24

vauva (1 of 1)-10
Päivän fiilis:
Ihana ja odottava, onnelinen
Päivän painonnousu: + 1,5 kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä
Päivän viikot: 24
Päivän olo: Loistava, energinen ja särytön
Päivän malttamattomuus: Vauvan hikka :D Olen miettinyt, miltäköhän se tuntuu, ja oon malttamaton kokemaan sen :D

Maaginen 24! En tiedä miksi mä niin odotin juuri tätä 24 viikon rajapyykkiä, mutta jotenkin se oli mulla mielessä hirveän tärkeänä virstaanpylväänä. Tämän jälkeen suomalaisessa terveydenhuollossa vauva on melko hyvissä käsissä, vaikka syntyisikin kovin aikaisessa vaiheessa. En tietenkään missään nimessä toivo, että vauva olisi ennenaikainen. Hänellä on vielä hyvät 16 viikkoa aikaa kasvaa ja kypsyä. En edes haluaisi luopua vielä raskaana olosta, koska juuri nyt se on niin ihanaa :) Nyt kun alkuraskauden kaikki inhottavat oireet ovat kaikonneet, olen oppinut oikeasti nauttimaan raskaudesta. Maha on ihanan pieni ja pyöreä ja mahan asukki potkiskelee menemään jatkuvasti. On ihanaa pystyä tavallaan kommunikoimaan vauvan kanssa päivittäin, jutella sille ja se vastailee liikkeillään. Hauskinta on, että vauva vastaa Benjille :D Kun Benji haukahtaa (harvoin, lähinnä ovikellon soidessa), vauva potkii vastaukseksi. Söpöt!

Ostin vauvalle pari viikkoa sitten pienen soittolelun, jota olen soitellut mahan päällä iltaisin. Jotkut tutkimuksethan väittävät, että vauva oppii tunnistamaan tutun tuutulaulun, jos on kuullut sitä vatsassa ollessaan ja rauhoittuu tutulle musiikille sitten synnyttyään. Ainakin nyt vauva tuntuu reagoivan siihen. Potkiskelut alkavat aina pienenä myllerryksenä, kun pöllö soi mahan päällä :) Saa nähdä onko tuosta oikeasti jotakin hyötyä, mutta eipä tuo haittaakaan kuunnella rimputusta pari kertaa päivässä.

vauva (1 of 2)

Kiinnostuneille tiedoksi, hän on Partasen lelukaupasta. 

Vaikka alkuun raskaus oli todella raskas, nyt olen alkanut ymmärtämään sen hehkuttamista. Vaikka välillä tunnenkin itseni valaaksi ja iskias vaivailee ajoittain, on tämä keskiraskaus silti ihanaa! Jaksaa hirveällä energialla ja vauva on vilkas ja liikkuvainen. Ymmärrän tietysti, että jatkossa vauva on konkreettisesti vieressäni, sylissäni tai lähelläni, mutta voin kuvitella, että tätä aikaa tulee ikävä. Sitä, miten vauva myllertää nimenomaan siellä masussa, osana minua. Vauvan potkiskelut on kyllä maailman ihanin asia! Olen yllättänyt itsenikin sillä, etten ole kovinkaan malttamaton vaan nautin tästä vaiheesta. Nyt on kiva suunnitella, laittaa kotia ja okei, vähän hamstrata pikkuruisia vaatteita ja leluja. Olen yrittänyt olla kiltisti, ja tässä vaiheessa vasta käydä kirppareilla, ja olla tekemättä muuten hirveästi mitään hankintoja, mutta no, en oo sen kummemmin siinä onnistunut. Siinä missä omassa vaatekaapissani heikkouteni on laukut ja takit, vauvanvaatteissa se on selkeästi tossut ja haalarit :D Apua!

Onneksi emme tiedä, kumpi meille on tulossa, saattaisi muuten mopo lähteä käsistä. Tavallaan alkuun annoin itselleni oikeuden ostella vauvalle mitään uutena vasta 24 viikon jälkeen, mutta en ole oikein pitäytynyt siinä. Mut silti oon ollu yllättävän kiltisti. Nyt voisin kuvitella, että saattaa homma alkaa keulimaan :D Lähdemme vielä ensi viikolla uuden vuoden viettoon todelliseen shoppailutaivaaseen, enkä tiedä miten saan itseni pidettyä aisoissa. Onneksi pitää varata aikaa myös vihkisormusten etsimiselle, muuten saattaisin pyöriä vaan vauvakaupoissa :) Tosin, on meillä Suomessa jo katsottuna sormusvaihtoehdot, joten jos vaikka eksyn vauvakaupoille koko lomaksi, niin ei me pinteeseen jäädä :D

vauva (2 of 2)

Hups. En kestä. No koska panda, joka on ihan mun ja miehen inside-juttu ja liittyy niin meidän suhteeseen kuin sen alkuunkin :) Nää on muuten Zarasta, kiinnostuneille tiedoksi. Luotan siihen, että Suomen kesä on kylmä ja lyhyt, kuten aina, ja vauvalla on varmasti tarvetta lämpimille tossuille iltakävelyillä ulkona :D

Kiitos muuten tosi paljon eilisistä kommenteistanne! Niistä innostuneena ja inspiroituneena ostin jo eilen kolme erilaista tuttipulloa (Aventin, MAMin ja sen syöttöjärjestelyn tms., mitä oli kehuttu muutamassa kommentissa). Luin kaikki jo julkaistut kommentit ja olen todella kiitollinen kaikista tarinoista, neuvoista ja ajatuksista. En valitettavasti mitenkään ehdi vastaamaan jokaiselle, sillä niitä tuli tosi hurja määrä, mutta kiitos kiitos kiitos kaikille yhteisesti! ♥

Tästä tammikuuhun asti aika menee varmaan hirveellä vauhdilla ja vauva-ajatukset jäävät hieman taka-alallekin kun häihinkin on enää hyvin vähän aikaa, mutta meidän tavoite on saada lastenhuone valmiiksi helmikuun alkuun mennessä ja niihin aikoihin haluan pakata myös sairaalakassin jo valmiiksi. Mungobabyn puolella varmaan lähiaikoina keskityn hankintoihin ja vauvan huoneen laittamiseen, sekä muihin ajankohtaisiin asioihin. Älkää ihmetelkö, jos täällä on ajoittain hieman hiljaisempaa, tässä on vielä tammikuussa niin paljon hääjärjestelyjä ja työjuttuja, että voi olla, ettei vauvajutut ole koko aikaa päällimmäisenä. Jotenkin nyt on aika antaa itselle lupa konkreettisempiin ajatuksiin vauvasta. Onhan tämä raskaus omalla tavallaan aina jatkuvaa huolen kantamista ja pelkoa, mutta jotenkin tänään tuntuu siltä, että nyt voin vaan iloita ja nauttia.

Ja okei, olla hieman malttamatonkin! Päätöksemme jättää vauvan sukupuoli selvittämättä on tuonut mukanaan sen, ettei meillä ole juuri mitään odotuksia vauvan suhteen. Emme ole tehneet oletuksia eikä meillä ole mitään ennakko-odotuksia. Siksi alankin olemaan hieman malttamaton vauvan tapaamiseen. Pääsemme onneksi hieman kurkkimaan häntä ja hänen kasvojaan reilun viikon päästä, kun menemme ylimääräiseen ultraan. Ihana nähdä vauva, nähdä onko hän kasvanut kuten kuuluu ja hieman kuikuilla miltä hän näyttää.

vauva (1 of 1)-9

Nyt lähdemme kuitenkin joulun viettoon pääkaupunkiseudulle, ja Mungobabyn puolelta toivotan kaikille ihanaa joulua! ♥ Palaan asiaan tämän blogin puolella taas ensi viikon puolella :) 

0

Related Posts

8 Comments

  • Reply Nina Friday, December 23, 2016 at 18:14

    Ihana vauvamasu! Ja hehkut ihanasti, huokuu onnellisuus :)

  • Reply Heidi Friday, December 23, 2016 at 20:25

    Toi hikka. Mää en kyllä yhtään pitänyt siitä :D Toki se on kiva kokea ja varsinkin tunnistaa että hei nyt se vauva hikkaa, mut kävi kyllä meikäläisen hermon päälle jo loppuvaiheessa. Ihanan hehkuvainen olet <3

  • Reply Tinde Friday, December 23, 2016 at 22:08

    Mä soitin meidän esikoiselle suurinpiirtein noilta viikoilta syntymään asti joka ilta sellasta soittolelua. Ja kun hän syntyi ja oli vaikka tosi itkuinen tms. niin huomasin että se rauhoitti aina välittömästi. Että kyllä meillä sillä oli ainakin merkitystä. Luin kans siitä sillon etukäteen ja ihan mielenkiinnosta sitä testasin.
    Meillä oli toinen lapsi kova hikottelemaan, se oli kyllä jännäntuntuista, ja hän myös loppuajasta pyöritteli kohdussa päätään. Se oli vähemmän mukavaa mutta oli jännä kun hän syntyi ja aina kun oli nukahtamassa niin pyöritteli samalla tavalla päätään 😊
    Hyvää joulua!

  • Reply Elina Saturday, December 24, 2016 at 08:30

    Voi hikka ❤ meillä alkoi varmaan noilla main hikkailut ja sen jälkeen se olikin tauotonta hikkaa aina kun oli syönyt. Ei sitä voi olla tunnistamatta, pientä tik-tik-tik alavatsassa. ❤ Dude on ollut kova hikkaamaan mahan ulkopuolellakin.

  • Reply AnnaS Saturday, December 24, 2016 at 15:07

    Me soitettiin vauvalle masuun yhtä meille tärkeää laulua ja mies lauloi monesti maan korvessa kulkevi lapsosen tie, nykyäänkin nämä kappaleet on ne millä tytön saa rauhoittumaan ja nukahtamaan helpoiten, joten suosittelen kyllä tuota unilaulun kuuntelua!
    Hyvää ja rentouttavaa joulua teille! :)

  • Reply H Sunday, December 25, 2016 at 09:51

    Hikka voi tuntua välillä takapuolessa, se on aika hämmentävä tunne. :D

    Aika monilla tuntuu muuten vauvan persoona olevan vastaava kohdussa ja sen ulkopuolella. Meidän tyttö liikkui aina kohdussa aika rauhallisesti, ja edelleen hän on suht rauhallinen taapero. Valitettavasti tosin sikiöajan aamu-unisuus ei ole jatkunut… :D Noin muutenkin on kyllä ihanaa katsoa lapsen persoonan kehitystä ja sitä, miten hän on ihan oma itsensä, eikä mikään pikkukopio vanhemmistaan. ❤

  • Reply Hip Monday, December 26, 2016 at 12:04

    Leivoin paljon kun odotin nuorimmaista joten vauvana hän rauhoittui aina sähkövatkaimen ääneen :D Nyt poju onkin jo reipas 5v joka rakastaa leipomista ja äiskän auttamista kaikissa keittiöhommissa.

  • Reply Jaana Tuesday, December 27, 2016 at 10:47

    Sä oot pyöristynyt kauniisti tän raskauden myötä. Onnea tulevasta vauvasta.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post