Monthly Archives

April 2017

Hetkiä arjessa

(Haalari KappAlh Newbie, pipo H&M)

Sain tuossa jokin aika sitten kommenttia, että blogiani ei pysty lukemaan, koska täällä menee asiat liian positiivisesti ja helposti. Että olisi kiva, kun täällä lukisi niistä maitotahroista paidoissa ja muusta todellisesta. Tosiasia on se, että en mä pane merkille tuollaisia asioita sen kummemmin. Iloitsen niistä ihanista hetkistä ja ne pyyhkivät yleensä heti kaiken negatiivisen pois. Esimerkiksi eilen poitsu valvoi illalla melkein kolme tuntia, ja kitisi siitä ajasta varmaan tunnin. Halusi tissille, mutta siellä halusi vaan leikkiä ja raivota välillä nännille, vaippa vaihtui ja sylissä sai olla, mutta koko ajan jokin kiukutti, jopa niin, että taisi päiväkohtainen itkun määrä kerrankin kiepsahtaa sinne vartin kohdille suunnilleen. Siinä oli sekunnin ajan sellainen epätoivoinen hetki, että apua, nytkö se huuto alkoi. Sitten hän nukahti, vietiin kehtoon ja sinne hän jäi nukkumaan. Puolen tunnin päästä hain makkarista jotain vielä ja katsoin kehtoon. Oli pakko jäädä ihailemaan, miten ihana vauva meillä onkaan. Se huutaminen ja kiukuttelu oli muisto vaan, ja ei ois haitannut yhtään vaikka tyyppi ois herännyt jatkamaan siitä samoin tein. Jokainen äiti ehkä tunnistaa tämän.

Eikä vauva-arki meilläkään ole pelkkää ruusuista ihanuutta, vaan sisältää paljon hauskoja hetkiä ja ehkä pieniä negatiivisiakin osia. Pakko kylläkin sanoa, että nämäkin ovat lähinnä aiheuttaneet naurua. Kyyneleitäkin, mutta vain niitä, jotka on tullu niin kovasta nauramisesta. Ihan samalla tavalla täällä kuin missä tahansa muussakin vastasyntyneen perheessä sattuu kaikkea kaaripissoista siihen, että vaatteet pitää vaihtaa viiden minuutin välein, kun välissä tulee puklu paidalle. En vaan jotenkin halua blogissani keskittyä näihin asioihin. Ensinnäkin, Continue Reading

45+

Related Posts

Toipuminen ja palautuminen

Olen miettinyt tämän postauksen kohtaloa koko tämän päivän, sillä tiedän miten arka aihe tämä on. Päätin kuitenkin jo ennen synnytystä, että haluaisin kirjoittaa kropan palautumisesta ja haluaisin nimenomaan olla se esimerkki, joka ei ole palautunut heti ennalleen ja joka voi rohkeasti näyttää sen tyhjän pallomahan blogissa tuhansille lukijoille. Olen kuitenkin itse ollut todella yllättynyt palautumisen nopeudesta, ja olenkin miettinyt haluanko kirjoittaa koko tästä asiasta, sillä loppujen lopuksi ei ole oikeaa tai väärää tapaa palautua näin rajusta kokemuksesta, enkä halua toimia millään tavalla esimerkkinä, hyvänä tai varoittavana, yhtään kellekään. En halua aiheuttaa kellekään paineita enkä toisaalta halua turhaa ilkkumista. Samalla kuitenkin haluan ihan rehellisesti näyttää ja kertoa, miten oma toipumiseni ja synnytyksen jälkeinen palautuminen on edennyt.

Voin rehellisesti sanoa, että minua pelotti, mitä raskaus tekee kropalleni. Olen ollut pessimisti monen asian suhteen. Ensin olin varma, että en tule raskaaksi kovin pian. Sitten pelkäsin, että maitoa ei sitten varmasti tule. Pelkäsin myös, että kerään hirveän määrän painoa, enkä koskaan palaudu omaan kroppaani. No, raskaus alkoi sangen helposti, maitoa on ollut ylituotantoon asti ja olen palautunut lähes ennalleen kolmessa viikossa synnytyksestä. Pessimisti ei pety, mutta saattaa yllättyä positiivisesti. Continue Reading

65+

Related Posts