Yöreissuja

cqgMqsF

Se yö meni sitten sillä tavalla. Tässä on vasta heräilty tähän päivään, vaikka normaalisti heräilen jo 6-7 aikaan aamulla. Eilen alkoi nimittäin n. 23.30 supistelemaan ja vieläpä melko kivuliaasti. Tunnin verran supisteli n. viiden minuutin välein niin, että alavatsa ja -selkä oli vähän tulessa. Kovin kipupiikki oli tosi kova, mutta muuten ihan siedettäviä kipuja. Hieman säikähdin, koska tähän mennessä on ollut vain harjoitussupistuksia, joiden ainoa oire on oikeastaan se, että koko maha menee kovaksi.

Tunnin verran supisteli, eikä loppua näkynyt, vaikka lepäsin ja yritin nukkua. Soittelin äitiyspolille ja kyselin, mitäs tehdään. Käskivät seuraamaan vielä tunnin ja sitten lähtemään sinne, jos ei lopu. Kahden tunnin päästä puoli kolmen aikaan oltiinkin sitten käyrillä ja kattelemassa mitä vauvalle kuuluu. Multa otettiin streptokokki-näyte ja katottiin proteiinit jne. virtsasta. Käyrillä olin puolisen tuntia, ja supistuksia tuli n. 4-5 minuutin välein. Ihan siedettäviä edelleen, eli ei kyllä synnytyssupistusten tuntuisia, joskaan en tietty tiedä miltä sellaiset tuntuu. Totesin vaan, että ihan noin inhimmilliseltä ne ei voi tuntua. 

Vauva oli edelleen kiltisti pää alaspäin, ja lasketunut aika hyvin, muttei kiinnittynyt. Kätilö teki myös sisätarkastuksen, ja todettiin, että kohdunkaulankanava on lyhentynyt ja sitä on enää n. 1 cm ja on auki sormelle. Kyselivät multa haluanko jäädä sinne vai lähteä kotiin, ja halusin kotiin. Ei ollut yhtään sellainen olo, että vauva olisi syntymässä vaan sain KYSistä sen mielenrauhan, että hänellä on kaikki siellä hyvin. Tosin vauva oli jo supistusten aikana ollut hyvin vauhdikas liikkumaan, joten en ihan hirveästi pelännyt. Kun ei kuitenkaan mitään tietoa tai kokemusta synnyttämisestä ole, oli ihan hyvä käydä tuo tutkimassa. Supparit jatkui sitten oikeastaan aamukuuteen aika napakoina ja en saanut yhtään nukuttua. Sitten ne alkoi rauhoittumaan, ja nyt on aamun lähinnä harjoitussupistellut kivuttomasti.

Kätilö sanoi, että jos vauva nyt päättää alkaa syntymään lähipäivinä, niin ei hänen tuloaan estellä. 36 viikkoa on huomenna täynnä, ja 37s viikko siis käynnistyy, joten vauva on periaatteessa “valmis” kohtaamaan maailman. Vielä ei kyllä tarttisi tulla mun puolesta. Saisi hieman vielä kypsyä siellä ja antaa äidilleen tilaa hieman vielä henkisesti valmistautua synnytykseen ja kaikkeen.

Mitä asiaa tutkiskelin, niin näillä viikoilla syntyvällä vauvalla menee yleensä oikein hyvin, että mitään hätää tässä ei pitäisi olla. Samalla tutkin noita kanavan lyhenemisiä ja avautumisia ja näillä 1cm/1cm tiedoilla tilanne on se, että voi lähteä syntymään huomenna tai sitten viivytellä sinne viikkoon 42 asti :D

Miten teillä jo synnyttäneillä on mennyt?

0

Related Posts

37 Comments

  • Reply Hensski Thursday, March 16, 2017 at 12:12

    Mulla oli vauva pää alaspäin ja kiinnittyny rv 37. Sillon kaulaa oli jäljellä n. 2cm mut kiinni vielä. Lääkäri oli sitä mieltä että synnytys käynnistyy ennen laskettua aikaa. Noh, synnytys käynnistettiin rv 41+3 kun herra ei halunnut ulos ja mulla verenpaineet kohos ja turvotukset vaan lisäänty :D

  • Reply Taru Thursday, March 16, 2017 at 12:22

    Mulla esikoinen syntyi 5pv lasketun jälkeen niin että synnytys alkoi suppareilla, toinen syntyi 5pv ennen laskettua ja synnytys alkoi vesien menolla. Molemmilla kerroilla kävin 1vrk ennen synnytystä synnärillä, esikoisesta koska supisteli ja toisesta koska vauva ei liikkunut juurikaan. Molemmilla kerroilla kaulaa oli vielä vrk ennen synnytystä jäljellä eikä vauva ollut kiinnittynyt. Pitivät jännitystä yllä viime metreille saakka :D

  • Reply Emilai Thursday, March 16, 2017 at 12:23

    Tsemppiä viime metreille! Meni ihan kylmät väreet ja tuli itsellekkin synnytyskuume;) mulla toisen kohdalla lääkäri viikolla 36+1 ja painoarvio 2,6 kg ja kohdunkaulaa 2 cm jäljellä ja täysin kiinni. Lääkärin arvio että tuskin tulee ennen laskettua ainakaan ja tod näk yli menee ensimmäisen tavoin. Yllärinä syntykin jo viikolla 39+0 ja oli juuri ja juuri 3 kg.

  • Reply HennajaWäinö Thursday, March 16, 2017 at 12:26

    Meidän poika syntyi 21.1 käynnistyksellä 41+4. YA-kontrolliin mennessä kaulaa oli vielä 2 cm jäljellä ja tiukasti kahdelle sormelle auki, siitä jäin suoraan käynnistykseen. Kiinnittynyt oli muistaakseni joskus rv37-38 maissa.

  • Reply Krista Thursday, March 16, 2017 at 12:38

    Minulla alkoi öisin tuntua maha tosi kipeältä rv 35 lopulla, ja olo päivisin muuten vaan hankalalta, ja lapsivesi menikin yks kaks yllättäen rv 36+3. Siitä kolme tuntia eteenpäin niin vauva oli jo maailmassa. :) Että juu, kaikkeen kannattaa varautua. :D

  • Reply Maiju Thursday, March 16, 2017 at 12:46

    Mulla molemmissa raskauksissa on kohdunsuu ollut auki 3cm ja kanava kadonnut sillon 36+0 tienoilla. Toinen synty 40+0 ja toinen 39+2. Mulla myös molemmilla kerroilla on alkanut 36-37 viikoilla tolleen, että iltaisin öisin supistelee monta tuntia säännöllisesti ja napakasti ja sit ne vaan loppuu. Inhottavaa kyllä. Toivottavasti sulla jäisi tähän yhteen kertaan ja seuraavalla kertaa kun tolleen supistelee niin olis sitten tosi kyseessä. 😊

    • Reply Maiju Thursday, March 16, 2017 at 12:51

      Äh kuinka​ epäselvä toi lause. Mutta siis joo 3cm auennu ilman, että synnytys käynnistyy ja siinä kaulakin kadonnut. Kävin molemmissa raskauksissa loppuajan viikon välein äitiyspolilla kontrollissa niin pysy kartalla tilanteesta. Mutta sitten synnytykset olikin tosi nopeita ja avutuminen “helppo”, kun availin noilla jatkuvilla supisteluilla pikkuhiljaa latua valmiiksi. 😄

  • Reply Elina Thursday, March 16, 2017 at 12:51

    Uijui miten jännät paikat. 😍😍😍😍 Tsemiä tulevaan.

  • Reply Laura Thursday, March 16, 2017 at 13:11

    Mulla kävi oikeestaan aikalailla samanlainen tilanne, kylläkin rv40. Mulla oli kipeitä supistuksia koko yön ajan ja klo 6 lähdettiin sit synnärille käyrille. Mullakin oli kohdunkaula hävinnyt ja auki sormelle. Lähdettiin siitä vielä kotiin, kun tilanne ei reissulla dramaattisesti muuttunut ja kipeät supparit hellittivät. Mutta sitten illalla klo 22 aikaan alkoi taas kivuliaat supistukset ja poika syntyikin sitten seuraavana päivänä! Ja niistä supistuksista kyllä tiesi, että ne oli synnytyssupistuksia. Ne oli niin paljon kovempia ja kokonaisvaltaisempia kun ne ensimmäiset minkä vuoksi lähdettiin näytille. Niinkuin mullekin toitotettiin niin tiedät kyllä sitten kun on kyse synnytyssupistuksista! :D

    Mutta niin, baby voi haluta ulos tänään tai sitten menee sinne yliajalle. Hurjasti tsemppiä synnytykseen! :)
    Se oli mulle elämäni raskain koettelemus, mutta palkinto on maailman rakkain ja ihanin.

  • Reply J Thursday, March 16, 2017 at 13:13

    Minulla oli juurikin tuo 1cm jäljellä ja yhdelle sormelle auki. Taisi olla aikalailla samoilla viikoilla. Olin aivan varma, että pieni tulee ennen laskettua aikaa!
    Syntyi kuitenkin vasta 40+3 :)

  • Reply Noora Thursday, March 16, 2017 at 13:47

    Esikoinen syntyi 36+4 lapsivesien mentyä ja supistelun alettua ja kakkonen 38+1 samalla tavalla. Kakkonen oli kiinnittynyt jo 35 viikolla. Molemmat tosin syntyi suunnitellulla sektiolla, että silleen vähän eri :)

  • Reply Tatjanal Thursday, March 16, 2017 at 13:53

    Minäkin kärvistelin viime yönä ensimmäisten kivuliaiden supistusten kanssa. Heräsin kahden aikaan ja viiteen asti niitä kesti. Esikoisesta ei tullut supistuksia ennenkuin synnytys alkoi ja silloinkin ne oli aluksi tosi mietoja. Siinä yön pimeydessä meinasi iskeä paniikki siitä mihin ihmeeseen raijjaan esikoisen, millä ihmeellä pääsen sairaalaan (meillä on noin tunnin matka) ja pitääkö mun hälyttää mies (joka on töissä kahden tunnin ajomatkan päässä). Onneksi supistukset menivät ohi, mutta tänään olen sitten paniikissa laittanut vauvan huonetta kuntoon, jos tää nyt päättääkin syntyä. Meilläkin on parin päivän päästä 36 viikkoa täynnä, joten sen puolesta vauva saa tulla jos on tullakseen. Ainoa ongelma on ettei mulla ole aavistustakaan mitenpäin hän majailee, mahtuu vielä pyörimään ihan ympyrää. Maanantaina on kontrolli äitiyspolilla ja silloin ehkä vähän viisaampi tilanteesta.
    Eniten ehkä pelkään sitä että tässä menee sinne 42 viikolle asti, mutta saan nauttia näistä kivoista kipeistä supistuksista sinne asti. Oli niin luksusta kun esikoisen aikaan ei tarvinnut kärsiä supistuksista kuin muutamia tunteja :D

  • Reply S Thursday, March 16, 2017 at 13:58

    Yhden lapsen synnyttäneenä, ja nyt viimeisellä kolmanneksella ajoittaisista supistuksista kärsivänä voin sanoa että ne supistukset ei itselläni ollut synnytyksen alkaessa kipeitä vaan itse pystyin jatkamaan unia kun yöllä heräsin niihin. Sitten kun aamu koitti, ne vain tihenivät ja vasta kun olin auki 5cm, olivat ekan kerran niin kivuliaat että piti lähteä synnyttämään. Aluksihan supistukset avaavat (avautumisvaihe) jolloin ei monesti tarvitse lääkkeellistä kivunlievitystä, seuraavissa synnytyksen vaiheissa, varsinkin ponnistusvaiheessa supistukset oikeasti sattuvat. Toisaalta paria viikkoa ennen synnytystä tällaiset “vale” synnytyksenalkamis supistuksjaksotkin ovat normaaleja. Keho ikäänkuin valmistautuu tulevaan koitokseen. Oli miten oli, hän saattaa syntyä huomenna, tällä viikolla, ensi viikolla tai laskettuna aikana :D Rauhaisaa intoa ja odottamista sinulle siihen saakka! Kaikki menee hyvin, kun yrität suhtautua tulevaan tyynellä jännityksellä! <3

    • Reply Oona Thursday, March 16, 2017 at 16:10

      Minusta taas tuntui että juuri nuo avautumisvaiheen supistelut olivat kivuliaita, ja sitten kun synnytys oli kunnolla käynnissä niin supistuksiin sai kuitenkin “vastata” eli ponnistaa joten ne eivät tuntuneet juurikaan niin kivuliailta enää. Toki epiduraali vaikutti siinä.

    • Reply Kätilö alunperin Thursday, March 16, 2017 at 17:50

      Itseasiassa juuri siinä avautumisvaiheessa supistukset ovat kivuliaimillaan eli siinä vaiheessa kun supistukset lyhentävät kohdunkaulaa ja sen jälkeen avaavat kohdunsuuta (näin siis ensisynnyttäjällä, uudelleensynnyttäjllä kohdunkaulan lyheneminen ja avautuminen tapahtuu samaan aikaan ja on siksi nopeampaa) ja tässä vaiheessa käytetään kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä. Kun vauva on laskeutunut (kohdunsuu täysin auki) ja alkaa painamaan välilihaa ja muita kudoksia alkaa se toinen vaihe eli ponnistusvaihe. Ponnistusvaiheessa kipua voimakkaampi tunne on erittäin voimakas ponnistamisen tarve ja siinä vaiheessa kohdun supistelu ja äidin ponnistaminen yhdessä työntävät vauvan ulos. Kolmas vaihe onkin sitten enää jälkeisten syntyminen ja se ei tunnu varsinaisesti miltään ja siinä vaiheessa vauva jo makoilee äitinsä vatsan päällä :)

  • Reply Mintsu Thursday, March 16, 2017 at 14:52

    Aina parempi jos vauva saa kasvaa ja kehittyä vatsassa hieman pidempään. Esikoiseni syntyi 38+0 ja kuopus 40+0 ja ihan huomattava ero oli valmiudessa tulla maailmaan, esim. kypsyys, syöminen alkuvaiheessa jne. Tietenkin sitä toivoo että vauva tulisi pian maailmaan mutta omien kokemuksien perusteella ajattelen eri tavalla nyt kuin esikoista odottaessani. Sitähän tosin ei voi päättää koska vauva maailmaan päättää tulla, ainakaan suoraan, mutta ota rauhallisesti fyysisesti ja paljon lepoa sinne <3 :)

    • Reply Essi Saturday, March 18, 2017 at 10:57

      Oon samaa mieltä tässä, vaikka yksi lapsi vaan onkin. Mulla supisteli rakenneultrasta asti ja tavallaan jo melkein toivoin että syntyisi 36-37 viikoilla, koska sanottiin että vauva aika kypsä jo silloi. Lopulta syntyi hieman päälle rv 37 ja olikin sinällään “valmis”, ikinä ei mitään ongelmaa syömisen kanssa jne. Hyvän kokoinen, mutta koliikki vaivasi ja veikkaan että just enemmän suoliston kanssa ongelmia, vatsavaivoja ja refluksia. Olihan ero kuitenkin suuri, kun katsoi vauvaa kolmeviikkoisena ja ajatteli että nyt hänen vasta oli laskettu aika. Joten jos toinen lapsi tulee, niin toivon että pysyy sisällä pidempään, kärsien sit mieluummin itse vähän pidempään raskausvaivoista.

  • Reply Riitu Thursday, March 16, 2017 at 15:05

    Synnytin ensimmäiseni viime syksynä. Harjoitussupistuksia oli puolet raskaudesta, mutta vasta 41+1 alkoi todella kipeät supistukset. Päivisin supisteli 15min välein, öisin 10min välein. Supparit jatkui monta päivää, valvoin 4vrk aikalailla putkeen. Vasta 41+5 yliaikaistarkastuksesta pääsin synnärille, kohdunsuu oli jo hyvin avautunut näiden päivien aikana, ja vauva saatiin syntymään samana päivänä kun kalvot puhkaistiin ja oksitosiinitippa nopeutti touhua.

    Tsemppiä, kyllä ne synnytyssupistuksetkin ihan siedettäviä lopulta on, kun kerran minäki niitä monta päivää jaksoin 😅

  • Reply Niina Thursday, March 16, 2017 at 15:16

    Tätä ei tarvitse julkaista, jos on vähän TMI, mutta joskus seksin harrastaminen/siemenneste aiheuttaa supistuksia. Mulla ainakin näin molemmissa raskauksissa.

    Eli ehkä niissä kolmessa ässässä (seksi, sauna, siivous) synnytyksen käynnistäjänä on jotain paikkaansa pitävää.

    Me ei kyllä sitä synnytystä koskaan saatu seksillä käyntiin, mutta puolen yön kivuliaat supistukset useamman kerran.

  • Reply Johanna Thursday, March 16, 2017 at 15:18

    Itsellä alkoi olla samankaltaisia supistuksia joka yö n. 4-5 päivää ennen h-hetkeä. Eli saattaa hyvinkin olla, että vauveli päättää syntyä pian. Ihania vauvan tuoksuisia hetkiä teidän perheelle! :)

  • Reply kiasa Thursday, March 16, 2017 at 15:19

    Mulla synty 38+4 keskiviikkona. Eli ei nyt mitenkään superaikasin.

    Harjotussupistuksia oli silloin tällöin. Juurikin sitä että maha meni kovaksi mutta mitään kipuja ei ollut.

    Tiistaina aamu viidestä ilta ysiin supisteli about 3-5minuutin välein. Eli koko päivän laskin ja odotin seuraavaa supistusta. Ysiltä illalla sitten päätin että käydään sairaalassa tsekkaamassa tilanne. Aikasemmin en halunnut mennä koska tiesin että ensisynnyttäjänä saattaa mennä kauankin että aukee kaikki paikat. Sairaalassa olinkin sitten vasta 1cm auki. Tämä toki masensi hirveästi kun olin koko päivän säännöllisissä supisuksissa ollut.

    Jäin sairaalaan yöksi ja sain jonkun rentoutus/kipupiikin pakaraan. Tämä rentoutti lihakset kunnolla ja aamulla olin 5cm auki. Sain myös nukuttua jonkin verran yöllä mikä oli iso plussa.

    Aamulla meninkin suoraa synnytyssaliin ja siinä kävelyn aikana pamahdin 10senttiin ja ponnistamisen tarve tuli heti kun synnytyssaliin pääsin ja sänkyyn kiivettyä.

    Siitä 20min ja tyttö olikin jo sylissä!

  • Reply Katja / Kurkistus Thursday, March 16, 2017 at 15:57

    Ai hitsit, miten jännältä voi tuntua näinkin etäältä seurata toisen odotusta 😃 Tsemppiä viimeisiin päiviin ja /tai viikkoihin! Toivottavasti pääset tositoimiin hyvin levänneenä; ite valvoin vikan yön ennen pojan syntymää, ja se oli ehkä kamalinta koko liki vuorokauden kestäneessä synnytyksessä.

    Oot tosiaan onneksi jo hyvillä viikoilla, ja eikös teille juuri lupailtu aika hyvänkokoista vauvaa? Mun poika syntyi rv 36+3. Ennenaikaisuudesta johtuen hän oli elämänsä ensimmäiset 48 h sokeriseurannassa ja sai alhaisten arvojen vuoksi lisämaitoa. Myös bilirubiiniarvoja ja verenkuvaa muutenkin seurattiin alkuun tiuhaan, ja meillä viimeisen kerran kuukauden iässä. Ikävältähän se tuntuu, kun pienestä joudutaan ottamaan niin paljon verikokeita. Samoin lisämaidoilla pelaaminen tuo oman jännityksen imetyksen alkamiseen. Joka tapauksessa koen, että vähällä päästiin, vaikka alku olikin hieman tavallista haastavampi. Toivottavasti teidän pienellä on hieman enemmän malttia kuin meidän ukkelilla oli. Mutta hyvin valmis hän varmasti on jo jos päättää syntyä 😊

  • Reply Linnea Thursday, March 16, 2017 at 16:17

    Tsemppiä tulevaan! Meillä vauva syntyi 37+6, juurikin noin että vkolla 34 oli 1cm kanavaa jäljellä ja olin kahdelle sormelle auki. Lääkäri sanoi silloin että voi syntyä koska vaan. Supistelut mulla alkoi vkollakin 20 ja oli välillä todella kipeitä, mutta levolla menivät ohi. Synnytys alkoi juurikin puolenyön aikaan ja supistukset olivat alusta asti jotenkin erilaisia. Klo 05 asti pärjäsin kuitenkin kotona ja klo 11 oli tyttö luomusti pihalla. :)

  • Reply Paula Thursday, March 16, 2017 at 16:25

    Mul oli kohdunkaula pehmee, 1-2cm jäljellä ja sormelle auki viikon 36(?) lääkärintarkastuksessa. Poika pätkähti ulos perjantaina 38+4 just tollai et yöllä alko lievästi kipeet supparit, klo 10 aamulla oltiin jorvissa ja 12.46 poika ulkona. Vähän jäi valmistautumiset kesken mullakin mut ihanasti toi on meidän elämään solahtanu :)

  • Reply Sanna Thursday, March 16, 2017 at 17:08

    mulla oli rv35 lääkärikäynnillä auki 1cm ja kanavaa 2cm. Poika syntyi lopulta 39+4. Lääkäri ennusti, ettei kovasti ainakaan yli menis, mutta olin vähän skeptinen ku lukenu ettei ne oikeasti aina kerro mistää mitään. 😊

  • Reply AnnaS Thursday, March 16, 2017 at 17:58

    Hui kuin jänniä aikoja teillä siellä! Onneksi sulla viikot niin hyvät ettei tarvi sen takia ressata. Mulla oli 37+5 kohdunkaulaa 1cm ja sormelle auki. Vedet meni 38+5 ja tyttö syntyi 39+1 sektiolla.
    Mä en juurikaan kokenut supistuksia (ennen oksitosiinia) kivuliaina, se oli sellaista aaltoilevaa menkkamaista kipua. Ilman oksitosiinia oisin varmaan voinut mennä ihan luomuna, sitä kidutustippaa en toivois pahimmalle vihollisellekkaan! :D
    Tsemppiä teille! Elätte niin ihania aikoja!<3

  • Reply Herbina Thursday, March 16, 2017 at 21:59

    Itse synnytin rv 33+0 ja ehdin saada kortisonipiikit joten vauvan keuhkotkin olivat jo kypsyneet aika hyvin. Oli vain ekan yön teholla ja ylipaineessa ja muuten sitten keskolassa. Rv 34 pääsimme keskolan perhehuoneeseen ja rv 35 nenämahaletkun tukemana kotiin 2.2 kg painoisena. Eli vain 2 vko sairaalassa. Tietty keskosille ihan perusjuttu et bilirubiinit koholla ja sinivalo

    Siskoni synnytti rv 34+1 ja hänkin ehti saada kortisonipiikit viikkoa ennen ja hänen vauva ei joutunut ollenkaan teholle eikä tarvinnut mitään muuta avustusta kuin nenämahaletkun jonka repi viikon päästä itse eikä uutta tarvittu ja he pääsivät viikossa kotiin ja vaan ekat 2 yötä oli vauva keskolassa muuten sit äidin luona.

    Eli uskon et jos nyt rv 36 syntyy niin teil ei todellakaan mitään hätää <3 kaikki menee varmasti hyvin! Isot tsempit täältä!

  • Reply Terhi Friday, March 17, 2017 at 09:28

    Meille syntyi pienokainen marraskuussa juuri laskettuna päivänä😊oli supistellut hissukselleen koko viikon ja sitten saman viikon perjantaina myöhään illalla meni vedet Kätilöopiston portaille ja 8 tunnin päästä kaveri oli jo maailmassa. Ensimmäiseksi synnytykseksi oli aika nopea. Lähtö voi tulla nopeasti. Toki meillä kaveri oli kyllä ollut jo parisen viikkoa kiinnittyneenä ennen syntymäänsä.

    Viittaan aikaisempiin kirjoituksiisi synnytyksestä: itsellä synnytys eteni niin nopeasti ja supistukset olivat infernaalisia, joten kiireellinen epiduraali oli ainut vaihtoehto. Ihana lääke😊toki varjopuolena oli, että en enää tuntenut supistuksia, joten ponnistin “tyhjää” kätilön käskystä. Tämän lisäksi vauvamme pää oli silmät ylöspäin, eli tarjonta oli väärä. Tätä ei tiedetty etukäteen. Imukuppisynnytykseksi se meni ja paikkoja jouduttiin leikkaamaan, jotta hänet saatiin lopulta ulos. Minulle siis tehtiin kaikki ei toivomasi -asiat😊Itse en ollut ajatellut synnytyksen vaiheita kauhian tarkkaan. Pelkäsin ainoastaan mahdollisia repeämiä ja tikkejä. No niitä tuli, mutta ilman epiduraalia synnytyksen jälkeisestä kokoonkursimisesta olisi jäänyt mulle traumat. Nyt kohta 4 kuukautta synnytyksen jälkeen on aika kuultanut muistot😊

    Tsemppiä Anna! Jos minäkin piikki- ja kipukammoisena selvisin, selviät sinäkin😊

  • Reply Päivi Friday, March 17, 2017 at 11:30

    Hui miten jännittävää, ihan viimemetreillä jo olette!

    Meillä esikoinen syntyi 40+3 ja kuopus 38+4, molemmat niin että edellisenä päivänä mentiin synnärille. Muistelisin, että esikoisella tilanne 1-2cm auki ja kaula kadonnut & kuopuksella 4cm auki ja kaula kadonnut. Kummallakin kerralla mulla ei ollut edes harkkasupistuksia, tai en niitä huomannut. Että suoraan synnytyssupistukset vaan päälle :D

    Molemmilla lapsivesi oli tihkuttanut, joten esikoisella puhkottiin kalvot 10:00, sain puolilta päivin oksitosiinitipan ja siitä joskus kuuden jälkeen olin täysin auki. (Syntyi 21:47 sektiolla). Kuopuksen syntymää koitettiin vauhdittaa luonnollisin keinoin (eli porrasjuoksua, akupunktiota, jumppapallopompottelua…), mutta hän päätti ettei haluaisi vielä syntyä, joten laitettiin oksitosiini 9:00 ja olin täysin auki siitä tunnin päästä. 11 maissa alkoi ponnistuttaa, 12 jälkeen alkoi epätoivo iskeä kun ponnistelulla ei ollut mitään hyötyä. Joskus ennen yhtä lääkäri tuli tutkimaan tilannetta ja tehtiin sektiopäätös, joka lopulta olikin sitten hätäsektio. Tyttö oli kumminkin täysin terve, kun 13:17 syntyi kovaan ääneen parkuen. Itsehän en tästä tiedä mitään, kun nukutuksessa leikattiin, mutta helpotus oli valtava, kun epäiltiin hapenpuutteen takia aivovammaa, kehitysvammaa ja kaikkea siltä väliltä. Nyt hän on 10kk vauhtimimmi❤

  • Reply Allu Friday, March 17, 2017 at 11:40

    Mulla ei ollut harjoitussupistuksia juuri lainkaan ja naureskelin, että pääsenpä helpolla synnytyksessä. Lapsi syntyi tasan viikkoa ennen lasketun ajan, synnytys kesti ekoista supistuksista syntymään vähän reilu 8h ja 7h supistuksia oli minuutin välein ja olis tehnyt mieli kuolla, koska supistusten kipu oli jotain ihan käsittämätöntä. Synnytyksestä n. 3,5h vietettiin sairaalassa, että sinäänsä ensiaynnyttäjälle kovin miellyttävä kokemus :) kaikkinensa jäi hyvä fiilis koko hommasta vaikka tikkejä iskettiinkin alapäähän 13kpl 😂

  • Reply Jenna Saturday, March 18, 2017 at 07:52

    Mulla oli viikosta 32 asti kovia supistuksia ja olin pariin otteeseen käyrilläkin. Lääkäri ja neuvolantäti sanoivat, että voi milloin vaan syntyä. Kaulaa oli jäljellä 1,5cm ja olin kahdelle sormelle auki viikosta 34 asti. Lopulta beibi syntyi kuitenkin 42+0 :D Meidän piti mennä käynnistykseen su aamuna, niin synnytys lähti itsestään käyntiin la yönä. Ne synnytyssupistukset ovat kyllä ihan omaa luokkaansa heti alussa. Tikkejä tuli 2 ja synnytys kesti 11h kokonaisuudessaan.

  • Reply Jenni Saturday, March 18, 2017 at 09:03

    Mulla oli rv 35+ kohdunkaula lyhentynyt ja sormelle auki ja lääkäri sanoi että katsotaan päästäänkö rv 37 asti. Mutta niin sitä mentiin siitä yli ja vauva syntyi rv 39+4. Kovottelusupistuksia oli viikolta 20 asti mutta kipeitä supistuksia tunsin vasta, kun synnytyssupistukset alkoi. Supistukset tihenivät todella nopeasti ja parin tunnin kotona kärsimisen jälkeen mentiin synnärille. Salissa oltiin vajaa 3h ja vauva oli maailmassa 😊 Ensisynnyttäjäksi melko nopea synnytys 5h ja erittäin hyvä mieli jäi. 😊 Olin etukäteen päättänyt, että haluan pärjätä mahdollisimman pitkään ilman kivunlievityksiä ja jättää selkäpuudutteet ottamatta mutta niin sitä vain mieli muuttui. Hyvin pärjäsin sinne 8cm asti mutta kivut olivat aivan järkyttävät, joten päädyin spinaaliin. Ja sitten aukeni taivas! Koin synnytyksen erittäin voimaannuttavana ja voin vain suositella sitä kaikille ☺
    Tsemppiä loppuraskauteen ja avoimin mielin synnytykseen! ☺

  • Reply Laura Saturday, March 18, 2017 at 11:20

    Mua kiinnostaa kovasti, että miltä nettisivuilta lueskelet näitä ja googlettelet? Mitkä on sellaisia hyviä ja luotettavia sivustoja näitä raskaus- ja vauva-asioita ajatellen? :)

    • Reply Nimk Sunday, March 19, 2017 at 19:05

      En ole Anna, mutta mulle kätilö antoi ultrassa sellasen osoitteen kun Naistalo.
      https://www.terveyskyla.fi/naistalo

      Sieltä löytyy ihan hurjasti luotettavaa ja selkeää tietoa raskaudesta synnytykseen ja vastasyntyneen hoitoon. Itse sain esim synnytyspelon täysin pois katsomalla sivulta videoita, joissa kätilöt käyvät läpi synnytyksen vaihe vaiheelta niin, että “amatöörikin” sen ymmärtää :) voi olla hieman hankala navigoida kun asiaa on niin monen otsikon ja linkin takana, mutta äkkiä se selkenee :) toivottavasti auttaa!

      • Reply Laura Tuesday, March 21, 2017 at 06:47

        Kiitos!! :)

  • Reply Tuija Saturday, March 18, 2017 at 15:32

    Voisin tähän kertoa todella pitkällä kommentilla miten oma synnytykseni meni mutta helpompi vain linkata linkki tuijastateofmind/synnytystarina-kaikki-synnytyksesta-osa-ii Oma synnytykseni oli loppujen lopuksi melko traumaattinen ja pitkä mutta jos jaksat lukea niin on kahdessa eri osassa. Tapahtui asioita joita en olisi osannut odottaa, vaikka kuinka hyvin yritin valmistaa itseni..

  • Reply Iina // Tukka auki blogi Friday, March 31, 2017 at 22:59

    Meillä kaksoset syntyivät rv36+1 sovitulla käynnistyksellä, mutta tuli sopivasti raskausmyrkytys juuri käynnistystä edeltävänä päivänä. Vauvat olivat molemmat 46cm a-vauva 2491g ja b-vauva 2463g. :) A-vauva syntyi meillä alateitse ja b-vauva 9minuuttia myöhemmin hätäsectiolla sydänäänten katoamisten takia. 9pisteen vauvoja molemmat ja osastolle pääsivät isän kanssa heti, siellä mua odottelivat leikkauksesta ja heräämöstä :) Viikko oltiin sairaalassa, kunnes kotiuduttiin b:n kanssa ja a-vauva joutui vielä vastasyntyneiden teholle syömisopetteluun. Onneksi a-vauva pääsi jo muutaman päivän myöhemmni kotiin :)

    Kaikkea on sen jälkeen mahtunut meidän elämään, kun toinen tyttö sairastui aivokasvaimeen 3,5kk ikäisenä. Onnellisena kuitenkin muistellaan mennyttä matkaa ja katsellaan nyt jo 3,5vuotiaita neitejä, joilla on aivan omat jutut. <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post