Doulista

She-is-doula

Häiden järjestelyn viedessä kaiken liikenevän vapaa-ajan on babybloggailut jääny vähän vähiin. Pahoitteluni siitä. On koko ajan niin paljon häähäsläämistä, että tuntuu, ettei itse ehdi edes hengähtämään välillä. Nyt on onneksi rauhallinen hetki, kun istuskelen laivassa ja ehdin rauhoittumaan pariksi tunniksi blogin äärelle. Vauva on ja voi hyvin ja varmaaan juuri tämän keskiraskauden seesteisyyden takia ei tunnu olevan loputtomasti asiaa. Joskin onhan tässä koko ajan jotain kirpparilöydöistä helvetillisiin nivuskipuihin. Mut kaikki jääny vähän taka-alalle ku yrittää saada häät järjestettyä aikataulussa.

Yksi juttu, mistä mun on pitäny kirjottaa, on tässä kuitenkin unohtunut. Nimittäin doula-jutut! Doula, mikä se on? Jos toi on teidän ajatus, niin tervetuloa mun päähän n. elokuussa. Doula, kuten monet muutkin asiat selvisi mulle vasta ihan raskauden alkutaipaleella, ja tämä on kyllä yksi niitä positiivisimpia uusia tietoja ainakin mulle.

Doula on siis tukihenkilö synnytykseen. Doulapalvelut ovat paikkakuntakohtaisia, ja heitä löytyy niin yksityisistä kuin vapaaehtoistoiminnasta. Törmäsin termiin jossakin raskauskeskusteluissa ja aloin tutkimaan asiaa. Doula oli kuin vastaus mun pahimpiin pelkoihin. Multa on kyselty pelottaako mua synnytys, ja toki se pelottaa. Ei nyt varsinaisesti kauhistuta, mutta pelottaa hieman. Synnytyspelkoihin liittyen teen ihan oman postauksen, mutta niin, mulle doula on apuna osaan synnytykseen liittyvistä peloistani. 

Doulaperinne on ikivanha, ajoilta jolloin synnytyksessä oli useimmiten mukana äiti, isoäiti tai muu synnytyksen kokenut nainen. Nykyäänkin doulaksi pääsee käsittääkseni vain jos on itse synnyttänyt, tai ollut läsnä useammassa synnytyksessä.

Mitä doula siis tekee? Hän on kirjaimellisesti tukihenkilö synnytykseen. Esimerkiksi yksin synnyttäjille varmasti äärimmäisen tärkeä sellainen, mutta myös esimerkiksi kaltaiselleni ensisynnyttäjälle, jolla mies on mukana, aika mieletön lisäapu. Minä en ole koskaan synnyttänyt, enkä tiedä, mitä toimenpiteeltä odottaa. Vielä vähemmän osaa mieheni tietää mitä hänen pitäisi siellä tehdä ja miten tilanne etenee. Doula on siis henkilö, johon tutustutaan raskauden aikana, ja jonka kanssa käydään synnytystä läpi ennen synnytystä, ja joka tulee synnytykseen mukaan.

En ole koskaan kuullut muuta kuin positiivista doulatoiminnasta tai doulista. Toki mä olen tiennyt koko asiasta alle puoli vuotta, mutta asiasta on tullut juteltua viime aikoina todella monien kanssa ja kaikilla on vain positiivista palautetta doulatoiminnasta. Lisäksi olen lukenut varmaan satoja kokemuksia netissä, ja kaikki hehkuttavat douliaan.

081960e24ea51a04cc54973b898ee993

Me olimme jo etsimässä yksityistä doulaa, kunnes kaveri vinkkasi Kuopion vapaaehtois-doulapalvelusta. Niinpä otin sinne yhteyttä heti raskauden ensimetreillä ja pyysin meille doulaa. Doulat Kuopiossa tekevät töitä pareittain, jotta molemmille syntyy suhde odottajaan, ja synnytyshetkellä jos “päädoulalla” on tärkeää menoa tai vaikka flunssa, niin toinen on todennäköisesti kuitenkin saatavilla. Doulat tavataan pari-kolme kertaa tai useamminkin ennen synnytystä, jokainen voi itse muovata doulasuhdettaan sopivaksi juuri itselleen. Doulilta voi kysellä, heille voi kertoa omia toiveitaan ja he ovat synnytyksessä tukihenkilönä, joka ei vaikuta lääketieteellisiin toimenpiteisiin vaan siihen synnytyksen henkiseen puoleen. Kuopiossa saa KYSiin mennä synnyttämään miehen ja tukihenkilön kanssa, mutta tukihenkilön on tälloin oltava juurikin koulutettu doula. Eli kanssani synnytykseen tulee toinen doulista ja mieheni.

Miksi minä sitten halusin doulan? Mua pelottaa synnytyksessä erinäisten muiden asioiden lisäksi kontrollin menetys ja kontrollin luovuttaminen kätilöille ja lääkärille. Ennen kaikkea mua pelottaa siinä se, ettei mulle kerrota ja etten ymmärrä. Mulle doula tulee turvaamaan tätä keskusteluyhteyttä. Olen kuullut paljon ajatuksia siitä, että lääkärit ja kätilöt Suomessa saattavat välillä tehdä toimenpiteitä sen pahemmin selittämättä ja sellainen ymmärtämättömyys, tietämättömyys ja kommunikaatioyhteyden puuttuminen on mulle tosi pelottava ajatus. Doula on mukana kertoakseen mitä tapahtuu, miksi näin, selittää ja auttaa ymmärtämään. Hän myös kertoo miehelle, mitä tämän kannattaa tehdä helpottaakseen synnyttäjän oloa ja ylipäätään on siellä henkisenä tukena. Joku tuttu ihminen, joka tietää mitä tapahtuu, ja jonka kanssa on juteltu paljon jo ennen synnytystä. Kätilöhän on täysin tuntematon henkilö, johon luottaminen on hieman vaikeampaa kuin esim. doulaan, joka on tuttu jo ennestään.

Kysyin mieheltä ensimmäisten doulakeskustelujen aikana, että pitääkö hän tätä ehdotusta jotenkin epäluottamuslauseena itseään kohtaan, koska sitä se ei missään nimessä ole. Tai no onhan se. Mutta oikeesti, kuka mies tietää ja ymmärtää mitään synnytyksestä, ellei itse ole kätilö? Ja silloinkin. Ei varmasti yksikään mies ymmärrä tilannetta paremmin kuin nainen, joka on itse synnyttänyt. Kyseessä ei siis ole epäluottamuslause miestäni kohtaan, vaan yleisesti kaikkia miehiä kohtaan :D Ja sitä paitsi; mieheni tuntee minut, doula synnytyksen. Yhdessä he ovat aikamoinen dream team synnytykseen :) Mies oli itse asiassa hyvin innoissaan tästä asiasta, ja onkin hyvin tyytyväinen siihen, että halusin doulan. Hänkin kokee, että saa synnytyksestä enemmän ja pystyy olemaan enemmän mukana, kun doula on kertomassa hieman hänellekin sitä, mitä on tapahtumassa ja miten hän voi auttaa tai olla tueksi.

Mulla on tiettyjä toiveita synnytykseen liittyen. Synnytysasentoon ja lääkitykseen liittyen erityisesti. Olen toki kirjannut ne jo tietoihini, mutta myös doula tietää ne synnytykseen mennessä. En halua joutua tilanteeseen, jossa olen niin uupunut tai kivulias, että unohdan itsekin omat toiveeni, tai en jaksa niistä ainakaan väitellä. Sitä varten mulla on doula. Hän tietää toiveeni tarkkaan ja pitää mun puolia tarvittaessa. Tai ainakin osaa informoida hoitohenkilökuntaa niistä, jos meikäläisestä ei ole siihen. Kyllähän mieskin voisi tehdä sen, mutta taas kysynpä vaan, mitä mies ymmärtää synnytyksen fyysisestä puolesta? Ei mitään. Mulla olennaisimpia toiveita synnytykseen liittyen on se, että haluan synnyttää jakkaralla ja en halua, että minulle tarjotaan tai tuputetaan lääkitystä. Pyydän sitä sitten itse, jos tilanne käy aivan sietämättömäksi, mutta lähtökohtaisesti haluan selviytyä pelkällä ilokaasulla. En halua episiotomiaa enkä missään nimessä oksitosiinitippaa. Perustelen nämä myöhemmin omassa synnytyspostauksessaan, mutta tässä nyt ainakin joitakin toiveitani.

Mulle doula on siis ennen kaikkea henkinen tuki ja sellainen luotettava varmuus siihen, että joku osaa kertoa mun toiveet ymmärrettävästi ja selkeästi hoitohenkilökunnalle. Hän voi olla henkisenä tukena, apuna ja lohtuna. Mua pelottaa jäädä siinä tilanteessa yksin, ja jos synnytys vaikka kestää hirveän pitkään, on kiva ajatus, että mies voi välillä levätä ja silloin on doula pitämässä seuraa. Ja toisinpäin. Näin ensisynnyttäjänä olen huomannut synnytyskertomuksissa toistuvan ajatuksen siitä, että kätilöt eivät aina kuuntele ensisynnyttäjää, tai perustelevat kantansa hyvin yksipuolisesti, huomioimatta synnyttäjän toiveita. Onhan synnyttäjä ensi kertaa asialla, eikä näin ollen “tiedä mitään”. Siltä varalta, että minulle osuu kätilö, joka ei osaa kunnioittaa toiveitani yli oman näkemyksensä, on minulla doula. Hänen kanssaan on keskusteltu asiat läpi, olen saanut vahvituksen toiveideni järkevyydelle neuvolasta, ultranneelta kätilöltä ja doulalta. Tiedän, etten toivo mitään mahdottomia tai epärealistisia asioita. Ja doula on viestimässä tätä eteenpäin. “Tätä on harkittu ja optiot tunnetaan”. Hän tuo puoleltani mukaan myös kokemusta.

carousel-ball

Mun toiveena on olla mahdollisimman pitkään kotona, koska inhoan sairaaloita. Doula on hyödyllinen myös tässä toiveessa, sillä hän voi tulla jo kotiimme, pitää seuraa ja hieman seurailla tilannetta. Doulilla on kokemusta synnytyksistä ja tietoa enemmän kuin minulla tai miehelläni, ja hän osaa sanoa, kannattaako ihan vielä lähteä sinne sairaalaan tai onko nyt jo oikeasti syytä mennä, ettei joudu synnyttämään autoon :D Synnytyksessä doula on varmasti korvaamaton. Esimerkiksi yksi mua vaivannut pelkotilanne oli se, että mitä jos kätilön kanssa kemiat ei kohtaa ollenkaan? Olen kuullut näistäkin tilanteista (ja okei, myönnän, lukenut pelottavia synnytyskertomuksia), ja tiedän, että Suomessa saa pyytää kätilön vaihtoa. En vaan tiedä, miten kehtaisin tehdä niin siinä tilanteessa, ja sekin on sellainen asia, jonka doula voi tehdä tarvittaessa. Toinen meidän doulista on kyseisenlaisessa tilanteessa ollutkin.

Doula voi auttaa myös synnytyksen jälkeen. Oikean imetysasennon ja imuotteen etsimisen kanssa ja muun vastaavan sairaalassa hoitohenkilökunnan vastuulla olevan tekemisen kanssa. Tosiasia on se, että säästösyistä hoitohenkilökunta joka sairaalassa on vedetty äärimmäisen pieneksi, ja hoitajilla on kiire. Ei siis ihme, että keskustelupalstat on pullollaan kauhutarinoita nännien repimisestä, kiirehtimisestä, lisämaidon tuputtamisesta kiireessä jne. Varmasti jokainen hoitaja tekee parhaansa, mutta koska budjetointi on mitä on, ei heilläkään ole loputtomasti aikaa. On siis kiva tietää, että on se oma doula, joka voi auttaa hieman alussa.

On kauhean vaikeaa selittää koko tätä mun näkemystä doula-asiaan, mutta tiivistettynä: Mulla doula on ihminen, johon tutustun synnytys mielessä ja suhteemme keskipisteenä. Hänen kanssaan voi puhua kaikista noloimmista ja pelottavimmista asioista tietäen, ettei meidän enää koskaan tarvitse nähdä synnytyksen jälkeen, jos siltä tuntuu. Hän on puolueeton, kokenut ja osaava. Tai jos hän on jonkun puolella, niin minun :) Doulat ovat usein entisiä kätilöitä, kätilöopiskelijoita tai monta kertaa synnyttäneitä. Heidän kokemuksensa siinä tilanteessa on ensisynnyttäjälle ihan korvaamaton apu. Doula on tuomassa turvallisuuden tunnetta tuttuna ihmisenä, joka tietää synnytyksistä ja jolla on aikaa ja osaamista tarjota juuri minulle :)

Jännitin ihan hirveästi meidän doulien tapaamista. Kuopion doulapalvelu tarjosi meille yhtä paria doulia, jotka tapasimme joskus marraskuun alussa. Ensitapaaminen on tarkoitus hoitaa ajoissa, jotta voidaan katsoa miten kemiat kohtaavat ja sopiiko pari meille tai sovimmeko me parille. Ja meillehän osoitettiin aivan ihanat doulat! Naiset tulivat meille kahvittelemaan ja porkkanakakun äärellä perattiin niin mun pahimmat pelot kuin kysymykset synnytykseen liittyen. Sen jälkeen olemme vaihtaneet kuulumisia WhatsApp-ryhmässä ja jahka saadaan tämä häähössötys alta pois, tapaamme doulamme jälleen. Tarkoitus olisi tavata doulat ainakin kolme kertaa ennen synnytystä, ja voin rehellisesti sanoa, että doulamme aiheuttivat minussa ihan mielettömän rauhan tunteen, mitä tulee synnytykseen.

Vaikka tiedän, että doula ei millään lailla osallistu siihen lääketieteelliseen puoleen, olen menossa synnyttämään paljon varmemmin mielin. Tiedän, että synnytys voi edelleen mennä vaikka kuinka huonosti tai vaikka kuinka helposti, mutta ainakaan minua ei pelota sinne meno. Itse asiassa odotan jo sitä hetkeä, kun voin soittaa doulallemme, että nyt olis pientä tilannetta päällä, tuutko tänne.

montreal_holistic_doula

Onko lukijoilla doula-kokemuksia? Kuulisin niistä tosi mielelläni :) 

0

Related Posts

43 Comments

  • Reply Iida Thursday, January 12, 2017 at 21:41

    Mun synnytyksessä apuna ja tukena oli doula. Mieheni menehtyi alkuraskauden aikana, ja onneksi ystäväni huomasi ehdottaa minulle doulaa tueksi synnytykseen, en olisi tätä vaihtoehtoa itse siinä surussa tajunnut. Doulasta oli mielettömän paljon apua, tukea ja turvaa, ja olen ikuisesti hänelle kiitollinen. Suosittelen siis ehdottomasti, vaikka teillä tilanne onkin ihan erilainen. Tsemppiä sulle loppuraskauteen, jään mielenkiinnolla seuraamaan :)

    • Reply Sonja Saturday, January 14, 2017 at 00:47

      Jotenkin raapaisi tämä kertomasi, ihan kyyneliä myöten. Kuinka ilman tasapainoa maailma antaa siinä missä ottaa. Toivon että sulla ja pienelläsi on asiat hyvin :)

      • Reply mallu Saturday, January 14, 2017 at 21:10

        Sama täällä, apua… ei meinaa itku loppua. Kaikkea hyvää ja voimia!

  • Reply Nina Thursday, January 12, 2017 at 22:02

    Ihanasti kirjoitettu ja ymmärrän sua. Itseki saatan joskus tulevaisuudessa pyytää doulan. Isäni veljen vaimo on doula, useaan otteeseen itse synnyttänyt (heillä on ainakin neljä lasta), ja ollut nyt muutaman vuoden doulana, kun halusi itselleen sisältöä elämään omatessaan paljon vapaa-aikaa. Hän on vaimo, tytär, äiti, ja isoäiti, ja nyt doula. Kertoo välillä doulakokemuksiaan (ilman yksityiskohtia), ja on ollut korvaamaton apu tyttärilleen doulattavien ohella. Hienoa vapaaehtoistyötä mielestäni.

    Ja on totta että hoitajilla on kiirettä. Olin syksyllä munasarjakystaleikkauksen vuoksi naistenosastolla liki viikon, jossa oli myös juuri synnyttäneitä, ja aikamoinen kiire siellä oli.

    • Reply Anna Friday, January 13, 2017 at 07:25

      Juu, usein tuohon lähdetään nimenomaan innosta/rakkaudesta touhuun, niin senkin takia doulat on varmasti saaneet niin paljon positiivista palautetta. Hyvin harva tekee sitä rahasta (pl. yksityiset), ja varmasti sekin vaikuttaa :)

      • Reply Nina Friday, January 13, 2017 at 20:32

        Jep, varmasti useammat, isän veljen vaimo mukaan lukien, tekevät sitä varmasti puhtaasti sydämestään, ja halustaan auttaa :)

  • Reply Ida Thursday, January 12, 2017 at 22:18

    Jään odottamaan perusteluja sille ettet halua episiotomiaa.. Kai tiedät ettei sitä päätetä kenenkään kohdalla etukäteen ja että se vain suojelee sinua repeämästä todella pahasti. Pahaan repeämiseen suhteutettuna pieni ulostuloa helpottava viilto kuulostaa minusta vain järkevältä.

    • Reply Anna Friday, January 13, 2017 at 07:23

      Erikoinen kommentin muotoilu, ikään kuin minulla olisi velvollisuus perustella tuntemattomalle ihmiselle, mitä toimenpiteitä haluan tai en :D en tiedä oliko tarkoituksesi olla vaativa :)

      Itse asiassa, tutkimusten valossa olet väärässä. Tuo on entinen uskomus asiaan, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että epin riski pahoille repeämisille on korkeampi. Lisäksi epihaava paranee hitaammin ja huonommin kuin revennyt haava. Epiä ei enää suositella monessakaan maassa, ja vaikka sitä ei etukäteen päätetä, tehdään sitä rutiinisti Suomessa edelleen käsittämättömän paljon. Esim. Briteissä ei enää juuri tehdä, koska siellä panostetaan ennakoivaan hoitoon välilihaöljyämisen ja venyttämisharjoitusten avulla. Se on vähentänyt 70 % repeämiä ja jopa 90 % pahoja repeämiä. Aion ainakin itse panostaa tuohon ennakoimiseen. Epin vaikutuksista monilla on ajatus, että se on pieni helpottava viilto, mutta valitettavasti tilanne ei ihan ole tämä.

      Epi lisää kipua ja verenhukkaa synnytyksessä, nostaa seuraavan synnytyksen repeämisriskiä ja siinä on korkeampi riski tulehdukselle ja komplikaatioille. Ennen kaikkea se lisää niitä vakavimpia repeämisiä, joita en todellakaan halua.

      Kannattaa tutustua aiheeseen, se ei todellakaan ole ihan niin yksioikoista kuin annat kommentissasi ymmärtää :)

      • Reply Lil Friday, January 13, 2017 at 08:03

        Minä kielsin tekemästä itselleni epiä, paitsi jos on äärimmäinen pakko. Repesin toki, mutta kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että onneksi ei leikattu! Repeämä parantuu paremmin kuin leikkausviilto. Jos siis ei ole mikään järkyttävän iso..

      • Reply Ina Friday, January 13, 2017 at 08:56

        Amen Anna! Mä laitoin synnytystoiveisiini ekaa odottaessa, ettei episiotomiaa tehtäisi ellei olisi aivan PAKKO ja silloinkin mulle on siitä kerrottava etukäteen ja mun hyväksyttävä se, ei siis vaan huikata “pakko leikata” ja naps. Toiveitani kuunneltiin ja vaikka en ollut öljynnyt välilihaa ym (en tästä esikoista odottaessa tiennyt eikä neuvolassa kerrottu) kätilö otti asian huomioon, toimi loistavasti synnytyksessä tukien välilihaa ja neuvoen kuinka saada pää syntymän hitaasti ym. Sain synnytyksessä vain pienen repeämän/nirhauman (pari tikkiä) ja toivuin älyttömän nopeasti. Tämä siis Kuopiossa :)

      • Reply Annika Friday, January 13, 2017 at 11:38

        Kätilönä vastaan. Ensiksi, älä puhu episiotomiasta epinä, koska epi on epiduraali ja episiotomia eppari. Niin et joudu selittämään, mitä tarkoitat! Tai en tiedä Kuopiosta, mutta etelämmässä termit on nää! Ja episiotomian on todettu vähentävän pahoja repeämiä toimenpidesynnytyksissä, yleensä siis imukuppisynnytyksessä. Muutenhan ei. Meidän yliopistollisessa sairaalassa leikataan todella vähän eppareita ja se on hyvä juttu. Inukupeissa enemmän (koska tutkimustulokset) muttei niissäkään rutiinisi. Itse kätilönä leikkaan silloin kun vauva pitää saada sydänäänten vuoksi nopeasti syntymään. Tai siis nopeammin. Muuten todella harvoin. Vuodessa taitaa tulla ihan muutama tehtyä (ja niissä on ne inukupitkin mukana). Rutiininomaisesti epparia ei tulisi tehdä. Suomessa on myös todella hyvä välilihan tukemistekniikka, jolla pahat repeämät on todella vähentyneet (vertaa esim Britteihin, jossa niitä on todella paljon enemmän). Mä ajattelen, että epparilla on paikkansa: toimepidesynnytyksissä tarpeen mukaan ja muuten vauvan sydänäänten vuoksi, aina tulee harkita tilanne.

        Kätilöistä kirjoitetaan paljon pahaa, muttei kannattaa lähteä synnyttämään ilman ennakkoasennetta kätilöistä :) Ei me olla (ainakaan tuntemani kätilöt) mitään epiduraaliin ja sänkyyn makaamaan pakottavia tyranneja, jotka ei kerro sulle sun omasta synnytyksestä mitään ;) Mutta doula on ehdottoman hyvä idea, jos se itsestä hyvältä tuntuu! Sillä doulalla on aikaa keskittyä vain suhun, kätilöllä saattaa olla muitakin synnyttäjiä. Ja ponnistusasennoissakin kannattaa olla avoin! Jakkara on tosi jees, mutta silti saattaa ollakin itsestä parempi vaikka työnnellä nelinkontin! Avoimin mielin, mutta myös valmistautuneena synnytykseen on just hyvä :) ja siltä se kuulostaakin. Ja kyllä niihin ammattilaisiinkin kannattaa uskaltaa luottaa, ihan oikeasti me halutaan synnyttäjän ja vauvan parasta. Uskallan väittää näin! Mut kuten sanoin, doulat on mustakin jees!

        • Reply Annika Friday, January 13, 2017 at 11:41

          Haha tulipa paljon virheitä :D siis imukupit ei inukupit ja kannattaa lähteä synnyttämään ilman ennakkoasennetta kätilöistä :D no ehkä sä osaat lukea, vaikka olikin kiireessä kirjoitettu :D

      • Reply Nora Friday, January 13, 2017 at 13:33

        Mulle esikoisen kohdalla kätilö vaan ilmoitti, että pakko leikata eikä siinä sitten toiveita enää kyselty. Olen tästä vieläkin katkera. Toisen kanssa kysyin heti saliin tullessa, että eihän leikata eikä sitten leikattukaan. Miljoona kertaa parempi fiilis oli sen synnytyksen jälkeen ja vain yhden tikin sain, ja senkin ettei pissalla käynti kirvelisi.

      • Reply EB Friday, January 13, 2017 at 19:11

        Minulle tehtiin esikoisen synnytyksessä episiotomia. Oli siis ihan tavallinen alatiesynnytys (ei mitään apuvälineitä kuten imukuppi tms.) ja ponnistusvaihekin oli aika lyhyt eikä vauvan sydänäänissä ollut mitään sellaista, joka viittaisi siihen, että vauvalla olisi jokin hätä (ja hänet pitäisi saada syntymään nopeammin). En ollut asiaa pohtinut etukäteen ja kun kätilö sitä minulta kysyi, niin en osannut muuta vastata kun, että jos hänestä siltä vaikuttaa, että se auttaa niin sitten se on kai tehtävä.
        Ja tuon leikatun haavan paraneminen kesti kyllä mun mielestä pitkään! Kuopuksen synnytyksessä toivoin ko. syystä, että episiotomiaa ei tehdä (koska leikkaushaava parani hitaasti) ja tätä toivetta noudatettiin. Toisesta synnytyksestä selvisin täysin ilman repeämiä.

        Eli mun mieleipide asiaan on, että luonnolliset nirhaumat ja repeämät paranevat varmasti nopeammin kuin leikattu haava. Mutta toki luonnollisiakin repeämiä on hyvin eri tasoisia.

        • Reply EB Friday, January 13, 2017 at 19:34

          Niin ja esikoisen synnytyksessä mulle laitettiin myös oksitosiini-tippa ja se oli kyllä aika jytyä kamaa. Teki supistuksista jotenkin teräviä ja jyrkkiä (jos nyt niin voi sanoa). Kuopuksen synnytyksessä ei ollut käytössä ko. tippaa (joten pystyn vertaamaan kahta kokemusta) ja supistukset oli jotenkin helpommin hallittavissa (sellaista aaltoilevaa kipua joka pikku hiljaa voimistui ja supistuksen jälkeen hieman tasaantui). Mutta nämäkin on kai yksilöllisiä juttuja, joihin vaikuttaa synnyttäjän kipukynnys jne. :-)

      • Reply zara Sunday, January 15, 2017 at 00:29

        Itse olen juuri hoitsuksi valmistunut ja meille ainakin opetettiin koulussa että ei enää leikata välilihaa rutiinisti, sillä repeämä paranee nopeammin ja luonnollisempi kuin leikattu väliliha. Lisäksi leikkaaminen ei edes välttämättä ehkäise välilihan repeytymistä, vaikka tähän sillä on pyritty. Eli ainakaan uusimpien näyttöön perustuvan hoitotyön ohjeiden mukaan ei pitäisi leikata. :)

    • Reply JP Friday, January 13, 2017 at 08:14

      Sama kokemus täällä! Episiotomiaa ei kannata pelätä (parani viikossa!), mutta repeämiä kannattaa (voi tulla vaikka siksakia, joka vaatii paljon enemmän tikkejä ja jättää enemmän arpikudosta).
      Itse ajattelin etukäteen myös että kokeilisin jakkaraa, mutta synnytys oli niin pitkä ettei tullut mieleenkään että olisin pystynyt jaloillani enää siinä vaiheessa :D kannattaa pitää siis mieli avoimena kaikelle mahdolliselle!

  • Reply Jasmin Thursday, January 12, 2017 at 22:24

    Vau! En ollut ennen edes kuullut doulasta! Minulla ei ole lapsia mutta haaveena ja tulevaisuudessa voisin todellakin haluta doulan raskautta ja synnytystä auttamaan. Hienoa että tälläinen systeemi on keksitty :)

    • Reply Anna Friday, January 13, 2017 at 07:14

      No niin on! Vielä ei tietty tämän syvempää kokemusta asiasta ole, mutta veikkaanpa, että tulen asiaa vielä suosittelemaan lämpimästi :)

  • Reply Eeri Thursday, January 12, 2017 at 22:55

    Episiotomian välttämiseen liittyen, oletko kuullut välineestä nimeltä Epi-No? Voin todella lämpimästi suositella kyseistä laitetta. Olen käyttänyt sitä ennen kumpaakin synnytystä, eikä ollut tarvetta välilihan leikkaamiselle, eikä minulle ole tullut yhtään repeämää (ekan synnytykseni jälkeen kätilö jopa hieman hämmästeli tätä) . Sama juttu kahden Epi-Nolla treenanneen ystäväni kohdalla. Toki repeämisiin vaikuttaa kudosten luontainen elastisuus jne, mutta itse uskon että laitteen käytöllä oli vaikutusta. Vertailukohtaa löytyy Stakesin tilastoista (2010): esim. Naistenklinikalla tehtiin episiotomia 48 prosentille ensisynnyttäjistä.

    Laitteella harjoittelu valmistaa myös ponnistusvaiheeseen. Oli kiva kun oli jo etukäteen saanut jonkinlaista tuntumaa siihen mitä tuleman pitää :)

    Onnea odotukseen ja voimaa + luottamusta synnytykseen! Kiva kun kirjoitit doulista ja sivusit myös henkisen valmistautumisen merkitystä. Itse olen kokenut että synnytystyöstä puolet tapahtuu pään sisällä ja puolet on sitä fyysistä ponnistelua.

    • Reply Anna Friday, January 13, 2017 at 07:11

      Oon kuullut tosta juu, mutta täytyy tutustua lisää. Öljy ja venytysliikkeet on selvitetty, mutta kaikki apu on tarpeen, joten miksipä ei tuohonkin tutustuisi tarkemmin. Se vaan vaikutti vähän pelottavalle ensitutkimiksella kun ihan alkuraskaudessa tutkin :D pitänee siis tutkia lisää!

  • Reply ttaa Thursday, January 12, 2017 at 23:38

    Haluisin kuulla mihin toi jakkaralla synnyttäminen perustuu? Tai miten se käytännössä toimii? Ja ihan uteliaisuutta on vaan, kun en oo aiemmin kuullu tosta. :D

    • Reply Anna Friday, January 13, 2017 at 07:09

      Synnytysjakkara on nykyään hyvin suositti vaihtoehto, sen takia, että siinä on painovoima kivasti apuna. Jakkaralla synnyttäessä repeämiä tulee paljon harvemmin kuin normiasennossa, asennon takia. Googlaa synnytysjakkara kuvahausta, nii saat käsityksen millanen jakkara on kyseessä :)

  • Reply Mimi Thursday, January 12, 2017 at 23:46

    Tämä ei ole mun oma kokemus, mutta olen vastaanottokeskuksessa töissä ja meillä on muutamia yksin tulleita turvapaikanhakijanaisia, jotka ovat tullessaan jo olleet raskaana. Heille on hankittu omat doulat ja heidän kaikkien doulat on ainakin ollut aivan mahtavia ja ihania tyyppejä ja heistä on ollut apua esim. mullekin kun en ole synnyttänyt enkä ole tiennyt pitääkö sairaalaan mennä nyt vai ei. Mullekin koko systeemi oli ihan uusi aikaisemmin, mutta oon kans kuullut ja nähnyt pelkkää hyvää

    • Reply Anna Friday, January 13, 2017 at 07:08

      Jep, tuo “hoitosuhde” palvelee varmasti kaikkia :)

  • Reply Katie Friday, January 13, 2017 at 01:34

    Mulla ei ollut titteliltään doula mut kätilöopiskelija joten lähes sama asia. Kävin normaalissa tarkistuksessa ja siellä tapasin opiskelijan joka tiedusteli saisiko seurata mun raskautta. Oli ihan älyttömän mukana mimmi ja melkein valmistunut kätilöksi. Tuli mun mukaan tsekkauksiin ja oli mukana synnytyksessä. Hän osasi kertoa asiat paljon suoremmin kun en tajunnut aina lääkäreitä ja luotin synnytyksessä hänen suosituksiin. :) Mies vaikka on nähnyt kaksi synnytystä aiemmin niin hänen hyöty oli se et oli joku jolle kiroilla kipujen keskellä ja joku joka antoi vettä kun sitä tarvitsin.

  • Reply A Friday, January 13, 2017 at 02:46

    Asia ei ole itselleni yhtään ajankohtainen mutta hyvä kirjoitus. :) Olen myös lukenut kauhutarinoita kätilöistä ja muutenkin huonosta kohtelusta jossa naisen synnytys on oikeasti hirveetä liukuhihnahommaa näin kärjistetysti. Ensikertalaisena omia ‘oikeuksia’ ei juurikaan välttämättä tajua tai edes uskalla pyytää, tai saati kertoa omista tuntemuksista ja fiiliksistä synnytyksen aikana ja sitä ennen. Hyvä juttu vaan että paikalla on tuki ja turva sinulle joka tietää mitä tapahtuu ja kertoo kätilöille mitä sinä haluat jos et itse ole siihen esim. kipujen takia sillä hetkellä kykenevä.

  • Reply JennL Friday, January 13, 2017 at 07:01

    Mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia doulista, vain vähän olen aiheesta lukenutkaan. Kuulostaa oikein hyvältä varsinkin juuri ensisynnyttäjän pelkojen lieventämiseen ja muutenkin tukena ja turvana oloon :)
    Itsellä tosiaan neljäs synnytys kohtapuoliin edessä (35+0 tänään) ja pikkuhiljaa olen huomannut tutun orastavan jännityksen kolkuttelevan ovella. En niinkään suoranaisesti pelkää synnytystä, olenhan huomannut että jokainen on niin kovin erilainen, mutta jännitän toki.

    Mulle aikoinaan suositteli aivan ihana neuvolatätini (entinen kätilö ja neljän lapsen äiti) cerilan-voidetta laitettavaksi aivan kohdealueelle pari viikkoa joka ilta.. tuo elastisuutta paikkoihin ja osaltaan voi auttaa siihen, ettei välilihaa ehkä tarvitse leikata. Minulta se napsaistiin ensimmäisessä synnytyksessä kyselemättä, mutta siinä hetkessä olin asiasta kyllä ihan kiitollinen.. arpikin parani hyvin.
    Kivunlievityksessä olen saanut kaksi epiduraalia (toinen ei aivan ehtinyt ajoissa) ja yhden spinaalin ja todella toivon että spinaali olisi vaihtoehto myös tässä tapauksessa. Voin suositella lämpimästi kaikkia vaihtoehtoja mikäli niiden aika sinun synnytyksessä tulee ja siltä tuntuu että lääkettä kaipaat.

    Kaikenkaikkiaan tsemppiä synnytykseen! Se on ikimuistoinen tapahtuma :)

  • Reply Jenna Friday, January 13, 2017 at 09:09

    Hei Anna, hyvä että olet miettinyt synnytystä etukäteen ja kuulostaa siltä, että todella olet valmistautunut. Suunnittelu on aina hyvästä, kunhan ymmärtää ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Ja senhän sinä tiedätkin :) Itse kohta valmistuvana kätilönä ja synnytyssalissa olleena haluan sanoa muutaman jutun. On hyvä kokeilla erilaisia ponnistusasentoja. Näin löytää parhaiten asennon, joka sitten itselle sopii parhaiten. Jakkarasynnytys muun muassa on yksi hyvä asento synnyttää. Kuitenkin joskus voi olla syitä, ettei esimerkiksi pystyasennossa ponnistaminen ole mahdollista. Syynä tähän usein on vauvan hyvinvointiin liittyvät syyt. Pystyasennossa vauvan päähän kohdistuva paine on suurempi, kuin esimerkiksi kylkimakuulla mikä voi aiheuttaa herkästi hetkellisiä sydänäänilaskuja. Toinen syy sydänäänilaskuille voi olla se, että napanuora on puristuksissa tiukassa paikassa joka johtuu pystyasennon aiheuttamasta paineesta. Tällä en halua missään nimessä pelotella, vaan kertoa syyn sille, miksi aina ei esimerkiksi jakkarasynnytys ole mahdollinen. Episiotomiasta haluan sanoa sen, että jos se jostain syystä joudutaan tekemään, on sillonkin kyse usein siitä, että vauvan täytyy syntyä nopeammin. Esimerkiksi pitkä ponnistusvaihe voi olla syy epparin leikkaamiselle. Joka tapauksessa haluan sanoa, että varmasti toiveitasi kuunnellaan ja edetään niiden mukaisesti. Joskus kuitenkin joudutaan poikkeamaan toiveista, mutta sille on aina joku hyvä syy.
    Doula tukihenkilönä on varmasti eheyttävä kokemus ja tuo turvaa synnytykseen. Hienoa että olette löytäneet mukavat doulat. Toivon sydämeni pohjasta teidän koko perheelle seesteistä loppuraskautta ja ihanaa synnytyskokemusta ❤

  • Reply Satu Friday, January 13, 2017 at 09:44

    Hieno juttu tuo doula-asia. Itse koin sen vähän pelottavaksi enkä sitten sellaista hankkinut. Nyt ymmärän, mitä hyötyä siitä olisi ollut. Se voi olla hyvä juttu siinäkin mielessä, että kätilöjen vuorot vaihtuvat. Mulla oli kolme eri kätilöä synnytyksessä. Yks häippäsi just, kun epiduraalit oli laitettu. En ehtinyt edes tajuta, mihin hän meni. Yksi puolestaan tuli töihin alle puoli tuntia siitä, kun lapseni syntyi. Hän virkeänä osasikin sitten neuvoa, miten sain kahden tunnin ponnistuvaiheen jälkeen puserrettua tyttäreni maailmaan. Miehenkin tsemppaamiseen doula on varmasti oiva apu. Minun mieheni ainakin meni vähän hukkaan siinä vaiheessa, kun ympärilläni oli jo kolme kätilöä, lääkäri ja imukuppi sekä puhelimen päässä sektio-osasto. Ja just siinä vaiheessa olisin tukea tarvinnut! Synnytysasennoille kannattaa olla avoin. Kun niitä vaihtelee ponnistusvaiheessa (ainakin, jos se on pitkä), lapsi muljahtelee aina hieman alemmas. Itse kokeilin kylkeä, konttausta ja selällä olemista. Erityisesti konttausausennossa oli tosi hyvä ponnistaa! Ponnistusvaihe voi olla pitkä, jos on pitkä jumppahistoria ja tiukat lantionpohjalihakset. Omani imaisivat vauvan aina sisään, kun se hiukan oli ulos päässyt. Avainsana oli lopulta olla hiljaa ja irvistelemättä ja kohdistaa ponnistus kyljistä kohti synnytykanavaa. Tosi monet ovat sanoneet turhaan keskittäneensä ponnistusvoimaa kasvoihin. Kunnioitan haluaisi olla käyttämättä kipulääkkeitä. Itselläni oli epiduraali. Oli vähän outoa, kun ei tuntenut mitään. Katseltiin elokuvia nelisen tuntia ja sitten ponnisteltiin. Kysyin kätilöltä jssak vaiheessa, vieläkö ponnistan, ja hän sanoi, ettei tarvitse, lapsi syntyi jo :D Onnea loppumetreille! On tosi hyvä idea puuhastella sitä sun tätä viimeiset kuukaudet ennen synnytystä, se vähentää hermostuneisuutta. Itse tein odottaessa väitöskirjaa. Siinä asiat pysyivät mittasuhteissaan.

  • Reply Hhh Friday, January 13, 2017 at 11:48

    Hei jos teet kivunlievityspostauksen niin kertoisitko vähän sun suhteesta ilokaasuun? :) Itse siis tiesin synnyttämään mennessä että haluan kaikki mahdolliset lääkkeet. Aluksi vedin ilokaasua joka oli oikein kiva tuote mutta en kyllä voi sanoa olleeni oikein läsnä tilanteessa :D vasta epiduraalin jälkeen palasin järkiini ja pystyin keskittymään koko hommaan. Jälkeenpäin olenkin miettinyt, mihin perustuu se, että luonnonmukaiseen synnytykseen pyrkivät haluavat kuitenkin ilokaasua? Tai siis, oma kokemukseni oli että vähiten olin tilanteen herra ja synnytykseni kuningatar kun olin ilokaasupäissäni :D mutta kiinnostaisi kuulla tästä näkemyksiäsi, kun ainakin tästä postauksesta ymmärsin että toiveesi olisi vetää mahd luomusti :)

    • Reply Minävain Friday, January 13, 2017 at 21:49

      Mulla on sama kokemus ilokaasusta, tuntui ettei siitä oikeasti ollut mitään apua, sai vaan pään ihan pyörälle ja olo oli kuin kaatokännissä, mistään ei tajunnu mitään. Auttoi siis niin, että kivun unohti vaikka ne kyllä tuntuivat.

  • Reply Junew Friday, January 13, 2017 at 11:58

    Moikka Anna!

    Pari satunnaista kertaa lukuunottamatta en ole kommentoinut, mutta nyt ollaan mun lempiaiheen, synnytyksen äärellä :D Meillä on kaksi lasta ja voisin tehdä lisää vaan ihan siitä ilosta, että pääsee synnyttämään. Helvetistihän se sattuu, mutta on vaan niin pieni hetki elämässä ettei tunnu missään. Sulla oli hyviä pointteja tuossa. Kannatan itsekin lääkeettöntä synnytystä (ilokaasua on naukkailtu kyllä), ne oman kehon tuntemukset on aika tärkeitä siinä hommassa. Olin itse molemmilla kerroilla ns. viime tippaan asti kotona (sairaalaan tullessa jo 8-9cm auki, eli eivät siinä vaiheessa tyrkytä mitään pistoksia enää) eli sairaalassa ei tarvinnut olla kuin 1-2h ennen kuin vauva oli tullut ulos. Kotona on paljon helpompi kiemurrella kuin sairaalassa. Osta mikrossa lämmitettävä kauratyyny tmv., se on loistava apu “luomu”synnytykseen. Supistuksen tullessa pistät sen vatsaan/selkään, niin auttaa terävimmän kivun ohi.

    Ensimmäisessä synnytyksessä en tarvinnut oksitosiinia (kätilö kun rupes uhkailemaan, että kohta pitää ehkä laittaa, niin työnsin sen puoliväkisin ulos), mutta toisessa ei auttanut mikään. Supistusten teho alkoi olemaan niin heikko, etten yksinkertaisesti jaksanut työntää vauvaa ulos ilman tippaa. Aika paljon siis kiinni kuinka vahvaa oksitosiinia oma keho tuottaa.

    Kaikista omituisinta mun mielestä synnytyksessä oli se, että se ihan oikeasti tuntuu siltä, kuten kätilökin sanoi “kuvittele, että työntäisit tosi isoa kakkaa ulos”. Se ei tunnu kivalta, mutta sitä ajattelemalla sen sai puskettua pihalle.

    Synnyttäminen on hienoa, älä pelkää. Ota se ainutkertaisena kokemuksena, esikoisen syntymä etenkin. Kaikki on sen jälkeen toisin, kun sinusta tulee ensimmäisen kerran äiti. Onnea matkaan!

  • Reply H Friday, January 13, 2017 at 13:28

    Heh, tavasin aika pitkään tota otsikkoa, kun aivot yritti saada siitä to do -listaa :D Doulahan on vähän sama kun se, että muissa maissa valitaan itse kätilö/synnytyslääkäri, jonka kanssa sitten edetään koko raskaus ja synnytys. Täällähän se ei ole mahdollista, eli onneksi on doulat. Ensisynnytys on (tai ainakin itselle oli) sen verran hämmentävä kokemus, että on ihan hyvä jos paikalla on joku joka on tilanteen tasalla, kun itse liitelee jossain aivan muissa sfääreissä :)

  • Reply Pumpulipallero Friday, January 13, 2017 at 16:12

    Meille syntyi heinakuussa vahan vajaa 4kg poika ilokaasun avulla. Suosittelen :) synnytys oli mahtava kokemus eika jaanyt negatiivista sanottavaa. Tosin suurena tukena ja apuna oli oma mies. En varmaan olisi ilman hanta selvinnyt. Tarkkaili ruutua,missa nakyi supistukset ja sanoi milloinka ottaa ilokaasua. Siitahan ei siis hyotya jos kokoaika hengittelee. Ponnistusvaiheessa en ilokaasua kayttanyt,jotta pystyin kontrolloimaan ponnistusta (ettei repee paikat). Sattui myos upea synnytystiimi joten mahtava kokemus :) muutamalla tikilla selvisin.

    Itsella ei synnytys ollut mielessa kuin vasta viimeisina viikkoina. Sita ennen en asiaa pahemmin miettinyt. Tietenkin hyva ottaa asioista selvaa vaikka asiat ei valttamatta mene suunnitellusti.
    Doula varmasti osaa auttaa kysymysten kanssa :)

    • Reply Pumpulipallero Friday, January 13, 2017 at 16:25

      Ja siis omassa synnytyssuunnitelmassa oli mahdollisimman vahainen kipulaakitys. Olin kuulema miehelle sanonut kunnon supistusten alkaessa etta ei muuta kuin sarkylaaketta. No onneksi kumminkin paadyin ilokaasuun (ei jaa kroppaan,eika vaikuta vauvaan). Tietenkin tilanteen vaatiessa tekee mita pitaa.
      Olisin halunnut kokeilla vesisynnytysta mutta se kylla unohtui siina vaiheessa kun kunnon supistukset alkoi. En tieda olisinko edes pystynyt kavelemaan :p muistan etta vessassa kavin ja tuntui etten paase enaa ylos pontolta :D
      Ja kun supistukset koveni niin en tykannyt miehen kosketuksesta vatsalla/hieronnasta (joillekin se auttaa).
      Synnytin siis Englannissa.

      • Reply Pumpulipallero Friday, January 13, 2017 at 16:30

        Ja supistusten alkaessa jumppapallo paras apu :) sen paalla pompin sen reilun vuorokauden kun oli supistuksia ennen sairaalaan lahtoa. Onneksi sairaalassa oli myos yksi jota hyodynsin.

  • Reply Litau Friday, January 13, 2017 at 17:04

    Täytyy ihailla sinun perehtymistäsi asioihin etukäteen! Itse olin suunnitellut etukäteen sen, että todellakin haluan kaikki mahdolliset kipulääkkeet. No siinä vaiheessa kun mies sai mut vihdoin suostuteltua lähtemään sairaalaan, ei mitään kivunlievityksiä pystytty enää oikein antaa :D. Ilokaasua sain, mutta vauva syntyi niin vauhdilla, niin kaasun hengittäminenkin jäi. Melkoinen kokemus, mutta onneksi oli nopea synnytys, olin nimittäin varautunut kuulemiini ensisynnyttäjän 20h tuskiin…tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen, osaavissa käsissä olet varmasti :)

  • Reply Tinde Friday, January 13, 2017 at 19:36

    Minä synnytin perätila vauvan alakautta ja minulle tehtiin eppari tuosta syystä. Se vain oli pakko koska pieni oli niin tiukasti päästänsä kiinni, vaikka peppu olikin “raivannut” jo tilaa. Minulta ei asiaa siis kysytty edes (en ainenkaan muista?) ja mies havahtui vaan että saksillako se leikellään..

    Tuli yhteensä 4 tikkiä, kahdessa kerroksessa eli selvisin tosi vähällä. Menetin vertakin todella vähän koko synnytyksen aikana.

    Eppari parani hienosti, oli kyllä arka vielä puolenkin vuoden päästä mutta nyt vuosi synnytyksestä enkä muista sen olemassaoloa.

    Synnytys oli elämäni paras kokemus, enkä malta odottaa että pääsen kakkosta synnyttämään! :) Meitä on moneen junaan ;)

  • Reply Moona Friday, January 13, 2017 at 20:23

    Kiitos tästä tekstistä! Olen aiemmin ajatellut doulan olevan höpöhöpöhippitouhua sen enempää siihen edes perehtymättä. Kerrankin oli mukavaa huomata olevansa aika urpo :D Kuulostaa älyttömän hyvältä toiminnalta!

  • Reply Katri Friday, January 13, 2017 at 22:54

    Hei Anna. Me synnytyssalin kätilöt ollaan oikeasti tosi asiantuntevia synnytyksen suhteen. Luotetaan toki paljon lääketieteellisiin näkökulmiin, kun sairaalassa ollaan, mutta tottakai fysiologinen synnytys on aina kirkkaana mielessä. Varmasti on olemassa ihania, asiansa osaavia ja synnytyksen moneen eri osa-alueeseen perehtyneitä doulia, mutta monella on myös valitettavan paljon puutteita tai virheitä tiedoissaan. Lievityksistä/toimenpiteistä/synnytyksen vaiheista puhutaan väärillä nimillä tai niistä annetaan väärää tietoa tai ne menevät sekaisin. Herkästi aletaan peilata omia kokemuksia tai aiempien asiakkaiden kokemuksia nykyiseen asiakkaaseen. Nämä ovat muutaman vuoden kokemuksen perusteella tehtyjä havaintoja synnytyssalista.
    Minusta on kätilönä ihana luoda yhteys synnyttäjään ja tämän tulihenkilöön tai tukihenkilöihin. Toki, jos doula ja synnyttäjä ovat tehneet sopimuksia, että doula puhuu synnyttäjän/perheen puolesta ja kertoo perheen toiveet, se on ok, mutta aina haluaisin puhua suoraa synnyttäjälle ja kysyä tältä miltä tuntuu, missä tuntuu, miten jokin asia auttaa jne. Ihanteellista olisi myös, että synnyttäjä vastaa itse esittämiini kysymyksiin, koska silloin koen pystyväni paremmin auttamaan. Joskus doula on ns “varastanut show’n” ja yhteistyö perheen kanssa on muuttunut todella vaikeaksi synnytyssalissa, koska tuntui siltä, että doula määräsi tahdin -ei synnyttäjä.
    Mutta siis. Toivon, että teidän doulat ovat ammattitaitoisia ja saat heiltä sen avun, mitä tarvitset! Toivon myös, että pidät mielesi avoimena meidän synnärin kätilöiden suhteen, ollaan oikeasti siellä ihan teitä varten ja pyritään selittämään asioita ja vastaamaan teidän kaikkiin kysymyksiin!!

  • Reply lin Monday, January 23, 2017 at 20:53

    Minä synnytin jakkaralla ja haluan sanoa varoituksen sanan siitä. Niin kivaa kuin se painovoiman apu vauvan syntymiseen onkin, niin mikäli ponnistusvaihe pitkittyy, harkitse muitakin asentoja. Itse ponnistin puolisentoista tuntia (vauvan asentovirheen vuoksi) jakkaralla ja seuraavan päivänä koko alakerta oli ihan järkyttävän turvoksissa! Jalkojen välissä oli kuin joku iso turvonnut limppu vaan. Järkyttävä turvotus ja myös järkyttävät pukamat on luvassa jos siinä jakkaralla ponnistaa pidempään. Kotiutuskeskustelussa (eri kätilö kuin synnytyksessä) kätilö luki että olin pitkään jakkaralla ja naureskellen vaan heti kysyi, että tuliko pukamat ja turvottaako. Olisi joku mun mielestä voinut vähän varoittaakin asiasta vaikka siinä vaiheessa kun siinä jakkaralla olin jo tunnin ollut….

  • Reply TS Tuesday, January 31, 2017 at 13:39

    Minä synnytin ensimmäisen lapseni jakkaralla. Minulle jouduttiin tekemään tuolloin eppari synnytyksen nopeuttamiseksi, kun vauvan sydänäänet alkoivat heiketä. Eppari oli kivulias pitkään ja istuminen ensimmäiset pari viikkoa melko mahdotonta. Toinen poika syntyi imukuppiavusteisesti selällään, mutta epparia ei tarvittu. Repeämiäkään ei tullut juuri ollenkaan. Ei siis kannata pelätä myöhempää, vaikka eppari jouduttaisiinkin leikkaamaan.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post