Vilkkaita poikia, siveellisiä tyttöjä? Yngh.

babystyle (1 of 2)

En ollut yhtään varautunut siihen, kuinka paljon huomiota raskaana ollessani saa lapsen sukupuoli. Meille oli jo ennen raskautta selvää, ettemme selvitä ensimmäisen lapsen sukupuolta. Mies olisi ehkä halunnutkin, mutta asiaa pohdittuamme päädyimme yhdessä siihen, että yllätys on tosi kiva juttu.

Kirjoitin jo aiemmin tästä sukupuoliasiasta. “Oikeastaan suurin syy sille, miksen halua tietää, onkin tässä puhtaassa pöydässä, uudessa alussa. Minä rakastan pientä jo nyt siitä huolimatta kumpi hän on. Mutta haluan rakastua häneen juuri sellaisena kuin hän on. En halua rakentaa hänestä oletuksia ja ajatuksia tässä vaiheessa. Jos tiedän vauvan sukupuolen, alan varmasti miettimään, että onkohan tämä poika sitten tällainen tai tämä tyttö tällainen… On jotenkin tärkeää mulle, että ensiajatukset vauvasta ja siitä millainen hän on, tulee vasta silloin kun vauva on sylissä. Nyt hän on vauva, ja sitten näyttää meille persoonansa ja saa nimen. Vasta sitten syntyessään.” Nyt kun viikkoja on jäljellä aika tasan viisi (riippuu tietty millon bebe päättää ilmestyä), voisin sanoa, että tässä on onnistuttu aika hyvin. Meille vauva on tällä hetkellä edelleen tosi “sukupuoleton”. Mulla ei rehellisesti sanottuna ole mitään fiilistä vauvasta, ihan 50-50 mennään edelleen. En ole kertaakaan ajatellut häntä poikana tai tyttönä, ja mun odotukset häntä kohtaan on pelkästään sen mukaan muodostuneita, mitä olen tuntenut raskausaikana. Eli tällä hetkellä mun ainoa ennakko-odotus on se, että hän on aikamoisen vauhdikas ja vilkas. 

On jännä huomata, miten paljon ajatuksia tällainen sukupuolen yllätykseksi jättö aiheuttaa ihmisissä. Saan vähintäänkin viikottain kuulla kysymyksen “kumpi teille tulee?” ja kun kerron ettemme tiedä, niin se herättää aina mielenkiintoa. “Miksi ette halunneet tietää?” on yleisin kysymys. Jotenkin hassua, että nykyään on oletetumpaa sukupuolen selvitys kuin sen yllätykseksi jättö. Useimmiten reaktio on “vitsi miten ihanaa / siistiä / hauskaa jne.” ja moni on jopa keskustelun jälkeen päättänyt, että ehkä itsekään ei sitten selvitä sukupuolta. Samalla olen kuitenkin huomannut, että kaikkien lempileikki on arvailla sukupuolta.

Ja tässä mulla on mennyt ärsytykseen asti muutaman kerran. Kun olen kertonut vauvan olevan vilkas ja aika vahva (lähinnä näistä sen liikkeistä päätellen), on lähes poikkeuksetta sukupuoliarvaus sen jälkeen ollut poika. “Voi että, se on niin vilkas vilperi, se on varmasti poika“. Excuse me, kyllä mäkin pidin äitini aika vauhdissa muksuna. Sukupuoliarvausta ei perusteta edes pelkästään hassuihin uskomuksiin (pahoinvoinnit, poika/tyttömahat, linea negrat yms.) vaan vauvan nykykäytökseen. “Tytöt liikkuu sulavasti ja kevyesti“, “pojat esittelee sukukalleuksiaan ultrissa” jnejnejne. Siis mitä? En voi olla huomaamatta, että yhteiskunnan stereotypiat tihkuvat jopa kohdussa asuvaan vauvaan asti. Pojat on vahvoja, vikkeliä ja vilkkaita. Tytöt rauhallisia, siveellisiä ja kevyesti liikkuvia. Ja paskanmarjat. Aina kun joku näihin perustuen vetoaa tietävänsä kumpi meille tulee, toivon salaa, että meille tulee juuri se päinvastainen :D

babystyle (2 of 2)

Positiivista tässä “sukupuolettomuudessa” on tuon oman ennakko-olettamien puutteen lisäksi se, että suurin osa hankinnoistamme on unisex-hankintoja. Mä itse asiassa tykkään siitä, että vauvat puetaan aika sukupuolineutraalisti. Toki itsekin varmasti hurahdan johonkin mekkoon tai rusettipantaan, jos tuolta tyttö tulee, mutta musta on ihanaa, että meidän vauvan kaappi on aika “sukupuoleton”. Ei lapsi ymmärrä olevansa poika tai tyttö heti kohdusta ilmestyttyään. Ja kun olen jo nyt huomannut, miten ihmisten reaktiot sukupuoleen ovat vahvana jo tässä vaiheessa, voin kuvitella miten vahvasti ne näkyvät sitten myös arjessa, kun vauva on ihan pieni. Pojista kun yhteiskunta alkaa muovaamaan jo aikaisessa vaiheessa kovempia, vauhdikkaampia ja voimakkaampia ja tytöistä söpöjä, ihania ja kilttejä. Ihan hyvä, jos vauvastamme ei näy kilometrien päähän, kumpi hän on.

Ja jos ei muuta, niin mahdollisten sisarusten varalta on ainakin vauvavaate-varasto sellainen, että menee kummalle tahansa.

Jotenkin tämä sukupuoliarvailu alkaa ärsyttääkin jo jollain tavoin. Sen lisäksi, että siinä ei musta ole mitään järkeä, on se musta saanut ihan hölmöt mittasuhteet. En todellakaan osannut arvata, että ihmisiä kiinnostaa niin paljon tämä asia. Itse kun en juuri koskaan mieti kumpi hän on. Mietin, onko hän missä asennossa, mitähän hän nyt siellä puuhaa, ja onkohan hänellä isänsä kihara tukka. Mietin näkeeköhän hän mitään vielä ja mitä ääniä hän siellä mahassa oikeen kuulee. Onko siellä kova meteli kun mun sydän jumputtaa, ja vetääköhän hän napanuorasta sillä leikkien. Mietin myös viihtyykö hän siellä, vai onko hänellä ahdasta. Ja kaikkea muuta yhtä olennaista. Mietin miltä hän kuulostaa ja miltä näyttää hänen ensimmäinen hymynsä. En edes näissä ajatuksissa osaa ajatella tiettyä sukupuolta. Vauva ku vauva. Toivottavasti iloinen, onnellinen ja terve. Ja ehkä mielellään hyvillä unenlahjoilla varustettu :D

Kuvituksena uusimpia vauvan vaatehankintoja. Facebook-kirpparilta löytynyt aivan ihana beige pehmohaalari Newbielta ja tänään Cubus Kidsistä löytyneet pari perusvaatetta. Vetskarillisia pyjamia kun on kehuttu, niin Cubuksen pakettiale oli pakko hyödyntää, sillä pesukarhut on vastustamattomia. Ja kyllä, nuo toiset on tyttöpesukarhuja. Jos vaikka saisimmekin pojan, niin hänen yöunensa tuskin kärsivät tästä sekuntiakaan :D

0

Related Posts

30 Comments

  • Reply Nina Thursday, March 9, 2017 at 22:42

    Juuri näin! Ymmärrän sua. Ei sillä sukupuolella ole väliä. Tärkeintä että lapsi on terve, ja kaikki on kunnossa :)

  • Reply Meeri Thursday, March 9, 2017 at 22:45

    Oon aivan samoilla linjoilla sinun kanssa tässä asiassa! Oman vauvan sukupuoli tosin saatiin tietää jo rakenneultrassa mutta en jotenkin osannut luottaa siihen tietoon kunnolla enkä pitänyt sukupuolta mitenkään merkittävänä asiana minkään vauvahankintojen suhteen. Kaikki hankinnat oli hyvin sukupuolineutraaleja ja vauva kulki ekat kuukautensa lähes täysin sukupuolineutraaleissa vaatteissa. Pikkuhiljaa vaatekaappiin alkoi kyllä kertyä myös niitä vaaleanpunaisia suloisuuksia ja nyt kohta 2-v tytön vaatekaapissa on melkoisen paljon ihania mekkoja ja tunikoita, mutta joukosta löytyy myös “poikien” osastolta ostettuja vaatteita kun olen niistä sattunut tykkäämään.

    Oma tyttäreni oli jo mahassa (joka oli kuulemma “selvä poikamaha”) todella vilkas potkija joka kyllä piti äidin tietoisena siitä että elossa ja hyvinvoivana siellä kasvetaan. Reipas ja meneväinen tyttö hän on aina ollut, en usko hetkeäkään että sukupuolella on vielä näin pienenä mitään vaikutusta luonteeseen tai kiinnostuksen kohteisiin. On jotenkin todella raivostuttavaa miten jo ihan taaperoikäisille tytöille tyrkytetään nukenvaunuja ja pojille traktoreita. Ainakin oma tyttöni on ihan haltioissaan autoista ja traktoreista ja toisaalta myös haluaa työntää nalleaan rattaissa. Semmoista se on, kuuluu ikään, ei sukupuoleen. Ihan sukupuoletonta kasvatusta en kuitenkaan kannata, on ihan selvää että sukupuolien välillä on eroa, ja jossain vaiheessa asia alkaa lasta kiinnostaa ja muovata hänen identiteettiään. Ei kuitenkaan vielä näin pienenä. Antaa vauvojen olla vauvoja ja pikkulasten pikkulapsia ja kiinnostuneita juuri siitä mistä itse haluavat (eli lähinnä kaikesta). Ei vaaleanpunainen body vahingoita poikavauvaa mitenkään tai autokuvioinen haalari tyttövauvaa. Ihan yhtälailla suloisia ne on silti.

  • Reply Eevi Thursday, March 9, 2017 at 22:58

    Hei jep!! Oot ihan asian ytimessä ja yhdyn sun mielipiteisiin 100%. Niin paljon ku sanotaan et sama kumpi sieltä tulee ni onhan se ihan totta! Vaikka itsekään en malta odottaa kumpi sieltä tulee niin se varmasti palkitsee ❤ kiitos ihanasta blogista :)

  • Reply Inka Thursday, March 9, 2017 at 23:40

    Tuli tästä mieleen se juttu mikä taisi olla Hesarissa tässä tammi-helmikuussa kuinka tytöt alkavat jo 6-vuotiaina pitää itseään tyhmempinä kuin pojat. Eli kyllä tosiaan näillä jo lapsena tuputetuilla sukupuolimalleilla on merkitystä niin lapsena kuin sitten varmasti myös aikuisiällä.

  • Reply Anni Q Friday, March 10, 2017 at 00:27

    Moi Anna! Oon ollut Mungolifen lukija vuodesta 2009, joten olen päässyt seuraamaan sun elämän eri vaiheita niin Australiassa, Englannissa kuin Kuopiossakin. Aina on ollut kiva lukea, ja saan mm. paljon asuinspiraatiota postauksista. Lisäksi sun ottamat kuvat on niin hyvälaatuisia ja kauniisti aseteltuja, että niitä on ilo katsella. Viime vuonna kun kerroitte perheenlisäysuutisia, suosikkiblogista tuli vielä 10x mielenkiintoisempi. Ehkä siksi, että aihe on itselleenkin lähivuosina (toivottavasti) ajankohtainen, ja naimisiinmeno-vauvajuttuihin on helppo samaistua. Mungolifesta on mielestäni myös viime vuosina tullut hieman maanläheisempi. Tuntuu, että uusi jännittävä elämänvaiheesi ja teidän perheonni välittyy tänne ruudun toiselle puolellekin.
    No, jaarittelut sikseen. Tulin tänne kysymään, aiotko vauvan syntymän jälkeen julkaista hänestä kuvia täällä samaan tapaan kuin esimerkiksi miehestäsi? Ihan hirveästi tietty kiinnostaisi minkä näköinen ja oloinen veijari teille syntyy, mutta ymmärrän täysin jos haluat suojella lasta julkisuudelta sekä pitää tietyt asiat yksityisinä.
    Kaikkea hyvää teille ja onnea loppuodotukseen! <3

  • Reply Momofthree Friday, March 10, 2017 at 08:12

    Kiva postaus ja samoilla linjoilla ollaan, mekin haluttiin jättää sukupuoli yllätykseksi ensimmäiseltä lapselta. Mut hauskaa kun yleisesti ajatellaan poikien olevan vilkkaampia, mun lapsista ja lähisuvun lapsista taas kun tytöt ovat olleet paljon temperamenttisempia :D vauvana meidän poika oli todella rauhallinen ja tyttöistämme taas kumpikin oli tosi temperamenttisia ja hieman haastavempia vauvoja. Tätäkään ei voi toki yleistää et tämä johtuisi heidän sukupuolesta, mut meidän suvussa tämä on ollut aika tyypillistä näin päin! Liekö tytöt tulleet äitiinsä tässä ja poika rauhalliseen isäänsä :D

  • Reply Shainiikku Friday, March 10, 2017 at 09:01

    Täysin samoilla linjoilla! Itsekin olen odotan nyt esikoistamme, n. 5 viikkoa sinusta jäljessä, eikä meilläkään selvitetty sukupuolta. Jokainen on meiltä kyllä kysynyt että kumpi tulee, mutta vain pari kertaa on tullut vastaan varsinaista kummastelua. Olenkin huomannut, että vanhemmat ihmiset ovat kanssamme samoilla linjoilla, eivät hekään halunneet tietää sukupuolta kun odottivat lapsiaan. Nuoremmat taas ovat enemmän ihmeissään.

    Ymmärrän kyllä miksi jotkut haluavat tietää sukupuolen, kyllähän se konkretisoi jollain tavalla sitä ihmistä mahassa, vaikka ei niinkään sukupuolirooleista välittäisikään. Seuraavasta lapsesta todennäköisesti itsekin haluaisin tietää sukupuolen, koska olen niin kamalan malttamaton ja raskaudessa on muutenkin ihan tarpeeksi jännättävää :D Mutta toisaalta on jotenkin hienoa ajatella millainen elokuvafiilis siitä tulee jos kätilö sanoo “Se on tyttö/poika!”

    Itsekin olen myös neutraalien, murrettujen värien ystävä. Ehkä jopa miellyn enemmän poikamaisiin vaatteisiin vauvalla, ne on jotenkin niin hienoja! Toisaalta jos meille tulee tyttö, ostan varmasti sellaisia ihania murrettuja vaaleanpunaisia vaatteita, jotka nyt näyttävät olevan muodissa. Eniten olen kyllä tyytyväinen siihen, ettei varmasti saada ainakaan ennen lapsen syntymää mitään rumia kirkkaan pinkkejä/sinisiä vaatteita lahjaksi (kuulostipa kiittämättömältä). Minua muuten harmitti kun katselin Ellokselta vauvanvaatteita. Olisin halunnut ostaa sellaisen ihan törkeän mutta hienon kissapyjaman, mutta niitä oli vain pinkkinä! Toinen versio olisi ollut sininen, mutta siinä oli traktoreita :( Haluan törkeän kissapyjaman neutraalina! Kapina!

  • Reply Jokaisella oikeus olla oma itsensä Friday, March 10, 2017 at 09:13

    Kolmen lapsen (syntymäjärjestyksellä poika-tyttö-poika) en voi muuta kuin olla 100 prosenttisesti samaa mieltä! Rakastan lapsiani juuri sellaisina kuin he ovat ja saan pienimuotoisen hepulin joka kerta kun joku vetää jotakin sukupuoleen liittyviä yleistyksiä. Meillä toinen pojista on herkkä taiteilijasielu, tytär ja toinen poika taas voimakkaita rämäpäitä. Tämä on ollut ongelma jopa lähisukulaisille, joiden mielestä tyttö ei voi olla kuin poika ja poika ei saisi olla ujo ja herkkä.

    Toinen asia, josta olen vetänyt hepulit, että kaikki lapsemme ovat matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakkaita (en tiedä mistä lienee perittyä) ja poikien kohdalla se on kuulemma hienoa ja sitä pitää tukea, mutta tytär on outo. Opettajansakin totesi, että “kyllä se iän myötä muuttuu, kun naisia ei tuo matematiikka perinteisesti kiinnosta ja sitten alkaa meikkaaminen kiinnostaa”. Aivan järkyttävä kommentti ja vielä tytön kuullen! Tämä on ikävä kyllä arkipäivää vielä tänäkin päivänä.

  • Reply Westend Mum Friday, March 10, 2017 at 09:49

    Tuo pehmohaalari on aivan ihana!

  • Reply Jonna Friday, March 10, 2017 at 10:14

    Meillä ei esikoista odottaessa haluttu tietää kumpi tulee, eikä silloin (8v sitten) kyllä kukaan pahemmin kysellyt, että ollaanko selvitetty asia. Minulla oli tuolloin 2 pikkusiskoa, ja muutenkin suvussa paljon tyttöjä, joten moni läheinen toivoi meille poikaa. Itsellä vaihteli fiilis ihan päivittäin, ja tyttö tuli :) Sitten kun odotin toista lastamme, olisin halunnut selvittää sukupuolen, ja peräti kolmessa ultrassa ultraaja yritti sitä kurkkia, muttei kertaakaan nähnyt mitään, kun vauva oli visusti jalat ristissä. Tästä sitten pääteltiin, että tyttöhän sieltä on tultava, kun niin siveästi peittelee jalkoväliään ultrassa :D Itse toivoin todella kovasti tyttöä, koska esikoiselta on jäänyt tyttömäisiä vaatteita jemmaan ja “osasin” olla jo tytön äiti. Olin kuitenkin itse täysin varma, että poika tulee. Ja nyt, kun hän on maailmassa, voin varmasti sanoa (tulematta väärin ymmärretyksi), että onneksi tulikin se toivomani tyttö <3 :)

    Sukupuolineutraalista kasvatuksesta en ymmärrä mitään.. Olen ehkä liian vanhanaikainen. En ole itse mikään naisellinen prinsessatyyppi, en käytä mekkoja koskaan, olen laiska meikkaamaan jne, mutta silti mielestäni tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia. En usko, että esimerkiksi pukisin poikalasta pinkkiin tai mekkoihin, vaikka hän itse pyytäisi. Toki tytön kanssa on helpompaa, mikään vaate ei ehkä ole niin ehdottoman poikamainen kuin mekko on tyttömäinen. Meidän kuopuksella on ikää nyt vähän yli 2v, ja hän bongasi me&i-mallistosta keltaisen poliisiautopaidan lempparikseen ja tilasin sen hänelle, kuten myös oman lempparini, vihreän koirapaidan. Pukeutuminen on meillä siis värikästä ja iloista, kaikkia kirkkaita värejä käytetään, mutta mitään mustaa spidermanpaitaa ei tulla meidän tytöillä kyllä näkemään paitsi korkeintaan naamiaisissa. Leluista meillä on lemppareita legot ja puupalikat, nekin kyllä sukupuolineutraaleja. Mutta kyllä meillä tytöt silti tietävät olevansa pieniä prinsessoja :D

  • Reply Neilikka Friday, March 10, 2017 at 11:05

    Tämä ei ole tarkoitettu väheksymään tai tuomitsemaan kenenkään kokemuksia tai tapaa toimia ja ajatella.
    Minusta sukupuolen arvailu kuuluu aika oleellisesti odotusaikaan. Vaikka se olisi itselle tiedossa tai arvoitus, niin jännittäähän se uuden elämän alku lähipiiriäkin. He tahtovat myös tietää kuka sieltä on tulossa. Meillä varsinkin lapsemme serkut jännäsivät tuleeko tiimiin tyttö vai poika. Ja vanhankansan uskomukset linea negrasta ja mahan muodosta olivat pelkästään hauskoja. Meidän vatsassa elämöivä ninja oli edelleen sätkyukkona räpiköivä tyttö. Omalle kohdalle ei sattunut epäilyksiä sukupuolesta aktiivisuuden perusteella.
    Minusta tämän päivän lapset syntyvät melko sukupuolineutraaliin maailmaan ja välillä jopa sitä liiaksi lietsomaan. Kun meillä nyt biologia kuitenkin määrittelee jo että toinen sukupuoli on tyttö ja toinen poika. Toki on poikkeuksia tässäkin ja siitäkin puhutaan nykyään ääneen, eikä hyssytellä. Kasvatuksella on se suurin rooli siinä miten lapsi oppii asist näkemään ja mitä hän kokee. Media tuo siihen omat haasteet, mutta vanhemmat opettavat sitä tietoa käsittelemään. Hoivaleikit tytöillä ovat melko luonnollisia, kun usein näkevät äidin lasta hoivaavan, imettävän ja kuulevat äidin synnyttäneen. Mutta tämäkin tietysti vain yleistys, poikkeuksia on ja sekin on nykypäivänä normaalia ja erilaiset perhemallit yleistyvät. Meidän tyttö näkee että isä hoitaa voimaa vaativat hommat, koska hän nyt sattuu olevan meistä se vahvempi. Hän näkee äidin pukeutuvan naisten vaatteisiin ja meikkavaan. Hän näkee isän ajavan traktoria ja äidin virkkaavaan. Se on meidän tehtävä antaa hänen kokeilla kaikkea autoista kukkamekkoihin.
    Varhaiskasvatuksen työntekijöitä säätelee varhaiskasvatuslaki jossa nykypäivänä pykälä sukupuolineutraalista kasvatuksesta ja siihen kiinnitetään huomiota ihan eri tavalla kuin pari vuotta sitten. Ihalluista disney prinsessoista on tehty uusissa pätkissä selviytyjiä, itsenäisiä naisia.
    Tekstini on sekava, mutta toivon että minun pointtini tulisi jotenkin ilmi. Koen tyttöni syntyneen melko sallivaan maahan. Rasismia tuskin koskaan saadaan kitketyksi pois, mutta huomaan kuinka paljon ajat ovat muuttuneet jo minun elinaikanani. Meitä on kuitenkin kahta sukupuolta noin pääsääntöisesti. Neutraalit vaatteet ovat ok ja viisaskin valinta sisaruksia ajatellen. Ja niitä on saatavilla! Itse ostin ihan ekat hankinnat myös sellaisena jotka eivät huuda tiettyä sukupuolta kun ultra ei meille 100% varmuudella vastausta sukupuolesta tuonut. Mutta nyt puen tytölle mielelläni vaatteita ja sävyjä jotka ovat ns. tyttömäisiä, koska hän sattuu olemaan pieni neiti. Kun hän oppii vaikuttamaan omaan pukeutumiseen, sen hän saa tehdä.

    Tämän kirjoitti äiti joka on leikkinyt he-maneilla ja barbeilla. Rakastanut olla prätkähiiri ja prinsessa. Äiti joka hoitaa tapetoimiset ja pikkunikkaroinnit, mutta käyttää korkokenkiä ja haalii kotiin kukkia, sekä hoitaa kotona pientä tyttöämme.

    • Reply Lartsa Saturday, March 11, 2017 at 20:57

      Mä olen ihan samoilla linjoilla. Sukupuolen arvailu on vain hauskaa raskausaikana eikä sitä kannata ottaa niin vakavasti. Jokainen lapsi ansaitsee olla oma itsensä eikä sukupuolen etukäteen tietäminen tai tietämättömyys muuta sitä miksikään. Itse koin raskausaikana, että sukupuolen tietäminen auttaa minua valmistautumaan vauvan tuloon. Se että tiesin lapsemme olevan poika ei tarkoita etteikö hän saisi olla oma itsensä, toteuttaa itseään ja muodostua omaksi ihanaksi persoonakseen. En koe rajoittavani hänen kehitystään esimerkiksi tietynlaisilla vaatteilla. Minuakin ärsyttää tietynlaiset sukupuoleen liittyvät yleistykset, mutta vaikka poikani pukeutuu välillä hyvin poikamaisiin vaatteisiin, saa hän silti ehdottomasti olla oma itsensä eikä autokuvioinen paita muuta sitä miksikään :)

  • Reply Pienten aarteiden äiti Friday, March 10, 2017 at 23:08

    Poikani oli vatsassa vilkas ja kova potkimaan – hän on nyt viidenvanhana herkkä, sympaattinen, rauhallinen, pitkä hermoinen, kotileikeistä pitävä äidin kultapoika joka rakastaa halailla, huolehtia sekä helliä.

    Tytär taas oli vatsassa rauhallinen ja vähä liikkeinen – nyt hän on joka paikkaan säntäilevä, räkäposkella menevä neiti joka pitää lippistä väärinpäin ja joka sanoo tiukkaan takaisin jos joku uskaltaa hänelle uhitella. Samalla hän myös puolustaa veljeään siinä missä veli huolehtii hänestä.

    Joten kuuseen ne lokerot minne tytöt ja pojat sullotaan! Olkoon jokainen juuri sellainen räävä suuri tai rauhallinen persoona kuin on – monesti saan kuulla hämmästelyä siitä että poikani ei ole villi tai kuinka tyttäreni on liian vilkas tytöksi. Anteeksi mitä? Heillä on omanlaisensa luonteenpiirteet ja minä olen niistä ylpeä – olen ylpeä että tyttäreni on vanha nuori neiti jonka silmille ei hypitä. Olen myös ylpeä siitä että poikani on herkkä ja näyttää tunteensa.

    Jokainen lapsi on erilainen ja se on rikkaus, mutta se on myös meidän vanhempien tehtävä antaa lapsen olla juuri sellainen kuin on – sukupuolta katsomatta.

  • Reply Emilia Saturday, March 11, 2017 at 01:29

    Hei! Oletko käsitellyt blogissasi vielä, että aiotteko näyttää vauvan kasvoja tulevaisuudessa blogissa/instagramissa? Itse en ole ainakaan huomannut, jos olet asiasta jotain maininnut. Tämä olisi mielenkiintoinen postausaihe, oli kantasi kumpi vain :)

  • Reply Sofia Saturday, March 11, 2017 at 11:12

    Meillä taas kun oli tiedossa että tyttö tulee niin 90 % ihmisistä oli sata varmoja että kyllä se poika on sit kuitenki että yllätytte synnytyksessä 😅 Aaaargh onneks en oo enää raskaana jotenki raivostutti et kun nainen on raskaana ni häneltä voi kysellä peräpukamista repeämisiin synnytykseen saakka ja kosketella ihan omin lupinensa.. En usko et kauheen moni pahalla mitään tarkotti mutta niissä rskaus hormooneissa kaikki tuntu niin ärsyttävältä :D

  • Reply Henna Saturday, March 11, 2017 at 12:26

    Hei! Oon kyllä niin samaa mieltä! Meidän tytär kohdussa ollessaan oli aina todella vilkas, ultraajatkin aina hihittelivät meidän vili-vilperille kuinka hän ei hetkeäkään jaksanut olla paikallaan. Totta kai tämä tarkoitti siis kaikkien mielestä että vauva on varmaan poika! Ja mehän siis ultrassa kysyimme sukupuolen, joka ultraajan mielestä oli selkeästi tyttö. Myös mahani muoto oli aina todella suippo, eli monien mielestä tämäkin kertoi ehdottomasti että mahassa asustaa poika, vaikka avoimesti olimme kaikille kertoneet mahassa tytön asustelevan, ystävällisesti yritin aina huomauttaa että tyttö siellä ultrassa kyllä näkyi. Anoppi jaksoi joka ikisellä kerralla tavatessamme huomauttaa että on tuo maha kyllä niin poikamaha, että poika siellä varmasti on ja ultraajatäti oli varmasti väärässä. Ja jaksoi päivitellä aina että “mitä jos siellä onkin poika?!” No sitten on, meille oli aivan se ja sama kumpi siellä on kunhan vauvalla on kaikki hyvin. Loppuraskaudessa pinna kun oli muutenkin jo todella kireällä, sitä ei yhtään helpottanut JATKUVA sukupuolen arvailu. Eli kertoi sen vauvan sukupuolen ihmisille raskauden aikana tai ei, niin lopputulos on aivan sama ja kysely ja arvailu siis aivan samanlaista :D Lopussa vielä sukupuolen arvailun lisäksi alkoi se jatkuva arvailu että jokohan se syntyy, ja tuntuuko siltä että se kohta syntyy?! No öö en minä tiedä miltä tuntuu kun se “kohta syntyy” :D

    Tsemppiä ja onnea paljon raskauden viime metreille!

  • Reply ellah Saturday, March 11, 2017 at 20:12

    Tämä ei varsinaisesti liity juuri tähän sukupuoliasiaan, mutta mitä olet suunnitellut pukevasi vauvalle ulos esimerkiksi synnytyssairaalasta lähtiessä tai vaunuihin nyt keväällä? Tulen noin viikon sinua jäljessä eli meillekin odotetaan huhtivauvaa ja mietityttää, että mitä sille vauvalle pitää oikein pukea ulos lähtiessä. Toki lämpötiloja on mahdotonta ennustaa muutamien viikkojen päähän, mutta mielenkiinnosta kysyn. Hyviä vointeja loppuodotukseen!

  • Reply T Saturday, March 11, 2017 at 22:27

    Itse näkisin sukupuolen utelemisen vain kiinnostuksena yleensäkin tulevaa vauvaa kohtaan.
    Enhän voi raskaana olevalta kysyä, että mikä sieltä tulee? Oletan sen kuitenkin olevan ihminen, joten seuraava kysymys on, että kumpaa sukupuolta.
    Sehän on se mystinen asia. Jos kysyn itse ystävältäni kumpi sieltä tulee, niin vastaus on minulle ihan sama, mutta kivahan sitä on arvailla.

    Ja siihen sukupuolen mukaan kasvattamiseen. Minut on kasvatettu tytöksi, koska olen nainen. Minulta ei kuitenkaan koskaan ole edellytetty mitään tyttöjen juttuja pakolla. Ala-asteella oli vaihe, kun en todellakaan halunnut mekkoa juhliin. Siihen ei pakotettu, teetätettiin sitten juhlava housuasu jne. Ja taas hetken päästä halusin kulkea vain mekoissa ja se sallittiin.
    Välillä sain nukkeja lahjaksi, välillä autoja. Mutta silti koen olevani ja olenkin nainen. Ja haluan olla nainen. Nainen, joka saa olla nainen.

    Mielestäni se sukupuolettomuus on mennyt vähän turhan pitkälle. Ihmistä kun on sekä miehiä, että naisia. Vain yhteen sukupuoleen emme voi päätyä, koska syntyvyys lakkaisi.

    • Reply Lis Sunday, March 12, 2017 at 08:57

      Tiesitkö: ihmiset voivat lisääntyä vaikka kokisivat olevansa muunsukupuolisia?

      Ja:Maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä

      • Reply T Sunday, March 12, 2017 at 17:53

        Kyllä, mutta lisääntymiseen tarvitaan fyysisesti mies ja nainen. Sillä ei ole merkitystä pukeutuuko se nainen mustiin housuihin ja mies vaaleanpunaiseen mekkoon. Vaatetus kun ei vaikuta lisääntymiseen.

        Mutta nykyään mennään mielestäni liikaa sen korostamiseen, että tyttö ei saa olla tyttö eikä poika olla poika. Ymmärsitkö?

        En ole itse koskaan kokenut sukupuoltani esteeksi yhtään mihinkään. Olen saanut tehdä ja opiskella ihan mitä haluan. Mutta silti koen itseni naiseksi.
        Olen kiinnostunut autoista, tietotekniikasta, rakentamisesta jne. Silti tykkään pukeutua mekkoihin ja meikata. Oikealla kasvatuksella nämä eivät sulje toisiaan pois.

    • Reply Neilikka Sunday, March 12, 2017 at 11:22

      Tätä minäkin pitkässä viestissäni yrtin sanoa :). Juurikin näin!

      • Reply Mia Sunday, March 12, 2017 at 20:37

        Sukupuolineutraalilla kasvatuksella nimenomaan pyritään tähän. Lapsi ja ihminen saa toteuttaa sukupuoltaan haluamallaan tavallaan, nainen saa olla naisellinen nainen mikäli niin haluaa, jos ei halua niin ei tarvitse. Puolestaan mies voi olla miehinen mies tai ei, eli olla oma itsensä.
        Sukupuolen ei vain enää anneta määritellä tekemisiä ja sanomisia, esimerkiksi pyritään siihen, että ei enää annettaisi pojille erivapauksia ‘pojat ovat poikia’ sanonnan varjolla. Vaan annetaan myös tyttöjen rymytä, mikäli he niin haluavat tehdä.
        Ihmisiltä ei missään nimessä olla riistämässä sukupuoltaan, vaan sen sisältämiä merkityksiä pyritään laajentamaan ja antamaan kaikkille mahdollisuus toimia haluamallaan tavalla, sukupuolesta riippumatta.
        Todella monella menee tässä asiassa puurot ja vellit sekaisin. Kannattaa lukea fakta artikkeleita ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvia kirjoituksia, ei niinkään mielipidekirjoituksia.

        • Reply Inka Monday, March 13, 2017 at 10:44

          Kyllä näin juuri!

  • Reply s Saturday, March 11, 2017 at 22:54

    Itse aion synnyttää tulevaisuudessa pelkosektiolla, ja jo nyt mietin mitä aion sanoa läheisille ja kelle sanoa mitäkin kun ei yhtään tiedä muiden asennetta.

  • Reply Lis Sunday, March 12, 2017 at 08:56

    Tää oli positiivinen yllätys! Ja aika puun takaa tulevia ajatuksia, kun aiemmin kirjoitit että susta on vain hauskaa että sukupuolta arvaillaan ja (mistä mielenk pahoitin..) että et “usko” sukupuolineutraaliuteen.
    Nää ajatukset kuulostaa jo huomattavasti modernimmilta nuoren ihmisen suuhun kuin tytöt on tyttöjä- mantra ;)

  • Reply Sirpa Monday, March 13, 2017 at 06:13

    Munkin pojalla on hupullinen Minni-haalari/pyjama. Siinä on punaisia palloja, hupussa korvat ja rusetti. 😂 Isäni osti sen, koska se oli hänestä söpö. 😂 Kyllä hän siinä nukkuu. Ei valita. 😉 Mä halusin tietää sukupuolen raskausaikana ja hävettää myöntää, että “petyin” kun mahassa ei ollutkaan tyttöä. 😄 Tyttöä kai toivoin, koska ajattelin, että osaan paremmin olla tytön kanssa tjsp muuta hölmöä. Eihän sillä oikeasti väliä ollut. Raskaushormonit varmaan vaikutti. 😁 Jos sukupuoli ei olisi selvinnyt, en kyllä olisi käynyt ultrassa uudestaan sen takia, että “pakko tietää!!”. Meillä silti kaikki vaatteet aika Unisex. Jotenkin yhä kun ostan vaatteita, ne sopisi varmasti myös tytölle. Täälläkin ollaan yhä yhtä vilkkaita kun massussa. 😍Jännää! 5vkoa!!! Vastahan kerroit vauvauutisen! Mun vauvakin on nyt yhtäkkiä 7kk???!!! 😮 Ihania vaatteita. Omaa lasta on iiiihana vaatettaa! Täällä myös tykätään siitä pukemisesta. 😀

  • Reply Noora Monday, March 13, 2017 at 07:56

    Sukupuoli herättää kyllä kovasti keskustelua, kiinnostusta ja arvailua ja sitten jos sen tietää niin ihmiset uskovat siihen kuin kallioon. Me tiedetään lapsen sukupuoli, mutta silti oon yrittänyt pitää kaiken kamalan neutraalina ja puhun tulokkaasta ihan muilla nimillä kun tyttö/poika. Itselle ei ole missään kohti tullut vahvaa fiilistä sukupuolesta, oon kuullut miljoonia juttuja siitä miten se vaihtuu rakenneultran jälkeen yms. niin mulle se on ihan sama, kunhan tulee terve lapsi. :)

    Tsemppiä sulle loppuodotukseen! Täällä vielä kahdeksan viikkoa jäljellä.

    Olisi muuten kiva lukea joku postaus jossain kohti ajatuksistasi vauvan kanssa matkustamisesta ja onko tarkoituksena teillä reissata?
    Meille tuli “yllättäen” kaukomatka tietoon vauvan ollessa n. 7kk ja asiaa kamalasti tutkineena olisi hauska lukea myös sun näkemyksiä ja ajatuksia. (Toivon tietty että ne rohkaisee mua eikä saa enempää kauhun valtaan :D)

  • Reply Hennni Tuesday, March 14, 2017 at 15:46

    Se motivoi sitä synnytyshetkeäkin ettei tiedä vauvan sukupuolta. Siinä vaiheessa ku olet tunnin ponnistanu niin mietit vain että voi luoja ota minut jo pois täältä. Näin kävi ainaki mulle :D Jos en olis tienny synnyttäväni tyttöä, olisinko kenties saanut lisävoimaa siitä ajatuksesta että mitä sieltä on tulossa?

  • Reply Tia Wednesday, March 15, 2017 at 16:13

    Hyviä ajatuksia. Kannattaa myös muistaa, että sukupuoleen liittyvät keskustelut ovat olleet kautta aikojen ns. small talkia raskaana olevan kanssa. Itse kysyn aina jopa vahingossa sukupuolta, jos juttelen raskaana olevan kanssa, vaikka se ei varsinaisesti edes kiinnosta. :D

  • Reply Alexandra Wednesday, March 15, 2017 at 22:07

    Meille on tulossa vauva kesällä, ja haluttiin selvittää sukupuoli ihan uteliaisuudesta :) Miehellä oli vahva poikafiilis ja itse olin nähnyt unia poikavauvasta, vauvan sykkeet 130-140 ja muutkin “ennustukset” povasivat useammin poikaa mutta kieltäydyin ennen ultraa itse veikkailemasta sukupuolta ja olin ihan aidosti sitä mieltä, että ei aavistustakaan. No, ultrassa selvisi että tyttö siellä on ja eka ajatus oli että mitäh, ei voi olla kun poika! :D Säikähdin ihan itsekin että vaikka kuinka olin asiaa pähkäillyt ja edelleen 50/50 olo niin silti alitajuisesti odotin kuitenkin poikaa. Sitä “shokkia” en olisi synnärille halunnut niin ehkä hyvä että selvitettiin :D
    Jännä nähdä käykö teille samalla tavalla, eli kun vauva syntyy niin tulee se olo että “tiesinhän mä” tai sitten “miten voi olla!” :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post