Melkein 39

Noniin, nyt on neuvolassa käyty ja seuraavan kerran olisi tarkoitus mennä sitten kontrolliin vasta lasketun ajan jälkeen, jos sellaiselle on tarve. Toivottavasti ei ole. Nuo neuvolakäynnit on tavallaan tosi tuskastuttavia, kun siellä vaan mittaillaan ja jotenkin kaikki siinä korostaa sitä odottelun tilaa. Toisaalta, en ole koskaan ollut näin perillä terveydenkehityksestäni, sillä tässä on tullut väkisinkin joidenkin viikkojen välein tutkia omia arvojaan.

Näin kun 39 viikkoa on melkein täynnä, on ihan hyvä tsekkailla sitä kehitystä.

Raudanpuutetta ja matalaa hemoglobiinia mulla on ollut aina. Ei siis yllätä, että sitä oli tuossa raskauden aikanakin. Varsinkin keskiraskaudessa tuo tipahti todella matalaksi ja olenkin viimeisen kuukauden kiltisti ottanut Blueironia päivittäin. Sain määräyksen syödä rautaa jo aiemmin, mutta Obsidan laittoi mahan niin sekaisin, etten voinut jatkaa sitä, eikä muutakaan rautavalmistetta tuntunut löytyvän ilman tosi ikäviä sivuoireita. Blueiron nosti onneksi hemoglobiinini taas hieman korkeammaksi ja on ollut tosi mahaystävällinen tuote, mutta valitettavasti tänään oli hemoglobiini taas alle sadassa ekalla mittauksella ja tokallakin 106. Yngh. Kävin sitten hakemassa Maltoferin ja toivon, että sillä tulis nopea apu, joka ei laita mahaa ihan sekaisin.

Verenpaine mulla on kans perinnöllisesti melko alhainen. Mulle normaali verenpaine on 115/70, ja lähellä tuota se kieppui ekassa neuvolassakin. Nyt se on taas noussut tuonne 120/80 tasolle, vaikka tuossa raskauden puolessavälissä kotimittauksilla käytiin välillä 100/55, ei siis ihme, että hieman huippasi :D Nyt verenpaine oli taas siinä 110/70 hujakoilla, eli palattu siihen omaan matalaan luokkaan.

Sf-mittaakin on mittailtu joka käynnillä, tosin en löytänyt sitä neuvolakortistani. Aina on vaan sanottu, että keskikäyrällä, joten oletan, että maha on kasvanut keskikäyrällä. Vauvakin oli KYSin viikonloppumittauksessa niin keskellä käyrää, että lääkäriä oikein nauratti, joten eiköhän tää maha oo aika tavallisen kokoinen.

Paino on ollut mielenkiintoista seurattavaa, sillä jollakin tavalla pelkäsin alkuun, että sitä kertyy ihan hurjat määrät. Toisaalta nyt olen hieman huolissani, että onko sitä tarpeeksi. En koe juuri lihonneeni, vaan tuntuu, että paino on kertynyt vain mahaan, lantiolle ja hieman reisiin. Ja okei, viimeisimpänä turvotusta naamaan, nilkkoihin ja käsiin. Tiedän, että imetykseen tarvii niitä rasvavarastoja, joten joudun ehkä hieman syömäpuuhiin, ettei imetys riuduta liiaksi. Jos se edes onnistuu suunnitelmien mukaisesti :D Mulla ei rehellisesti sanottuna ole ihan tarkkaa tietoa siitä, paljonko painoin ennen raskaaksi tuloa. Viime vuoden alkukeväästä painoa oli n. 68 kiloa, ja kesällä sitä oli varmaan hieman päälle tuon, koska olo oli hieman turpeampi kesällä. Ensimmäisessä neuvolassa painoa oli 73, tässä viimeisimmässä 83. En edes tiedä mitään painoindeksiäni, eikä sillä ole itselleni mitään merkitystä. Oma ihannepainoni on n. 67-68 kiloa, silloin kroppani on parhaimmillaan. Tästä olin hieman muhkeammassa kunnossa viime kesänä, ja siihen on nyt tavallaan 15 kiloa tavoitetta. Tosin eiköhän tästä muutama kilo jää ihan sinne synnärillekin :D Viikottain on kertynyt aika keskiarvoisesti painoa, ja huomaa hyvin milloin vauva on ottanut kasvuspurtin.

Oon hieman huolissani tuosta hemoglobiinista, mutta verenpaine on onneksi pysynyt järkevänä ja paino on pysynyt maltillisena kuten toivoinkin. En vieläkään ymmärrä sitä mentaliteettia, että syödään mitä sattuu raskaana ja syödään “kahden edestä” ihan vaan koska ollaan raskaana. Ylipainossa on omat terveysvaaransa ja -haittansa, eivätkä ne poistu raskaanakaan. Myönnän itsekin, että roskaruoka ja herkut ovat maistuneet enemmän kuin yleensä, mutta toisaalta olen kyllä syönyt aika terveellisesti raskausaikana. Olen pyrkinyt ainakin siihen, että valintani ovat mahdollisimman terveellisiä arjessa, ja sitten siihen päälle on sopinu kaiken maailman herkut ja Mäkkärit.

Oon panostanut enemmänkin siihen, että juon paljon maitoa ja syön paljon maitotuotteita. Oon panostanut kasviksiin ja hedelmiin, pähkinöihin ja siemeniin ja kaikkeen terveelliseen herkkuun. Joskaan en voi kieltää, etteikö suklaatakin olisi kulunut tässä viime viikkoina aika reippaasti.

Henkisesti rankinta odottamisen ja väsymyksen lisäksi on ollut kyllä oman kropan “menettäminen”. Kun mitkään vaatteet eivät enää istu niin kuin kuuluisi ja maha on koko ajan tiellä. Ja samalla olen koko ajan tiennyt, että tämä ei lopu synnyttämiseen. Sitten tiellä on todennäköisesti todella kipeet tissit (mä niin odotan, että pääsen makaamaan mahalleni vielä joskus) ja mahahan ei todellakaan katoa sinne synnärille. Kauhistuttaa välillä katsoa somessa niitä äitejä, joiden mahat on “palautuneet” jo parissa viikossa ja mimmit on ollu treenaamassa jo 2-3 viikon kohdalla. Itse ajattelin noudattaa sitä neuvoa, että juoksua ja vatsalihasten tekoa kannattaa välttää 4-6 kk. Virtsankarkailuongelmat sun muut mukavat vanhempana eivät kiinnostele sitten yhtään :D Niitä erkaantuneita vatsalihaksia ei saa pakottaa yhteen liian aikaisin, ja lantionpohjalihaksetkin kaipaavat treeniä, ennen kuin juoksupoluille mielii. Olen ollut rehellinen tästä raskaudesta blogissani ja haluan olla rehellinen tuosta toipumisestakin täällä. Odotettavissa on sitten niitä ei-niin-viehkeitä post partum -kuvia, sillä mielestäni on huolestuttavaa, millainen paine naisilla on toeta synnytyksestä päivissä. Kyllä se “normaali” naisvartalo ottaa oman aikansa parantua tällaisesta koettelemuksesta. Ei varmasti ole kivaa olla kesällä kaikkea muuta kuin “bikinikunnossa”, mutta syy sille lienee aika hyvä tänä vuonna.

Oon odottanut tässä ihan innoissani kuin kuuta nousevaa sitä, että voin taas pukeutua “mihin haluan”. Todellisuushan on se, että tuohon vaiheeseen on vielä aika pitkälti aikaa. Ensin pitäisi saada rauhassa jumpattua kroppa takaisin “normaalikokoiseksi” ja sen jälkeenkin vaatevalintoja määrää varmaan aika pitkään se, että vauvalle pitää saada ruokaa tarjolle nopeasti ja helposti, joten iso osa vaatevalinnoista määräytyy sitten sen mukaan. Ellei käy niin onnellisesti, että vauva tosiaan hyväksyy sekä rinnan, että tuttipullon.

Loppujen lopuksi kun miettii, niin tää raskaus on mennyt ihan huimaavan nopeasti. Ja niin menee varmasti pikkuvauva-aikakin. Vielä nopeammin. Elämän pitkässä juoksussa on aika älyttömän turhaa miettiä, milloin saan taas tietyt vaatteet päälle tai kuinka nopeasti raskauskilot karisee. Toki toivon, että “ylimääräistä” ei jää, ja pääsen palautumaan takaisin, mutta nää on loppujen lopuksi niin mitättömiä asioita, että ei niitä kannata edes miettiä.

Jos raskausajalta antaisin itselleni pisteitä jostakin, niin kahdessa asiassa koen onnistuneeni. Mä oon normaalisti ihan tuhottoman huono muistaa mitään vitamiineja ja pillereitä, mutta raskausaikana oon kiltisti muistanut ottaa kaikki vitskut. Raudan lisäksi on kulunut foolihappoa, omegaa, D:tä ja biotiinia. Omegan jätin pois pari viikkoa sitten, mutta muuten oon syöny noita läpi raskauden. Lisäksi oon syöny hyvin ja terveellisesti, joskin siitä käy osittain kiittäminen vauvaa. Sillä on koko raskauden ollut valikoiva maku sen suhteen, mitä mama saa syödä eikä mulla oo missään vaiheessa ollut mitään hullua nälkää koko ajan. On siis ollut helppokin pysyä hyvässä ja sopivassa painonnousussa ja tietää, että se paino on kerääntynyt ennen kaikkea suhteellisen terveellisillä tavoin.

Ja se juominen! Siitä mä olen ylpeä! Normaalisti juominen on mulle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa muistaa, mutta nyt oon ollu tosi hyvä siinä! Mulla on jatkuvasti vesipullo vieressä, ja juon paljon kofeiinitonta teetä ja vichyä, joten nesteytys on ollu koko raskauden kunnossa! Voi kun tätä muistaisi jatkaa aina.

Nyt sitten odotellaan vaan. Laskettuun päivään on reilu viikko ja on jotenkin älyttömän helpottavaa tietää, että maksimissaankin tätä lystiä on enää kolme viikkoa jäljellä :)

13+

Users who have LIKED this post:

  • avatar

Related Posts

30 Comments

  • Reply Laura Wednesday, April 5, 2017 at 21:09

    Varmaan tiedätkin, mut kirjotan nyt, jos jollekkin tästä on hyötyä :) Eli siis, rauta ei imeydy, jos on samoihin aikoihin käyttänyt maitotuotteita. Rautalääkkeen oton ja maitotuotteiden käyttämisen välissä pitäs olla ainakin se kaks tuntia.

    Näyttää hassulta sun neuvolakortti, mulla on samoihin aikoihin laskettu aika ja mulla menee noi merkinnät jo pitkällä tuolla toisella sivulla :D Meillä täällä pikkukunnassa on kyllä tosi paljon neuvolakäyntejä verrattuna kaupunkeihin.

    • Reply Kiasa Wednesday, April 5, 2017 at 22:04

      Mulla oli taas neuvolakäyntejä vielä vähemmän kun Annalla! Ehkä about 5-7 ja kumminkin eka raskaus oli kyseessä. Kaikki meni kuitenkin niin hyvin ja mallikkaasti joten ei käyntejä tarvinnut, mutta kuitenkin koska oli eka raskaus kyseessä hiukan olisi ehkä kaivannut “tukea ja turvaa” neuvolan tädiltä. :D

      Tosi hyvin kyllä syöt! Ihailtavaa että joku jaksaa/muistaa syödä noin terveellisesti. Itsellä oli vähän laiska vaihe ja söi mitä sattui raskausaikana. Vitamiinit kyllä muisti ja vältin kiellettyjä asioita mutta nyt imettäessä pitäisi muistaa edelleen ne vitamiinit! Jotenkin hassusti vaan unohtunut. Taidanpa huomenna käydä apteekissa ostamassa vitamiineja että pysyy hiukset päässä ja luusto kunnossa ja muutenkin koko kroppa kunnossa:D

    • Reply Ellunen Thursday, April 6, 2017 at 03:44

      Ymmärsin näin, että raudoista Maltofer on ok ottaa samaan aikaan kaiken ruoan ja juoman kanssa, näin ollen maitotuotteetkin ok. Itselleni näin kerrottiin, kun vajaa 2 viikkoa sitten aloin sitä syömään. Siksi se olikin ns. helppo valinta ja se on kuulemma myös hellävaraisempi vatsalle kuin moni muu. Eikä kyllä vatsavaivoja ole tullutkaan. Itselläni hb tippui 145-> 118 muutamassa viikossa ja olen jo tuonkin todellakin huomannut olossani, sillä ikinä ei ole lukema ollut alle tuon 145. Ja raskaana siis olen, mutta vasta puolen välin paikkeilla 😊

  • Reply Varpu Wednesday, April 5, 2017 at 21:18

    Oho! En olisi uskonut, että sun normaalipaino olisi 68kg kieppeillä, sillä olen itse 172cm ja olen pitänyt ihannepainonani kymmentä kiloa vähemmän – mutta sä oot näyttänyt aina ihan tolkuttoman upealta! Toki ihmiset on rakenteeltaan erilaisia ja todennäköisesti itse olen ennemmin “skinny fat” ja sun paino koostuu myös lihaksesta.

    Vähän epäoleellinen kommentti, mutta tämä siis herätti mut! Olen aina “pelännyt” 60kg ylittämistä, mut sehän on ihan pöhköä, jos voi näyttää noinkin vetävältä.

    Oot mun lempibloggari ja Mungobaby on ollut ihanaa luettavaa, vaikken itse perheenlisäyksestä haaveilekaan. Tsemppiä loppuodotukseen ja kaikkea ihanaa tulevaan perhe-elämään!

    • Reply Alice Thursday, April 6, 2017 at 11:26

      Mulle tuli ihan sama “oho” -reaktio, itse kun olen myös 173cm ja paino 68-70kg, ja tunnen oloni ihan valaaksi (olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni lievästi alipainoinen tai aivan normaalipainon alarajoilla, enkä vieläkään ole aivan pystynyt hyväksymään noita vuosien aikana hiipien tulleita kiloja), mutta Anna vaan näyttää aina upealta :D Ei pitäisi niin tarkkaan sitä vaa’an lukemaa tuijottaa. That being said, ruokailutottumukset ei kyllä ole koskaan olleet niin terveelliset kuin Annalla tuntuu olevan, että on sitä parantamisen varaakin kyllä. :D

  • Reply Sirpa Wednesday, April 5, 2017 at 21:22

    Kyllä se kroppa voi nopsaankin palautua. Älä “huoli”. Synnytin heinäkuussa ja elokuun lopussa pidin jo tiukkaa paitaa. Kiloja on kyllä vielä 4-5 jäänyt, mutta ei ne mua haittaa. :) Ja ei masukaan entisensä vielä ole, muttei pahakaan. 😂 Mun kylkiluut ei vaan ole vielä palautuneet, en edes tajunnut, että nekin voi levitä. Moni juhlamekko kinnaa tämän takia. 😂Toiv palaudut myös nopsaan, pukeutumista kun rakastat. :) tsemppiä, toiv vauveli syntyisi aikataulussa. 😍

  • Reply Tatjanal Wednesday, April 5, 2017 at 22:06

    Mulla on kanssa yleensä matala verenpaine ja hemoglobiini. Verenpaine kohoaa raskauksissa sinne normaali tasolle. Hemoglobiini on mulla sahannut edestakaisin mutta viime neuvolassa olikin yllättäen samaa luokkaa kuin ennen raskautta, enkä ole edes muistanut ottaa rautalisää :)
    Mulla alkaa olla haikeat fiilikset. Reilu viikko raskautta jäljellä jos syntyy laskettuna niinkuin veljensä ja maksimissaankin kolmisen viikkoa. Vaikka toisaalta halun vauvan jo tänne ja oman kehoni takaisin, toisaalta suren jo sitä että tämä on todennäköisesti viimeinen raskaus ja synnytys. Olen yrittänyt nauttia näistä viimeisistä viikoista juuri sillä viimeinen kerta ajatuksella, ettei sitten jää harmittamaan, jos tämä tosiaan on viimeinen kerta :)

  • Reply Niina Wednesday, April 5, 2017 at 22:12

    Todella fiksuja ajatuksia! Jotenkin sitä tässä 7kk äitinä olon aikana on kirkastunut se, että vauva on pieni vain hetken ja vaikka kuinka raskaana ollessani vannoin että “mikään ei muutu” ja teen myös omia juttujani niin kummasti sitä ei vaan oikein raaskisi kun tuntuu että missaa jotain. Olen kokenut omalla kohdallani tärkeämmäksi nähdä kavereita sillä omalla ajallani, enkä ole ottanut stressiä treenaamisesta. Täytyy myöntää, että olen kyllä ollut positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin kroppa on palautunut lähestulkoon pelkillä vaunulenkeillä. Itselläni oli myös alkuun käytössä belly bandit, ja uskon siitä olleen hyötyä. Ei muuta kun tsemppiä vikoille päiville ja aivan ihanaa ja ainutlaatuista aikaa teille vauvan kanssa <3

  • Reply ts Wednesday, April 5, 2017 at 22:12

    Jos et jo ole liittynyt niin nyt viimeistään kannattaa käydä klikkaamassa itsensä Imetyksen tuki ry:n suljettuun fb-ryhmään! Vaikka ei itse koskaan mitään siellä kysyisikään tai osallistuisi keskusteluun, saa ryhmää seuraamallakin ihan älyttömästi tietoa ja luottamusta imetyksen eri vaiheisiin. Samoin kannattaa tutustua Imetyksen tuen nettisivuihin :)

  • Reply Saana Wednesday, April 5, 2017 at 22:55

    Lehmänmaitotuotteiden syöminen estää raudan imeytymitä elimistöön, joten se kannattaisi lopetta kokonaan. Isoin raudan imeytymistä häiritsevä tekijä on kalsium, varsinkin muiden nisäkkäiden maidossa oleva kalsium. Eli kun maitotuotteet lopettaa, hemoglobiini usein nousee.

  • Reply Soile Wednesday, April 5, 2017 at 23:19

    Heippa. Mun hemoglobiinia nostatti raskausaikana nestemäinen Floravital. Eikö tullut vatsa yhtään kipeäksi:)
    Voimia loppuraskauteen.

  • Reply Minna Thursday, April 6, 2017 at 00:49

    Vaikkei raskaus olekaan itselle lainkaan ajankohtainen asia, mun sydäntä lämmitti hirveesti sun asenne kropan palautumiseen.
    Olen tavannut monia synnyttäneitä naisia, joilla on aivan älyttömät paineet vartalon palautumisesta entiseen muotoonsa. Jotkut jopa häpeävät ja koittavat kaikin keinoin piilotella kroppaansa jos ei näytä samalta 2kk synnytyksen jälkeen mikä on mielestäni surullista ja täysin tarpeetonta.
    Nykyään kun esim. julkkismimmit tuntuvat palaavan “entiseen” kroppaansa jo 2vk synnytyksen jälkeen ja asiaa oikein ihannoidaan ja mainostetaan “kuinka ahkera on ollut ja tehnyt töitä palautumisen eteen”, ei ihmekään että luo tavallisille tallaajille (joilla ei sitä lastenhoitajaa ja personal traineria välttämättä oo kulisseissa) kauheat paineet ja riittämättömän olon. :(
    Vappu Pimiä sanoi mielestäni raskauskiloista hyvin, että itselle tarvitsee olla armollinen vaikka se välillä koville ottaakin!
    Omaa kokemusta ei ole mutta eihän se kroppa välttämättä edes palaudu takaisin aiempiin mittoihin, mutta onko sillä niin väliä kun se samainen kroppa on kantanut mukanaan ja antanut arvokkaan elämän toiselle ihmiselle? :)

    En tiedä oliko tällä kommentilla päätä tai häntää, mutta paljon tsemppiä loppuraskauteen sinulle ja miehellesi! <3

  • Reply Anonyymi Thursday, April 6, 2017 at 03:29

    Sf mitta löytyy joltain sieltä takasivulta tai jostain – mun mielestä väärästä paikasta -neuvolakortissa.
    Itsekin sitä joskus ihmettelin. :)

  • Reply Jii Thursday, April 6, 2017 at 05:59

    Mä mietin kans tota painonnousua etukäteen, etten haluais “liikaa” lisää painoa. Mut sit just raskauden lopussa oli sellanen olo, että kaikki ne raskauden aikana kertyneet 14 kiloa oli tullu tarpeeseen, koska samalla tavalla ku sä niin en kokenut kuitenkaan varsinaisesti lihoneeni. Ja tarpeeseen ne kilot kyllä tuli, koska lähes puolet jäi synnärille ja loput on tässä melkeen kokonaan lähteny ekojen 5,5 viikon aikana. Ja en oo tosiaan mitenkään erityisesti seurannu syömisiä (ja herkkujakin on menny!), vaan kyllä nuo on tainnu ihan imetykseen tarvita…

    Maha mulla ei oo vielä täysin palautunu, enkä kyllä oo muuta urheilua harrastanut kuin vaunulenkkejä. En halua ottaa riskejä vatsalihasten erkauman yms. kans niinku et sinäkään :D Mut luotan siihen, et kyllä tästä vielä hyvä tulee, kun alkaa taas kunnolla liikkumaan :) Oikeestaan yllättävän vähän tommoset asiat ressaa just nyt, vaikka tykkäänkin olla normaalisti ns. suht hyvässä kunnossa.

    Hirmuisesti tsemppiä sulle! Toivotaan, ettei menis hirveesti yli! :D

  • Reply Hellu Thursday, April 6, 2017 at 06:48

    Raskauden jälkeen se pukeutuminen vasta ongelmallista onkin. Se maha kun ei tosiaan kaikilla heti palaudu vaikka painoa ei olisikaan tullut. Näytät siis mahakkaalta mutta enää ei ole sitä vauvamasua “tekosyynä”. Ja sit se imetys. Kuinka vaikeaa se onkaan ilman kunnollisia vaatteita. Toiset nostaa vaan paidan helman ja lopsauttaa tissin suuhun. Itse en olisi moiseen kyennyt ja ekat kuukaudet menikin vaan imetysliiveissä ja -paidoissa. Eipä paljon tarvinnut miettiä mitä päälle pukee. Mulle neuvolassa ehdotettiin tuota obsidania enkä ymmärrä miksi koska se ei todellakaan ole niitä rautalisiä hellimmästä päästä. Hyvä jos olet löytänyt vatsallesi sopivan rautalisän. Synnytyksen jälkeen hemoglobiini tekee hurjan laskun, ainakin jos menettää verta paljon.. tsemppiä viimeisiin päiviin (lue viikkoihin)..

  • Reply Jenspa Thursday, April 6, 2017 at 09:56

    Hih, ihan kuin omaa neuvolakorttia lukisi niin pituuden, painon, hemoglobiinin kuin verenpaineen suhteen :) Tsemppiä loppurutistukseen, sulla on ihanat blogit! :)

  • Reply Satu Thursday, April 6, 2017 at 12:02

    Kiitos tästä tekstistä. Todella rehellistä ja kaunista luettavaa.

  • Reply Caro Thursday, April 6, 2017 at 12:16

    Moikka!

    Ei nyt liity tähän postaukseen millään lailla, mutta olisi mielenkiintoista kuulla mietteistäsi pukeutumisesta, kauneudenhoidosta yms raskaana ollessa ja mahdollisesti myös vauvan saavuttua :) Olen joskus törmännyt ajatukseen ettei raskaana jaksa laittautua tai pitää huolta ulkonäöstään tai että tähän ei ole aikaa varsinkaan vauvan syntymän jälkeen. Nämä asiat eivät ole minulle ajankohtaisia, joten en osaa sanoa onko tämä ajatus täysin tuulesta temmattu :D Blogin perusteella vaikutat ainakin, että olet itse halunnut edelleen pitää itsestäsi huolta niin sisäisesti kuin ulkoisesti :)

    Kiitos mielenkiintoisista blogeista ja onnellista loppu odotusta ja tulevaa vauva-arkea! Täällä mielenkiinnolla lueskellaan molempia blogeja, jopa tätä vaikkei vauva-asiat olekaan ajankohtaisia itselleni moniin vuosiin :)

  • Reply Marsa Thursday, April 6, 2017 at 14:42

    Itse mietin esikoisen synnyttyä imettämistä ja kuinka siihen pukeutua. Huomasin, että jos hankkii joustava kaula-aukkoisia toppeja niin voi käyttää mitä tahansa paitaa. Normaalit paidat ei veny, ei tarvitse käyttää aina *kröhöm* hieman tylsiä imetyspaitoja Periaatteessa nostaa vaan paidan helmaa ja laskee topin kaula-aukkoa niin ei näy vatsa eikä yläkroppa.. rintaa jää vähän niinkuin piiloon kun vauva syö. Sitä ei välttämättä edes tajua, että joku imettää :) Samalla säästää imetyspaitojen hinnan, voi käyttää normaaleja vaatteita ja imetyksen loputtua nakkaa nuo topit pois jos kaula-aukko venähtää :)

  • Reply Riina Thursday, April 6, 2017 at 14:56

    Ihana lukea tervehenkistä keskustelua painosta ja kropan palautumisesta! Muutama päivä sitten tapasin henkilön, joka sai vauvan joulukuussa ja oli synnäriltä lähtiessään jo varmasti laihempi kuin ennen raskautta..! Esitteli myös 1pv synnytyksen jälkeen kuvia mahastaan ja kuinka sieltä jo lihakset pilkistivät… Mielestäni tämä oli hiukan surullista. Luulen että oma fokukseni on, kun saan tämän pienen palleron syliini kesäkuussa, täysin hänessä :)

  • Reply Suvi Friday, April 7, 2017 at 09:52

    Itsekin ajattelin olla synnytyksen jälkeen itselleni todella armollinen kropan suhteen (ja niin olinkin), mutta yllättäen synnytyksestä 5 päivää myöhemmin minulla ei ollut mahan mahaa (ja olen siis todella hoikka ihminen eli ero oli huomattava), en siis itsekään huomannut mahan (tai minkään muunkaan kehonosan, paitsi rintojen) kohdalla “eroa” siihen mikä se oli ennen rakautta. Tämä johtuu varmaankin siitä, että mulla oli pieni vauvamaha ja mulla on ollut aina todella nopea aineenvaihdunta(?). Tottakai lihakset jne. vielä palautuu, joten en ole pitkään aikaan menossa urheilemaan. Olin siis hölmistyneen yllättynyt tästä ja melkein jo ajattelin tämän takia, että minussa on jotain “vikaa”, koska olin varautunut kuukausien palautumistahtiin! Ja raskaudenaikana mulle siis tuli kiloja ihan normaalit n. 12kg lisää, mutta ne jakautuu aika hyvin vauvaan, istukkaan, lapsiveteen, suurempaan verimäärään jne.

    Ja en siis kertonut tätä sillä, että haluaisin kenellekään pahaa mieltä, mutta halusin vaan kertoa, että synnytyksestä palautuminen voi joillakin tapahtua myös yllättävän nopeasti. Mutta vaikka ei tapahtuisikaan, niin sillä ei ole mitään merkitystä! Ja imetystä varten onkin varmasti parempi olla enemmän vararavintoa!

  • Reply HanSu Friday, April 7, 2017 at 10:32

    Miksi kun painaa kommentin sydäntä, siitä tulee unlike ja murtunut sydän? 🤔 Mä haluan sydämiä. En murtuneita sydämiä.

  • Reply Kristiina Friday, April 7, 2017 at 14:49

    Paljon onnea pikkumiehelle ja koko perheelle!

  • Reply Anette Friday, April 7, 2017 at 18:11

    Hassua että keskiviikkona kävin pitkästä aikaa täällä lukemassa, ja eile te sitten oottekin pojan saaneet. Paljon onnea koko perheelle! :)

  • Reply Anna Friday, April 7, 2017 at 19:37

    Ihania ajatuksia sinulla, kaimaseni <3 paljon tsemppiä loppuraskauteen!

  • Reply HL Friday, April 7, 2017 at 19:55

    Suuren suuret onnittelut pienestä pojasta 💙💙

  • Reply ASba Friday, April 7, 2017 at 23:35

    Superpaljon onnea! Työmatkalla meinas tulla itku kun pomppas kuva silmille, onneaonneaONNEA teille <3 t. Hiljainen, Koivukylän Hoas-asunnon ajoista asti seurannut lukija

  • Reply Jen Sunday, April 9, 2017 at 14:00

    Heippa! Myös minulla on aina ollut matala verenpaine ja raskaus ei kyllä sitä oikein nostanut, vaikka välillä sitä toivoin juurikin heikotuksen takia. Synnytyksessä sain jopa verenpainetta nostavaa lääkettä, kun se tippui aivan liian alas. En edes tiedä miten alas kun normaalistikin se saattaa olla 90/60 tasoa.
    Raskaudesta palautumis ajatukset kuulostaa hyvältä, itseä välillä mietityttää olenko turhaan varovainen kun seuraa muiden vasta synnyttäneiden instoja. Synnytyksestä on 4,5kk enkä ole reipasta lenkkeilyä enempää uskaltanut vielä tekemään. Kummasti se kunto taas kohoaa päivittäisillä kävelylenkeilläkin, kun muistaa keskittyä hyvään asentoon ja lihasten aktivointiin. Itselläni oli ajatus mennä nyt lähiaikoina tarkistuttamaan lantionpohja ja erkauma tilanne asiantuntevalle fysioterapeutille. En myöskään halua vanhempana mahdollisia virtsankarkailu tai laskeumaongelmia ja on kuitenkn kyse aika lyhyestä ajasta ihmisen elämässä, jos vaikka puoli vuotta on ilman kovempaa treeniä. Kyllä sitä ehtii vielä lenkkareita kuluttaa juoksulenkeillä ja painoja nostella. :)

    Mukavaa loppuodotusta sinulle! :)

  • Reply Hanna Monday, April 10, 2017 at 15:30

    Paljon onnea teille pikkuisen johdosta! 🐣💙
    Voin niin samaistua sun fiiliksiin, kun itsellä on kohta vuoden ikäinen tyttö. Jep – vauvavuosi tosiaankin humahtaa yhdessä hetkessä! Yksittäiset päivät (ja yöt, heh) saattaa välillä olla pitkiä, mutta tää vuosi on ollut tähän astisen elämäni rikkain, rakkain ja nopein. Justhan mun pallero syntyi ja nyt nelivetona konttailee ja höpöttää. 😮
    Ja näytät upealta kumpuinesi tossa kuvassa. 😍 Mistä toi mekko on?

  • Reply Jende Thursday, April 13, 2017 at 20:58

    Lievästi alhaiseen hemoglobiiniin täällä Tampereella neuvolassa suositeltiin mustaa makkaraa 1-2 kertaa viikossa, mulla nousi parissa viikossa hb hyvälle tasolle ja pysyi koko loppuraskauden korkeammalla, kun silloin tällöin popsin mustaa :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post