Yrittämisestä ja ajoituksista

7-Tips-To-Use-Google-Calendar-in-eLearning

Tuli tämä yrittämisen ja aikatauluttamisen aihe mieleen, kun juttelin ystäväni kanssa vähän aikaa sitten. Jos olen rehellinen, huhtikuun laskettu aika sopii minulle erinomaisesti, enkä voisi sopivampaa päivää valita, vaikka sen olisin ennen raskautta kalenteriin merkannut. Kevät on mielestäni paras aika saada vauva, monestakin syystä, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, etten olisi kyllä ikinä uskonut, että tällainen tuuri meille osuu.

Yrittämisestä ja ajoittamisesta on miljoona vinkkiä, ja ajattelin kasailla omia ajatuksia tänne myös.

Tärkeintähän lapsen hankinnassa on se, että molemmat vanhemmat haluavat vauvan. Tai jos yksin lähtee moista hankkimaan, on vahvasti sitoutunut päätökseensä hankkia lapsi yksin. Muutoin tyyli on vapaa. Toiset päättävät asian spontaanisti, toiset miettivät pitkään ja hartaasti. Mielestäni mikään tyyli ei ole toista parempi. Joitakin asioita kannattaa kuitenkin tiedostaa jo “suunnitteluvaiheessa”.

Raskautumisen vaikeus vs. “vaikeus”

Minä rehellisesti uskoin, että raskaaksi tulo ei olisi minulle helppoa. Minulla ei sinänsä ole syitä sille, miksi se olisi vaikeaa, mutta näin vain ajattelin. Koin, että olin hyvin onnekas niin monessa asiassa (mies, perhe, työ, ystävät, kaikki), että jokin tärkeä asia tulee olemaan varmasti vaikea. Luin elämäni aikana sata kertaa, kuinka vaikeaa on tulla raskaaksi, jos on pitkä ehkäisy alla. Voikin olla, että tutkimukset tukevat tätä väittämää, mutta oma kokemukseni on kyllä ihan jotain muuta. Eli kannattaa varautua molempiin mahdollisuuksiin. Mä en tietyllä tapaa ollut ihan täysin varautunut siihen, että jo ensimmäinen raskaustesti näyttää positiivista, vaikka tiesin sen mahdolliseksi. Jotenkin ajattelin vaan, että ei se nyt vielä voi. Ja jo ollessani raskaana, kun en tiennyt asiasta vielä, ystäväni intoili, että “sähän voisit siis periaatteessa olla raskaana” ja hoin vaan takaisin, että “en mä kyllä ole“.

On kuitenkin hyvä tiedostaa omat mahdolliset vaikuttavat tekijät ja pyrkiä vaikuttamaan niihin ennen “yritystä”. Fyysisten tekijöiden lisäksi monet pienet asiat stressistä foolihapon puutteeseen voivat vaikuttaa siihen, miksi raskautumisessa kestää. Itse kävin ennen ehkäisyn poisjättämistä gynekologilla sillä syyllä, että haluamme jättää ehkäisyn. Minut tutkittiin, todettiin, että siitä vaan, muista foolihappo ja ota rennosti. Palataan asiaan jos ei 6 kk tapahdu mitään. Apteekin kautta kotiin siis.

Mun mielestä tarpeeksi ei korosteta sitä, että myös siihen todella nopeaan raskautumiseen on hyvä varautua. Mitä olen eri sivustoja tutkinut, suurin osa tulee raskaaksi ensimmäisen 1-4 kk:n yrityksen kohdalla. Kyllähän minäkin tiedän, että jokainen suojaamaton seksikerta voi johtaa raskauteen, mutta olin ehkä vaan kuullut ja lukenut niin monta tarinaa raskaaksi tulon vaikeudesta, etten osannut ajatellakaan, että se oikeesti voi käydä niin nopeasti. Mutta mä suhtaudunkin elämässäni kaikkeen vähän silleen inhorealistisesti pahimpaan pettymykseen varautuen, eikä sitten voi olla kuin positiivisesti yllättynyt. Näin tärkeässä asiassa en uskaltanut nostaa toiveita kovin korkeaksi, sillä en missään nimessä halunnut pettyä.

business-money-pink-coins

Taloudelliset tekijät

Äitiyslomaan vaikuttaa joko lapsen syntymää edeltävän “toissavuoden” tulot, eli vahvistetut verotiedot tai äitiyslomalle jäämistä edeltävien 6 kk tulot. Meille kun vauva on tulossa 2017, on minulla määräävänä vuotena 2015. 2015 olin sekä yrittäjä, että työntekijä. Jos tältä lähtökohdalta jää äitiyslomalle, lasketaan sekä työntekijän ansiotulojen perusteella että maksetun YEL-vakuutuksen perusteella äitiysraha. Yrittäjille usein sanotaan, että YELiä voi nostaa reippaasti 6 kk ennen äippälomalle jäämistä ja käyttää tätä korotettua YELiä sitten äitiysrahan pohjana. Täytyy kuitenkin muistaa, että äkilliselle YELin nostamiselle pitää olla perusteltu syy, ja olen kuullut, että raskausaikana tehtyihin nostoihin on alettu suhtautumaan skeptisesti KELAn toimesta. En osaa sanoa tätä varmaksi, sillä en ole omani kanssa tehnyt mitään muutoksia, ja tämä “tieto” perustuukin huhupuheisiin. Voi siis olla täysin mahdollista, että YELiään voi korottaa sopivasti ennen äitiyslomaa, joskin sekään ei ole ihan halpaa, sillä YELin maksaminen on melko kallista jo melko pieneksikin säädetyllä YELillä. Jos siis seuraavan puolen vuoden työtilanne on epävarma, kannattaa tutustua omiin edellisvuoden tuloihin. Niistä pystyy suunnilleen päättelemään, mikä olisi äitiys- ja vanhempainraha lapsen syntyessä. Eli automaattisesti 2018 syntyvän vauvan äidille äitiysraha maksetaan 2016 vuoden vahvistettujen tulojen mukaan. Jos siis ajatuksissa on, ettei vauvaa voi hankkia, koska on juuri jäänyt työttömäksi, ei sitä kannata miettiä, jos 2015 on ollut töissä.

Mielestäni lapsen hankinnan ei pitäisi olla rahasta kiinni Suomessa, jossa on mahtava taloudellinen tukiverkosto tuoreille vanhemmille. Kuitenkin oman jaksamisen helpottamiseksi, voi muutama laskutoimitus olla paikallaan. Meille oli melko sama, tuleeko vauva 2017 vai 2018 tämän puolesta, joten kiva, että hän päätti olla hyvinkin nopea ilmoittamaan itsestään.

Jo ennen raskautta ja yrittämistä tärkeitä asioita

On hyvä tiedostaa raskauden rajoitukset jo ennen raskautta. Mitä saa ja ei saa syödä jatkossa, tupakointi, vitamiinit. Mä aloitin rautakuurin ennen raskautta, koska mulla on aina ollut tosi matala hemoglobiini, ja sen uskottiin laskevan raskaudessa. Myös foolihappoa aloin syömään ennen. Foolihappoahan suositellaan syötäväksi jo 3 kk ennen raskautta, sillä munasolut voivat kypsyä jopa 3 kk. Foolihapon tieteelliset tulokset ovat sellaista luokkaa, että jokainen vauvasta haaveileva voi aloittaa sen vaikka nyt samoin tein. Foolihappo ei ole haitaksi, se on ihan normaalille perusterveellekin hyvä lisä, mutta ennen kaikkea se voi avittaa raskautumista ja suojella lasta kehityshäiriöiltä. On hyvin tärkeää syödä foolihappoa ensimmäiset 12 viikkoa, joten se kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.

Suosittelen kaikille myös lopettamaan tupakoinnin hyvissä ajoin ennen. Jotkut lääkärit eivät suosittele lopettamista raskausaikana, jos se on hirveän vaikeaa, koska vieroittuminen aiheuttaa niin vahvoja stressitiloja. Vaikka vieroitus ei tuntuisi mahdottoman vaikealta, voi se aiheuttaa sikiölle turhaa stressiä, siksi kannattaa lopettaa jo ennen yrittämistä mielestäni.


153697186_wide

Etkö voi elää ilman brietä ja sushia? Vedä niitä kaksin käsin ennen raskautta, kunnes niitä on mennyt tarpeeksi yhdeksän kuukauden tarpeisiin. Mä söin ihan naurettavan paljon sushia ennen raskautta, mutta voin rehellisesti sanoa, että ei ole edes pahemmin tehnyt mieli sushia nyt raskaana.

Katso kalenteria etukäteen. Mä en uskonut millään, että meille napsahtaa positiivinen raskaustesti niin aikaisin, ja uskoin vakaasti, että sellaisen saamiseen menee puoli vuotta – vuosi. Katselin kuitenkin kalenteria kaikki asiat huomioon ottaen. Pitäydyimme lentojen ostamisesta tietyille alueille, koska zika ja muitakin syitä. Emme halunneet sitoutua pitkään reissuun, joka osuisikin sitten pahimman pahoinvoinnin ajalle. Päätimme myös, että otamme ehkäisyn käyttöön marras-joulukuuksi. Mä en haluaisi olla viimeisimmilläni kesän kuuminta kautta. Pikkujuttuhan tuo on siinä vaiheessa, jos lasta on yrittänyt pitkään ja hartaasti. Silloin ottaa kaiken vastaan, mitä tarjotaan. Meillä kuitenkin suhtautuminen raskauteen oli sellainen “tulee kun tulee, ruvetaan miettimään tarkemmin puolen vuoden päästä“. Näin jälkeen päin ajatellen huhtikuu on ihan täydellinen aika, joten paremmin ei olisi voinut mennä.

Kannattaa katsoa kalenteria tarkalla silmällä. Onko tulossa tapahtumia, joita et missään nimessä halua jättää välistä? Alkuraskaus voi olla tappavan väsyttävää ja pahoinvointi voi jyllätä 24/7, joten jos tiedossa on vaikkapa kaason rooli häissä tai muu vastaava tilanne, voi alkuraskaus vaikeuttaa sellaista todella. Tai onko töissä ehkä tulossa poikkeuksellisen stressaava ja rankka kausi? Mä uskon ehdottomasti siihen, että sikiölle haitallisinta on äidin kova stressi, joten suosittelen pyrkimään välttämään todella stressaavia tilanteita koko raskausaikana. Itselläni oli sikäli onnellinen tilanne, että sain töistä tosi hyvin joustoa alkuraskauden vaatimuksiin. Pahimman pahoinvoinnin keskellä tein pari etäpäivää, ja vaihdoin työaikojani alkamaan hieman myöhemmäksi, jotta sain nukuttua aamuisin pahimman väsymyksen pois. Tein myös heti raskauden ensitaipaleella sen päätöksen, että työn ja yrittäjyyden yhdistäminen olisi liian vaativaa ja kuluttavaa, ja toisesta oli luovuttava. Toki olisin voinut jatkaa molempia, mutta taloudellisesti tähän oli hyvä mahdollisuus, ja luovuin siis päivätöistä, jotta pystyisin jatkamaan oman yrityksen parissa täyspainoisesti ilman, että olisin koko ajan ihan puhki ja väsynyt ja stressaantunut. Halusin myös pystyä nauttimaan raskaudesta, ja kahden työn jonglööraamiselta en olisi siihen pystynyt. Ymmärrän tietysti, että läheskään kaikilla ei ole näin onnekas tilanne, mutta lähinnä siis suosittelen miettimään ajoitusta senkin kannalta, onko töissä esim. tulossa jokin tärkeä ja stressaava valintaprosessi ylennykseen tai vaikkapa suuria organisaatiomuutoksia, jotka kasvattavat työtaakkaa valtavasti.

Jos työsopimus on määräaikainen, ei raskauden pitäisi olla syy työsuhteen jatkamattomuudelle. Hirveän yleistä tämäkin kuitenkin on, valitettavasti. On kuitenkin hyvä miettiä, mikä on itselleen tärkeämpää. Jos tuntuu, että määräaikaisuuden perään on tarjolla pysyvä työsopimus, joka olisi erinomainen turva tulevaisuutta silmällä pitäen, voi olla kannattavaa jättää vauvahaave hieman myöhemmäksi. Toisaalta, mitä jos sittenkin on tarjolla vain määräaikaisuus? Tulevaisuutta ei voi ennustaa, siksi henkilökohtaisesti suosittelen miettimään niitä toissavuoden tuloja ja sitä, pärjääkö vauvan kanssa taloudellisesti. Tulevaisuuttaan kun ei voi loputtomiin murehtia, tai sitten huomaakin, että vauvatoiveita on siirretty jo kymmenen vuotta.

ovulation-and-irregular-periods-20150723163923.jpg-q75,dx720y432u1r1gg,c--

Yrittämisestä

Mä en voi sanoa, että mulla on tästä mitään kokemusta, koska me ei varsinaisesti edes ehditty yrittämään. Lopetin 12 vuoden jälkeen ehkäisyn, ja ajattelin, että ensikuukaudet menee hieman omaan kroppaan tutustuessa. Eihän mulla edes ollut mitään käsitystä, miltä ovulaatio tuntuu! Moni tuntuu jättävän ensin hormonaalisen ehkäisyn pois ja käyttää kondomia esim. kolme kuukautta, jotta hormonitoiminta tasoittuu. Olen kuitenkin kuullut monta kertaa (tosin vasta raskaaksi tultuani), että pitkän hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voi olla muutaman kuukauden superhedelmällinen kausi. Toisin sanoen vauvasta haaveilevalle pitkä hormonaalinen ehkäisy voikin olla paras kaveri, eikä pelottava hedelmällisyyteen negatiivisesti vaikuttava asia. Jos siis tiedostaa, että raskauden alun määrittäminen voi olla hankalaa epäsäännöllisyyden vuoksi ja jättää varuilta kaiken sikiölle haitallisen pois, kannattaa melkein harkita, että jättää sen hormonaalisen ehkäisyn lisäksi kaiken muunkin ehkäisyn pois ja toivoo sitä superhedelmällistä kautta.

On myös hyvä puhua puolison kanssa siitä, miten yrittämiseen lähtee. Me emme halunneet tehdä asiasta itsellemme suurta projektia, jossa pannaan menemään (kjeh kjeh) kun ovulaatiotikku näyttää sopivalta. Emme ainakaan heti alkajaisiksi. Me sovimme omat aikataulumme sille, miten asiassa edetään. Voi olla hyvä sopia, että ensin katsotaan mitä tapahtuu laskeskelematta sen tarkemmin ja jos ei vaikka 4-6 kk tapahdu vielä mitään, sitten aletaan käyttämään apuvälineitä ja laskemaan tarkemmin. Toisille se sopiva aika rennolle “yrittämiselle” on 4 kk, toisille 14 kk. Toisille sellaiselle ei ole tarvetta, vaan laskukaavat on heti tiedossa ja pyritään päämäärätietoisesti kohti omaa unelmaa. Itse olen ehkä niin romantikko, että halusin itse jättää ehkäisyn juuri sellaisella “katsotaan” -mentaliteetilla, mutta ymmärrän kyllä tuota toistakin ääripäätä täysin. Tärkeintä on vuoropuhelu kahden ihmisen välillä. Jos toinen tuskastuu ja epätoivoistuu ja toinen ei vielä edes tajua, että nyt oikeasti yritetään, on se ehkä pahinta.

Yrittämiseen on n. miljoona apuvälinettä tarjolla, joista minä en valitettavasti tiedä mitään, kun en niihin asti ehtinyt. Saatte jakaa parhaita vinkkejänne muille ja mahdollisesti minunkin tulevaisuutta silmällä pitäen kommenttiboksiin!

Pikku vinkki tähän väliin: Kannattaa jo ennen ehkäisyn poisjättöä tilata kotiin edullisia raskaustestejä nettikaupasta. Itse en meinannut uskoa positiivista tulosta kolmestakaan testistä, ja onneksi tilaamani edulliset testit tulivat kotiin pari päivää näiden ensimmäisten tulosten jälkeen. Itse ainakin halusin varmistua asiasta noin sata kertaa, ja se myös helpotti kummasti kun pääsi todistamaan, että kyllä se viiva vaan vahvistuu koko ajan :)

success-is-like-pregnancy

Loppujen lopuksi

Suosittelen yrittämistä mahdollisimman rennossa hengessä. On varmasti kaikista pahinta, jos yrittämisestä tulee niin raskasta ja stressaavaa, että parisuhde ja yhteinen aika kärsii. Välillä siitä on varmasti hyvä pitää taukoa, ja ennen kaikkea pitää hyvää huolta itsestään ja siitä, ettei koko elämä ole sen yrittämisen ympärillä. Monta vuotta lasta toivonut varmaan haluaisi juuri nyt lyödä minua päähän, ja myönnän, että tällaisen laukominen on varmasti ärsyttävää. Kuitenkin se rentous on aika avainasemassa, sillä stressi pahentaa tilannetta ja voi pitkittää raskaaksituloa. Minulla oli sikäli onnekas tilanne, että en koskaan haaveillut pelkästään lapsista. Lapsi on aina ajatuksena ollut minulle vain rakastavan parisuhteen jatkumo. En myöskään kokenut sitä täysin musertavaksi ajatukseksi, jos en saisikaan koskaan lapsia. Aina olisi adoptiomahdollisuus, ja uskon vakaasti, että voisin olla onnellinen ihan vain kaksinkin mieheni kanssa. Vaikka lapsi oli toiveissa vahvasti, en kokenut sitä kuristavan pakottavana tarpeena. Siksi minun suhtautumiseni voi jostakin tuntua heppoiselta, sillä tiedän, että kaikki me ajattelemme eri tavalla ja toisille se oma lapsi on elämän prioriteeteissa aina ollut korkeimpana ja toivonkin heille pelkästään hyvää ja onnea vauvahaaveisiin! Mun “ole rento” -ohjeet voi ohittaa samoin tein, koska enhän minä osaa asettua sellaisen ihmisen kenkiin, jolle raskaaksi tulo on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Ei siinäkään tapauksessa varmasti stressaaminen auta, mutta kun stressaa jo valmiiksi, niin tällaisita kirjoituksista saa vaan lisää stressiä siitä, että stressaa. En missään nimessä halua vähätellä kenenkään tuskaa, mutta tuon oman ajatusmaailmani takia en ehkä osaa asettua kaikkien kenkiin. Tuon “rennossa hengessä” -neuvon takana on ehkä juuri se, ettei jätä sitä lastenhankintaa “viime tinkaan” tai tee siitä heti aluksi suurta projektia, vaan lähtee siihen hieman kevyellä asenteella, jos vaan mahdollista.

Tärkeintä on kuitenkin mielestäni pariskunnan oma kommunikaatio. Että pystyy puhumaan peloistaan ja toiveistaan ja kaikesta vauvaan liittyvästä. Minulle raskaaksi tulo oli pelkästään iloinen ja onnellinen asia, koska tiesin mieheni toivovan sitä yhtä kovasti ellei kovemminkin. Tiesin, että meillä oli samanlaisia ajatuksia, jos raskaudessa olisi ongelmia ja tiesin, että meillä oli samanlaisia ajatuksia niin vauva-arjesta kuin lapsen kasvattamisesta. Me olimme puhuneet niin nt-ultran riskilukemista kuin muistakin komplikaatioriskeistä kauan ennen vauvaa, ja oli helppo lähteä raskauteen luottaen siihen, että me olemme tässä yhdessä. Meillä on myös samanlaisia ajatuksia kasvatuksesta ja elämästä lapsen tai lasten kanssa, joten olen kokenut valtavaa yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen tunnetta koko tämän raskauden ajan. Se on ollut korvaamatonta.

Toinen vinkkini on, että älä odota turhaan. Nykymaailmassa on liiaksi mielestäni tekosyitä jättää perheen perustaminen myöhemmäksi. Jos olet tavannut elämäsi ihmisen ja parisuhteenne etenee toivotulla tavalla, sekä molemmat haluavat perheenlisäyksen, on kaikki muu loppujen lopuksi tekosyitä ja turhaa pitkittämistä. Jokainen meistä voi haaveilla tietyntasoisesta palkasta, työpaikasta, vakituisesta sopparista ja tietynlaisesta varmuudesta ja rauhallisuudesta. Maailma kuitenkin pyörii radallaan joka päivä eteenpäin, eikä kukaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielestäni tärkeintä on asettaa omat haaveet tärkeysjärjestykseen, ja jos vauva on siellä kärkipäässä, kannattaa järjestää elämä sen mukaan eikä odottaa, että aika on otollisin vauvalle. Siinä odottaessa kun voi tapahtua ihan mitä tahansa.

Minäkin olisin voinut vielä ajatella, että eikun haluan ensin kuitenkin maisterin ja vakituisen työpaikan ja sitä ja tätä. Loppujen lopuksi me halusimme lapsellemme mahdollisimman pitkän suhteen isovanhempiinsa, jotka ovat vielä nuoria ja itselleni raskauden nyt nuorena, jotta minulla olisi valtavasti aikaa ja energiaa lapsilleni kun myös silloin kun he ovat aikuisia. Kaikki muu järjestyy vielä, ja ehdin opiskella lisää ja tehdä vakituisia töitä vielä silloin, kun lisääntymiskelpoiset päiväni ovat ohi :)

(Kuvat: 1., 2., 3., 4., 5.)

0

Related Posts

27 Comments

  • Reply Sirpa Saturday, January 28, 2017 at 19:08

    Me oltiin pitkään “tulee jos tulee” meiningillä. Meni pari vuotta. Aloimme yrittää tosissaan ja olin varma,ettei mitään silti tapahdu. Olimme vielä kipeinä ja vähän ns. väkinäisesti “oikeana” päivänä harrastettiin lapsentekohommaa. Ainoa kerta koko kuukauden aikana. Niin vaan nappas perskules. 😂 ja tietysti vika raskauskuukausi oli heinäkuu. 😂 Kyllä mä mietin myös raskausaikana rahaa ja säästin. Siihen asti kun nappula on 9kk Kelahan maksaa ihan hyvin, mutta yli 250k asuntolainaa ei sitten pienemmällä tuella maksakkaan, mutta eipä näitä siellä pankissa ajatellut. 😂😂😂 Onneksi aina saa lyhennysvapaata jne. Taloudellista lapsien teko kun ei ole. 😁

  • Reply Paula Saturday, January 28, 2017 at 20:23

    Mun esikoinen synty elokuussa 2013 eli megakuumana kesänä eikä mulla ollu mitään ongelmia, paljon tuskasempi on ollu tää kaamosraskaus! Jos meille vielä kolmas lapsi jossain vaiheessa halutaan niin yritän kyllä ajottaa sen mieluummin sinne kesään, vaikka toisaalta kevät on varmaan ihana aika vastasyntyneen kanssa. :) meilläkin molemmat raskaudet tärppäs tyyliin ekalla yrittämällä, vaikka luulin mun vanhempien vaikeuksien takia että menis kauan. Silti yks raskaustesti on riittäny, oon ollu niin varma jo ennen testiä kun kellontarkat menkat on ollu myöhässä. Toki sulla eri asia jos on ollu hormonitoiminta ehkäsyn jäljiltä sekasin mut meille tarkkaan kiertonsa tunteville ehkä tarpeetonta moneen kertaan testaaminen :)

  • Reply Otava Saturday, January 28, 2017 at 20:44

    Halusin kommentoida sen vuoksi, että kaikki jotka pelkäävät stressaamisen vaikuttavan raskautumiseen ja pitkittävän sitä, niin tämä on turha pelko! Mikään tutkimus ei tätä ole todennut paikkansapitäväksi. Lääkäriltä kannattaa kysellä asiasta enemmän jos asia mietityttää. Oman henkisen hyvinvoinnin takia stressittömyys on hyväksi, mutta raskautumisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Yksikään lapsettomuushoitoja läpikäyvä nainen EI ole rento ja täysin stressitön ja silti hoitojen avulla saadaan toivottu vauva. Raiskauksen uhri ei ikimaailmassa voi olla rento ja stressitön ja silti hän voi raskautua.
    Teksti oli erittäin hyvä ja kannustava, mutta haluan kommentillani tuoda lohtua niille jotka pelkäävät stressaamisen vaikuttaa raskaaksituloon. Se väite ei pidä paikkaansa!

    • Reply Rose Sunday, January 29, 2017 at 15:32

      Mä oon eri mieltä. Me yritettiin reilu vuos raskautua ja elettiin aika stressaavaa aikaa se vuos (nyt jälkeen päin ajateltuna) – mulla oli viimeisen vuoden opiskelut, valmistuminen, uusi työpaikka jossa pari pätkämääräaikaisuutta ja sit kun samoihin aikoihin sain tietää vakkarisopparista ja käytiin vuoden yrittämisen jälkeen ekassa lapsettomuuslääkärissä oli se vissiin alitajuntasesti niin helpotus että sillä viikolla raskauduin ennen ku mitään kerettiin edes tutkia :) Se lääkärikin sano et tää on tosi tyypillistä että raskautuu heti kun niin sanotusti luovuttaa sen yrittämisen suhteen ja stressi loppuu..

      Nyt onnellisesti siis raskaana ja heinäkuun alussa laskettu aika, nyt mietittynä kaikki menny just niinku pitikin ja oikeeseen aikaan vaikka se vuos tuntukin ihan helvetin pitkältä ajalta ❤

      • Reply - Monday, January 30, 2017 at 12:13

        Ja yhden ihmisen kokemus menee siis ihan oikeiden tutkimusten edelle?

    • Reply Iina Thursday, March 9, 2017 at 13:10

      Mäkin kyllä oon eri mieltä, tottakaihan stressi vaikuttaa siihen kuinka nopeasti voi raskautua, kun se vaikuttaa myös kuukautiskierron pituuteen ja säännöllisyyteen. Vaikeampaahan se sillon on.

  • Reply Bibiel Saturday, January 28, 2017 at 21:12

    Jännä miten eri mieltä tästä parhaasta ajankohdasta voi olla. Mulla taas aivan päinvastoin eli mun mielestä paras aika saada vauva on syksy. Ison mahan kanssa oli helpompi pukeutua kesällä kuin talvella. Ja en itse ainakaan kokenut oloa mitenkään erityisen tuskaiseksi vaikka olinkin kesällä viimeisilläni. Mikäli täysimettää, on elämä aikalailla 24/7 tissittelyä 2-3 ekaa kk. Harvalla ensisynnyttäjällä lypsäminenkään onnistuu alkukuukausina niin että tulisi riittävästi isälle pulloruokintaan. Ja muutenkin se alku meni esikoisen kanssa aika “sumussa” valvomisineen ym. Siksikin oli tosi hyvä kun lapsi syntyi syksyllä. Ne vuoden ankeimmat ja pimeimmät kuukaudet sai hyvällä omallatunnolla käpertyä vauvan kanssa sohvannurkkaan. Toinen lapsi syntyi loppukeväästä ja tuntui että kesäpäivät jäi nauttimatta kun oli vaan niin sidottu vauvaan ja imetykseen. Toki vauvan nukuttaminen ulkona vaunuissa oli helpompaa kun ei tarvinnut pukea talvivaatteita. Toisaalta pikkupakkasessa vauvat on nukkuneet paremmin kuin kesäpäivinä. Lisäksi itse tykkäsin enemmän siitä, että vauva oli ekana kesänään 8-11 kk kuin 2-5kk. Joten siinäkin on hyvät puolensa että vauva syntyy syksyllä. Mutta eipä noihin välttämättä pysty paljonkaan vaikuttamaan, vauva tulee kun on tullakseen.

  • Reply Iida Saturday, January 28, 2017 at 21:21

    Sun positiivinen elämänasenne oikein huokuu tänne kotisohvalleni asti! Ajatuksiasi on ilo lukea :)

    Kuinka sitten itse kuusi vuotta sitten raskauduin? Jätin ehkäisyn pois ja hieman liian toiveikkain mielin luulimme lasten isän kanssa, että sehän tärppää lähes heti! Kuten kaikille ystävilleni oli käynyt :D Arvata saattaa että eihän siinä niin mennyt! Vuoden yrittämisen jälkeen esikoinen ilmoitti tulostaan ja se päivä oli elämäni yksi onnellisimpia päiviä<3

    Viime syksynä kävin luovuttamassa munasoluja ja sain kuulla että jollakin tasolla se, että söin kuusi vuotta e-pillereitä on sidoksissa siihen että en ovuloi helposti. Kiertoni ovat 40-50päivää joka ei yhtään auta asiaan! Joten jos joskus haluan lisää lapsia niin puolen vuoden yrittämisen jälkeen saisin samanlaisia hormonaalisia piikkejä mitä sain kun munasoluja luovutin eli niiden avulla ovulaatio saadaan aikaiseksi.

    Mutta lisään vielä että vuoden yrittämisen lisäksi olen myös saanut kokea pika raskautumisen kun kuopus ilmoitti tulostaan heti kun ehkäisy jäi pois :)

    Kaikenmoista kokemusta on takana! Mutta jokainen kokemus vahvistaa ja vuoden yritys osoitti sen, että raskaaksi tulo ei ole itsestään selvyys ja toinen raskautuminen osoitti sen että ihmeitä voi tapahtua :)

    Uskon myös siihen että rennolla asenteella on väliä! Esikoista yrittäessä meillä oli ihan hirvee yritys päällä – nuttura Kiteellä pantiin menemään! Mutta kuopusta lähdettiin yrittämään sillä asenteella että tärppää sitten kun tärppää ;)

    Ihanaa loppu raskauden aikaa Sinulle ja miehellesi<3

    • Reply Iida Saturday, January 28, 2017 at 21:26

      Siis, nuttura kireellä ei Kiteellä :D

  • Reply Mintsu Saturday, January 28, 2017 at 22:12

    Onnittelut niin vauvasta kuin avioitumisestakin! 😊 Pakko kommentoida tuohon viimeisillään olemiseen keskellä kesää. Minusta oli aivan ihanaa että esikoisen kanssa viimeinen kolmannes ajoittui juuri touko-kesä-heinäkuulle! Vatsan kanssa oli ihana pitää keveitä kesämekkoja ja muistan kuinka tuo kesä oli vielä erityisen lämmin ja ihana ja miten kävelin hiekkarannalle päivittäin nauttimaan auringosta. Lämmintä oli +30 heinäkuussa monta viikkoa mutta muistikuviin on vain jäänyt lämmin kesätuuli. Tosin en kyllä kärsinytkään hikoilusta/turvotuksesta eikä minulla ollut mitään vaivoja, masukin pienehkö. Muuten kokemus voisikin olla eri. Kuopus syntyikin sitten tammikuun lopussa ja siinä oli taas plussaa se että valoisampaa aikaa kohti mentiin ja yösyötöt oli helpompia “pahimpaan” yövalvomisaikaan. Heinävauvan kanssa pimenevät yöt kesän jälkeen olivat raskaita. Mutta jos raskaana olisin niin ehdottomasti kesällä loppuvaihe jolloin päälle tarvitsi vain heittää mekko 😊

  • Reply Oona Saturday, January 28, 2017 at 22:44

    Loistava teksti. Kiitos.

  • Reply Annika Saturday, January 28, 2017 at 23:17

    Me ehdimme yrittää vuoden ja pari kk ja siinä ajassa ehdin tuntea jo vaikka mitä fiiliksiä. Varsinkin diagnoosi pahasta PCO:sta oli melko musertava – vaikka jotenkin sen tiesinkin… Aika paljon meni hormonihoitoja ja itkuja ja pahaa oloa, mutta parasta oli se, että meidän suhde kantoi. Olihan se välillä tosi “yrittämistä”, mutta kun se projekti ja toive on yhteinen, molemmat halusi yrittää yhtä paljon. Nyt viikkoja on meillä 17+5 ja joka päivä tuntuu yhtä uskomattomalta.. Onko tämä totta? Suodaanko tämä onni meille sittenkin? Meneekö vielä joku pieleen? Se, että oma kroppa naisena pettää silloin kun sen tulisi toimia, tuottaa epäluottamusta. Päivittäin pelkään, että se pettää nytkin. Ei auta kuin toivoa parasta.

    Tämän yrityksen jälkeen olen lopettanut puhumasta lasten hankinnasta. Niitä suodaan. (Tiedän, että ajattelet kanssani samoin..).

    Vinkkinä kaikille: älkää odottako sitä oikeaa hetkeä, sitä ei ehkä tule tai jos tulee, voi siihen että vauva on sylissä mennä vuosia.

    Kaikki sympatiani lapsettomuudesta kärsiville. En itse siitä niin kauan kärsinyt, mutta jokainen hetki oli tuskaa. En voi edes kuvitella miltä useampi vuosi tuntuu.

  • Reply parina Sunday, January 29, 2017 at 09:36

    Hei! Oletko hankkinut jo tavaroita vauvalle? Onko mahdollista saada postausta aiheesta? Eli mitä hankkia kotiin kun vauva tulee, vaunuasiaa ja lastenhuoneen sisustusjuttuja?

  • Reply Tuuli Sunday, January 29, 2017 at 09:45

    Meillä oli hyvin samantapainen alku esikoisen kanssa kuin teillä. Päätettiin jättää ehkäisy pois ja sit tärppää kun tärppää. Odottelin rauhassa menkkoja joita ei sitten koskaan kuulunutkaa. Pelkäsin lähinnä kuollakseni että ehkäsy on tuhonnu mun kroppani ja menkat ei tuu koskaan alkamaankaan. Ystävän kehotuksesta tein testin, ja kappas, 2015 huhtikuun lopussa sain kauniin tytön. Kevät oli ihana aika saada vauva! Luonnon herääminen ja lämpötilojen nousu piti mielen virkeenä väsymyksestä huolimatta. Nyt toinen on tulossa elokuussa ja odotan innolla millaista on olla kesän kuumilla helteillä viimeisillään paksuna :D Ehkä lillun tytön kanssa tytön kahluu altaassa päivät pitkät who knows :D

  • Reply mariiy Sunday, January 29, 2017 at 09:45

    Mua harmittaa kun tarkoitus oli häämatkalla jättää pillerit pois, mutta suuntaamme Karibian risteilylle ja kun Karibialla esiintyy Zikaa niin sen jälkeen tulisi välttää raskaaksi tulemista 6kk. Mutta oon itekkin syönyt pillereitä 10v ja tuntuu, että menee aikaa kun kroppa normalisoituu nii siks haluaisin jättää pillerit pois mahd. pian.. :/

  • Reply Iina Sunday, January 29, 2017 at 10:03

    Hirmusesti onnea vielä vauvasta ja naimisiin menosta. Hyvä kirjotus. Lapsen syntymä kuukaudella ei mun mielestä oo juurikaan merkitystä. Kaikissa vuodenajoissa on hyvät ja huonot puolet, vaikka monesti mielletään että kesä ois paha loppuraskaudessa. Ihan samanlaiset fiilikset mulla oli siitä, että tuskin raskaudun helposti, vaikka mitään syytä siihen ei ollutkaan. Tuntuu, että elämä on ollut niin helppoa ja onnellista, ettei kaikki voi tässäkin asiassa mennä niin hyvin. Samoin pelkään/pelkäsin aluksi keskenmenoa hirveesti, nyt en enää ihan niin paljoa. Onnellisesti kuitenkin kävi ja heti ekasta kirrrosta testi näytti plussaa. Lasketttuaika elokuussa. Ajankohtaan vaikutti lähinnä se että meillä oli iso reissu syksyllä, jonka aikana en halunnut olla vielä raskaana. Valmistuin keväällä ja halusin kuitenkin olla käynyt töissä n. 9-15kk. ennen vauvan syntymää. Foolihapon syöminen on kyllä sellainen minkä moni unohtaa tai ei tiedä! Ite alotin sen n.4kk ennen raskautumista ihan “varuiks” kun aateltiin miettiä josko lähiaikoina ehkäisyn jättäis pois ja tiedettiin että n. puolen vuoden sisään haluttais vauva saada alulle. Ovulaatiotikkuja muuten käytettiin kun aattelin et katotaan mielenkiinnosta ensimmäisessä “yritys”kierrossa milloin ovulaatio on, että sen jälkeen voi luottaa että se ovulaatio on. Mua ei kyllä se stressannut yhtään. Mulle lasten saanti on aina ollut sellainen “pakottava tarve” tai et oon aina tiennyt että haluan lapsia. Adoptiolapsikin tietysti kävis, mutta siinä pelottais se kuinka kauan siinä menee. Oon aina halunnut ekan lapsen jo nuorena, mikä mulle on tarkottanu alle 25 vuoden ikää. Nyt oon 23 ja todella onnellinen, että oon löytäny ihanan miehen, ollaan ostettu oma koti ja meillä on 2 ihanaa koiraa ja vauva tulossaa. Just se mistä oon aina haaveillu. Ammatiltanikin olen terveydenhoitaja ja neuvolan th tuntuu tällä hetkellä sekin ihan unelma ammatilta. Ihmiset on erilaisia ja toisille tää ei oo niin tärkee asia tai elämässä on muita tavoitteita eikä perheen perustamisella ei oo niin kiire.

  • Reply Elle Sunday, January 29, 2017 at 10:12

    Täytyy kommentoida, että kauniisti ja huomaavaisesti kirjoitat heille, jotka lasta ovat odottaneet/odottavat pitkään. Erityisesti se, että tuot esille, ettet voi mitenkään ymmärtää pitkään odottavia ja tuo tekstisi ei tavallaan edes kosketa heitä. Näin ainakin ymmärsin itse. Koen olevani kohderyhmää, sillä tein positiivisen raskaustestin (ensimmäinen plussa ikinä!) neljän vuoden odotuksen, sisältäen lapsettomuustutkimukset ja lopulta pitkän kaavan koeputkihedelmöityksen, jälkeen.

    Ajoituksesta sen verran, että me saimme lapsen miehen ollessa vakityössä ja minun opiskellessa amiksen+vakiduunin jälkeen ensimmäistä AMK-tutkintoa. Sain olla kotiäitinä, mutta opiskella pääosin etänä samalla. Sain kelalta kotihoidontuen+opintotuen. Valmistuin vuoden vaihteessa, kun lapsi täytti 3 v. Valmistuminen venyi puolella vuodella, mutta olen ollut töissä kohta vuoden. Nyt saan rauhassa aloitella ja suunnitella uraa, kun ei tarvitse miettiä, missä välissä sen lapsen tekisi. :)

  • Reply Samm Sunday, January 29, 2017 at 11:49

    Onneksi sulla osuu sopivasti raskaus tähän väliin! Kevät on varmasti mukavaa aikaa, energiaagin on ihan eri tavalla!

    Minulle tuli mieleen hormoniehkäisystä ja sen jälkeisestä raskaudesta aihe, mistä on tuttujen kesken paljon juteltu. Oletko kuullut tai tutkinut pitkäaikaisen hormoniehkäisyn vaikutuksesta lapsen terveyteen? Ymmärtääkseni siis kun on käyttänyt pitkän aikaa hormonaalista ehkäisyä ja sitten jättää sen pois raskaus mielessä, niin ensimmmäisissä kierroissa riski esimerkiksi vammautuneen tai alikehittyneen lapsen saamiselle olisi suurempi. Illmeisesti johtuisi siis kierrosta ja pitkästä hormonien vaikutuksesta, joka voisi esimerkiksi heikentää munasolujen laatua. Joillakin tahoilla kai suositellaan, että pillerien tms lopettamisen jälkeen kierron annettaisiin rauhassa tasoittua a elimistön palautua hormoniannostelusta ennen lapsen teon yrittämistä. En juuri nyt tutkimustietoa etsinyt asiasta kun ei ole kummoinen netti, mutta muistelen tästä artikkeleita joskus lukeneeni, ja paljon tuttavapiirissä puhuttu asiasta, muun muassa parin tuttavan omakohtaisen kokemuksen takia. Olet tutkinut eri aiheita sen verran runsaasti, että mietin, oletko tällaiseen törmännyt?

  • Reply Krstl Sunday, January 29, 2017 at 18:23

    Hei! Voisitko postata näkemyksistäsi kaksi/monikielisyydestä? Aiotteko opettaa lapselle venäjää/viroa suomen lisäksi? Miten tärkeänä pidätte monikielisyyttä? Olen itse kaksikielinen ja haluaisin myös lasteni oppivan toisen äidinkieleni. Ongelmana on kuitenkin, ettei se tule olemaan koko perheen yhteinen kotikieli – lopputulos siis hieman arvelluttaa.. Olisi mukava lukea näihin liittyviä ajatuksia! :)

    • Reply MammaMu Monday, January 30, 2017 at 11:49

      Lapsen opettaminen kaksikieliseksi on oikeasti helppoa kuin heinänteko :) Molemmat vanhemmat puhuvat aina ja kaikissa tilanteissa vain omaa äidinkieltään lapselle (ei koskaan poikkeuksia). Muutamassa kuukaudessa siitä tulee itsestäänselvyys eikä sitä enää edes tule ajatelleeksi. Meillä kotikieli on suomi (olemme molemmat vanhemmat itseasiassa kaksikielisiä, mutta päätimme, että toinen puhuu toista ja toinen toista) ja lapset kävivät toisen äidinkielen koulua, jota siis toinen vanhemmista puhuu. Lapsemme ovat nyt parikymppisiä ja täysin kaksikielisiä. Tällaista lahjaa ei voi jättää käyttämättä tai antamatta lapsilleen, jos sellaisen mahdollisuuden on saanut. Hyvää tietoa löytyy mm. sivustolta http://www.duoduo.fi/kaksikielisyys.html

  • Reply Nea Monday, January 30, 2017 at 00:54

    Mä luulen, että jokaisessa kuukaudessa on ne omat hyvät puolensa. Itse sain lapseni parin vuotta sitten marraskuussa ja oikein mukava raskausaika oli. Tosin me ei kalenteri kädessä lasta tehty, ei todella tullut mieleenkään. Kuulostaa omaan korvaani jotenkin hassulta.
    Ensimmäiset kuukaudet ja jopa ensimmäinen vuosi meni hieman sumussa muutenkin, kuukaudet lipui ohi ja alkuun se on kyllä se ja sama onko huhtikuu vai kesäkuu :D

  • Reply Nede Monday, January 30, 2017 at 06:23

    Meillä kävi niin että ensimmäinen suunnitelma oli aloittaa yritys häiden jälkeen kesällä. Kuitenkin jotenkin tuli asia puheeksi aikaisemmin ja mieheni kysyi että haittaisko jos olisinkin raskaana häissä, tai että eikö se muka haittais. Sanoin että tietenkään ei haittaisi, häät on yksi juhlapäivä ja siinä raskaus ja tuleva vauva olisi niin paljon isompi asia että ei kyllä haittaisi lainkaan. Meillä ei hormonaalista ehkäisyä ollutkaan ja ajateltiin että otetaan ihan rauhallisesti ja häiden jälkeen sitten aletaan kunnolla yrittämään. No sehän sitten tärppäsikin ensimmäisestä kudista.. :D Ei kumpikaan oletettu että olisi näin yrittämättä onnistuttu, täytetään tänä vuonna kolmekymmentä kumpikin ja jostain syystä musta on tuntunut aina että mulla tulee olemaan vaikeaa ja kestää kauan. Eri paikkakunnalle muuton takia ensimmäinen neuvola on vähän myöhemmin (eka päivä paikkakunnalla rekisterissä ) ja mua vaan jännittää että entä jos siellä sanotaankin että oon kuvitellut kaikki oireet ja ne pari testiä näytti väärää positiivista. No ehkei näin ole ja päästään iloitsemaan raskaudesta pian oikeasti :) Mukavaa kevään alkua ja odotusta tuoreelle rouvalle <3

  • Reply sopuli Monday, January 30, 2017 at 16:43

    Hei, mitä mieltä olet lapsettomuushoidoista? Olisitko ollut valmis hoitoihin ja käymään läpi kaikki tarjolla olevat hoitovaihtoehdot? Kiinnostaa aihe kun lähipiirissä on ollut aika lailla vaikeuksia tulla raskaaksi ja mietin myös omaa suhtautumista tähän aiheeseen. Jollain tavalla mietityttää haluaako tuollaiseen lähteä mm. hoitojen turvallisuus, sivuvaikutukset ja sittenkään lopputulosta ei voi ennustaa.

    Kiitos kivasta blogista!

    • Reply Annika Tuesday, January 31, 2017 at 07:01

      Mitä tarkoitat hoitojen turvallisuudella? Mikä ei olisi turvallista..?

  • Reply NooraH Monday, January 30, 2017 at 22:49

    Tosi hyvin sanottu tuossa lopussa! Tiivistää munki viime aikaisia ajatuksia.. Mä olen 26 ja mieheni 33. Olemme menneet kesällä 2015 naimisiin ja meillä menee hyvin, enkä voisi kuvitella mitään mikä meitä erottaisikaan. Olemme molemmat perheistä, joissa molempien vanhemmat edelleen yhdessä ja tiedetään, mikä tässä elämässä on tärkeää. Molemmat halutaan lapsia, ehdottomasti. Mies ehkä nopeammin, minä himmailen. Oltiin ajateltu, että ensi vuonna haluttaisiin vauva. Mä olen kuitenki (jälleen) fuksi, on menoa ja meininkiä, ja toki haluan opintojenkin etenevän – alla kun on ylioppilastodistus sekä edellisiä yliopiston opintoja, joita olen saanut sulautettua nykyisiin, uusiin opintoihin. Tuntuu, että nykypäivänä työ ja ura nostetaan jotenki elämän tärkeimmäksi asiaksi, vaikka itsehän sen lopulta päättää mikä on tärkeintä. Olen tehnyt tässä vuosien aikana töitä ja opiskellut, mutta tunnen välillä että mun ois pitänyt enemmän edetä. Tällainen ajattelu on kuitenkin alkanut hiljentymään ja olen ymmärtänyt, että mulla on monin tavoin asiat hyvin! Olen lukenut opiskelevien äitien kokemuksia, ja monet kertovat, ettei se ole laisinkaan mahdotonta, varsinkin jos on töissä käyvä mies, kuten meillä. Muutenkaan emme nosta materiaa korkealle, tärkeintä on että on varaa laadukkaaseen ruokaan ja muihin tarpeellisuuksiin. Yliopistossakin opiskelu on melko joustavaa ja itsenäistä lukemista paljon. Ja toki sitä voi olla menoissa mukana, raskaana alkottomana ja on mulla suurimmat menemishalut jo laantuneetkin. Ja eihän se oma elämä lapseen lopu. Kun vauva on tarpeeksi iso jäämään vaikka isovanhemmilleen, niin voi joskus käydä viihteelläkin. Mut joo, jätänpä tämän tähän. Tuo loppu vaan oli niin osuva, kun olen tässä alkuvuoden aikana suorastaan “valaistunut” ja herännyt siihen tosiasiaan, että mulla ois mitä mahtavin mahdollisuus saada vauva jo piankin.

  • Reply Ilo Tuesday, January 31, 2017 at 19:53

    Hei! Mun mielestä on vähän vaarallista lähteä vertailemaan stressin ja tupakan haittoja sikiöön. Oikeastaan niitä ei voi edes verrata. Tupakka sisältää satoja myrkkyjä, jotka vaikuttavat tutkitustikin sikiön kasvuun ja hyvinvointiin. Stressin vaikutus puolestaan on kyseenalainen. Ehkä joskus 80-luvulla lääkäri on voinut sanoa odottavalle äidille, että tupakoi vaan sillä sen aiheuttamat vieroitusoireet ovat pahempia vauvalle kuin itse tupakka. Tänä päivänä näin ei _toivottavasti_ sano yksikään lääkäri, sillä se ei todellakaan pidä paikkaansa. Tupakointi raskausaikana pitäisi olla odottavalle äidille rangaistava teko, niin haitallista se on. Eikä kaikkia vaikutuksia vielä edes tunneta.

  • Reply terkka Monday, February 6, 2017 at 11:12

    Pitkäaikainen ehkäisy ei heikennä hedelmällisyyttä, todella harmillista lukea tämmöistä virheellistä tietoa vielä tänä päivänä blogista jota tuhannet naiset lukevat ja saattavat vielä uskoakin mitä lukevat..! Ettei vaan kukaan tämmöisen harhaluulon takia lopeta hormonaalista ehkäisyä ja sitten pamahtaakin raskaaksi suunnittelematta… Ainoastaan ehkäisyruiske voi alentaa hedelmällisyyttä, mutta tämänkin käytön lopettamisen jälkeen se tavallisesti palautuu 2-3v. kuluessa. Mikään muu ehkäisymuoto ei vaikuta hedelmällisyyteen, käytti sitten pillereitä, kapselia, kierukkaa tai mitä hyvänsä kuinka monta vuotta putkeen tahansa.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post