Yearly Archives

2017

Erilaisia vauvavuosia

Mun on ollut viime aikoina jotenkin vaikeaa kirjoittaa Mungobabyn puolelle. Kahdesta syystä oikeastaan. Meillä menee niin ihanasti ja mulle on välillä aina vaikeaa jakaa niitä iloisimpia hetkiä. Taikauskoisesti pelkään jinxaavani ne, ja saatan jopa miettiä, että en halua vetää puoleemme huonoja ajatuksia sen takia, että toisissa ihmisissä hyvät asiat ei aina herätä hyvää mieltä ja iloa toisen puolesta. Toiseksi olen lukenut muiden äitien ajatuksia ja mm. Sini Ariellin ulostulon äitiyden vaikeudesta ja välillä tuntuu, että hehkuttaessani arkeamme, olen kuin suolapurkki avonaisten haavojen päällä. Arvostan todella mm. Sinin avoimuutta ja minusta on hienoa, että hän uskaltaa sanoa ääneen vauvavuoden haasteista. Samaan aikaan itseäni jännittää puhua ääneen vauvavuoden ihanuudesta. Eikö ole jotenkin omituista?

Koska rehellisyyden nimissä, meillä on tosi ihanaa. En oikein tiedä, mitä odotin vauvavuodelta, odotinko jotain Walking Dead-kaltaista katastrofia itsellenikään sitä myöntämättä ja nyt liitelen jossain seitsemännessä taivaassa, vaikka elänkin ihan tavallista elämää. Älkää toki ymmärtäkö väärin, meilläkin on hankalat hetkemme. Ne eivät tosin tunnu koskaan liittyvän Danteen vaan enemmänkin tässä syksyn mittaan on ollut väsymystä ja rajallista parisuhdeaikaa remontin ja työprojektien vuoksi. Nämä eivät liity vauvaan vaan meidän omaan elämään, joka ei tältä osin kuulu blogeihini. Eikä siinä ole mitään dramaattista. Kun päivät lyhenee, tulee kylmä ja pimeä ja alla on raskas muutto, voi parisuhteessa olla pientä kinastelua ja yleistä väsymystä, jolloin tuntee itsensä saamattomaksi ja unohtuu niin treffi-illat kuin yhteinen ajanvietto jonkin puuhan parissa. Samaan aikaan kuitenkin ollaan erittäin onnellisia yhdessä, nukutaan toisiimme kiinni käpertyneinä ja vähintään kerran päivässä jompi kumpi huokaa, kuinka onnellinen onkaan. Tämä syksy onkin ollut vaan aikamoista seilaamista eteenpäin, pääpiirteittäin tyyntä, mutta tosi kiireistä ja ajoittain väsyttävääkin. Mielenkiintoista ja unohtumatonta. Nyt kun remontti- ja työkiireet ovat hellittäneet, tuntuu, että elämä on vaan tosi mukavaa. Dante oppii hirveän paljon koko ajan, mutta samalla kun hänen persoonansa kehittyy, haluan hieman vaalia sitä ja pitää sitä poissa julkisuudesta. Tässä tämän kaiken keskellä on vaikeaa kirjoittaa välillä Mungobabyyn yhtään mitään näistä lähtökodista. Continue Reading

21+

Related Posts

8 kk

Dansku on tänään 8 kk. Kahdeksan kuukautta ihan uskomatonta rakkautta ja kiintymystä tätä pientä ihmistä kohtaan. En oikein osaa edes sanoin kuvailla, millainen fiilis on ollut olla äiti hänelle. Jotenkin tuntuu ihan käsittämättömältä, että ollaan ihan pian hänen ensimmäisten syntymäpäivien kohdalla. Tietyllä tapaa tuntuu, että kahdeksan kuukautta on mennyt kovin hitaasti, sillä tähän mahtuu niin paljon kaikkea. Toisaalta tuntuu, että tämä aika on hujahtanut ohi sekunneissa. Minulla oli ihan vähän aikaa sitten vielä pienen pieni pehmoinen vauva. Nyt se vauva on koko ajan menossa, häntä on mahdotonta pitää hetkeäkään aloillaan ja hän oppii koko ajan uutta. Mennään eikä meinata, konttaa vauhdilla, selkeästi hahmottelee jo mielessään kävelemään lähtöä, vaikka taidot eivät ihan riitä. Pomppii pinnoja vastaan sängyssään ja työntää leikkiautoaan minkä ehtii. Ihan uskomaton toi kehitys.

On ihanaa olla äiti tällaiselle pienelle persoonalle, joka ilmehtii, höpisee jo monen tavun epäselviä jokelteluja ja joka on kaiken kaikkiaan jotenkin todella Dante. Hänellä on omat selkeät luonteenpiirteet, jotka ovat jo nyt esillä.

Rankinta tässä viimeisen kahdeksan kuukauden aikana on ollut ihan uudenlainen itsensä ruoskiminen. Äitinä kuulee muilta sellaista mummy shamingia, että oksat pois. Kuitenkin se pahin sheimaaja taitaa löytyä oman pään sisältä, nimittäin tietyllä tapaa koko kahdeksan kuukautta on ollut jollakin tapaa itsensä syyllistystä. Lapsen ensimmäinen flunssa? Minä tein selkeästi väärin jotakin, että hän tuli kipeäksi. Lapsi kieltäytyy rinnasta enkä jaksa tuputtaa sitä hänelle? Syyllisyyden hyökyaalto on suorastaan musertava. Lapsi kaatuu rähmälleen kesken leikin? Miksen minä ehtinyt nappaamaan kiinni?! Teen töitä neljä tuntia putkeen samalla kun lapsi on isänsä kanssa? Olen kamala kamala äiti, joka hylkää lapsensa kapitalististen syiden takia. The list goes on.

En oikein koskaan ymmärtänyt tuota muiden äitien soimaamista ennen, mutta nyt ymmärrän mistä se kumpuaa. Ei se vieläkään hyväksyttävää ole, mutta ymmärrän syyt siihen. Kun oman pään sisällä pitää itseään aivan liian usein huonona ja epäonnistuneena äitinä, niin muiden valinnat näyttäytyvät siinä valossa myös vääriltä. Continue Reading

26+

Related Posts