Raskausaika tulevan isän silmin

daddy (1 of 1)-3

Ensimmäinen kolmannes

Tämän vaiheen alku oli kaksi alati vahvistuvaa viivaa raskaustestissä. Alati vahvistuvaa, koska testi tehtiin noin kaksikymmentä kertaa :) Nonii, raskaanahan sitä selkeästi oltiin. Aivan mahtava ilo ja fiilis, ja samalla aivan äimän käkenä. Mitäs nyt sitten? Anna luki tapansa mukaan aivan kaiken tiedon mitä löysi aiheesta ja yritin parhaani mukaan pysyä perässä. Mitä ei saa syödä, mitä pitää syödä ja miten vauvanalku kulloinkin kehittyy. Kunnon infoähky. Raskaus tuntui kuitenkin vielä jotenkin epätodelliselta, teoreettiselta… Joo, tiesihän sen olevan todellista, mutta se ei konkretisoitunut oikeastaan mitenkään. Ei vatsaa, ei oireita, ei kummoisia muutoksia arjessa, pelkkä tieto siitä, että jotakin tulossa. Tilausvahvistus oli ikään kuin saatu, mutta tavara ei ollut vielä lähtenyt varastolta, toimituksesta puhumattakaan :D

Mutta pakko tunnustaa et vaikka sitä alkaa olla jo elämää nähnyt, mistään yllättymätön, kovakuorinen miehenretale, niin kyllä sitä aika jännä olo tuli kun sitten näki sen piskuisen lapsenidun siellä ultrassa. Kunnon cocktail intoa ja onnellisuutta :) Raskaus alkoi yhtäkkiä tuntua huomattavasti todellisemmalta, etenkin kun Annan ensimmäiset raskausoireet alkoi. Käytännössä Anna oli aivan zombiena varmaan kuukauden, mikä on Annan kohdalla aika iso kontrasti siihen duracell-pupuun, joka se on normaalisti. Ei oikein voinut puhua siunatusta tilasta, kun tuntu et toinen on enemmänkin vakavasti sairas :D

daddy (1 of 1)

Toinen kolmannes

Raskaus alkoi näkyä myös pienenä masunalkuna. Tai silloinhan se tuntu selkeeltä raskausmasulta, nyt sitä olis lähinnä että please, you ain’t seen anything :D Oli todella huikeeta seurata vauvan kehittymistä ja kasvamista. On se vaan ihmeellistä, siellä se kasvaa, noin vaan parista solusta oikeaksi ihmiseksi. Kaikki DNAn sisältämän koodin pohjalta. Miten sellainen on ees mahdollista??

Anna oli taas oma energinen itsensä ja raskaus ei näkynyt arjessa kuin positiivisesti, joten voin kyllä allekirjoittaa sen väitteen et keskiraskaus on parasta raskausaikaa. Mahtavin tunne oli, kun vauvan liikkeet tunsi ensimmäistä kertaa. Se on varmaan se hetki, kun isä saa ensimmäisen kerran konkreettisen yhteyden vauvaan. Pääsee ikäänkuin kommunikoimaan sen vauvan kanssa jotenkin. Isänä sitä on biologian johdosta vähän turhake tässä vaiheessa vauvan elämää. Äiti kokee oireet, rakentaa ja kantaa vauvan, tuntee potkut. Ai jokin siellä kuplii? Ai se potkas jo? Ai se painaa vähän rakkoa? Möyrii jo? Äiti on se, joka pääsee kokemaan raskauden huonojen puolien lisäksi niitä hienoja vauvan kehityksen ensiaskeleita ensimmäisenä ja konkreettisimmin. Isä vaan kuulee niistä, ei koe niitä. Älkää käsittäkö väärin, en mä nyt oikeasti kadehti äidin roolia, muutamia synnytystarinoita lukeneena oon sitä mieltä, et tää on ihan hyvä näin :D Mut oli se hienoa kun tunsi sen pienen jalan ekaa kertaa masun läpi. Tuli sellainen kärsimätön olo, et milloin tän pääsis jo näkee livenä.

Samalla tuli koettua myös uudenlaista huolta. En ole koskaan ollut kovin stressaavaa sorttia. Olen noudattanut ajatusta että teen parhaani mukaan sen minkä voin ja yritän hyväksyä ja olla stressaamatta sitä mihin en voi vaikuttaa.. Jotenkin kuitenkin nt-ultran ja rakenneultran lähestyessä oli ilmassa pientä pelkoa, joka on varmasti vaan esimakua vanhemmuuden jatkuvalle huolelle. Mitä jos pienellä ei olekaan kaikki kunnossa? Tuleeko huonoja uutisia? Mielessä pyöri kaikenlaista. Asioita mitä varmasti kukaan vauvaa odottava ei haluaisi joutua ajattelemaan saati kuulemaan. Mihinkään ei itse voi juuri vaikuttaa, mutta sitä silti tuli vaan stressattua. Onneksi turhaan. Mutta vanhemmallahan on aina seuraava huoli mitä miettiä? :)

daddy (1 of 1)-2

Viimeinen kolmannes

”Kato minkä kokoinen tää masu on!!” Tämä on ollut tätä aikaa. Ja isohan se jo on, ja viikko viikolta isompi. Sen kokoinen, että kaikki alkaa olla vähän vaikeaa. Alussa kyykistyminen tai kenkien jalkaan laitto. Loppua kohti sängystä nouseminen, kävely tai pelkkä yleinen oleminen. Oma rooli kasvaa, kun toinen alkaa tarvita apua vähän kaikessa. Yllättävän reippaana Anna on kuitenkin ollut, nytkin siivoaa tuossa. Ei oo juuri ollut mitään ”hormonaalisia” hetkiäkään, joten ihan mukavaa aikaa tämäkin on ollut, vaikka tätä kolmannesta on demonisoitu.

Pesänrakennusvimma on kuulunut tähän vaiheeseen vahvasti. Kaikenlaista on ostettu, laitettu myyntiin, korjattu, silitetty, siirretty, muokattu ja siivottu. Nyt muutaman viikon räveltämisen jälkeen alkais kaikki olla valmiina ja se vimmakin on vihdoin vähän rauhoittunut. Kai tuo on osa jotain henkistä valmistautumista. Ja toisaalta sitä ehkä ymmärtää, että tulevina viikkoina ei hirveästi ole virtaa tai aikaa, joten kannattaa tehdä nyt…

Oon kans itse viime päivinä huomannu et oon jotenkin valppaampana. Esimerkiksi usein herään yöllä siihen kun Anna keräilee itseään siinä sängyn reunalla ja oon heti ”Mikä hätänä, onko kaikki hyvin, supistaako?!”, valmiina hakemaan autoa. ”Ei, oon menossa vaan vessaan, taas”, kuuluu useimmiten vastaus. Kai jotenkin sitä on virittäytynyt siihen, että kohta alkaa tapahtua.

Henkisellä tasolla oon jo ihan valmis (kuvittelen ainakin olevani) lapsen tuloon. Olo on jo kärsimätön, sais tulla jo, niin pääsis tapaamaan jo sen mielettömän möyrijän ja pääsis itsekin osallistumaan jotenkin. Oon yrittänyt valmistautua tuohon lukemalla kaikenlaista vauvakirjaa, mutta vähän tuntuu siltä, että tässä ei ehkä tuo teoria hirveästi valmista tulevaan. Toisaalta sitä on nauttinut vaan siitäkin, että ollaan vielä kahdestaan ja arki on verraten yksinkertaista. Nukuttu pitkään, käyty näkemässä ystäviä ja vietetty yhteistä laatuaikaa. Moni kaveri on sanonut, että ajatuksena on ollut että elämä jatkuu samanlaisena lapsen jälkeenkin: ”Siinähän se tulee mukana sitten”, mutta todellisuus on ollut kuitenkin vähän jotain muuta :)

Raskausaika on joka tapauksessa ollut jotain uutta ja jännittävää. En alkuun ees tajunnut mitä kaikkea tähän voi liittyä, luonnollinen juttu, eihän tässä mitään ihmeitä. Mutta kyllä tässä on ehkä ihan muutama juttu ollut mikä on pitänyt tehdä, selvittää ja ymmärtää. Ehkä se on ihan hyvä, että on se 40 viikkoa aikaa sulatella, valmistella ja oppia asioita, jotta on ees joku sauma kypsyä isän rooliin. Seuraavaksi sitten vaan ootellaankin sitä H-hetkeä: Reitti on koeajettu, sairaalakassi on pakattu, turvakaukalo asennettu, TENS-laite tikissä ja kivunlievitys-akupisteet opiskeltu ja ovensaranat on rasvattu, joten ehkä tästä selvitään :)

– Ville

4+

Related Posts

55 Comments

  • Reply Eve Saturday, March 25, 2017 at 15:29

    Ihana postaus, taitavasti kirjotettu! Oli kiva päästä lukemaan myös tulevan isän ajatuksia, olin täällä ihan kyyneleet silmissä :D Go Mungodaddy!

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:26

      :)

  • Reply Laura Saturday, March 25, 2017 at 15:41

    Voi ei miten ihana postaus. Itku meinas tulla kun täällä kauheessa vauvakuumeessa makoilen :D Toivottavasti tuo kaikki itselläkin edessä noin vuoden päästä :)
    Olen vasta eksynyt blogiisi ja ruvennut seuraamaan päivittäin! ihana blogi!

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:26

      Kiitoksia :)

  • Reply Jenni Saturday, March 25, 2017 at 15:44

    Ihana kirjoitus, olipa kiva lukea tulevan isänkin ajatuksia! Harmittaa kun en pyytänyt (pakottanut :D) omaa miestäni aikoinaan kirjoittamaan mitään. Tätä tekstiä on teidän varmasti mukava lukea jälkeenpäin kun lapsi on jo maailmassa ja isompi! Tsemppiä myös isälle loppuodotukseen! Hyvin se menee, vaikutat kyllä rauhalliselta ja fiksulta tyypiltä ja semmoista äiti tarvitsee tukena synnytyksessä :)

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:26

      Miestä ei onneksi tarvinnut edes pakottaa :D Hänen on ollut tarkoitus kirjoittaa jo aiemminkin, mut se on vaan jotenki jääny koko ajan :D

  • Reply Löytöretkeilijä Saturday, March 25, 2017 at 15:47

    Oi että kuin ihana postaus! Pakko kyllä sanoa että tätä sinun blogia on ollut ilo lukea, kun lähes samoilla viikoilla ollaan. Niin paljon pystyy samaistumaan moniin juttuihin! :)

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:26

      Tosi kiva kuulla :)

  • Reply Minna Saturday, March 25, 2017 at 16:47

    Olipa ihana postaus, oli kiva lukea raskausajan mietteitä myös tulevan isän näkökannalta! Teistä molemmista paistaa kyllä tietynlainen vanhemmuus jo nyt vaikkei lapsi ole vielä sylissänne, molempien ajatukset ovat tyynenrauhallisia vaikka innolla odotatte vauvan saapuvan, selkeästi tuette toisianne kaikessa ja rakkaus vauvaa ja toisianne kohtaan oikein huokuu teksteistänne! Niin kauniita sanoja, kuin suoraan rakkaustarinasta :)

    Meni nyt vähän superlatiivi-ylistykseksi mutta minkäs sille voi, olen todella onnellinen teidän puolesta ja toivotan molemmille onnea loppuraskauteen sekä tulevaan perhe-elämään, teistä tulee aivan mahtavat vanhemmat lapsellenne, Hän on todella onnekas!! ❤❤

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:29

      Voi miten ihana kommentti, kiitoksia kovasti! <3

  • Reply Sari Saturday, March 25, 2017 at 18:47

    Kiitos Ville hienosta postauksesta! Olen nelikymppinen seniori, joka on herkistellyt useampaan otteeseen lukiessaan teidän häistä, vauvasta ja elämästä. Toivotan telle kaikkea hyvää elämään, nauttikaa jokaisesta hetkestä ja kiitos, kun jaatte meille lukijoille otoksia arjestanne. Meidän oma Mungofamily <3

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:29

      Hahah, kiitoksia! <3

  • Reply Katja / Kurkistus Saturday, March 25, 2017 at 18:48

    Ihana postaus! Onnea ja tsemppiä isillekin! Hauska myös huomata paikoitellen todella samanlaista kielenkäyttöä teiltä 😃

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:29

      Joo, mua itteäni nauratti, miten samantyyppistä tekstiä mies on kirjoittanut :D

  • Reply Laura Saturday, March 25, 2017 at 19:05

    Mielettömän ihana kirjoitus, kyynelet silmissä sai lukea. Onnea ja iloa tulevaan!

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:30

      Kiitos :)

  • Reply Kristiina Saturday, March 25, 2017 at 19:59

    Tämä oli aivan ihana postaus! Kaikkea hyvää ja ihanaa teille kaikille perhe-elämään! <3

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:37

      Kiitoksia :)

  • Reply Daddy2 Saturday, March 25, 2017 at 20:31

    Mungodaddy alkaa postaamaan blogiin sit myös daddy-asukuvia tyyliin “Kuomat jalassa lähipuistossa”, “räjähtäneet verkkarit olivat ainoat löytyneet puhtaat vaatteet” ym. :D Se on myös ihan ok jos/kun isin pitää välillä nukkua korvatulppien kanssa työviikoilla. Tsemppiä ja vuorotelkaa nukkumisten kanssa sitten kun pulloruokintaan pääsee…

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:38

      :D Mungodaddy, en kestä tota nimeä :D Ja hei, tietenkin ;D

  • Reply Anna Saturday, March 25, 2017 at 20:55

    :DDDDDDddddd Tilausvahvistus :DDD
    Ihana ja hauska teksti, tosi kiva kun keksitte tehdä tän!

    Hirmu kauniisti puhutte toisistanne ja jotenkin vaikuttaa tänne ruudulle että teillä on tosi hauskaa yhdessä, teistä tulee varmasti loistavia vanhempia :)

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:38

      Kiitoksia :) Hauskaa meillä ainakin on yhdessä, on ihanaa kun oma aviomies on oma paras ystävä <3

  • Reply neiti Saturday, March 25, 2017 at 20:59

    Lauantai-illan suloisin lukeminen :)

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:38

      :)

  • Reply Sirppi Saturday, March 25, 2017 at 21:43

    Aivan ihana kirjoitus! Ihana mungodaddy❤
    Itse hirveän vauvakuumeen kourissa lähetin tämän myös poikaystävälle luettavaksi(vauvoista jo puhuttu mutta vähän vielä pitää olosuhteiden pakosta odottaa)

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:38

      Mungodaddy :D :D :D Kiitoksia :D

  • Reply Jenny Saturday, March 25, 2017 at 22:17

    Ihana tuleva isimies. <3 Ihana postaus! Tsemppiä molemmille tulevaan!

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:39

      :)

  • Reply Mira Saturday, March 25, 2017 at 22:17

    Hei! Onko tämä miehesi kirjoittama teksti vai vain jotenkin “kokoama” ja sinun puhtaaksikirjoittama? Jos on miehesi kirjoittama niin teillä on todella hauskasti samanlainen kirjoitustapa :) Voisi nimittäin olla aivan hyvin sinun tekstiäsi! :)

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:40

      Miehen kirjoittama on :) Mä oon vaan tuonut Wordista WordPressiin ja muotoilut otsikot tonne keskelle :D Että kyllä, hämmentävän samalla tavalla kirjoitetaan :D

  • Reply Kia Sunday, March 26, 2017 at 18:29

    Todella kiva, että miehesikin jaksoi/viitsi kirjoitella tänne ja ihania kuvia! <3

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:40

      Kiitoksia :)

  • Reply Esssim Sunday, March 26, 2017 at 18:54

    Apua ihana mungodaddy siellä! Tosi mukava lukea myös tulevan isän ajatuksia.

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:40

      En kestä, toi Mungodaddy naurattaa mua liikaa :D

  • Reply Sini Sunday, March 26, 2017 at 19:01

    Täällä vuosia Mungoannaa seurannut lukija on ihan liikkiksissä teidän puolestanne. Jotenkin teistä hehkuu onni ja tää oli ihana postaus! Onnea tulevaan, olette ihana perhe!

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:41

      Kiitoksia :) <3

  • Reply Emilai Sunday, March 26, 2017 at 22:29

    Ihana kirjoitus:) nukkukaa ja nauttikaa toisistanne vielä ennenkä vauva syntyy ja tsemppiä tulevaan koitokseen! Kys on hyvä sairaala synnyttää, kummallakin kerralla tunsin olevani turvassa! ;) Ja nauttikaa ensihetkistä vauvan kanssa, kaikki on niin ihanaa <3 ja se vauvan ensimmäisen kerran omaan kotiin vienti on jotain sanoinkuvaamattoman maagista ja upeeta!

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:43

      Kiitoksia :) Ja varmasti on, mä en ees malta odottaa, että tapaan hänet, saati, että saamme aloittaa arkemme yhdessä :)

  • Reply Jennii Sunday, March 26, 2017 at 22:41

    Voi miten suloinen postaus. Tsemppiä loppuraskauteen molemmille♡

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:44

      Kiitoksia :)

  • Reply heidisusanna Monday, March 27, 2017 at 02:12

    Tosi kiva postaus, komppaan edellisiä! Pliis isi postausten ääreen myös sitten vauvavuotena ja kun pieni kasvaa., :)

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:44

      :D no, eiköhän hän pääse irti vielä jatkossakin :)

  • Reply ilkee Monday, March 27, 2017 at 06:14

    pitäkää huolta toisistanne!ootte rakkaita!

    • Reply Anna Monday, March 27, 2017 at 12:45

      Kiitos ilkeelle! Paljon haleja sinne koko porukalle, toivottavasti nähdään pian! <3

  • Reply Mimi Monday, March 27, 2017 at 13:30

    Ihana teksti!
    Tuli niin oma raskausaika mieleen, varsinki toi miehen valpastuminen öiseen aikaan; kävin joka yö vessassa ja silti loppuvaiheessa raskautta harva se yö kuului; “mihin sä meet???” Vessaan mä vaan, taas… :)

    • Reply Anna Tuesday, March 28, 2017 at 10:09

      Joo, se on hauskaa :D Joka kerta! Mut samalla turhauttavaakin. “Mä oon menossa TAAS vaan sinne vessaan, valitettavasti”.

  • Reply R Monday, March 27, 2017 at 15:40

    Oon lukennu sun blogia nyt varmaan kuus vuotta, ja tää oli oikein piristävä postaus ! Yhdyn myös edellisten komentteihin, että teillä on hämmästyttävän samanlainen tyyli kirjoittaa! :D Tää oli hauska ! Go Mungodaddy ! :)

    • Reply Anna Tuesday, March 28, 2017 at 10:10

      Hahah, kiitoksia :)

  • Reply Rosa Tuesday, March 28, 2017 at 14:17

    Kiitos Villelle tästä postauksesta! Oli mukava ja hauska lukea myös isän ajatuksia :) Toivottavasti saadaan näitä joskus toistekin lukea.

    • Reply Anna Wednesday, March 29, 2017 at 16:00

      Eiköhän niitä tuu :)

  • Reply Hansutar Tuesday, March 28, 2017 at 14:49

    Tää oli aivan ihana teksti!!

    Pakko vielä kommentoida, että jotenkin tosi jännää kun teillä on niin perisuomalaiset etunimet vaikka kummallakin on juuria myös muualta :D

    • Reply Anna Wednesday, March 29, 2017 at 16:00

      Molemmilla varmaan ne suomalaiset isovanhemmat vaikuttaneet, kun molempien nimiin on sieltä vaikuttimet. Tosin Annahan on tosi kansainvälinen nimi :)

      • Reply Anna Friday, March 31, 2017 at 12:23

        Ihana teksti! <3 Saako kysyä minkä maalainen miehesi on? Ja tsemppiä tulevaan! <3

  • Reply Heidu Tuesday, March 28, 2017 at 15:26

    Ihana tuo Oven saranat on rasvattu-lopetus. Meillä kans alkoi lattiat ja ovet narista heti kun kuopus syntyi 😂😂 Oikein paljon tsemppiä viime metreille ja h-hetkeen 😘

    • Reply Anna Wednesday, March 29, 2017 at 15:59

      Meillä on myös lattialistoja paikkailtu/maalailtu. Näinkin olennaisia juttuja :D

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post