Listoja listoja

6937c0243cd31061959ff7c1f1b195f7

Päivän fiilis: Iloinen ja hyväntuulinen
Päivän painonnousu: + 4 kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä
Päivän viikot: 27 (no melkein)
Päivän olo: Liitoskivut vähä kiukuttelee ja alaselkä jumissa pitkästä istumisesta, mutta muuten sangen 10/10.
Päivän malttamattomuus: Viimeinen kolmannes, ala jo!

Asioita, joita mulla on ikävä tässä vaiheessa raskautta: 

Lohi. Vaikken edelleenkään natseile ravintolassa ja tenttaa lohen alkuperää, syön sitä ehkä 90 % vähemmän ku normaalisti. Uunilohi tökkii jostain syystä (ehkä sen takia, että se on niin läpikypsää, että Saharakin on kosteaa verrattuna) ja jäljelle jää oikeastaan lämminsavulohi tiskiltä. Mä rakastan kylmäsavulohta, ja tilaan aina kahvilassa tms. lohileivän kylmäsavulohella. En oo nyt puoleen vuoteen syöny kylmäsavulohta, ja voisin ehkä tappaa mun perinteisestä fetajuusto-paprika-avokado-kylmäsavulohi -sekoituksesta.

Mahallaan makaaminen. Mulla on tästä kehitettynä tällainen oma versio, jossa makaan saatanan vinkuralla ja sitä ei voi huvikseenkaan sanoa mahallaan makaamiseksi. Siinä on tavallaan rintakehä melkeen mahallaan, mut sit keskikroppa vinkurassa sivuttain. Mut mitä mä antaisinkaan siitä, että voisin mennä pitkän istumispäivänjälkeen mahalleen makaamaan sohvalle, jalat ilmaan ja naputtelisin menemään. Mut ei. Mä pystyin vielä makaa mahallani aika pitkään, tässä on ehkä 5-6 viikkoa ollut vasta niin, että se ei vaan enää toimi.

Istuminen, joka ei jumiuta jotakin. Istun tuolilla pöydän äärellä ergonomisesti, niin johan tökkii nivusissa ja alkaa ärsyttää sellanen epärento asento. Jos istun jalat edessäni sohvalla läppäri sylissä, selkä alkaa huutaa hoosiannaa hyvin nopeesti. Puhumattakaan siitä, miten omituinen tunne on, kun tissit osuu vatsaan. Oikeesti, tää on tosi weird :D Siitä asti ku maha nousi “ylös”, musta tuntuu tosi koomiselta, aina ku istun. Mulla on oikeesti aika lyhyt selkä, ja tuntuu, että nyt mun keskivartalo on vaan yhtä mahaa. Jonka päällä tissit makaa :D 

Kokonaisen yön nukkuminen. Mä oon nukkunu pariin kuukauteen yhden yön melkein kokonaan. Silloin heräsin 7.03 (kello soimassa 7.40 vasta) siihen, että mua sattu aivan saakelisti alavatsaan. En ollut poikkeuksellisesti herännyt pissalle, ja tuntui, että mun rakko oikeesti hajoaa.

Kumartelu ja varpaita kohti venyttely. Mä en enää yllä niihin kivuttomasti :D Kävin tossa viikko pari sitten ottamassa geelilakkauksen ja pedikyyrin varpaankynsiin. Sellanen kestää mulla aina sen pari kuukautta helposti, nii ajattelin mennä moisella loppuraskauden. Mulle varpaiden lakkaaminen on muutenki välillä haaste (koska pitkät jalat ja epänotkea akka), mutta siis nyt ihan naurettavaa. Jo nyt. En ees uskalla ajatella, mitä tapahtuu tossa parin kk päästä.

Brie-juusto. Hirvee himo.

***

Asioita, joita mulla ei yllättäen olekaan ikävä: 

Sushi. Siis joojoo, söisin sitä mielelläni, mutta yllättävää kyllä, en oo ollu yhtään helisemässä. Ei ole oikeastaan edes pahemmin tehnyt mieli.

Punaviini. Tai mikä tahansa viini. Ei vaan maistu, ei yhtään. Alkuraskaudessa vielä sipaisin silloin tälloin miehen lasista maistiaisen jostakin ravintolaviinistä tms. Jouluna maistoin kuulemma tosi hyvää viiniä sipaisun, ja totesin, että ei kiitos. Maistuu kaikki jotenki etikkaiselle ja oudolle. Ei tee yhtään mieli. Olin ihan varma, että tää tekee pahaa. Mut vaikka oon vetäny kovia juustoja tässä joulunkin aikana useesti, ei oo ees tehny mieli viiniä seuraksi.

***

Asiat, jotka on ihan superjees: 

Maha. Koskaan ei tavii miettiä, että näyttääkö maha vähän pömppikselle, koska se näyttää sille aina :D Ja ihan sallitusti. Eipähän tarvii ressata.

Menkattomuus. Ai että. Ei ole ikävä.

5-25

Mun mielihalujen top3-lista: 

Kiwi. On ihan naurettavaa, kuinka paljon mun tekee mieli kiiviä. Syön niitä ehkä 4-6 päivässä ihan vähintään. Toivottavasti se ei oo liikaa :D Voisin vetää niitä koko ajan. Oon aina tykänny kiivistä, mut en nyt ehkä yhtä kahta enempää niitä oo koskaan syöny kerralla. Nyt syön päivittäin kulhollisen :D

Maito. Mä en normaalisti juuri ikinä juo maitoa ihan muuten vaan. Pullan ja keksien kanssa tai kahvissa. Nyt vedän sitäki kevyesti litran päivässä. Mut aina vaan ja ainoastaan rasvaton luomumaito. Muu ei käy.

Suolakurkut. Ei maustekurkut. Ei purkista. Ainoastaan hevi-osastolta Myrttisen valkosipulisuolakurkkuja tms. venäläisiä suolakurkkuja. Niitä sit vaikka koko saavillinen.

+ BONUS: taikina. Kaikki pullat, pizzat jne. Vauva tykkää taikinasta. Erityisesti munkkitaikinasta. Edelleen.

Mun mielihalujen bottom3-lista: 

Liha. Oon viittä vaille kasvissyöjä. No okei, en nyt lähellekään, mut kyllä täällä aika kasvispainotteisesti mennään. Yleensä poimin ruoasta kaikki lihat ja kanat sivuun. Niinku esim. äidin kaikista herkkukeitoista. Tai pizzasta pari päivää sitten. Poikkeuksena naudan jauheliha. Se ei ärsytä :D Ja meetvursti. Mene ja ymmärrä tätäkin sitten. En oo syöny ees wingsei pariin kuukauteen. Now this is weird, I tell you.

Munakas. Hyi yäk. Keitetty muna menee ihan hyvin, mutta kananmuna kaikessa paistetussa muodossa on ihan superyäk.

Salaatti. Paprikat, tomaatit, kurkut jne. Bring them on. Salaatti? Out. Voin syödä rucolaa ja pinaattia. Ei kiitos muulle.

shaving

Asia, jota en olisi koskaan osannut kuvitella: 

Vauvan liikkeet. Tietty kaikki puhuu niistä ja kuvailee niitä, mutta ei niitä oikeasti voi kuvailla. Granted, välillä se möyriminen tuntuu siltä, että ois vaan tosi pahoja ilmavaivoja, jotka on tossa etuvatsalla :D Ja välillä on kyseenalaista onko OK juosta välillä vessaan vaan todetakseen, että sinne ei ole mitään asiaa, mutta kun jonkun pieni jalka tai käsi tai pää kävi vähän kovempaa äitin virtsarakolla ja aiheutti sellaisen fiiliksen. Mutta noin niinku 99 % ajasta niitä liikkeitä ei vaan vieläkään voi lakata ihmettelemästä. Mä oon nyt tuntenu liikkeet aika lailla 10 viikkoa, ja vois kuvitella, että mä oisin jo kyllästynyt tai edes tottunut. Mut ei. Jokaikinen kerta sitä on jotenkin niin iloinen. Joka kerta se tuntuu yhtä ihmeelliseltä. Oon alkanut tulemaan siihen johtopäätökseen, että se raskauden “hehku” on juurikin niistä liikkeistä lähtevää. Koska mulla ainakin on aamusta iltaan ihan idioottionnellinen olo. Vauva on tosi vilkas ja liikkuvainen tapaus, ja vielä nyt kun sillä on paljon tilaa liikuskella, niin se möyrii tosi paljon. Joka kerta se hymyilyttää ja ilahduttaa, eli tuloksena oon iloinen ja onnellinen koko ajan. Vaikka ois mikä tilanne, työstressi, paljon tekemistä, hääkiireitä tms. niin sieltä se vaan pieni ponkaisee itselleen vauhtia tai monottaa menemään, ja kaikki on maailmassa juuri niin kuin pitääkin.

Mun olisi pitänyt arvata, että..

… musta tulee vähän hysteerinen raskauden aikana. Eikä minkään muun ku pelkojen suhteen. Oon muutenki välillä vähän pelokas jostakin syystä. Kun en oo samassa paikkaa yötä, miehen täytyy laittaa viestiä kun on kotona, että on päässyt turvallisesti perille. Tai siskojen, jos ne on myöhään jossain. Jos kaveri lähtee myöhään meiltä, sen pitää laittaa viestiä, että pääsi ehjin nahoin kotiin :D Ja vaikka oon aina ollu vähän ylihuolehtivainen / pelokas, mulla ei ole koskaan ikinä ollut näin vahvaa menettämisen pelkoa. Miehen, vanhempien, siskojen jne. Mulla on niin mielettömän ihanat ja rakastavat suhteet moneen eri ihmiseen, ja pelkään, ettei mun vauva saisi koskaan tuntea heitä. Joka ikinen ilta käyn nukkumaan ajatellen, kuinka helvetin onnekas ja onnelinen mä olenkaan ja heti iskee pelko persuksiin. Ei ihminen voi olla näin onnellinen, ei se voi saada näin paljoa. Kun en ole uskovainen, niin en oikein tiedä kenen kanssa käyn kauppaa välillä iltaisin, mutta mielessäni välillä käyn pientä kauppaa, että okei, vie kaikki materiaalinen omaisuus tai oikeestaan joku einiintärkee ruumiinosakin on ihan fine menettää. Ehkä joku vastoinkäyminen töiden suhteen tai jotain sellaista, mutta anna mun kaikkien rakkaiden olla OK ja anna mun pitää ne. Yritän aktiivisesti olla ajattelematta tätä asiaa eikä se nyt mitenkään mieltä hallitsekaan, mutta välillä huomaan, että kelat lähtee rullaa liian aktiivisesti ja oon putoomassa pelottavien ajatusten mustaan aukkoon. Esim. kun mies oli kipeä, ja luin sydänlihaksen tulehduksesta ja sain hirveen itkuhepulin. I blame the pregnancy hormones.

… vauvan sukupuolesta lyödään vetoa :D Ihan oikeita vetoja. Tällä hetkellä mies ja iskä vs. äiti ja sisko. Arvatkaa vaan, kumpi ryhmä lyö kumman puolesta vetoa :D Mekkohepene-söpöydestä huolimatta kallistun itse ehkä enemmän poika-aavistuksen puolelle, mutta toisaalta ympärillä on myös dead certain tyttöveikkaajia.

***

Yllättävää, mutta kivaa: 

Mä en enää palele. Mulla on yleensä aina kylmä, mut nyt mulla on yleensä koko ajan ihan lämmin.

Maha on tosi kiva alusta ruoalle sohvalla istuessa. Kätevää.

Energiaa piisaa. Mulla on ihan sikana energiaa. Sillonki ku oon nukkunu ihan vaan viis tuntia yössä. Niinku esim. viimeiset kolme yötä putkeen. Silti jaksan kukkua aamukahteen ja puuhailla koko ajan jotain.

Tasaisuus. Mähän en siis ole koskaan ollut tasaisen varma ja mukavan hempeä, vaan aika temperamenttinen ja helposti äärilaidoista toiseen menevä. Mä oon raskaana ollut paljon tasaisempi. Oltiin miehen kanssa molemmat varmoja ennen raskautta, että tästä tulee jännittävää aikaa. Olin ihan varma, että musta tulee hormonihirviö. Mies lupasi ennen vauvahanketta, että lupaa rakastaa, vaikka kilahtelisin mitä ihmeellisimmistä asioista, ja lupas hakea 24h ABCltä mitä vaan jos mun tekee mieli, vaikka keskellä yötä. En oo joutunu vielä kertaakaan ajeluttamaan miestä jonku mielihalun perässä, ja oon ollut ihan omituisen rauhallinen. Muutamaa hirveetä liikuttumista lukuunottamatta mä oon ollut kaikkea muuta kuin se hormonihöyryinen raivotar, joka olisin voinut olla. Ainakin niissä pahimmissa kuvitelmissani.

Yllättävää, mutta ei-kivaa: 

Baby brain on iha oikeesti totta. Mä haluaisin kiitos mun 100 % aivokapasiteetin ja muistin takaisin. ASAP.

Psst!! Huomenna doula-juttuja :)

Related Posts

25 Comments

  • Reply Laura Wednesday, January 11, 2017 at 20:20

    Hei toi punaviinijuttu on jännä. Rakastan hyvää punaviiniä ja yritin myös raskauden aikana maistella välillä miehen lasista. Hyi. Maistui aina just ihan etikkaiselle. Ja mulla kesti raskauden jälkeenkin pitkään että aloin taas tykkäämään punaviinistä! Okei ehkä kuukausi, eli siis pitkään :D ja nauti menkattomuudesta nyt, itse ainakin sain jälkivuotona nuo 9kk puuttuneet menkat kerralla kuitattua :D

  • Reply Janeem Wednesday, January 11, 2017 at 20:23

    En oo lapsia hankkimassa moneen vuoteen, mut nää sun postaukset on vaan niin super mielenkiintoisia!! :)

  • Reply Allu Wednesday, January 11, 2017 at 20:31

    Hahaa osaan samaistua niin moneen asiaan! Mulla himotuksia oli myös kiiwit (mutta oikeestaan vaan keltaiset)! Sen lisäks oli perunapiirakat ja kylmä kaakao 😂 Ja musta muuttui myös tosi tasainen raskauden aikana. Oon aina ollut tosi tempperamettinen ja oikein super fiiliksellä kaikkeen tarttuva, mutta raskaana ollessani löysin jonkun ihme sisäisen zen-moden, ja en tuntenu lähes koko raskauden aikana ollenkaan suuttumusta, raivoa ym. Äiti ja mies sanoi, että musta on tullut lammas… ja tilanne on pysynyt aika samana syntymänkin jälkeen 🤔 Saa nähdä kääntääkö seuraava raskaus kelkan taas ympäri 😂 Ja muistan hyvin tuon menetyksen pelon! Itse koin samaa lähes päivittäin ja etenkin iltaisin. Ja itselläni ainakin se on pahentunut lapsen syntymän myötä… Joka ilta on äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen, mutta samalla alkaa ahdistaan ja pelottaan ja se tunne mitä sitä lasta kohtaan herää on hirveetä tavallaan. Joskus ennen lapsen olemassaoloa jos satuin miettiin miehen tai jonkun perheenjäseneen menettämistä, alkoi automaattisesti itkettämään ja ahdistamaan. Nykyään kun miettii oman lapsen menettämistä, on valmisuhraamaan kenet tahansa muun (vaikka miehen) sen lapsen edestä. Ei tämmösiä tunteita voinut ees kuvitella tulevaks. Ja boobs touching belly; creepiest feeling ever 😂

  • Reply Allu Wednesday, January 11, 2017 at 20:49

    Oon myös raskaana (viikolla 12) ja multa neuvolatäti kielsi kaikki leikkeleet, myös meetwurstin. Syynä koska ei oo kypsennettyä lihaa vaikka niin voisi olettaa. Samoin kun kaikki savustettu, koska savustaesssa ei lämpötila nouse tarpeeksi. No, normaalisti en edes syö leikkeleitä mutta tottakai nyt raskaudessa himottaa just toi meetwursti aivan hulluna, samoin jouluna lämminsavulohi.. Lämmitin sen sitten uunissa 70 asteeseen :D

    Käykö sulle niin, että himoitset jotain ruokaa, syöt kerran ja sitten et voi ajatellakaan sitä hetkeen? Voi olla että mulla johtuu vielä alkuraskauden kuvotuksesta joka on läsnä 24/7 mutta alkaa ruuat loppumaan jo kesken…

  • Reply Johanna Wednesday, January 11, 2017 at 21:05

    Mulla on ihme kyllä käynyt samalla tavalla, nimittäin normaalisti olen ehkä hieman äkkipikainen tai jääräpäinen ja niinkuin avomies ja sisko sanoo erittäin ehdoton, mutta nyt raskausaikana olen ollut erittäin rauhallinen ja tasainen (jopa niin tasainen mieleltäni, että avomies sitä oikein ääneen ihmetteli, eikä mua ees ruvennut ärsyttämään😂). Ihanaa lukea sun vauvakuulumisia, kun samalla itse voi miettiä omaa raskausaikaa, on se niin ihanaa ja ihmeellistä aikaa. Kohta tää on mun osalta ohi sillä enää 2 viikkoa esikoisen laskettuun aikaan. Innolla odotan jo vauva-arkea. Tsemppiä loppuraskauteen ❤

  • Reply Sofia Wednesday, January 11, 2017 at 21:13

    Voin kertoa että baby brain ei jää synnärille. Terveisin 5 kk:n ikäisen vauvan äiti, joka ei muista mitään :D
    Onnea naimisiin menon johdosta ja tsemppiä loppuraskauteen!
    Olen lukenut sun blogia jo vuosia mutta nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa. Viihdyn sekä Mungolifen että Mungobabyn parissa, jatla samaan malliin :)

  • Reply Karoliina Wednesday, January 11, 2017 at 21:15

    Hei, ei oo reilua toi sun painonnousu! :D täällä rv 28 menossa ja painoa tullu 15 kg. Ei naurata ja mahaki näyttää siltä kun ois jo viimiset viikot menossa. Kauhistuttaa miltä mä näytän 10 viikon kuluttua :) mutta tutuilta kuulostaa kaikki listaamasi asiat, ihanaa vertaistukea! Ja paljon tsemppiä vielä viimisille kuukausille :)

  • Reply Jenna Wednesday, January 11, 2017 at 21:17

    Minäki niin odotan, että voin taas nukkua mahalleen. Nukun aina normaalisti mahalleen ja nytnon ihan kauheeta ku ei voi. Esikoisen kohdalla ajattelin heti synnytyksen jälkeen, ettö ihana ku voi taas nukkua mahalleen, mutya paskat: tisseihin sattu ja paita oli litimärkä :/ Ja menkattomuus oli ihanaa! Mulla ei ollut kahteen vuoteen menkkoja. Ensin raskausaika ja sitten vielä imetysaika ( mun menkat alko vasta kun lopetin imetyksen ja imetin yli vuoden) :)

  • Reply Anette Wednesday, January 11, 2017 at 21:45

    Raskausdementia on jees, kuvittele kun et oo 1,5v nukkunut yhtäkään kokonaista yötä. :D Vähän jännitti syksyllä palata töihin näillä aivoilla, vieläkään en ihan täysillä käy! Toi oli muuten jännä että oli niin tasanen mieliala raskausaikana, ei ollut sitä ennen eikä oo enää. ;) Voi että mikä vauvakuume, kun tää mun pienin”vauva” täyttää keväällä jo 2v.

  • Reply Heli Wednesday, January 11, 2017 at 21:49

    Jee, uusi päivitys ja heti huomenna lisää! Mun mielihalut: no just tuo inhoamasi munakas ja sit tää Mungobaby ♡

  • Reply elli Wednesday, January 11, 2017 at 22:05

    Oon ite vasta siirtymässä tokalle kolmannekselle ja innolla odotan just tota selkeän mahan ilmaantumista:) Ihan hassua miten sitä odottaakaan, että saa “ison mahan”. Tää alkuturvotus on vielä niin kaukana raskausmahasta mutta toisaalta ei herätä epäilyksiä kun moni muukin tuskastelee joulun jälkeen turvotuksesta:)

    Tutulta kuulosta maito ja suolakurkut fanitus. Aiemmi ostin jotai perusmaitoa ja tuntuu et nyt raskauden myötä tuntui tosi luonnolliselta alkaa heti ostaa luomua. Tuntuu myös muuten et tulee ostettua kaikkia terveellisiä kalliimpia ruokia mitä ei yleensä arkena ostaisi kun ajattelee et syö “vauvaa varten”. Nuo irtosuolakurkut oli kyl mulle kans alkaa must joka kauppareissulla mutta ikävä kyllä tän jäätävän hajuaistiherkistymisen myötä en oikein kestä enää sitä etikan hajua. Ihan ku ois vainukoirana liikenteessä ku haistaa ihan kaiken ja ihan liian vahvasti:)

    Ois kiva lukea lisää sun postauksia raskausajanvaatejutuista esim. ootko käyttänyt omia housuja jatkopalalla tai miten pitkään uskaltaa käyttää omia vaatteita ettei ne veny. Ja oikeestaan nää kaikki raskauteen liittyvät postaukset on kyl tosi kivoja lukea:)

  • Reply Reetta Wednesday, January 11, 2017 at 22:50

    Hei tää lista oli ihan paras! Näitä kun jaksaisi vääntää koko raskauden, varsinkin siinä ekalla kolmanneksella kun himot ja yökötykset vaihteli nopeaan tahtiin :) Muista asioista yritän tehdä listoja, me tullaan muuttamaan ensi vuoden aikana 2x eri maiden välillä niin pakko handlata kaikki. Täällä mennään viikolla 15, eka kunnon pakko-saada-himotus kohdattu ja se on alkoholiton olut! Ennen raskautta en todellakaan pitänyt oluesta, mutta nyt kun vettä tulee juotua about järven verran päivässä niin kaipaa muitakin makuja! Sokerilimsat ja diet coke on mulle ehdoton ei (koska niihin jään koukkuun), joten bisse it is! Ajettiin ympäri kaupunkia kun Whole Foods petti eikä valikoimissa ollut holittomia (miten muuten VOI olla et raskausaikana Jenkkien kauppatarjonta tuntuu paskimmalta ikinä). Onneks löyty, sai raskausmuija kaljaa!

    Sun blogi on ihana, tätä on niin kiva seurata kun tulee vähän jäljessä :D Toista blogiasi oon lukenut alusta asti huhhuh! Siitä taas on ollut vuosien varrella paljon iloa :)

    Laitan linkin vielä omaan blogiini jos joku menee samoilla viikoilla ja haluu lukea ja vaihtaa ajatuksia :)
    http://www.lily.fi/blogit/brigadoon

  • Reply Nita Wednesday, January 11, 2017 at 23:11

    Hei Anna, voitko jossain vaiheessa kertoa myös mitä rasvoja olet käyttänyt raskauden aikana mahaasi, jotta välttyisit raskausarvista. Kuinka monta kertaa täytyy rasvata, onko jnt tiettyä rasvaa mitä on hyvä käyttää ja mitä paikkoja kannattaa rasvata (esim maha, rinnat, muuta?)

  • Reply S Wednesday, January 11, 2017 at 23:16

    Oh yesssss muistan edelleen sen tunteen, kun eräänä aamuna istahdin aamupalalle todetakseni, että sen lisäksi että tissit lepäsi mahan päällä, lepäsi myös maha reisien päällä. Fuuuuuck että oli hehkee olo!
    Nyt tuo pieni ihme on jo 1v3kk, eikä menettämisen pelko tai baby brain oo edelleenkään kadonnut mihinkään. Sitä odotellessa. Niin joo, eikä sitä paistettua kananmunaa pysty syömään vieläkään.
    Tykkään lukea näitä sun postauksia, kun omasta raskaudesta tosiaan yli vuosi aikaa, mutta paljon samanlaisia tuntemuksia muistuu mieleen kun mitä käyt läpi :)

  • Reply Rouva H Wednesday, January 11, 2017 at 23:18

    Olipa kiva postaus. Itselläni alkoi juuri kahdeksas raskausviikko! :)

    Olitko muuten tietoinen, että metvurstia ja salamia ei suositella raskauden aikana käytettäväksi? Tuli tuosta lihaosiosta mieleen. Tosin, itse oon ehkä ylitarkka näissä. :D

  • Reply Heidi Thursday, January 12, 2017 at 01:39

    Olipa mielenkiintoinen postaus! Näitä on kiva lukea:)

  • Reply Paula Thursday, January 12, 2017 at 06:45

    Brie-juustosta puheen ollen… Mä söin koko raskauden ajan ihan normaalisti KAIKENLAISIA juustoja. Koska toi “juusto-kielto” koskee käsittääkseni vain pastöroimattomia juustoja ja Suomessa kaikki maitotuotteet pastöroidaan. Kysyin neuvolasta tästä, että onko ok syödä pastöroituja juustoja vaikka ois kuinka pehmeitä, niin sanoivat, että kyllä on ok :)

  • Reply Nina Thursday, January 12, 2017 at 12:13

    Mun tyttö on 16kk ja mulla on vieläkin babybrainit. Kuulisit vaan kun toisten äitien kanssa keskustellaan (varsinkin me joiden lapset nukkuu vähän huonommin edelleen), ei ihan kaikki sanat muistu mieleen ja samat asiat selostetaan tuhat kertaa :D

    Ja menettämisen pelko, se on edelleen mulla itelläni läsnä. Käyn öisin hiippailemassa ja kattelen tyttöä että hengittää kun käyn itse vessassa jne. Ehkä se helpottaa ajan kanssa, tai sitten muuttaa vaan muotoaan :)

  • Reply AnnaS Thursday, January 12, 2017 at 12:23

    Siis apua nyt palautu mieleen miten kauheeta oli, kun ei voinut olla mahallaan! Ja sit kun tyttö synty kiireellisellä sektiolla, niin leikkaushaavan takia ei voinu synnytyksen jälkeenkään moneen viikkoon olla kunnolla mahallaan. Se oli kyllä juhlallinen hetki kun tajus et hei nyt tää taas onnistuu! :D Ja tosta notkeudesta, kannattaa varautua siihen että muutaman viikon päästä et enää saa kenkiä jalkaan, vaan miehes saa itelleen siitä kunniatehtävän. :D

  • Reply Nimk Thursday, January 12, 2017 at 12:42

    Eikä, mun mielihalut ja “haluttomuudet” kuulostaa ihan samalta :D kiiviä menis vaikka rasiallinen päivässä. Punaista lihaa en joulua lukuunottamatta oo syönyt pariin kuukauteen ja kueltämättä kana ja kala alkaa vähän tökkiä. Keitetty muna leivällä on jees, mut pelkkä munan paistamisen haju oksettaa ja oon heittänyt nyt jo kaks salaattia roskiin, kun en vaan pysty sitä syömään. Mun salaatit koostuukin siis tomaateista, kurkusta, punasipulista, paprikasta ja oliivista :D

    Kiitos ihanasta blogista, täälläkin esikoista odotellaan, aika paljon jäljessä vaan teistä, mut kiva silti lueskella teidän menoa :)

  • Reply Satu Thursday, January 12, 2017 at 14:36

    Ihana postaus! :) Omalla kohdallani tunnistan kans näistä monta! Erityisesti tuo pelko, eikä se loppunu raskauden päätyttyä ja vauvan synnyttyä vaan kasvoi vaan ja on edelleen hyvinkin tuttu tunne…. Mutta normaalia, niin oon ymmärtäny! :)

    Se oli kans mulle positiivinen yllätys talviraskaudessa (kesällä taas ei niinkään) kun vilukissana ei tarvinnu palella kertaakaan, kun kantoi aina omaa pientä lämpöpatteria mukanaan <3

    Ja se kylmäsavulohi…tiedän tunteen ja otan osaa :D

  • Reply Mira Thursday, January 12, 2017 at 20:07

    Toi menettämisen pelko, vois olla sanasta sanaan mun kirjoittama. Lohduttavaa kuulla et jollain muullakin. Raskauden myötä mennyt ihan uusiin sfääreihin. Ihan on ollut pari melkein unetonta yötäkin sen takia. Niin onnekas olo ja niin järjetön pelko sen kaiken menettämisestä.

    Ja vatsallaan makaaminen, ikävä on! :D Ei kyl ollu yks niistä asioista mitä ajattelin tällee kaipaavani.

  • Reply Petra Friday, January 13, 2017 at 08:44

    Olen jo piiiiiitkään lukenut Mungolifea, välillä hieman on-off, mutta nyt taas hypännyt tiiviisti mukaan vauvauutisen myötä, paljon onnea! Itselläni on nyt puolivuotias tytär, joten vauvajuttuja on aivan ihana lukea :)

    Koskaan en ole kommentoinut, mutta nyt osui & upposi – nimittäin tuo menettämisen pelko! Ai herranjestas, en olisi koskaan osannut kuvitella millaisiin sfääreihin se voi mennä! Omalla kohdallani en niinkään ole panikoinut vauvan tai läheisteni hyvinvoinnista (näihin olin henkisesti varautunut), vaan omasta terveydestäni! Tuli jotenkin aivan puskan takaa, kun muutama kuukausi takaperin olin vain niin kertakaikkisen onnellinen, että yhtäkkiä päälle puski hirveä pelko ja ahdistus, että minulle käy jotain & menetän tämän kaiken – että miksi minulla olisi oikeus olla näin onnekas & onnellinen, kun lähipiirissäkin on tapahtunut ikäviä asioita, esim. sairastumisia, yhdelle jos toiselle :/

    Nyt helpottaa jo, mutta kieltämättä hieman säikäytti itseä, kuinka synkäksi ajatukset välillä menivätkään! Lohduttavaa tietää, etten ole ainoa, jota menettämisen pelko on jossain muodossa vaivannut. Mielestäni peloista kannattaa jutella läheisten kanssa, ainakin minulla tämä helpotti hurjasti :)

  • Reply Minävain Friday, January 13, 2017 at 21:32

    Haha muakin ällötti aikanaan liha ja mulla nimenomaan jauhelihan pelkkä näkeminen sai pahan olon. Myös riisin “haju” kuvotti?!?:D

  • Reply Ande Saturday, January 14, 2017 at 07:49

    Mulla oli sama huomio punaviinistä! En tiedä liittyikö se siihen että sen tiesi olevan väärää, vai maistoiko kroppa sen oikeasti erilaisena. Mielenkiintoista!

    Ja pieni huomio mahallaan nukkumisesta! Synnytyksen jälkeen tissit on niin isot ja kipeät ettei tuu mieleenkään nukkua mahallaan. Eli voipi hyvin olla että sitä joutuu odottelemaan vähän pidempään. Ylipäätään aika monet asiat ovet “kiellettyjä” vauva-aikana, mikä oli mulle ihan superyllätys.

    Oli hauska postaus, tällaisia on ilo lukea :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post