35

babyyy (2 of 2)

Näin kun Helsingissä oltiin, niin käytiin toki vielä kerran kurkkimassa vauvaa Perhe-Arten ultrassa Helillä! Voi että kun me saatais Heli meidän synnytyskätilöksi!! En pelkäisi mitään! On ihanaa, kun voi käydä rauhoittamassa mielensä ja saa jatkuvasti hyviä vinkkejä.

Sain Perhe-Artesta terveisiä tuossa pari viikkoa sitten, että Blueiron voisi olla paikallaan, jos maha menee sekaisin rautalääkkeistä. No sieltähän löytyi sitten kerralla sellainen rautavalmiste, joka ei sekoittanut vatsaa. Valitettavasti vaan ei ole hemppa noussut meikäläisellä. Olen tunnollisesti tuota ottanut, joten kyllä hempan pitäisi olla kavunnut jo huomattavasti korkeammaksi, kuin mitä se nyt väläytteli, eli 96-102. Voihan perhana. Ensineuvolassa hemppa oli 140 ja nyt huidellaan sadan tuntumassa, vaikka vetelen rautaa ja pyrin lisäksi syömään rautapitoisia ruokia. Mulla joskus kolme vuotta sitten itse asiassa testailtiin kaikki mahdolliset laktoosi-intoleranssit ja keliakiat, sillä olin koko ajan väsynyt. Silloin näytti siltä, että vaikka hemppa on OK, rauta ei vaan varastoidu. Saimmekin siis Heliltä nyt vinkin käydä testailemassa ihan verikokein tuo hemoglobiini ja rautavarastot, koska tässä vaiheessa raskautta olisi ihan kiva, jos hemppa saataisiin hieman kapuamaan. Ylimääräinen veren menetys ja kaikki matalahemoglobiini-seuraukset ei oikein inspiroi heti synnytystä seuraamaan. Siinä haluaa varmasti keskittyä vauvaan, imettämisen harjoitteluun ja kaikkeen muuhun, eikä siihen, että on rättipoikki ja kiukkuinen. Toki sitä saattaa olla muutenkin, mutta jos hempat synnytyksen seurauksena helähtää jonnekin ihan pohjiin, ei se ainakaan asiaa auta.

Jälleen kerran siis suonia esittelemään verikokeisiin. Ei ole piikkikammoisen hommaa tää raskaus :D

Beben suhteen ei mitään kovin uutta auringon alla. Kasvanut on, pitkä on, ja ultrasta mieleenpainuvimmiksi asioiksi jäi a) pyöreäpäisyys, b) itsepäisyys (“en muuten näytä mitään mitä yritätte nähdä“) ja c) pitkäkoipisuus. Kehen lie tullut? :D Vauvan kokoarvio on nyt jo n. 2800-2900 grammaa, mikä ehkä hieman järkytti mua :D En mä ees tiedä mitä odotin, ehkä että se olisi kauhean pieni ja söpö ja helposti synnytettävä siten? Heli ultrasi ja käsikopelolla kokeili, ja ultralla päästiin siihen, että kaveri vastaa nyt viikkoja 36+0 (eli viikon verran olisi edellä) ja on n. 2800 grammaa. Tämä oli ennen ultraa jo Helin käsikopelo-arviokin, joten aika lähellä totuutta tuo lienee olevan. Kokoarvioon vaikuttaa kuulemma se, että vauva on pitkä, eikä niinkään iso :D (Vauvat saa olla mun mielestä söpöjä pieniä michelin-ukkoja, tää ei nyt liity mitenkään painoon, paitsi, että mulla on ehkä pieni pelko ison vauvan synnyttämisestä jossain takaraivossa)

Heliäkin nauratti, että sama tuttu tyyppi siellä kieltäytyi taas yhteistyöstä ja samanmoista venkoilua oli ilmassa kuin viimeksikin ultrassa. “Miten pitkä tää oikeen on?” Helin suusta oli samaan aikaan hauskaa ja sellainen “goodbye meidän söpöt 50-kokoiset vaatteet”. No toki se vasta synnytyksen jälkeen on tiedossa, minkämittainen vauva sieltä on tulossa. Painoarvioksi syntymään saatiin n. 3800-3900 ja pitkäraajainen vauva. Totesin, etten kyllä osta yhtäkään 50-kokoista vaatetta enää edes vahingossa, vaan odotellaan rauhassa ensin ensitapaamista :D Meillä on tasan viikon päästä synnytystapa-arvio ja siellä lääkäri myös antaa painoarvionsa, jännä nähdä miten se on linjassa Helin arvion kanssa. Joka tapauksessa ei liene olevan tulossa mikään 5-kiloinen vauveli, joten voin hengittää syvään ja olla pelkäämättä sitä synnytystä niin paljoa.

babyyy (1 of 2)

Vauva on vahvistunut hurjasti ja on aika ulottuva (paremman sanan puutteessa). Kuten neuvolan th jo kokeili viimeksi, niin ultra vielä todisti, että siellä ollaan jo pää alaspäin ja jonkin verran siellä pikkulantiossa (vai miten se nyt menikään?), eli ellei kovin kummia satu, ei vauva kaiketi enää sieltä käänny. Hyvä näin. Oon jo aika hyvin tietoinen siitä, miten päin siellä ollaan ja mikä on missäkin. Pää on alhaalla, ja selkä taitaa kulkea vasemmalla puolella, niin, että peppu on siinä navan tienoilla välillä hieman enemmän vasemmalla ja välillä pönkkää enemmän oikealle. Potkut tulee lähes poikkeuksetta tuonne ihan oikealle sivulle kylkeen. Siellä on joku tosi kiva hermo, jota potkiskella niin, että saa maman säpsähtämään kuin sähköiskun saaneena joka kerta. Viime viikolla vauva kääntyi ihan selkeästi niin, että jalat olivat tuolla vasemmalla, eli vauva oli peilikuvana, mutta kauaa se ei niin viihtynyt. Tää on selkeesti nyt hänen lempiasentonsa, enkä kyllä valita, sopii mulle.

Siitä ihana vauva, ettei ole kertaakaan potkinut mua keuhkoihin tai minnekään tuonne sisäelimiin sillai inhottavasti, vaan ainoastaan tuo oikea kylki on hieman koetuksella välillä. Hieman pelottaa, että on perinyt isänsä jalat, on nimittäin aika isoja kuhmuja aina välillä tuolla oikeassa kyljessä, kun kantapää näyttäisi tulevan läpi :D Innostuu kun silitän ja alkaa remuamaan, rauhoittuu kun isänsä paijaa. Siskolleni ei suostu liikkumaan yhtään, vaikka hän olisi kaikista innokkain tunnustelija. Siitä olen onnellinen, että vauva on majaillut aina tosi alhaalla, ja nytkin yltää ehkä viitisen senttiä navan yläpuolelle. En ole joutunut hirveästi hengityksen kanssa taistelemaan eikä olokaan ole kovin tukala. Siinäkin mielessä vauva on ihana, että se antaa mun nukkua yöt. Toki ravaan vessassa, mutta vauva ei juuri öisin potki. Meillä on se superaktiivinen aika n. 18.30-23 ja silloin vauva myllertää aika tauotta, jopa mun väsymiseen asti :D

Viime viikolla intouduin vetämään ehkä turhan tehokkaita päiviä ja pari todella todella inhottavaa liitoskipujen täyttämää yötä tuli siitä hyvästä kärsittyä. Nyt olen pitänyt tyynyä polvien välissä ja tukenut selkäpuoleni tyynyin ennen nukahtamista, ja nukkunut periaatteessa vasemmalla kyljellä jatkuvasti muutaman yön, ja hyvin on mennyt! Luin jostain, että kohtukuolemien riski pienenee, jos äiti nukkuu vasemmalla kyljellä, joten olen oikeastaan tarkoituksella luonut itselleni tuollaisen uniasennon nyt jatkuvasti.

Eli täällä kaikki aivan tosi hyvin. Oon jotenkin ihan superrauhallinen, koska tiedän, että vauvalla on kaikki hyvin ja hän on jo aika iso. Jos nyt vaikka synnytys olisikin kovin ennenaikainen, on hänellä aika loistavat mahdollisuudet selviytyä jo, sillä kokoa on, ja viikkojakin jo hyvin. Vielä olisi reilu neljä viikkoa laskettuun aikaan ja kaiken kaikkiaankin maksimissaan vajaa seitsemän viikkoa :) Alan olemaan malttamaton! Toisaalta samalla olen kiitollinen, että bebe on vielä mahassa, kun tuntuu, että tekemistä riittää. Luulen, että vauvan synnyttyä olen 24/7 vain ihailemassa pientä, enkä ole kiinnostunut mistään muusta, joten ihan hyvä saada tässä isoja projekteja pois alta.

Sellaista siis kuuluu tänne! Huomenna kirjoittelen hieman mahan öljyämisestä, kun siitä oli kysytty! 

0

Related Posts

14 Comments

  • Reply M Monday, March 13, 2017 at 13:28

    Minullakin ollut molemmissa raskauksissa huono hg. Ekan synnytyksen jälkeen tipahti 56, sain lisäverta aika reippaasti.
    Nyt kuopuksen aikana lähdettiin 86 ja sain lisäverellä nostettua sen päälle sadan. Jännitin että mikä hg on synnytyksen jälkeen vaikka en menettänyt verta kuin vähän. No lukema reilu 140! Paras pitkään aikaan :)

    Tsemppiä sulle viimeisiin viikkoihin! :)

  • Reply Jii Monday, March 13, 2017 at 13:38

    Mulla oli tuon hemoglobiinin kans ongelmia koko raskauden ajan. Muutenkin aina alhainen, niin sehän oli sit välillä alle 90, vaikka söin rautaa jatkuvasti maksimiannoksia. Kyllä se sit muutama viikko ennen synnytystä lähti pieneen nousuun! Mut mulla nyt on anemia oikeestaan aina muullonkin…

    Meille syntyi siis pari viikkoa sitten tyttö tasan laskettuna aikana. Koko raskauden oli sf-mitan puolesta keskikäyrillä, joten ei kyllä osattu odottaa, että vauva olikin syntyessään yli 4 kiloa! Huh, onneksi sitä ei tienny etukäteen. Arveltiin nimittäin syntyväksi about 3600 g painoisena… Mut kyllä se sieltä synty kuitenki! :D

    Nauti suht vaivattomasta loppuraskaudesta! :) Vaikka vauva onkin tietysti maailman rakkain, niin kyllä tässä saa totutella siihen, että on niin kiinni vauvassa koko ajan. <3

  • Reply Sini Monday, March 13, 2017 at 15:19

    Olen seurannut blogia vuosia ja tää vauva uutinen ei auta yhtään omaan kuumeeseen.

    Haluun lohduttaa, että kyllä se vauva pärjäisi, vaikka tulisi ulos jo nyt. Itse painoin syntyessäni 846 grammaa ja laskettu aika oli huhtikuussa – tulin helmikuussa. Äiti oli saada myrkytyksen ja siksi minut oli pakko ottaa sektiolla ulos. Tämä 90- luvun alussa ja ainoana muistona on arpi nilkassa sekä astma. Voin vain kuvitella miten tekniikka nykyään auttaa. Eli hyvin kaikki tulee menemään. Odotan innolla perhe arjesta lukemista.

  • Reply Anni Q Monday, March 13, 2017 at 15:50

    Syy odottavan äidin hemoglobiinin laskuun toisen kolmanneksen aikana ja siitä eteenpäin on odottajan kropan nestetilavuuden lisääntyminen. Rautaa voi ja kannattaakin syödä, mutta Hb:n jatkuvasta laskemisesta ei kannata ottaa kovasti stressiä. Synnytyksen jälkeen kun lapsivesi sekä muut nesteet turvotuksineen hiljalleen poistuvat kropasta, Hb yleensä itsekseen nousee normalille tasolle. Poikkeuksena tietenkin jos synnytyksen aikana on paljon vuotoa, silloin satetaan tarvita punasolutankkausta. Meillä sairaalassa pidetään usein kiinni 70-80 Hb-rajasta, jonka jälkeen vasta aletaan laittaa veritippaa. :)

  • Reply Pumpulipallero Monday, March 13, 2017 at 16:53

    Meidan pojan kokoarvio oli 4,5kg ja yli,silla vatsanpaalta mitattuna oli tulossa iso baby. Todellisuudessa poika painoi 3970g ja oli 56cm pitka,eli pitka hoikka poika. Arvioitahan nuo vain ovat,ei Kannatta liikaa stressata etukateen :)

    • Reply Pumpulipallero Monday, March 13, 2017 at 20:27

      Niin ja siis syntyi rv 42+0 spontaanisti,ilokaasulla selvittiin.

  • Reply Sanni Monday, March 13, 2017 at 18:09

    En tiedä paljonko tästä on neuvolassa puhuttu mutta jos huolettaa alhaiset rauta-arvot niin kannattaa googlettaa ”iron and calcium together” sieltä löytyy artikkeleita joista voi olla hyötyä :) Eli jos syöt runsaasti maitotuotteita samalla kun otat rautatabletin niin maidon kalsium estää raudan imeytymisen. Kannattaakin ottaa se rauta mahdollisimman erillään kalsiumista, eli vaikka iltapalalla ja jättää se maitolasi juomatta iltaisin :) Tällä vinkillä on monella kaverillani lähtenyt rautatasot nousuun!

  • Reply Amaalia Monday, March 13, 2017 at 18:39

    Kyllä se hemppa nousee, kun löydät sopivan rautavalmisteen tai sitten jos huonosti käy, tankkauksessa synnytyksen jälkeen. Itse menetin 1,5 litraa verta synnytyksessä ja hemoglobiini 83… sain pussin verta ja sillä jo lähemmäs sataa sekä rautapurkit kotiin. Jälkitarkastukseen mennessä (6vko) hemoglobiini oli 150 ja sain luvan lopettaa raudan syönnin :D. Painokin oli tippunut iloiset 15 kg kuudessa viikossa, liian nopeasti, mistä itse myöhemmin kärsin sappivaivojen muodossa…

  • Reply Essisofia Tuesday, March 14, 2017 at 09:27

    Ootko kokeillut Maltoferia? Se on muista rautavalmistesta poiketen kolmenarvoinen, eli imeytyy eri tavalla. Sen pitäisi olla myös vatsaystävällisempi ja sen voi ottaa ruoan kanssa, sillä se on valmiiksi kompleksina, eikä siten muodosta kelaatteja esim. kalsiumin kanssa. Kannattaa kokeilla, se on rekisteröity lääkkeeksi eli apteekista löytyy :)

  • Reply Kristiina Tuesday, March 14, 2017 at 15:28

    Oma vauva oli kans kääntynyt hyvissä ajoin pää alaspäin ja kun laskettuaika oli ja meni ja kävimme kontrollissa, hän oli edelleen pää alas päin, muttei ollut mitään kiirettä syntymään. Sain ajan käynnistykseen parin päivän päähän ja kuinkas ollakaan just edellisenä yönä vauva päätti kääntyä toisin päin kaikkien ihmetykseksi (olen aika pienikokoinen ja luulis, että ei olisi ollut tilaa enää kääntyillä) ja vaihtoehdot oli tasan ne, että synnytän perätilassa, koitetaan kääntää vauva ulkopuolelta pää alas päin tai leikkaus. Minun onneksi paikalla oli taitava lääkäri, joka onnistui kääntämään vauvan oikein päin ja synnytys käynnistettiin heti ja puhkastiin kalvot ja vauva syntyi kuin syntyikin lopulta ihan normaalisti alateitse. Olipa oma kokemuksensa tuo kääntäminenkin, eikä ihan hetken juttu, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.:) Tsemppiä sulle viimeisiin viikkoihin!

  • Reply Veera Tuesday, March 14, 2017 at 16:39

    Läheiseni synnytti esikoisensa viime syksynä ja myös hänellä oli koko raskauden ajan hemoglobiini tosi alhainen, oli ollut jo alakanttiin ennen raskautta. Eipä auttanut raudan syönti, rautapitoiset ruuat tai mitkään muutkaan keinot. Synnytys meni kuitenkin kaikin puolin hyvin ja hemoglobiinikin sitten palaili paremmille lukemille synnytyksen jälkeen. Tsemppiä sulle loppuraskauteen ja synnytykseen! :)

  • Reply Sirpa Tuesday, March 14, 2017 at 21:02

    Mulla heitti painoarvio n. 500g vaikka ultrattiin pari päivää ennen syntymää. Pää oli ihan alhaalla jo viikosta 34 asti. Tuntui, että haaroissa oli keilapallo. öisin tyyppi vielä puski päätään. Tuntui siltä, että oli just tulossa ulos. Välillä ihan hirvitti! :D Syntyi sitten kuitenkin vasta 41+0. Ultrat kai usein heittää aika paljon. Serkkuni sanoi kokoajan, että vatsani oli niin iso, että ihan varmasti on neljän kilon vauveli. Oikeassa oli. :’D

    • Reply Sirpa Tuesday, March 14, 2017 at 21:05

      Niin ja mulla oli myös huono veri. Pökräilinkin muutaman kerran. Se oli vähän pelottavaa, kun mahaa kuitenkin halusi suojells. :( Menetin vielä n. 2l verta synnytyksessä ja meni pari kk, että olo tokeni. Se oli kurjaa. Huimasi kun nosteli vauvaa. Mies oli onneksi 7 vkoa kotona.

  • Reply Tiu Friday, March 17, 2017 at 11:49

    Mä synnytin esikoiseni 4,5kg painavan, pitkän, pullean ja isopäisen pojan. Täysin luomusynnytys kummempia suunnittelematta, ei mitään komplikaatioita, vauva oli virkeä ja hyvinvoiva ja imetys lähti loistavasti käyntiin. Nykyään on pitkä ja hoikka 3-vuotias. Eli haluan vain sanoa ettei sitä isonkaan vauvan synnytystä tarvi pelätä, alku on todennäköisemmin myös helpompi isomman ja virkeän vauvan kanssa. Mun kätilön mukaan synnytyksen “onnistumiseen” vaikuttaa enemmän naisen lantion sisämitta ja oikea asenne ja ponnistustyyli kuin vauvan koko :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post