4D

Olin melko varma pitkän aikaa, etten halua 4D-ultraan. Olen jotenkin aina ajatellut, että vauvan näkeminen niin muhkuraisena ja hieman omituisena olisi minusta pelottavaa. Mutta kappas, tässäkin asiassa tuuliviiri käänsi mielensä, varsinkin kun rakenneultran jälkeen jäi hieman epävarma fiilis, ja halusin nähdä vauvan vielä uudelleen. Rakenneultrassahan ei ollut muuten mitään hätää, mutta kun pieni oli sykkyrällä ja koko ajan kädet ja jalat rintakehän edessä, niin aika pitkään jouduttiin kuvailemaan. Vaikka mua rauhoiteltiinkin neuvolassa myöhemmin, että ei sieltä rakenneultrasta ketään päästetä epävarmoin tuloksin, jäi minulle hieman rauhaton olo. Kun mies ei työmatkan takia päässyt mukaan rakenneultraan hän halusi kanssa vielä pientä nähdä, joten päätimme Helsingin reissullamme käydä vielä yhdessä ultrassa.

Mulle jäi niin hyvä fiilis ensimmäisestä käynnistämme Perhe Artella, että oli itsestäänselvää, että sinne suuntaamme toistamiseenkin. Ystävillänikin on paikasta niin hyviä kokemuksia, enkä ihmettele.

Tänään kävimmekin siis ihmettelemässä meidän reilu 25-viikkoista pientä, eikä hän tälläkään kertaa aiheuttanut pettymystä, vaan joogashow jatkui vaan :D

H25059

(Siellä hän on, pikkuruinen peukalo suussa!)

Tässä pientä esimerkkiä. Peukalo suussa, ja kaksinkerroin jooga-asennossa esittelemässä jalkaansa ♥ Kätilömme Heli on aivan ihana, ja naureskeli, että tätä hän rakastaa työssään eniten. Kun vanhemmat tulevat uudelleen muutaman viikon päästä, ja pääsee näkemään saman vauvanja tämän persoonan uudelleen. Heli naureskeli, että tämän hassun hän kyllä muistaa, että kasvua lukuunottamatta ei ole juuri muuttunut. Mahdollisimman hankala sykkyräasento, joka laittaisi huippujoogitkin kateelliseksi, alkaa olla tän beben tavaramerkki. Siellä hän lepäili istukkaa tai kohdunseinämää tyynynä käyttäen tai pogoili menemään hetkeksi suorana ja sitten taas omaan tuttuun sykkyrään.

Rakenneultrasta ei jäänyt mitään pelkoja sinänsä sisäelinten tms. suhteen, vaan ennemmin jäi arveluttamaan ne mitat. Jotenkin tuntui, että vauva antoi itsensä niin huonosti mitattavaksi, että itselle jäi hassu olo, vaikkei mitään syytä varmasti ollutkaan. Tänään Heli mittaili pikkuisen, joka antautui tällä kertaa parempaan asentoon, ja huolet hälvenivät. Parin päivän heitolla oikean kokoinen pieni, jolla on yllättäen perintönä pitkät jalat :D Vauvan reisiluumitta on nimittäin reilu viikkoa pidempi :D Ei mikään ihme, että jokaikisessä ultrakuvassamme tältä päivältä on jalka esillä. Milloin on polvi suussa ja nilkka otsalla (ihan oikeesti hei), milloin piti kädellä varpaista kiinni, milloin vei jalan suuhun. Ja kaikkea mahdollista piti imeskellä. Peukaloa, varpaita, napanuoraa… Hirvee touhotus päällä eikä mitään täydellisen hyviä kuvia saatukaan tuosta pikkutouhuajasta, kun koko ajan on napanuorasta ja raajoista lähtien kaikki mahdollinen peittämässä.

Oli kyllä aivan ihana katsella vauvaa kunnolla ja ajan kanssa. Oli hassua nähdä huulten mutristelua, vauva näytti peace-merkkiä (:D) ja teki kaikkea hassua. Oli ihan mielettömän suloista, kun vauva kävi nukkumaan istukka tyynynä kädet molemmin puolin päätä, ja tunnistin heti itseni asennosta. Niiltä päiviltä, kun vielä pystyin nukkumaan vatsallani siis :D

Kolmas kolmannes lähestyy vauhdilla, ja odotankin jo innolla pienen tapaamista. Jotenkin tuntuu, että hänet jo melkeinpä tuntee reaktioiden ja ultrien kautta. Vauva tykkää tai ainakin häkeltyy musiikista. Kävimme Lontoossa katsomassa musikaalia, ja aina musiikin muuttuessa kovemmaksi koko maha meni vauhdilla. Seuraavana aamuna kokeilimme laittaa kännykästä musiikkia ja tuoda mahan lähelle ja saimmekin seurata mahan päältä vauvan liikkeitä :) Kovaa siellä jo mennään!

Heli muisti, että emme halua tietää sukupuolta, joten katselimme lähinnä pienen päätä. Emme siis vieläkään tiedä, kumpi meille on tulossa. Lontoossa oikeasti kaduin hetken tätä päätöstä ensimmäisen kerran, siellä oli nimittäin aivan ihania vaatteita, mutta ne oli kaikki tosi selkeästi jomman kumman sukupuolen edustajille suunniteltu! Ehkä ihan hyvä, niin homma ei lähtenyt ihan käsistä. Pakko sanoa, että näin ultran jälkeen meille on molemmille tullut hieman poika-tunne. Jotenkin hän tuntuu meidän mielestä enemmän pojalta, en osaa edes sanoa miksi.

Voin edelleen lämpimästi suositella Perhe Artea kyllä kaikille! Mä olin kuullut paikasta jo ennen raskautta ystäviltäni, mutta varsinkin raskauden alkuvaiheessa törmäsin siihen monessa keskustelussa. Varhaisultraa tai “muutenvaan” ultraa varten paikka on täydellinen, sillä se on paljon edullisempi kuin lähestulkoot kaikki muut. Pahimmillaan ultrasta joutuu maksamaan parisataa euroa, kun varhaisultra Perhe Artessa on 74 euroa toimistomaksuineen. Palvelun eron huomaa myös selkeästi, sillä molemmilla kerroilla olemme saaneet ihan superhyvää palvelua, neuvoja ja vinkkejä. Käyntimme on olleet pitkiä ja olemme saaneet rauhassa tutustua vauvaan. Julkisella puolella laitteet eivät ole olleet läheskään yhtä hyviä ja olo on usein hieman kiirehditty. Suosittelen myös Heli-kätilöä lämpimästi, me olemme aina viihtyneet vastaanotolla! Voisin käydä moikkaamassa vauvaa vaikka viikottian. Heli on superihana ja lämmin ammattilainen, joka kertoo ja näyttää paljon ultratessaan, ja suosittelenkin kaikille odottajille tai tuleville odottajille lämpimästi kyseistä paikkaa :)

Voi että miten iloiseksi voikaan tulla, kun kohta on viimeinen kolmannes alkamassa, ja vauvalla kaikki hyvin. Nytkin se touhottaa menemään mahassa. Mahassa, joka ei muuten toivottavasti ota ihan mahdotonta kasvuspurttia tässä seuraavien parin viikon aikana. Sain nimittäin hääpukuni ompelijalta, ja vaikka siihen on varattu hieman kasvunvaraa, ei sitä ihan mahdottomasti ole :D Toisaalta, kunhan vauva kasvaa, niin aivan sama. Kyllä hätä sitten keinot keksii :D

0

Related Posts

34 Comments

  • Reply Jojo Monday, January 2, 2017 at 20:30

    Voi kirjoitat niin ihanasti hänestä ja raskausajasta! Olet kuin tehty jo äidiksi :)
    Aiheesta poiketen, oletko ajatellut kirjoittaa synnytyksest ja pelottaako se sinua? Asia on itseäni vähän vaivannut viimepäivinä enkä haluaisi että se pilaa odotusajan kun se voi olla myös näin ihanankeveää kuin sinulla!

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:46

      Kiitoksia :) Kyllä varmasti kirjoitan, ja kyllä se sillai terveellä tavalla hiema pelottaa, muttei mahdottomasti kuitenkaan :)

  • Reply Katja Monday, January 2, 2017 at 20:45

    Minäkin suosittelen Perhe-Artea. Kävimme kuopusta odottaessani Lahden toimipisteessä ja palvelu oli paitsi edullisempaa kuin muualla, myös todella hyvää. Koska meidän poika ei suostunut näyttämään kasvojaan ekalla kerralla saimme ilmaisen uusinnan viikon päähän.

    Ihana pallero teillä siellä kelluu ja aivan isänsä näköinen :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:47

      Joo, palvelu on todella perusteellista ja mukavaa, en voi muuta kuin suositella :)

  • Reply Hanna Monday, January 2, 2017 at 22:30

    Tulipas hassu olo kun postausta lukiessa ajattelin, että hyvähän se on kun pojalle tulee pitkät jalat. Sitten pari kappaletta pidemmälle lukiessani tajusin, että ettehän tekään tiedä sukupuolta ja hämmennyin ajatuksistani :D olin jotenkin ihan vakuuttunut että no kyllähän se poika on.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:47

      Niin, moni on tuosta kuvasta sanonut, että isänsä näköinen poika :D En tiedä miksi. Nyt kun oon kuvaa useammin kattonut, niin voi hyvin olla tyttökin mielestäni :D

  • Reply Niina Monday, January 2, 2017 at 22:58

    Meidän vauvaa 4D ultrattiin yläraajamuutoksen vuoksi reilu 10kertaa. Hänellä näkyi aina ultrassa peukku suussa. Vauvan syntyessä hän ei huolinut tutia vaan imee peukkua. Hän alkoi nukkua yöt heräämättä 2kk ikäisestä eteenpäin. Yöllä kuulen jos hetken tuhisee ja käy hereillä mutta laittaa peukun suuhun ja uni jatkuu. Nyt vauva on 10kk ja sama touhu jatkuu :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:48

      Oho, aikamoista! Pelkäätkö peukalosta vieroittamista? Olen jostain saanut sellaisen mielikuvan, että se voi olla tosi vaikeaa ja että peukalo voi olla kehitykselle haitallisempi kuin tutti. Mitä mieltä itse olet tästä? En tiedä siis asiasta mitään, olen vaan jostain saanut tällaisen käsityksen ja mietin, että onko tällä jotain haittapuolia?

      • Reply Niina Sunday, January 8, 2017 at 23:49

        Joo olen kuullut samaa. Tällähetkellä näin pikkuvauva-aikana se on helppo vaihtoehto mutta vieroittaminen on monien mukaan tosi vaikeaa. Tuttu opettaja sanoi että tietää monta tapausta jotka piilossa imee peukkua vielä alakoulussa. Olen nähnyt myös yhden lapsen jolla peukun kärki oli ihan litteä imemisestä ja kynsi olematon. Yksi tuttu sanoi myös että tutun lapsella oli etuhampaat kasvaneet vinoksi. Että saa nähdä miten tästä eroon vielä päästään. Toistaiseksi meillä imee vaan öisin, silloin kun on nälkä tai nukuttaa :)

  • Reply Laura Monday, January 2, 2017 at 23:41

    En kestääää <3 miten kova vauvakuume voikaan tulla jo, vaikka oma pieni poika onkin vasta 3kk! Tai oikeastaan jo 3kk, aika menee ihan liian äkkiä. Pieni herra on jo tuplannut syntymäpainonsa ja tämä äiti kyynelehtii joka kerta kun katsoo kuvia hänestä vastasyntyneenä. Nauttikaa joka hetkestä!

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:49

      Hahahah, voin kuvitella. Täytyy valokuvailla sitten vauvaa ahkerasti, koska aika menee varmasti supernopeasti :)

  • Reply Marja Monday, January 2, 2017 at 23:45

    Mun sisko odottaa lasta ja ainakin hänen kotipaikkakunnalla rakenneultra tehtiin Terveystalolla. Eli julkinen osti palvelun yksityiseltä. Siellä ainakin saivat olla rauhassa.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:50

      Joo, paikkakuntakohtaista. Täällä se tehdään KYSillä. Toki siis mekin oltiin siellä pitkään, puolitoista tuntia, koska vauva oli hankalalla tuulella. Mutta yleisesti ottaen neuvoloissa ultrat tuntuvat olevan tosi nopeita, eikä siellä saa samalla tavalla “tutustua” vauvaan :)

  • Reply Anette Tuesday, January 3, 2017 at 00:08

    Täytyy sanoa että kovasti 4D-kuvan perusteella olisi tulevan miehesi näköä pikkuisessa! Ehkä sieltä se poika tuleekin! Ihanaa loppuodotusta ja yritä olla stressaamatta ja huolehtimatta turhia :)

    • Reply Minna Wednesday, January 4, 2017 at 17:54

      Ihan samaa ajattelin minäkin! Siis, että pikkuinen on ihan isänsä näköinen :)

      • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:00

        Hahah, katsotaan katsotaan :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:51

      Niin, ja tokihan voi olla isänsä näköinen tyttökin :D Hauskaa, kun kaikilla on hyvin erilaiset tulkinnat vauvasta. Oma äitini on kanssasi samaa mieltä, anoppi taas sitä mieltä, että ihan äitinsä näköinen ja sukupuoliveikkauskin vaihtuu päivittäin :D

  • Reply Heli Tuesday, January 3, 2017 at 00:15

    Olipa mukava lukea kirjoituksesi juuri tänään, kun kävin itse varhaisraskauden ultrassa. Eli näin lapseni ihka ensimmäistä kertaa! Itku oli lähellä, kun hän käänsi nukkuessaan kylkeä. Niin inhimillinen pieni teko, että todella iski tajuntaani että mahassani on toinen ihminen. Ihania preggopäiviä sinnekin!

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:51

      Voi eiii, miten ihanaa :) Miten pitkällä raskautesi on? Me käytiin varhaisultrassa kun vauva oli 6+6 ja silloin hänestä näkyi tasan pieni papu, mistä ei erottanut mitään muuta vielä :) Voi miten nopeasti aika onkaan mennyt jo tuostakin :)

  • Reply Sarashe Tuesday, January 3, 2017 at 07:01

    Elätte kerrassaan ihanaa aikaa elämässä ja odotuksessa juuri nyt. Kaikesta päätellen osaatte myös nauttia juuri tästä hetkestä. Ja uusia ihania hetkiä on edessä, oijoi <3 Mukava palata näiden postausten myötä omiin muistoihin myös :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:53

      No niin on kyllä :) Ja se on yksi syy tälle blogille itse asiassa, kiva palata näihin ajatuksiin sitten myöhemmin, ja esimerkiksi jos joskus vielä toinen raskaus on ajankohtainen, pääsee fiiliksiä vertaamaan :)

  • Reply Tatjanal Wednesday, January 4, 2017 at 07:23

    Nämä vauvat on kyllä niin vekkuleita eivätkä yhtään ajattele äitejään! :D Meidän pieni oli myös niin kippurassa rakenneultrassa ettei kätilö päässyt ultraamaan sydäntä kunnolla ja saimme uuden ajan sitä varten. Jouluviikolla menin sitten uudestaan ultraan ja vieläkään kätilö ei nähnyt kaikkea sydämestä mitä olisi halunnut ja pääsin heti myös lääkärin ultrattavaksi. Lääkäri lopulta pitkän ultrauksen jälkeen löysi kaiken tarvittavan sydämestä, mutta koska se oli niin työn ja tuskan takana laittoi hän vielä kolmanteen ultraan kysiin. Tietysti tuossa vaiheessa jäi pieni pelko kytemään. Maanantaina kävin sitten kysissä ja tehtiin vielä kolmas rakenneultra ja kaikki onneksi on hyvin ❤️ Melkoinen kieppuja tuolla asustaa ja meillä ei näin neljännenkään ultran jälkeen ole kunnon kuvaa tyypistä 😂

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:00

      Ymmärrän hyvin tuon fiiliksen, meillä nimittäin oli koko rakenneultra aikamoista tuskaa. Onneksi sitten kuitenkin kahden kätilön voimin saivat mieluisat vastaukset, niin osasi hieman rentoutua :) Onneksi teilläki kaikki hyvin ja pääsette nauttimaan raskaudesta :)

  • Reply Suvi Wednesday, January 4, 2017 at 20:14

    Voi että ihana oli varmasti nähdä pikkuinen 4d:ssä! Itse en ole kertaakaan tuossa käyny vaikka onkin jo 3 lasta. Oishan se jännä nähdä jo masussa pienokainen nuin selvästi, kun eihän siitä normiultrasta saa mitään selvää:D! Teidän pienokaisella näyttäisi olevan samanlainen terävä leukaperä(vaimikäseon:D) kuin miehelläsi.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:01

      Hahah, voi olla, mutta pieni teki kyllä kaikkensa piilottaakseen leukansa meiltä :D Koko ajan oli jotain tiellä :D Ja olihan se ihanaa, on niin söpö tuo kuva, että haluan vaan tuijotella sitä koko ajan :)

  • Reply Mariae Wednesday, January 4, 2017 at 20:41

    Oi miten hän on suloinen. Minulle taas tulee jotenkin todella vahva tunne tytöstä. Ihan vain siksi, että olet aiemmin muistaakseni julkaissut ultrakuvan, jossa näkyi sivuprofiili. Minulle sanoi todella kokenut (20 vuotta työssään) ultraaja poikaani odottaessani, että pojat eivät yleensä profiilia näytä. Meidän vesselillä se ainakin oli totta. Jalkoväliään ja päälakeaan esitteli kyllä mielellään, kun taas isosiskonsa aina juurikin profiiliaan. Mutta tiedä näistä sitten :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:01

      Hahahaha, niin, näitä uskomuksia on niin paljon ja meillä ne menee tosi tarkkaan 50-50 :D Saa nähdä kumpi sieltä sitten päättää meille ilmestyä :)

  • Reply S Thursday, January 5, 2017 at 01:50

    Meilläkin tyttö esitteli profiiliaan ultrassa. :) Voi että, siitki on jo kohta kaksi vuotta aikaa.. Muistan, ku lääkäri ei antanut 100% varmistusta tytöstä, kun sanoi vaan, et tytöltä vaikuttaa ja olin ihan et äääää, mitä jos se onkin poika, ku kaikki vaatteet on valmiina tytölle, mut tyttö siellä sit oli. :D

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:03

      Haha, me ollaan hankittu kyllä aika unisex-juttuja, mutta on siellä sitten muutama tyttömäisempi ja muutama poikamaisempi juttu. Ei kai tuolla niin väliä, mihin sen pienen pukee :)

  • Reply Tinde Thursday, January 5, 2017 at 17:48

    Meillä taas poika esitteli kyllä pelit ja vehkeensä joka ultrassa, mutta profiilia sai hakea! :D

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:03

      Hahaha, meillä on kai pieni siveyden sipuli, joka ei ole pahemmin haaroväliään näytellyt. Ei itse asiassa mitään tietoa, kumpi on tuloillaan, kun on ollut niin visusti piilossa, ettei pääse edes arvelemaan :D

  • Reply Jojo Thursday, January 5, 2017 at 21:25

    Blogiasi on ollut kiva seurata mutta ihmetyttää mikset vastaa kommentteihin?
    Se tekee vähän ylimielisen kuvan.. olen useassa postauksessa huomannut saman :/

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:09

      En valitettavasti ehdi tässä häitä valmistellessa, kahta blogia kirjoitellessa ja muita töitä tehdessä vastaamaan aina kommentteihin. Olen sen useasti blogeissani selittänytkin. Pyrin vastaamaan aina kun ehdin, mutta esim. lomaillessani tai reissatessani nostan ensisijaiseksi uuden sisällön tuottamisen, en kommentteihin vastaamisen.

      Mielestäni blogeissa kommentteihin vastaaminen on kiva lisä, bonus, jos siihen pystyy. Muutoin koen, että vastavuoroisuus toteutuu niin, että minä kirjoitan lukijoille ja lukijat vastaavat minulle. Toki pyrin vastaamaan aina kun voin. Ylimielisyydestä ei ole kyse, vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että mullakin on rajastut mahdollisuudet ajankäytölle ja olen kuvitellut, että lukijani tämän ymmärtävät. Että blogien lisäksi minulla on muitakin töitä, parisuhde, perhe, ystäviä, elämä ja tällä hetkellä vielä häiden suunnittelu. Valitettavasti liikaa aikaa ei siis ole. Luen aina kaikki kommentit ja ne kiinnostavat minua kovasti, mutta esim. tämän postauksen alle 20 kommenttiin vastaamisessa meni reilu puoli tuntia. Kun yhdistää kaikki kommentit, niin kommenttivastaaminen on niin aikavievää, ettei se vaan aina ole mahdollista.

  • Reply Anonyymi Friday, January 13, 2017 at 13:05

    Ikävä Perhe-Artea <3 Ihanan helpottunut olo aina kun lähti sieltä ja sai vastauksia kysymyksiin.

    Mukavaa odotusaikaa! Se menee nopeasti, mutta viimeset viikot on yhtä tuskaa. Varsinkin vikat päivät tuntui ettei mitään tapahdu. :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post