Ajatuksia lapsenvahdeista

Mother and daughter indoors playing and smiling

*Arvonnan tarjoaa kaupallisessa yhteistyössä Babysitter.fi

Lapsenvahtiasiat on aina mielenkiintoisia ja nostattavat aina vähintäänkin myrskyn, sillä jokaisella on oma mallinsa toimia ja oma malli tuntuu joidenkin mielestä ainoalta oikealta todellisuudelta. Toiset eivät vielä 2-vuotiaan lapsenkaan kanssa halua olla yötä erossa, toiset voivat lähteä viikon lomalle kun vauva on 6 kk vanha. Mielestäni jokaisella on oikeus omaan toimintatapaansa ilman mitään tuomitsemisia.

Olen tosin jo koiran kohdalla huomannut, miten herkästi eri toimintamalleja tuomitaan. Toisten mielestä koiran ottamisen pitäisi sitouttaa loppuelämäksi kotona pysymiseen ja lapsi nyt on vieläkin isompi asia. Me ollaan koiran kanssa kehitetty oma malli ja lapsen kanssa tulee varmasti muokkaantumaan omansa. Niin Benjin kuin Jedinkin kanssa sain hirveästi palautetta siitä, että pienen pennun kanssa kävimme joka paikassa ja Benjin kanssa ensimmäinen koti, johon hänet veimme, olikin vanhempieni koti Vantaalla. Missä oli kaksi isompaa koiraakin vielä! Kas kummaa, meillä on kuitenkin pikkukoiraksi melko lailla peloton kaveri (mitä nyt muovikassit ja varsinkin IKEA-kassit ovat suurin vihollinen) ja Benji viihtyy Vantaalla hoidossa niin hyvin, ettei taida edes huomata lähtöämme ja paluutamme. Perheemme palvovat Benkkua ja Benji on Jedin kanssa ihan parhaita kavereita. Aina jälleennäkeminen aiheuttaa mielettömän riemun ja ne painivat lakkaamatta kunnes uni tulee, jollon toki myös nukutaan pylly vasten pyllyä. Benji ei pelkää isoja koiria, pieniä koiria, pyöriä, rattaita, väkijoukkoa. Kantokassiinsa se kiipeää usein itse ja odottaa tyytyväisenä, minne sillä kertaa mennään. Jutille vai Jedille. Kaiken kaikkiaan meillä on siis todella aktiivinen ja peloton pikkukoira, jonka kanssa viiden tunnin ajomatka käy kuin leikiten ja jonka uskaltaa jättää hoitoon potematta pienintäkään omantunnon tuskaa, sillä tietää sen olevan siellä enemmän kuin onnessaan.

Mutta sitten lapsi. Pieni vauva. Mitenkäs sellaisen kanssa pitäisi toimia? Mä oon lukenut kiintymysteoriasta ja lapsen kiintymyssuhteista (kevyttä lentokoneluettavaa se muuten :D) ja tiedän, että koira on sata kertaa helpompi tapaus kuin vauva tai lapsi. Olen kuitenkin hieman kahden vaiheilla tuon kiintymysteorian kanssa. Toisaalta siinä on oikein hyviä ja tutkittujakin pointteja. Toisaalta on mielestäni hullunkurista lokeroittaa kaikki lapset samaan lokeroon, jossa yksi kuukausi vastaa yhden tunnin poissaoloa. Ihmisen psyyke ei vaan ole niin helposti lokeroitavissa minun mielestäni. En myöskään usko, että lapsi kiintyy vain yhteen ihmiseen. En siis kiistä, etteikö näin voisi olla. Enhän minä voi myöskään kiistää Jumalan olemassaoloa, johon hyvin moni uskoo. Minä en vaan usko. Minä uskon, että lapsi kiintyy useampaan päätoimiseen hoitajaansa, jos vaan saa tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Siksi olenkin onnellinen, että itse teen töitä kotoa ja mieheni jää vanhempainvapaalle, joten voimme olla molemmat aamusta iltaan vauvan kanssa. Näin ollen miehenikään suhde vauvaan ei rajoitu muutamaan iltatuntiin, vaan hän on ihan yhtä tärkeä hoitaja vauvalle kuin minäkin.

On mahdotonta suunnitella mitään näin pitkälle meneviä ajatuksia tässä vaiheessa, sillä vauvan luonne ja tarpeet määräävät varmasti kaiken tulevaisuudessa. Jos kuitenkin saan päättää, niin luulen, että me emme ole vauvasta erossa vuoden 2017 aikana. Korkeintaan ehkä yhden illan ja yön voisimme kokeiluna viettää erossa, mutta en suunnittele matkaa tai reissua niin, että vauva jää ulkopuoliseen hoitoon. Toki jos jommalle kummalle meistä tulee jokin lyhyt työmatka, voi olla, että vauva jää vain toisen vanhemman kanssa pariksi-muutamaksi yöksi. Mutta lähtökohtaisesti pyrimme olemaan perheenä vauvan ensimmäisen vuoden.

01_things_nanny_arent_Saying_being_nanny_proffession_Yuri_Arcurs

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vauva olisi kanssamme 24/7. Meillä on onneksemme yli-innokas joukko tätejä ja mummeja, jotka eivät malta odottaa pienen tapaamista. Uskon siis, että vauvamme tutustuu hyvin aikaisessa vaiheessa myös muihin hoitajiinsa. Ensin ehkä 30 minuutin kävelylenkin ajan. Sitten ehkä kauppareissun ajan. Sitten lounaan, myöhemmin illallisen ja ehkä jopa puolikkaan päivän ajan. Mielestäni sekä parisuhteen että oman hyvinvoinnin hoitaminen vaatii myös aikaa, ja on hyvä välillä olla vauvasta erossa muutaman tunnin. Tulee itsellekin mieletön ikävä varmasti. Enkä nyt tarkoita mistään pariviikkoisesta erossa oloa, vaan ihan jo jokusen kuukauden ikäisestä. Eiköhän ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet mene varmasti aika kiinteästi vauvan kanssa yhdessä, eihän siitä osaa itsekään olla erossa kun hän ollut osa minua jo niin pitkään.

Uskon myös, että vauvan kanssa tulemme reissaamaan jonkin verran. Kun Suomessa on tarjolla näinkin mahtavan pitkät isyysvapaat ja vanhempainvapaat, olisi hullua olla käyttämättä niitä hyödykseen. Luulen, että meidän ensimmäinen matkamme suuntaa Viroon sukuloimaan, mutta uskon kyllä, että ensimmäisen vauvavuoden aikana tulee käytyä jossakin Euroopassakin. Ensi talveksi olemme jo pohtineet reissua lämpimään, ja mielessämme onkin sangen lapsiystävällinen kohde. Mummeista jompi kumpi varmasti lähtee tuolloin mukaan, jolloin saamme viettää lomaa koko perheenä, mutta välillä ehkä viettää myös kahdenkeskistä aikaa esim. illallisen ajan. Nämä toki hyvin aikaisia pohdintoja, koska lapsen terveys, luonne ja tarpeet määräävät myös nämä suunnitelmat. Kunhan tässä ollaan pohdiskeltu, mitä vuosi 2017 tuokaan tullessaan :)

En ole myöskään millään lailla lapsenvahtien käyttöä vastaan. Toki pyrimme varmasti aina tulevaisuudessa siihen, että lapsenvahti löytyy omasta perheestä, mutta aina se ei vaan liene mahdollista. Asumme kuitenkin aika kaukana, eikä sitten joskus ole ihan heti mahdollista soitella äitille, että tuleeko mummi hoitamaan jos me käydään vähän leffassa. Toki meillä on myös paikallisia ystäviä, mutta uskonpa vahvasti, että myös heillä on oma elämä. En näe mitenkään mahdottomaksi, että turvaudumme joskus tulevaisuudessa vauvan ollessa jo taapero ihan maksettuun lapsenvahtiin. Siskoni on lapsenvahti eräässä perheessä, ja olen nähnyt läheltä kuinka paljon ihminen voikaan rakastaa itselleen tavallaan ventovieraita lapsia. On tärkeintä vaan löytää sellainen lapsenvahti, joka on oikeasti omistautunut lapsille ja hoitaa heitä innolla ja ilolla.

download

Tästä pääsenkin aasinsiltana hyppäämään erääseen arvontaan, joka Mungobabyn puolelle tarjoutui taannoin. Olen Mungolifen puolella jo joskus aiemmin kirjoitellut suomalaisesta Babysitter.fi -palvelusta, joka yhdistää lapsenvahdin ja perheen. Hakukone mahdollistaa sopivan lapsenvahdin löytämisen omalta lähialueelta ja tarjoaa samalla töitä innokkaille lapsenvahdeille.

Olisiko siis lapsenvahti jotakin, mitä teidän talouteen kaivattaisiin? Palvelun käyttö on ilmaista, ja sillä pääsee selaamaan lapsenvahteja / perheitä ja lukemaan muilta tulleita viestejä. Jos kuitenkin haluaa käyttää palvelua esim. lapsenvahtien palkkaamiseen, on oltava premium-jäsenyys,  joka on maksullinen. Arvommekin nyt kaikkien Mungobaby-lukijoiden kesken 12 kuukauden Premium-jäsenyyden palveluun (palkinnon arvo on 84 euroa) :)

Kerro hieman omista ajatuksistasi vauvan ja pienen lapsen hoitoon jättämisestä ja ajatuksistasi lapsenvahteihin liittyen, niin osallitut arvontaan!

Kuvat: 1 2

0

Related Posts

24 Comments

  • Reply HeidiS Tuesday, January 31, 2017 at 13:20

    Mahtava arvonta ja olisi tarpeen. Itse asumme Vantaalla ja muu suku Tampereella, joten vanhempien parisuhdeaikaa ei juurikaan löydy. Poikamme on 1 v 5 kk ja on ollut ensimmäisen kerran muutamia tunteja hoidossa muutaman kuukauden ikäisenä. Ensimmäisen yön olimme erossa, kun poika oli 11 kuukautta ja sen jälkeen olemme olleet yön yli reissussa 3-4 kertaa. Hoitajana on aina toiminut pojan mummu ja pappa eikä ole ollut mitään ongelmaa :) poika rakastaa mummuaan, joten jää aina mielellään sinne hoitoon. Olemme miettineet Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitopalvelua, mutta jotenkin emme ole saaneet kerättyä rohkeutta käyttää vierasta hoitajaa. Olisi kuitenkin hyvä löytää Vantaaltakin joku hoitaja, koska aina ei voi mummu ja pappa lennähtää apuun… Eikä sitä heiltä odotetakaan.

  • Reply Marge Tuesday, January 31, 2017 at 13:52

    Meillä oli lapsi ensimmäisen kerran mummon kanssa kotona 2kk iässä, kun olimme mieheni kanssa konsertissa illan. Näin jälkikäteen ajateltuna oli se ehkä liian aikaista, sillä tuossa iässä lapsi oli tottunut nukahtamaan vain ja ainoastaan tissin avulla. Mummolla oli ollut melkoinen työ saada pikkuneiti nukahtamaan! Sen jälkeen olen itse ollut pari yötä poissa ja lapsi on ollutnisän kanssa, mutta tuolloin syynä oli mun kammottavan kokoinen univelka ja väsymys, johon ei muu enää auttanut. Nyt lapsen ollessa 10kk olisin valmis pikku hiljaa kokeilemaan myös perheen ulkopuolista hoitajaa, johon tällainen palvelu sopisi aivan loistavasti! :)

  • Reply Miina Tuesday, January 31, 2017 at 18:28

    Näitä on kyllä hyvä pohtia jo tässä vaiheessa ja ajatuksesi kuulostavat melko samoilta kuin omani esikoista odottaessani. Itselleni yllätyksenä tuli se kuinka omat mielenkiinnon kohteet muuttuivat. Harrastimme ennen lasta säännöllisiä elokuva- ja teatteri-iltoja, mutta lapsen myötä halusimme etsiä rentoutumistapoja jonne lapsenkin saattoi ottaa mukaan. Odotan kyllä innolla vinkkejä lapsiystävällisistä matkakohteista ja mummun mukaan ottaminen matkalle kuulosti mainiolta idealta. :)

  • Reply Sdre Tuesday, January 31, 2017 at 19:19

    Suomessa ylipäätään minusta tehdään lastenhoidosta tähtitiedettä. Kun miettii millaisiin oloihin suurin osa maailman lapsista syntyy, voisi ehkä mielestäni höllätä vähän. Sekunttikellon kanssa kyttääminen sen suhteen että kuinka kauan äidin on “luvallista” olla erossa lapsesta missäkin vaiheessa on naurettavaa. Suomessakin elää paljon yksinhuoltajaäitejä vailla sukulaisten tukiverkostoa, joilla ei ole mahdollisuutta olla kotona vaan esim. töihin on palattava melko pian lapsen syntymän jälkeen. En tuomitse heitä millään tasolla tai ajattele, että nyt heidän lapsistaan ei voisi kehittyä ihan tavallisia ihmisiä.

  • Reply Laura Tuesday, January 31, 2017 at 20:46

    Vähän samansuuntaisia ajatuksia kuin sinulla tällä hetkellä, mutta koitan olla miettimättä liian tarkkaan. Tunnen itseni ja mieli saattaa helposti muuttua lapsen saavuttua maailmaan. :D Isovanhemmat asuu tosi lähellä, samoin lapsen tädit, joten hoitopaikkoja kyllä löytyy. Haluaisin jättää lapsen silloin tällöin (lyhyeen) hoitoon ja viettää yhteistä aikaa mieheni kanssa.

    Meillä taitaa muuten olla melkein samat raskausviikot, sillä mulla alkaa huomenna 30.viikko. Tsemppiä loppuraskauteen!

    • Reply Anna Thursday, February 2, 2017 at 16:08

      No tosi samoissa mennään, olenkohan pari päivää vain Sinusta edellä :) Meillä alkaa huomenna 31. viikko :)

  • Reply Susanna Tuesday, January 31, 2017 at 21:14

    Esikoisen kanssa olin niin tiivisti että itse kyllä meinasin täysin väsähtää.. kertonee paljon jos sanon että olemme olleet kaksin mieheni kanssa vain neljä kertaa ja nyt esikoinen on 2,5v.. ja ensimmäistä kertaa hän oli yön ilman minua 4kk sitten kun toinen lapsemme meinasi syntyä etuajassa ja sitten kun lopulta vauvan kanssa olimme sairaalassa. Olisin ollut kyllä valmis antamaan sukulaisille lasta hoitoon mutta oma perheeni asuu kauempana ja mieheni äiti ei ole häntä luokseen uskaltanut ottaa (tänne on kyllä tullut ulkoiluttamaan välillä). Vieras hoitaja on tuntunut vaikealta hankkia jostakin syystä..
    osittainhan tämä on ihan omaa syytäni kun aluksi oli vaikeaa olla erossa edes muutamaa tuntia kun pieni oli isän hoidossa ja jotenkin sitä vain jäi niin kiinni.. Nyt toisen kohdalla olen paljon valmiimpi jättämään lasta isälle tai pian vaikka sukulaiselle jos siihen tulee tilaisuus. Mutta oikeasti kyllä kaipaisimme kaikkein eniten parisuhteelle aikaa niin että voisimme ilman huolta jättää lapsemme hoitoon. Nyt kun esikoinen on käynyt kerhossa ja ollut kerran ystävänikin hoidossa (joka oli lähes vieras hänelle), tiedän hänen kyllä pärjäävän loistavasti vieraidenkin ihmisten kanssa kunhan itseltä löytyy luottoa ja rohkeutta jättää hoitoon.

    Sitä tunnetta kun jätin ensimmäisen kerran esikoiseni miehelle hoidettavaksi ei oikein voi edes kuvailla vaikka mieheeni täysin luotinkin ja puhelinsoitosta olisin takaisin kotiin tullut.. en olisi ikinä voinut kuvitella tuntevani sellaista “eroahdistusta” ja koko sen ajan kun minun piti ottaa rennosti ilman lasta ja ladata akkuja hermoilin vain miten lapsi pärjää. Hyvinhän kotona meni ja seuraavalla kerralla oli hieman helpompi lähteä.

    Oikeasti se on hyvä miettiä näitä hoitajakuvioita etukäteen koska oma jaksaminen ja parisuhteen hyvinvointi on tärkeintä. Lapsi kyllä vaistoaa millainen tunnelma on ja reagoi sen mukaan kuten varmasti tiedät. :) Onnellisimmat lapset ovat ne joilla on onnelliset vanhemmat. Senkun vielä itsekin muistaisi ja pyytäisi apua tai oikeasti kokeilisi vierasta hoitajaa..

    • Reply Anna Thursday, February 2, 2017 at 16:08

      “Onnellisimmat lapset ovat ne joilla on onnelliset vanhemmat.” Nimenomaan näin :)

  • Reply Terhi Tuesday, January 31, 2017 at 21:14

    Olin ensimmäisen kerran esikoisen luota pois yön yli, kun kävin ulkomailla työhaastattelussa ja poika oli noin 1,5-vuotias. Aiemmin ei ollut tarvetta eikä reissuja. Poika oli 5 kk ikäinen, kun olin pois ns. baari-illan verran. Se tosin osoitti, että juhliminen ja vauva-arki eivät toimi, koska aamuherätys vauvan kanssa on juuri silloin kun se on, riippumatta mikä olo vanhemmilla on :D
    Nyt kun toinen lapsi perheeseen on syntynyt, osaan olla rennompi. Esikoinen meni tarhaan 1,5-vuotiaana ja toinen varmaan jo vähän aiemmin, mikäli työelämä kutsuu. Luotan ammattitaitoisiin hoitajiin ja siihen, että jos lapseni viihtyy tarhassa ja pyytää sinne lomallakin, niin ei asiat huonosti voi olla.

  • Reply A Tuesday, January 31, 2017 at 21:23

    Lapsia on erilaisia ja kyllä omansa oppii tuntemaan ja sitten pitää koittaa vaan luovia :)

    Omalla kohdalla enpä olisi ikinä uskonut että olen kohta 5v. lapsen äiti, joka on käynyt ulkona miehensä kanssa kaksin ilta-aikaan huimat kaksi kertaa sitten lapsen syntymän :D Kerran ystävien häissä (lapsenvahtina siskoni ja äitini) ja kerran jätettiin minityyppi miehen vanhempien hoitoon. Joo ja yökyläilyjä ilman vanhempia on tähän mennessä tasan nolla (koko perheen matkoja sinne sun tänne taas ihan kiitettävästi). Kyllä mä oikeasti uskoisin, että lapsi olisi nykyään kypsä yökyläilyyn kumpienkin isovanhempien luona ilman vanhempia, mutta hän vain nukkuu edelleen vieraissa paikoissa (hotellit, isovanhemmat) niin törkeän huonosti, että viitsitä ihan helpolla iäkkäitä isovanhempia rasittaa. Toki miehen kanssa vietetään laatuaikaa kaksin, lounailla, yhteisillä etätyöpäiville (kiitos päiväkoti ja joustavat työajat) ja iltaisin kun lapsi on mennyt nukkumaan. Enkä mä nyt myöskään epäile, että lapsi ei pärjäisi lapsenvahdin kanssa, mutta ei vaan oikeasti ole hinkua ja energiaa näiden ruuhkavuosien päälle painaessa lähteä moniinkaan iltarientoihin).

    Mutta noin niinkuin periaatteessa, kyllähän se ekat 18kk aikalailla oli traumatisoivaa. Me kun saatiin lapsi, joka refluksin ja allergian takia ei nukkunut päiväunia kuin sylissä (ja allergia tajuttiin vasta 1v. iässä, hyvä me), joka alkoi vierastamaan todella voimakkaasti 3kk iässä (jopa isovanhempiaan joita näki todellakin säännöllisesti ja usein) ja eroahdistus sen perään oli ihan jäätävää. Omissa 1v. synttäreissään lapsi pakeni vieraita omaan huoneeseen parkumaan. Bussissa ja kaupoissa hän huusi kuin hyeena jos joku edes vilkaisi. Joten ei sattuneesta syystä edes harkittu ulkopuolisia hoitajia. Puolentoista vuoden iässä alkoi sit helpottaa ja nykyään neito on mitä suvereenein ja vähiten vieraita ujosteleva minityyppi. Se rakastaa olla päiväkodissa, tutut aikuiset ja parhaat kaverit on siellä, se menee harrastuksiin ja kavereiden luo leikkimään ilman vanhempiaan ja viettää päiviä isovanhempiensa kanssa (jotka hemmottelee pikku diktaattoria minkä ehtivät). Välillä mua ihan huvittaa että ei oo todellista kuinka nopeeta aika kulkee, kun pieni kyläluutani sopii treffauksia kavereidensa kanssa (tällä hetkellä siis vanhemmat kuskee mutta eihän tässä mene kuin pari vuotta kun ekaluokkalainen kulkee itsekseen).

  • Reply Sirpa Tuesday, January 31, 2017 at 22:08

    Meidän poitsu oli jo mummilla yötä kun oli 5vkoa vanha. Sen jälkeen on joka kk ollut kyllä yhden yön hoidossa. Näkee mummejaan joka vko ja aina on ollut tyytyväinen. Nyt poika on tasan 6kk vanha ja koska imetän, en halua vielä kahta yötä pumppailla eikä useamman yön reissua ole toiveissakaan. :) Vielä ei vierasta. Näillä näkyvin on kaksi yötä hoidossa, kun on 11kk vaikka toivottavasti silloinkin yhä söisi tissiä.😍 😉 Yhä on oikein äitin ja isin tyytyväinen sylipoika. 😘

  • Reply Magdaleena Wednesday, February 1, 2017 at 09:24

    Meille esikoinen syntyy kesäkuussa ja olen jo nyt selaillut erilaisia hoitoapumahdollisuuksia. Olen aikoinani itse ollut Aupairina ja kokemuksen myötä haluaisin läheisen (ulkopuolisen) ihmisen hoitamaan myös tulevaa lastani. Mahdollisesti vieraskielisen henkilön, jolloin lapsi tottuisi erilaisiin ihmisiin ja ehkä muutama sana voisi kieltä jäädä mieleenkin. Ideaalitilateessa haluaisin apua jo ennen lapsen syntymää, jotta saisimme rakennettua hyvän ja luottavan suhteen hoitajan kanssa jo ennen vauvan tuloa. Muutenkin kaipaisin näin ensiodottajana tukea lapsiperhearkeen, niin olisi ihana ajatus, että hoitaja olisi mukana arjessa esim. kerran viikossa jo heti alkumetreillä ja hieman aikaisemminkin. Babysitter-palvelua olen katsonut yhtenä vaihtoehdoista ja osallistuisin erittäin mielelläni arvontaan.

  • Reply Matty Wednesday, February 1, 2017 at 12:24

    Jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa. Oli se sitten äiti taikka isä. Mielestäni toiset eivät voi määritellä sitä millä tavalla kukin haluaa elää omaa elämäänsä tai kasvattaa omat lapsensa. Jokaisella vanhemmalla kun varmasti on se yhteinen prioriteetti kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia. Mielestäni vanhemmat tarvitsevat niin omaa aikaa kuin yhteistä aikaa. Ei ole itsekästä jos äiti haluaa lähteä salille pariksi tunniksi tai kiertelemään kauppoja ja isä jää hoitamaan siksi aikaa lasta. Tai jos vanhemmat haluavat lähteä brunssille tai leffaa muutamaksi tunniksi vieden lapset hoitoon sukulaisille, kummeille tai ystäville.
    Vanhemmuus on haastavaa, palkitsevaa mutta osittain myös raskasta. Koko ajan sitä miettii että onnistuuko olemaan hyvä vanhempi omalle lapselle. Unettomat yöt väsyttää ja arjen rutiinien löytäminen. Mielestäni on tärkeää ennalta ehkäistä vanhempien väsymystä niin että ei pääse sattumaan mitään bourn noutin tapaista efektiä. Itse ainakin olemme mieheni kanssa jutelleet että tulemme viemään lapsemme hoitoon, edes kerran kuukaudessa. Ei se ole itsekästä vaan oman itsensä rakastamista ja parisuhteen ylläpitämistä hyvällä pohjalla. Sillä kun itse ja parisuhde voi hyvin, niin voi koko perhe-elämäkin. Onhan sitä hyvä jo hyvissä ajoin harjoitella lapsen viemistä hoitoon ennen päiväkotielämän aloittamista. Näin se ei ole lapselle niin hankalaa vaan onnistuu ehkä hieman paremmin. Myös lapsi oppii toimimaan toisten ihmisten sääntöjen mukaan kuin omien vanhempiensa asettamien rutiinien/sääntöjen.
    Mielestäni lapsenvahtipalvelu ja myös MLL toiminta on hyvästä. Palvelussa on varmasti päteviä lastenhoitajia jotka tykkäävät lasten kanssa toimimisesta. Tulevaisuudessa tulee olemaan niin että minä jään lapsen/lasten kanssa kotiin mammalomalle ja mieheni ei pysty isyysvapaita pitämään taloudellisen tilanteemme vuoksi. Silloin varmasti lapsenvahtipalvelu tulisi tarpeeseen jotta itse pääsisi lääkäriin tai edes kahville hetkeksi. Ei minun mielestä mitenkään huono palvelu tuo lapsenvahti.

  • Reply Kristiina Wednesday, February 1, 2017 at 18:22

    Meillä on 4 kk ikäinen poika ja turvaverkkoa ympärillä ei juuri lainkaan. Isovanhemmat asuvat 100 km päässä ja täällä pk-seudulla on kaksi tuttua perhettä, joille uskaltaisin jättää vauvamme hoidettavaksi. Heillä on kuitenkin omiakin lapsia, joten heiltä en oikein lapsenvahtiapua kehtaa pyytää pelkän “hurvittelun” (ravintola, leffa, yms) tähden. Olemmekin miettineet lapsenvahdin palkkaamista, mutta toistaiseksi koen, että vauvamme on vielä liian pieni hoitoon jätettäväksi ventovieraalle. Ehkäpä vuoden iässä? Hieman myös mietityttää, voiko ventovieraaseen luottaa, millainen koulutus hänellä on (tarvitaanko sellaista edes?) ja mitä jos kohdalle osuukin joku “sekopää”. Olen varmaan lukenut liikaa iltapäivälehtiä…

  • Reply Hennakoo Wednesday, February 1, 2017 at 20:11

    Meillä esikoistyttö oli ensimmäisen kerran yöhoidossa mummolassa (minun äidillä) hieman reilu 1kk iässä (en imettänyt kuin ensimmäisen kuukauden joten pullovauva oli helppo tässä asiassa). Sen jälkeen on ollut suunnilleen kerran kuukaudessa yön. Halusimme että työttömme saa heti hyvän suhteen isovanhempiin ja se oli meille kaikille tärkeä prioriteetti. Itsekin muistan lapsuudesta että yökyläilyt mummon luona oli ihan parasta! Tyttö on nyt 1v 2kk ja nyt on ollut vähän pidempi tauko yökyläilyissä tarhan alettua ja minun töihin palattua, mutta ehdottomasti liputan vanhempien vapaa-ajan puolesta vaikka se olisi vaan sohvalla löhöämistä. Meidän tyttö on todella sosiaalinen, rohkea ja reipas ja on ollut alusta asti selvää että kyläilyt ja muut onnistuu erittäin helposti ja hyvin. Kuten nyt myös tarhan aloitus! Vierastustakaan ei ole ollut missään vaiheessa ja melkein jokaista vastaantulijaa voisi tytön mielestä halata ja moikkailla :D

  • Reply Salla Thursday, February 2, 2017 at 00:39

    Ihan pakko kommentoida nopsaan tuosta kiintymysteoriasta, että silloin kun se ihan ensin esitettiin teoriana Bowlbyn toimesta, hän oli sitä mieltä, että lapsi kiintyy vaan yhteen aikuiseen, äitiänsä. Modernimmat tutkimukset kyllä tunnistaa, että näin ei ole, vaan lapsi voi kiintyä kehen tahansa “päähoitajaan” tai jopa useampaan ihmiseen, eli ajattelutapasi ei ole mitenkään kiintymysteorian vastainen.

    • Reply Anna Thursday, February 2, 2017 at 16:11

      Niin, enkä minä ainakaan tarkoittanut sanoa, että ajattelisin täysin vastoin tuota. Tarkoitin, että minusta se ei ole ihan niin suora viiva kuin 1 kk = 1 h. Jokainen ihminen, myös vauva, on oma persoonansa. Toisille varttikin voi tuntua kamalalta ja vaikuttaa kiintymykseen, toisille vaikka 2-3 h onkin ihan OK. Väitän, että kyllä ihmisen oma perimä ja persoona vaikuttaa jonkin verran. Mielestäni kiintymysteoria on hyvä “guideline”, mutta en sitä lähtisi kuitenkaan ihan prikulleen tunnilleen noudattamaan, vaan sinne päin. Eli jos 4kk onkin vaikka 6-7 h eri hoidossa, en usko sen hänen kiintymyssuhdetta vahingoittavan, varsinkaan jos kyseessä ei ole jokapäiväinen järjestely :) Sitä ehkä ennemmin tuossa tarioitin tuolla “vastaisuudella”, että asioita ei voi lokeroida niin pilkuntarkasti :)

  • Reply Lin Thursday, February 2, 2017 at 15:08

    Näin psykologia täytyy kommentoida, että vatsanpohjassa muljahti tuon kiintymyssuhdeteorian kohdalla. En itse vertaisi tiedettä uskon asioihin, vaikka toki saahan sitä kyseenalaistaa vaikka modernin lääketieteen. Mutta siitä huolimatta hyvää loppuodotusta ja onnellisia hetkiä uuden tulokkaan kanssa!

  • Reply Tanja Friday, February 3, 2017 at 12:51

    Esikoinen on nyt 10 kk ja alusta asti ollaan oltu miehen kanssa tasavertaisia vanhempia vauvalle. Vaikka imetin (ja imetän vieläkin) vauvaa, ei se ole estänyt minua käymästä salilla, lenkillä, kampaajalla jne. Mies on siis saanut viettää vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa ensimmäisistä viikoista alkaen, aluksi lyhyempiä aikoja ja nyt jo kokonaisia päiviä ja jopa pari yötä olen ollut pois kotoa. En kuitenkaan koe, että tyttömme on hoidossa, kun hän on isänsä kanssa kahdestaan. Vauvaa on ollut hoitamassa myös isovanhemmat, kummitäti ja läheinen ystävä. Tähän mennessä pisin aika, jonka vauvamme on ollut hoidossa, on yksi kokonainen päivä aamusta iltaan. Vielä ei olla haluttu jättää pientä yöksi hoitoon, johtuen siitäkin ettei ole ollut mitään tärkeää yön yli kestävää menoa, mutta ensi kuussa tämäkin muuttuu ja tyttö menee mummolaan ekaa kertaa yökylään :) Mielestäni on todella tärkeää myös huolehtia vanhempien omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Lounas/kävelylenkki/sauna kahden kesken puolison kanssa auttaa jaksamaan arkea taas ihan eri tavalla. Meilläkin potentiaaliset lapsenvahdit asuvat kauempana, joten ollaan mietitty, että jossain vaiheessa ulkopuolinen lapsenvahti voisi olla hyvä juttu. Kiinnostaa siis tosi paljon tuo arvonta :)

  • Reply Minttu Friday, February 3, 2017 at 14:42

    Mielenkiintoista pohdintaa! Toki kiintymyssuhdeteoriaan on uusimpien tutkimusten mukana tullut väljyyttä, enkä psykologina usko kenenkään kollegan tulkitsevan tuota tunti/kk-ohjetta ihan sellaisenaan. Hyvä, suuntaa antava nyrkkisääntö se kyllä on. Uudet tutkimukset puoltavat vahvan, varhaisen kiintymyssuhteen luomista useampaan hoitajaan, yleensä molempiin vanhempiin. Positiivisia tuloksia (kognitiivisissa sekä sosiaalisissa taidoissa) on nähty niillä lapsilla, joilla kiintymyssuhde on vahva myös isään. Ja tää on varmaan sovellettavissa myös ylipäätään toiseen vanhempaan sateenkaariperheissä tai yh-perheissä muuhun läheiseen aikuiseen. Toki varmaan tuloksia vääristää se, että isä on tutkitusti enemmän mukana lastenhoidossa sosioekonomisesti hyväosaisissa perheissä, joten positiivinen kehitys voi olla seurausta siitäkin.

    On muuten jännä huomata nyt lasten myötä vauvakeskusteluja lukiessa, miten oman alan tutkimustietoa tulkitaan. Kenellekään tuskin tulee mieleen kirjoittaa, että tutkimukset verenpainelääkkeestä osoittaa tätä, mutta mä olen toista mieltä. Sen sijaan psykologian tutkimustietoa käsitellään ihan kuin se olis joku mielipideasia. Vaikka tosiasiassa monet riippuvuussuhteet on paljon voimakkaampia kuin monessa lääketutkimuksessa, joita ei lähdetä ollenkaan kyseenalaistamaan. Hassu ilmiö!

    Enihau, arvonta kiinnostaa, sillä todellakin tarviin hoitajaa kun tukiverkko on kaukana. Enemmän näkee lasten kärsivän vanhempien jaksamattomuuden kuin ulkopuolisen hoitajan vuoksi.

  • Reply Laura Saturday, February 4, 2017 at 21:24

    Meillä tyttö nyt 1v1kk ja ollut pienestä asti aina silloin tällöin hoidossa lähisukulaisilla. Meillä oli talonrakennus projekti kesken silloin kun tyttö syntyi joten olin todella paljon yksin vauvan kanssa miehen ollessa raksalla. Oman jaksamisen kannalta oli ihanaa että sai vietyä vaavan välillä mummille tai mummolle ja käytyä yksin kaupassa tai kaverin kanssa kahvilla. Tyttö kulki myös miun kanssa paljon kaupungilla ja kylässä ja luulen että siksi tytöstä tuli niin reipas ja ketään vierastamaton. Tyttö oli ekaa kertaa yökylässä mummilla 2kk ikäisenä kun olimme miehen kanssa kylpylässä. Varmasti moni miettii että ompas aikaseen jätetty mutta miulla oli sillon niin varma olo että tyttö pärjää hyvin ja että myö oltiin miehen kanssa niin sen kahdenkeskisen ajan tarpeessa. Ja hyvinhän se meni. Ja on mennyt jokainen yökyläily sen jälkeen :) Tsemppiä siulle loppuodotukseen, vauva-arkeen ja sen kahdenkeskisen ajan löytämiseen!

  • Reply Kaisa Monday, February 6, 2017 at 10:58

    Meillä on 1v3kk ikäinen tytär ja lapsenvahdille on ollut tarvetta varsinkin nyt, kun minulla harjoittelutunnit sitovat kiinni aika lailla. Olemme molemmat opiskelevia vanhempia ja joskus pakolliset menot menevät päällekkäin ja on vaikeaa saada lapselle hoitajaa. Kahdenkeskistä aikaakaan emme ole viettäneet aikoihin, joten myös jokin satunnainen ilta olisi kiva saada luotettava henkilö hoitamaan pikkuistamme. :) Arvonta tulisi meille tarpeeseen todellakin.

  • Reply Pirita Tuesday, February 7, 2017 at 12:50

    Mielestäni niin kauan kun vauvan / lapsen sen hetkisiin tarpeisiin vastataan, ei kiintymyssuhde vaurioidu. Olen ammattini puolesta käynyt monissa kiintymyssuhdetta käsiteltävissä koulutuksissa, mikä on johtanut siihen, että oman lapsen (nyt kohta 1v) kanssa paljon ollut mielessä nämä asiat. Välillä tuntenut huonoa omatuntoa, mutta järkevästi sen jälkeen ajatellut a suonut itselleen vapaa-aikaa. Ja todella täytyy muistaa, että isä on tasavertainen hoitaja, joten en ole kokenut jättäväni lasta “hoitoon”, kun on jäänyt isänsä kanssa. Meillä tyttö oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummolassa noin 7kk:n ikäisenä ja pienempänä muutamia tunteja heidän seurassaan. Lasta olen kuljettanut mukana milloin missäkin, mikä luultavasti on vaikuttanut siihen, että tytöllä ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista vierastamista toisia ihmisiä kohtaan. Toki tähän on varmasti vaikuttanut hänen oma persoonansakin. Olen varma, että tyttö ei ole kärsinyt kiintymyssuhdetraumasta, semmoinen trauma tulee isoista laiminlyönneistä, ei siitä että lapsi on isänsä tai mummonsa seurassa :)

  • Reply Susanna Wednesday, February 8, 2017 at 13:42

    Meillä on nyt kaksi lasta ja huomaan olevani hyvin erilainen tämän nuorimmaisen version kohdalla, verrattuna esikoisen vauva-aikaan. Esikoisen kohdalla ahdisti olla vauvasta erossa edes vähää aikaa. Nyt tämän toisen vauvan kohdalla (nyt 5kk) olo on onneksi paljon rennompi ja pystyn nauttimaan niistä hetkistä, jotka olen poissa kotoa. Vielä poissaolot eivät ole olleet pitkiä, tyyliin kampaamokäynti, punttisali, koulutus jne. Lasten luonteissa on kyllä eroja, ensimmäinen ei vierastanut ketään, mutta nuorempi on selvästi enemmän mammanpoika. Nyt olisi kuun lopussa tiedossa yli yön kestävä reissu toisella paikkakunnalla yhdessä miehen kanssa, mutta jos vierastaminen jatkuu, pitänee reissua lykätä. Viimeistään kesällä sit suunnitelmissa jokin yhteinen reissu. Ulkopuolista lastenhoitoapua voisin ajatella tuolle vanhemmalle, 4-vuotiaalle lapselle.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post