Kaksikielisyydestä

31.05 (1)

Kaksikielisenä ajatuksiani lapsen kasvattamisesta kaksikieliseksi on kyselty lähes koko aikuisikäni. Teoreettisella tasolla “sitten kun saat vauvan” -muotoilulla ja viime aikoina paljon kommenttiboksissakin. Olen sitä aika paljon aina miettinyt. Jos mieheni ja minun yhteinen kieli olisi englanti, niin olisin ehdottomasti opettanut lapselleni suomea, mutta venäjän kielen olisin jättänyt myöhempään elämänvaiheeseen. Sinänsä hölmöä, koska venäjäähän puhutaan niin paljon verrattuna siihen muutamaan hassuun miljoonaan, jotka puhuvat suomea. Mielestäni lapselle riittäisi yksi universaali kieli, jota puhua (englanti) ja minulle on kaikista tärkeintä, että lapsi puhuu minun äidinkieltäni, eli suomea.

Nyt tilanne onkin siitä kinkkinen, että mieheni ja minun yhteinen kieli on suomi, joka on molemmille meistä äidinkieli. Mieheni puhuu hyvin viroa, minä hyvin venäjää. Molemmille toiset kielemme ovat lausumisessa erinomaisella tasolla, mutta molemmilla on huomattavan heikentynyt sanavarasto toisissa äidinkielissämme. Kolmikielisyys oli ajatuksenakin liian suuri haaste, joten sitä emme edes harkinneet. Totta puhuen pieni itsekäs osa minussa haluaisi puhua lapselle vain suomea, sillä olisi minulle niin paljon helpompaa. Olen kuitenkin sen verran järkevä, että haluan tuoda lapselleni sen rikkauden, että hän oppii heti kahta kieltä. Lapsena kielet on niin helppo oppia, ja kaksikielisyyden hyödyistä muussa oppimisessa on kiistatonta näyttöä. Kumpi siis, viro vai venäjä? Mieheni ehdottomana toiveena oli, että lapselle opetetaan venäjää. Kielenä se on ehkä “hyödyllisempi” piirun verran, mutta erityisesti sen takia valinta osui siihen viron sijaan, että viro on helpompi oppia “sitten joskus”. Viro on niin lähellä suomea, että uskomme lapsen oppivan sitä halutessaan hieman helpommin kuin täysin erilaisen venäjän kielen.

Paineet tässä on tavallaan minulla, sillä minun pitäisi puhua lapselle venäjää ja isä saisi puhua vauvalle kotoisampaa kieltä. Mies on tosin itsekin päättänyt, että hän opettelee venäjän kieltä tässä samalla. Melkoisessa kielikylvyssä hän on perheeni kanssa jo sukellellut sen verran, että tuttuja sanoja alkaa olla paljon. Ja kun kotona on oma opettaja (taidoista ja laadusta en sano mitään :D), on ehkä helpompi aloittaa opiskelu. Miehen kun ei tarvitse akateemista venäjää opetella, vaan perusasioita päivittäiseen arkeen lapsen kanssa kommunikoimisessa. Tääkin vaan vaatii multa vähän panostamista. Mun pitäisi valmistella miehelle hieman materiaalia, mistä aloittaa. Perus kieliopukset kun aloittavat ajan kysymisestä ja oluen tilaamisesta, ja jotenkin voisin kuvitella, että niiden hyöty vauvan kanssa kommunikaatiossa ei ole ehkä parhaillaan :D Mies itse haluaa oppia venäjää, ettei hän ole ulkopuolinen meidän jutuista, ja venäjän opiskelu on hänellä muutenkin ollut suunnitelmissa. Hauskaa on se, että parikin meidän ystävää opiskelee paraikaa venäjää, että ehkä vauva saa sitten perheeni lisäksi pari muutakin innokasta venäjän höpisijää ympärilleen :D

Mulle tuntuu hieman vieraalta ajatuksena puhua vauvalle venäjää. Englantini on paljon vahvempaa ja monipuolisempaa kuin venäjä, ja venäjän kieleni hyvyys on täydellisessä, ts. korostuksettomassa, lausumisessa ja kielen ymmärtämisessä. Mitään kovin syvällistä ja henkevää keskustelua yhteiskunnasta ja poliitikasta en mielelläni lähtisi käymään venäjäksi, vaan ennemmin englanniksi tai suomeksi. Venäjä on mulle nykyään lähinnä tuttu kieli perheeni kanssa asioidessa tai turistin ominaisuudessa. Mutta se ei ole mulle enää “luonnollinen” kieli. En ajattele venäjäksi, enkä arjessani juuri sitä käytä. Mitä nyt jotain musiikkia nostalgiapäissäni kuuntelen. En koskaan ajattele venäjäksi, vaan nykyään suurimman osan ajasta ajattelen suomeksi, mutta välillä huomaan ajattelevani asioita englanniksi. Jotenkin täytyy siis tuoda se venäjä oleellisemmaksi osaksi omaa arkeani ja asia tuleekin vaatimaan multa oikeasti panostamista ja keskittymistä.

Tämän pidemmälle emme suunnitelmissamme olekaan päässeet. Olemme ajatelleet, että minä juttelen vauvalle venäjäksi ja mies suomeksi. Isäni teki valtavan työn kanssamme, kun olimme lapsia. Hän ymmärsi tasan mitä me tarkoitimme kun sanoimme jonkin sanan suomeksi. Hän ei vaan ottanut sitä vastaan. Muistan yhä kun joskus 14-vuotiaana jouduin kaivamaan sanakirjaa (sitä oikeaa kirjaa hei, ei googlea), jotta löytäisin rullaportaat -sanan venäjäksi. Isäni oli järkähtämätön nuoruudessani, ja siitä saankin kiittää omaa venäjä kielen osaamistani. On niin hirveän helppoa lipsahtaa ja mennä sieltä mistä on mukavampi ja helpompi. Tämä minua pelottaakin. Miten pystyn pitämään kiinni siitä venäjän kielestä, kun suomi on musta kivempi, helpompi ja mieskin puhuu suomea pienelle? Miten pidän kiinni siitä, että puhun vauvalle VAIN venäjää, silloinkin kun olen vaikka kaverin kanssa lounaalla ja puhun jotakin vauvalle? Tuntuu vaikealta ajatella, että puhuisin vauvalle kieltä, mitä seurassa kukaan ei ymmärrä, vain koska en tekisi poikkeuksia siihen millä kielellä puhun vauvalle. Tämän olen kuullut kuitenkin kymmeniä kertoja olevan salaisuus siihen, että lapsi oppii kahta kieltä.

Mieltä askarruttavin kysymys onkin, miten saadaan opetettua vauvalle kahta kieltä niin, etteivät ne puuroudu yhdeksi ja loppujen lopuksi lapsi ei osaa mitään kieltä kunnolla, vaan puhuu suomivenäjä-sekoitusta? Olen nimittäin törmännyt tällaisiinkin tapauksiin.

Ottaisin siis kiitollisena kaikilta vastaan vinkkejä siitä, miten lapsen kaksikielisyydessä on menestytty? Mitkä on olleet vaikeimpia asioita? Mitä vinkkejä voisitte jakaa?

Ja täsmäkysymys jollekin, jolla on tietoa. Onko olemassa jotakin kielikirjaa, missä opetettaisiin venäjää tästä näkökulmasta? :D Jos tämä “opettaja” on ihan hukassa eikä keksi miten hoitaa miehen venäjän opinnot, sellainen voisi olla hyödyksi :D 

Kuva

0

Related Posts

52 Comments

  • Reply lto Sunday, February 5, 2017 at 19:24

    Hei! Suosituksena on, että molemmat vanhemmat puhuvat lapselleen omaa äidinkieltään. Oma äidinkieli on myös samalla tunnekieli :) Oman äidinkielen ja vahvemman kielen käyttöä voi myös perustella sillä, että lapsen kuulema kieli on mahdollisimman rikasta, monipuolista ja sujuvaa. Vanhemman tulisi johdonmukaisesti puhua lapselle omaa äidinkieltään ja lapsi oppii vastaamaan samalla kielellä vanhemmalle. Lapsi siis oppii käyttämään eri kieltä toisen ja eri kieltä toisen vanhemman kanssa. Kielet saattavat puheessa sekoittua ja lapsi saattaa lainata toisesta kielestä sanan, mikäli ei tiedä/muista vastaavaa toisesta kielestä. Kielen kehitys on aina yksilöllistä oli lapsi sitten kaksikielinen tai ei. Lapsen kielen kehitys on hyvin nopeaa etenkin ensimmäisinä kolmena vuotena, joten kaksikielisyyden kannalta nämä vuodet ovat merkityksellisiä. Kannattaa lukea lastenkirjallisuutta, loruja ja laulaa paljon lapselle ja lapsen kanssa molemmilla kielillä. Lapselle puhumisen merkitystä ei voi myöskään väheksyä. Oma kokemukseni on, että usein lapsi kasvaa kaksikieliseksi omaan tahtiinsa ilman, että syntyy suurempaa huolta. Olen lastentarhanopettaja ja tätä kautta kohdannut monia kaksikielisiä lapsia. Pahoittelut pitkästä kommentista :D

  • Reply jenni Sunday, February 5, 2017 at 19:28

    Olet vain johdonmukainen ja sinnikäs. Lapset oppii kielen nopeasti, varsinkin jos siskosi ja isäsi sitä puhuvat myös aina vauvalle. Jommastakummasta tulee väkisinkin vahvempi, eli varmasti suomesta. Älä kuitenkaan anna periksi, osta venäjänkielisiä lastenkirjoja, pelejä, musiikkia, lastenohjelmia jne.

  • Reply 37 Sunday, February 5, 2017 at 19:34

    Kaksikielisyys on mieletön rikkaus, jos lapsi saa siihen kunnon eväät. Vajavaisen kielenoppimisen lopputulos on helposti puolikielisyys, jolloin lapsi osaa vähän molempia kieliä, mutta ei kumpaakaan kunnolla. Mut kun tekee sen päätöksen, että puhuu vain sitä yhtä ja samaa kieltä lapselle, on onnistumisen todennäköisyys todella suuri ja lapsen kannalta hieno asia. Jos molemmat vanhemmat puhuvat omaa kieltään äidinkielellisellä tasolla, on kahden kielen oppiminen lapselle helppoa ja hyödyllistä.

    Suomalaisille viron oppimisen helppous on hieman myytti, koska kielten samankaltaisuus tekee kielen oppimisesta nimenomaan vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta.

  • Reply Assi Sunday, February 5, 2017 at 19:41

    Tuolta Iinan blogista löytyy aika paljonkin asiaa kaksikielisyydestä. :) Perheessä siis isä asunut lapsena Ruotsissa ja käsittääkseni puhuu lapsille pääasiassa ruotsia, vaikka suomalainen onkin. Esim. tuolta linkistä löytyy asiaa:
    http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2016/02/23/kuinka-sujuu-kaksikielisyys/

    • Reply he Sunday, February 5, 2017 at 21:31

      Mielestäni isä on myös käynyt koulunsa ruotsiksi ja on kaksikielinen noin muuten, puhuu siis juurikin sen takia lapsille ruotsia :-)

  • Reply Maria Sunday, February 5, 2017 at 19:47

    Musta olis tosi mahtavaa, jos tekisit jonkun videon missä puhuisit venäjää :) Sun ääntä on rentouttava kuunnella (muistelisin näin, ainakin siinä missä sillon osallistuit siihen johonkin festarikisaan) ja olis vaihtelua :)

    Mä itse olen kaksikielisestä suvusta, isäni puoli puhuu ruotsia ja äitin puoli suomea (äiti tosin töiden vuoksi puhuu myös sujuvaa ruotsia nykyään). Olin kuitenkin pienenä tosi kriittinen, enkä halunnu puhua iskän kanssa / – hänen suvun kanssa ruotsia (vaikka isän vanhemmat sitä yritti) sillä se kieli pelotti mua – joten suomella vedettiin.
    TOSIN! Mun täti kyllä puhu aina ruotsia, vaikka kuinka vastasin suomeksi ja nykyään viestitelläänkin ruotsiksi, sillä pelkästään kuuntelemalla ruotsalaista musiikkia, olen oppinut hyvin :)

    Vanhempani myös alotti tosi myöhään sen kielen puhumisen (olin jotain 5vuotias), joten tavallaan ymmärsin sanoa vastaan, kun jos ois puhuttu aina, niin en ois ehkä kokenut kieltä edes vaikeaksi.
    Meinasivat mut laittaa ruotsinkieliseen kouluunkin, mutta koska olin menny suomenkieliseen tarhaan ja saanut sieltä kavereita – ei mua ollu järkevää lähettää uuteen paikkaan.

    JOS joskus saan lapsia (mitä tuskin tulee tapahtumaan), niin toivon todella että mun isä puhuu hänelle ruotsia, sillä se kieli on hyödyllinen siinä missä muutkin.
    Itse olen kyllä kauppisaikoina istunut koulumatkat aina iskän kyydissä, ja hän paljon jutteli työpuheluita ruotsiksi ja sieltä sitten opin aika hyvin. Joten sinänsä ei 17vuotiaskaan liian myöhäinen ikä ole oppia :)

  • Reply -A- Sunday, February 5, 2017 at 20:39

    Tuli vaan sellainen asia mieleen, että sitten kun tulee ajankohtaiseksi valita päivähoitopaikka lapsen voisi laittaa vaikkapa englannin-/venäjänkieliseen hoitopaikkaan? Koska sitä sanotaan, että kummankin vanhemman on puhuttava sitä omaa ‘tunnekieltään’. Meidän lapset aloittivat päiväkodin 3-vuotiaina ja puhuvat nyt 7,5 v. täydellistä saksaa (tosin asumme Saksassa). Ja pienestä asti voi toki vaikka laulella venäjäksi yms jonka kautta sitä kieltä kuulee. :)

    • Reply Cake Saturday, February 11, 2017 at 14:39

      Minä jäin myöskin miettimään asiaa juuri tuon tunnekielen kannalta! Tuntuisi tavallaan jotenki himppasen epäreilulta ja epämukavaltakin, että sinä ja lapsi ette voisi jutella juuri sillä kielellä, joka on eniten lähellä sydäntäsi ja jolla parhaitem ilmaiset tunteitasi ja ajatuksiasi. Ymmärrän kyllä myös teidän näkökulman ja olen miettinyt samankaltaisia asioita omassakin tulevaisuudessani. Asiaan ei varmaan ole yhtä ja oikeaa näkökulmaa :)

    • Reply noora Monday, February 20, 2017 at 15:45

      Itse von englanninkielisen päiväkodin käyneenä suositella kielikylpypäiväkotia täydestä sydämmestä :) 3-6 vuotiaana olin englanninkielisessä ja muut koulut käynyt suomeksi, mutta englanti silti ollut aina lähes yhtä vahva kuin suomi. Jos ei halua kokonaan uutta kieltä siinä vaiheessa lapselle ottaa, niin ihan valtava hyöty olisi vaikkapa juurikin siitä venäjänkielisestä päivähoidosta

  • Reply Mirva / Little Messers' House Sunday, February 5, 2017 at 21:09

    Multa ei valitettavasti vinkkejä sen kummemmin löydy, olen meinaan itse nyt viimeiset pari vuotta kokenut TODELLA vaikeaksi muistaa puhua lapsille suomea, siis mun omaa äidinkieltä!! Jotenkin se vaan unohtuu arjen tohinassa kun kaiken päivää töissä puhuu englantia, kotona perheen kieli on englanti (irkkumies..) ja lapset vastaa englanniksi. Niin sitä on vaan ajatuksenkulkukin vuosien saatossa kääntynyt enkuksi ja nyt se tuntuu tosi vaikealta puhua omaa äidinkieltään! Voin siis samaistua sun pohdintaan siitä, että kuin se onnistuu. Välillä hankalasti! Valitettavasti mulla ei oikein oo muita vinkkejä kuin sinnikkyys ja koittaa saada mahdollisimman moni venäjää puhuva tuttu ympärillä myös puhumaan lapselle venäjää. Kirjat, musiikki, ohjelmat yms auttaa myös (ihan itseäänkin!).

  • Reply Minävain Sunday, February 5, 2017 at 21:18

    Mulla on eräs tuttu, joka on laittanut lapsensa venäjän kieliseen päiväkotiin ja kouluun. Lapset siis supisuomalaisia, mutta äiti halusi heidän osaavan toista kieltä. Lapset muistaakseni 5v ja 9v ja ainakin vanhempi osaa puhua sujuvasti venäjää ja käy myös koulua venäjäksi vaikka vanhemmat eivät kielestä mitään ymmärrä. Eli ehkä tollainen voisi olla teidän lapselle vaihtoehto?

    Lapsi voi oppia vaikka 7 eri kieltä :-)

    • Reply Minävain Sunday, February 5, 2017 at 21:20

      Ainiin piti sanoa vielä, että meidänkin perhe on kaksikielinen ja molemmat puhutaan lapselle omaa kieltä. Silti ei jäädä ulkopuolisiksi, koska lapsen kautta on oppinut ymmärtämään sitä toisen kieltä, kun joka päivä kuulee sitä puhetta :D

  • Reply Eeva Sunday, February 5, 2017 at 21:52

    En kyllä muuten osaa juuri mitään asiaan sanoa saati neuvoa, mutta ajattelin, että tämä asia voisi “kannustaa” jotenkin.
    Serkkujeni siskolla on venäläinen äiti, joka puhuu tytölle vain venäjää, mutta isä (joka on kylläkin täysin suomalainen, mutta asunut kauan Ruotsissa) puhuu tytölle vain ruotsia. Noh, he kaikki asuvat Suomessa ja tytön veljet osaavat vain suomea, joten tyttö on joutunut puhumaan kolmea kieltä pienestä pitäen. Aluksi tämä olikin hankalaa, ja muistankin kun tyttö koitti puhua kaikille muille ruotsia paitsi äidilleen. Sinnikkäästi kuitenkin hänen veljensä puhuivat tytölle suomea, ja nykyään tyttö puhuukin siis kolmea kieltä niin täydellisesti kuin vain 9-vuotias voi :) En tiedä vaikeuttaako tämä kyllä joskus sitten esim. englannin oppimista, mutta jostain luin, että mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompi on seuraavakin kieli oppia :)
    Kaikkea hyvää teidän perheelle <3

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani Sunday, February 5, 2017 at 22:04

    Nämä kaiksi- ja monikielisyysaiheeet kiinnostavat itseäni kovasti. Meillä tilanne on se, että lapsistamme on kasvanut kaksikielisiä Saksaan muuton ansiosta. Joten meidän perheen tilanne ei ole saman lainen kuin teillä. Tunnen kuitnekin paljon kaisi- tai useampikielisiä perheitä ja sanoisin johdonmukaisuuden olevan juuri se tärkein asia. Ja vuorovaikutteisen kommunikoimisen. Kannattaa myös miettiä voisitteko käyttää venäjää äidinkielenään puhuvaa lapsenvahtia myös tukemassa lapsen vejänän kieltä. Ja luonnollisestikin varmasti isäsi haluaa puhua venäjää lapsenlapselleen myös. Blogistani löytyy hieman yleisisä mietteitä kaksikielisyyden haasteisiin liittyen: http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2017/01/10/kaksikielisyys-ei-ole-itsestaanselvaa/

  • Reply Riikka Sunday, February 5, 2017 at 22:13

    Kyllähän sinä ja miehesi puhutte edelleen keskenään suomea, vaikka lapsi olisikin paikalla, joten en näe itse ongelmaa siinä että sinun pitäisi olla 100% järkkymätön kielen käytöstä. Esim jos olet lapsen ja suomeapuhuvan ystävän kanssa kahvilla -tilanteessa. Priorisoisin niin että on tärkeintä että lapsi oppii täydellisen suomen ja kaikki venäjästä on plussaa. Hyviä ideoita oli nuo lasten kirjojen, ohjelmien ym hankkiminen (myös) venäjäksi.

  • Reply Emma Sunday, February 5, 2017 at 22:17

    Moi! Mun suurena haaveena on aina ollut olla kaksikielinen, ja kun sitä nyt ei varsinaisesti ole tapahtunut, niin toivoin tekeväni tulevista lapsistani kaksikielisiä. Tämänhetkinen suunnitelma ei näytä vievän siihen suuntaan, mutta suunnittelen opettavani lapsilleni vieraita kieliä sen jälkeen, kun äidinkieli on hallussa. Olen myös kuullut kasvatusalan ammattilaisilta sen, että pääasia on, että lapselle vanhemmat puhuvat omalla äidinkielellään, sillä sen avulla voi parhaiten välittää sanomansa ja tunteet. Ja silloin lapsen on helpoin oppia kyseinen kieli. Erityisopettajalta olen kuullut tapauksesta, joissa lapsen kielellinen kehitys poikkesi merkittävästi normaalista siitä syystä, että maahanmuuttajaäiti oli päättänyt puhua lapselleen suomea, joka ei ollut kielenä riittävän vahva. Tapauksia on tietysti aina kaikenlaisia ja jokainen on erilainen yksilö. Maalaisjärki varmaan on hyvä apu tässäkin tapauksessa. Tsemppiä tähän mielenkiintoiseen asiaan, kyllä kaikesta hyvä tulee! :)

  • Reply T. Sunday, February 5, 2017 at 22:20

    Teillä ei liene pelko siitä, että lapsesta kasvaisi yksilö, joka ei osaa kumpaakaan kieltä kunnolla – sillä hän kasvaa isän kanssa, joka puhuu hänelle vain suomea.

    Yliopistoissa on jo vuosia puhuttu siitä, että lapsi nappaa itselleen nimenomaan sen, kuinka kieli “soi” – ja se pysyy. Niinpä vaikka puhuisit pienelle venäjää vain tuutulaulu- tai iltasatuhetken verran, kielen painot ja sointu jää lapselle mieleen. Jos sitten lopetettakin kiireisemmässä elämänvaiheessa monikielisyyden, niin se kielen sointi jää lapsen mieleen ja on helppo palauttaa myöhemmin. Eli rohkeasti vain venäjä käyttöön! Siinä on sellainen lahja pienelle, että varmasti kiittää joku päivä :)

    Paineita tästä siis ei kannata ottaa, se on se sointi, millä on väliä myöhemmänkin kielenoppimisen kannalta.

  • Reply Anniina Sunday, February 5, 2017 at 22:47

    Itselläni tuli mieleen myös kaksikieliset päiväkodit ja koulut, jotka taitaa yleistyä ja olla koko ajan suositumpia myös Suomessa :) Nuo on tietysti ajankohtaisia sitten myöhemmin, kun lapsi on vähän vanhempi :)

  • Reply E Sunday, February 5, 2017 at 23:39

    Mä olen kaksikielinen ja se on isäni ansiota. Hän oli mun kanssa kotona, kun olin pieni ja piti järjestelmällisesti kiinni kielen puhumisesta. Vaikka olen syntynyt ja kasvanut Suomessa, kaksikielisyys on nyt todella tärkeä osa mua. En olisi esimerkiksi nykyisessä työssäni ilman tätä osaa elämästäni.

  • Reply Ellen Monday, February 6, 2017 at 00:19

    Tämä ei nyt varsinaisesti ole suora vastaus, mutta en tiedä tunnetko bloggaajaa Sanni Thrisin? Olen hänen blogiaan säännöllisen epäsäännöllisesti lukenut. Hänellä on muutaman vuoden ikäinen lapsi ja ymmärtääkseni heillä kotikielinä suomi ja venäjä. Jonkun verran olen häntä myös instagram storiesissa seurannut ja ihaillut, kun tyttö niissä puhunut kahta kieltä :)

  • Reply Nauris Monday, February 6, 2017 at 02:42

    Hei Anna, meillä puhutaan kotona kolmea kieltä ja lapset ovat jo pienestä kuulleet näitä kaikkia kieliä. Pääsääntöisesti se menee niin että sitä kieltä mitä lapsi kuulee eniten, oppii hän sen parhaiten ja myös käyttää sitä mieluiten. Koska asutte Suomessa ja lapsi kuulee suomea pääasiassa koko ajan ja joka puolella, tulee se olemaan melko väistämättä se kieli minkä hän oppii parhaiten. Jos haluaa että lapsi oppii tunnekieleksi myös toisen kielen, on siinä oltava myös muita ihmisiä ympärillä jotka sitä kieltä puhuvat ja selittävät ja jotta lapsi kuulee sitä paljon heti alussa ja erityisesti silloin kun hän alkaa pikkuhiljaa ilmaisemaan itseään. Päiväkoti ja koulu ovat suomenkielisiä joten toiseen kieleen panostaminen tulee olemaan täysipäiväinen työmaa mutta lopulta sen arvoista kun huomaa että lapsi oikeasti kommunikoi myös sillä toisella kielellä ja osaa ilmaista itseään sillä yhtä hyvin kuin pääasiallisesti suomeksi. Meillä se on mennyt niin että lapset ymmärtävät kaiken toisella ja kolmannella kielellä ja pystyvät keskustelemaan muiden maalaisten kanssa toisilla kielillä mutta yksi kieli on sitten ehdottomasti se ykkönen jolla he kommunikoivat keskenään ja tässä olen sen asian huomannut mikä heille on tärkeä kieli, juuri silloin kun leikitään yhdessä ja touhutaan niin siellä käytetään vain yhtä kieltä, se ei sekoitu muihin eli juurikin se tunnekieli-kun tapellaan kun nauretaan kun itketään. Voit panostaa tähän myös niin että luet hänelle satuja venäjäksi ja selität kaikkea turhaakin, venäjäksi. Ymmärrän todella hyvin että tulee olemaan yksi jos toinenkin outo tilanne kun puhutte miehenne kanssa suomea ja mies puhuu lapselle suomea mutta sinä joudutkin selvittämään asian venäjäksi. Sinuna en ottaisi asiasta paineita vaan katsoisin mielumin kuinka arki alkaa rullaamaan siten että käytät vauvan kanssa vain venäjää, jos se lopulta ei tunnu omalta niin älä pakota itseäsi siihen. Voithan aina vaikka ne iltasadut tai musiikit tms hoitaa venäjäksi jotta lapsi kuulee sitä kuitenkin ja omaksuu sen pieneksi osaksi arkea, hän kuulee ja oppii sitä kuitenkin sitten muun perheesi yhteydessä joten älä kasaa itsellesi liikaa tehtävää :) Ja muuten: lapsi tuntuu oppivan muita hitaammin kielenkäytön silloin kun perheessä on kieliä useita, siitä ei kannata ottaa minkäänlaista painetta tai huolta, se on täysin normaalia eikä tarkoita sitä että lapsi on jotenkin hidas tai vaikea oppimaan. Lapsella vain kestää aikansa prosessoida kielet ja oppia lokeroimaan ne niin että hän oppii käyttämään niitä tehokkaasti. Mekin olemme jokaisen lapsen kanssa joutuneet käymään Puheterapiassa siksi että puhe ja sanojen tuottaminen on viivästynyt siksi että perheessä on niin montaa kieltä, onneksi tämä on ymmärretty sitten siellä puheterapian vastaanotolla ja hienosti ovat osanneet sen meille selittää että tärkeintä on se että lapsi osaa ilmaista itseään juuri sillä kielellä mikä on hänelle luontaisin, muusta viis.

  • Reply Nauris Monday, February 6, 2017 at 02:43

    Hei Anna, meillä puhutaan kotona kolmea kieltä ja lapset ovat jo pienestä kuulleet näitä kaikkia kieliä. Pääsääntöisesti se menee niin että sitä kieltä mitä lapsi kuulee eniten, oppii hän sen parhaiten ja myös käyttää sitä mieluiten. Koska asutte Suomessa ja lapsi kuulee suomea pääasiassa koko ajan ja joka puolella, tulee se olemaan melko väistämättä se kieli minkä hän oppii parhaiten. Jos haluaa että lapsi oppii tunnekieleksi myös toisen kielen, on siinä oltava myös muita ihmisiä ympärillä jotka sitä kieltä puhuvat ja selittävät ja jotta lapsi kuulee sitä paljon heti alussa ja erityisesti silloin kun hän alkaa pikkuhiljaa ilmaisemaan itseään. Päiväkoti ja koulu ovat suomenkielisiä joten toiseen kieleen panostaminen tulee olemaan täysipäiväinen työmaa mutta lopulta sen arvoista kun huomaa että lapsi oikeasti kommunikoi myös sillä toisella kielellä ja osaa ilmaista itseään sillä yhtä hyvin kuin pääasiallisesti suomeksi. Meillä se on mennyt niin että lapset ymmärtävät kaiken toisella ja kolmannella kielellä ja pystyvät keskustelemaan muiden maalaisten kanssa toisilla kielillä mutta yksi kieli on sitten ehdottomasti se ykkönen jolla he kommunikoivat keskenään ja tässä olen sen asian huomannut mikä heille on tärkeä kieli, juuri silloin kun leikitään yhdessä ja touhutaan niin siellä käytetään vain yhtä kieltä, se ei sekoitu muihin eli juurikin se tunnekieli-kun tapellaan kun nauretaan kun itketään. Voit panostaa tähän myös niin että luet hänelle satuja venäjäksi ja selität kaikkea turhaakin, venäjäksi. Ymmärrän todella hyvin että tulee olemaan yksi jos toinenkin outo tilanne kun puhutte miehenne kanssa suomea ja mies puhuu lapselle suomea mutta sinä joudutkin selvittämään asian venäjäksi. Sinuna en ottaisi asiasta paineita vaan katsoisin mielumin kuinka arki alkaa rullaamaan siten että käytät vauvan kanssa vain venäjää, jos se lopulta ei tunnu omalta niin älä pakota itseäsi siihen. Voithan aina vaikka ne iltasadut tai musiikit tms hoitaa venäjäksi jotta lapsi kuulee sitä kuitenkin ja omaksuu sen pieneksi osaksi arkea, hän kuulee ja oppii sitä kuitenkin sitten muun perheesi yhteydessä joten älä kasaa itsellesi liikaa tehtävää :) Ja muuten: lapsi tuntuu oppivan muita hitaammin kielenkäytön silloin kun perheessä on kieliä useita, siitä ei kannata ottaa minkäänlaista painetta tai huolta, se on täysin normaalia eikä tarkoita sitä että lapsi on jotenkin hidas tai vaikea oppimaan. Lapsella vain kestää aikansa prosessoida kielet ja oppia lokeroimaan ne niin että hän oppii käyttämään niitä tehokkaasti. Mekin olemme jokaisen lapsen kanssa joutuneet käymään Puheterapiassa siksi että puhe ja sanojen tuottaminen on viivästynyt siksi että perheessä on niin montaa kieltä, onneksi tämä on ymmärretty sitten siellä puheterapian vastaanotolla ja hienosti ovat osanneet sen meille selittää että tärkeintä on se että lapsi osaa ilmaista itseään juuri sillä kielellä mikä on hänelle luontaisin, muusta viis.

  • Reply Minna Monday, February 6, 2017 at 08:46

    Sinuna en olisi huolissani tuosta oman venäjän kielesi ruosteessa olemisesta, koska tulet huomaamaan, että taitosi on kyllä tallessa ja se rikastuu lapsesi kasvamisen myötä eli mitä enemmän käytät sitä, sitä vahvemmaksi se tulee. Lapsesi saa kaksi uutta kieltä ja sinä saat toisen äidinkielesi vahvempana takaisin ja miehesi tulee oppimaan venäjän itseasiassa siinä rinnalla. Kyseessä on siis todellinen win-win-tilanne.

    Ja mitä tuohon sekoittumiseen tulee, niin sanoisin, että isäsi tapa on se ainoa oikea. Kun vanhemmat eivät sekoita kieliä, niin ei lapsikaan sitä tee. Totta kai jokaiselle lapselle tulee vaiheita, jolloin hän kokeilee voisiko tässä asiassa oikaista ja suostuuko toinen vanhemmista puhumaan samaa kieltä kuin toinen, mutta näissä kohdin kannattaa vain pitää johdonmukaisesti kiinni siitä, että puhuu vain ja ainoastaan omaa kieltään. Meillä satunnaista sekoittumista eli lähinnä sellaista, jossa lapsi ei ole löytänyt vaikkapa oikeaa sanaa lauseeseensa ja on siksi käyttänyt toisen äidinkielensä sanaa, on hoidettu yksinkertaisesti sanomalla itse se sana. Siis vaikkapa näin, että lapsi sanoo: ”There were many autoja.” Johon aikuinen vastaa vaikkapa näin antaen lapselle sen oikean sanan: ”Yes, there were many cars”. Meillä se on toiminut parhaiten näin (tosin esimerkistä poiketen emme käytä englantia). Lapsi ei nolaannu siitä, ettei osannut oikeaa sanaa ja samalla hän saa oikean sanan. Jokaiselle perheelle muodostuu tietysti ne omat tapansa hoitaa asia ja ne ovat ihan yhtä oikeita.

    Sitten kun tullaan murrosikään, niin asiaan tavallaan kuuluu se, että sekoitetaan tahallaan kieliä. Suomessahan ihan yleisesti luullaan, etteivät esimerkiksi suomenruotsalaiset osaa kunnolla omaa äidinkieltään, koska varsinkin yleisillä paikoilla puhutaan sekakieltä, siis suomen, ruotsin ja englannin sekoitusta. Tosiasiassa he osaavat kyllä, mutta ikään kuuluu kikkailla sanoilla, eikä siitä kannata vanhempienkaan huolestua.

    Kaikki tulee menemään omalla painollaan, usko pois. Tämä maa on pullollaan kaksikielisiä ihmisiä, jotka ovat kaikki onnistuneet antamaan lapselleen kaksi äidinkieltä ja vaikka tilanne aluksi tuntuukin hassulta (siis se kun tervehdit ensimmäisen kerran pienokaistasi synnärissä venäjäksi), mutta jo muutaman viikon kuluttua se on luonnollisin asia maailmassa. Pian huomaat laulavasi hänelle venäjänkielisiä lastenlauluja tai niitä nostalgisia biisejäsi ihan kuin olisit aina tehnyt niin  :)

  • Reply Elsa Monday, February 6, 2017 at 08:59

    Kaksikielisyys on tuttu juttu monelle Suomessa. Itselläni suomenruotsalaiset lapset. Viimeisimmästä on tulossa yksikielinen suomalainen, koska en vaan mitenkään olisi itse osannut puhua ei-tunnekieltä lapselle. Mun mielestä on eri asia, että isä puhuu muuta kieltä lapselle. äidin suhde on vaan niin erilainen lapsen kanssa. Joillain se on tietty saattanut onnistuakin, että äiti puhuu esim englantia vaikkei se ole äidinkieli. Ja se että lapset puhuvat sekakieltä kuuluu asiaan jossain vaiheessa. Voi myös olla ettei lapsi puhu kuin yhtä kieltä jonkun aikaa vaikka ymmärtää kumpaakin. Nämä ei ole merkkejä epäonnistumisesta vaan kuuluvat kielen opetteluun ja omaksumiseen.tärkeintä on vanhempien johdonmukainen pidättäytyminen valitsemassaan kielessä.

  • Reply Nimk Monday, February 6, 2017 at 10:04

    Kuten itsekin olet sanonut, järjestely jossa toinen vanhemmista puhuu toista ja toinen toista kieltä on oman kokemukseni ja kuulemani mukaan kaikkein paras. Puuroutumista vältetään muunmuassa siten, ettei opeteta lapselle sanoja tyyliin “koira, a dog”, koska lapsi puhumaan opetellessaan sekoittaa nämä, jonka takia ei siis lapsen kielen oppimisen kannalta ole tärkeää, että miehesikin oppii venäjää. Toki ymmärrän kiinnostuksen, että hän sitten ymmärtää teidän keskusteluja :)

    Ja kuten monet ovat jo sanoneet, johdonmukaisuus on tärkeää, jos sinä vaihtelet kovasti kieltä, voi lapsenkin kieli helpommin jäädä puolitiehen, mutta kun pidät siitä kiinni pienissäkin tilanteissa, siitä on etua :) luulen, että omatkin venäjän taitosi nousevat sieltä esiin, kun pääsee enemmän käyttämään :)

  • Reply V Monday, February 6, 2017 at 10:26

    Tunnen erään, jonka äiti on suomalainen ja isä amerikkalainen, ja joka kasvoi Yhdysvalloissa. Hänen äitinsä puhui hänelle suomea aina tietyssä huoneessa – tyyliin keittiössä – ja niin lapsi oppi erottelemaan kielet toisistaan. Suomea hän oppi puhumaan sujuvasti (kuten tietysti englantiakin). :)
    Itsestäni sen verran, että olen pitkälti kaksikielinen, ei sen takia että perheeni olisi ollut (perheeni on täysin suomenkielinen), mutta koska aloitin viisivuotiaana englanninkielisessä päiväkodissa ja kävin peruskouluni kaksikielisellä luokalla. Lapsena uuden kielen oppi nopeasti kun sitä vaan jatkuvasti siellä päiväkodissa puhuttiin. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin oppia :)

  • Reply Enpu Monday, February 6, 2017 at 10:35

    Lapsista en mitään tiedä mutta lämpimästi voin suositella uuden kielen opiskeluun (tai vanhan kertaukseen) WordDivea. Ensinnäkin se hurjan koukuttava, suomalainen start up ja tehokas. Itse kertailen tolla englantia ja aloitin espanjan alkeista ja ei voi muuta kun suositella. :)

  • Reply Ama/sillyblondie.com Monday, February 6, 2017 at 10:49

    Heippa! Täällä kokemuksia 1v 6kk lapsen kaksikielisyydestä. Itse olen aina puhunut Felixille ruotsia, mieheni suomea. Myös osa sukulaisista puhuu pojalle ruotsia. Päiväkoti on ruotsinkielinen ja mieheni kanssa puhun suomea. Felix osaa hienosti valita minkä kielisiä sanoja kullekin vanhemmalle käyttää. Mutta sanat menevät kyllä vielä paljon sekaisin. Se on tärkeää, että lapselle puhuu aina omaa kieltään. Olen alussa joutunut muutamia kertoja ihmisille selittämään miksi en vaihda kieltä suomeen kun muut ympärillä ei ymmärrä.
    Suosittelen, että teilläkin siskosi ja isäsi puhuu venäjää lapsellenne, tuota kun kuulee Suomessa niin paljon vähemmän kuin Suomea. Tsemppiä!

  • Reply Kristina Monday, February 6, 2017 at 11:43

    Meillä on suvussa kaksikielisiä, kotikielinä suomi ja ruotsi, ja näissä perheissä ainakin kaksikielisyys on saatu toimimaan juurikin sillä, että vanhemmat puhuvat lapsille omaa kieltään systemaattisesti alusta alkaen. Lapsille myös on tullut selväksi, ketkä sukulaisista puhuvat ruotsia ja ketkä suomea, koska vanhemmat eivät ole halunneet, että sukulaiset ja ystävätkään sekottavat kieliä lapselle puhuttaessa. Näin lapset ovat oppineet vaihtamaan oikeaan kieleen hyvin helposti sen mukaan kenelle puhuvat. Yhteisessä porukassa ja koko perheen sisällä yhteinen kieli on ollut suomi. Lasten äiti lasten ollessa pieniä puhui lapsille ruotsia jos jutteli vain heille vaikka ympärillä olisi ollut suomenkielisiä sukulaisia. Näistä sukulaisista moni ymmärtää ruotsia, joten ei periaatteessa jäänyt ulkopuoliseksi, ja toisaalta taas juteltu asia oli sen tyyppinen, että tarvittiin vain vanhemman ja lapsen välinen keskustelu. Nykyisin kun lapset ovat jo vanhempia, lähes aikuisia, myös lasten äiti puhuu välillä heille suomea etenkin seurassa, mikä ei tietenkään ole enää ongelma, koska molemmilla on jo täydellinen ruotsin kieli ja osaavat erottaa kielet toisistaan jne. Molemmat ovat myös käyneet ruotsinkielisen koulun ja päiväkodin, mikä auttoi kielen kanssa koska kaverit puhuvat ruotsia. Heillä on siis kielistä näin tullut tasa-arvoisia ja molempia osataan oikeastaan yhtä hyvin. Eli johdonmukaisuus ja sinnikkyys on varmasti hyviä avaimia kaksikielisyyteen, puolikielisiä lapsia tiedän perheistä, joissa on luovutettu aina toisen kielen kanssa kun se on tuntunut liian vaikealta (eli toinen vanhempi puhunut molempia kieliä sekaisin, jolloin lapsi ei opi niitä erottamaan samalla tavalla) tai kun kieli ei oikeasti olekaan ollut kummankaan vanhemman äidinkieli joten muu, kuin vanhemman kanssa keskustelu elämässä (ei sukulaiset, ystävät, ympäristö tai muukaan) tue kieltä ja sen käyttöä.

  • Reply Nina Monday, February 6, 2017 at 12:20

    Itse opettaisin lapselle suomen ja englannin, koska kuten sanoit: englanti on sinulla vahva. Perheesi kuitenkin kommunikoi myös suomeksi? Voihan lapsi myöhemmin opetella venäjää, jos kokee sen itselleen mieluisaksi. Näin miehesikin pysyisi sinun ja lapsen keskusteluissa mukana, eikä jäisi ulkopuolelle. Sinä puhuisit vain englantia lapselle, miehesi suomea ja pikkuhiljaa sinun sukusi myötä lapsi tutustuisi venäjään, ja ehkä miehesi suvun myötä myöskin viroon. Englannistahan on kansainvälisestikin hyötyä.

    Tämä vain minun mielipiteeni. Yhdet serkkuni äidin puolelta on kasvatettu puhumaan ruotsia, heidän isänsä on ruotsia puhuva mutta äitinsä perisuomalainen (sukujuuremme Ruotsista), mutta heillä molemmat puhuivat lapsille ruotsia.. Näiden ko.lasten isoveli sitten opetti “salaa” suomea. Toinen lapsista oppi sekä ruotsin että suomea, ja toinen hädintuskin inahtaa suomeksi. (En tiedä mikä tilanne nyt kun ovat teini-ikäisiä, mutta näin silloin kun olivat nuorempia).

    • Reply Minna Thursday, February 9, 2017 at 11:40

      Minä taas ajattelen sen niin, että englannin oppii tässä maailmassa puolivahingossa muutenkin ja sukupolvi sukupolvelta lasten englannin osaaminen Suomessa on aina vain vahvempaa, joten siihen ei todellakaan kannata satsata. Itse valitsisin tuossa tilanteessa ehdottomasti suomen ja venäjän. Tällöin lapsi saisi sen pakollisen englannin lisäksi kaksi muutakin kieltä.

      Meillä puhutaan kahta kieltä, mutta asuimme muutamia vuosia Yhdysvalloissa ja silloin alle 10 vuotiaat lapsemme oppivat sen sujuvasti kaikki vaikka nuorimmalla ei ollut siitä vielä minkäänlaista koulupohjaakaan. Helppous perustui ihan puhtaasti siihen, että he kuulivat sitä jo niin paljon ennen muuttoa kaikista mahdollisista medioista. Nyt toiseksi vanhin opiskelee Oxfordissa ja vanhin on vaihdossa Münchenin yliopistossa. Mitä enemmän kieliä ihminen osaa/oppii, sen helpompi heidän on löytää paikkansa maailmassa :)

  • Reply K Monday, February 6, 2017 at 12:29

    Yksinkertaisimmillaan se menee näin: puhut lapselle venäjää, mies suomea. Isäsi ja siskosi ehdottomasti venäjää, ja jos teillä on muita venäjänkielisiä sukulaisia niin he myös. Kieli henkilöityy ja pian huomaat, että ajatus suomen puhumisesta lapsellesi on luonnotonta eikä tunnu oikealta. Kielestä tulee sinun ja lapsesi kieli, teidän tunnekielenne. Ei missään nimessä kannata pelätä että teidän keskinäinen suhteenne jäisi köyhäksi tai kylmäksi; venäjähän on toinen äidinkielesi. Ehkä vähän hukassa ja ruosteessa, mutta kyllä se siellä on.

    Olen itse kielikylpypäiväkodissa töissä ja aika paljon on kokemusta monenlaisista kielitilanteista, tietoa kaksikielisyydestä, tutkimuslinkkejä jne. Jos haluat vaikka kysyä jotain tai kaipaat faktaa tai kannustustakin ihan niin laita meiliä :) en ala tähän nyt kirjoittamaan luentoa kaksi- ja monikielisyydestä.

  • Reply Elina Monday, February 6, 2017 at 14:40

    Tätä on jonkin verran tutkittu ja ilmeisesti parasta olisi, jos vanhemmat kommunikoisivat omalla äidinkielellään.

    Olen itse kaksikielisestä perheestä, eli kumpikin vanhempi puhuu minulle omaa äidinkieltään. Menin naimisiin myös ulkomaalaisen kanssa, eli myös lapsemme ovat kaksikielisiä ja isoisänsä avulla ovat oppineet myös kolmatta kieltä.

    Omista kokemuksista sen verran, että lähes kaikki tuttuni ja ystäväni ovat kaksikielisiä, mutta osa ei ole sitä “luonnollisesti”, eli toinen vanhempi on heille puhunut jotain muuta kuin äidinkieltään ihan noin opetusmielessä ja seurauksena on ollut vaikeuksia kommunikoida tämän vanhemman kanssa myöhemmin tärkeistä, emotionaalisista asioista, sillä oikeaa ja luonnollista ilmaisutapaa ja sanavarastoa ei ole olemassa. Lapset myös huomaavat hyvin nuorella iällä (2-4-vuotiaina), ettei puhuttu kieli ole puhujan äidinkieli.

    Asiasta kannattaisi varmasti keskustella puheterapeutin kanssa! Puheterapeutti osaa avata hyviä ja huonoja puolia ja siten olisi varmasti helpointa tehdä hyvin informoitu ratkaisu, joka perustuu kokemukseen ja faktatietoon :)

  • Reply Allu Monday, February 6, 2017 at 17:29

    Itselläni omat vanhemmat molemmat suomalaisia, mutta 4-vuotiaana minut laitettiin englanninkieliseen leikkikerhoon ja sen jälkeen päiväkodit/esikoulut/peruskoulu olleet englanninkielisiä. Kotona siis aina puhuttu suomea, mutta näiden muiden tahojen kanssa kommunikoitu vain englanniksi. Nykyään puhunkin englantia toisena äidinkielenäni ja ammattiini olen kouluttautunut englanninkielellä. Ja ollessani Manchesterissä työharjoittelussa luulivat kaikki paikalliset minua joko jenkiksi tai kanadalaiseksi 😬 Meillä kanssa ajatuksena laittaa omat muksut englanninkielisiin tarhoihin/kouluihin vaikka kotona suomea puhutaankin. Toki paljon englantia läsnä elokuvien, kirjojen yms muodossa. Uskon siis, että olit sitten täysin venäjässä pidättäytyvä tai rohkaisisit sitä puhumaan suomen lomassa, onnistutte varmasti kaksikielisyydessä!

  • Reply Ninni Monday, February 6, 2017 at 18:17

    Tiedän omasta suvustani perheen, jossa äiti puhui lapsille suomea ja isä ruotsia (lapset kävivät myös ruotsinkieliset koulut). Tietty sitten kun sukulaisilla oltiin , oli kielenä suomi. Kyseinen perhe oleskeli myös Saksassa muutaman vuoden (lapset 3-6v silloin), ja he kumpikin oppivat tuona aikana myös Saksan kielen! :-) eli monikielisyys on ehdottomasti mahdollisuus, olen itsekin ajatellut siihen ryhtyvän omien lasten ollessa ajankohtaisia.

  • Reply R Tuesday, February 7, 2017 at 08:52

    Kaverini puhuu lapselleen ruotsia ja hänen miehensä puhuu lapselle suomea. Tämän lisäksi lapsi on englanninkielisellä kielikylpyluokalla (eli aloitti jo tarhan englanninkielisenä ja eteni siitä peruskouluun englanninkieliselle kielikylpy luokalle). Lapsi sai siis kolme kieltä “ilmaiseksi” ja helpolla. Lapsi ei ole jäänyt jälkeen oppimisessa tai “kärsinyt” näin monesta kielestä mitenkään, päinvastoin, tämä on SUURI rikkaus hänelle. Tottakai lapsia on erilaisia ja puhumisen kehittyminen eritasoista, joten eihän tätä voi yleistää. Hauskinta on se, että lapsi vaihtaa vaikka kesken lauseen kieltä jos aloittaa puhumisen äidilleen ja sitten jatkaakin isälleen. Ja kun heillä on vieraita, joista lapsi tietää että he puhuvat vain suomea, katsoo hän silloin äitiään hämmentyneenä kun puhuu ruotsia ja lapsi vaihtaa itse suomenkieleen. Vieraskorea :) Muuten kyllä puhuu aina äidilleen ruotsia. Tähän meni n. kaksi ja puoli vuotta, joten sinnikkyyttä vaaditaan, mutta se palkitaan. Lapsi aluksi, kun opetteli puhumaan, sekoitti kieliä, mutta hyvin nopeasti hän erotti kielet toisistaan. Pienenä hän monesti saattoi sanoa että no se on se hund, kun ei muistanut mikä koira on suomeksi. Mutta itse kannustan kaikkia, joilla on mahdollisuus opettaa lapsilleen useampaa kieltä tekemään sen. :)

  • Reply A Wednesday, February 8, 2017 at 13:19

    Yksi tärkein asia lapsen kasvattamisessa kaksikieliseksi on periaate yksi henkilö/yksi kieli. Eli tietyt lähipiirin ihmiset puhuvat vain ja ainoastaan yhtä kieltä puhuessaan lapselle. Toinen tärkeä asia on, että se kieli, jota vanhempi päättää puhua, on hänelle ns. tunnekieli. Ilmeisesti itselläsi on juuri tässä asiassa se epävarmuus. Kannattaa tarkkaan pohtia kykenetkö sitoutumaan venäjän puhumiseen lapsellesi hänen loppuelämänsä (tai ainakin lapsuuden) ajan.

    Kuopiossa muuten taitaa olla English kinderkarten ja jonkinlaista kielikylpyä englanniksi peruskoulussa, joten tämähän saattaisi olla sitten vaihtoehto myöhemmin jos haluatte myös sen englannin kielen hänelle vahvaksi.

  • Reply Meri Wednesday, February 8, 2017 at 20:28

    En nyt ota kantaa tuohon kaksikielityyteen muuten, kuin että se on valtava rikkaus. Jos päädytte puhumaan lapselle kahdella kielellä, niin sanojen sekoittaminen tuskin on enää ongelma tulevaisuudessa sitten, kun lapsi menee päiväkotiin/hoitoon/kouluun, jossa valtaosa puhuu esimerkiksi suomea. Lapsi oppii siellä mm. muilta lapsilta ja pääsee hiomaan taitojaan ja kerryttämään sanavarastoaan.

    Tiedän muutamia perheitä, joissa on kolmikielisiä lapsia ja heillä menee toki kielet vähän sekaisin (varsinkin ne kaksi, jotka ovat vähemmän käytössä arkiympäristössä). Mielestäni se on kuitenkin ihana ja persoonallinen piirre :)

  • Reply Pumpulipallero Wednesday, February 8, 2017 at 20:50

    Meilla mina puhun.pojalle (6,5kk) suomea ja isa kreikkaa. Keskenamme puhutaan englantia ja asumme Briteissa. Minusta on luonnollista puhua pojalle suomea. Englantia kaytan vain jos haluan miehen jotain ymmartavan.
    Saa nahda miten kay :)
    Tsemppia,kylla se siita rupee sujumaan!

  • Reply Kikka Thursday, February 9, 2017 at 00:23

    Meille kerrottiin jo alusta alkaen neuvolassa, että molempien vanhempien tulisi puhua omaa kieltään (tämän on tainnut sanoa jo aika moni muukin kommentoinut), siksi että mieheni suomi on “rikkinäistä” ja kaikesta sujuvuudestaan huolimatta, ei minunkaan englantini ole täydellistä. Näin vältytään siltä ettei lapsi opi vääränlaisia sanoja, taivutuksia yms.
    Aluksi tuntui hassulta puhua suomea käärölle joka ei vastaa ja saman tien kääntyä puhumaan englantia miehelle. Mutta alun jälkeen homma muuttui aika helpoksi.
    Meillä kielen kehitys on mennyt nytkähdellen eteenpän. Välillä tuntui että lapsi puhuu parempaa englantia ja nyt taas suomi on selkeästi edellä. Toiminne kuitenkin kielen opetuksen kanssa melko samalla lailla kuin isäsi aikoinaan ja se toimii hyvin. Lapsi sekoittaa todella harvoin kieliä keskenään ja vastaa kummallekin vanhemmalle omalla kielellään.
    Meillä puheen kehitys tapahtui ehkä piirun hitaammin kuin yksikielisellä lapsella, mutta sekin on yksilöllistä. “Tulvaporttien” auettua puhetta on kuitenkin alkanut tulla..no..tulvimalla :D

  • Reply Irina Thursday, February 9, 2017 at 00:58

    Mielenkiintoisia ajatuksia!

    Meilläkin on ollut kinkkistä kun mun mies on vironvenäläinen. Hänen äidin puoleinen suku on täysin venäläistä ja valkovenäläistä perua. Isänsä on puoliksi virolainen (äitinsä täysin virolainen) ja puoliksi venäläinen (isänsä suku Valko-Venäjältä ja Venäjältä). Eli mun mieheni on karkeasti laskettuna 1/4 virolainen ja 3/4 venäläinen. Puhuu ja kirjoittaa äidinkielenään molempia täydellisesti. Kokee olevansa venäläinen eikä kauheasti halua puhua viroa.

    Meidän yhteinen kielemme on suomi ja suomi on siis mun äidinkieli. Asumme Tallinnassa ja tulemme varmaan aina asumaan. Me olemme päättäneet että mies puhuu lapsellemme vain venäjää ja minä vain suomea. Lapsi menee sitten vironkieliseen päiväkotiin ja kouluun. Näin saamme opetettua kaikki kolme kieltä. Miehen isoäiti (täysin virolainen) ei pidä tätä hyvänä ratkaisuna mutta kun asia on niin että suomen ja viron kielen opettaminen taaperoiässä on hyvin riskialtista puuhaa niiden samankaltaisuuden vuoksi. Mulle on kuitenkin tärkeää että lapsi puhuu mun äidinkieltä ja koemme miehen kanssa tärkeäksi opettaa venäjän kielen ensin jotta lapsi pystyy kommunikoimaan venäjänkielisen sukunsa kanssa – mitä järkeä opettaa eestiä ensin jos ei pysty kommunikoimaan viron kielellä kuin isoisoäitinsä kanssa? Venäjän opettelu myöhemmin on myös vaikeampaa kuin viron kielen. Suomen kielen osaaminen helpottaa osin viron opettelua.

    Mutta pointtini oli että kyllä tää on ollut hankalaa ja monet sukulaiset miehen puolelta on yrittäneet pistää nokkansa tähän asiaan joka ei niille loppujen lopuksi pätkääkään kuulu. Ollaan itse tyytyväisiä päätökseemme :)

  • Reply Rosa Thursday, February 9, 2017 at 09:59

    Kaksikielisyys on kyllä yksi suurimmista rikkauksista! Kielien osaaminen ylipäätänsäkin. Oma kielipääni on surkea (puhuminen on hankalaa, ymmärrän kyllä aika hyvin mitä kuulen) koska olin koulussa laiska opiskelemaan ja tulevat jälkeläiseni (jos niitä koskaan tulee) voivat olla varmoja, että en päästä heitä koskaan lipsumaan kielien kokeista ja läksyistä.

    Tsemppiä siis tähän projektiin! Kova työ varmasti lopussa palkitaan! Hienoa, että miehesikin on kiinnostunut venäjän kielestä :)

  • Reply Helena Thursday, February 9, 2017 at 20:09

    Kaksikielisyys on rikkaus! Mä olen kaksikielinen; muuttunut Suomeen Eestistä yksi vuotiaana. Puhun kotona eestiä, kävimme joka kesä eestissä, muutama eestiläinen tuttavaperhe Suomessa. Joten mä osaan kumpaakin. Mutta muutin muutama vuosi sitten 21veenä Norjaan ja sain 7kk sitten vauvan puoliksi norjalaisen ja puoliksi chileläisen miehen kanssa. Kotona mä puhun lapselle eestiä vaikka mies ei ymmärräkään. (Aluksi oli outoa ja vaikeeta, mutta siihen tottuu ja siitä tulee hauskaa!) Mies puhuu Norjan ja Espanjan sekoitusta. (Kuitenkin oppii täydellisen Norjan kun aloittaa päiväkodin) Mies ja mä puhutaan Enkun ja Norjan sekotusta. Mulla on kavereita jotka puhuu lapselle myös suomea. Joten tässä on jo pelissä meillä 5 kieltä. Mikä kuulostaa hurjalta varmasti, mutta lapsi tulee kiittämään tulevaisuudessa, että on saanut tämän mahdollisuuden. Monikielisen oppivat myös helpommin uusia kieliä! ;) Jos sä vaan aloitat venäjän puhumisen, niin tulet varmasti huomaamaan, että eipä tää ees oo niin vaikeata ja sun venäjän taidot paranee! Onnea matkaan! :)

  • Reply Mariii Saturday, February 11, 2017 at 19:58

    Meille tulossa vastaava tilanne kun lapsi syntyy. Lastenpsykologit kehottavat käyttämään sitä kieltä, mikä on oma äidinkieli. Ei saa väkisin tehdä sellaista, mikä ei tunnu luonnottomalta. Muuten tästä tulee paineita vanhemmille ja lapsi saattaa oppia kielen “väärin” jos vanhemmat eivät puhu kieltä kuitenkaan täydellisesti. Uusia kieliä kehotetaan ottamaan mukaan esimerkiksi kaksikielisen tarhan tai harrastusten kautta, jossa ohjaajat ovat natiiveja jotta lapsi oppii kielen oikein, ääntämisen sekä sanavarastot. Voithan antaa lapsen äidillesi aika-ajoin hoitoon, jolloin aito venäjän kieli tulee esiin luonnollisesti ja niin lapsi sen myös tunnistaa.

  • Reply mael Sunday, February 12, 2017 at 09:05

    Hei,

    Kiva kun kirjoitit aiheesta, mielenkiintoinen aihe. Tulen myos puhumaan lapselleni eri kielta kuin aidinkieltani suomea. Puolisoni puhuu ranskaa ja yhdessa puhumme englantia ja asumme maassa jossa ei puhuta kummankaan aidinkielta. Jos paattaisin puhua heikentynytta ”tunnekieltani” suomea lapselleni pelkaan pahoin etta lapsi puhuisi molempien vanhempien aidinkielia puolikielisesti (sana spotattu tasta keskustelusta;D)
    Toive on etta lapsi pystyy hallita kahta kielta (englanti, ranska) natiivi tasolla.

  • Reply A Sunday, February 12, 2017 at 12:08

    Mielestäni siitä kahden kielen puuroutumisesta ei kannata teidän ottaa hirveän suurta stressiä. Elätte niin vahvasti suomenkielisessä ympäristössä, jonka lisäksi uskon että hyödynnätte myös varhaiskasvatuksen palveluita (ihan vain koska tilastollisesti korkeasti koulutetut niitä hyödyntävät enemmän :D). Lisäksi teillä kotona puhutaan sujuvasti kumpaakin kieltä. Ehkä sellainen asia, joka mulle on kaikista tärkeintä, on se, että kaksikielisyys ei tarkoita sitä, että puhuu täydellisesti ja identtisesti kahta eri kieltä. Oot varmaan kaksikielisenä itsekin kohdannut samaa oletusta, että molempien kielien pitäisi olla täysin identtisiä keskenään. Vapaa-aika ja _koulutus_ kuitenkin muokkaavat kielitaitoamme tosi paljon, ja totta kai silloin Suomessa suomeksi koulutetun kaksikielisen suomi on ihan erilaista kuin se toinen kieli. Kaksikielisyys tulee mun mielestä siitä, että pystyy ymmärtämään erilaisia vivahteita ja että ymmärtää esimerkiksi kielen logiikan. Lisäksi kuvioon liittynee äänteiden tuttuus (mulla on kyllä itselläni ainakin toisessa kielessäni pieni aksentti, joka hälvenee, kun oleskelen ko. kielialueella tarpeeksi kauan). Tai jotenkin oleellista mun mielestä on se, että täydellisyyttä ei tartte vaatia, vaan sitä, että kieli tulee lapselta luontevasti ja lapsi haluaa sitä myös itse aktiivisesti käyttää! Tärkeintä ainakin mulle on taata lapselle sellainen pohja ko. kieleen, niin, että sen kanssa on helppo lähteä rakentamaan identiteettiä vahvemminkin toisen kulttuurin alueelle lapsen itse niin halutessa. Mitä siihen puuroutumiseen tulee, se on ihan normaali osa kasvua vaiheessa, jossa kaksikielinen lapsi ei itse huomaa eroa kielissä, mutta jotenkin uskon että teidän perheessä ja selkeästi suomenkielisellä alueella tästä ei tule ongelmaa. Oma kokemus on se, että eniten ongelmia on perheissä, jossa asiaa ei ole ajateltu ja jossa koulutuksen merkitys ja määrä on vähänen.

    Olen itse kaksikielinen, samoin pikkuveljeni (jolla tosin suomi selkeästi vahvempi kuin toinen kielemme turkki, mulla enemmän 50-50), perhepiiristä löytyy myös muita kaksikielisiä, myös eri kielipareilla. Lisäksi äitini on vuosia tehnyt sekä maahamuuttajatyötä että opettanut suomea toisena kielenä, mistä johtuen meillä on paljon juteltu aiheesta ja olen aina ollut siitä kauhean kiinnostunut! Miesystäväni on täysin suomenkielinen, ja usein olen miettinyt mitä teen, jos lapsia joskus tulee. Todennäköisesti turkki tulee jäämään melkolailla paitsioon, erityisesti, koska kieltä ei voi maan ulkopuolella käyttää ja maan poliittinen tilanneon mitä on… Turkki on kuitenkin niin iso osa identiteettiäni, että en haluaisi sitä täysin viedä lapseltanikaan, jonka lisäksi uskon että kaksikielisyys on oikeasti myös tosi kehittävää! Pitäisi kuitenkin keksiä, miten kieli olisi lapselle mielekäs, vaikka meillä ei sinne hirveän suuria siteitä olisikaan.

  • Reply Helmis Sunday, February 12, 2017 at 13:07

    Annoit taas paljon ajattelemisen aihetta, kiitos siitä! Kielijutut kiinnostaa kovasti, olisi mukavaa lukea siitä myös lapsenne kasvaessa. :)

    Itse olin lapsena ja teininä katkera kaksikieliselle mummilleni. Hän ei tarkoituksella puhunut ruotsia omalle äidilleni, joten äitini puhui ruotsia vain oman mumminsa kanssa. Äitini puhui siis lapsena ruotsia ihan sujuvasti, mutta nyt ymmärrän ettei äitini millään voinut sillä pohjalla tehdä meistä kaksikielisiä, olihan hänen äidinkielensä ja tunnekielensä suomi. Ajattelin nimittäin usein, ettei äiti vain viitsinyt puhua meille ruotsia. Ja kun ajatelee asiaa omalta kohdaltani, en ole oppinut mummiltani edes leveää savon murretta. :D

    Omat lapseni kasvavat nyt suomenkielisessä perheessä, mutta salaa toivon että olisi joku kolmas kieli jota puhua.

  • Reply Jess Sunday, February 12, 2017 at 16:05

    Moikka! Meillä on kaksi lasta ja minä puhun omaa äidinkieltä heille, eli ruotsia ja mies omaansa, suomea. Alkuun huomasin että kielet meni sekaisin mutta nyt meidän vanhempi (3-vuotias) on oppinut että minulle puhutaan ruotsia ja isälle suomea. Välillä tuntuu pöllöltä jos lapset kysyvät minulta jotain suomeksi, saatan vastata kysymykseen suomeksi (jotta kieli jatkuisi luontevasti), mutta sitten jatkan keskustelua ruotsiksi :) Ja koska puhumme miehen kanssa keskenään suomea, eli kotikieli on tavallaan suomi, niin lapset ovat ruotsinkielisessä tarhassa!

  • Reply justMe Saturday, February 18, 2017 at 18:51

    Heippa! Pakko valmistuvana opettajana tänne heittää väliin, että usemman kielen opettelu ei mitenkään heikennä kielitaitoa ja sekoita lasta vaan nimenomaan lisää sitä! Totta kai pieni lapsi voi vielä puhua kieliä sekaisin, mutta viimeistään kouluiässä suomi muotoutuu kouluarjen kieleksi (olettaen, että lapsi menee suomen kieliseen kouluun). Aivan hyvin voisitte puhua perheessä yhdessä suomea ja muutoin venäjää/viroa. En riistäisi lapselta tätä huikeaa mahdollisuutta oppia useampia kieliä. Opettakaa lapselle ihmeessä viroakin! Varmasti tuntuu hassulle aluksi vaihtaa yhteisestä kotikielestä kohdekieleen, mutta tämä on todella yleinen käytäntö monissa perheissä. Tiedän kolmikielisesti kasvaneita lapsia ja heidän kielellinen identiteettinsä muotoutuu iän myötä. Suomessa sinun on valittava äidinkielesi ja niitä saa virallisesti olla vain yksi, mikä on absurdin rajoittavaa, mutta tähän ajatukseen on turha takertua liikaa, koska useampi äidinkieli on rikkaus. Lapsi oppii suomen kyllä, vaikka kotona puhuttaisiin muitakin kieliä! :)

  • Reply Heli Tuesday, February 21, 2017 at 00:00

    Tohon kun tuumit, että pitää itse päästä eka siihen venäjämoodiin, niin hauska arkinen vinkki: vaihda koneella fb-tilien yms kieli. Jännästi karttuu sanavarasto!

  • Reply Laura Friday, February 24, 2017 at 17:59

    Puheterapeuttina en näe venäjän puhumista vauvalle kannattavana ellei se tule luonnostaan. Tulee käyttää itselle luonnollista tunnekieltä. Muussa tapauksessa vuorovaikutus kärsii ja pahimmassa tapauksessa hidastaa jokelteluvaiheen alkamista ja sekoittaa lapsen äännevarianttien muodostumista. Suosittelen, että konsultoit asiassa ammattilaista ja laitat lapsen mielummin kielikylpyyn päiväkotiin ja keskityt lukemaan esim venäjän kielisiä satuja. Höpöttely ja ääntely vauvan kanssa tulisi aina tapahtua luonnollisesti omalla ensisijaisella äidinkielellä!

  • Reply Sarkku Wednesday, August 2, 2017 at 15:48

    Hyvä postaus! Täällä toisessa blogissa mietteitä samasta aiheesta: http://www.lily.fi/blogit/riitumaria/monikielinen-perhe

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post