtelematta 1,5kk. Vasta sitten oli globiinit edes 100,että oot kyl onnekas! Vaikka tuli tikkejä, voit hyvin! Ihana varmasti hoitaa vauvaa kun on voimissaan. <3 :) Mulla nousi maito vasta silloin kun toivuin ja hyvin oppi vielä tissiä syömään meiän poju! 😁 Ihanaa kun noi helppo vauva. Hyvin hän voi myös pysyä helppona, meidänkin pysyi. :) Vaikka vauvavuoden pitäisi kuulemma olla tosi raskas. ;)

  • Reply Elina Wednesday, April 12, 2017 at 22:23

    Maidon tulo onneksi tasoittuu ajan kanssa, noi ekat viikot on aika järkkyä vuotavien melonien kanssa heh! Tsemppiä imetystaipaleelle ja mahdottomasti onnea pienestä pallerosta <3 pakko sanoa, että olen lukenut blogia jo kauan ennen sun aussivuosia eli melkein alusta asti.. ja oon tosi onnelinen puolestasi! Itsellänikin 2v poika ja 4kk tyttö. Mutta siis. Onnea ja nauttikaa! <3

  • Reply meow Wednesday, April 12, 2017 at 22:28

    Kuulostaa ihanalta! Kaikkea hyvää sinne vauva-arkeen <3

  • Reply satunnaislukija Wednesday, April 12, 2017 at 22:33

    Oi ihanaa, onnea teille tosi paljon! Olinkin jo odotellut tätä postausta kuin kuuta nousevaa ja jatkuvasti refressaamassa blogisivua!

  • Reply Emilia Wednesday, April 12, 2017 at 22:37

    Hän on todella kaunis <3 Hurjasti onnea teille!

  • Reply Vilma Wednesday, April 12, 2017 at 22:40

    Ihanaa että kaikki on lähtenyt hyvin :) onnea vielä pojasta <3

  • Reply Jonna Wednesday, April 12, 2017 at 22:45

    Voih, en kestä ♡♡♡ Ihan hurjan suloinen pieni ihmisenalku teillä siellä ja kuvaat niin koskettavasti ja osuvasti vamhemmuuden alkutaivalta! Itku silmässä täällä lueskellaan :’) Ja tuo teidän Lempäälä-uutinen, voi miten jännä ajatus, että voisin törmätä lempibloggaajaani Ideaparkissa :D

  • Reply Kata Wednesday, April 12, 2017 at 22:49

    Ihana kuulla, että kaikki on hyvin! Kannattaa muistaa vaan ettet syö mitään kovin mausteista ruokaa, sillä se vaikuttaa maidon makuun ja pienen mahaan. Itse en sitä aikoinaan ensimmäistä imettäessäni tajunnut miksi vauva iltaisin itki kovasti ja kipristeli mahaansa ennenkuin joku viisas kertoi, että mm. sipuli, valkosipuli ja jotkut mausteet saattavat aiheuttaa ilmavaivoja pienelle. Kaikki loppui, kun vähensin mausteiden käyttöä. Jännä sikäli, kun olin koko raskausajan kuitenkin syönyt ja käyttänyt mausteita normaalisti. Toinen hyvä neuvo on, että pistää tyhjän pullon toiselle rinnalle samaan aikaan, kun imettää toisesta. Siis jos sitä maitoa tulee suihkuamalla ;) ei välttämättä tarvitse pumpata, koska se pumppaus lisää vaan sitä maidontuotantoa.

  • Reply Rosa Wednesday, April 12, 2017 at 23:03

    Hienoa kuulla, että siellä sujuu kaikki hyvin! :) joko teillä on nimi mietittynä vauvalle? Onko valinta ollut helppoa vai vaikeaa?

  • Reply Elina Wednesday, April 12, 2017 at 23:03

    Olipa ihana lukea teidän tarinaa ❤
    Kyllä tuli niin oma synnytys ja alkutaival vauvojen kanssa mieleen ❤❤❤
    Kaikkea ihanaa teille ja nauti tästä hyvin nopeasti katoavasta hetkestä pienen vauvan kanssa 😍

  • Reply AnnaS Wednesday, April 12, 2017 at 23:04

    Apua, mulle iski just kauhee vauvakuume!:D Tää teksti palautti niin elävästi mieleen sen 8 kuukauden takaisen vauvakuplan.<3
    Kiva kuulla, että kaikki on lähtenyt sujumaan hyvin rankan synnytyksen ja kuivumisen jälkeen! Täällä tosi samankaltainen alku tytöllä, rankka synnytys, maidon nousun kanssa ongelmia (ja heti kotona sai sitten repiä huumoria niistä suihkutisseistä :D), meillä ongelmia oli verensokereissa ja painon laskussa, jota seurattiin ensimmäinen kk. Tyttö on kuitenkin ollut maailman kiltein ja helpoin tapaus alun takkuilun jälkeen, toivotaan että teilläkin pojan kanssa sujuu näin positiivisessa merkeissä jatkossakin!
    Se on muuten kumma tuo ihmisen mieli, mäkin olin synnytyksestä seuraana päivänä jo sitä mieltä et kyllä mä vielä uudestaan synnytän, hullu mikä hullu!
    Onnea vielä koko perheelle, jään innolla odottamaan postauksia teidän vauva-arjesta ja synnytyksestä (ja kohta alan varmaan pehmittään miestä että mites ois toinen vauva :D).

  • Reply Minna Wednesday, April 12, 2017 at 23:06

    Voi apua mikä hurmuri, aivan järjettömän suloinen (mutta eipä ole ihme vanhempien geeneillä!)!! 😍😍❤ Mielettömän paljon onnea koko perheelle, ihana kuulla että teillä on kaikki hyvin! ❤

  • Reply Emma Wednesday, April 12, 2017 at 23:18

    Ihana kuulla teistä! Ja kivaa, kun kerrot asioista suoraan, etkä turhaan kaunistellen. Itse luen mielelläni totuudenmukaisia juttuja, joista saa vinkkiä omaan elämäänkin. Kiitos kun jaat, ja tsemppiä kaikkeen uuteen! :)

  • Reply Mikaela Wednesday, April 12, 2017 at 23:41

    Mun sydän pakahtuu noista vauvan kuvista ja kuulumisista😍😍😍😍😍😍 ihanaa että on menny kaikki ihan hyvin!

  • Reply Mia Thursday, April 13, 2017 at 03:16

    Ihanaa, että harkitset maidonluovutusta! Mä odotan toista lastani ja toivon että tällä kertaa energiaa riittäisi siihen. Älyttömän arvokasta puuhaa 💛

    Tiesithän kuitenkin, että paineiden pumppaaminen lisää maidontuotantoa eli oikeastaan pahentaa tilannetta sen “liikatuotannon” suhteen? :) Fiilis on kyllä tuoreessa muistissa, tsemppiä :D ! Imetys on päivä päivältä helpompaa (nyt itsellä takana jo melkein 2,5 vuotta imetystaivalta.)

    Ja hurjasti onnea!

  • Reply Hanna Thursday, April 13, 2017 at 05:21

    Hei! Ihana kertomus!
    Mikä rintapumppu sulla on käytössä ja mihin pakastatte maitoa pakkaseen? Rasiaan vai minigrippiin ?

  • Reply Elle Thursday, April 13, 2017 at 06:49

    Voi ihanaa! 😍 Onnea valtavasti koko perheelle! 😍

  • Reply NellaM Thursday, April 13, 2017 at 07:15

    Paljon Onnea teidän perheelle! On ollut hienoa seurata blogisi kautta matkaasi maailmalla ja erityisesti nyt näitä viimeisä onnentäyteisiä vuosia Kuopiossa <3!

  • Reply Maiju Thursday, April 13, 2017 at 07:22

    Onnea miljoonasti teille molemmille pienestä ihanasta pojasta! ❤ Ihana postaus ja ihanaa, että​ kaikki on sujunut hyvin. Haluan myös sanoa, että​ hyvin voi vauva olla yhtä “helppo” jatkossakin. Meillä on nyt kaksi sellaista tapausta. Sanon tämän siksi, että monesti tuore äiti kuulee niitä “odotappa vaan…” kommentteja ja ne on mielestäni turhia. Ihanaa jos nyt menee noin hyvin ja mahtavaa jos meno myös jatkuu samanlaisena. Tulee ihan vauvakuume! Niim ja tervetuloa tänne Tampereelle (tainno Lempäälään, mutta sama se)! Mielenkiinnolla luen myös synnytyakertomuksen jahka ehdit sen kirjoittaa. Nyt on täysin ymmärrettävää, että ajatuksessi pyörivät siinä kultakimpaleessa mikä teille on suotu. ❤ Ihania päiviä teidän perheelle!

  • Reply B Thursday, April 13, 2017 at 07:31

    Onnea vielä pienokaisesta!❤ Itku tuli teidän onnesta, aivan ihanaa pikkuvauva-aikaa teille ❤

  • Reply Salla Thursday, April 13, 2017 at 07:38

    Kuulostaa kyllä niin täydelliseltä <3 Onnea!

  • Reply Jenna Thursday, April 13, 2017 at 08:14

    Hihi ihanan kuulosia hetkiä elätte :) myös minua tuskastutti alun liiallinen maidon tulo ja ehdinki jo ilmoittautua luovuttajaksi. Maidon tulo kuitenkin tasaantui ehkä noin 3vk synnytyksestä sopivaksi, jolloin luovuttamiseen asti sitä ei enää oikein jäänytkään enkä oikeastaan halunnut ylläpitää liika tuotantoa luovuttamisen takia. Joten kyllä se siitä ehkä helpottaa, edes hieman 😄

  • Reply Emppu Thursday, April 13, 2017 at 08:22

    “Saimme ihan mahtavan tiimin synnytyssaliin ja mieheni oli aivan älyttömän tärkeä ja osaava tuki ja turva synnytyksessä. Saimme toiveidemme mukaisesti perhehuoneen, mikä oli tosi kiva, sillä sairaalassa olomme hieman venähti. Pidin häntä lähes tauotta ihokontaktissa tai vähintäänkin vaatteet päällä vierelläni, mutta maito odotutti itseään.”
    Naurahdin, kun sai ensilukemalla miettiä, oliko isä ihokontaktissa :D
    Paljon onnea vielä teille!

  • Reply Minnea/Minnean muruja Thursday, April 13, 2017 at 08:27

    En kestä, miten söpö vauva! Nuo pienet sormet on jotain niin liikkistä!

  • Reply Emma Thursday, April 13, 2017 at 09:12

    Ihanaa 😍😍 Paljon onnea vielä pojan syntymän johdosta, nauttikaa! 😘

  • Reply Anne-Mari Thursday, April 13, 2017 at 09:23

    Ei tähän voi oikein muuta sanoa kuin <3 Onnea vielä vauvasta. Hymyilin koko postauksen ajan :)

  • Reply Ansku Thursday, April 13, 2017 at 09:51

    Lämpimät onnittelut pienen pojan johdosta! Vauvakuplassa oleminen on aivan ihanaa, nauttikaa täysin rinnoin 😉 Onnistunut lähtö imetykseen tosiaan on alkuun tuota maitotulvassa olemista, mutta älä huoli, se tasoittuu kyllä! Varo kuitenkin ettet kiihdytä maidontuotantoa entisestään pumppaamalla liikaa. Ennen imetystä voi toki päästää paineita pois jos on suihkutissiongelmaa, mutta jos imetysten välillä pumppaa usein niin voi jo vääristää maidontarvetta. Käsittääkseni n. 20-30 ml ei kauheasti vaikuta, mutta isommat määrät kyllä. Mutta nauttikaa toisistanne ja myös imetyksestä ❤

  • Reply Petra Thursday, April 13, 2017 at 10:07

    Voi että <3 Todella paljon onnea teille kaikille! Tosi ihanaa lukea näitä juttuja ja kuulemisia.
    En osaa nyt kirjoittaa mitään järkevää kommenttia, joten kirjoitankin vain että suuresti onnea, iloa ja rakkauta teille <3

  • Reply Plaz^ Thursday, April 13, 2017 at 10:14

    Ihana kuulla miten hyvin teillä menee. Paljon onnea ihanasta pikku pojasta!

  • Reply Ronjajovi Thursday, April 13, 2017 at 10:44

    Äiti hormonit täällä hyrräten luin koko postauksen silmät ves’kierteellä. Ah, voin nimittäin NIIN samaistua moneen kohtaan.

    Mä suosittelen suurella sydämellä luovuttamista maitoa KYSsiin!! Mun poika syntyi 9/16 ja luovutin maitoa 20litraa syyskuu/joulukuu välisenä aikana. Rehellisesti, se on aika aikaa vievää, kun pitää olla välineiden sterilisoinnissa tarkkana ja tuntuu välillä siltä, että on koko ajan keittelemässä, mutta maidosta on paljon siellä pulaa! :)

  • Reply Noora Thursday, April 13, 2017 at 11:00

    Voi että, on niin ihana lukea teidän alkutaipaleesta ja kuulla, että kaikki on lähtenyt hienosti käyntiin. Miten voikaan olla näin onnellin toisen puolesta! :) Nauttikaa tästä vauva-ajasta, ihan kaikista päivistä. Vaikka tuo oma poika ei vielä kovin vanha olekaan nyt komeassa 5,5kk iässä, on meillä kuitenkin jo iso tarkkaavainen lapsi, joka on huimasti kehittynyt tässä ajassa. Voiko vauvakuume tulla näin pian synnytyksen jälkeen? :D

    Hassua, että ihmisenä joka ei ennen omaa lasta ollut niin kiinnostunut vauvahöpinöistä, voisin nyt puhua vauvoista ja synnytyksestä ja kaikesta niiden väliltä ihan koko ajan. Koskahan tämä vauvakupla puhkeaa..?

  • Reply Ida Thursday, April 13, 2017 at 11:09

    Muistathan että jos lypsät usein vauvan syöntien välissä ja ennen kun vauva syö, niin se vaan kiihdyttää maidon tuotantoa! Eli tavallaan joutuu kierteeseen :D Rinnat on aina vaan enemmän täynnä kun niitä useammin tyhjentää.. Ymmärrän senkin että on hyvä lypsää vähän rintaa tyhjäksi vastasyntyneen kanssa, että toinen saa paremmin kiinni eikä sitä maitoa tule ihan valtavasti, mutta pikku hiljaa siitä kannattaa koittaa hankkiutua eroon kun vauva kasvaa. Ymmärrän myös sen että on kiva saada maitoa pakkaseen kun pullo bebikselle kelpaa, mutta siihen on aikaa, ei kannata välttämättä vielä hätäillä asian kanssa! Onnittelut suloisesta pienestä pojasta :)

  • Reply Taru Thursday, April 13, 2017 at 11:15

    Meillä oli kanssa sama käytäntö. Sairaalasta tuotiin riepua ja muuta koiralle nuuhkittavaksi. Kotiudutta koira saanut olla kontaktissa aina lapsien kanssa ja mikä side siitä lapsien ja koiran välille syntykään! Onnea pienestä pojasta ja veikkaan että teillä kanssa koira ja poika tulee olemaan läheiset ja saat itku kurkussa ihastella niiden tulevia söpöilyjä :)

  • Reply Meow Thursday, April 13, 2017 at 11:58

    Hei! Ihanaa että kaikki on sujunut lopulta hyvin! Tuli mieleen näin 9 kk ikäisen vauvan äitinä tuosta pumppaamisesta, että jos sitä usein harrastaa niin se ei ainakaan maidon tuloa vähennä vaan päinvastoin voi tulla ylitarjontaa. Mutta alussa sitä maitoa tosiaan mullakin tuli valtavasti (sohva ja tyynyt kärsi aika paljon :D) ja pahimpien pinkeyksien helpottaminen pumpulla varmasti ihan ok. Maidontuotanto onneksi tasaantuu alun jälkeen ihan itsestään ja enää ei meilläkään ole pitkään aikaan paikat uineet maidossa :D Jos imetät yöllä makuultaan sängyssä niin suosittelen muovitettuja lakanansuojia. Meillä on yksi patjan kokoinen mutta lisäksi pienempi suoja lakanan päällä siinä kohtaa missä imetän (ja tämän päällä vauvan lakana kaksinkerroin). Ei ala lakanat heti haisemaan ja pienet suojat on helpompi vaihtaa kuin koko sängyn lakanat. Hurjasti onnea ja tsemppiä! Älä stressaa liikaa asioista niin kuin minä tein, asiat järjestyy ja uuteen arkeen tottuminen vie ailansa.

  • Reply MaikkuP Thursday, April 13, 2017 at 12:45

    :`) <3

  • Reply Sini Thursday, April 13, 2017 at 12:50

    Hän on niiin suloinen! Onnea ja iloa tuoreille vanhemmille! <3

  • Reply Innis Thursday, April 13, 2017 at 14:46

    Paljon onnea suloisesta vauvasta!
    Oma poika on himpun verran päälle 3kk, ja sitä tuli kyllä todettua, että kaikki synnytystä ja vauvan ensipäiviä koskevat kliseet piti ainakin omalla kohdalla paikkaansa. Vaan on se ollut sen arvoista.
    Ja tsemppiä maitobaariin, nyt 3kk jälkeen alkaa olla pientä tasoittumista havaittavissa vihdoinkin!

  • Reply Kepis Thursday, April 13, 2017 at 14:49

    Onnea vauvasta! Pakko sen verran puuttua pumppailuun, että tiedäthän pumppaamisen lisäävän maidontuotantoa, joka sitten tietty ennestään pakkaa maitoa lisää ja pahentaa mahdollista suihkutisseilyä? Tietysti jos tahtoo alkaa esim. luovuttajaksi (ja mikäs sen arvokkaampaa työtä!) niin asia erikseen eikä maidonmäärän lisääminenkään mitenkään haitallista ole etenkään maidontuotannon käynnistymistä ajatellen, mutta ajattelin nyt vain varmistaa ettet tietämättäsi pahenna ongelmaa :)

    Kylmät kaalinlehdet laskevat pingotusta ja helpottavat oloa, jos mahdollista niin kannattaa antaa maidon valua rinnasta ilman lisästimulaatiota pumpulta ennen syöntiä ja jos on pakko pumpata oman olon/tukosten pelossa niin kerrallaan aina vain niin vähän kuin mahdollista. Lapsentahtisesti imettäminen lähtökohtaisesti riittää varmistamaan sen, että pikkumiehelle riittää maitoa jatkossakin :)

    Ihania hetkiä vauvan kanssa, se on vain niin spesiaalia <3

  • Reply Katja Thursday, April 13, 2017 at 15:01

    Paljon onnea sinne vauvakuplaan koko perheelle! Komean mutta voi niin suloisen pojan onnistuitte tekemään heti ensimmäisellä kerralla :)

  • Reply Lartsa Thursday, April 13, 2017 at 15:52

    Ihanaa! <3 meidän poika on nyt 10 kk mutta toi maitotulva on kyllä vielä tuoreena muistissa :D ihanaa että teillä sujuu hyvin :) meillä koira ja poika ovat nykyisin ihan erottamattomia ja vauva osaa jo leikkiä koiran kanssa leluilla. Meillä vauva osaa myös murista kun on kuunnellut koiran touhuja…oikein eläinten kasvattama viidakkolapsi :D toi alkuaika on kyllä niiiiin ihanaa! Ei sitä ennen lapsen syntymää voi aavistaakaan kunnolla miten oma lapsi varastaa täysin vanhempien sydämet heti kun putkahtaa maailmaan eikä vauvaa voi olla hetkeäkään hiplaamatta :) Nauttikaa oikein kunnolla vauvakuplasta kun ei sieltä ole kiire mihinkään :) <3 laitoin muuten sähköpostia liittyen niihin kuviin vauvan nurkkaukseen :)

  • Reply Eveliina Thursday, April 13, 2017 at 16:26

    Aivan ihana vauva 💙 voi että miten hellyyttävän suloinen, mainio ja ainutlaatuinen pikkunen siellä. Valtavasti onnea koko perheelle! Postaile ihmeessä kaikkia vauva-juttuja jos vaan maltat ja ehdit. Ja jos et ehdi niin ei haittaa, nauti vauva-arjesta ja toivottavasti toivut tuosta hieman kivuliaan kuuloisesta synnytyksestäkin pian :)

  • Reply Suvi Thursday, April 13, 2017 at 16:55

    Ihana kuulla, että kaikki on lähtenyt noin hienosti käyntiin! Itseäni oikein harmittaa, etten ensimmäisenä viikkona tajunnut vielä pumpata maitoa pakkaseen, kun nyt 6vk vauvan syntymästä maidontulo on selkeästi tasaantunut ja pumpulla en saa enää paljon mitään irti ja välillä jo miettii pitäisikö antaa myös korviketta. :( Eli fiksusti kyllä teet, kun jo tuossa vaiheessa pumppailet niin paljon, kun vaan maitoa tulee, niin on “pahanpäivän varallekin” ! :D

  • Reply Annikki Thursday, April 13, 2017 at 23:23

    Valtavasti onnea koko perheelle ❤ Hän on niin kovin suloinen!

    Tiesithän, että pumppamalla maitoa viestität kehollesi, että maitoa tarvitaan lisää ja maidontuotanto vilkastuu entisestään. Toki jos maitoa aiot luovuttaa, voit huoletta pumppaillakin. Jos taas haluat saada kysynnän ja tarjonnan tasapainoon, kannattaisi tyytyä päästämään pahimmat paineet ja maitosuihkut esim. harsoon ennen imetystä. Tällä tavalla tuotanto tasoittuisi vauvan tarpeisiin nähden sopivaksi :)

  • Reply Janica Thursday, April 13, 2017 at 23:24

    Onnea pojasta! Kiva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin 😊

  • Reply Jenni Y Friday, April 14, 2017 at 12:29

    <3

  • Reply Jenni Friday, April 14, 2017 at 12:44

    Mä olin kuule ekan kuukauden ihan taivaassa että “voivoi ompa helppo vauva. Syö ja nukkuu vaan” kannattaa nauttia siitä koska ainakaan meillä se ei kyllä kestänyt kauaa. Nyt 6kk ja voi että on monta tuntia päivästä ihan tuskaa nukkumisen, syömisen ja viihtymisen kanssa kun eihän ton ikäinen vielä oikein viihdy muualla kun sylissä pitäis olla koko ajan… Nauti! Sori kuulostaa kauheen epäkannustavalta mutta itse kun ajattelin ekan kuukauden perusteella että vauva olisi “helppo” tapaus :D

  • Reply Iines Friday, April 14, 2017 at 15:47

    Mäkin täällä odottelin jännityksellä ekaa vauvapostausta ja seuraavaksi sitä synnytyspostausta sitten! :D Ihanaa kun kaikki on sujunut mukavasti <3 Onnea vielä tännekin suloisesta pikkuisesta!

  • Reply Jo Friday, April 14, 2017 at 16:36

    Niin älyttömän ihanasti kirjoitat arjesta vauvan kanssa. <3 Tätä kyynelehtien luin, kun oma vielä kasvaa masussa ja en malta odottaa päästäkseni tapaamaan hänet jo. Toivon jatkossakin löytäväni täältä samanlaisia postauksia, ihan niitä tavallisia juttuja mitä vauvaelämään liittyy ja miltä se tuntuu vanhemmista, niin pääsee vauvatunnelmiin itsekin :) Suuret onnittelut perheellenne ja ihanaa alkutaivalta pienelle!

  • Reply Allu Friday, April 14, 2017 at 19:35

    Meillä meni aika samalla kaavalla, maito nousi 5:nä päivänä synnytyksestä ja heti sairaalassa menin jo luovuttaan maitoa, kun paita märkänä ja tissit kasvoi triplasti ja oli kivikovat. Ja koska meillä vauva sai maitonsa sekä tissistä että pullosta, ei maidontulo tasaantunut ennen, kun 3kk kohdalla mukaan tuli kiinteät ja sitä kautta maidon kulutus väheni. Oli siis joka yö sänky litimärkänä ja liivinsuojuksia sai hamstrata useemman kappaleen 😂 Ja siltikin saatto julkisilla paikoilla olla paita yhtäkkiä märkänä, suosittelenkin ottaan varapaidan mukaan vaippakassiin, jos lähtee esim keskustaan lounaalle tms. Ei ollu kerta eikä kaks kun sai olla onnellinen siitä varapaidasta. Siltikin toi aika meni hurjan nopeeta ohi ja innolla odotan sitä uudelleen ajankohtaiseksi. Vaikka tiedän manaavani tänkin ajatuksen alimpaan helvettiin ensimmäisen märän paidan jälkeen 😂 Mutta nauti täysin rinnoin (pun intended) tästä kaikesta, noi hetket on ikimuistosia! Ja itsellä ainakin somen käyttö väheni ja on vähentynyt lapsen myötä aika olemattomaksi, kun olen pyrkinyt olemaan läsnä eikä oikeestaan ole ollut edes aikaa päivitellä koko ajan snäppiin/instaan yms päivän kulkua, joten jos sulle kävisi samoin älä pode huonoa omaatuntoa! Nauti niistä hetkistä livenä ❤

  • Reply Katja Saturday, April 15, 2017 at 17:30

    Voi, ihania uutisia! Onnea pienestä pojanpallerosta teille <3 Hän on niiin suloinen!

    Mun vanhemmilla oli sekarotuinen koira silloin, kun mä synnyin ja hänestä tuli mun suojelijani ihan täysin. Kotikäynnin tehnyt kätilö (tms.) ei uskaltanut tulla lähelle, kun mua vahdittiin ja näytettiin vissiin vähän hampaitakin. Mut saattoi hyvillä mielin jättää vaikka kaupan ulkopuolelle vaunuissa (tämä siis muutamaa päivää vajaa 30 vuotta sitten tapahtunutta), kunhan koira oli vieressä. Eipä kukaan tullut lähelle! Meistä tuli ihan bestiksiä Napen kanssa, väistyi jos ja kun halusin mennä katsomaan, mitä sapuskaa hällä on kipossa (taisin antaa vastavuoroisesti omastani myös hälle) ja maistelemaan sitä (kyllä, olen syönyt koiranruokaa pienenä :D). Vedin talvella pulkassa (tästä on kuvatodiste). Koiran vanhetessa jos iskä tai äiti yritti harjata varsinkin arkoja mahakarvoja, murisi ja näytti hampaita, kun teki niin kipeää. Mua vain vilkaisi, kun tarrasin niihin kiinni ja vedin itseni koiran selän yli. Tiesi, että olen pieni ja hentoinen enkä ymmärrä, mitä tein, otti mut hoiviinsa <3
    Toivon Benjille ja pojallenne yhtä ihanaa suhdetta :) Ja muutenkin kaikkea ihanaa teille uuteen aikaan :) <3

    Olen niin onnellinen teidän puolesta, aina yhtä jännä tunne "ventovieraan" kohdalla :D

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post