Ajatuksia imetyksestä

choosing-the-right-formula-feeding-bottle-nipple-1

Kuva: täältä

Tiedän jo tätä postausta aloittaessa, että nyt räjähtää. Olen aiheeseen perehtyessäni kyllä ymmärtänyt tasan, kuinka paljon imetys jakaa mielipiteitä ja jos perhepeti-kommenteista mitään opin, on paljon heitä, jotka eivät näe omaa tekniikkaansa/taktiikkaansa pidemmälle, ja sokeutuvat myös tieteellisille tutkimustuloksille, kunhan vaan se oma tapa toimia olisi oikea. Ja sitähän ei aina osata esittää kovin rakentavasti. Siksi onkin hyvä, että moderaattori ei ole joululomalla, vaan kuulemma jouluruokien ja konvehtien napsimisen välillä käy tsekkailemassa Mungo-kommenttiboksia sillä silmällä :)

Alkuun haluan sanoa, että mielestäni vauvan ruokinnassa ei ole oikeaa tai väärää. Niin kauan kun lapsi saa tarpeeksi ruokaa, ei voida puhua oikeasta tai väärästä mallista. Kyllä, itsekin tiedän äidinmaidon terveydelliset hyödyt ja saan ylpeästi aina kertoa, että oma äitini on pikkusiskojeni aikana luovuttanut Kätilönopistolle yli 100 litraa äidinmaitoa. Juuri sen takia, että on hurjan tärkeää, että pikkuiset saavat äidinmaitoa, jos vaan mahdollista. Ymmärrän kyllä myös heitä, joille äidinmaito ei ole mahdollinen tai haluttu vaihtoehto ja vauva saa korviketta heti ensipäiviltään. Jokaisella äidillä on oikeus tehdä oma valinta, jonka itse kokee parhaaksi perheelleen ja lapselleen, ja kenelläkään ei pitäisi olla mitään oikeutta arvostella tätä valintaa. Minulla on niitä tuttavia, jotka ovat täysimettäneet lastaan vuoden ikäiseksi ja niitä, jotka eivät ole koskaan rintaa antaneetkaan. Moninaisista eri syistä, joista yksikään ei ole toista tärkeämpi tai parempi. 

Imetys on sellainen asia, jota itse olen miettinyt ja tutkinut paljon, lukenut ja lukenut ja lukenut ja puhunut kokemuksista muiden kanssa. Kuten mitään muutakaan, imetystäkään ei voi suunnitella, vaan vauva määrää tässäkin sen, millä mennään. Kuitenkin, jos saisin toivoa, niin järjestäisin ruokinnan tietyllä tavalla. Se siis on tällä hetkellä tavoite, ja siihen pyritään. Tavoitteet on tehty, että olisi jokin suunnitelma. Ja jokainen älykäs ihminen osaa niistä joustaa kun tarvetta ilmenee, eli esim. kun vauva paskat välittää äidin tavoitteista :D

Mitä haaveita ja pelkoja mulla on asian suhteen? 

Toivon, että maito nousee helposti ja sitä tulee helposti ja tarpeeksi. Kukapa ei tätä toivoisi? Suurimpana toiveenani on kuitenkin se, että mies pääsee ruokkimaan vauvaa lähes yhtä paljon. Haluan, että vauvan ja isänsä välille syntyy kiinteä suhde, johon miehen vanhempainvapaa tarjoaa mahtavat mahdollisuudet. Uskon kyllä, että mikään tunne maailmassa ei tunnu samalta kuin oman lapsen rintaruokkiminen. Uskon kuitenkin, että isän ruokkiessa pullosta ihan pientä vauvaa, päästään melko lähelle. Tämä myös helpottaa arkea. Jos isä voi nousta välillä äidin sijaan ruokkimaan vauvaa yöllä, tarkoittaa se todennäköisesti pidempiä yöunia ja vähemmän väsynyttä äitiä. Toki rinnat voi tuntua painavilta ja mahdottomilta, jos niitä ei tietyin väliajoin tyhjennä, mutta senkin näkee sitten. Vauvan ja isän kiintymyssuhde ja miehen vahva halu ruokkia lasta ovat suurimpia syitä sille, miksi olen jo nyt tiiraillut tuttipulloja.

Lisäksi haluan hieman itsenäisyyttä. En nyt ihan ensipäivinä, mutta sitten sen jälkeen. Että voin itsekseni käydä kävelyllä ilman pelkoa, että vauva huutaa nälkäänsä. Että voin käydä salilla tai ruokakaupassa ilman pelkoa ja ahdistusta. Että hieman myöhemmin voin käydä vaikka näkemässä ystävää tai yksin asioilla, ilman, että minua pelottaa, että hylkään vauvani kärsimään nälkäänsä. Olen sitoutumispelkoinen ihminen ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua pelota se, että joku pieni ihminen on sidottu minuun moneksi kuukaudeksi ihan koko ajan. Tai ainakin niin, että aina kun sillä on nälkä.

Eli, meidän ruokintasuunnitelmaan vaikuttavat kaksi suurta tekijää: 

– Halu antaa miehen osallistua täysipainoisesti ja erityisesti miehen halu osallistua täysipainoisesti, myös ruokintaan
– Tarve pieneen itsenäisyyteen

Tämän takia suunnitelmamme tässä vaiheessa on opettaa pullolle hyvin aikaisessa vaiheessa. Jos maidontuotanto sen vaan sallii, niin pyrin pumppaamaan äidinmaitoa pulloon ja antamaan sitä osan ajasta pullosta. Imettäminen olisi päätoiminen ruokintamuoto, mutta tavoitteena olisi pumpata vaikkapa yhdelle yöruokinnalle ja yhdelle päiväruokinnalle pulloon maitoa. Toki asian voi sekoittaa täysin se, ettei pystykään imettämään, ja joutuu käyttämään korviketta. Kaikki on mahdollista.

Olen tutkinut Imetyksen Tuki Ry:n ohjeita ja muualta imenyt itseeni tietoa vauvantahtisesta pulloruokinnasta, tutustunut tuttipulloihin ja miettinyt tätä asiaa yhdessä miehen kanssa. Suunnitelma on siis tehty. Ensin katsotaan miten imetys lähtee liikkeelle ja panostetaan siihen. Heti kun se on muotoutunut / muotoutumassa uomiinsa, tuodaan rinnalle pullo. Tosin, voihan olla, että maitoa ei esim. riitä ja vauvalle joudutaan antamaan lisämaitoa jo sairaalassa. Kaikki on mahdollista.

Joka tapauksessa meille tämä tuntuu tällä hetkellä parhaalta toimintamallilta. Jos nyt joku tämän takia tuomitsee minut huonoksi äidiksi, on se vain ja ainoastaan hänen häpeänsä.

Father feeding his baby boy

Kuva: täältä

Tietenkin tämän suunnitelman tiellä on vielä monta estettä, esim.

a) vauva ei vaan suostu ottamaan mitään muuta kuin rintaa
b) maitoa ei tule kunnolla tai sen kanssa on ongelmia, joiden rinnalle pullon tuominen tekisi asiasta vieläkin vaikeampaa
c) mitä ikinä muuta voikaan eteen tulla

Ymmärrän, että lapsi on varmasti elämän mullistava ja koko elämän keskipiste syntymänsä jälkeen. Onhan hän tietyllä tavalla sitä jo nytkin. Mutta, en tule koskaan ymmärtämään ajatusmaailmaa, jossa parisuhde on toissijainen lapseen nähden. Mielestäni koko perhe, ml. se lapsi, on elämän tärkein asia. Ja mielestäni jokaista perhesuhdetta pitää hoitaa mahdollisimman hyvin. Nukkumisenkin suhteen ihan viimeinen optio on se, että nukumme miehen kanssa eri huoneissa / sängyissä. Koska meille yhdessä nukkuminen on hyvin tärkeää, eikä maailmassa ole mitään niin ihanaa. Varmasti vauvan kanssa nukkuminen on yhtä ihanaa sitten, mutta tuo on meidän parisuhteelle tärkeä asia, josta emme taistelutta ole valmiita luopumaan. Minulle parisuhteen vaaliminen tarkoittaa myös tulevaisuudessa treffi-iltoja mieheni kanssa ja kahdenkeskistä aikaa. Ei nyt tietenkään heti synnäriltä kotiuduttuamme, mutta vauvan ollessa jo hieman isompi. Ensin ehkä kahdenkeskinen kävely ulkona, kun vauva on mummin kanssa. Sitten ehkä lounas kaupungilla, ja sitten ihan illallistreffit. Kun kuukausia on tarpeeksi takana, ehkä jopa yön yli mummon kanssa viihtyminen meidän ollessa kahden kesken :) Meillä on sikäli onnekas asema, että tulevat mummit ja tädit jakavat jo nyt vuoroja sille, kuka tulee milloinkin Kuopioon, enkä usko, että lapsenvahtia tulee olemaan vaikeaa saada.

Tiedän jo nyt, että yksi suurimpia haasteita itselleni tulee olemaan vauvasta erossaolo. Se ajatus, että joku muka hoitaisi häntä yhtä hyvin kuin minä. Siksi minun on heti alusta opeteltava, että mieheni, äitini, siskoni tai anoppini on täysin päteviä hoitamaan pientä. Ensin vartin ajan, sitten puolen tunnin ja sitten myöhemmin ehkä parin tunnin. Kiintymysteorian oppi on mielestäni mielenkiintoinen, ja aika lailla sitä, mitä olen itsekin ajatellut. (Päähoitaja eli esim. äiti on vauvan luota pois aina max. sen verran monta tuntia kuin vauva on kuukausia) Ei kai kukaan jätä kuukauden ikäistä vauvaa pitkäksi aikaa ilman äitiä, ellei se ole välttämätöntä? Mutta vauvan ollessa 3-kuinen, on mielestäni täysin sopivaa jättää hänet tuttuun ja turvalliseen hoitoon vaikkapa illallisen ajaksi ja rientää sitten kotiin ikävissään.

Tämänkin takia pullon opettaminen on minulle hyvin tärkeää. Elämäni ainoa tavoite kun ei ole olla hyvä äiti. Elämäni tavoite on olla hyvä minä, hyvä äiti, hyvä vaimo, hyvä tytär ja sisko, hyvä ystävä ja hyvä ihminen. Haluan siis ajatella, että joidenkin kuukausien päästä vauvan syntymästä voin jättää vauvan huoletta vaikka puoleksi päiväksi isänsä kanssa ja viettää laatuaikaa ystävieni tai siskojeni kanssa. Vauvatonta laatuaikaa.

Samoista yllä mainituista syistä aiomme yrittää tarjota vauvalle myös tuttia aikaisessa vaiheessa. Tutin kanssa on miljoona väittämää mm. hampaisiin vaikuttamisesta ja vieroituksesta. Jos on kuitenkin hyvin imemistarpeinen vauva, on se tutti paljon parempi kuin esim. peukalo (suun terveyteen liittyen ja vieroittamisen kannalta) ja lähipiirini kokemukset huomioon ottaen toivon todella, että vauva hyväksyy tutin. Itse kun en lapsena tuttia tai pulloa hyväksynyt missään vaiheessa (äitini tosin kokeili niitä minulle vasta aika myöhään), mutta siskoni ovat hyväksyneet niin tutit kuin tuttipullotkin. Heidän lapsuutensa oli huomattavasti helpompaa kaikille, ja kauniit tasaiset hammasrivistöt on molemmilla ;) En nyt mene tähän tämän tarkemmin, sillä se lienee jo ihan oman postauksen paikka.

Tässä siis tämän hetken pohdintoja vauvan ruokinnasta, jossa meillä suunnitelmana on täysimetys (eli äidinmaidolla ruokinta) ensimmäiselle puolelle vuodelle. Tämän haluaisimme toteuttaa niin rintaruokinnalla kuin pulloruokinnallakin.

Jos olet jättämässä kommenttia vaan hokeaksesi kuinka huono äiti tulen olemaan, tai kuinka turhaa tuttipullo on terveelle vauvalle, jonka äidillä tulee maitoa tai muuten vaan jakaaksesi “viisauttasi” siitä, kuinka on vain yksi ja ainoa oikea tapa toimia, niin hae jostakin hieman joulumieltä ja sääli moderaattoria. Suuntaa ajatuksesi vaikka keskustelupalstalle samanmielisten joukkoon tai jätä tämä huono äiti ajatuksineen omaan arvoonsa.

Jos taas osaat keskustella asiasta järkevästi ja ennakkoluulottomasti, tervetuloa :)

Eniten kuitenkin kaipaisin neuvoa ja kokemuksia teiltä, jotka olette suunnitelleet samanlaista lähestymistapaa, tai jotka olette siinä peräti onnistuneet! Mitkä tuttipullot on parhaita? Olen tutustunut asiaan ja näyttäisi yhä uudelleen ja uudelleen kärkeen nousevan Tommee Tippeet, Ainun MAM Anti-colicit ja Aventit. Onko joku ylitse muiden tai onko joku muut, mitä suosittelisitte? Miten pullottelu vaikutti arkeen? Miten suunnitelmat muuttuivat todellisuudeksi? Tekisitkö kaiken uudelleen samalla tavalla vai tekisitkö kaiken eri tavalla seuraavan kohdalla? Onko jotain nappivinkkejä tämän suunnitelmamme auttamiseksi? 

Ja erityisesti: Mikä on ollut mielestänne paras aika ottaa pullo käyttöön? Heti ekoina päivinä, ettei vierasta sitä vai muutaman viikon päästä vai milloin? 

Mitäänhän ei voi ennustaa, mutta kaikkeen voi varautua :)

0

Related Posts

200 Comments

  • Reply Annik Thursday, December 22, 2016 at 11:42

    Moi! Mulla vauva-aiheet ei oo ajankohtaisia vuosiin, mutta koska olen mungolifea seurannut jo pitkään, tuntui tämänkin blogin seuraaminen oleellista osalta. Ja miksi haluan kommentoida tähän vaikkei aihe ole ajankohtainen on juuri se, miten paljon imettäminen herättää keskustelua ja usein huonoksi äidiksi tuomitsemista.

    Olit luetellut useita syitä, miksi rintaruokinta ei välttämättä voi toteutua jo ihan luonnollisista syistä, mitkä ovat mielestäni täysin ymmärrettäviä eikä niiden vuoksi ketään voisi tuomita. Olen äidiltäni kuullut, että itse olin vauvana kieltäytynyt rinnasta ja suostuin juomaan vain tuttipullosta ihan alusta saakka. Pointtini tässä on se, että myös vauva voi tehdä “päätöksen” asiasta suuntaan tai toiseen.

    Kiitos mahtavista blogeista ja mitä ihaninta joulun aikaa ja loppuodotusta <3

  • Reply SUVI Thursday, December 22, 2016 at 11:44

    Et ole yksin ajatustesi kanssa. Olen miettinyt samoja asioita päässäni jo etukäteen, jos joskus lapsia saan. Hauskaa joulua Anna ja perhe!

  • Reply Ama/sillyblondie.com Thursday, December 22, 2016 at 11:46

    Ymmärrän 100%! Tämä oli meilläkin tavoite, mutta lapsi ei koskaan oppinut syömään pullosta. Olen silti käynyt treenaamassa yksin siitä asti kun lapsi on ollut 5viikkoinen.

    Itse ihmettelen niitä vanhempia jotka jakaa yö heräilyt. Minä huomasin itse miten hormoonit hyrräsi ja pärjäsin mainiosti lyhyemmillä yö unilla. Mieheni taas oli aivan zombiena jos ei jostain syystä ollut saanut nukuttua. Perhepedissä kaivoin tissin puoli unessa esiin pilkkopimeässä huoneessa. Lapsi söi kerran yössä 5 min ja nukkui aamu 9-9.30. Sen takia mietin, että jos isä lämmittelee pulloa ja menee eri huoneeseen valoon syöttämään saattaa vauva piristyä aika paljon.
    Imetys oli alkuun haastavaa, mutta suosittelen sen pari viikkoa tsemppaamaan niin sitten ei sitä paljoa tarvitsekaan miettiä.
    Tuttiakin meidän mini alkoi syömään vasta 3,5kk iässä. 😅

  • Reply Emppu Thursday, December 22, 2016 at 11:48

    Rakastan sun asennetta. Harmittaa vaan ihmiset, jotka arvostelee niin kovin toisten toimintatapoja tai ajatusmalleja, ja jaksavat nipottaa toisten valinnoista. Ei mene täällä jakeluun ei! Eihän täällä muutenkaan ihmiset toimi samalla tavalla, miksi äitiydessä sitten pitäisi olla yksi ainoa oikea tapa toimia…Mutta teidän tavoite kuulostaa tänne ainakin hyvältä ja realistiselta, ja varmasti teille sopivalta :) ps. Ihanaa tuo sun ajatusmalli; vauva ehdottomasti tulee olemaan maailman rakkain ja on sitä jo, mutta silti on sallittua nauttia muustakin ja pitää kiinni niistä omista tärkeistä jutuista. Ihanaa odotusta!

  • Reply S Thursday, December 22, 2016 at 11:48

    Yes! Itsellä ei vielä lapsia ole mutta samaa olen minäkin miettinyt kuin sinä. Miksi (itsekkäästi) pitäytyä vain rintaruokinnassa ja pitää mies tästä kuviosta täysin erillään. Mun mielestä jo tasa-arvoonkin kuuluu että molemmat hoivaavat lasta yhtä paljon ja voivat myös piipahtaa asioilla/ulkona hetkeksi tuulettumassa ilman että kukaan kärsii. Käytäntö toki sitten näyttää miten toimii mutta on ihanaa etten ole yksin näiden (kaukaisien) pohdintojeni kanssa <3

  • Reply Imetys ja pullo Thursday, December 22, 2016 at 11:56

    Heippa! Kyllä tuosta mielipiteestä tulisi saada vähintään hirttotuomio :D onneksi en itse saanut, samalla tavalla omat lapsenikin on ruokittu rinnalla ka pullolla melkein alusta lähtien ja hyvin meni :). Avent on musta paras merkki, tai esim jokin lasipullo (vähän ehkä helpompi puhdistaa). Ainoa vinkki on että vieroita ajoissa myös pullosta pois kun siirrytään kiinteisiin. Kun omani joivat omaa laiskuuttani kauan tuttipullosta. Kukin tehkööt miten parhaaksi näkee, mutta tietty ihmettelen niitä jotka eivät edes harkitse rintaruokintaa ilman mitään lääketieteellistä syytä/estettä. Kai siinäkin on ymmärrettävä että siihen liittyy jokin pelko/ahdistus, joten ehkä onkin parempi olla imettämättä. Monilla meillä on kammomme joita emme oikein pysty selittämään :)!

  • Reply Piia314 Thursday, December 22, 2016 at 11:56

    Meillä päädyimme jatkamaan synnärillä alkanutta pulloruokailua ja korvaamaan korvikkeen omalla maidollani. Helppoa se ei ollut mutta vaivan arvoista. Isä syötti lapselle iltapalan. Pumpun suhteen ei kannata luovuttaa, meni hetki ennenkuin opin tuottamaan pulloon maitoa. Jos korviketta jouduttiin antamaan, pumppasin samalla niin pystyin omalla maidontuotannolla korvaamaan korvikkeen. Tahdistettu pulloruokinta oli meillä ehdoton. Jos isi oli liian nopea pullon kanssa, vauva kiukutteli äidin hitaille tisseille seuraavan yön….

  • Reply Sutsisatsaa Thursday, December 22, 2016 at 11:59

    Suosittelen ehdottomasti ainun mam anti-colic pulloja, oli meidän mahavaivaisen pelastus! :)

  • Reply Iina Thursday, December 22, 2016 at 11:59

    Oon pohtinu samoja asioita ammatin puolesta (terveydenhoitaja) ja nyt kun itsekin odotan esikoista. Oon seurannut facebookissa imetyksen tuki ry:n ryhmää ja sieltä saa kyllä paljon vinkkejä imetykseen, vaikken ihan kaikkein fanaattisimpia imetys faneja olekaan. Hyvä ryhmä kuutenkin, vaikkei kaikesta samaa mieltä olisikaan. Oon törmänny tollaseen Ainu medela Alma syöttöratkaisuun, joka on vähän erilainen moniin pulloihin verrattuna ja vaikuttaa hyvältä pullolta rintaruokinnan ohella. En oo kuullu kokemuksia siitä, mutta siinä vauvan imemistyyli ja suun asento on samankaltainen kuin rinnalla. Itse ainakin kiinnostaisi kokeilla sitä. :)

  • Reply Moona Thursday, December 22, 2016 at 11:59

    Meillä on laskettu aika 27.3 ja juuri samanlainen suunnitelma kuin teillä! Eli tissiä ja pulloa, jotta isä pääsee osallistumaan ja toivon mukaan vain pumpattua maitoa pullosta, mutta koskaan ei voi tietää miten käy.. Kiva lukea, että muilla on samanlaisia suunnitelmia :) Ihanaa joulua!

  • Reply Henrika Thursday, December 22, 2016 at 12:00

    Mielenkiintoisia ja fiksuja ajatuksia! Meillä annettiin pullosta vain silloin, jos olin menossa jonnekin ja ihan hyvin tyttö sen silloin otti vastaan. Koin itse, että pumppaamisessa oli kova vaiva ja siihen kaikki pullojen pesut päälle, että koin imetyksen helpommaksi ns. “Normitilanteessa”. Toisen lapsrn kohdalla varmaan koittaisin pumppausta alusta asti aktiivisesti, koska joskus kun yritin pumpata, en saanut kuin vähäsen tulemaan eikä se olisi riittänyt vauvalle. Lisäksi tuossa imetyksen aikana vauvan luota poissaollessa on se “ikävä” puoli, että minulla ainakin maito nousi 3-5h päästä todenteolla jos edes ajattelin vauvaa tai imetystä, ja sen jälkeen olo oli kuin kovassa pissahädässä :D Mutta käytäntö kertoo varmasti sitten parhaiten, miten homma lähtee rullaamaan :) Imetin omaa lastani 13kk, ja vaikka se oli haikeaa ja myös helpottavaa, niin jälkikäteen ajateltuna se on tosi lyhyt aika enkä itse kokenut vaikeaksi “sitoutua” vauvan rintaruokintaan siksi ajaksi.

  • Reply Janeem Thursday, December 22, 2016 at 12:00

    Ensiksi pakko sanoa, että mulla ei ole lapsia eikä asia ole edes ajankohtainen muutamaan vuoteen, mutta luen silti mungobabya:) se mitä tunteita tää postaus herätti mussa, on se että miten hullun rohkee oot. Siis mä oon aina kauhistellu sitä miten julmia äidit osaa olla toisilleen näissä asioissa ja nimenomaan vielä tässä imetys-asiassa. Sitten vielä bloggaaja joka on muutenkin liipasimen alla niin tekee ehkä eniten maailmassa mielipiteitä jakavan postauksen :D ja tää oli pelkästään hyvällä! Toivottavasti edes yksi ihminen tajuais tän postauksen myötä että ihan oikeasti se oma tapa ei ole se ainut oikea….

  • Reply Jen Thursday, December 22, 2016 at 12:01

    Olet selkeästi tutkinut ja pohtinut asiaa, se on hyvä! Itse lähdin vähän soitellen sotaan ja asenteella “imetys onnistuu jos onnistuu”. Jälkiviisaana voin sanoa että pieni etukäteistutkimus olisi ollut hyvä ettei imetystaipaleen alku olisi ollut niin järkyttävä (kukaan ei kertonut mitä se tekee esim. nänneille, auts!). Imetys kuitenkin lähti hyvin käyntiin, poika tiesi heti mitä piti tehdä vaikka sektio takana.

    Me otimme pullon mukaan hyvin alussa, juuri siksi että joku muukin perheestä (isä, mummi jne) voi syöttää lasta. Pumppasin maitoa pulloon ja näin lapsi tottui niin rintaan kuin pulloonkin eikä ongelmia syntynyt kun jos äiti välillä vietti omaa aikaa. Suosittelen, että otatte pullon rintaruokinnan yhteyteen melko pian, meillä se toimi :)

    Meillä on juurikin nuo anti-colicit pulloina ja suosittelen. Erittäin kätevä desinfioida mikrossa (ohjeet paketissa).

    Jos joskus toinen lapsi tulee, teemme samalla tavalla kuin nytkin. Pullo mukaan rintaruokinnan yhteyteen. Tuttiin lapsi ei suostunut, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään millään tavoin, jääpähän nyt se vierottamisosio ainakin pois…

    Uskon Anna että noin hyvin kun sinullakin on imetyksestä tietoa, kaikki menee hyvin. Ja se onnistuu juuri niin niin kuin onnistuu, arvostelijoitahan tässä maassa riittää vaikka mikä olisi. On turhauttavaa kun asetelma on aina joko tai, itse esimerkiksi alasajoin imetystä tarkoituksella lapsen ollessa noin 7kk. Se sopi meille, hän ei ollut moksiskaan että rinta vaihtui pulloon, ja ruoan pystyi antamaan joku muukin!

    Onkohan mulla enää mitään järkevää sanottavaa :D

    Kaikkea ihanaa jouluunne! <3

  • Reply Tanya Thursday, December 22, 2016 at 12:03

    Vähän sanattomaksi jää tällaisen suunnitelmallisuuden edessä. Mietin miten oisin itse kokenut 17 vuotta sitten, jos olisin itse suunnitellut näin ja joku olisikin menny pieleen. Tiedän ja huomaan, että olet kirjallisesti varautunut tavoitteiden kariutumiseen. Olkoon ruokintamuoto mikä vaan niin jotenkin tuntuu että tällainen tarkkojen suunnitelmien tekeminen on vaarallista. Varsinkin se, että nuoret kokemattomat äidit luulevat että näin kannattaa tehdä. toki tajuan, että sun hommana on nyt kirjoittaa ja jakaa näitä aiheita ja sinänsä ihan hyvä jos tulee hyvää keskustelua. Epäilen kuitenkin, että ne jää yksittäisiksi kommenteiksi. Huomaan itsekin nyt iltatähden juuri tehneenä, että imetys, tutit ja muut aiheuttaa vieläkin epävarmuutta, kysymyksiä, kunnes tajuaa että vauva opettaa ja ohjaa ja oma maalaisjärki pistää tekemään sen mikä on tehtävä. Äitiystävien tuki on korvaamaton. Ammattilaisten tuki ja kommentit ovat nykyään aika babyfriendly ja liian rajuja. Koen että tuttipullosta maidon antaminen aiheuttaa enemmän puklailua,maitoa tulee niin nopeasti että se syöttöhetki on hotkimista verrattuna imettämiseen (joka on ihanaa) :) tutti on hyvä sopivissamäärin, kun imuhalut on kovimmillaan ja nälkä ei enää ole.mutta en vaan jaksa nostella sitä kokoaja uudestaan suuhun esim öisin. Joten onneksi tämä vauva ottaasitä just sopivasti. Toivon pehmeitä ja pyöreitä vauva-ajatuksia. Pumpulisia ja ihania. <3

    • Reply Noora Thursday, December 22, 2016 at 20:54

      Relaa vähän Tanya, vaikka Anna kertookin perehtyneensä imettämiseen ja kertoo heidän toiveistaan imetyksen suhteen, korostaa hän monessakin kohtaa, kuinka vasta sitten vauvan synnyttyä oikeasti näkee, toimiiko pulloruokinta ja miten muutenkin homma lähtee luistamaan. Toivon mukaan hyvin :)

      “Olkoon ruokintamuoto mikä vaan niin jotenkin tuntuu että tällainen tarkkojen suunnitelmien tekeminen on vaarallista. Varsinkin se, että nuoret kokemattomat äidit luulevat että näin kannattaa tehdä.” <- Vaarallista? Seriously? Ei todellakaan, päinvastoin. Ei tässä nyt mitenkään liian tarkkaa ja vaativaa suunnitelmaa laadittu. Mielestäni postaus on hyvä esimerkki, kuinka kannattaa perehtyä imetykseen ja sen mahdollisiin ongelmiin.

      Mukavaa joulunaikaa, Annalle ja perheelle! :)

      • Reply Tanya Friday, December 23, 2016 at 09:01

        Ihan relana oon, :) kommenteista huomaa, että moni nykyäiti näköjään suunnittelee kaikenlaista valmiiksi. Raskaaksitulohetkestä lähtien. Kukin tavallaan. fakta on, että tarkka suunnittelu ja asioiden maalaaminen etukäteen voi aiheuttaa monissa pettymyksiä ja ongelmia. Toivotaan ettei ja pääasia että syntyy onnellisia vauvoja onnellisiin perheisiin.

  • Reply Maiju Thursday, December 22, 2016 at 12:03

    Kuulostaa mun korvaani hyvältä suunnitelmalta! :) Meillä molemmat lapset ovat syöneet sekä rintaa, että pulloa. Esikoisemme sai alusta asti korviketta, koska silloin mulla nousi maito aika myöhään ja imetys lähti takkuillen liikneelle muutenkin. Imetys pojan kanssa loppui kokonaan n.4,5kk iässä monista syistä, mutta en koe olevani silti huono äiti. Eikä minulla ole monekin hokemaa imetyspettymystä. Miksi olisi? Poikani on vallaton ja terve 2v. vaikka ei täysimetyksellä ikinä ole ollut.

    Tyttäremme 3,5kk on alusta asti ollut varsin hyvä tissittelijä ja maito nousikin toisena päivänä synnytyksestä sairaalassa. Kaikki luisti siis hyvin ja täysin erilailla kuin esikoisen kanssa. Silti otimme käyttöön pullon josta tyttö saa pumpattua maitoa (no nykyään välillä korvikettakin, koska maidontulo on tasaantunut ja pumpulle en enää heru niin helposti enkä jaksa asiaa stressata), koska en vain ole ihmisenä sellainen 24/7 äiti. Tai siis toki aina äiti mutta haluan olla myös minä itse ja miehelleni vaimo. :) Mies myös tykkää, että pääsee syöttämään tyttöä. Ja heillä onkin mahtava suhde. On myös ihana käydä kaupass, lenkillä, kyläilemässä ilman lapsia kun lapset ovat kotona iskän kanssa. :)

    Tästä tulee nyt kilometri kommentti, anteeksi siitä. Mutta on kiva lukea tälläinen postaus mihin pystyn samaistumaan täysin. Pulloista kävi pojalle kaikki. Tyttö on taas ollut nirsompi. Muta itse tykkään Aventin pulloista eniten ja myös tytölle ne ovat mieluisimpia. Alkuun tyttö nirsoili korvikkeelle kovasti, mutta nykyään menee maito kuin maito. :)

    Niin ja tutin ovat saaneet nuo molemmat jo sairaalassa osastolla. Tosin toi meidän neiti ei niin siitä välitä, mutta se ei haittaa kun on kovin rauallinen tapaus. Kaikenkaikkiaan musta sulla ja teillä on tosi hyvin mietitty tämäkin asia. :) Inhottaa kun helpolla tuomitaan huonoksi äidiksi jos haluat hieman omaa aikaakin. Inhoan myös kun joku kysyy miten voin jättää pienen vauvan _hoitoon_, kun lapsi on isänsä kanssa. Eihän se ole hoidossa vaan kotona toisen vanhempansa kanssa. Me oltiin miehen kanssa treffeillä, elokuvissa ja syömässä ~3h, kun tyttö oli muutaman kuukauden ikäinen. Mun sisko hoiti molemmat lapset sen aikaa. Aiettä teki hyvää. Sitten olikin kiva hakea lapset kotiin yöunille.

    • Reply Maiju Thursday, December 22, 2016 at 12:05

      Niin ja se piti sanoa, että Aventin pullot ovat ny olleet hyviä senkin takia, kun mulla on Aventin rintapumppu. Saa maidon suoraan oikeaan pulloon. Mamin anti-colicit oli enimmäkseen taas pojalla käytössä. Ja oikein hyviä nekin.

      Ihanaa Joulua teille!

  • Reply Liina Thursday, December 22, 2016 at 12:03

    Mä oon imettänyt poikaani nyt 9kk. Hän sai pienestä pitäen maitoa myös pullosta. Jossain vaiheessa tuli täysi stoppi tuttipullolle. Hän sai hirveän raivarin kun näki tuttipullon. Se oli aika kova paikka minulle, koska suunnitelmissa oli jättää vauva koko päiväksi aikaa isän kanssa kotiin. Maitoa tuli onneksi niin paljon että korviketta ei tarvittu. Noin puolivuotiaana vauva sitten jäi päiväksi isän kanssa, minä lähdin päiväksi rintapumpun kanssa Tallinnaan. No hän oli lakkoillut koko päivän pullolle, vähän oli unissaan suostunut ottamaan. Tulin kotiin, niin hän vietti seuraavan vuorokauden käytännössä rinnalla. Siitä alettiin pikkuhiljaa totuttelemaan taas pullolle. Nyt hän on reilu 9kk ja pullo kelpaa siinä missä rintakin. Olen käyttänyt Aventin pulloja, niihin kun tottui niin ei muut pullot ole kelvanneet. :) suunnitelmanne kuulostaa hyvältä! Esikoinen joi alusta asti pulloa tosi hyvin, jopa niin hyvin että rinta kelpasi vain 5kk. Silloin tunsin epäonnistuneeni imetyksessä, mutta terve 2.5v lapsi meillä on talossa ;) eli jos vauva huomaa pullon helppouden, voi olla että rinta ei enää kiinnosta. Sitä kun joutuu tekemään vähän enemmän työtä että saa vauva saa maidon herumaan :D

  • Reply Ellaa Thursday, December 22, 2016 at 12:06

    Näitä on kiva lukea, vaikkei itsellä vauva ole vielä pariin vuoteen ajankohtainen :) Hyvää joulua!

  • Reply Sophie Thursday, December 22, 2016 at 12:06

    Minulla oli sillä tapaa erilainen tilanne, että parisuhdetta ei ollut – ja väitänkin, että monella tapaa raskaampi kuin perheessä missä isä osallistuu lapsen hoitoon.
    Minulla imettäminen onnistui rintakumin kanssa alusta ja olisin niillä maitomäärillä imettänyt varmaan 3 lasta :D Pumppasin maitoa pakkaseen ja pulloihin, ja ensimmäisten parin kuukauden jälkeen lapsi sai maitoa myös pullosta, kun vanhempani auttoivat hänen hoidossaan että sain omaa aikaa kun olin niin äärettömän tiiviisti lapsen kanssa, itsekseni kun häntä hoidin. Rintakumi jäi pois mutta pullon lapsi otti vastaan hyvin. Imetin lapsentahtisesti ja nautin siitä kovasti.
    Tuttia meillä ei tarvittu koskaan, sillä lapseni oli onnekseni ihanan tyytyväinen ja itki vain jos oli nälkä tai kakka housussa.
    Korviketta rupesin antamaan 8kk iässä äidinmaidon lisäksi ja annoin molempia vuoden päiville saakka.
    Pulloruokinta meillä mahdollisti minulle hetkittäiset hengähdystauot, lapsen lämpimät suhteet isovanhempiinsa ja sitten jossain vaiheessa yökyläilyt.

    Minulla oli käytössä Nukin lasipullot silikonisuojilla jotka tilasin netistä ja ergonomiset tutit, enkä voi kuin suositella. Lämpenevät tasaisesti ja tutit olivat juuri oikeanlaiset ja sopivat vauvalleni. Ja lasia on materiaalina turha pelätä, niin kestävät, hygieniset ja kauniit!

    Suunnitelmanne vaikuttaa ihanalta ja sellaiselta mitä itsekin tekisin, jos saisin lapsen parisuhteessa! <3

    Ja hei, hanki ehdottomasti sähköinen rintapumppu. Käsikäyttöinen vie järjen, etenkin jos maitoa tulee kuin vettä hanoista. :D

  • Reply susanna S Thursday, December 22, 2016 at 12:08

    Tuoreena vanhempana en voi muuta todeta kuin että onnelliset vanhemmat=onnelliset lapset <3 ihanaa vauvan odotusta ja mukavaa joulun aikaa !

  • Reply Jonnz Thursday, December 22, 2016 at 12:08

    Jokainen rakastava äiti on hyvä lapselleen. Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta! Ja on hyvä tiedostaa myös nuo mahdolliset ongelmat. Niitä kun niin monella. :s monesti lapsi ei halua syödä enää rintaa pullon jälkeen, sillä pullosta saa helposti ruokaa verrattuna rintaan (ihmisenalku on laiskuri 😅). Pullossa siis mahd. Pienireikäinen, jottei rintaruokinta loppuisi. On hyvä olla omaa aikaa ja itselle ainakin parisuhde aina ykkönen ja se lapsi parisuhteen “hedelmä”. Onnellinen lapsi kasvaa onnellisessa perheessä. Eikä liikaa pidä stressata ja miettiä. Esikoinen on aina esikoinen, seuraavien kanssa mennään ihan miten sattuu jo :) ihanaa odotusaikaa ja rauhallista joulua! 😍

  • Reply Henna Thursday, December 22, 2016 at 12:09

    Meillä poika on nyt 5viikon ikäinen ja syö myös pullosta mun pumppaamia maitoja.
    Mulla imetys sattu aluks tosi paljon ja vedet silmissä imetin sairaalassa kun en saanut apua vaikka pyysin. Sairaalassa imettämisestä alkoi tulla jo ns.peikko ja pelkäsin koko ajan koska on kulunut kolme tuntia ja taas pitäis imettää. Ja halusin imettää, ei ollut siitä kyse vaan siitä kivusta. Tarpeeks kun osastolla valitin niin sain rintakumin joka vähän helpotti kipua. Ja toisiks viimesenä sairaalassaolo päivänä sain kätilön, joka opetti mulle imetyksen salat ja kipu helpotti.
    Kotiuduttiin ja kotona aloin opettaan tuttiin. Vauva hyväksy tutin heti. Uskon, että rintakumista oli tässä asiassa apua. Oiskohan vauva ollut 3 viikkoo kun ekan kerran kokeiltiin pulloo eikä ollut mitään ongelmaa. Mulla on aventin pumppu jonka mukana tuli pullo. Oon todennu tuon pullon tosi hyväks! Muistuttaa paljon rintaa, joka varmasti osaltaan myös vaikutti siihen että vauva hyväksyi pullon myös heti.
    Mulla on tavotteena 6kk täysimetys, pääsääntösesti imettämällä mutta myös pullosta kun tilanne sitä vaatii. Tää on meille ainakin toimiva ratkaisu. :) Koska todellakin sitä omaa aikaa kaipaa. Oon ehkä huono äiti, mutta pari päivää kotiutumisesta pääsin käymään kaupassa ihan yksin. Ja voi että kuinka luksusta se oli, 20min omaa aikaa ruokakaupassa :D

  • Reply Kätilö Thursday, December 22, 2016 at 12:10

    Ajattelin nyt kommentoida kun useasti olen meinannut ja sitten kuitenkin pyyhkinyt pois :D

    Hyvä postaus! Itse ajattelen juuri samoin kuin sinä. Meillä ensimmäinen lapsi sai alusta asti hyvin läheisen suhteen isään, kun hän syötti vauvaa kanssani ihan yhtä paljon. Lisäksi vuorottainen herääminen oli parasta mitä on. :) Kahden nuoremman kanssa tähän ei erinäisistä syistä voitu lähteä ja vauvat alkuun kyllä söivät pullosta, mutta koska sitä ei riittävän usein harjoiteltu, unohtui “taito” kokonaan.

    Mutta tosiaan kuten kysyit, sanotaan että 2 viikkoon ei antaisi tuttia eikä pulloa. Jos tarvetta antaa lisämaitoa, suosittelen hörppyyttämistä tai ruiskun käyttöä (näistä varmasti saat esim synnytyssairaalassa ohjeistusta kätilöiltä). Pullon harjoittelu tulisi kuitenkin aloittaa VIIMEISTÄÄN 8 viikon iässä, muuten vauva rupeaa herkästi haluamaan vain rintaa. Tästä toki mielipiteitä monia, mutta itse en pidemmälle antaisi mennä. ps. maidontuotanto on usein perinnöllistä :D Jos äidilläsi on tullut reilusti maitoa, hyvin todennäköisesti myös sinulla.

    Tsemppiä tulevaan!

  • Reply Anniina Thursday, December 22, 2016 at 12:11

    Heippa Anna!

    Itselläni ei vielä minkäänlaista kokemusta tästä aihepiiristä, mutta silti olen mielenkiinnolla lukenut myös tätä Mungobabyä :)

    Näin kokemattoman näkövinkkelistä suunnitelmasi kuulostaa järkevältä ja täysin realistiselta, itse erityisesti arvostan sitä, että haluat antaa isälle samanlaisen mahdollisuuden osallistua vauvan hoitoon ja ruokintaan! Ja ihanaa, että miehesi noin innokkaasti halua osallistua vauvan hoitoon! :)

    Toit rohkeasti esille oman mielipiteesi ja mielestäni avoin (ja rakentava) keskustelu tästä aiheesta on myös paikallaan! Kuten sanoit, ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa tai ruokkia lasta.

    Itse siirryin täysin varoittamatta pulloruokintaan vain kolme kuukautta syntymäni jälkeen, kun äitini sai pahan rintatulehduksen ja joutui hetkeksi jopa sairaalaan. Isäni ja muut “hoitajani” ruokkivat minua sitten korvikkeella ja pulloilla, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut ja ihan tolkun ihminen minusta tuli, vaikka rintaruokinta loppuikin aika pian :)

    Tsemppiä sinulle raskauteen ja ihanaa joulua! :)

  • Reply Keke Thursday, December 22, 2016 at 12:12

    Moi! Tässä taas kirjoittelee se lukija, joka kommentoi viimeksi sitä ruoka-/tupakka-/alkoholipostausta ja silloin tilanne oli se, että meidän vauvan LA oli jo ohitettu :) Meidän tyttö syntyi vihdoin raskausmyrkytyksen takia tehdyn neljän (!) päivän käynnistyksen jälkeen kuukausi sitten. Ihana terve tyttö saatiin, joka vaikuttaa olevan myös helpoin ja rauhallisin vauva ikinä, vaikka vatsassa olikin tosi liikkuvainen tapaus :D Meillä oli samat ajatukset tästä imetysasiasta ennen syntymää ja meidän onneksi ainakin tähän mennessä kaikki on onnistunut toiveiden mukaan. Vauva oli jo heti syntymän jälkeen oikeaoppisesti rinnalla imemässä ja samaan tapaan on jatkanut. Parin viikon ikäisenä alettiin sitten kokeilla tuttia ja tuttipulloa :) Tuttipullon hyväksyy hyvin (joku antikoliikkipullo on meillä käytössä), tutin vaihtelevasti. Eikä myöskään imuote rinnasta ole huonontunut, uskon että se johtuu siitä, että maltoimme odottaa että vauva on parin viikon ikäinen :)

  • Reply Rosa Thursday, December 22, 2016 at 12:15

    Mun mielestä ei ole mitään muuta kuin itsekkyyttä, jos ei jaksa sitä loppujen lopuksi todella lyhyttä vauva-aikaa imettää. Sen vuoksi lapsi syö rintaa tiheästi, että äidin elimistö saa viestin että maitoa tarvitaan lisää. Tämä on minun mielipiteeni. Jokainen tekee tietenkin omalla tavallaan.

    • Reply Laura Thursday, December 22, 2016 at 19:51

      Itsekkyyttä? Vauvallahan on kaksi vanhempaa. Myös pumppaamalla saa ne maitomäärät pidettyä yllä.

  • Reply Anna Thursday, December 22, 2016 at 12:16

    Hyvä ja asiallinen kirjoitus aiheesta. Olen itse samoilla linjoilla, vaikka omia lapsia ei ole eikä viel lähitulevaisuudessa suunnitelmissakaan. Imetyksessä on monta tekijää ja oma kummipoikani kuuluu mm. siihen ryhmään vauvoja, joille tutit ja pullot eivät kelpaa, mutta pitkien päivä ja yöunien avulla myös äidille on riittänyt ajoittain omaa aika mm. käsityöharrastusryhmiin. Nyt poika on reilu 3kk, joten ehkä me kummivanhemmatkin saamme pian hoitovuoroja, jotta vanhemmille jäisi enemmän omaa aikaakin. Saa tosin nähdä miten tuttipulloruokinta etenee vai eteneekö vieläkään mihinkään. Erittäin mukavaa ja rauhallista joulua teille! :)

  • Reply Kalmis Thursday, December 22, 2016 at 12:17

    Minun suunnitelmana oli imettää jos se vain onnistuu, toisin kävi! Sektion jälkeen haava oli niin kipeä ja meidän pojun imemisen tarve aivan valtava, ettei imettämisestä kipujen vuoksi vain tullut mitään. Niinpä pumppasin pojallemme 9kk ajan kaiken maidon! Olihan se työlästä mutta lapsi sai siitä saman hyödyn kun imettämisestä, itse sai välillä “vapaa-aikaa” kun mies pystyi syöttämään ja maitoa oli myös pakkasessa valmiina, tulleet raskauskilot karisi hyvää kyytiä, eikä mennyt rahaa korvikkeeseen! Mitä tahansa päätätkin tehdä on se oikea ratkaisu, kaikki vauvoihin liittyvät asiat jakaa vaan niin paljon mielipiteitä.. Onnea vielä raskaudesta ❤

  • Reply Kaisa Thursday, December 22, 2016 at 12:17

    Hyvä teksti, ajattelen aika samallalailla kuin sinä. Meillä vauva sai heti synnärillä jo korviketta pullosta kun sokerit olivat alhaalla ja oma maitoni ei vielä ollut noussut. Pullottelua jatkettiinkin kotona ja minulle myös oli tärkeää tuo oma itsenäisyys, että sai edes käydä kaupassa rauhassa! Noh… tuli kesä ja miehen kesäloma ja oltiin koko perhe koko ajan samassa paikassa. Niimpä pullottelu jäi ja vain imetin. Onhan se siis maailman kätevintä kun ruoka on aina valmiina ja sopivan lämpöisenä yms. Kesälomien jälkeen koinkin pienen järkytyksen kun pullo ei enää vauvalle kelvannut… Hups!
    Kun aloitimme kiinteiden ruokien maistelun niin siinä ohessa vauva sai vettä nokkamukista ja oppi siihen. Siltikään maito ei nokkamukistakaan kelvannut…
    Mielestäni siis ajatuksesi siitä, että pullo otetaan aika alussa jo opetteluun, on hyvä :) muistakaa vaan ettette kesälomien tms. ajaksi unohda pulloa :D
    Olen tästä ylläolevastakin huolimatta saanut aina omaa aikaa ja poikamme on ollut jo melko pienestä lähtien yökylässä lähellä mummin ja papan luona.. uskon siihen, että vanhemmat parhaiten tuntevat oman lapsensa ja tietävät esim hoidon suhteen kuinka pitkäksi aikaa voi jättää. Osalla ystävilläni 1,5 vuotiaat ovat olleet menossa ensimmäistä kertaa yökylään ja se on fine. Jokainen omalla tavallaan :)

    Tsemppiä loppuraskauteen :)

  • Reply Sini Thursday, December 22, 2016 at 12:18

    Mulla oli aika samankaltanen visio tästä imetyasiasta, mutta eipä onnistunut ei. :D annettiin pullosta ämmää (äidinmaitoa) muistaakseni ekan kerran jo muutaman päivän ikäisenä. Pienenä huolikin sen ihan hyvin. Häpeäkseni pitää myöntää, et lapsentahtista pulloruokintaa se ei kyllä ollu oppien mukaisesti, mut vaistojen mukaan mentiin. Ongelmaks muodostu ensin se, että en herunu rintapumpulle. Jos jotain sain irti, se meni samantien suuhun, koska noh, vastasyntyneet syö aika paljon :D oli ehkä joku muutaman kuukauden jakso (n. 3kk ikäsestä eteenpäin), kun vauva oli hoidossa, ja sai pumpattua maitoa pullosta, ja kaikki meni hyvin. Sain pakkaseenkin sitä maitoa pumpattua hyviä määriä. KUNNES vauva ei enää huolinut sitä pakastettua maitoa (tähän saattaa kuumennus ennen pakastamista auttaa, mut ei sit ikinä jaksettu nähä vaivaa). Ja sit joskus vähän yli puolivuotiaana kieltäyty kokonaan tuttipulloista. Korvikettakaan ei enää siinä vaiheessa huolinut, ja sit ei enää pumpun kanssakaan saanut maitoa :D joten se siitä. Mut alotettiin kiinteet sillon heti nelikuisena, puolivuotiaana söi jo sellasia määriä, et pysty jättää niiden turvin joksikin aikaa hoitoon. :) Meillä varmaan homma kaatu siihen, ettei aktiivisesti ollut kotona se pullo käytössä. Ehkä olis auttanu, et olis päivittäin antanu pullosta aina ku olis ollu mahdollista. Imettäminen on pullorumbaan verrattuna niiiin paljon helpompaa, et meillä ainakin laiskuus oli iso osa sitä, miks alkuperänen tavote epäonnistu. Nyt lapsi 1v2kk, imetys loppu luonnollisesti pari kuukautta sitten, enkä vois tyytyväisempi olla :) koin myös suurta ahdistusta imetyksen suhteen alkuun, enkä missään vaiheessa hirveesti oppinu nauttimaan siitä, julkisilla paikoilla en todellakaan imettänyt, mut silti vauvavuosi meni tooosi nopeesti, ja nyt oon saanu osan itsenäisyyttä takasin!

  • Reply Paula Thursday, December 22, 2016 at 12:20

    Omasta kokemuksesta seuraava:
    Vauva tottuu helpommin pulloon, kuin rintaan, koska pullosta tulee helpommin maitoa (tai saattaa tulla). Joten jos myös rintaruokinta tavoitteena, niin ensin esim pari vkoa mahdollisimman paljon vain rintaa.

    Paras pullo on mielestäni Philipsin Avent-pullot. Niistä ei pääse yhtälailla ilmaa vauvan mahaan kuin perus “marketti”pullosta. Tai siis siitä imuosasta.

  • Reply Zelinda Thursday, December 22, 2016 at 12:22

    Hyvin asiallisesti aiheesta kirjoitit – ja nimenomaan, pääasia että vauva saa ruokaa!

    Meillä oli oman esikoisen alussa hankalaa, imemisote oli huono ja tyttö imi rinnan vereslihalle. Itku kurkussa kuitenkin vaan yritin ja käytiin kysin imetyspolilla opettelemassa erilaisia imetysasentoja. 7 viikkoa kesti, ja rinta parantui vasta kun olin pari päivää kokonaan siitä imettämättä. Sen jälkeen homma on ollut ihanan helppoa! Pari ensimmäistä kuukautta meni kyllä sohvannurkassa vauva rinnalla istuen, kun tytöllä oli niin kova imemisen tarve. Tuttipulloa ja tuttia kokeiltiin vasta joskus 8 viikon ikäisenä, ettei alkaisi hylkiä rintaa. Tutti ei kelvannut ollenkaan (tähänkään päivään mennessä, neiti 10kk), tuttipullosta kyllä suostunut ottamaan alun harjoittelun jälkeen – meillä oli yksi mam tuttipullo, aika harvakseltaan sitä kuitenkin käytetty.

    Jos toinen lapsi joskus suodaan niin ajatusmaailma olisi samanlainen kuin sinulla – haluaisin miehen osallistuvan ruokintaan myös alusta asti ja luottaisin häneen enemmän, tämän esikoisen kanssa kun itse ei edes raaskinut lähteä minnekkään, kun pelotti että itkeekö se siellä nyt ja oli aina kiire takaisin kotiin. Nyt osaan jo luottavaisemmin lähteä, ja pakkokin kun töihin paluu on edessä 2 viikon päästä.

    Ihanaa odotusaikaa ja nauti vatsasta ja potkuista! Sen unohtaa niin nopeasti miltä ne pienen mylläämiset tuntuvat :/

  • Reply veramarika Thursday, December 22, 2016 at 12:22

    Samoilla linjoilla sun kanssa suurimmaks osaks. Parhaat tuttipullot on ollu meille noi MAM anti-colicit! Esikoinen otti tuttia ja pulloa ekoista päivistä, mutta kuopuksella tutti vaikuttu imuotteeseen, mikä vaikutti maidon herumiseen ja nännit kipeyty ku vauva imi väärin, joten jätin viikoksi tutit, ja tsadaa, meijä 5kk ikänen jäbä ei oikein meinaa huolia tuttipulloa tai tuttia, joskus vaa, fiiliksen mukaa. :D onneks voi myös hörppyyttää pahimman nälän yllättäessä. Esikoista täysimetin 6kk ja imetin 10kk asti, tän kanssa myös tarkoitus viel kk pelkäl maidol ja sit maistellaa. Katotaa kauan imetystaival kestää, lapsentahtisesti mennää :) annan sulle alkuun vinkin! Imetäimetäimetä, vaik vauval olis nälkä viiden minuutin välein. Monet aattelee heti ettei oma maito riitä ja antaa lisämaitoo, nii se sitten on pois oman maidon tuotannosta ja “kierre” on valmis. Pääasia et paino nousee ja pissaa tulee, vauva itkee alussa kaikkea mahollista ja rinnasta saa myös lohtua. Jos tosiaan siis haluaa onnistua täysimetyksessä, niin varmin tapa on ihokontakti ja imetys vauvantahtisesti :D se imetyksen sitovuus on ahdistavaa, minunkin mielestä, mutta hoen ittelleni et se on väliaikaista.

  • Reply Anniina Thursday, December 22, 2016 at 12:22

    Olet tärkeiden asioiden äärellä Anna! Minusta imetykseen liittyviä asioita saa ja pitää pohtia ennen vauvan syntymää ja aiheeseen on todellakin hyvä perehtyä! Esikoisen kohdalla lueskelin jotain imetykseen liittyvää ennen synnytystä, mutta jälkikäteen ajateltuna olisin voinut perehtyä aiheeseen paljon paremmin. Meidän imetystaipaleemme kun ei sitten kuitenkaan ollut mikään helppo, eikä toiminut sillä “tissi suuhun ja vauva on tyytyväinen” menetelmällä.

    No mutta, vaikeuksista huolimatta meillä toimi juuri tämä teillekin kaavailtu toimintatapa ja aikalailla vielä samoista syistä johtuen. Täysimetin pelkistä rinnoista ensin 3 viikkoa, jonka jälkeen aloimme totuttaa myös pulloon tahdistetulla pulloruokinnalla. Meillä oli käytössä lansinohin momma pullot, jotka ovat myös mainitsemiesi pullojen lisäksi hidasvirtauksisia ja muotoilevat rintaa ja nänniä. Pulloruokinnan harjoittelussa oli tärkeää, että äiti ei ollut samassa huoneessa maidolle haisevien rintojensa kanssa, vaan isä hoiti syöttämisen yksin. Samoin tärkeäksi koimme alkuun ajankohdan: illat olivat vaikeita rintaraivareineen ja iltatankkauksineen, joten sinne emme halunneet sotkea pulloa sekoittamaan tilannetta, vaan isä syötti päivällä vauvaa pullosta.

    Meillä pulloruokinta ei ollut ikinä päivittäistä, vaan vauva sai pullosta ainoastaan minun ollessani pois. Pullolle harjoitteluvaiheessa ehkä kolme kertaa viikossa. Tämä systeemi toimi meillä, eikä vähäinen pulloruokinta tuntunut häiritsevän imetystä.

    Toivon, että saatte teitä tyydyttävän imetystaipaleen ilman ulkopuolisten turhia arvosteluita! :)

  • Reply Hanna Thursday, December 22, 2016 at 12:22

    Kuulostaa hyvältä, ja tosi hyvä että olet ottanut asioista selvää jo ennakkoon – olen huomannut, että omaehtoinen tiedonhaku on mm. imetykseen liittyen ensisijaisen tärkeää, koska terveydenhuollon edustajilla saattaa olla paljonkin vaihtelua imetykseen liittyvässä tiedossa. Itu ry on nimenomaan pelastus ollu mulle! 😊 Ja tietysti kaikilla muillakin ihmisillä on oma mielipiteensä imetykseen liittyen, jonka he tietenkin mielellään jakaa uudelle äidille, joten kannattaa tosiaan olla valikoiva siinä ketä kuuntelee. :D Ihanaa, että sun äiti kuulostaa ainakin olevan perillä imetysasioista joten tukea varmasti siltä suunnalta luvassa.

    Itse en osaa kommentoida tuttipulloista, mutta meillä meni niin, että tyttö sai sairaalassa lisämaitoa pullosta, koska joutui heti ekana päivänä antibioottihoitoon. Imetystä kyllä harjoiteltiin aktiivisesti mutta neiti ei ollut siitä kovin innostunut – pullosta kun tuli niin helposti maitoa. Sitten kun päästiin kotiin niin homma muuttuikin niin että pullot ei enää koskaan kelvannutkaan ja siinä sitä sitten oltiinkin ekat kuukaudet tytössä kiinni, ei kovin kauas päässyt lähtemään. :) Imetys jatkuu edelleen, tyttö kohta 1,5v. Tuttia tyttö alkoi syömään 4kk iässä ja vierottui siitä itse päälle vuoden ikäisenä.

    Itsellä oli siis tavoitteena imettää, jos se vain onnistuisi ja mitään aikatavoitetta ei ollut, mutta meidän tytölle imetys on niin tärkeää että nyt tähdätään ainakin siihen WHO:n 2v. suositukseen. :)

    Onnea teille tulevasta vauvasta! 😊

  • Reply Jaimes Thursday, December 22, 2016 at 12:25

    Mä olen alusta asti ruokkinut lapsia sekä pullolla,että rinnalla. Syynä tähän ovat olleet opinnot,joihin päädyin palaamaan vain kuukausi synnytyksen jälkeen. Sain tästä toki hyvin kriittistä palautetta,mutta meidän perheelle sopi oikeun hyvin,että koulupäivinä(n3/viikossa)tai työvuorojen aikana(joka kolmas päivä 24h vuorossa)isä oli lapsen kanssa ja ruokki pullolla jossa oli rintamaitoa. Ainoa pullo joka lapselle kelpasi,oli tommee tippee,eikä sekään kelvannut minulta kun lapsi haistoi ne rinnat siinä nenän edessä. Tällä metodilla selvisimme 10kk.

    Kuopusta imetin myös sekä välillä pullostakin miehen sylissä. Silloin syynä oli vain se,että se tosiaan mahdollisti kauppareissut ja urheilun harrastamisen ilman stressiä. Kuopusta imetin vuoden ja 10kk.

    Kukin tyylillään. Jokainen etsiköön tyylin joka itselle parhaiten sopii.aina löytyy neuvojia ja kritisoijia mut pitää vaan yrittää itse päästää sellaiset neuvot toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos luottaen omaan näkemykseen.

  • Reply Mirjami Thursday, December 22, 2016 at 12:25

    Mulla ei oikein ollut mitään mielipiteitä imetyksestä/pulloruokinnasta ennen synnytystä ja mentiin ajatuksella että kunhan vauva saa ravintoa. Maidon nousussa menikin sitten enemmän aikaa ja vauva joutui lisäruokinnalle pullosta ja me annettiin korviketta. Musta ei tuntunut että olisin yhtään sen huonompi äiti kuin olisin imettänyt, vauva kumminkin sai ruokaa. Tällä hetkellä ehkä positiivista tossa asiassa on se että vauva huolii pullon. Minä en ole 100% ajasta kiinni vauvassa kun en ole se pääsääntöinen “ruokintalaitos”. Voin jättää vauvan ruokinnan myös isälle, joka on helpottanut tosi paljon jos sitä itse haluaa vapaata aikaa, ei tarvitse heti rientää kotiin syöttämään. Tehkää niin kuin teistä tuntuu, kukaan ei voi sitä tuomita ja jos tuomitsee niin se on vain typerää.

  • Reply Aino Thursday, December 22, 2016 at 12:26

    Mielestäni oma-aika on erittäin tärkeää jaksamiselle, jotta jaksaa olla mm. hyvä äiti. Tee mikä itselle tuntuu parhaimmalta ja tilanteen mukaan. Rauhallista joulua! :)

  • Reply -S- Thursday, December 22, 2016 at 12:27

    Minulla on kaksi poikaa, molemmat syntyneet sektiolla ja olleet aluksi vastasyntyneiden valvontaosastolla. Siksi eivät ole päässeet heti rinnalle ja ovat saaneet pulloa heti ensihetkistä. Esikoinen oli minusta erossa vain joitain tunteja mutta ei ikinä oppinut rinnalle ja oli lähes alusta asti täysin korvikkeilla elävä ja nyt yli 3vuotias erittäin fiksu poika ;) kuopus 4kk oli valvontaosastolla monta päivää ja sai pelkkää pulloa 3 ensimmäistä päivänäänsä mutta oppi rinnalle silti nopeasti. Pulloa olemme hänellekin silti antaneet juuri senkin takia että äiti pääsee esimerkiksi kauppaan ihan yksin. Minulla oli suuret toiveet imetyksestä näin toisella kerralla kun eka kerralla imetys epäonnistui,mutta täytyy sanoa että vaikka imetys onkin aivan ihanaa ja olen niin onnellinen että se nyt onnistui niin on se vaan niin paljon rankempaa. Tehtiin myös suunnitelma että mies antaa öisin pullolla ainakin yhden syötön mutta rinnat on niin hemmetin kipeät kun ovat täynnä maitoa niin olemme luopuneet tästä tavoitteesta ja hoidan yösyötötkin yksin. Nää pullo ja tuttiasiat on niin vauvakohtaisia että varmasti vaan kokeilemalla selviää minkä juuri teidän vauva hyväksyy. Meillä toiminut molemmilla pojilla MAM koliikkipullot ja ovat käteviä kun voi steriloida mikrossa nopsaan :) tsemppiä tulevaan!

  • Reply Linda Thursday, December 22, 2016 at 12:27

    Aikalailla samalla tavalla ollaan ajateltu asia toteuttaa, eikä missään vaiheessa ole käynyt mielessäkään, että se tekis musta huonon äidin :-) ennemmin ajattelen olevani parempi äiti lapselle, jos saan välillä nukkua pidemmän pätkän, kun isä syöttää pullosta. Meilläki miehelle asia on todella tärkeä ja haluaa osallistua mahdollisimman paljon. Mutta niin kuin sanoit, niin nämä on vaan toiveita ja tavoitteita ja asia toteutetaan niin kuin lapselle ja perheelle on paras :-)

  • Reply Jenni Thursday, December 22, 2016 at 12:29

    Mulla esikoinen eikä keskimmäinen kumpikaan huolinut pulloa eikä tuttia. Imetin ensimmäisellä kerralla 1,5v ja toisella 1v4kk. Nyt kolmannella kerralla, ja 10v myöhemmin päätin tehdä kaikkeni, jotta a) imetys onnistuisi yhtä hyvin b)en kuitenkaan toimisi elävänä tuttina lapselleni ja pullokin kelpaisi

    Kun vauva syntyi kiireisellä sektiolla, halusin vauvan kuitenkin rinnalle heti kun vaan mahdollista. Vauva tajusi jutun juonen heti, ja pesittiin ensimmäiset päivät niin, että oltiin oikeastaan jatkuvasti ihokontaktissa vauva vaippasiltaan yöpaidan sisällä :). Oli myös käytännöllistä kun vauva nukkui yön siinä vierellä, koska en sektiohaavan vuoksi pystynyt vauvaa heti nostelemaan. Maito nousikin heti toisena päivänä, minkä jälkeen aloin tarjoamaan jo tuttia. Hoitaja varoitti minua aikaisen tutin tarjoamisen mahdollisesta haitasta imetyksen onnistumiseen (taysilla tavoitellaan imetyssertifikaatia, minkä vuoksi lisämaitoon ja tutteihin suhtaudutaan nihkeästi). Kiitin mielipiteestä, ja kerroin tietäväni mitä teen :). Tutti ei osoittautunut helpoksi jutuksi tälläkään kertaa. Siinä missä imetys on onnistunut taas loistavasti (täysimetän edelleen viisikuista), yksi tutti pysyy suussa joten kuten ja vaihtelevasti: liian iso MAM. Kaikki muut mallit sylkee heti pihalle :D.

    Imetän aina kun olen kotona, se on helpointa, ja työssäkäyvä mies saa yöunensa. Mutta tällä kertaa vauva huolii myös pulloa (MAM anti-colic), ja se kyllä on mulle suuri helpotus, varsinkin henkisellä puolella. Voi viipyä menoissaan ilman, että tarvii miettiä kuinka vauva näkee nälkää tai joku stressaa kun ei saa vauvaa syömään. Ensimmäisen kerran kävimme miehen kanssa kaksistaan ulkona syömässä hääpäivänä, kun vauva oli vasta 5pv. Ajoitin tuon tarkoituksella syöttövälin ajalle, ja niin kuin melkein tiesinkin, niin tyttö nukkui koko sen ajan kun siskoni oli hoitamassa. Pieni vauva kuitenkin nukkuu melkein koko ajan, jos ei sitten ole syömässä :). Yötä ei ole vieläkään oltu erossa, mutta on todella ihana se tieto, että sekin olisi mahdollista sitten kun siltä tuntuu.

  • Reply Juuliii Thursday, December 22, 2016 at 12:30

    Pakko kommentoida, että veljeni vaimoineen asuu ulkomailla, eikä monimutkaisen synnytyksen jälkeen annettu imettää, vaan korvikkeella mentiin. Olimme kaikki ensin hieman mietteliäitä tilanteen suhteen, varsinkin äitini. Kuitenkin juurikin kuin postauksessa mainitset, isän mahdollisuus ruokkia vauvaa pienestä pitäen lähentää ehdottomasti vauvan ja isän välistä suhdetta. Sen huomasi mielestäni helposti, ja mietimme kaikki että onpas hienoa kun kaikki pystyvät pientä ruokkimaan :) Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä ettei ole yhtä tai oikeaa tapaa imettämiseen. Monessa tilanteessa, kuten myös tässä kertomassani ei ollut muuta vaihtoehtoa, mutta se osoittautui myös todella hyödylliseksi! Tottakai varmasti jokainen haluaisi itse imettää lasta, mutta ei todellakaan sovi väheksyä tai poistaa harkinnasta muitakin tapoja :) Ihanaa loppuodotusta teille :)

  • Reply Maija Thursday, December 22, 2016 at 12:31

    Meidän suunnitelma oli aika lailla samanlainen kuin sulla ja sen mukaan myös päästiin etenemään: vauva oli sillä lailla “helppo” että söi sekä rintaa (vaikka kyllä meilläkin siinä 4kk:n tienoilla käytiin hulinat ja tehtiin töitä että imetys jatkui) että tuttipullosta äidinmaitoa ja tuttikin kelpasi. Imetin vauvaa 1v ja… olikohan 3kk asti, eikä vauva saanut kertaakaan korviketta (10kk iästä lähtien pikkuhiljaa lisänä hapanmaitotuotteita jne.): maitoa ei tulvinut yli äyräidensä missään vaiheessa ja heruin pumpulle hiukan huonosti, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta sain pumpattua riittävästi pakkaseen omien poissaolojeni ajaksi. Mulla Aventin käsikäyttöinen pumppu toimi hyvin ja olin ottanut tavaksi imettää yöllä aina samasta rinnasta ja aamulla sitten pumpata sen toisen tyhjäksi > tällä tavoin pumppailin melkein joka aamu, niin pakkasessa oli sitten aina vähän varastoa valmiina. Heruin kerralla sen verran pieniä määriä, että aika äkkiä yhteen syöttökertaan käytettiin kahden-kolmen kerran pumpattu saalis.

    En muista tarkalleen milloin vauva sai ensimmäisen kerran maitoa pullosta, mutta olisikohan ollut 2-3 viikon ikäinen, kun kävin pienellä kävelyllä ekan kerran yksin..? Joka tapauksessa niin, että imetys oli lähtenyt hyvin käyntiin, paino nousuun jne. Samaa tehtiin tutin kanssa: tarjottiin tutti ekan kerran joskus muutaman viikon jälkeen, kun imetys oli varmasti lähtenyt sujumaan. Meillä oli sellainen systeemi, että tahdistamisen lisäksi, jotta vauva ei hämmentyisi, minä en koskaan syöttänyt vauvaa pullosta. Pullosta syötti siis vain isä tai isovanhempi tarpeen mukaan ja jos itse en ollut paikalla. Me pärjättiin näillä kikoilla :) Pullona pääasiassa Lifefactoryn lasipullo sen mukana tulleella tutilla, varalla jostain lastenvaateliikkeestä hetken mielijohteesta mukaani nappaama, söpö random-pullo. Molemmat toimivat meillä. Niin ikään tuttina sellainen marketin perustutti, sekä luonnonkumisia että niitä kirkkaan värisiä käytettiin. Tässä suhteessa tosiaan päästiin helpolla, ei tarvinnut hifistellä.

    Tyttö täytti juuri 2 vuotta ja viimeinen “vauva-ajan” hankaluus on (uni)tutista eroon pääseminen. Tämä on ainoa mitä kadun: tutista olisi pitänyt hankkiutua eroon tytön ollessa hiukan reilun vuoden ikäinen, hän ei nimittäin alkanut pyytämään tuttia ennen kuin ehkä 1,5 vuotiaana. Juuri kun olimme ajatelleet että voisi siitä irrottautua. Tyttö kuitenkin nukkui ensimmäisen vuotensa sen verran huonosti, että unirauhan vihdoin löydyttyä meillä ei ollut voimia riskeerata sitä yrittämällä eroon tutista. Eikä tyttö aivan pikkuvauva-ajan jälkeen ole koskaan syönyt tuttia muuten kuin nukkuessaan. Nyt on korkea aika, joten joululomalla se on vihdoin päätetty tehdä. Wish us luck ;)

    Onnea odotukseen ja toivottavasti myös imetys onnistuu toiveidenne mukaisesti :)

  • Reply Annam Thursday, December 22, 2016 at 12:32

    Mulla ei imetys onnistunut. En tiedä vaikuttiko asiaan ennenaikainen synnytys, imetyksen myöhäinen aloitus (2pv synnytyksestä) vai ihan joku muu, mutta maito ei missään vaiheessa lähtenyt kunnolla nousemaan. Vauva sai siis heti maitoa pullosta, ja rinnalta kun maitoa saadakseen olisi tarvinnut tehdä enemmän töitä, meidän vauva halusi vain pulloa. Korvikeella on siis meidän pikkuinen kasvanut. Aluksi asia harmitti kovin, mutta se riemu ja onni minkä mummut, papat ja ennen kaikkea vauvan isä kokivat saadessaan esikoistamme syöttää, en todellakaan enää asiaa harmitellut.

    Meillä hoidettiin yösyötöt vuorotellen ja se helpotti molempien yöunia. Saatoin myös halutessani lähteä pois kotoa, koska vauvan ruokinta ei ollut minusta kiinni.
    Mieheni on monesti ollut onnellinen saadessaan olla tasavertainen vanhempi myös syöttöjen kanssa.

    Jos mahdollisen seuraavan vauvan kanssa saisin päättää.. Haluaisin kyllä imettää. Mutta haluaisin myös yrittää opettaa vauvan pulloon. Juuri siksi, että esikoisen kanssa on pulloruokinta ollut toimiva tapa, vaikka ei ollutkaan alunperin oma valinta.
    En ole vauvassa niin kiinni, enkä todellakaan koe olevani huono äiti tämän takia. Siinä missä minä saan vähän omaa aikaa, kaikki muut läheiset saavat aikaa vauvan kanssa. Ja vauva ei siitä kärsi jos äiti käy lataamassa akkujaan esim kuntosalilla ja jaksaa sitä kautta taas paremmin vauvan kanssa.

    Tuttipullosta kokeilimme muutamaa, mutta parhaaksi koimme Ainun MAM Anti-colicit. Meidän vauvalla oli niin kova nälkä, eli imi kauhealla vimmalla, että kaikkien muiden pullojen tutit meni ruttuun ja siitä seurasi huuto :D

  • Reply st Thursday, December 22, 2016 at 12:34

    Vitsi oot pohtinut paljon jo vauvan syntymän jälkeistä elämää, musta tuntuu että itse osasin keskittyä vaan raskauteen ja sitte en tiennykään mistään mitään ku kaveri pulpahti maailmaan!:D ajattelin aluksi että voi ei, mutta perustelujen jälkeen kuulostaapa hyvältä suunnitelmalta. Vaikutat tosi fiksulta:) susta tulee varmasti hyvä äiti:) Mun poika aikanaan vietti ihan alusta lähtien myös isänsä kanssa aikaa ml pumpattu pullo, ja nuo kaksi ovat nykyään niin ihana paitajapeppu-parivaljakko että ihan sydäntä lämmittää.:) Tyttönen taas on on ollut niiin äidin perään että vieläkin yks-veenä itkee lohduttomasti jos kävelen viiden metrin päähän:D eikä tosiaan vauvana suostunut edes vilkaisemaan pulloon päin. Tällaisia kokemuksia täällä noista ihanuuksistani:) Lisäksi loppukaneettina viisaus, jonka eräs vieras mummeli kertoi mulle kerran neljän lapsen kokemuksellaan: mitä rennommin sitä otti, sitä paremmin se meni :) Paljon onnea tulevaan, ainutkertaista aikaa elämässä!<3

    • Reply st Thursday, December 22, 2016 at 12:50

      Niin ja sanottakoon vielä, että mua ei siis millään lailla naurata tuo lapsen eroahdinko, vaan olen kotona lasten kanssa ja tyttösestä en juurikaan ole ollut erossa, siksipä alkaa käydä jo ihanan hupsuksi kun tuo on niiin perääni :) Mutta en kyllä yhtään osaa sanoa mikä on syy ja mikä seuraus, jotenkin on sellainen fiilis että tilanne olisi sama vaikka olisinkin vauvana häntä enemmän isän kanssa jättänyt kahden kesken.

  • Reply Ewy Thursday, December 22, 2016 at 12:44

    Hehe, musta tuntuu, että lähes kaikista vauva-aiheista kun suunsa avaa niin sohaisee ampiaispesää :D

    Imetyksen/maidonnousun suhteen sellaiset vinkit, jotka itse olisin halunnut tajuta :) Kannattaa jo synnärillä käydä rauhassa lämpimässä suihkussa ja lypsää siellä käsin. Auttaa ja nopeuttaa maidonnousua :) Mä tajusin tän vähän myöhään ja vauvalle jouduttiin siksi antamaan korviketta parina päivänä, mutta kun tän aloitin niin maito nousikin äkkiä ja päästiin täysimetykselle :) Ja sitten toki mahd. paljon ihokontaktia. Itse suosisin imetystä siihen asti, että maito kunnolla nousee ja imuote on hyvä (tästä kannattaa etsiä videoita, että osaa heti korjata jos uhkaa tulla ongelmia!).

    Oli vauva sitten alkuun kuinka helppo tai haastava tapaus tahansa, niin yritä olla ahdistumatta :) ♡ vauva on sitova hanke joo, mutta se kasvaa koko ajan ja vauva-aika menee ihan hujauksessa! Jos siis ahdistus iskee ja tuntuu, että tätäkö tää nyt on seuraavat 18 vuotta niin ei ole! :D Se vaihe menee ihan hetkessä ohi! :) Ja mitä turvallisempi olo vauvalla on niin sitä turvallisemmin mielin hän hoitoonkin jää :)

    Ja aina ei voi eikä kannata olla paras mahdollinen mitä lie. Välillä on hyvä priorisoida :) parisuhdeaika jne. odottaa kyllä sen aikaa kun on pakko, jos on pakko, mutta toivotaan, että vauva on perustyytyväinen tapaus ja saisitte niitä treffihetkiä helposti jo piankin! Ihanaa, että teillä on innokkaita hoitajia lähipiirissä!

  • Reply Maria Thursday, December 22, 2016 at 12:45

    Meillä oli aika samanlaisia ajatuksia tuosta äidin omasta ajasta. Vauvamme oli syntyessään pienikokoinen ja hänen oli vaikeaa saada rinnastani otetta, joten odotimme suosiolla oikean imuotteen löytymistä ennen kuin otimme mitään tutteja/tuttipulloja sotkemaan harjoituksia. Käsittääkseni jos vauva tottuu pulloon liian pian, voi hän alkaa hylkiä rintaa. Ensimmäistä kertaa olin erossa vauvasta pari tuntia kun hän oli noin kuukauden. Testasimme etukäteen, että vauva varmasti hyväksyy pumppaamani maidon pullosta. Meillä parhaiten kelpasi MAM anti-colic pullo, Aventin kelpasi vasta vähän isompana, tutti kelpasi vasta 5 kk iässä. Pumppaaminen on mielestäni niin työlästä puuhaa kaikkine pumppujen ja pullojen sterilointeineen, että mielummin arjessa vain imetän, mihin miehenikin onneksi kannustaa. Rispektit kaikille äideille, jotka jaksavat pumpata maitonsa vauvoilleen imetyshaasteista huolimatta!

    Vauvani on nyt 8 kk ja koen suurta haikeutta siitä, ettei hän päivisin enää oikein jaksa keskittyä rintamaitoon. Imetys on ollut meille niin kallisarvoista kahdenkeskistä aikaa, että suosittelen sinnittelemään mahdollisten alkuvaikeuksien yli (itselläni se SATTUI, rintakumi oli käytössä n. 3 viikkoa). Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmä varmaan jo onkin sinulle tuttu. :)

  • Reply H Thursday, December 22, 2016 at 12:47

    Mulla ei maito noussut kuin kolmantena päivänä synnytyksestä vasta ja vauva saikin jo pullosta synnäriltä. Ajatus oli myös, että pääsääntöisesti imetän mutta isä antaisi myös pullosta että saisin kenties nukuttua ja hetken vapaata. Ainut mikä tulee mieleen, että tekisin toisin on että odottaa sen pullon kanssa hiukan aikaa, itse otettiin sitten kotona pullo mukaan n. 2-3vk jälkeen ja pikku hiljaa vauva oppi siihen että pullosta saa helpommin maitoa kun rinnasta ja alkoi hylkiä rintaa. Imetys loppuikin taisteluiden jälkeen 3kk ikäisenä kokonaan kun enään jaksanut rintaraivareita koko ajan. Käytettiin just noita mam koliikki pulloja, mutta myöhemmin huomasin että oiskohan se ollut joku medela syöttöratkaisu, jossa vauvan tarvitsee tehdä sama työ maidon eteen kun rinnassa olisi varmaan ollut parempi vaihtoehto ja jos joskus tulee toinen ja haluan vielä kokeilla pulloa niin ostaisin varmaan sen.

  • Reply Emilia Thursday, December 22, 2016 at 12:48

    Hei!
    Meillä on nyt 7 viikon ikäinen pieni tyttö ja hän on meidän toinen lapsemme. Meillä oli samanlaiset suunnitelmat kuin teilläkin niin tällä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Samaten tutin olen tuikannut kummallekkin suuhun heti synnärillä. Esikoista imetin 1,5 vuotiaaksi, toki osasi pullostakin syödä. Kuopuksen kanssa maito nousi jo sairaalassa ja imetys lähti hyvin käyntiin, pullot on otettu rinnalle reilu viikko sitten. Meillä on aventin rintapumppu ja pakkanen pullollaan maitoa joten aventin pulloista hän on minun maitoa juonut nyt muutamaan otteeseen ja hyvin sujuu! Parhaiksi pulloiksi olen itse kokenut juurikin noi aventit ja tommee tippeetäkin löytyy pari kappaletta. Hyvin samantyyppisiä ovat:) suunnitelmanne kuullostaa fiksulle ja uskon että toimii myös kunhan ei liikoja stressaile! Ihanaa loppuraskautta💗 Masua tulee äkkiä ikävä joten nauti joka hetkestä!

  • Reply AnnaS Thursday, December 22, 2016 at 12:49

    Kiitos, että kirjoitat rohkeasti tästäkin aiheesta! Tajusin vasta raskaana ollessa, miten paljon äideille laitetaan paineita imetyksen suhteen, jos et täysimetä 6kk, olet huono äiti. Olen imetyksen tuen fb-ryhmässä ja vaikka sieltä sain monta kullanarvoista vinkkiä, niin siellä myös näkee sen miten moni pitää imetystä hyvän äitiyden mittarina ja sitten jos se ei onnistukkaan, otetaan asia ihan liian raskaasti. Olen monesti siskojeni kanssa miettinytkin, että miten kamalaa, että tuore äiti, joka muutenkin saattaa olla epävarma, laitetaan ihan liian suuren paineen alle tässä asiassa!
    Itselläni oli samanlaiset suunnitelmat imetyksen suhteen kuin sinulla, pääasiassa imetys, mutta heti pienestä saakka opettaa myös pullosta pumpatun maidon syöminen. No meidän tyttö syntyi kiireellisellä sektiolla ja ensi-“imetys” tapahtui miehen toimesta pullosta, koska olin heräämössä. Rinnalle tyttö pääsi vasta n.5 tunnin ikäisenä, eikä saanut otetta rinnasta. Onneksi olin perehtynyt asiaan ja osasin ottaa kätilöiden kanssa puheeksi rintakumin ja sen avulla saatiinkin vauva rinnalle. Maito ei noussut kuitenkaan halutulla tavalla sektion takia ja tyttö sai koko sairaala-ajan lisämaitoa matalien verensokerien takia (kiitos kaikki jotka jaksavat maitoa luovuttaa<3). Itse pumppailin aina imetysten jälkeen, jotta rinnat saivat stimulaatiota ja tämän ansiosta maito alkoi nousta lopulta.
    Noh pari kk imetys ja pumppailu onnostuikin, kunnes alkoi kamalat rintaraivarit, kaikki keinot suihkusta pimeään huoneeseen kokeiltiin, lopulta oli pakko luovuttaa oman mielenterveyden takia ja koska vauva ei saanut tarpeeksi ravintoa. Pumppailin kaiken maidon vauvalle jonkin aikaa, kunnes maidon tulo hiljalleen hiipui.
    Nyt mennään korvikkeella ja vaikka harmittaa, ettei imetys onnistunut ja korvike- ja pulloruljanssi vaatii paljon enemmän tekemistä, niin olen onnellinen, että tällainenkin vaihtoehto on. Monesti miehen kanssa puhutaan siitä, kuinka hienoa on että meillä on korvikkeita, rintakumeja, imetysapulaitteita yms. Joiden ansiosta voimme kasvattaa terveitä lapsia vaikkei imetys onnituisikaan!
    Niin ja pulloista vielä, meillä käytössä MAM anti-colic, meille ainakin tosi hyvät ja nämähän voi steriloida mikrossa, mikä helpottaa esim reissussa tosi paljon! Ja osta hyvä rintapumppu, siinä ei kannata ruveta säästämään! Ja tosiaan suosittelen sitten sairaalassa pumppailemaan mahd paljon, jotta maito lähtee hyvin nousemaan. :)
    Nyt tuli hirveän pitkä teksti, tämä vain on niin ajankohtainen aihe itselle, saan aina julkisella paikalla vauvaa pullosta syöttäessä niin pahoja katseita, että väkisinkin välillä tulee huono äiti- olo, joten sydäntä lämmittää, aina jos jollakin on terve suhtautuminen imetykseen :D

  • Reply Elli Thursday, December 22, 2016 at 12:49

    Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta jotenkin omaan ymmärrykseeni ei mahdu miten joku voisi leimata huonoksi äidiksi jos antaa isin myös syöttää vauvaa pullosta? :D Ihan oikeesti. Tekisin itsekin varmaan samoin, että kerran kaksi vuorokaudessa isä saisi syöttää vauvan juurikin heidän välisen kiintymyssuhteen takia, sekä myös sen että isä kokee olevansa yhtälailla mukana vauvanhoidossa.
    Yksi tuttavani hoiti hänen ja miehensä lasta käytännössä yksin ensimmäiset 3 vuotta. Isä oli paljon työmatkoilla, mutta kotona ollessaan äiti silti teki kaiken ja lopulta se johti siihen, ettei isä edes saanut jäädä tyyliin lapsen kanssa kaksin koska äiti ei luottanut kehenkään muuhun kuin itseensä hoitajana… :/ Eli juurikin niinkuin sanoit, kannattaa mahdollisimman aikaisin opetella siihen että muutkin saavat/osaavat hoitaa vauvaa :) Olette varmasti loistavia vanhempia! <3 Kaikesta mitä kirjoitat tulee se fiilis että maailaisjärki on käytössä :)

  • Reply heidi Thursday, December 22, 2016 at 12:50

    Juuri näin. Hyvä postaus. Ei ole vain yhtä tapaa olla äiti. Imetys on kyllä aina ollu tapetilla, kautta aikain ja minusta se on jokaisen äidin/ perheen parhaaksi katsoma tapa, miten toimia. Siksi näen itse vähän punaista
    Kun imetys nostaa niin vahvoja tunteita, varsinkin puolesta. Mulla eka vauva ei todella pitkän yrittämisen jälkeen imenyt. Se harmitti, mutta pian ymmärsin, että en ole sen huonompi vaikka en imettänyt. Toista imetin, koska se onnistui. Tulin tosi iloiseksi siitä ja se tuntui luontevalle. En silti koskaan aio jäädä mihinkään imetyskuplaan, edes pian syntyvän kolmannen lapsen osalta. Toivon, että imetys onnistuu, mutta jos ei, niin enpä kyllä ajattele olevani huono äiti. Terveitä tyttöjä ovat olleet kummatkin. Etenkin vauvana pulloruokittu esikoinen.

    Tsemppiä tulevaan, hyvin kaikki menee. Luotat itseesi ja annat muiden puheiden mennä läpi korvien, jos puheet alkavat olla arvostelevaa luokkaa. Olet juuri sellaisena hyvä, kuin olet.

  • Reply Anna Thursday, December 22, 2016 at 12:52

    Meillä vauva ei alkuun huolinut tuttia eikä pulloa. Tuttia tarjottiin silloin tällöin, mutta yökkäili aina pois. Vauvan ollessa parikuinen löydettiin nukin luonnonkumiset, toiselta puolelta littanat tutit ja ne kelpas. Vaikka vauva oli tyytyväinen tapaus ja nukkui hyvin, niin kyllä tutti helpotti elämää ja matkustamista. Myöhemmin koitettiin nukin tuttipulloa jossa oli samanlainen tuttipää kuin tuteissa ja vähitellen alkoi pullokin kelpaamaan. Nykyisin menee kaikenlaiset tutit ja pullotutit.

    Me mentiin täysimetyksellä 5,5kk eikä rinnan ja pullon vaihtelu aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia.

    Meillä synnärillä ei suositeltu tuttia, koska se kuulemma häiritsisi nälkäviestintää. Mahdollisen toisen lapsen kohdalla tarjoaisin tuttia kuitenkin aikaisemmin, jos tottuisi sitten helpommin. Eihän se tutin kuitenkaan suussa tarvitse jatkuvasti olla. :)

  • Reply Jenni / big mamas home Thursday, December 22, 2016 at 12:54

    Mä olin oman odotusaikanani ja myös ennen sitä ehdoton tuon rintaruokinnan suhteen. Keskusteluissa pyrin kuitenkin painottamaan, etten halunnut tuomita yhtään kertään, koska se ei olisi reilua. Jaoin kuitenkin tietouttani rintaruokinnan hyödyistä joka raossa ja pyytämättä. Raskausaikana vannoin imettäväni itse, pitkään ja hartaasti. Kuinka ollakkaan, en sitten pystynytkään imettämään. Minun nännini olivat väärän malliset ja se oli isku vasten kasvoja. Hoin itselleni, että joskus muinoin vauvani olisi kuollut, koska minun rintani on kelvoton. Se, että imetys epäonnistui, on minulle edelleen arka paikka, mutta hiljalleen olen pääsemässä sen ylitse. Suunnittelemme jo seuraava lasta ja haluan yrittää imetystä hänenkin kohdallaan, mutta yritän tällä kertaa olla itselleni armollisempi.

  • Reply Sirpa Thursday, December 22, 2016 at 12:56

    Mulla imetys ei aluksi vaan toiminut. Sairaala oli mielestäni liian korvikevastainen ja tuli fiilis, etten halua enää edes yrittää imetystä! Jollain ruiskulla piti antaa korviketta. Lapsi huusi nälkäänsä kuin hinaaja. Todella ahdistavaa. Kotiin kun pääsin, hain lähiSiwasta Tuutia ja tuttipullon! 😀Ah sitä fiilistä kun vauva oli tyytyväinen. 😍Pikkuhiljaa rentouduin, 1,5kk siinä meni kun alkoi maitoa tulla kunnolla, ja nyt vaavi on kohta 5kk ja luulen, että kiinteiden lisäksi riittäisi vain oma maito, silti aina on myös korviketta kaapissa ja hoitokassissa. Ihanaa kun vauvan ruokailu ei oli vain mun asia. Vauva on aina varmasti kylläinen ja siksi iloinen. 😘Eli samaa mieltä kanssasi! Voin kyllä sanoa, että kun laktavistimammat on tulleet antamaan neuvojaan ja heille vastaa, että “kiitos, mutta minulle on ihan sama mitä lapseni syö, kunhan syö jotain” saa pahoja katseita. En vaan ymmärrä. Äitiys on ihan raskas laji jo muutenkin ja musta siitä saa kukin selviytyä kuten haluaa! 😊

  • Reply Allu Thursday, December 22, 2016 at 12:57

    Meillä annettiin tutti vauvalle jo sairaalassa ja sen ainakin hyväksyi heti. Mallilla ei ollut meidän vauvan kanssa väliä. Itse palasin kouluun 1kk vauvan syntymän jälkeen (1-2pvä/vkossa ja kerralla max 3h), joten meidän oli pakko tarjota maitoa myös pullosta. Alussa pumppasin varastoon omaa maitoani, mutta vauvan tiheiden ruokailujen suhteen se osottautui erittäin hankalaksi, joten siirryimme antamaan korviketta pullost, kun ei ollut tissiä saatavilla. Meillä myös lapsen isä itse halusi ruokkia vauvaa, joten pulloruokinta meilläkin nähtiin positiivisena asiana. Ja kyllä voin kertoa nyt lapsen ollessa 1,5v, että vaikka äiti on aina äiti, niin kyllä se isä on vanhempana yhtä tärkeä lapselle. Kaikilla ei valitettavasti asia näin aina ole. Olemme siis tehneet jotain oikein 😁 Ja kyllä koen, että lapsella ja minulla on niin vahva side/suhde, kuin mahdollista, vaikka osan maidosta on saanutkin pullosta eikä aina äidin ruokkimana!
    Meillä hyväksyi kaikki pullot, ehkäpä asiaan vaikutti juurikin se aikaisin totuttelu. Itse ainakin yhdistän nämä asiat niin, että mitä varhaisemmin lapselle jotain tarjotaan, sitä todennäköisemmin hän siihen suhtautuu positiivisesti.
    Ja ihanaa, että mietitte parisuhdettanne kaiken vauvasähellyksen keskellä. Meille oli itsestäänselvyys alusta asti, että meillä on molemmilla omaa aikaa sekä aikaa toistemme kanssa. Tietysti vauvan sallimissa rajoissa! Ja oltaisi varmasti saatu ero aikaiseksi, jos olisin nyhvännyt vauvan kanssa jatkuvasti kahden ja sulkenut isän pois meidän suhteestamme.
    Lapsen ruokailun ollessa aiheena haluan jakaa oman kokemukseni siitä, kuinka aloitimme kiinteät ruoat. Mielestäni neuvoloilla on aika jäykähkö ote noiden kuukausien suhteen, että koska saa tarjota ja mitä (hunajat ym “vaaralliset” ruoka-aineet tietenkin oma asiansa). Oma äitini aloitti minulla ja veljelläni kiinteät 2-3kk iässä eikä kumpikaan ole ikinä ollut millekään allerginen/herkkä eikä myöskään nirso. Samaa kaavaa noudatin oman lapseni kanssa ja aion noudattaa myös tulevilla lapsilla. Asiasta on tehnyt tutkimuksia esim. Lapin yliopisto. Heidän tutkimuksensa tukevat tässäkin asiassa sitä näkökulmaa, kuinka aikaisin aloitettu totuttelu vähentää riskiä allergisoitua jollekin asialle, eli sotii osin neuvoloiden ohjeita. Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia, missä ollaan noudatettu neuvolan ohjeistuksia. Mutta suosittelen tutustumaan aiheeseen, vähän erilainen näkökulma taas! ☺️

    • Reply Sonjushka Thursday, December 22, 2016 at 21:10

      Anna varmasti fiksuna naisena kerää itselleen faktatietoa myös tästä kiinteiden aloituksen ajankohdasta, mutta jottei kukaan ylläolevasta “oman elämänsä mutu-asiantuntijasta” (sori vaan) ota oppia, niin pieni korjaus paikallaan. THL:n (ja sitä myötä myös neuvoloiden) suositus kiinteiden aloittamisesta mielellään vasta 6 kk:n iässä ja ei koskaan alle 4 kk iässä, perustuu _satoihin_ ellei tuhansiin kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin ja laajoihin tutkimusotoksiin, jotka tätä suositusta puoltavat. Tässä on huomioitu niin allergiat kuin muutkin asiaan liittyvät seikat. 2-3 kk ikäisen suolisto ei yksinkertaisesti ole vielä valmis vastaanottamaan muuta kuin maitoa. Se, että joku yksittäinen henkilö ei satu olemaan allerginen tai nirso aikaisin aloitetuista kiinteistä huolimatta, ei todellakaan anna perusteita suositella THL:n vastaisesti. Mahdolliset ongelmat voivat myös ilmetä vasta myöhään aikuisiällä.
      Yksi tärkeä pointti asiassa on myös se, että kiinteiden aloituksessa tulisi huomioida ennen kaikkea lapsen omat valmiudet kiinteiden aloitukseen, eli että osaa mm. istua itse, mikä sijoittuu monesti vasta lähemmäs sitä 6 kk ikää.

      • Reply Fhj Thursday, December 22, 2016 at 23:49

        30 vuotta sitten suositus oli, että kiinteät voi aloittaa 3kk iässä. En ole allerginen eikä ole moni muukaan 80-luvun lopun ja 90-luvun alun lapsi. Suositukset elää koko ajan, 20 vuoden päästä voi olla taas eri meininki ku nyt.

  • Reply Milla Thursday, December 22, 2016 at 12:58

    Joo varaudu kakkamyrskyyn. Tiedän itsekin imetyksen hyödyt ja ite imetin nyt 6kk vauvaani ekat 3vkoa samalla pullosta (korvikkeella) ruokkien. Itselleni imetys ei tuonut sen kummempaa fiilistä (hyvää tai huonoa) vrt pulloruokintaan joten helppouden ja vauvan tyytyväisyyden takia siirryimme kokonaan pulloruokintaan.

    Me ollaan hiton liikkuvainen perhe. Siis pyöritään ympäriinsä yhdessä ja erikseen. Itelleni pulloruokinta mahdollisti myös omia juttuja ja voin sanoa että vauvan isä on ihan super läheinen vauvan kanssa kun ollaan tasavastuussa oltu vauvasta alusta saakka. Myös mun pää ois hajonnut jos oisin maannut imettämässä 24/7 ekat viikot (joo kärjistettyä mut mahollista). Meiän vauva on nukkunu täydet yöt alusta saakka ja muutenki ilonen ja tyytyväinen vaavi :) Joten pidä pääsi Anna! Mua yritettiin jopa raivolla saada imettämään sekä synnyttämään alateitse (halusin suunnitellun sektion) mutta pysyin omassa kannassani ja onneks pysyin sillä molemmat on sujunu unelmahyvin!

  • Reply Iida Thursday, December 22, 2016 at 12:58

    Kirjoitat aiheesta ihanan realistisesti ja olet selvästi perehtynyt asiaan huolella! 😊

    Me kokeiltiin pojalle tuttipullosta rintamaidon antamista ehkä 1-2 viikon ikäisenä ja muistaakseni se sujui heti ihan hyvin. Aika hatarat on omat muistikuvat tuolta ajalta 😄😅 Mutta ainakin muutaman viikon ikäisenä joi silloin tällöin pullosta menestyksekkäästi! Meillä oli käytössä MAMin anti-colic-pullot, joihin olimme kyllä kaikin puolin tyytyväisiä, emmekä muita edes kokeilleet koko pullohistorian aikana.

    Imetystarinani onkin sitten ihan oma lukunsa… Imetys alkoi oikein hyvin, vauva oppi nopeasti hyvän imuotteen ja maitoa riitti hyvin. Kun vauva oli noin 2,5kk hän alkoi yhtäkkiä raivota rinnalla lähes aina. Samoihin aikoihin kuukautiseni alkoivat, mikä luultavasti osaltaan vaikutti heikentävästi maidontuotantoon. Kävimme sairaalassa ottamassa imetyspunnituksia, joiden avulla siis yritettiin selvittää, minkä verran maitoa tulee. No eipä sitä juurikaan tullut ja vauvakaan ei ihan toivotulla tavalla kasvanut, joten lopulta olikin pakko 3kk ikäisenä turvautua korvikkeeseen. Täysimetyksen päättymisen jälkeen yritin vielä noin kuukauden ajan pumppailla maitoa ja öisin lapsi vielä suostui rinnalle (päivällä ei siis huolinut rintaa ollenkaan). Vauva oli noin 4kk, kun imetys kohdallani päättyi kokonaan. Se oli minulle kyllä TODELLA kova paikka ja tunsin itseni äitinä täysin epäonnistuneeksi. Ratkaisu oli kohdallamme kuitenkin oikea (ja pakollinen?). Jos meille joskus toinen lapsi suodaan, aion kyllä tehdä kaikkeni, että imetys onnistuisi ja luulenkin, että nyt osaisin tavallaan varautua rintaraivareihin yms paremmin.

    Näin jälkeen päin ajateltuna en koe olevani epäonnistunut äiti, sillä tiedän kuinka paljon imetykseen liittyy ongelmia ja kuinka paljon enemmän äitiys on, kuin pelkkä imetys. Ja itseasiassa Suomessa 3kk täysimetystä taitaa osua aikalailla keskiarvoon imetystaipaleen pituudessa. Korostan vielä, että koskaan kukaan ulkopuolinen ei (onneksi) kommentoinut imetyksen päättymistäni mitenkään negatiivisesti, vaan kaikki suhtautuivat asiaan hyvin myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti.

    Tsemppiä loppuraskauteen ja tulevalle imetystaipaleelle! 😊

  • Reply Sumu Thursday, December 22, 2016 at 12:59

    Meillä kävi niin, että vauva sai matalista sokeriarvoista johtuen lisämaitoa sairaalassa, kun oma maito ei vielä ollut noussut tarvittavalle tasolle. Kotonakin lisämaitoa jatkettiin, mutta kahden viikon iässä sitä ei enää tarvittu. Elämänsä ensimmäiset kaksi viikkoa hän siis hyväksyi pullon ja tissin, molemmat. Ja täysimetykselle pääsy/lisämaitojen purku vaati minulta lähes 24/7 imetyksen runsaalla ihokontaktilla. No pullot jäivät siihen. Kun 3 kk iässä olisi ollut tarve yhdelle syötölle poissaoloni aikana, ei pullo enää kelvannut.

    Tästä voikin tehdä sen päätelmän, että pieni oli mukana joka paikassa ja tissi oli kaivettava esiin missä vain. Julki-imetykseen tottui muuten nopeasti. Mulla siinä oli (ja on yhä) apuna Boobin mahtavat imetyspaidat. Ei näy tissi minnekään, kun sieltä luukusta tarjoilee. Nykyään onneksi kauramaito kelpaa lasista, joten sinänsä äitikin voi olla omissa menoissaan ja poitsu saa juotavaa. Hienosti muuten juo 1 v 4 kk lasista, kun ei sitten pullojen heivauksen jälkeen olla otettu mitään apuvälineitä mukaan siihen touhuun.

    Tuttia poika ei koskaan hyväksynyt, mutta on todella imemisvimmainen eli imetyskertoja oli ensimmäisen vuoden ajan aivan tajuttomasti per vrk, päivin ja öin. Vasta nyt reilun vuoden iässä päiväimetykset ovat vähän vähentyneet. Niitä on enää ehkä kymmenisen :D

    Tuon lyhyen pullotteluajan meillä oli käytössä Aventin sellainen tissinmallinen pullo ja hyvin toimi.

    Vielä sellainen juttu, minkä ite tekisin nyt eri tavalla kuin tuli tehtyä. Vauva-ajan väsymyksessä olen aina mennyt “helpoimman kautta” nukutuksen osalta eli tissi suuhun ja unta palloon. Nyt kun se yhä on ainoa tapa nukahtaa (pois lukien joskus hyvin väsyneenä liikkuviin rattaisiin), niin kaduttaa vähän. Olisi mahtavaa, kun mieskin voisi hoitaa nukutuksia, mutta aina vain uskon ja toivon, että aika korjaisi tämän.

    Iso peukku sun imetyssuunnitelmalle!

  • Reply Jenny Thursday, December 22, 2016 at 13:05

    Tämä oli kuin minun suustani kolmen vuoden takas esikoista odottaessa, ja lähes kaiken sen myös toteutin, vaikka niitä neuvojia ja jossittelioita riitti ympärillä. Pullosta annettiin heti kotiuduttua ja tutti myös. Miehelle oli todella tärkeä osallistua syöttöön ja tämä antoi minulle myös sinun mainitsemaasi itsenäisyyttä. En minäkään sen enempää tai kauan aluksi pois ollut, mutta tieto ettei vauva näe nälkää kun olen esim. koiran kanssa lenkillä oli helpottava tieto. Hyväksi todettu toimintatapa on nyt ollut käytössä myös pari viikkoisen kuopuksen kanssa ja hyvin näyttää taas toimivan.

    Meillä käytössä Aventin sähköpumppu ja saman merkin pullot, voin suositella :). Vinkkinä esikoisesta oppineena ettei heti kannata pumpata isoja määriä varastoon vaikka maito nousisikin jopa liiaksi, koska maitoa alkaa tulla sen verran kun on kysyntää = todella paljon ja sitten onkin rinnat jatkuvasti pinkeät ja vuotavat.

    Onnellista loppuodotusta teille!

  • Reply Anne Palonen Thursday, December 22, 2016 at 13:05

    Moikka! :)

    Aivan ihana postaus ja sanoit hyvin selkeästi sen mitä itse koitin esikoisen aikaan (nyt 1v2kk)!
    Meillä oli täysin sama lähestymistapa, täysin samoista syistä; äidille hieman omaa aikaa tarpeen vaatiessa ja isän halu saada täyttää lapsensa kaikki tarpeet ja “olla samalla viivalla” äidin kanssa :)

    Meillä lapsi piti minua tuttina… :D Eli siis en päässyt ensimmäisten päivien aikana edes vessaan, koska lapsi heräsi, kun tissi lähti suusta. Me otettiin siis tutti käyttöön noin viikon ikäisenä ja halleluja! Kaikki helpottui :)

    Mulla ei noussut maito heti, joten jo sairaalassa lapsi sai maitoa pullosta. Sitten, kun se lopulta lähti nousemaan, niin sitä tuli enemmän, kuin reippaasti. Pumppailin siis reilusti aluksi, juuri ajatellen öitä. Isä pääsi näin ollen heti mukaan ruokintaan ja taidettiinkin ottaa ensimmäinen pullosyöttö kolmantena yönä kotona. Ai että sitä luksusta, kun sai nukkua aavistuksen paremmin ja yhteen putkeen pidemmän pätkän! :D

    Lopultahan meillä kävi kuitenkin niin, että se mun maidon tulo tyssäsi. 24/7 mini kiinni tississä, päivällä ja yöllä eikä mitään. Mä aloin itse olla heikossa kunnossa, kun lapsi vei kaiken energian enkä kerennyt kokata, saati syödä itse mitään… Lopulta keskustelimme asiasta, minä itkin omaa “surkeuttani” enkä pystynyt tekemään lopullista päätöstä. Heitin miehelle pallon, että nyt on tehtävä jotain ja hän kotiutui muutaman lisätuttipullon ja korvikepurkin kanssa seuraavan kerran kaupasta. Itselle tää oli henkisesti vaikeeta eikä sitä helpottanut muutaman sukulaisen ja tuttavan “olen minäkin imettänyt näin ja näin monta lasta” tai “voi nyt sun lapsellas ei ole minkäänlaista vastustuskykyä ja sairastaa koko ajan” tai “onko sulla noin kiire päästä menemään ettet edes lastasi voi ruokkia niinkuin kuuluu”. Nää sai mut masentumaan tietysti entistä enemmän. Millä oikeudella ihmiset sanoo tällaisia juttuja? No mun onneksi neuvolassa oli kannustava vastaanotto ja sainkin huikeeta tukea ja neuvoja sieltä :) Samoin neuvola järkkäsi meille suunnilleen samanikäisille äideille, jotka olivat synnyttäneet saman kuun aikana, oman ryhmän. Nää äidit on edelleen mulle tärkeitä ja olivat ihan huikea apu! Kaikki painii samojen ongelmien kanssa. Suosittelen siis verkostoitumaan samassa tilanteessa olevien kanssa siinä kohtaa, kun lapsi syntyy :)

    Nykyään meillä on terve poika ja heillä isän kanssa ihana suhde! Mä teen äitiyslomalla iltatöitä ja käyn koulua ja oon onnellinen siitä, että voin hyvillä mielin jättää heidän, koska pärjäävät loistavasti! On pärjänneet aina :) Lapsen isän lisäksi en ole vielä jättänyt kuin omalle äidille, hän on mukana arjessa viikoittain ja mielellään tulee apuun, kun aikataulut sen vaativat ja me käydään myös kerran kuussa treffeillä! Vaihdellen milloin mitäkin. Suosittelen pitämään siitä kiinni vaikka olisi kuinka väsynyt! Eli siis kyllä, meillä ainakin vaikutti positiivisesti niin koko perheen arkeen, kuin tän äidin mielenterveyteen siirtyminen ensin osittain pulloon ja sitten lopulta kokonaan.

    Meillä oli alusta lähtien käytössä nuo Ainun anti colic- pullot ja olivat ihan huippuja! Koitettiin tavallisesta pullosta, mutta lapsi huusi vatsaansa lähes samantien :/ 4-6kk iässä (noin?) taidettiin ottaa vasta uudestaan testiin tavalliset pullot ja siitä eteenpäin onkin niitä käytetty.

    Mun tavoite oli 3kk täysimetys, 6kk imetys pullon rinnalla, mutta tosiaan pullo tuli kuvioihin melko nopeasti ja imetys loppui jo reilun kuukauden jälkeen. Nyt meille on tulossa toinen, laskettu aika huhtikuun viimeisinä päivinä ja aivan samalla tavalla ja samoilla tavoitteilla meinaan lähteä tähän :) Mun mielestä me tehtiin kaikki mitä pystyttiin ja oon tyytyväinen lopputulokseen vaikka se ei tavoitteiden mukainen ollutkaan.

    Tsemppiä siis tulevaan ja tosiaan muista aina, että ei ole oikeaa eikä väärää, kuten itsekin sanoit! Pääasia, että lapsi saa ruokaa, äiti voi hyvin ja mikä ihanampaa, että lapsi saa täyden huolenpidon kummaltakin vanhemmalta :) Onnellinen perhe saavutetaan ei vain lapsen hyvinvoinnilla, vaan myös äidin sekä vanhempien parisuhteen!

  • Reply JK Thursday, December 22, 2016 at 13:07

    Meillä vauva siirtyi täysin pulloruokintaan parin viikon ikäisenä. Osastolla sai maitoa myös pullosta, koska minulle ei maito heti noussut. Pumppasin maitoa kunnes se ehtyi ja siirryimme sitten korvikkeeseen. Meillä oli aluksi paras pullo Aventin rintapumpun mukana tullut pullo pienellä tutilla. MAM Anti Colic pulloihin siirryttiin kun syöminen pullosta onnistui, sillä mielestäni mamin 0-tutista tuli isommalla paineella maitoa mitä aventin 0-tutistia.

    Osittainen imetys ja pulloruokinta samaan aikaan voi aluksi olla haastavaa, sillä käytännössä rinnat olivat täynnä (=kipeät) kun oli aika ruokkia ja jos isä halusikin antaa pullosta maitoa tuli rinnat kuitenkin pumpata samaan aikaan tyhjäksi (rintatulehduksen riski kannattaa myös pitää mielessä). Öisin tämä ei juuri niihin uniin positiivisesti vaikuta. Jos taas pumppaat maitoa eri tahtiin mitä vauvan imemisrutiini on, voi rintojen maidontuotanto vain tehostua. Mielenkiintoinen noidankehä :) Kun maidontuotanto tasaantuu ja rytmi selkenee niin voihan se osittainen imetys/pulloruokinta sitten lähteä sujumaan, mutta tästä ei omakohtaista kokemusta ole.

    Meille tuo pulloruokinta oli hyvä valinta. Vauva oli kaikinpuolin terve, ei reagoinut korvikkeeseen ja on ollut hyvä nukkuja. Lisäksi meillä oli tiedossa alusta alkaen poikkeuksellinen järjestely, jossa minä äitinä palasin töihin äitiysvapaan jälkeen ja isä jäi kotiin vanhempainvapaalle. Tuokin vaikutti imetyksen päättämiseen varhaisessa vaiheessa.

    Toinen vauva on ilmoittanut tulostaan ja tätä aion imettää pidempään. En kokenut pullorumbaa kotioloissa pahana, mutta se korvikkeiden ja pullojen pakkaaminen mukaan reissuun on välillä tuntunut turhauttavalta.

  • Reply Heidi Thursday, December 22, 2016 at 13:07

    Valmistaudut kyllä vauvan tuloon niin perinpohjaisesti, että hattua pitää nostaa. Sulla on selvästi faktat tiedossa: suunnittelet ja tiedät mitä haluat tällä hetkellä, mutta tiedät myös sen, ettei asioita lopulta välttämättä pysty itse päättämään.

    Toivottavasti et stressaa näistä asioista, vaan nautit tiedon hakemisesta ja etukäteen suunnittelemisesta. Nimittäin juuri kuten itsekin kyllä kerrot, asiat menee sitten just sitä rataa mitä vauva haluaa..ja omat ajatukset voi heittää ihan toiseen suuntaan kaikkien uusien tunteiden ja väsymyksen vuoksi. Mulla itsellä on moni ajatus kääntynyt täysin ja jouduin nopeasti katumaan niitä “mun lapsi ei kyllä sitten tee noin” -juttuja.

    Itse en miettinyt pulloruokintaa etukäteen, sillä toiveena oli imetys. Oma asenne imetykseen vaikuttaa varmasti sen onnistumiseen ja vaikkei pariin ensimmäiseen päivään maitoa tullut, jatkoin vain sitkeästi..vaikka se sattui niin, että vedet valui silmistä :/ Pullosta molemmat lapset saivat muutaman kerran synnärillä, kun maito ei vielä noussut eivätkä nukkuneet ja huusivat nälkää. Kotona pumppasin alussa ylimääräiset pakkaseen ja saivat aina, jos olin käymässä jossain. Esikoinen söi yötäpäivää 2h välein ja ensimmäisen kerran oli 2kk, kun olin sen verran pois, että just mies ehti syöttää pumpattua maitoa, kun tulin kotiin. Ja hyvin kelpasi. Kuopus söi 3-4h välein, niin en varmaan neljään kuukauteen ehtinyt niin kauaa olla pois. Molemmat söivät synnäriltä lähtien tuttia ja pullo kelpasi kummallekin..jos niillä nyt mitään yhteyttä voi olla..

    Mulla oli ongelmana se, ettei maitoa herunut pumpattaessa juuri mitään. Se oli niin tuskaista ja määrä niin pieni, että kuopus alkoi 6kk saada mun poissa ollessa korviketta. Panosta hyvään rintapumppuun, jos sitä tarvitset. Esikoiselle en korviketta suostunut antamaan.. Molempia täysimetin 4kk ja kiinteiden ohella imetin molempia n. vuoden. Eli maito kyllä riitti tosi hyvin, mutta pumppaus ei vain onnistunut.

    Mukavaa joulun aikaa ja vauvan odotusta! :)

  • Reply Hannah Thursday, December 22, 2016 at 13:07

    Hmm meillä tuo toteutui vähän kuin itsestään juuri niin kuin toivoisit teillä menevän. Sillä erolla etten itse ollut ottanut mistään etukäteeb selvää :D voisi sanoa että olin onnekas siis kun asia meni aika luonnostaan hyvin. vauva oli 3.8kg eikä paino tippunut synnärillä liikaa että olisi lisämaitoa tarvittu, imetys lähti hyvin käyntiin. En arastellut pyytää kätilöitä tarttumaan tissiin ja korjaamaan imuotetta ja asentoa. Maito tosin minulla nousi vasta muistaakseni neljäntenä päivänä kotona, maidon nousukin on yksilöllistä eli eihän se kaikilla pamahda tisseihin heti parin päivän jälkeen. Ja ne pikku tipathan riittää alussa vauvalle. Kotona seurasimme itse painoa matkalaukkuvaa’an kanssa (vauva kaukalossa), saimme vähän osviittaa onko paino nousussa. otin aika nopeasti käyttöön rintakumin kun imuote ei meinannut aina löytyä. Se jäi pikkuhiljaa ilman stressiä pois ihan itekseen kun vauva kasvoi. Aloin vain kokeilla päivisin onnistuisiko imetys ilman sitä. Tutti annettiin sairaalassa henkilökunnan toimesta kolmantena päivänä tutkimusten takia jotka vaativat että vauva on rauhallinen (tutti+sokerilitku). Se jäi meillä käyttöön ja on ollut mielestäni tosi jees juttu, vauva käyttänyt aina tuttia vain unille käydessään. On tuntunut helpottavalta. Tutilla ei ole ollut vaikutusta imetyksen sujumiseen. Pulloa isä kokeili ensimmäisen kuukauden aikana ensimmäisen kerran ja oli innoissaan kun pääsi myös syöttämään vauvaa. Itse nukuin silloin :) joskus vajaa 6kk iässä vauva ei enää huolinut pulloa, mistä lie johtui mutta kieltäytyi täysin. Meillä taisi olla aika pitkä väli pulloruokinnassa eli varmaan kannattaa säännöllisesti pitää pulloa mukana kuvioissa, jos se auttaisi ettei näin tapahtuisi. Tuttipulloista en nyt osaa sanoa sen enempää.. Sanon että tsemppiä! Imetyksen tuki on tosi jees kaikissa imetyksen ihmeellisissä vaiheissa, hulluimpana rintaraivot noin 6-8 viikon iässä. Tuntuu että olet jo niin selvillä imetyksestä että onnistut varmasti kun luotata vaan itseesi ja tietoosi :) ja ymmärrän täysin miksi haluatte että isä pääsee myös osallistumaan syöttöihin, meillä toimittiin samalla tavalla, samoista syisyä. Paitsi sitten kun pullo ei enää kelvannut (jossain vaiheessa huoli nokkamukista, se on nyt jäänyt pois vauva 1v). Hyvin se menee, uskon siihen vahvasti :)

  • Reply Laura Thursday, December 22, 2016 at 13:08

    Ensimmäisen lapseni kohdalla en saanut pelkästään imettää. Lapseni syntyi niin pienikokoisena, että pullon avulla piti varmistaa, että varmasti tarpeeksi ruokaa. Pulloon pumppasin omaa maitoa, annoin korviketta ja näiden välissä yritin imettää. Toisen lapsen kohdalle ei tällaista “ongelmaa” ollut. Lapsi syntyi hamuten rintaa ja heti ensimmäisinä päivinä kävi selväksi, että tyyppi on tissitakiainen. Ensimmäisen lapsen kohdalla olin tottunut siihen, että sain vapaammin liikkua vauvan luota pois ja isä pystyi tasapuolisesti osallistumaan ruokailuun, joten toisen lapsen kohdalla halusin tämän saman vastuunjaon ja vapauden. Toiselle lapselle annoin heti ensimmäisten päivien jälkeen tuttia suuhun ja pullosta maitoa. Lapsi ei ollut luontaisesti näihin kiinnostunut vaan molemmat piti “opettaa”. Ensimmäisen lapsen kohdalla tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun en pystynyt ja saanut pelkästään imettää, mutta toisen lapsen kohdalla tämä oli oma päätös. Molemmat lapset ovat olleet ihan yhtä terveitä/kipeitä ja molemmilla on hyvät hampaat. Jokainen tavallaan, yhtä oikeaa tai väärää tapaa ei ole. Jokainen on paras äiti omalle lapselleen.

  • Reply Jossu Thursday, December 22, 2016 at 13:09

    Moikka! Itse olen kuusiviikkoisen tytön äiti, ja hyvin samanlaisia ajatuksia/suunnitelmia minullakin oli ennen vauvan syntymää. Olimme onnekkaita, kun vauvan synnyttyä imetys lähti heti hienosti käyntiin. Vauva osasi imeä rintaa oikealla otteella heti synnytyssalissa ja maitokin nousi muutaman päivän perästä. Pulloa kokeilimme kuitenkin vasta 1kk-päivänä, sillä halusin pelata varman päälle. Tytön ilmekään ei värähtänyt, kun isä syötti ensimmäistä kertaa maitoa pullosta, eli hienosti hyväksyi pullon. Imetykseenkään ei ole vaikuttanut mitenkään. Nyttemmin tyttöä ovat ruokkineet myös tädit ja isoäitikin. Pulloa emme käytä ihan päivittäin mutta viikottain kyllä. Maidon pumppaaminen ei ole mielestäni aina kovin miellyttävää ja joskus saa taistella että maitoa alkaisi herua pumpulle, vaikka rinnat täydet olisivatkin. Rentoutuminen ainakin auttaa ja rintojen lämmitys.

    Julki-imetys ei vielä tunnu itsestäni joka paikassa luontevalta, joten siinäkin asiassa pullo tuo rentoutta, kun tiedän ettei rintaa tarvitse kaivaa esille ihan missä vain…. Enkä näe siinäkään pahaa että pumppaan aattona maitoa pulloon, jotta voin nauttia lasillisen viiniä jouluaterialla :) Meiltä löytyy Aventin ja MAMin Anti-Colic pullot. Molemmat oikein hyviä! Ostimme myös Aventin manuaalisen rintapumpun ja höyrysteriloijan, joka on ehdottomasti hyvä ostos (todella kätevää steriloida rintapumppu, tutit ja pullot).

    Tutin “jouduimme” ottamaan käyttöön jo toisena yönä sairaalassa, sillä vauvallamme on todella voimakas imemistarve. Omat rintani eivät kestäneet huvituttina olemista. Tutin koen kyllä aivan välttämättömäksi tytön rauhoittamiseen (silloin kun maito tai syli ei riitä), vaikka alun perin ajattelin ettemme välttämättä kapistusta tarvitsisi lainkaan (itse en vauvana syönyt tuttia ollenkaan, joten ajattelin ettei tämäkään vauva ehkä tarvitsisi).

    Itsekin luin tietoa ja suunnittelin varauksella kuinka tulemme eri asioissa toimimaan, nyt vauvan synnyttyä kaikki on mennyt hyvin omalla painollaan ja luontevasti. Tosin miehen kanssa nukumme vielä eri huoneissa, mutta kunhan tyttö vielä vähän kasvaa, tarkoituksenani on muuttaa vauvanhuoneesta takaisin makuuhuoneeseen :D Nyt nukun vastoin raskauden aikaisia suunnitelmia tytön kanssa leveässä sängyssä kahdestaan, sillä olen kokenut sen helpommaksi kuin nousta vähän väliä yössä tarkistamaan vauvan hyvinvointia, laittamaan pudonnutta tuttia takaisin suuhun jne.

    Paljon onnea odotukseenne ja rentouttavaa joulua! <3

  • Reply Mari Thursday, December 22, 2016 at 13:09

    Ihanaa että joku sanoo tämän kaiken ääneen! <3

    Mulla nousi maito heti pintaan molempien kohdalla. Se tapahtui niin äkisti ja kovalla vauhdilla että en tiennyt ensimmäisellä kerralla mitään kamalampaa tunnetta! Se sattui ja edes pumppaamalla en saanut riittävästi apua. Vauva söi minkä pystyi. Toisella kerralla osasin varautua ja myös vauva oli super-syöppö! :D

    Meidän perhe valikoi molemmilla kerroilla vastaavista syistä samanlaisen ratkaisun kuin teillä on aikomuksena. Imetin ja pumppasin että myös isä sai osallistua ja pystyin välillä nukkua pidempiä pätkiä myös yöllä. Suurin ongelma imetyksen vaikeuteen oli kuitenkin mulla ns. sisäänpäin kääntyneet nännit, vauva ei saanut kunnon otetta enää kun alkoi oppia syömään hanakammin eikä rintakumitkaan auttanut. Lopulta molemmat turhautui, vauva ei saanut kunnolla vatsaa täyteen ja itsellä oli huonojen imuotteiden takia rinnat haavoilla. Ajauduimme siis kolmen kuukauden jälkeen molempien kanssa korvikkeisiin ja ihan yhtä terveitä ja hyvin kasvaneita pikkuihmisiä ovat :)
    Täyspumppaus olisi tietty ollut kans ratkaisuvaihtoehto mutta maidontulo hiipui hiljalleen.

    Tommee tippeen pullot saa multa täyden tuen ja suosituksen, eritoten pienen kanssa! Maito ei suihaa täysillä pullosta vaan tulee hiljalleen imun tahtiin. Lisäksi muotoilu on lähellä rintaa, joten parhaassa tapauksessa vauva ei hyljeksi pulloa lainkaan.

    Tsemppiä jo etukäteen niihin negakommentteihin, olen törmännyt niihin myös oman valintani johdosta. Neuvolasta onneksi sai tuen, turhaa väkisin tehdä mitään joka sattuu tai ei tunnu oikealta. <3

  • Reply Reetta Thursday, December 22, 2016 at 13:11

    Tätä postausta oonki mielenkiinnolla odottanut! Teiän suunnitelma kuulostaa niin samalta miten meidän perheessä on ruokinnat menny nyt 4kk vauvan kanssa (tosin ilman suunnitelmaa). Minullekin oli tärkeää opettaa vauva pullolle, jotta myös oma aika olisi mahdollista. Ja se onkin varmasti yksi iso syy siihen, miksi vauva-arki ei ole tuntunut niin rankalta kun on saanut omaa aikaa ja lapsen isä on voinut osallistua hoitoon tasapuolisesti :) Myös parisuhteen oma aika on ollut kyllä todella arvokasta. Kyllä se niin on että perhe ja vauva ei voi voida hyvin jos parisuhteelle ei jää ollenkaan aikaa. Meillä vauva oli n. 1,5vko kun mies syötti häntä ensimmäisen kerran pullosta pumppaamaani maitoa. Sitten tasaisin väliajoin mies syötti pullosta vaikka olinkin kotona. Meillä on käytössä Aventin pullot, eikä ole ollut kyllä mitään tarvetta vaihtaa. Vauva on syönyt myös tuttia n.3vkon ikäisestä asti ja se on kyllä ainakin nyt myöhemmin osoittautunut pelastukseksi! :D onnea vielä teille loppuraskauteen ja hyvää joulua :)

  • Reply Liina Thursday, December 22, 2016 at 13:14

    Moi! Teidän suunnitelma kuulostaa kovin fiksulta ja olen sitä mieltä että pullo kannattaa ottaa kuvioihin melko pian kun imetykseen on alkanut syntyä jonkinlainen rytmi. Meidän tyttö tosin kieltäytyi heti alkuun kaikista pulloista vaikka kovasti niitä tarjottiin ja montaa erilaista. Lopuksi koin vain helpommaksi sopeutua tilanteeseen ja vauvaan ja unohtaa pullot. Ensimmäiset 6kk meni siis niin että vauva sai kaiken maitonsa tissistä ja sen jälkeen aloinkin lopetteleen rintaruokintaa ja siirryttiin pulloon ja korvikkeelle. Kun vauva oli jo 6kk niin pulloon totuttaminen kävi paljon helpommin kun ihan ensimmäisinä kuukausina. Oman kokemuksen kautta vinkiksi voisin antaa että ei kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia ruokinnan suhteen sillä niinkun itsekkin totesit ei vielä tiedä millainen vauva on. Ensimmäiset 6kk elämässä on niin lyhyt aika että itse olen ainakin iki onnellinen että sain imettää lastani sen aikaa ja nukkua lapsi rinnallani ne yöt vaikkakin mies tosiaan olikin sohvalla nuo kuukaudet 😀 Mutta parisuhteemme ja perheemme voi hyvin vaikka hän hetkeksi sohvalla olikin, tuo on kuitenkin niin tilapäistä.

    Nautinnollista vauva-aikaa ja elä vauvan kanssa hetkessä ja nauti siitä läsnäolosta minkä imetys mahdollistaa! Vauvavuosi hujahtaa ohi nopeasti 💕

  • Reply anni Thursday, December 22, 2016 at 13:18

    Me jouduttiin antamaan synnäriltä lähtien lisä maitoo ja korviketta alussa koska mulla ei maito noussu tarpeeksi nopeesti ja kyllähän se eka kirpas ja hormoonihöyryissä itkin synnärillä että oon paskamutsi mut onneks kätilö lohdutti ja kerto sen olevan ihan normaalia.
    Me tosiaan siis jo alusta asti totutettiin tyttö tuttipulloon ja vaikka multa tuli maitoo vaikka muille jakaa, niin silti annoin isän osallistua ja maidonkerääjällä saatiin hyvät määrät maitoo pakkaseenki asti.
    Jokainen äiti tekee niinkun itse katsoo parhaakseen lapsensa ja perheensä hyvinvoinnin kannalta ja kenelläkään ei ole oikeutta arvostella ja puuttua siihen jos lapsi voi hyvin. Äidit on oikeesti joskus pahimpia vihollisia toisilleen.

  • Reply NiinaS Thursday, December 22, 2016 at 13:18

    Moikka Anna!

    Mielestäni ajatuksesi imettämisestä kuulostavat todella tervehenkisiltä. Itse lukeudun siihen kastiin, joka ei raskausaikana juurikaan ajatellut edes imettämistä – ajattelin sen tapahtuvan kuin itsestään.
    Ja niinhän ei tietenkään meidän kohdalla käynyt. Meidän tyttömme paino alkoi jo synnärillä tippua, joten siellä otettiin jo lisämaidot käyttöön. Ruiskusta imemisestä yms. ei vain tullut mitään, joten annettiin sitten sovinnolla pullosta.

    Minusta kuoriutui oikea imetysfanaatikko. Tuntui todella pahalta tuolloin antaa korviketta vauvalleni, vaikka tiesinkin sen olevan hänelle parhaaksi ja sitä tietenkin myös annoin. Koin, etten ole riittävä äiti, kun en saa ruokittua lastani rinnoistani.

    Vauvan imuote oli koko ajan hyvä, mutta painon tippumisen takia hänellä ei ollut tarpeeksi voimia imeä rintojani tyydyttääkseen nälkänsä täysin. Aloin pumpata maitoa. Aluksi sähköpumpulla ja myös öisin, koska se lisää maidontuotantoa. Väsyin rintaraivarointiin ja aloimme mieheni kanssa tarjota kaikki maidot pullosta. Vauvan ollessa 3 kk pääsimme korvikkeesta “eroon” ja maitoni alkoi riittää hänelle ravinnoksi (uskon, että kalsiumlisä tupla-annoksella auttoi tähän!).

    Vauvan ollessa 4,5kk hän yhtäkkiä suostuikin taas rinnalle ja viihtyy vieläkin rinnalla. Hän on nyt 8kk ja saa toki jo kiinteitäkin. Pumppaamisen lopetin noin puolen vuoden tienoilla.

    Tutti meiltä kiellettiin juuri tuon vauvan väsymyksen takia, kun ei jaksanut tyhjentää rintojani. Niinpä hän alkoi käyttää rintojani tuttina – hyvin väsyttävää. Aloin sitkeästi tarjota hänelle tuttia 1,5kk ikäisenä. Ei meinannut hyväksyä, mutta lopulta hyväksyi kuitenkin.

    Nyt jälkikäteen olen todella ylpeä imetystaipaleestamme. Mutta en ihan täysin ymmärrä, miten jaksoin kuukausitolkulla pumppailla ja nostatella maitoa. Itkin monet itkut imetyspettymystäni. Osittaisimettäjien facebook-ryhmästä sain lopulta hyvää tsemppiä ja yhden tukiäidin sanoin: “hyvään äitiyteen liittyy niin paljon muutakin kuin onnistunut imetys”. Ja vaikka alussa tuntuukin, että kaikki liittyy vain syömiseen, voin nyt todeta, että tuo tukiäiti oli täydellisen oikeassa. Rakastan olla äiti, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, imetänkö vai en.

    Tulipa pitkä kommentti. Ja Anna sinulle vielä vinkiksi Ainu Medelan Alma-syöttöratkaisu (http://www.ainu.fi/tuote/ainu-medela-alma-syottoratkaisu?gclid=Cj0KEQiAkO7CBRDeqJ_ahuiPrtEBEiQAbYupJbTaeBJTo2Mr1FkLVOUUMMWEfXH3-ek4WTvsYCNDOkcaAiZ38P8HAQ). Voisi hyvin toimia tuossa teidän tilanteessa, jos vauvanne jaksaa imeä.

    Onnellista odotusta!

  • Reply Tsili Thursday, December 22, 2016 at 13:23

    Tsekkaapa Lifefactoryn pullot, itse suosin lapsilla vain lasi-/teräspulloja koska muovi. Lifefactoryn pulloon voit ostaa nokkaosan kun tuttiosaa ei enää tarvitse, joten pulloilla on pitkä elämä. Itsehän hamstrasin noita Lifefactoryn pulloja esikoisen raskausajalla, kun ajatukset oli samoja kuin sulla. Osoittauduin kuitenkin niin laiskaksi, että imetyksen helppous meni pullojen keittelyn, pumppauksen ja yöllä itkevän lapsen kuuntelemisen ohitse 🙈 Mutta noi pullot eivät sitten olleetkaan hutiostos, kun niihin sai ne nokkaosat ja korkit, eli ovat toimineet juomapulloina täysimetyksen päättymisestä asti ja nyt jo toisella lapsella 😊

  • Reply tiian Thursday, December 22, 2016 at 13:25

    Mulla on aina ollu tosi samanlaiset ajatukset imettämisen suhteen. Sitten kun meille tulee vauva, haluaisin opettaa hänet juomaan myös pullosta. Juurikin siksi että vauva sitten pärjäisi esim kauppareissun ajan isän tai jonkun muun hoitajan kanssa. Ei se mun mielestä tee huonoa äitiä kenestäkään jos haluaa omaa aikaa. Ja se oma aika ei oikeen onnistu jos lapsi syö vain suoraan rinnasta. Mutta koskaanhan ei voi etukäteen tietää. 😁

  • Reply Laura Thursday, December 22, 2016 at 13:27

    Meillä on homma toiminut juurikin noin :) tiedän kyllä että äidinmaito on vauvalle tärkeää, mutta olen silti itse ollut sitä mieltä että jos vauva tutin tai pullon takia vieroittautuu rinnasta, pystyn asian kanssa elämään. Mielummin niin, kuin että huolisi pelkästään rintaa. Jos meille olisi tullut “korvikevauva”, olisi se minulle ollut ihan yhtä ok. Minulle imetys ei ole ollut niin älyttömän tärkeä, mutta olen toki iloinen että meillä on onnistunut hyvin näin että vauva syö sekä rinnasta että pullosta. Itse en niin “tykkää” imettämisestä :D olen odottanut että suhtautumiseni muuttuisi tässä kuukausien kuluessa mutta ei. Minulla ei ole missään vaiheessa ollut varsinaista ongelmaa, maitoa tulee hyvin eikä se satu. En vaan pidä siitä. En tykkää imetysvaatteista, vaan haluan pukeutua “omiin” vaatteisiini. Se on myös yllättävän sotkuista puuhaa :D En myöskään pidä ajatuksesta “julki-imettämisestä”. Vaikka mulle on enemmän kuin ok että muut niin tekevät, en itse silti halua tehdä niin. Ei ole mitään varsinaista herkkua istua julkisissa vessoista pöntöllä imettämässä :D siksi, ja mainitsemistasi syistä johtuen meillä vauva syö pullosta yleensä muutaman kerran päivässä. Rinnatkin tottuu siihen melko äkkiä :) suosittelen maidonkerääjää! Mulla kävi niinkin onnekkaasti, että maitoa tulee reilusti. Toiseen rintaan aina maidonkerääjä imettäessä, niin päivän aikana kertyy paljonkin maitoa säilöön pulloruokintaa varten. Alkuun pumppailin, mutta nyt ei tarvitse tehdä edes sitä kun totesin tuon maidonkerääjän helpommaksi. Pumpulla kun tuppaa myös maitomäärät nousemaan entisestään. Mutta tässäkin tietty parhaan vaihtoehdon löytää vähän sen mukaan miten itseltä sitä maitoa tulee/tuleeko. :) meillä käytössä on ollut aventin tuttipullo, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Se pienin koko oli ensimmäiset muutamat kuukaudet ja nyt vajaa kolmen kuukauden iässä olen alkanut käyttää sitä kakkosta. Aika äkkiä kotiutumisen jälkeen kokeiltiin pulloa ja hyvin onnistui. :) välillä vauva kiukkuaa kun minä yritän pulloa antaa, mutta hyväksyy kuitenkin lopulta. Muiden ruokkiessa ei ole sitäkään ongelmaa, äidin ruokkiessa varmaan vaan tajuaa että olisi parempaakin tarjolla.. :) tsemppiä!

  • Reply Heidi / Seikkailujen helmiä Thursday, December 22, 2016 at 13:27

    Oon kyllä niin samaa mieltä sinun kanssa tästä! :) Me tehtiin just näin. Alku oliki helppoa. Vauvamme söi tuttipullosta pumppaamaani maitoa ehkä noin kerran päivässä heti alusta alkaen (yöllä ei kuitenkaan jaksettu alkaa lämmittämään maitoa, koska helpommalla pääsi kun löi vaan tissin suuhun). Ei mitään ongelmaa. Äiti pääsi lenkille ja isä sai yhteistä aikaa vauvan kanssa. Sitä mieheni juuri toivoi. Mutta sitten kun neiti täytti 3 kk, kaikki muuttu. Yhtäkkiä ei tuttipullo (eikä tutti) kelvannutkaan. Yritettiin vaikka ja mitä, mutta ei. Yritetään vieläki. Ja voin sanoa, että helpommalla äiti pääsee, ihan jo jaksamisenki kannalta, jos vauva huolii pullon. On meinaan aika raskasta olla koko ajan “valmiudessa”. Eli kannattaa tehdä niin kuin ite parhaaksi näkee. Ei se tee sinusta yhtään huonompaa äitiä, päinvastoin! :)

  • Reply Katriina Thursday, December 22, 2016 at 13:31

    Oon ihan mykistynyt siitä miten paljon tiedät jo ennen vauvan syntymää, ja miten realistisesti olette osanneet kuvitella ja suunnitella elämää vauvan syntymän jälkeen. Mietin sitä jo aikaisempien postauksien kohdalla, mutta nyt viimeistään oli pakko kommentoida. Nämä ruokintasuunnitelmat kuullostaa todella hyvältä, enkä epäile hetkeäkään etteikö ne vois mennä noin niinkuin olette ajatelleet. Minulla on nyt reilun vuoden ikäinen poika, ja syömishommat on meillä menneet suunnilleen niinkuin teillä on suunnitelmissa. Mutta en mä etukäteen yhtään mitään osannut ajatella ja visioida, kaikki vaan meni sit niinkuin meni. Mutta väitän että olisin säästynyt monelta tietämättömyysahdistukselta,jos olisin malttanut ottaa asioista selvää etukäteen niinkuin sinä ja te.
    Pulloon ja tuttiin opettamiselle iso peukku, tulevat helpottamaan elämää to-del-la paljon. Toki tosiaan alkuun on hyvä varmistaa, että vauva oppii oikean imuotteen rinnalla ja että saa “tilattua” maitoa riittävästi. Mutta meillä ainakin pojalla oli niin kauhee imemisen tarve, että ihan pakko oli ottaa tutti kehiin viiden päivän ikäisenä, että rinnat sai välillä levätä. Meillä on ollut käytössä aventin pullot imetyksen rinnalla ja ovat toimineet hyvin, en ole muita edes testannut.
    Toivon teille antoistaa vauva-aikaa ja ehjiä yöunia! Tulette olemaan todella hyvät ja järkevät vanhemmat!

  • Reply Reetta Thursday, December 22, 2016 at 13:34

    Meillä tyttö joiden ihan pikkuvauvana (alle pari kk) muutaman kerran pullosta mutta sitten tuli pidempi tauko kun ei tarvittu pullosta antaa. Kokeiltiin sitten uudelleen 4kk iässä eikä enää suostunut siitä juomaan. Eli suosittelen aikaisessa vaiheessa ottamaan pullon mukaan mutta ei tietystikään ekoina viikkoina että imetys lähtee hyvin käyntiin, jos toivot 6kk täysimetystä :) pitää vielä sanoa, vaikka varmaan olet lukenutkin asiasta, mutta vauva voi myös hylätä tissin jos tykästyy tuttipulloon. Esim 3kk iässä meillä tytöllä oli rintaraivareita ja jos silloin olisin syöttänyt pullosta, niin olisi voinut käydä niin että imetys olisi loppunut siihen :/ itse täysimetin 5kk1vko ja nyt tyttö on 1v3kk ja käy silloin tällöin tissillä muutaman kerran viikossa :)

  • Reply Jenna Thursday, December 22, 2016 at 13:34

    Hyvä kirjoitus ja pystyin itse samaistuun sun ajatuksiin :) kaikki vanhemmat tekee niinku parhaaks näkee ja se että imettääkö vai antaako maidon pullosta korvikkeena tai äidinmaitona ei oo mikään mittari rakkauteen tai muuhunkaan. Oot paras äiti lapsellesi ! T: pari kuukautta imettänyt ja ei vaan ollu meidän juttu ja nykyinen pullo ja korvikemutsi :D

  • Reply Hene Thursday, December 22, 2016 at 13:37

    Enpä nyt tiedä mitä huonoutta näissä suunnitelmissa on :D koen itse täysimettäneeni vaikka välillä pullosta pikkuinen maitonsa sai. Ensimmäisen kerran pulloa harjoiteltiin siinä kahden viikon iässä, kun minulla oli tiedossa parin päivän päästä raskauden ajalta lykätty hammaslääkäri.
    Itse koin imettämisen niin helpoksi, etten jaksanut pumpata joka päiväiseen käyttöön maitoa. Pakkasessa oli pari annosta ja pumppasin, jos oli menoa johonkin. Meidän vauva olikin niin helppo, että tämä onnistui tosi hyvin, ja rakastan imettämishetkiä edelleen.
    Imetän vieläkin pari kertaa päivässä, lapsi aloittaa kohta päivähoidon ja toivon imettämisen vielä tuovan lisäsuojaa tauteja vastaan. Aikomus lopettaa, kun hoito jatkunut hetken aikaa. Lapsi olisi silloin vähän alle puolitoista vuotta.
    En raskaana ollessani voinut kuvitella imettäväni vuotta pitempään. Hiukan jopa ällötti ajatus. Mutta sama rakas pieni lapseni on edelleen, ei ällötä antaa rintaa, kun se on lapselle vielä niin tärkeä hetki :)

    Tuttipulloista kokemusta Anti-Coliceista, olivat hyviä! Ihana, kun ei tarvinnu käsin tiskata niitä. Riittävästi ärsytti se sterilointi, kaikki tuntui niin turhan aikaa vieviltä, kun imettäminen ruokintamuotona oli niin helppo :D

    • Reply Hene Thursday, December 22, 2016 at 13:40

      Ja korvikettakin sai, kun en saanut pumpattua tarpeeksi kokonaista päivää varten. Ikää silloin oli 3kk, olin koko päivän kestävässä leikkauksessa (jossa korjailtiin synnytyksessä tulleita repeämisen tikkausten repeämisiä 😬).

  • Reply Tanja Thursday, December 22, 2016 at 13:38

    Heti alkuun, mielestäni ajatuksesi ja toiveesi vauvan ruokinnasta kuulostavat erittäin järkeviltä! Itselläni oli alkujaan ajatus imettää, mitään sen tarkempaa suunnitelmaa en edes osannut ajatella. No, koska vauva syntyi etuajassa, vauva ei jaksanut millään pienenä ja heikkona syödä itse tissistä saati pullosta, joten kaikki meni nenämahaletkulla alkuun. Siitä siirrytiin vähitellen milli milliltä pulloruokintaan. Rinnasta hän ei oikein koskaan oppinut kunnolla syömään, vaikka oli rintakumia ym kikkakolmosta käytössä. Lisäksi hän oli erittäin kova pulauttelemaan, joka lisäsi mun stressiä syöttämisessä ja maidon tuotanto lopulta lakkasi 3kk lypsämisen jälkeen. Voin sanoa, että oli ihan tuskaa olla koko ajan pesemässä ja steriloimassa niitä pulloja ja yrittää vauhdilla saada sopivan lämpöistä maitoa kun toinen hoksaa että hei, mulla on muuten NYT ihan HIRVEE NÄLKÄ! Aina kun lähdettiin pois kotoa piti muistaa ottaa mukaan sata ja yksi asiaa mukaan – olisi ollut niin helppoa kun maito olisi ollut mukana tisseissä sopivan lämpöisenä koko ajan :D

    Hyviä puolia oli ehdottomasti juurikin tuo isän osallistuminen ruokkimiseen. Helpotti itseä, kun ei tarvinnut tosiaan olla niin sidottu vauvaan ja sai vapaammin käydä kodin ulkopuolella ihan yksinään.

    Nyt odotellaan toista vauvaa syntyväksi n. 2kk päästä, ja toivon todella että hänen kanssaan imetys lähtisi hyvin käyntiin! Kaikki tsempit teille, toivottavasti löydätte nopeasti sopivan ja kaikkia miellyttävän tavan toimia :)

  • Reply Salla Thursday, December 22, 2016 at 13:39

    Meillä oli samat suunnitelmat, että mieskin välillä voisi antaa pullosta. Noh meidän tyttö ei vaan suostunut pullosta juomaan mitään. Nyt odotan toista ja toivon, että hän huolisi välillä pullon. Saas nähdä onko hänkin itsepäinen tissiposki :D Muistaa vaan, että vaikka alussa tuntuukin ettei maitoa tule tarpeeksi niin se johtuu maidon tilauksesta. Pienen maha on vielä niin pieni ettei se edes kovin suuria määriä tarvitse. Pullosta kun maito tulee vauhdilla niin myös pikkuinen juo enemmän jolloin vatsalaukku venyy. Äkkiä ei sitten riitäkään enää pelkkä rinta. Ja korvikkeen anto ei myöskään tee kenestäkään huonoa äitiä!

  • Reply Karoliina Thursday, December 22, 2016 at 13:42

    Näin kätilönä täytyy vinkata, että ota pullo käyttöön vasta, kun imetys sujuu;) Pullosta tulee niin paljon helpommin maitoa kuin rinnasta ja vauvat joskus laiskistuvat tämän jälkeen rinnalla imemiseen, mikä taas vähentää maidon tuloa. Ensipäivinä on ihan normaalia, että vauva voi viihtyä rinnalla tunteja putkeen tai kolme kertaa tunnissa nostattaakseen maitoa. Imetys elää ajan kanssa. Onnea loppuodotukseen ja tsemppiä synnytykseen!

  • Reply Ida Thursday, December 22, 2016 at 13:43

    Hienosti ajateltu jo valmiiksi. Mulla heti aluksi tuli maitoa niiiiiin paljon että oli hukka pumpattava pois, ennen kun sain rytmin pumpata maitoa jääkaappiin valmiiksi kun mieheni tulee töistä niin saa oman ajan tytön kanssa, päivät/yöt imetin tytärtämme. Eli sai noin yhden kerran päivästä pullosta aluksi. Silloin tyttö noin 3vko ikäinen kun aloitimme. Tutin aloitimme heti kun tulimme sairaalasta kotiin ja tutit jäi matkalle 1v1kk, tuttipullo (iltapullo) jätettiin 1v4kk, yhden illan kiukutteli molempia ja joutui nukuttaa hiukan pidempään, mutta sinne ovat unohtuneet.

    Meillekin on tärkeää yhteinen aika mieheni kanssa, tyttö oli reilu 3kk kun kävimme tupareissa muutaman tunnin pyörähtämässä. Itkin eroahdistusta koko auto matkan, vaikka tyttö oli famolla joka on nähnyt tyttöä lähes päivittäin kun asuvat niin lähellä ja olin opettanut kaikki rutiinit ja kirjoittanut lapulle, KAHDEKSI TUNNIKSI JA 25KM VÄLISSÄ. :D Hän on kuitenkin kasvattanut mieheni ja kälyni, mutta kukaan ei hoida minun lastani niin hyvin kuin minä ;) Nyt on niin hauska muistella, ehkä siinä oli vähän hormonit pelissä myös.

    Pidät vain omista jutuistasi kiinni, mielipiteitä yhtä monta kuin äitiä. Yleensä en edes jaksa keskustella turhanpäiväisiä äiti juttuja. Nyt nukutan päikkäreille tyttöä 1v11kk niin oli kiva fiilistellä <3

  • Reply Sonjushka Thursday, December 22, 2016 at 13:44

    Ihan fiksuja ajatuksia teillä! Mun mielestä on tosi tervettä, että äiti pitää huolen myös omasta vapaa-ajasta ja jaksamisestaan, mihin fiksusti (imetystä vaarantamatta) toteutettu satunnainen pulloruokinta on oikein jees ratkaisu. :) Toki käytäntö voi olla sitten jotain ihan muuta, esim. oma lapseni hylkäsi pullon kokonaan n. 1,5 kk iässä eikä sen jälkeen ottanut maitoa kuin rinnasta. :D Sitovaahan se on, ihan todella, mutta toisaalta 6 kk täysimetys on loppujen lopuksi suht lyhyt aika (eikä alussa vauvan luota halua edes poistua mihinkään). Sen jälkeen, kun kiinteät tulee kuvioihin ja varsinkin kun lapsi alkaa lähestyä 1v ikää, pääsee äitikin jo ihan eri tavalla tarvittaessa omille menoille. :)

    Isän rooliin kommentoisin vielä sen verran ihan omasta kokemuksestakin, että ei se vauvan ruokkiminen ole mikään avaintekijä isän ja vauvan suhteen kehittymiselle. Isä voi vaihtaa vaipat, sylitellä, leikittää, mitä ikinä. Ruokintaankin isä pääsee osallistumaan mielin määrin sitten kiinteitä antaessa. :) Itse näen siis aika turhana perusteena pulloruokinnalle tuon isän roolin, kun osallistua voi kuitenkin kaikilla muilla tavoin. :)

  • Reply Jenni Thursday, December 22, 2016 at 13:45

    Minusta teidän suunnitelmat kuulostaa järin fiksulta ja ihanaa kun sanot ääneen että tarvitset myös omaa aikaa. Se tuntuu usein olevan äideillä vaikea myöntää ääneen, myös itsellä, ilman että tulee huono omatunto pienen jättämisestä. Itsellä oli imetyksen/ruokinnan suhteen ihan samat ajatukset kuin sinulla, mutta kun vauva ei mun tavoitteista välittänyt, päätti hän ettei pullosta syö ollenkaan. Eikä myöskään tutti kelpaa :D Tässä ollaan siis 5kk jo oltu hyvin tiiviisti yhdessä, kun ruokintaan, imemistarpeeseen ja siten rauhoitteluun on kelvannut vain äiti. Seuraavalle lapselle lykkään tutin heti synnärillä, josko oppisi helpommin :)

  • Reply Anneli Thursday, December 22, 2016 at 13:46

    Heippa!
    Mulla on 1- ja 3-vuotiaat pienet, ihanat pojat. Molempia olen täysimettänyt 4kk-6kk ikään ja siitä alkaen olen lisäksi tarjonnut soseita äidinmaidon kaverina.
    Ensimmäinen pojista oli keskolassa pari päivää, joten hän tottui siellä pullolle heti. Imetyksen aloittaminen oli työn takana, kun hän ei olisi millään halunnut syödä rintaa ja tehdä enemmän työtä. Loppujenlopuksi hän alkoi syödä ja pullo pysyi rinnalla. Pumppailin maitoa pakasteeseen ja mies sulatteli niitä kun minä kävin yksikseen kaupassa, liikkumassa tai ym. Hän hyväksyi molemmat. Maito pakasteessa oli myös hyvä turva, joskus tuli hetkiä kun tuntui, että Ilalla poika olisi halunnut vain syödä ja syödä ja itse oli uuvuksissa. Pystyi antamaan pakkasesta maidon ja nukkumaan, seuraavalla syötöllä rinnalla poika sitten söi taas. Pumppailin sitten seuraavana päivänä tai myöhemmin samana päivänä taas pakasteeseen tuon sieltä otetun tilalle. Tämä toimi oikein hyvin.
    Toinen poikamme söi alusta alkaen vain rintaa. Kun jouduin sairaalaan hänen ollessaan 6vko, eikä häntä saanut ottaa mukaan pumppailin hänelle maitoa saman verran mitä hän söi ja hän tottui pulloon. Mies toimi maitokuriirina ja päivisin hän käytti vauvaa sairaalassa syömässä minun luona, öisin antoi pulloa kun sairaalaan ei saanut tulla. Tuosta sairaalareissustani hän oppi syömään pulloa ja aikalailla samalla tavalla imetys/syöttäminen meni kuin ensimmäisellä pojalla. Molemmat ovat syöneet rintaa ja olleet täysimetyksellä, mutta kun olen halunnut käydä jossain ovat he huolineet pulloa ja olen pumpannut maitoa takaisin pakkaseen sen verran mitä ovat syöneet.
    Itse pidin imetyksestä paljon ja minusta se oli mukava hetki. Nyt lopetin 1v 2kk kanssa imetyksen pikkuhiljaa imetyskertoja vähentämällä, kun vauva ei ollut enää kiinnostunut rinnasta eikä osoittanut mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Lopussa imetin vain aamuisin kerran päivässä.
    Meillä parhaimmat tuttipullon ovat olleet mam ja avent. Oli kätevää kun maidon sai kaataa pumpattuaan suoraan mini-minigrip pussiin ja pakkaseen tai laittaa vauvalle jääkaappiin valmiiksi (kaikki tuttiosat ja rintapumpun osat ym kävivät yhteen helpotti elämää).
    Minusta vauvan ruokinta on jokaisen perheen oma asia, toki tiedän ja tiedostan myös lukeneena imetyksen hyödyt. Tiedän myös sen, että kaikki äidit esim. Sairauksien tai ym. Johdosta eivät saa tai voi imettää. Itse raskausaikana ajattelin, että haluaisin imettää niin paljon kuin mahdollista. Minun kohdallani se onnistui ja olen onnellinen siitä. En tiedä mikä kaikki siihen vaikutti, mutta olin aika määrätietoinen ja yritin paljon varsinkin esikoisen aikana joka kieltäytyi aluksi rintaruokinnasta. Pienin askelin vauva alkoi sitten syömään rintaa. Alkuun kotona en käyttänyt pulloja liiemmin, kun meillä oli ollut niin vaikea alku imetyksen osalta. Sitten kun imetys luonnistui, saatoin silloin tällöin käyttää pulloa niinkuin yllä kuvasin. Tuossa vaiheessa rinnalla syöminen oli vauvalle luontevaa. Toisen poikamme kohdalla huomasin, että hän oli paljon enemmän sopeutuvainen pulloon ja jos esimerkiksi olin poissa kaksi syöttöä, oli rinnalle alkaminen vaikeampaa ja hän vastusteli. Tämän huomattuani olin usein poissa vain yhden syötön jos en sitäkään. Toinen poikamme söi pulloa vähemmän kuin ensimmäinen, jolla tätä “pullolle” tottumista ei ilmennyt.
    Mutta kaikkea hyvää raskausaikaasi ja ihanaa joulunaikaa ❤️

  • Reply annika Thursday, December 22, 2016 at 13:48

    Mulla on niin ahdistavia muistoja imetyksestä etten jaksa edes niitä kunnolla kaivella nyt :D Kolme lasta ja joskus onnistu, joskus ei. Apua tuli sen verran, että “Luotat vaan ittees niin kyllä se sujuu”. Samoja neuvoja hoettiin uudestaan ja uudestaan vaikkei ne toimineet ja neuvolassakaan ei vaan hyväksytty sitä mahdollisuutta, että ei vaan kerta kaikkiaan onnistu. Mulla muuten meni vielä niin, että aina alkaessani imettää, mulle pamahti ihan äärettömän haikea olo. En tiedä mistä johtui, kai mulla on jotain vääränlaisia hormoneja :D Toivon että sulla sujuis hyvin. On sekin vaan raskasta kun vauva ei huoli rintaa ja joutuu viidesti yössä nousta lämmittämään pulloa, vaikka usein laiskaksikin haukutaan pulloäitejä :D

    • Reply T Thursday, December 22, 2016 at 21:40

      Tuo sun “haikea olo” on aika suurella todennäköisyydellä ollut D-MER. On todella yleistä. Mullakin tuli imetyksen alkuvaiheessa aina herumisen käynnistyttyä sellainen sekunnin kymmenesosan kestävä ihmellinen pahan olon tunne, joka syöksähti pintaan. Sitten muutaman kuukauden päästä sitä ei enää oikeastaan tullut. Tuolla lisätietoa D-MERstä:

      https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/d-mer/

  • Reply Ida Thursday, December 22, 2016 at 13:49

    Sun suunnitelmat kuulostaa aika lailla samoilta kun mulla nyt toisen lapsen kohdalla. :)
    Ensimmäisen lapsen kohdalla mulla ei imetys onnistunut. Luulen että asiaan vaikutti huono imetysohjaus sairaalassa ja että jouduttiin antamaan maitoa jo sairaalassa.
    Toisen kanssa imetyksestä mulle tuli tosi tärkeetä. Heti sairaalassa imetys onnistui oppikirjojen mukaan. Ja maito nousi hyvin kun pidin koko sairaalassa olo ajan vauvaa vaippaailtaan omaa ihoa vasten. Mutta sitten kotona en halunnutkaan antaa pulloa vaikka alunperin se olikin ajatuksena. Mua ahdisti ajatus että jos imetys ei onnistukukaan sen takia. Kokeiltiin pulloa joskus 1-2 kk ikäisenä. Eikä sitten suostunutkaan syömään pullosta mutta ruiskulla suostui ottamaan maitoa.
    Joka kerta sitä kuitenkin ensin kokeiltiin, hyväksyi pullon lopulta vasta 4-5 kk iässä. Meillä oli käytössä sekä mam että aventin pulloja.
    Tosin tää toinen vauva oli muutenkin tosi suuritarpeinen. Tai suuritapeisempi kun ensimmäinen.
    Kaipasi paljon läheisyyttä ja rintaa. Isän eikä oikeastaan kenenkään muun syli kelvannut ensimmäisinä kuukausina. Totta kai silti isäkin piti sylissä sillon kun se kelpasi.

    Mutta eihän sitä voi tietää millainen vauva sieltä syntyy. Tää meidän vauva on vielä 1,5 vuotiaanakin välillä aika haastava ja temperamenttia löytyy enemmän kun ensimmäisestä lapsesta.
    Pakko vielä mainita mitä tulee itse imetykseen. Itse imetän vielä tota 1,5 vuotiasta lastani ja musta on tosi kurjaa miten tätäkin syyllistetään. Jos ei lapsi ole liian kiinni mussa niin sitten muuten tuhahdellaan miksen jo lopeta.
    Kannattaa muuten liittyä fb imetyksen tuen ryhmään mut älä lue sieltä niitä yleisiä keskusteluja. Ne on välillä vähän syyllistäviä. Sieltä saa koulutetulta tukiäidiltä yksityisviestillä apua jos tulee jotain pulmia.
    Kannattaa muuten lukea myös sellasta blogia kun rinnalla.vuodatus.net sieltä löytyy myös kaikkia eri tilanteita miksi vauva käyttäytyy tietyllä tavalla ym imetykseen liittyvää mitä pulmia voi tulla, jos kiinnostaa lukea.

    Toivottavasti et koe kommenttiani syyllistäviä sitä se ei oo tarkoitus olla. Tiedän miltä syyllistävät kommentit tuntuu kun ei imetä ja ne kommentit kun imettää. :D

    Ihanaa odotusaikana ja toivottavasti moni asia menisi niin kun toivotte. <3

    • Reply Ida Thursday, December 22, 2016 at 13:54

      Äh, Sori typot kommentissa. :/

  • Reply Noora Thursday, December 22, 2016 at 13:52

    Yleensähän ongelma tuossa pulloruokinnasss imetyksen rinnalla ei ole ollenkaan se ettei vauva suostuisi syömään pullosta vaan päinvastoin. Vauva, joka tajuaa miten helposti maito tulee pullosta (ei tarvitse sitä alun tiheää imua maidon heruttamiseksi nk imetyksessä) turhautuu usein helposti rinnalla. Maitoa kun ei ala heti virrata imettäessä. Tosin, kyllä moni on tuossa osittaisimetyksssäkin (sitähän tuo on, täysimetykseksi se ei muutu vaikka se sinun maitoasi pullossa olisikin) onnistunut, joten toivotaan, että se onnistuu teilläkin.
    Tosin en ehkä täysin ymmärrä ajatusta siinä, että pulloruokkiminen lähentäisi erityisesti isää ja vauvaa. Isä voi kyllä pitää vauvaa lähellä ja ihokontaktissa, esim paljasta rintakehää vasten, lohduttaa, kylvettää, silitetellä, suukotella jne. Ei se pullo lähennä isää lapseen samoin kun rinta äitiin. Ne on kuitenkin täysin eri asia.
    Mutta ymmärrän ajatusmaailmaasi, enkä näe siinä mitään erikoista tai tuomittavaa.

    • Reply Laura Friday, December 23, 2016 at 08:41

      Kyllä se vaan täysimetystä on niin kauan kun vauva saa pelkkää äidinmaitoa, oli se sitten rinnasta tai pullosta. Osittaisimetystä silloin, kun äidinmaidon lisäksi vauva saa korviketta tai kiinteitä. Omasta mielestäni taas se ja sama onko lapsi täysimetetty vai osittaisimetetty, mikä vaan kenellekin sopii. Täysimetetty vauva kuitenkin on vaikka saisi kaiken maidon pullosta, niin kauan kun se on pelkkää äidinmaitoa.

  • Reply Mira Thursday, December 22, 2016 at 14:00

    Hyvä teksti! Itsellä on pääasiassa samankaltaiset ajatukset pulloon totuttamisesta tulevan esikoisen kanssa. Pääasiassa sen takia, että mies saa rakentaa suhdetta vauvaan ruokkimalla häntä, ja että voimme jakaa vanhemmuuden. Molemmat saavat välillä nukkua kun toinen voi yösyöttää vauvaa. Myös meillä mies jää synnytyksen jälkeen kotiin joksikin aikaa, joten haluan hänenkin voivan täysipainoisesti osallistua vauvan hoitoon. Tärkeintähän kuitenkin on että vauva saa tarvitsemansa ravinnon, sekä turvallisen kiintymyssuhteen vanhempiin. Jos nämä toteutuu, on musta turha muiden ratkaisuja arvostella, kaikki ei sovi tai onnistu kaikilla, eikä tarvikaan.
    On jänniä kyllä nämä imetysasiat, saa nähdä muuttuuko itsellä jotenkin suuremmaksi tunteet asian suhteen vauvan synnyttyä. Nyt on ollut jotenkin vielä helppo ajatella asiaa järkevästi ja miettiä meille parasta ratkaisua.

  • Reply Krista Thursday, December 22, 2016 at 14:02

    Ajattelin juurikin samalaisesti, kuin sinä. Itse päätin alusta alkaen, että korvikkeilla mennään. Oma-aika on tärkeää vaikka sinulla olisikin lapsi. Käytössä meillä oli Aventin pullot sekä tutit ja mielestäni ne toimivat loistavasti. :)

  • Reply Pia Thursday, December 22, 2016 at 14:06

    Meilläkin oli kuopusta odottaessa melko samansuuntaisia ajatuksia. Vauva kuitenkin päätti toisin. Hän ei hyväksynyt minkäänlaista tuttipulloa eikä tuttia. Tissillä mentiin ja onneksi tilanne helpotti siinä lähellä puolen vuoden ikää, kun kiinteä ruoka tuli mukaan kuvioihin. Sen jälkeen minäkin pääsin vähän vapaammin viettämään välillä omaa aikaa. Täytyy vain ajatella, että se vauvavuosi on kuitenkin hyvin lyhyt aika ja myös isä voi osallistua vauvan hoitoon muillakin tavoin kuin ruokkimalla ja näin syventää suhdettaan vauvaan. Lämpimästi suosittelen esimerkiksi tutustumista ergonomisiin kantovälineisiin (kantoliinoihin ja -reppuihin), joiden avulla vaikka isä tai mummo voi pitää vauvaa lähellä.

    Imetykseen liittyen vielä…kannattaa valmistautua myös siihen, että syystä tai toisesta imetys ei suju ja joutuu turvautumaan kokonaan korvikkeeseen. Ehkä olet jo näin tehnytkin, mutta itse koin esikoisen kohdalla valtavan imetyspettymyksen. Vaikka toki ymmärsin, että tärkeintä on vauvan hyvinvointi ja kasvu, mutta kyllä se oli henkisesti rankkaa huomata ettei vaan kykene ruokkimaan lastaan. Ja vaikkei korvikeruokinta tee äidistä sen huonompaa niin kyllä se välillä kieltämättä siltä tuntui. Etenkin niissä synnytyksen jälkeisissä hormonihöyryissä.

    Onnea odotukseesi ja toivottavasti suunnitelmasi imetyksen suhteen toteutuu :)

  • Reply Riina Thursday, December 22, 2016 at 14:09

    Nyt on pakko kommentoida kun kotona on yksi 2v (puolen vuoden täysimetyksellä) ja yksi 3kk (pullo/tuttikieltäytyjä). Esikoinen syntyi 33viikolla, mutta ensi viikkojen lisämaidon jälkeen päästiin täysimetykselle eli kaikki on mahdollista :) kyseinen yksilö suostui myös pullolle vaikka tutit olikin vähintään saatanasta… Ensimmäiset pari kuukautta sattui jokainen imetys, ja siihen voin vaan tsempata, että mahd. Paljon tissiä, särkylääkettä ja tissirasvaa+ maidonkerääjän liiveihin tai pumppaaminen ennen imetystä, näin nänni muotoituu vaikka imuote on huono…

    Rohkeasti sitten pulloa kunhan alku lähtee sujumaan, tiettyä aikarajaa on vaikea sanoa… Pitää vaan luottaa omaan perstuntumaan… Itselläni on ollut se onni että kaikki neuvolantädit ovat olleet tosi tsemppaavia niin imetykseen kun välillä pullotteluun…. Ehkä itse mietin, etten uskaltaisi mennä tarjoamaa pullosta maitoa ennen kun maito on kunnolla noussut (etenkään öisin, koska yöimetykset ylläpitää maidon tuloa) samoin en uskaltanut antaa tuttia ennen kun imuote oli ok (huonosta imuotteesta johtuneet kivut on meinaa aika järkyt). MUTTA meillä esikoisen imuotteeseen meni 2kk ja kuopuksen 2päivää… Eli kuopukselle on tarjottu tuttia jo ensipäivinä kun maito vaan pulauteltii ja imuntarve oli kuitenkin valtava kuopus ei kuitenkaan sitä huolinut ;) eli omalla perstuntumalla vaan eteenpäin!!

    Imuntarpeen tyydyttämiseen muuten ollaan annettu vanhemman omaa (pestyä) pikkurilliä ja maitoakin on isä pystynyt antamaan ruiskulla eli nou hätä, kyllä hätä keinot keksii ;)

  • Reply Emmi Thursday, December 22, 2016 at 14:12

    Meillä esikoisen kanssa nuo Ainun MAM-pullot olivat ainoat jotka toimivat oikeasti niin, että ilmaa ei mennyt mukana pienen vatsaan. Meillä oli siis vatsavaivainen vauva joten pullo-ostoksilla piti olla tarkkana. Hetkenä minä hyvänsä syntyvälle kakkoselle on olemassa jo useampi kyseinen pullo ja suunnitelma sama kuin teillä ja syytkin hyvin pitkälle samat :) Itse sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen esikoisen jälkeen ja nyt pidän tärkeänä sitä, että otan hyvin pian myös omaa aikaa ja poistun kotoa harrastamaan rakasta hevosharrastusta ihan yksinkin. Teen kaikkeni, että tällä kertaa pysyn järjissäni vaikka väsymys olisikin ihan mahdoton :P Jospa tämä tyyppi olisi vähän vähemmän mahavaivainen ja nukkuisi paremmin…

  • Reply Noora Thursday, December 22, 2016 at 14:13

    Mulla molemmat lapset ovat syntyneet ennenaikaisesti, toinen pienipainoisena ja toinen hyvän kokoisena mutta sokerit koholla. Molemmat lapset tarvitsivat jo sairaalassa lisämaitoa. Aluksi hörppyytettiin lääkekupista, mutta määrän lisääntyessä tarjottiin pullosta. Yritin myös imetystä, mutta molempien vauvojen kohdalla vauva tottui pulloon eikä tissi kelvannut enää. Tutit tulivat myös aikaisessa vaiheessa käyttöön. Pumppasin maitoa molempien kohdalla, mutta maidontulo sitten loppui. Tiedän toki imetyksen hyödyt, mutta en koe epäonnistuneeni äitinä. Kaikki tyylillään, tsemppiä! :) ja oli tosiaan ihanaa kun isä sai myös osallistua ruokintaan.

  • Reply Noora Thursday, December 22, 2016 at 14:14

    Niin ja piti vielä sanoa, että meillä vastasyntyneellä parhaat pullot olivat juuri tuo anticolic ja Avent :)

  • Reply TA Thursday, December 22, 2016 at 14:15

    Meillä vauva sai tutin ja pullon ensimmäisen kerran sairaalassa. Joskin olin ajatellut, että esimerkiksi tuttia ei anneta ennen kuin vauva oppii oikean imemisotteen ja saa varmasti rinnasta maitoa. Sairaalassa ollessani maito ei noussut kunnolla, joten lisämaitoa piti antaa pullosta. Sinnikkäästi kuitenkin yritin ja vauva roikkui tissillä tunteja putkeen, kun itse turhautuneena kärvistelin kipeiden rintojen kanssa. Pitääkin sanoa, kun itselle ei kukaan ollut kertonut, että imetys sattuu! Varsinkin silloin alussa, ajan myötä siihen tottuu kun maitoakin alkaa tulla eri tavalla.

    Sairaalasta kotiin päästyämme alkoi sitten itselläkin kotiympäristössä maitoa herua ja pääsääntöisesti imetin itse, mutta välillä piti antaa korviketta lisäksi, kun tuntui ettei oma maito riittänyt. Ostin käsikäyttöisen pumpun, mutta suosittelen ehdottomasti sähkökäyttöistä. Käsipumppu on maailman hitain ja sen kanssa meni vaan hermot. Minä hoidin pääasiassa yösyötöt, sillä mies kävi töissä ja halusin säästää häntä, joten valvoin itse yöt. En muista tarkalleen missä vaiheessa tutti otettiin varsinaisesti käyttöön, mutta se kyllä helpotti kovasti, sillä vauvalla oli aika kova imemisen tarve. Tutista kuitenkin luovuttiin jo 10 kuukauden iässä, silloin pääsimme siitä helposti eroon eikä vauva oikeastaan sitä enää tarvinnut. Itse kaipailin sitä lähinnä äänenvaimentajaksi. :D

    Meillä mentiin maidolla 4 kk asti, jolloin aloitettiin myös maistelemaan kiinteitä. Olin ajatellut alkuun, että pyrin imettämään 1-vuotiaaksi saakka, mutta lopulta jatkoin 1,5v ikään asti. Palasin työelämään, kun napero täytti vuoden ja silloin imetin enää aamulla ja illalla ja kevään mittaan annoin enää vain iltamaidon ennen nukkumaanmenoa, sillä siten hänet sai helposti nukahtamaan.

    Tuttipullot meillä oli aika vähän käytössä ja pojalle itseasiassa kelpasi aikalailla kaikki pullot, mutta oma suosikkini oli Ainun “kuoripullo”, joka oli myös Kysillä käytössä. Siinä on siis kertakäytettävät pussit, joissa maito lämmitetään, eikä pulloa itsessään tarvitse sen ihmeemmin tiskailla. Ei ehkä kaikkein ekologisin vaihtoehto, mutta varsin oiva siinä vaiheessa kun ei jaksa kaiken päälle pyörittää pullonpesurumbaa.

    Ot, en tiedä onko sinulla Kuopiossa äitiystäviä, mutta täältä ainakin löytyisi “vertaistukea”. Poika on jo 2v, joten ei ihan samassa elämäntilanteessa olla. Hän rakastaa koiria, joten olisi varmaan melko innoissaan Benjistäkin. :) Mulle saa laittaa säpoa, jos haluat joskus vaikka kahvitella yhdessä. :)

  • Reply Mariest Thursday, December 22, 2016 at 14:15

    Me otettiin pullo käyttöön vasta parin viikon jälkeen, kun meitä peloteltiin että “laiskistuu” ja ei suostu enää imemään rintaa. Uskon kyllä, että meijän kohdalla se olisi voinutkin tapahtua, koska se että imetyksen sai sujumaan vei useita viikkoja ja oli kyllä taistelun takana. Nyt tyyppi on reilu vuoden ja ah niin monet kerrat etenkin reissuissa olen taputtanut itseäni olalle että taistelin sen onnistuneen imetyksen eteen ja on ollut helppo ruokkia lapsi aina missä vaan.
    Meillä paras pullo on ollut aventin pullo. Ostettiin kaikki Nukit ja Mamit ja muut mutta avent vei voiton :D Nukin nokkamuki tosin oli sitten taas ihan ylitse muiden :) Tommeetippiissä on ollut paljon pesu/home ongelmia, joten ei niitä ikinä uskallettu ostaa. Ja suosittelen ostamaan sähkösen rintapumpun! Ite pihistin ja ostin käsikäyttösen ja haha eipä tullut paljoa pumpattua kun oli niin rankkaa :D Sähkösen kanssa voit sitten samalla istua läppärin ääressä ja naputella meille kuulumisia ;)
    Onnea loppuodotukseen!!

  • Reply Jenni Thursday, December 22, 2016 at 14:16

    Kiitos tästä kirjoituksesta :) Mulla oli samanlaiset ajatukset kun esikoista odotin (joka on siis ainokainen). Halusin, että vauva oppisi pulloon pienestä vauvasta asti että isä pääsisi syöttämään ja pääsisin joskus johonkin ilman vauvaa. Meidän poika syntyi sektiolla ja maito nousi vasta kun kotiin päästiin 3 päivän päästä synnytyksestä. Rinnalla vauva oli kuitenkin jo sairaalassa koko ajan ja yöllä kolmen tunnin välein. Maidon noususta olet varmasti jo lukenut joten ei varmaan tarvitse siitä sen enempää kertoa. Kun oli kulunut muutama viikko ja imetys oli lähtenyt hyvin käyntiin niin alettiin opettaa poikaa tuttipulloon. Imetyksen jälkeen tarjottiin tuttipullosta vähän maitoa. Sitten muutaman päivän päästä taas lisää jne. Pian isä pystyikin yhden syötön päivässä syöttämään pullosta vaikka olin kotona, ihan harjoituksen vuoksi. Minä sitten pumppasin pakkaseen samalla 😁 Pääsinkin sitten kampaajalle jne hyvin kun poika kelpuutti pullon. Iltarientoihin en lähtenyt vasta kun poika oli vuoden vanha eli siitä ei ole kokemusta miten yöllä olisi pullo kelvannut, mutta päivällä muutama tunti meni hyvin. Meidän pojalle paras pullo oli se anti colic, kun meinasi sitä ilmaa olla muutenkin paljon mahassa niin haluttiin estää pullovalinnalla lisäilman kertyminen. Olen myös kuullut paljon hyvää siitä pullosta jonka tuttiosa matkii rinnanpäätä, nimeä en kyllä nyt muista. Kokeilemalla ne oppii. Paria erilaista pulloa kun ostaa kaappiin aluksi niin varmasti riittää. Tutti meillä oli myös käytössä heti kun kotiin päästiin. Tuumasin että en ala olla tuttina itse ja se onneksi kelpasi hyvin ja toimi rauhoittavana esineenä unille mentäessä. Vieroitus tutista meillä sujui ilman itkua ja kaipausta siinä 1v 7kk iässä. Ja tuosta erossa olemisesta, mulle se muutama tunti alle vuoden vanhasta oli ihan tarpeeksi, alkuun poika nukkui sylissä pelkästään kun en pystynyt siirtämään esim. Sänkyyn. Eikä kyllä siellä halunnut edes nukkua. Kantoliina oli kyllä päivän pelastus monesti :) Pikkuhiljaa sitten kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy itse sitä pystyy olemaan pitempiä aikoja erossa. Ihanaa että teillä on noin paljon innokkaita ja luotettavia hoitajia! Ne on ihan kullanarvoisia oikeasti.

  • Reply Maikki- Thursday, December 22, 2016 at 14:17

    Minulla on kaksi lasta (nyt 3v ja 1,5v). Kumpaakin olen rintaruokkinut vuoden. Esikoinen suostui ottamaan pulloa 6kk lähtien ja toinen 10kk lähtien. Molempien kohdalla suunnittelin, että pumppailen rintamaitoa jota isi sitten syöttää. Mutta ei meidän lapset ole siihen suostuneet :D Asia ei ollut itselle niin tärkeä että olisin kumpaakaan lasta ruvennut itkettämään. Mutta oliko ahdistavaa olla niin kauan kiinni vauvassa ja aina pois ollessa murehtia tuleeko toisella nälkä? Olihan se.

    Näin jälkikäteen katsottuna aika on hyvin lyhyt ja menee nopeasti. Mutta siinä hetkessä eläessä kyllähän ne kävelylenkit YKSIN tai kaverin kanssa kahville meno ilman kännykän ruutua tuijottaen olisivat olleet ihania. Mutta pitää myös todeta että olen ollut äiti joka on aina läsnä. Niin päivällä kuin yölläkin. Olin viime kuussa ensimmäistä kertaa kuokouksestani yön erossa (ikää tuolloin 1v4kk) ja hyväähän se teki.

    Mutta odota että vauva syntyy ja tee sitten juuri niin kuin teille sopii! Jokaisella nämä asiat menevät ja tuntuvat sydämessä niin erilaiselta. Älä kuuntele muita vaan yhdessä miehesi kanssa löydätte juuri sellaisen systeemin joka toimii teille! Tsemppiä rintaruokinnan alkuviikkoihin, muista että imetys saattaa aluksi sattua ja tuntua ikävältä. Mutta kyllä se siitä suurimmalla osalla naisista sitten lähtee käyntiin kun harjoittelette vauvan kanssa yhdessä :)

  • Reply Sini Thursday, December 22, 2016 at 14:17

    En nyt halua päteä kun itsekin vasta ensimmäisen lapsen neljä kuukautta sitten sain. Mutta liikaa ei kannata oikeesti suunnitella. Mulle ainakin se aiheutti kauheen pettymyksen kun ei mennytkään niin kun ajattelin.

    Mä olin itse tosi innokas rintaruokkija ja koko raskauden toivoin että se onnistuu ja maitoa olis tarpeeks. Heti synnyttyään vauva sai rintaa ja sen jälkeen vauva makasikin osastolla mun rinnalla pelkän vaipan kanssa jotta maito lähtis kunnolla nousuun. Kolmantena päivänä vauvan paino oli kuitenkin laskenut liikaa ja jouduttiin antamaan lisämaitoa. Ensin sitä annettiin ruiskulla, mutta koska kaikki tuli ulos, suostuin sitten tuttipulloon ja se oli virhe. Sen jälkeen ei meidän herra oikeen tissillä viihtynyt, maitokin nousi sitten seuraavana yönä, mutta koska poika kerkes sen parin kerran jälkeen tottua niin pulloon, että suostui vain hetken olemaan rinnalla ja sen jälkeen vaati suoraa huutoa huutamalla pulloa, josta maito tulee helpommin ja vaikka kuinka yritin tarjota rintaa, huusi hän vaan kahta kovemmin eikä suostunuy imemään ollenkaan. Kolme viikkoa mä jaksoin sitä kauheeta duunia jossa pumppasin pulloihin maitoa, sitten keitin vesihauteessa ja syönnin jälkeen taas pumppasin. Öisinkin siihen meni ihan tuhottomasti aikaa kun esin keität maidon vesihauteessa, sitten syötit ja sen jälkeen kun vauva jatkaa unia ite vielä joudut jäädä pumppaamaan. Lopulta en jaksanu enää öisin juuri pumpata ja maidon tulo alkoi hiipumaan, sitten alettiin antamaan osittain korviketta ja ai että kuin helppoa kun sen sai lämmittää mikrossa. Pikku hiljaa alkoi pumppaaminen jäämään kokonaan ja siirryttiin korvikkeeseen. Kauan, tosi kauan mä soimasin siitä itseäni ja vieläkin harmittaa ettei mun suuri toive imetyksen suhteen onnistunut. Päätinkin että jos meille ikinä siunaantuu lapsia lisää, mä en enää suunnittele vaan katson sit vähän tilannetta että minkälainen vauva luonteeltaan on. Tää meidän ainokainen nimittäin on hyvin malttamatonta sorttia.

    Ihanaa loppu odotusta teille! :)

  • Reply Jenna Thursday, December 22, 2016 at 14:21

    Minä imetin poikaa yli vuoden. Aluksi poika sai paljon rintamaitoa myös pullosta, koska mun rinnat oli niin verillä etten pystynyt imettämään ( anteeksi kauhukuva :)) . Tällöin meillä oli käytössä Aventin pullot, koska ne sopivat suoraan meidän rintapumppuun, joka oli mielestäni todela kätevää. Imetys oli välillä ihan tuskaa kipeine rintoineen ja rinttaraivareineen, mutta kaikesta huolimatta kaiken sen arvoista. Hieman jopa haikeana luovuin imetyksestä pojan ollessa 13kk. Ja vinkkinä vielä niin kaalinlehdet auttoivat kipeisiin rintoihin alussa, kun maito alkoi nousta. Ja Lansinoh voide oli kans hyvä apu.

  • Reply Hanna Thursday, December 22, 2016 at 14:21

    Esikoisen kanssa imetystaival oli alkuun todella tuskainen. Neuvolasta ei saanut tietoa juuri ollenkaan, käskettiin vain lukemaan imetyksen tuki nettisivuja. En koskaan lukenut, koska kuvittelin että imetän ja se siitä. Ei ollut tullut mieleenikään, että voisi olla jotain ongelmia. Jossain kohtaa sai korviketta pullosta, koska luulin että vauvalla on nälkä, maito ei riitä jne. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, että kyse oli tiheänimun kaudesta ja olisi vaan pitänyt antaa vauvan olla rinnalla 24h. No onnekseni minulta tuli oikeasti maitoa tosi hyvin ja jossain vaiheessa päästiin pelkälle rinnalle ja kaikki sujui lopulta hyvin. Tästä seurasi kuitenkin se, että vauva hyväksyi myös pullon tarvittaessa ja uskalsin olla välillä pois kotoa. Toisen kanssa päätin, että täysimetän 6kk. Tiheät imut meni helposti, istuin iltaisin sohvalla vauva rinnalla, eikä kertaakaan tullut oloa, että maito ei riittäisi. Sillä seurauksella, että kerran kun halusin olla pois kotoa muutaman tunnin, en pystynyt. Pulloa tarjotessa sai kauheat itkupitkuraivarit. Alkoi ahdistaa ja tuntui, että tukehdun välillä kun olin niin kiinni vauvassa. Siihen päälle todella kovat vatsavaivat. Nyt tyttö on 8,5kk ja syö sen verran hyvin kiinteitä ja juo vettä nokkamukista, että olen voinut olla pois kotoa jopa 4h. Jos meille vielä lisää lapsia tulisi, opettaisin syömään myös pullosta heti alkuun. En öisin, enkä edes kerran päivässä, mutta ehkä pari kertaa viikossa. Yöimetykset ovat kuitenkin tärkeitä ja helpompia kuin lähteä lämmittämään pulloa vesihauteessa. Ainoa asia, mistä olen eri mieltä on se, että miehen täytyy saada osallistua ruokintaan kiintymyssuhteen luomiseksi. Meillä isi on “vain” vaihtanut vaippaa, kantanut vatsavaivaista vauvaa, sylitellyt, halinut ja pussannut ja kummatkin jumaloivat isäänsä. Ja mitä enemmän tulee kuukausi ja vuosia mittariin sitä tärkeämmäksi isi tulee. Hyvää odotusaikaa teille molemmille!

  • Reply Siru Thursday, December 22, 2016 at 14:22

    Tunteita herättävä aihe tosiaan. Itsellä oli samansuuntaiset suunnitelmat kuin sinulla eli halusin opettaa vauvan pullolle siitä syystä, että saisin omaa aikaa. Kun vauva syntyi hänellä oli jokin infektio (ei hoidettuna vaarallinen eikä mitään epätavallista, mutta meille tietysti shokki ja yllätys). Vauva vietti kolme ensimmäistä päiväänsä teho-osastolla ja tottui siellä pulloon. Pelkäsin jo, että imetyksemme kaatuu kokonaan. Sain onneksi ihanien kätilöiden avustuksella maidon nousemaan. Hankalampi osuus oli saada vauva rinnalle. Vauva oli selvästi jo tykästynyt pulloon. Monien itkujen ja kokeiluiden kautta imetys lähti sujumaan. Heivasin siinä kohtaa pullot hetkeksi, koska en halunnut enää sotkea imetystä. Kun vauva oli reilun kuukauden kokeilimme uudestaan pulloa ja yllätyksenä se ei taas enää kelvannutkaan :D Monien yritysten jälkeen ei enää jaksettu pulloa tarjota ja pelkällä rinnalla mentiin. Olin kuitenkin tyytyväinen että se oli pelkästään rinta joka kelpasi eikä toisin päin. Seuraavan vauvan kanssa haluaisin taas koittaa, jos oppisi pullolle, sen näkee sitten miten menee :)

    Minusta on tosi hienoa, että olet ottanut noin paljon asioista selvää. Monilla imetys kariutuu juurikin tiedon puutteeseen. Toivottavasti teillä imetys onnistuu toivomallanne tavalla :)

  • Reply Tiina Thursday, December 22, 2016 at 14:30

    En minä edes ajatellut missään vaiheessa, että olisin huono äiti, kun omien menojeni aikana mies antoi vauvalle maidon pullosta. Lypsäminen oli aluksi vaivalloista, kun vauvan nukkuessa nyhersin pumpun kanssa tippa kerrallaan. Sitten huomasin, että jos pidän vauvan lähellä lypsyn aikana, maitoa alkoi tulla ihan vyörymällä. Oli ihan voittajafiilis, kun pullo täyttyi minuuteissa :D

    Pulloja voi joutua hankkimaan useamman ennen kun se omalle vauvalle mieluisin löytyy. Joillekin käy kaikki, mutta meillä oli vain pari pulloa, joista vauva sai hyvän otteen. En nyt muista, mitä merkkiä ne olivat, mutta suosituimmat/kehutuimmat merkit eivät meillä kelvanneet.

    Olen myös tyytyväinen siihen, että opetin vauvan käyttämään tuttia. Sekin on joillekin kamala synti, mutta itse tykkäsin, että aina oli mukana äänenvaimennin, jolla sain muksun hiljenemään, jos sillä sattui olemaan tylsää vaikka automatkalla tai kaupassa.

    Ei kannata pahemmin pyydellä anteeksi tai anella hyväksyntää omille valinnoilleen. Aina on niitä, jotka haluavat päteä ja vaativat, että kaikkien pitäisi noudattaa heidän tapojaan. Ei niistä kannata välittää. Ne on vaan tyhmiä ;)

  • Reply Johanna Thursday, December 22, 2016 at 14:32

    Moi! Meillä on suhteellisen samat suunnitelmat tammikuussa syntyvää esikoistamme ajatellen, eli meillä kans halutaan, että isi voi syöttää vauvaa siinä missä minäkin. Jännittää kauheesti, että kuinka käy maidon kanssa ja jos sitä tulee niin osaanko edes pumpata sitä mitenkään pulloon 🙈 Osallistuimme avomieheni kanssa sellaiseen Odottajien ilta-tapahtumaan jossa oli joku ammatti-ihminen puhumassa (häpeäkseni täytyy myöntää, että raskaus on tehnyt minusta maailman hajamielisimmän ja en muista yhtään kuka tai minkä ammatin edustaja tämä puhuja rouva oli) ja hän kehui Alma by Medela pulloa joka on juurikin rintamaidolle suunniteltu syöttöratkaisu. Ei siis olla vielä pulloa päästy kokeilemaan, mutta sellainen on nyt odottamassa syntyvää esikoistamme. Olisi kiva kuulla oletko ajatellut jonkun tietyn rintapumpun ostoa? Toki kai aina voi käsinkin lypsää sitä maitoa 🤔

  • Reply Repa Thursday, December 22, 2016 at 14:33

    Mulla oli raskausaikana samat ajatukset kun sulla! Synnytyksen jälkeen maitoa tuli ja reippaasti, mutta reilu 2.5kiloinen pikkusintti ei vaan millään saanu otetta eikä imetys sairaalassa lähtenyt käyntiin. Kotona kokeiltiin reilun kuukauden, kunnes luovutin oman mielenterveyden vuoksi! Koko tän ajan pumppasin 4-8krt päivässä ja se vasta rankkaa oli! Pumppaus ja sitten vauvan ruokinta pullosta, eli tuntu ettei muuhun aikaa jäänyt.. 2kk ikäisenä lopetin pumppauksen kun en enää jaksanu ja 3kk ikäisenä loppui maidot pakkasesta niin siirryttiin korvikkeelle ja äiti jaksoi paljon paremmin!

    Meillä annettiin ekan kerran pullosta lisämaitoa jo sairaalassa. Kotona koin parhaaks Ainun Mamit, niitä oli iso satsi kotona. (Koska laiska tiskaaja..)

    Meillä pullottelu oli siis superhyvä juttu kun isä ja mummit ja kummitkin saivat osallistua. Nyt kun mietin, voisin toisen lapsen kanssa siirtyä suoraan korvikkeelle, kun en kokenut imetystä loppujen lopuksi niin “omana juttuna”. Toki haluan tarjota lapselleni parasta ravintoa, mutta en myöskään koe, että korvike olisi yhtään huonompaa.

  • Reply Mia Thursday, December 22, 2016 at 14:38

    Vauvan synnyttyä meillä kävi oikein hyvin ja maito nousi sekä imetys onnistui mutkattomasti. Olin ja olen edelleen todella kiitollinen siitä, nimittäin kaikilla ei näin helposti käy. Neitimme söi ensimmäisen kerran tuttia n. 3viikon ikäisenä. Aikaisemmin ei sitä yritetty, mutta varalta se oli minulla aina mukana. Kerran sitten vaunulenkillä se annettiin, kun nälkä oli suuri ja kotiin oli vielä vähän matkaa.

    Tuttipullosta hän söi ensimmäisen kerran samoihin aikoihin n.3-4 viikon ikäisenä. Olin pari tuntia kasvohoidossa ja sinä aikana nälkä oli yllättänyt. Aikaisemmin ei tuttipulloakaan oltu kokeiltu. Sen jälkeen viikoittain olenkin käynyt urheilemassa tms ja isä/kummi on saanut vauvaa hoitaa. Neiti oli 3kk ikäinen, kun isä ensimmäisiä kertoja yösyöttöjä on hoitanut ja nyt edelleen hoitaa vauvan ollessa melkein 7kk ikäinen. n. 3yötä/vko (n.4kk alkaen) isä hoitaa yösyötöt. Meillä on ollut käytössä juurikin nuo mainitsemasi Mamin tuttipullot. Sähköllä toimiva medelan rintapumppu on ollut myös ykkönen, peukku sille.

    Onnea tulevalle imetys taipaleelle. :-)

  • Reply Taru Thursday, December 22, 2016 at 14:38

    Tuttipulloissa voi olla hyvinkin hankalaa varautua ennakkoon. Toisille vauvoille kelpaa mikä vain, toisille ei mikään.. Itse annoimme pulloa kerran pari viikossa, juurikin isän toimesta. Varmaankin kk iästä alkaen. Jossain välissä tuli parin viikon tauko, jonka jälkeen pullo ei kelvannut lainkaan, olisiko ollut 4 kk paikkeilla. Tällöin ei auttanut muu kuin testata eri vaihtoehtoja.. Nokkamukisuutin tuttipullossa taisi toimia parhaiten. Yleisesti ottaen aiheesta tuolloin muiden kanssa juteltuani Ainun pullot olivat suosituimpia, Lifefactory ei toiminut juuri kellään (paitsi yhdellä, jolla toimi vain se). Joidenkin vauvoille oli kelvannut vain luonnonkumi. Suosittelen pitämään yllä rutiinia, jolloin tottuu pulloon eikä turhaan poikkeamaan siitä erityisen pitkäksi aikaa. Kaikki tosin riippuu täysin vauvasta ja hänen temperamentistaan, meidän pieni tissivauva ei ehkä muutoinkaan olisi välittänyt pullosta vaikkei rutiini olisi katkennutkaan, kun taas toiset innostuvat pullosta liikaakin. :) Jos siis ei kelpaa, kannattaa kokeilla seuraavaa ja taas seuraavaa. Sama pumpuissa, yksi ei toimi, toinen ehkä toimiikin loistavasti. Tsemppiä imetystsipaleen alkuun, suosittelen myös sairaalassa tarkistuttamaan imuotteen vähintään kerran päivässä, auttanee alkuun parhaiten. Ja imetyksen tuki ry:n Fb-sivut tuovat esiin kyllä kaikki pulmat ratkaisuineen ja vähän vielä enemmänkin… :D

  • Reply Sallamariainen Thursday, December 22, 2016 at 14:40

    Meillä oli hyvin samanlaiset ajatukset kuin teillä, mutta meille kävikin niin, että tyttö ei huolinut pulloa (jossa oli pumpattua ämmää) kunnolla ensimmäiseen puoleen vuoteen :D Huudon jälkeen suostui kyllä lopulta syömään, mutta miehelle oli hyvin stressaavaa kun tytöllä oli selvästi tissiä ikävä. Kävin kuitenkin esimeekiksi tekemässä ensimmäisen työkeikan (olen freelancer) tytön ollessa 8vko ja hyvin meni, mitä nyt oli tullut hieman tissiä ikävä. Että sikäli en kokenut mitenkään erityisen rajoittavaksi täysimettämistä, meilläkin täysimetettiin suositusten mukaiset 6kk ennen kuin kiinteät astui sormiruokailulla kuvioihin ja silti kykenin kyllä käymään omissa menoissanikin.

    Ensimmäiset viikot suosittelen menemään pelkällä tissillä, ihan vaan jo maidontuotannon kasvattamisen vuoksi. Liian aikaisin pullolle tottunut vauva saattaa alkaa hylkiä rintaa kun pullosta ruoka tulee helpommin ja siitä monesti alkaa sellainen noidankehä, että mitä enemmän vauva on pullolla, sitä vähemmän rinnat saavat stimulaatiota ja viestiä maidon tuottamiseen ja maidon määrä vähenee. Tietysti on äitejä, jotka pumppaavat lapselleen kaiken maidon, se vasta kova urakka on! :) Ja maidon noustessa kannattaa myös pumpata maitoa pakkaseen (esim 30ml kerta-annoksina minigrippeihin), sitä nimittäin voi tulla suorastaan tulvimalla ja pakkasessa on hyvä olla pientä varavarastoa :) Aventin rintapumppu on ihan paras, vahva suositus! Kannattaa tosin muistaa että kaikki eivät pumpulle heru, mutta siihenkin voi tavallaan opetella. (http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2015/02/hanat-auki).

    Mutta hienoa että haluat imettää ja olet ottanut asioista selvää! Tosiaan imetyksestä ja siihen kuuluvista ongelmista kannattaa lukea paljon jo etukäteen niin osaa sitten varautua siihen mitä saattaa olla luvassa :)

  • Reply Sakke Thursday, December 22, 2016 at 14:46

    Ihanaa, kirjoitat ääneen mun ajatukset! Meillä siis maaliskuussa laskettu aika ja oon ajatellut ihan samalla tavoin hoitaa ruokinnan. Haluan, että mieskin pääsee osallistumaan ruokintaan ihan yhtä lailla kuin minäkin. Jään innolla odottamaan muita kommentteja ja vinkkejä juurikin tästä aiheesta, sillä en ole vielä itse perehtynyt asiaan paljonkaan.

    En voi ymmärtää, miten kukaan voi sanoa, että pulloa antava äiti olisi huono!! Itse en taas ymmärrä yhtään sellaista ajatusmaailmaa, että äidin muu elämä loppuu, kun vauva tulee. Useimiten lapsi tulee täydentämään kahden ihmisen parisuhdetta tai lisäksi jo olemassa olevaa perhettä. Vaikka äiti onkin yleensä pääsääntöinen hoitaja niin eikai äidin tarvitse muusta elämästä luopua, jos lapsella on isäkin? Joka ihan yhtä hyvin osaa ja voi lasta hoitaa! Myös äiti tarvitsee omaa aikaa, ei se lapsi mene siitä “pilalle”. Lisäksi lapsi oppii varmasti erilaisia sosiaalisia taitoja eikä vierasta niin paljon tulevaisuudessakaan.

    Ihan kamalaa, miten äidit ovat toisilleen niin ilkeitä. Ei ymmärretä, miksi toinen tekee tietynlaiset valinnat. Jokainen äiti on varmasti lapselleen se paras mahdollinen. Mitä ihmiset voittavat sillä, että haukkuvat toisen valintoja? On ok puuttua, jos lapsi on tyyliin hengenvaarassa mutta onko se toiselta pois, jos muut äidit eivät imetä tai käytä kestovaippoja!? Okei tää kommentti lähti ehkä vähän väärille raiteille, mutta en vaan voi sietää ajatusta siitä, että joku haukkuu toista äitiä huonoksi. :D

  • Reply Onnea raskauteen Thursday, December 22, 2016 at 14:49

    Samoja ajatuksia mullakin vaikka ei oo muksua tulossa :) mulla kaks tosi läheistä siskoa, joiden muutamaa muksua oon hoitanu ihan synnäriltä asti <3 jossain määrin ajatellaan ehkä erilailla, kun mun mielestä se on täysin ok ja maailman parasta ottaa vaikka se kuukauden ikänen beibi siskolta hoitoon<3 ja vaikka koko päiväksi jos tarve vaatii! Meille normaalia, että mulla oli hoidossa (tosin ravintolan ja kaupassa käynnin ajan vaan) siskon alle viikon ikäinen vauva :D eikä ne oo nuista hoitohetkistä yhtään kärsiny <3 ja pari kertaa hoidin 3kk ikäistä samaa beibiä yönkin yli. Ihan vaan et sisko ja mies sai nukuttua :) itse kun saa nukuttua lähes joka yö tarpeeksi, niin mukava tarjota yöunet toisille :) mun mielestä tollasta pientä vauvaa on taas kaikista helpoin hoitaa kun ne ei vierasta ja hoitokin yleensä aika yksinkertaista (eli syömistä nukkumista vaipan vaihtoa) ja kun ne on aina tyytyväisiä ollu kun täti jaksaa kantaa vaikka koko sen ajan mitä saa hoitaa :D<3
    Mä oon kerenny miettiä, sisustaisko siskon kuukauden sisään syntyvälle vauvalle oman huoneen tänne meidän kotiin :Dd ois helppoa aina tuoda vauva hoitoon jos ois tavarat valmiina, mutta ehkä maltan mieleni :D

  • Reply nea Thursday, December 22, 2016 at 14:50

    Pieni lapsi on osa äitiä. Hän ei tajua olevansa erillinen äidistä. Mielestäni tämä on hyvä sisäistää ennen kuin ehkäisyn jättää pois. Itseään ei tarvitse täysin unohtaa, mutta fakta on se, että itsenäisyys ja ns. vapaus tehdä ja mennä, miten huvittaa on hetken katkolla, ja hyvästä syystä. Kannattaa muistaa, että jokainen korvikesyöttö on omasta maidontuotannosta pois. Maitomäärät ei pysy itsekseen suurina tai edes sopivina. Vauva tilaa sitä sopivan määrän. Imetykseen tarvitsee olla hyvä motivaatio. Itse ajattelin alkuaikoina sen olevan sen hetkinen työni ja niinhän se nimenomaan olikin.

    Vauva tulee muuttamaan elämän, tuntuu välillä, että oma elämä on katkolla. Mutta se tulee palaamaan, pala palalta. Jos joskus kannattaa heittää oman navan ympärillä pyöriminen hetkeksi nurkkaan, niin se on vauvan ensimmäisinä kuukausina. Se ei kuitenkaan ole lopullista.

    • Reply Sonjushka Thursday, December 22, 2016 at 21:17

      Viisaita sanoja!

  • Reply Paiju Thursday, December 22, 2016 at 14:51

    Meille on syntymässä esikoinen ensi maaliskuussa ja suunnitelmat on ihan prikuulleen samat imetyksen suhteen kuin teilläkin.
    Haluan, että myös mies pääsee ruokkimaan vauvaa ja itseäni myös ahdistaa se, että olisin ihan täysin sidottu vauvaan monen kuukauden ajan.
    Toki tiedän, että vauva ei välttämättä edes suostu juomaan pullosta. Mutta tuohon kuitenkin tähdätään, ja senhän näkee sitten ensi keväänä että kuinka kaikki sujuu :)

  • Reply beibilandia Thursday, December 22, 2016 at 14:53

    Mun mielestä sun ajatukset kuulostaa aivan terveiltä asian suhteen, ei pitäis kellään olla valittamista :)
    Itsekin halusin opettaa pullolle juuri siksi, että vauvan luolta poistuminen olisi helpompaa. Myös isä oli innokas asian suhteen ja halusi ehdottomasti osallistua mm. yösyöttöihin. Olen ollut onnekas ja imetys on lähtenyt sujumaan alusta asti ongelmitta. Silti odottelin kolmeviikkoiseksi asti, ennen kuin uskalsin antaa pulloa, ettei imetys vain häiriintyisi. Nyt ollaan annettu harvakseltaan (esim. Kerran-kaksi viikossa) pullosta, eikä koskaan useampaa syöttöä peräjälkeen. Olen vähän neuroottinen asian kanssa, mutta en vaan halua että imetys menee pullon takia pieleen. :D olemme onnekkaita myös siinä, että vauva syö pullosta oikein hyvin.
    Tuttia yritin ensi kertaa kahden viikon iässä, sitä beibi ei oikein ole ottanut omakseen. Olisin halunnut tutin hätävaraksi (itkuraivarit bussissa jne.) mut näillä mennään, toistaiseksi pärjätty kyllä ilmankin. :)
    Ne ekat kolme viikkoa ennen pullon kokeilua olivat kyllä kieltämättä hiukan ahdistavat, kun vauvasta ei “uskaltanut” olla erossa. Takaraivossa kolkutti ajatus nälkäänsä itkevästä vauvasta lyhyenkin kävelylenkin tai kaupassa piipahtamisen aikana, vaikka todellisuudessa baby vain nukkui tyytyväisenä kotona. Mut vaikka se vauvan sitovuus meinas välillä ahdistaa, niin helpotti kun ajattelin ettei tilanne tule olemaan aina sellainen. Joskus imetyshetkellä keskityin miettimään mitä muuta tekisin sillä hetkellä. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin olla just sillä hetkellä läsnä pienelle, antaa ravintoa ja elintärkeää läheisyyttä? Sillä ajatuksella pääsi yli jos turhautti.:) omat tarpeet vaan tulee nyt kakkosena, mut totta kai sen hyväksyminen voi olla hetkittäin vaikeaa, vaikka suurimmaksi osaksi tulee itsestäänselvyytenä.
    Vauva on nyt 7 viikon ikäinen. Kerran olen jättänyt isän hoiviin n. 4 tunniksi, kun lähdin kaupungille joululahjaostoksille sekä syömään kaverin kans. Teki hyvää :) Muuten beibi on ollut isänsä hoivissa maksimissaan reilu tunnin. Ehkä seuraava askel olisi jättää tunniksi tai pariksi isovanhemmille hoitoon, mutta siihen pitää vielä kerätä rohkeutta. :D vaikka öisinkin kuinka väsyttäisi, niin ajatuskin siitä että vauva olisi jonkun muun käsissä hirvittää. Ja itkettää, sitä elää niin symbioosissa tuon pienen kanssa. :)
    Pahemmalta poissaolo on varmasti tuntunut minusta kuin beibistä, joka lähinnä nukkuu… Mutta en ole suostunut tuntemaan mitään maatakaatavaa syyllisyyttä siitä että olen hetken pois vauvan luolta. Se on turhaa.

    • Reply beibilandia Thursday, December 22, 2016 at 15:12

      Ja unohtui mainita, että siis pumpattua maitoa annamme, ei korviketta. Mulla on Avent-rintapumppu (käsikäyttöinen) ja sen mukana tulleet tuttipullot ovat toimineet meillä hyvin.
      Ja tosiaan omat kokemukset ovat tämän perusteella olleet hyvät, näin toimisin myös jatkossa uuden lapsen kanssa. Ihan ekoina viikkoina en uskaltaisi pulloa tarjota (siskoni neuvolatätinä kertoi että todella monella täysimetys on nykyään suositeltua lyhyempi juuri pulloruokinnan aikaisen alottamisen takia, kun vauvalle ei kelpaakaan enää rinta – toki aikaisuuden lisäksi myös määrä vaikuttaa), mutta toki sitten on isompi riski siihen, ettei pullo enää kelpaakaan. Nää on just näitä, että ei voi tietää… :)

  • Reply Kia Thursday, December 22, 2016 at 15:00

    Moikka. Olipas hyvä kirjoitus. Herättää varmasti erilaisia mielipiteitä ja minulla nousi myös vaikka mitä asioita mieleen! Itselläni on nyt 4vkn ikäinen vauva, joten aihe on hyvinkin ajankohtainen. Raskausaikana olin päättänyt että aion täysimettää, kunhan se on vain mahdollista. Olin itseasiassa aika samalla ajatuksella liikenteessä kuin sinä tissittelyn ja pulloruokinnan suhteen. Ihan ensin annan vinkin: jos teillä järjestetään imetysvalmennusta, mene! Meillä siellä korostettiin todella paljon sitä kuinka jokaisella äidillä on valmiudet imettää ja se maito EI lopu, vaikka monesti ajatellaan näin. Vauvan ensipäivinä maito ei vielä nouse ja vauva saattaa olla jatkuvasti rinnalla, se ei kuitenkaan tarkoita että maito ei riitä vaan vauva tilaa itselleen maitoa. Ja vauvan mahalaukku on super pieni, joten vähäinenkin määrä maitoa riittää. Imuote on sitten asia erikseen, toki nykyään on loistavat apukeinot, mm rintakumit. Toinen vinkki on se, että kannattaa varautua imetyksen alussa kaikkeen. Nännit voi olla super kipeät ja kun maito nousee niin rinnat sitäkin kipeämmät. Itse itkin ekan viikon joka syöttö kerralla, koska se sattui niin paljon. Halusin kuitenkin imettää, joten olin päättänyt tehdä sen eteen töitä.

    Olin myös päättänyt, että tutin annan vasta mahdollisimman myöhään, jotta vauvan imemisote ei häiriinny, mutta otin sen käyttöön 2vkn iässä, koska meidän vauvan imemistarve on hyvin suuri. Nyt jouluaattona aion kokeilla ensi kertaa antaa omaa maitoa pullosta, jotta voin hyvillä mielin juoda ruuan kanssa viiniä (vaikka alkoholi ei nykyisen tietämyksen mukaan maitoon imeydykään) ja tällöin mies voi huolehtia enemmän vauvasta sekä minä saan hiukan omaa aikaa.

    Nukkumisesta olin myös samaa mieltä, että vaikka vauva tulee niin me nukumme miehen kanssa vierekkäin. Näin on myös ollut, välillä vauva nukkuu perhepedissä (etenkin yöllisen imetyksen jälkeen jos nukahdan) ja välillä omassa sängyssä, näin saan nukuttua itsekin paremmin.

    Treffailusta: itse kanssa suunnittelin, kuinka vauva menee SITTEN JOSKUS hetkeksi hoitoon, jotta pääsemme syömään ja kuvittelin, että vauvan kanssa ei ole ylimääräistä aikaa lainkaan. MUTTA me olemme miehen kanssa käyneet jo 2 kertaa ulkona syömässä niin, että vauva on mukana. Syötin vauvan ennen kuin lähdettiin ja vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa koko ruokailun ajan. Toki jokainen vauva on yksilö ja meillä on ollut ns. tosi helppo tapaus tähän mennessä.

    Tulipas pitkä, mutta toivottavasti sait ainakin jotain vinkkiä ja ideaa! On ihanaa saada jakaa vähän omaa tietämystä asiasta ja juttuja mistä itselle oli apua. Ensinnäkin tuo imetys, koska siitä on monesti liian vähän tai “väärää” tietoa ja moni luovuttaa liian helposti. Toki se imetys ei ole kaikille niin tärkeä asia, mitä se minulle on ollut. Tärkeintähän onkin, että vauva saa läheisyyttä ja rakkautta. Ja itse olen samaa mieltä kanssasi, on tärkeää, että vauva muodostaa läheisen yhteyden myös isään ja viettää tärkeitä hetkiä hänenkin kanssa. Oli se sitten ruokailu, kylvetys tai nukutus. Viimeisenä vinkkinä, neuvoja tulee, niin hyviä kuin huonoja. Muista siis pitää niistä omista ajatuksista kiinni, ainaostaan sinä tiedät mikä on omalle lapsellesi parasta. Ihanaa odotusaikaa ja hyvää joulua! ❤

  • Reply Jessica Thursday, December 22, 2016 at 15:02

    Tuntuu pahalta kuinka paljon joutuu selittelemään tekemisiään, tavotteitaan ja toiveitaan.. ja vielä ihmisille joilla ei ns ole kasvoja. Ja nyt muutenkin oot tehny aika selväks että kaikki tulee kuitenkin menemään vauvan ehdoilla.. mutta ei kai sille mitään mahda, aina on niitä joiden päihin mahtuu vaan ja ainoastaan se oma näkemys.
    Itsellä on aika tarkalleen samat suunnitelmat/toiveet kuin sullakin.. ja juuri sen takia että isä on mahdollisimman paljon mukana lapsen arjessa ja itse pääsee vähän tuulettumaan esim koiran kanssa lenkkeillen.
    Hyvää joulua teille! :) ja tsemppiä tulevien kommenttien kanssa ;)

  • Reply Sanni Thursday, December 22, 2016 at 15:05

    Hei Anna, meillä on kuusiviikkoinen tyttövauva kotona, ja haluaisin kertoa miten imetys- ja pulloilut on sujuneet meillä. En voi sanoa, että meillä olisi ollut mitään suunnitelmaa muuta kuin se et katsotaan, miten menee :D Olin kyllä ostanut rintapumpun (Nuk, mielestäni erittäin näppärä pieni käsipumppu) ja siihen kolme lasista pulloa (yksi 120ml ja kaksi 240ml). Lasi on vahvaa joten ei pitäisi ihan heti rikki mennä, ei tarvii huolehtii et kemikaalei irtois maitoon ja muutenki ne nyt on tyylikkäämmät! Olin miettiny, että pumppaan extra maitoa pulloihin ja sitä voi sit juurikin mun poissaollessa / yöllä lämmittää ja antaa vauvalle. Tosin meillä ei ollut alunperinkaan ajatuksena, että 50/50 lapsen isän kanssa syötetään vaan selvää oli, että pääsääntöisesti kuitenkin minä imettäisin ja hän joskus pullosta.
    Jo raskausaikana rinnoista sai puristettaessa hieman maitoa, ja äitinikin kertoi luovuttaneensa hurjat määrät maitoa minua ja siskoani imettäessä. En siis ollenkaan epäillyt, ettei maito nousisi. Synnärillä sitten nää arvailut kävi toteen, ja päivä synnytyksen jälkeen rinnat vuosi maitoa ja liivinsuojukset todella tuli tarpeeseen! Sitten rinnat kipeytyi ja tuli kovaksi kuin kivet, mut onneks ei tullut rintatulehdusta kun sitä sai pumpattua ja imetettyä ulos :) Imetys alkoi myös heti helposti, olin lukenut millainen on hyvä imuote, ja synnärillä näyttivät kerran että näin tissistä kiinni ja suuhun, ja ei oo ollu ikinä ongelmia, vaikka joskus hetki kestääkin otetta hakea. Ekat päivät nännit olivat myös arat, mutta tottuivat nopeasti eikä ole tarvinnut käyttää mitään voiteita (vinkiksi, että rikkoituneihin nänniehin kannattaa jättää hiukan sitä maitoa, se on luonnollinen hoito niille ja auttaa parantumaan!). Kotiin päästessä kerran vai pari yritettiin antaa pullosta maitoa, ja sekin onnistui (tosin suosittelen ostamaan ns. slow flow tutin niihin pulloihin, meinaa se voi tulla aika voimalla sieltä verrattuna rintoihin!) mutta huomasimme nopeasti, että imetys on niin paljon helpompaa kuin pulloilu! Ei tarvitse lämmitellä ja testata oikeaa lämpötilaa kun lapsi on jo levoton tai itkee. Etenkin yöllä, se on miljoona kertaa nopeampi vaihtoehto vain antaa tissi suuhun kun se maito on aina oikean lämpöistä. Emme siis ole antaneetkaan pulloa sen koommin, ehkä joskus kun oikeasti olen poissa niin pullo on tarpeeseen, mutta nyt koemme helpommaksi imettää rinnoista kun kerta olen paikalla.
    Vielä tämän romaanin päätteeksi haluan sanoa, että meillä aikomuksena ei ollut antaa tuttia ollenkaan, mutta Luojan kiitos eräs ystäväni oli meillä tutin antanut varoiksi ja nyt en osaisi ajatella elämää ilman sitä! Helpottaa omaa elämää tosiaan huomattavasti, eikä siitä mitään haittaakaan ole 6kk asti saa antaa niin paljon kun mieli lystää, ja ilmeisesti ongelmat alkavat vasta noin 10kk tienoilla. Olen lukenut vierotuksesta ja sekin tuntuu olevan tosi lapsikohtaista, riippuen varmaan lapsen luonteesta eniten miten siihen suhtautuvat.
    Toivottavasti tämä teksi auttoi jonkin verran :) Mutta siis tosiaan tällä puolen ruutua voin sanoa, et toivon melkeen maitoa olevan vähemmän kuin se 2x liivinsuojusten vaihto päivässä :D

  • Reply p.marie Thursday, December 22, 2016 at 15:08

    Toiveesi kuulostavat (näin neuvolath:n korvaan) hyviltä ja realistisilta! :) Imetys on ihana ja hieno asia, jossa on erittäin paljon hyötyjä , mutta korvikkeellakin vauva kasvaa ja kehittyy aivan yhtä hyvin. Ennen tutin ja tuttipullon tarjoamista olisi syytä varmistaa, että vauva on oppinut kunnon imuotteen rinnasta, ja saa imettyä rintamaitoa kunnolla. Jos pulloon tutustuttaa “liian aikaisin”, vauva voi helposti oppia että pullosta ruokaa saa vähemmällä vaivalla, jolloin rinta ei välttämättä enää kelpaakaan, kun joutuu siinä tekemään enemmän töitä. Tutin (ja tuttipullon) suhteen noin 2 viikon ikä on ideaalisin tutustuttaa niitä vauvalle. Lisäksi tuttipullon olisi hyvä olla koliikkipullo, sillä siinä on pienempi suuaukko. Ja tahdistettu pulloruokinta, kuten mainitsitkin.
    Toki jokainen vauva on erilainen :) Imetysasiatkin kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi jo raskausaikana (th:n tulisi kysyä ajatuksistasi ennen vauvan syntymää). Lisäksi neuvon asiakkaita vaatimaan riittävää imetysohjausta jo synnytyssairaalassa (jotta maito lähtee nousuun ja vauva saa kunnon otteen rinnasta), sekä edelleen neuvolassa.
    Ihanaa, kun olette niin paljon miettineet asioita etukäteen, monelta kannalta ja ennenkaikkea realistisesti! Olisivatpa kaikki odottajat tuollaisia :D

  • Reply Jossu Thursday, December 22, 2016 at 15:14

    I’m going to write in English as it’s a lot quicker for me! I’m a mom to a half Finnish/ half English boy…

    Anyhow, I have a 19month old boy so I can speak from experience. I had the same type of thoughts as you with it all and here is where I/we went wrong: we didn’t give him the bottle or a dummy earlier. He’s always refused to drink out of a bottle and a dummy doesn’t help to settle him. My milk came in very easily and has always been plenty – more than enough really! We went full on breast until 6 months and then introduced other foods…he tries everything hutnis quite a fussy eater despite the fact that I’m definitely not. He still gets his evening milk “straight from them tap” but that’s ok wit me – I like the closeness because, well, he’s a boy and I don’t think he’ll be a momma’s boy!

    He attends nursery 3 days/week and during those days he does eat and doesn’t ask for milk until bed time…when he’s at home though and over the weekend, he does ask for it during his daytime nap and late afternoon.

    My advise would be to listen to the child and his/her ques! I wish I would have given him the bottle earlier so that he wouldn’t need me every time at a young age – nowadays he does fall asleep without milk but will ask for it during the night at some point.

    All the best and merry Christmas!

  • Reply heli Thursday, December 22, 2016 at 15:17

    samapa tuo tuleeko maito rinnasta vai pullosta, omasta mielestäni. Meillä jouduttiin antamaan korviketta ja parin päivän ikäisestä lähtien eikä ongelmia pulloon tottua/tuttiin. Kannattaa ostaa pulloon anatomisesti muotoiltu luonnonkumi tutti koska meillä tavallinen pullon tutti ainakin johti “ahmimiseen” josta seuras paljon puklua sekä ilmavaivoja mutta vaivat loppu heti kun tutti vaihettiin

  • Reply tupru Thursday, December 22, 2016 at 15:18

    Ei voi muuta kuin hattua nostaa miten järkevästi suhtaudut tulevaan vauvaan! Juuri tuon suuntaisilla ajatuksilla haluaisin itsekin olla joskus äiti; vauvasta huolimatta en halua missään nimessä unohtaa miehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa ja omaa itsenäisyyttä. Tsemppiä loppuraskauteen! :)

  • Reply Kirsi Thursday, December 22, 2016 at 15:20

    Moikka ja onnea vielä odotuksessasi! :) Itselläni on syntymässä ensimmäinen lapsi nyt ihan lähiviikkoina ja olen pohtinut samoja asioita, kuin sinäkin. Itse hankin pari noita MAM Anti-colic pulloja, koska niitä ovat lähes kaikki tuttuni, joilla jo lapsia on suositelleet. Jostain muistaakseni luin, että koska pullosta on ns. helpompi saada maitoa kuin rinnasta, niin siksi tulisi odottaa ainakin sen verran ennen pullosta antamista, että imetys alkaa sujua ja maito virrata :D eli itse toivon tietysti, että imetys lähtee hyvin käyntiin ja sen jälkeen yritän opettaa vauvan juomaan myös pullosta, nimenomaan tuota pumpattua rintamaitoa, jotta vauvan voi jättää juurikin isin tai mummin hoitoon esim. tunniksi-pariksi jos itse tarvitsee hermolepoa hetken, tai ihan vaan käydäkseni lenkillä, salilla tai kaverilla nopeasti kahvilla. Uskon tämän olevan oman henkisenkin jaksamisen kannalta hyvin tärkeää. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja imetys onnistuu :)

  • Reply Nina Thursday, December 22, 2016 at 15:26

    Nyt täytyy myöntää etten ymmärtänyt mikä tässä tekstissä on/olisi pitänyt olla sellaista että joku pahoittaisi mielensä? Onko jonkun mielestä oikeasti paha asia jos vauva saa maitoa välillä pullosta?

    Ymmärrän jos tekstissä olisi tullut ilmi ettet halua imettää koska rinnat rupsahtaa tai muuta vastaavaa.

    • Reply Annika Friday, December 23, 2016 at 11:21

      En myöskään, koska kuitenkin tavoitteenasi on täysimettää ja sehän on lapselle (yleensä) parasta. Muista kuitenkin, että maidon tuotannon puolesta on tärkeää ne yösyötöt ja maidon laatukin vaihtelee vuorokaudenajan mukaan :) mut muutenhan kuulostaa fiksulta. Meille syntyy kesällä kaksi ja kyllä he on myös “pakko” opettaa pulloon ja tuttiin, muuhenhan mä en varmaan voi nukkua ikinä :D

  • Reply Kristiina Thursday, December 22, 2016 at 15:28

    Meillä nyt puolivuotias vauva alkoi saamaan pumpattua maitoa pullosta juurikin tuon äidin itsenäisyyden ja isän ruokintaan osallistumisen takia alle pariviikkoisena. Alkuun pumppasin koska maitoa tuli paljon, oli näppärää jakaa yösyöttöjä miehen kanssa että sain levätä. Lopulta suursyömärivauvallemme ei hervoton maitomäärä riittänytkään, vaan turvauduimme lisämaitoon 2 kk iässä, jonka jälkeen puolivuotiaaksi hän on syönyt sekä rintaa että pullosta korviketta. Hyvin on kasvanut ja kehittynyt. ;) Ennen korvikkeeseen siirtymistä tuskailin kuuden tunnin imetysmaratonien kanssa ja kun lopulta tartuin pulloon, kaikki helpottui: vauva sai kerrasta itsensä kylläiseksi ja oli tyytyväisempi ja nukkui myös paremmin. Vaikka edelleen pumppasin minkä pystyin, ei maitoa koskaan ollut tarpeeksi vaan aina olin “vähän jäljessä”, käytännössä kun en imettänyt pumppasin, mikä oli todella kuluttavaa. Korvike pelasti tämän äidin erityisesti henkisellä tasolla. Imetystä oli helppoa jatkaa korvikkeen rinnalla kun ei ollut stressiä ruoan riittämisestä, lapsi sai syödä niin paljon kuin “irtosi” jonka päälle tarvittaessa lisämaitoa. Pulloruokinnan ansiosta mies on alusta asti voinut osallistua tiiviisti lapsen hoitoon ja hoitaa hänet edelleen ihan yhtä hyvin kuin itsekin.

    Pulloista suosikkejamme ovat olleet Mamin antikoliikit, niihin mahtuu hitusen enemmän kuin aventin pieniin pulloihin, mikä on ollut paljon syövän vauvan kannalta hyvä. Suosittelen aventin sähkökäyttöistä sterilisointitornia, sinne mahtuu myöhemmin pitkätkin pullot ja kaikki mallit, ei pelkät aventit.

    Tsemppiä odotukseen ja sitten aikanaan imetykseen! Hyvin se menee.

  • Reply M Thursday, December 22, 2016 at 15:29

    Meillä oli ihan samanlainen lähestymistapa ja hyvin toimi! :) Mam anti-colic pullot oli meillä käytössä siitä lähtien kun vauva täytti 3 päivää ja Mam tuttien käyttöä alettiin myös harjoitella silloin. Suositus vissiin vaihtelee vähän neuvolatädin mukaan, mutta meidän neuvolatäti antoi heti ensimmäisellä kotikäynnillä vihreää valoa ja tuttipullosta / tutista oli valtavan suuri apu! :) esimerkiksi autoilu sujui kivasti kun vauvan tarpeisiin pystyi vastaamaan helposti, ilman että täytyi pysähtyä ja nostaa pois istuimesta. Jokainen perhe on omansa näköinen ja kivahan se vaan on kun isä, mummit ja kummit saavat heti alusta alkaen olla mukana myös osaltaan! :)

  • Reply Tiina Thursday, December 22, 2016 at 15:32

    Mun mielestä sulla on tosi fiksua pohdintaa. Sulla on ajatus miten haluaisitte toimia, ja tiedostat että välttämättä se ei mene niin. Mun mielestä noita on hyvä kuitenkin miettiä etukäteen.

    Mä olen aina ajatellut että isä saa ja isän pitäisi olla lapselle yhtä tärkeä kuin äiti. Tietenkin jos vauva on vain äidin ruokinnassa, niin väkisin vauva on alkuun enemmän äidin kanssa. Sivusta on kuitenkin myös seurannut sitä miten äiti ikään kuin “omii” vauvan, tietää paremmin miten vauva hoidetaan, eikä anna isän tehdä ja yrittää omalla tavallaan. Sitten ihmetellään kun se parisuhde katoaa. Sori, vähän kärjistetysti tämän nyt ilmaisin.

    Itse en edes ajatellut jättäväni vauvaa hoitoon kun hän jäi isänsä kanssa kotiin. Meillä oli kaksi koiraa lenkitettävänä ja hyvin pian sairaalasta kotiin paluun jälkeen halusin hoitaa koirien lenkitystä itse, niin ettei vauva ollut aina rattaissa tai liinassa mukana. Nuo puolen tunnin-tunnin mittaiset poissaolon eivät mitenkään voineet vahingoittaa vauvaa hänen ollessani sen aikaa isänsä kanssa. Toki meillä helpotti se että myös pullo kelpasi. Tosin noin lyhyet ajat olisi tietysti pärjännyt ilman ruokakin jos oli juuri syönyt.

    Tänä päivänä lapsi kertoo huolensa kummalle tahansa meistä ja kumpi vaan kelpaa lohduttamaan. Olen tästä äärettömän onnellinen, jo ihan sen takia että ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu.

  • Reply Hannele Thursday, December 22, 2016 at 15:36

    Olet hyvin perillä asioista ja suunnitelmasi ja toiveesi kuulostavat varsin järkeviltä.
    Meillä jouduttiin antamaan lisämaitoa jo synnärilla ja se tehtiin hörpyttämällä, samoin kotona. Meillä isä hoiti hörpyttämiset. Kun tilanne vakiintui ja oma maidontuotantoni käynnistyi kunnolla niin imetin pelkästään ensimmäiset viikot. Kuitenkin tilanteen tasaannuttua, kun halusin käydä välillä happihyppelyllä tai kampaajalla, niin isä ruokki pikkuista pullosta ja pääasiassa korvikkeella. En vain onnistunut saamaan pumpulla tarpeeksi maitoa vaikka muuten sitä tulikin riittävästi vauvan tarpeisiin. Todettiinkin että nämä satunnaiset kerrat kun olen pois niin annetaan suosiolla korviketta. Turhaan minä yömyöhään ja tunti tolkulla koitan pumpata olemattomia maitotippoja aivan stressistä, tärkeämpää on levätä. Itseä harmitti kovin, että pumppaaminen ei onnistunut, mutta tosiasia oli että joko minä olen 24/7 kotona tai annamme satunnaiset kerrat pullosta korviketta. Jouduin hieman painimaan itseni kanssa, mutta sain asian suhteen kuitenkin rauhan kun hyväksyin sen, että vauva saa vatsansa täyteen myös korvikkeella ja minä olen ansaitsemaani lepohetken jälkeen parempi äiti hänelle. Muutenhan hän kuitenkin saa kaiken ravinnon minulta. Täytyy vielä mainita että mieheni on ollut mahtava!! Se että äitiys-ja imetystaipaleen rinnalla on ymmärtävä, tukea antava ja osallistuva mies ja isä lapselle on korvaamatonta! Mieheni ansiota on suurelta osin se, että hyvin kipeästä imetystaipaleen alusta huolimatta olen imettänyt lastamme 7,5kk saakka. Hän hoiti minua ja vauvaa kun makasin 39,5 asteen kuumeessa rintatulehduksen takia ja silitti päätäni kun kyyneleet valuivat pitkin poskiani kun imettäminen sattui niin kovin, mutta halusin viimeiseen asti imettää. Hän oli muutenkin tukenani kun painiskelin “huono äiti” ajatusten ympärillä, eikä missään vaiheessa painostanut minua asian kanssa suuntaan tai toiseen.
    Ei siis ole yhtä oikeaa tai ainutta tapaa ruokkia vauvaa ja vähintään yhtä tärkeää on huomioida äidin jaksamista ja hyvinvointia, sillä kun on suuri merkitys vauvan ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta.
    Meillä tuttipullon syöminen lähti hyvin käyntiin, mutta siihen tuli täysi stoppi 4,5kk iässä. Juuri kun meillä oli viikon päästä tulossa ystäviemme häät, joihin olimme menossa mieheni kanssa kahdestaan. Siinä sitten viikko treenailtiin pullosyömistä melko huonolla menestyksellä. Onneksi olimme aloittaneet jo sosemaistelut 4kk iässä ja soseet upposivat vauvelille erittäin hyvin, joten kummit sekoittivat soseeseen maitoa minkä ehtivät ja syöttivät lusikalla sose-maitovelliä. Ja kai sitä pullostakin oli lopulta hieman mennyt ja bébé nukkui tyytyväisenä kun tulimme kotiin. Hätä keinot keksii ja takaporttina meillä oli kuitenkin, että otamme vauvan häihin mukaan (hääparin luvalla) vaikka periaatteessa kyseessä olikin ns. aikuisten juhlat. Tähän päivään mennessä ei ole enää tuttipullo tai nokkamuki kelvannut, vaan maito juodaan mukista hörpyttämällä ja se on ihan lemppari juttu! Hyvin ollaan kuitenkin selvitty 😀
    Tuttipullona meillä käytettiin Aventia ja Rätt Startin pulloja. Tuteista suosittelen ehdottomasti Aventia. Aventin pimeässä loistavat yötutit ovat myös hauskoja.
    Onnea odotukseen ja hyvää joulua!
    Olet varmasti paras äiti lapsellesi!

  • Reply Emilia Thursday, December 22, 2016 at 15:39

    Mielenkiintoinen kirjotus sikäli kun itellä täällä kuusviikkonen pikkupoika kotona ja samanlaisia ajatuksia oli raskaana ! Hirveästi neuvolassa ja muualla painostettiin pelkkään imetykseen joka itelle uutena kokemattomana äitinä loi hirveästi paineita.. mutta päätettiin ottaa aikalailla alusta asti pullo käyttöön jotta vauva siihen tottuis ja hyvin on menny tähän asti. Onnistuu sekä imetys että lisämaitona korvike pullosta. Annetaan sitä monesti imetyksen päälle jos tuntuu että vauva ei tule tyytyväiseksi vaikka pitkään ois rinnalla. Ja just öisin toinen herätys isille :) illalla kans lisänä jotta nukkuis eka pätkän paremmin ! Meillä on aventin ja mamin pulloja. Tykkään ite aventeista kun ne on nopea “koota” ja muutenkin toimivia ! Meillä on niitä yksireikäisiä tuttipäitä niissä. Äitiydestä on nauttinu ihan eritavalla kun lopetti sen jatkuvan imetysressaamisen ja jakanu osan taakasta isille. Ja isi on nimenomaan on onnellinen saadessaan osallistua enemmän vauvan hoitoon tätä kautta :) vauva kasvaa, voi hyvin ja kaikki on tyytyväisempiä , ihan win win tilanne. Mulla ei pumppaus onnistu kunnolla (edes sähköpumpulla) joten siksi korvike mutta en sitäkään jaksa enää murehtia. Tsemppiä äitiyteen ja imetykseen , vauva aika on ollu parasta ja minusta siitä pitää nauttia se hetki mitä sitä kestää♡ sitä rakkauden tunnetta vauvaan ei pystyny mitenkään kuvittelemaan ennenku oman nyytin sai syliin ekaa kertaa. Teillä on ihanat hetket eesssä!

  • Reply am Thursday, December 22, 2016 at 15:49

    Huomaa kyllä kuinka pihalla olen näistä “äitiasioista”, kun luulin että kuvailemasi tilanne on täysimetystä :D eli vauva saa äidin maitoa (rinnasta tai pullosta tilanteen mukaan). Olen ajatellut että sota liittyy äidinmaito vs korvike -asiaan, mutta näköjään tässäkin menty seuraavalle levelille :D

  • Reply Päivi Thursday, December 22, 2016 at 15:58

    Itse liputan juurikin Ainun Anti colic-pullojen puolesta. Ja mikäli osittainenkk pulloruokinta on suunnitelmissa, se kannattaa aloittaa oikeastaan heti, kuin myös tuttikin.

    Meidän esikoinen sai ensimmäiset 2kk lisämaitoa (korvike), kunnes saatiin lisämaidot purettua. Lisäksi jo synnärillä oppi tutille kun olin itse sektion jäljiltä todella heikossa kunnossa ja vauva oli ensimmäiset yöt lastenhoitajan hoivissa (kiireellinen sektio pitkittyneestä alatiesynnytyksestä, jossa sain kaikenlisäksi infektion ja tulehdusarvot 150-200). Tutti jäi itsekseen pois, kun vaihdettiin 6kk tutteihin, joita ei huolinut, ja pullo vaihtui samoihin aikoihin nokkamukiin.

    Kuopus syntyi kyllä niin ikään sektiolla (hätäsektio koska epäiltiin aivojen hapenpuutetta veriarvojen+sykkeenlaskujen vuoksi), mutta olin paljon paremmassa kunnossa heti ja vauva oli täysimetyksellä. Koska en herunut pumpulle ja en halunnut korviketta antaa, emme opetelleet pulloa tai tuttia. Sitten olisikin ollut tarve vaan neitipä ei moista osannut ollenkaan. Olenkin ollut nyt 7kk täysin sidoksissa vauvaan, mikä on välillä todella hajottavaa. Varsinkin kun mies voi helpommin mennä ja tulla, välillä tunnen olevani vain maito, kun haluaisin olla äiti esikoiselle, vaimo miehelleni, ystävä, sisko ja täti – siis monta muutakin roolia! Toisaalta tiedän, että tämä aika on lopulta lyhyt ja tulen vielä kaipaamaankin muttei se tällä hetkellä helpota.

    Mun mielestä tärkein on muistaa, että kun vanhemmat (varsinkin äiti) voi hyvin, voivat lapsetkin. Eikä kukaan tiedä paremmin, mikä teille sopii kuin te itse. :)

    • Reply Päivi Sunday, December 25, 2016 at 22:11

      Tulin nyt vielä lisäämään, että jos on suunnitelmissa pumpata tosissaan, siihen pumppuun kannattaa satsata. Mulla oli huono rintapumppu sekä myös “väärä tekniikka”, joten en saanut puolentunnin yrittämisen jälkeen kuin 5ml lirun pumpattua :D Hain vinkkejä ja kun imetin yön vain toisesta ja aamulla pumppasin “levänneen rinnan”, oli 80ml saaliina. Tässä vaiheessa oli kuitenkin liian myöhäistä, ei huolinut pulloa. Ja koska tuo 80ml oli kumminkin tavallaan kikkailun tulos, koin koko pumppaamisenkin turhauttavana. Mulla siis manuaalikäyttöinen, muistaakseni halvin mahdollinen pumppu jolla maidon sijaan sai lähinnä jännetuppitulehduksen ranteeseen 😄

  • Reply Taru Thursday, December 22, 2016 at 15:58

    Hyvältä kuulostaa teidän suunnitelma :) Pulloruokinnasta sen verran, että kannattaa ehkä varautua kokeilemaan useampaa erilaista pulloa ja yrittää monta kertaa vaikka aluksi tuntuisi ettei vauva huoli pulloa. Meillä alkoi pullo kelvata yhtäkkiä nelikuiselle vaikka ennen sitä oli sylkenyt vaan pullon pois :) Itse en ehkä ihan alkuun uskaltaisi tarjota pulloa jotta maidonnousu ja maidon määrä ei jää hintsuksi, mutta varmasti on monia joilla imetys on onnistunut ihan hyvin vaikka pullo on ollut synnäriltä asti mukana kuvioissa. Puhun vain omasta kokemuksestani, maitoa ei ole missään vaiheessa tullut kovinkaan runsaasti. Esikoisen imetys päättyikin neljän kuukauden jälkeen, toista täysimetin 5,5kk ja edelleen imetän reilun vuoden ikäistä ja maitoa ei tosiaan ole missään vaiheessa mitenkään tulvinut.

  • Reply Maris Thursday, December 22, 2016 at 16:22

    Meillä on kumpikin lapsi saanut ensimaitonsa pullosta. Ensimmäinen sektion vuoksi ja toinen siksi, että joutui vuorokauden ikäisenä tehohoitoon lastenosastolle, eroon minusta siis. Eikä jaksanut ensimmäisten elintuntien aikana imeä rintaa, pullosta söi kyllä. Pumppasin hänelle maitoa ja korviketta annettiin myös. Molemmat lapset ovat kuitenkin syöneet rintamaitoa noin vuoden ikäisiksi, korviketta on annettu myös. Helpottaa arkea, kun äidin ei tarvitse olla aina se, joka pienen vauvan syöttää. Oma mielipide on se, että jokainen äiti ja perhe tekee niin kuin heille on parasta. Pääasia, että lapsi voi hyvin ja saa tarpeeksi ravintoa :)

  • Reply Paula Thursday, December 22, 2016 at 16:22

    Meillä meni ekat viikot vähän vahingossa näin esikoisen kanssa, vauva tartti lisäruokaa synnärillä jo, joten mies ruokki pullosta ja mä samalla treenasin imetystä. Tosin meillä pullossa oli enimmäkseen korviketta koska mulla ei pumpun kanssa ikinä maitoa herunut 20 milliä enempää, vaikka imuotteen löydyttyä vauva saikin hyvin imettyä. Tän ansiosta mä saatoin käydä ostamassa kantoliinan ilman vauvaa tyyliin viikko synnytyksestä. Meillä kuitenkin imetys oli ensisijainen toive enkä olis yksin jaksanu pullorumbaa pyörittää, joten heti painon noustua tarpeeks siirryttiin about pelkkään imetykseen. Siinä sit unohtukin vauvalta pullonsyöntikyvyt, mies oli ainoa joka sai sen syömään pullosta mitään. Kannattaa siis ylläpitää molempia taitoja jos haluaa niiden pysyvän! :)

  • Reply Iiida Thursday, December 22, 2016 at 16:28

    Meillä oli vähän samantyyppinen ajatus imetyksestä ja pullosta ja onneksi toteutus oli myös melko onnistunut, jos näin voi sanoa. Vauva sai sairaalassa ja kotoa jo alussa hieman lisämaitoa pullosta kun oma ei ollu vielä kunnolla noussut. Sen jälkeen pumppasin omaa maitoa noin kerran päivässä tai parissa ja sitä annettiin silloin kun tarvitsin hieman omaa aikaa tai mies halusi esim yösyötöt hoitaa, että sain vähän univelkoja kuitailtua. 3,5 kk iässä lapsi alko hieman hylkimään rintaa ja sai raivareita koska maitoa tuli niin hirveästi ettei pieni ehtinyt nielemään. Raivarit jatkui ajoittain 5,5 kk ikään jolloin siirryttiin korvikkeeseen 😊

  • Reply Elina Thursday, December 22, 2016 at 17:20

    Meillä oli samat ajatukset ennen esikoisen syntymää, mutta lopulta totesin ettei pulloa tarvita ensimmäiseen puoleen vuoteen. Pelkäsin niin kovasti pulloruokinnan vaikuttavan oman maidon määrään. 6kk iässä ryhdyin myös pumppaamaan maitoa ja pullon kanssa kaikki meni tosi hyvin ja imetystä sain jatkaa 1v 2kk ikään saakka, jolloin vauva itse lopetti imemisen.

    Seuraavan lapsen kanssa imetys ja pumppaaminen sujui jo niin rutiinilla, että toteutimme vauvan juomaan tuttipullosta jo noin 4kk iässä ja tosi hyvin meni! Imetystä jatkui myös nuorimman kanssa reilusti yli vuoden.

    Toistaiseksi lapset eivät ole vielä koskaan olleet yön yli hoidossa, mutta sekin aika on varmasti jo aika lähellä. Itse olen kerran ollut yön erossa lapsista mieheni ollessa kotona ja se sujui hyvin, vaikka tilanne oli minulle vaikea.

    Ja ennen lapsia olin siis sitoutumiskammoinen, itsenäinen maailmanmatkaaja, mutta etenkin ensimmäiseen puoleen vuoteen jo ajatus siitä, että olisin erossa vauvasta yli 2h, oli hyvin ahdistava.

  • Reply S Thursday, December 22, 2016 at 17:26

    Minä se paska mutsi varmaan olenkin, kun lähdin jo heti vauvan ollessa 3 viikon ikäinen omaan urheiluharrastukseeni ja vauva jäi koko päiväksi isän huomaan. :D Meillä lapsi ei ikinä oppinut imemään rintaa, joten mentiin alusta asti pulloruokinnalla. Pumppasin maitoa 6kk, jonka jälkeen sai vain korviketta. Aluksi surin imetyksen epäonnistumista, mutta se tais toisaalta olla meikänaisen pelastus, koska musta ei olis ikinä ollut syöttämään vauvaa useita tunteja (joillakin se kestää tunteja ainakin alussa) saati sitten olemaan kiinni lapsessa 24/7.

  • Reply Mirva / Little Messers' House Thursday, December 22, 2016 at 17:29

    Meillä tehtiin juurikin niin, että sillointällöin tarpeen mukaan korviketta (hui kauhistus!) pullosta jos mulla oli esim. menoa. Tai jos halusin aikasemmin nukkumaan niin isi teki viimeisen iltasyötön. Mä en koskaan oppinut pumppaamista, eli siksi korvikkeella mentiin. Muistelisin, että molempien kanssa meni noin 4vkoa et imetys alkoi menee rutiinilla. Meillä ei ollut mitenkään säännöllistä se pulloruokinta vaan ennemminkin tarpeen mukaan mut tais molemmat lapset olla sen verran mukautuvia etteivät pulloa hylkineet pienen tauonkaan jälkeen. Meillä oli tommee tippee käytössä ja toimi tosi hyvin molemmilla. Voi että, mä niin muistan sen alun tuskailun esikoisen kanssa kun sitä imetystä harjoiteltiin. Mä muistan kun itkin keskellä päivää olohuoneessa yksin ku se tuntu niin hankalalta ja kirosana et kuka hullu sanoi et imetys on “ihanaa” on päästään sekaisin. Olo oli välillä ku lypsylehmällä!! Toisen kanssa taas tiesin miten homma etenee niin osasin ottaa rennommin ja nyt lämmöllä kaivaten mietin niitä IHANIA imetyshetkiä ;) tai niitä unettomia öitä kun vauva tuhisi vieressä. Tai joskus parkui. Ja mä paruin. Ja sillon mietin, et eikö tää ikinä lopu. No loppui se, lopulta liian nopeesti! :)

  • Reply Riitu Thursday, December 22, 2016 at 18:01

    Hyvä teksti! Itsekin suunnitelmallisena ihmisenä tykkään tästä teidän suunnitelmallisuudesta :D Ja kuten sanoit, jokainen fiksu ihminen ymmärtää heittää suunnitelmat tarpeen tullen roskakoriin! Meillä oli täsmälleen sama suunnitelma kuin teillä, ja näin meille kävi:

    Meidän poika (nyt 2kk) joutui ensimmäiseksi elinviikokseen infektion vuoksi lastenosastolle. Siellä ruokinta tapahtui nenä-mahaletkulla + pullosta + imettämällä. Kotiuduttuamme jatkoin imetystä, mutta korvike meni ohessa kun maitoa ei tullut riittävästi. Lopulta jokainen imetyskerta päättyi siihen, että poika huusi edelleen nälkäänsä, ja rauhoittui saatuaan korvikepullon suuhun. Hiljalleen maidontulo väheni entisestään, eikä poika suostunut 4 viikon iässä enää edes ottamaan rintaa suuhun. Siirryttiin pelkkään korvikkeeseen, ja maidontulo lakkasi sitä myöten kokonaan. Hyvin poika kasvaa korvikkeella, ja ollaan kaikki osapuolet tyytyväisiä näin.

    Korvikkeena meille sopivin on ollut Arlan Little baby organic -luomumaito. Vatsanväänteet loppuivat kuin seinään kun siirryttiin NANnista tähän. Kokeilemalla löytyy se vauvalle paras. Pulloista parhaita on Mamin anti-colicit. Ne saa lisäksi desinfioitua mikrossa, mikä on ihanan helppo tapa! Ei jatkuvaa keittelyä. Korvike kulkee näppärästi mukana 3dl termarissa hoitolaukussa. Ei siis tarvitse pelätä korviketta, jos sitä joutuu antamaan. Tuttiakin poika oppi lastenosastolla syömään, ja kieltämättä se on pelastanut monta kiukkukohtausta :)

    Tsemppiä, kyllähän se vauva kertoo mitä tarvii!

  • Reply Tatjanal Thursday, December 22, 2016 at 18:41

    Minä imetin esikoista reilun vuoden, joista lähes kuusi kuukautta täysimetystä. Olin onnekas kun maito nousi heti kotiutuessa ja sitä tuli riittävästi vauvan tarpeisiin. En nyt tarkalleen muista milloin poika sai ensimmäisen kerran pullosta kotona (synnärillä annoin kerran, kun olin epävarma oman maidon riittämisestä), varmaankin 1-2kk ikäisenä. Olen ollut onnekas siinäkin mielessä, että olen saanut maidonkerääjillä kerättyä maitoa pakkaseen niitä tilanteita varten, kun en ole ollut paikalla ruokkimassa lastani. Korviketta ei siis tarvinnut antaa täysimetyksen aikana ollenkaan, sen jälkeen kyllä sai korviketta, kun maidon tuotanto oli tasaantunut ja kerääjiin ei enää kertynyt maitoa pakastettavaksi. Pulloina meillä oli mamin anti-coliceja, ajoivat asiansa :)
    Tutille pojan opetti isi parin-kolmen viikon ikäisenä, kun itse olin saunassa ja isi ei halunnut häiritä minua :D Vauva-aikana oli kuitenkin tilanteita joissa tutti oli kultaakin kalliimpi, joten en kovin pahoillani tästä ollut vaikka olin ensin ajatellut etten tuttia pojalle anna. Poika vieroittui tutista tosi helposti, olemme senkin asian suhteen erittäin onnekkaita :)

    Sekä tutin että vauvan ruokinnan suhteen olen sitä mieltä, että jokainen perhe toimii niinkuin parhaaksi näkee. Ja aika paljonhan sanelee ihan vauva itse tai muut seikat joihin vanhemmat eivät juurikaan pysty vaikuttamaan :) -Tämän toisen vauvan kanssa toivon asioiden menevän samalla tavalla kuin esikoinenkin kanssa, eli ravintona äidinmaitoa imettäen ja satunnaisesti pullosta noin puolen vuoden ajan ja tutin opetus jos huolii ja nähdään tarpeelliseksi :)

  • Reply Enni Thursday, December 22, 2016 at 18:44

    Hienoa pohdintaa!

    Omalta osalta suosittelen pullon ja tutin käyttöönottoa vasta kun vauva on muodostanut hyvän imuotteen rinnalla, hormoonitoiminta käynnistänyt maidontuotannon ja olet selviytynyt ensimmäisestä kunnon hormoonishokista synnytyksen jälkeen. On hienoa, että puolisosi haluaa osallistua vahvasti vauva-arkeen ja ruokkia myös lasta. Muistakaa, että kiinteä vanhemmuussuhde muodostuu myös muulla tavalla kuin pelkällä ruokintaan osallistumisella. Isä voi yhtä lailla ottaa pienen nyytin paidan alle ja olla lähellä, antaa pienen hengittää isän hajua ja kuunnella tuttua ääntä. Kannustan tosissaan, että ensin itse tutustut vauvaan kunnolla ja yhdessä opettelette imetyksen saloja. Se on teille molemmille uusi asia ja kukaan ei ole seppä syntyessään!

    Aina kannattaa myös hakea tukea jos tuntee epävarmuutta imetyksen suhteen. Pelkkä puhuminenkin imetystukiäidin kanssa helpottaa usein. Juo vettä, lepää, pidä lapsi rinnalla hereillä ollessaan, ihokontakti (häpeilemättä molemmilta vaatteet pois ja sänkyyn pötköttelemään peiton alle, isä mukaan myös!), tuoksuttele vauvan ainutlaatuista tuoksua ja RENTOUDU. Harvoin kenellekään nousee maito kunnolla sairaalassa ollessa koska se ei ole se turvallinen kotikolo. Ensimmäiset viikot on sallittua mökkeytyä ja keskittyä vauvaan ja uuden elämäntilanteen opetteluun.

    Voin myös suositella yritystä nimeltä Rinnalla joka toimii Jyväskylässä. Th Salla Joutsen on todella ammattitaitoinen doula ja imetystukihenkilö jolta ei tietotaitoa puutu jos kohtaatte arjessa tilanteen johon ammattilaisen apua kaipaatte.

  • Reply Lau Thursday, December 22, 2016 at 18:53

    Moi!
    Imetys on molemmille uuden oppimista ja aluksi siihen kannattaa panostaa täysillä, oikean imuotteen löytäminen ja maidon nousuun saaminen. Kyllä se vauva pullosta syömistä ehtii sitten harjoitella myöhemminkin kun imetys on lähtenyt sujumaan, joten varmasti parasta olisi aluksi muutama viikko keskittyä imetyksen käyntiin saamiseen. Pullosta tulee maito paljon helpommin kuin rinnasta ja lisäksi imuote on täysin erilainen, joten sen kanssa kannattaa alkupäivinä etenkin olla varovainen. Yksi asia kerrallaan pienelle :) tietenkin, jos pullo muusta syystä tulee rinnan lisäksi käyttöön, on eriasia :) usein tykätään, että kun imetys on äidin ja vauvan yhteistä aikaa, saa isä sitten esimerkiksi kylvetyshetket isi-vauva ajaksi :) ja vauva myös isälle ihokontaktiin tietty :) lisäksi puolison tuki imetyksen onnistumisessa on todella tärkeää! Huolehtia, että äiti saa keskittyä imetykseen, muistaa juoda, kannustaa ja tsemppaa. Ihanaa, että olet niin perehtynyt kaikkeen ja tiedostat, ettei tarkat suunnitelmat välttämättä toteudu lainkaan. Ihanaa ja ainutlaatuista odotusta teidän perheelle! nauti ja tutustu pienokaiseen jo mahassa ollessaan :)

  • Reply Heini Thursday, December 22, 2016 at 19:39

    Ota ihmeessä pullo heti käyttöön ja käytä säännöllisesti. Me tehtiin se virhe että ei annettu muutamaan viikkoon pulloa kun ei tullut tilannetta että olisi tarvinnut, niin eipä vauva osannutkaan tai huolinut enää pulloa!! Käytiin läpi joka ikinen pullo ja tutti mutta ei niin ei… Se oli mulle aika raskasta, kun ei voinut puoleen vuoteen mihkään kunnolla lähteä ja piti olla nopeesti kotona jos vauvalla tuli nälkä..
    Tosi hyvä että oot ajatellu näitä asioita näin pitkälle etukäteen.. Itse pelkäsin ettei maito riitä tai ei tule jne..niin sitten huomaamatta kun olin niin helpottunut että imetys alku vaikeuksien jälkeen lähti sujumaan, unohtui pullo muutamaksi viikoksi vahingossa..

  • Reply Terhi Thursday, December 22, 2016 at 20:17

    Olen vähän tämmöinen myöhäisherännyt äiti kaikinpuolin. En suunnitellut esikoisen kohdalla imetysasiaa, ja hyvä niin, koska se meni ihan mönkään ja 89% pulloruokittu 2v tuolla tuhisee. 3 ekaa kuukautta lypsin, ensin sairaalan masiinalla (loved that) ja sitten Aventin sähkökäyttöisellä pumpulla. Tuli ihan hyvin, mutta imetysdieetti (poika lähtöjään kovin allerginen) lopetti maidontuotannon kohdallani. Keskosuuden ja muiden osatekijöiden vuoksi poika ei rinnalle oppinut ikinä. Enkä siinä stressitilanteessa halunnut käyttää suhteettoman paljon energiaa väkisin vänkäämiseen.
    Tämän toisen kanssa mennään myös fiilispohjalta. Katotaan miten käy.
    Meillä oli sekaisin aventin ja Mamin pulloja. Molemmat toimii :)

  • Reply Satu Thursday, December 22, 2016 at 20:18

    Moi Anna!
    Meidän vauva on nyt 4kk ja on ollut täysimetyksellä tähän saakka. Koko tämän ajan olemme kuitenkin tehnyt niin, että aina kun mulla on ollut menoa, oon käyny salilla tms. iskä on voinu antaa vauvalle korviketta :) (Oikeastihan en kuulemma voi sanoa, että on täysimetetty kun saa korviketta sillointällöin, mutta nooh…)
    Meillä tämä on ollu hyvä systeemi ja näin iskä ja vauvakin saa tärkeää kahdestaan oloa. Ja isälle tulee hyvä fiilis kun saa myös välillä ruokittua ja hoidettua vauvan eikä aina vain äiti :) Meillä vauva oppi pullolle heti syntymän jälkeen koska oli teholla/lastenosastolla. Rinnalle oppiminen olikin sitte haasteellisempaa, mutta pikkuhiljaa se onnistui; eka rintakumilla ja sitten ilman. :)

  • Reply Sofi Thursday, December 22, 2016 at 20:38

    Meillä vauva sai luovutettua äidinmaitoa pullosta heti sairaalassa, joten pullolle opettaminen oli meillä siinä :D mulla ei siis maito noussut ja tyttö oli sen verran pieni, ettei ilmeisesti jaksanut kunnolla imeä, tai no vaikka hän yrittikin niin mitään ilmeisesti tullut. Pumppasin sairaalan tehokkaalla pumpulla ja maitoa alkoi tulla. Myöhemmin en juurikaan ole saanut pumppailtua ja sen kanssa luovutinkin ja syötettiin myös korviketta alusta asti lisänä.

    Meillä haasteellisempaa oli sitten imetyksen kanssa, sillä mukavuudenhaluinen tyttö tykkäsi saada ruokansa helposti ja nopeasti pullosta. Omasta mielestä todella pitkän hampaat irvessä ja kyyneleet poskilla (eli oisko mennyt pari viikkoa) tehdyn työn tuloksena imetys lähti sujumaan ja tuntui (ja tuntuu edelleen) itseasiassa mukavalta. Olin kyllä etukäteen päättänyt, että imetykseen ei kannata hirttäytyä, mutta kyllä se sittenkin tuntui aika tärkeältä asialta kun se pieni nyytti oli käsivarsilla :) tärkeintä on vaan ensin imettää ja sitten antaa pullosta lisämaitoa. Me myös jouduttiin houkuttelemaan imemään niin että tiputeltiin maitoa pipetillä vauvan suuhun kun hän oli tissillä. Mutta siitä se sitten lähti ja nyt tyttö on tosiaan melkein 8kk ja ollaan lopettelemassa imetystä, yölliset imetykset jo lopetettiin.

    Tutin käytölle ehdoton suositus! Se toimii loistavana äänenvaimentimena ja vierotuskin varmasti sujuu kun sen tekee vaan ajoissa.

    Ja mitä pulloihin tulee niin me käytettiin Ainun MAM Anti-colic pulloja.

    Eli all in all, teidän suunnitelmat kuulostaa mun mielestä oikein hyviltä :)

  • Reply Pauliina Thursday, December 22, 2016 at 20:57

    Itsellä ei ollut edes suurempia toiveita/odotuksia imetyksen suhteen, siskollani se ei ollut onnistunut joten ajattelin että se onnistuu tai ei. Poikamme syntyi viisi viikkoa etuajassa ja oli siltikin 3kg paketti mutta koska oli ennenaikainen lisämaitoa annettiin jo sairaalassa. Tehtiin joka imetyksen välissä syöttöpunnituksia ja mun piti vielä pumpata imetyksen jälkeen. Viikon jälkeen kun oltiin pääsemässä oli vähän sellainen olo et siinä se tais olla ja yksi kätilöistäkin vähän vihjaisi että kotimatkalla kannattaa mennä ostamaan reilusti vastiketta. Muutaman päivän ajan kuitenkin menin oman fiiliksen mukaan ja imetin kun poika vähänkin siltä vaikutti ja sitten tuli neuvolantäti kotiin tekemään punnituksen ja muutamassa päivässä oli kertynyt lisää painoa monta sataa grammaa. Tämä lisäsi itsevarmuutta, imetys jatkui 1v 4kk ja poika tottui heti alussa myös pulloon niin isäkin sai syötettyä poikaa. Itselle tuli se yllätyksenä etten ikinä herunut pumpulle eli poika sai kyllä tarvitsemansa mutta “varastoon” en saanut pumpattua vaan pullosta sai sitten vastiketta. Tämäkin sai epäilemään maidon riittävyyttä mutta pojan kasvu ja imetyksen tuki Ry auttoi pääsemään tästä epäilystä. Ja meillä muuten kokeiltiin kaikki mahdolliset tutit mutta poika aina sylki pois ja nyt olen vain tyytyväinen ettei tarvitse siitä tehdä vieroitusta :D

  • Reply Anni Thursday, December 22, 2016 at 21:07

    Moi!

    Opetin vauvalle tutin heti kun sairaalasta lähdettiin kotiin, ja meillä kelpaa vain ns. Suorat tutit ja silikonisena😀

    Samaa ajattelin myös itse pullolle opettamisesta. En halunnut jäädä loukkuun kotiin vauvan nälän takia.. annoin pullosta pumpattua maitoa vauvan ollessa n. 1,5 viikkoa vanha. Mutta ihan muutaman hörpyn verran aina harjoiteltiin ja sitten jatkettiin rinnalla loppu ruokailu. Kerran viikossa harjoiteltiin aluksi ja nyt poika ottaa rintaa mutta tarvittaessa isä hoitaa maidon annon pakkasesta ja äiti pääsee yksin kahville tms. :)

  • Reply Ida Thursday, December 22, 2016 at 21:09

    Mä en ollut uhrannut imetykselle yhtään ajatusta. Kunnes se imetys olikin yhtäkkiä koko elämää hallitseva tekijä. Ajattelin aina että tissi suuhun ja menoksi. Mutta eihän se ihan niin sitten mennytkään. Tyttö syntyi 2kk ennen aikojaan ja kesti kolme päivää ennen kuin sen reilun kilon painoinen tyypin sai edes syliin. Ekan kerran sille yritettiin työntää tissiä suuhun melkein kahden viikon iässä. Mutta eihän se mitään syödä jaksanut. Maito meni nenömahaletkulla suoraan mahaan. Ja kaiken aikaa Mä olin kuin mikäkin lypsylehmä. Kolmen tunnin välein kiinni pumpusta, yötä päivää. Vaikka oma maito ei edes enää kuukauden jälkeen riittänyt, vaan lisänä meni ensin luovutettua rintamaitoa ja kotiin siirryttäessä korviketta. Vauva oppi sairaalassa pullolle ja jaksoi kotiin pääsyn kynnyksellä jo pienen pieniä määriä syödä rinnaltakin. Kun tyttö täytti 4kk mulla loppui jaksaminen, pumppaamiseen, imettämiseen ja korvikkeen antamiseen ja lopetin vihdoin niiden muutamien tippojen lypsämisen. Tuntuu että oma elämänlaatu parani kun pystyy olemaan poissa kotoa eikä tarvitse miettiä että loppuuko mun maidontuotanto nyt kun en ole pumpannut tai imettänyt x-tuntiin. Mies on ihan samat valmiudet ruokkia tyttöä kuin mullakin joka mahdollistaa sen että meillä saa aina jompikumpi nukkua. :) mun mielestä teidän suunnitelma kuulostaa tosi hyvältä! Ja mitä Mä olen oppinut tässä taipaleen aikana, että sille lapselle on paljon tärkeämpää että on hyvinvoiva ja jaksava äiti kuin että äiti pilaa mielenterveytensä sillä että yrittää imettää jos se ei onnistu! Joku joskus sanoi, että äidinmaidonkorviketta on, mutta äidin korviketta ei. ❤️

  • Reply Noora Thursday, December 22, 2016 at 21:18

    Aika samansuuntaisia ajatuksia oli itsellänikin ennen lapsen syntymää – ja toki lapset on kaikki erilaisia! :) Meillä mentiin pari ekaa viikkoa ilman tuttia ja pulloa imuotteen varmistamiseksi. Imetin 1v 2kk kaikkiaan, 6 kk täysimetystä. Itseäni yllätti se, kuinka usein vauva todella alkuun söi, niin alussa kuin 3 kk kohdalla. Mutta oli kaikki vaivan arvoista. Myös se, kuinka jos lähti yksin käymään jossakin, että tuli maidon vuoksi kiire tulla kotiin, kun jokapaikassa ei viitsi pumpata. Sitä tukalaa oloa ei ole ikävä! :D Meillä hyväksyttiin niin aventit kuin anticolicit. Tosiaan joku tuossa sanoikin, että pullojen pesemisessä on oma hommansa ja kaikki ei heru pumpulle, mutta näitä ei voi etukäteen tietää. :)

  • Reply Elli Thursday, December 22, 2016 at 21:19

    Mulla itselläni on nyt vajaa kaksivuotias tyttö, jota täysimetin lähes 11k. Toiveet pullon suhteen oli hyvin saman suuntaisia kuin sulla ennen syntymää ja imetykseen lähdin hyvin katsotaan mitä tulee asenteella, jos onnistuu niin hyvä ja jos ei niin sitten mennään korvikkeella. Imetys onnistui alusta asti kuitenkin tosi hyvin ja oli mulle tosi positiivinen yllätys ihan tunnesiteenkin puolesta. Asun Saksassa ja täällä suositellaan pullon ja tutin antamista alkaen viiden viikon iästä, ettei imetyksessä tulisi ongelmia (pullosta kun on helpompi juoda). Siinä viiden viikon iässä sitten ekan kerran pumppasin maitoa ja isä antoi pullosta hyvällä menestyksellä. Ajattelin tyytyväisenä, että homma hoidossa ja seuraavan kerran pumppasin parin viikon päästä, kun olin lähdössä urheiluun ensimmäisen kerran sympyrän jälkeen. Vaan tyttömmepä ei enää suostunutkaan juomaan pullosta, eikä se onnistunut enää ikinä, vaikka miten yritettiin. Kiinteitäkin suostui syömään vasta vajaan vuoden ikäisenä, joten olin tosi kiinni vauvasta tuon ekan vuoden ja välillä tuntui että pää hajoaa, kun en oikein päässyt yhtään mihinkään ja jos olin jossain, niin tosi hätäisesti, kun tyttö oli kotona ilman ruokaa. Jos joskus saisin toisen lapsen niin lähes ainoa asia jonka tekisin toisin on, että tarjoaisin tuosta 5 viikon iästä alkaen sitä pulloa SÄÄNNöLLISESTI ;) Kaikkea hyvää teille, jännittävät ja onnelliset ajat edessä!

  • Reply Anna Thursday, December 22, 2016 at 21:22

    Hyvältä kuulostaa suunnitelmat. Mullakin oli vähän samantyyppiset mut ei ihan toteutuneet niin. Ensinnäkin kuulosti hyvältä että jaetaan yöherätyksiä. Käytännössä jos minä heräsin yöllä ja imetin niin mies nukkui. Jos olikin miehen vuoro, niin heräsin ensin ja tökin miestä hereille. Sit kuuntelin kun mies hoiti vauvaa. Eli valvoin joka tapauksessa. Järkevämpää on siis että mä herään öisin.

    Tuntui myös pelottavalta ajatukselta olla niin kiinni vauvassa. Mut sit kun hän olikin siinä niin en yhtäkkiä halunnutkaan mitään omaa aikaa. Toki on hyvä muistaa ettei mies ole samanlaisissa hormoneissa ja parisuhdetta täytyy hoitaa. Aluksi kuitenkin voi täysillä keskittyä vauvaan ja myös omaan toipumiseen.

  • Reply Riikka Thursday, December 22, 2016 at 21:28

    Hei Anna!
    Olin itse ajatellut enne vauvan syntymää että toivon imetyksen onnistumista ja kaikkeni sille annan onnistuakseni mutta mikään maailman loppu ei ole myöskään pullo ruokinta.
    Ja niinhän siinä kävi että vauvamme sai maitoa pulosta jo sairaalassa. Minulla ei maito noussut koskaan kunnolla, ja vauva jäi aina nälkäiseksi. Myöskin pieni syntymäpaino ja painon lähes liika putoaminen vaikutti siihen että meidän vauva tarvitsi lisämaitoa jo synnärillä. Itselleni se vauvan ympärivuorokautinen hoitaminen ja hoivaaminen sekä ihan vaan se ihmettely tulivat suurena yllätyksenä että miten paljon se vauva oikeasti viekin sitä energiaa näin ensikerralla. Imetystä yritettiin kyllä aina mutta vauva ei jaksanut alkuun edes imeä. Sairaalasta kotiuduimme osittaisimetyksellä, ja sitä saimme jatkaa noin 2,5kk. Sitten oli luovutettava ja todettava että tällä kertaa kävi näin.
    Osittais imetyksessä on kyllä ollut myös omat hyvätkin puolensa. Pääsin synnytyksen jälkeen mm. käymään pienillä happihyppelyillä yksin ( talvi pakkaset <3 ) ja vauvan pystyi jättämään kotiin isin kanssa. tai pääsin käymään ruokaostoksilla yksin ( influenssa aika).
    Sanoisin että paras aika oli ottaa se pullo käyttöön heti vauvan synnyttyä. Osa kyllä sanoo että vauva oppii pullosta liian helpolle jnejne. Mutta meillä meni näin ja oltiin oikein tyytyväisiä, kaikkeen kun vaikuttaa aina myös vauvan luonne yms seikat.

    Pulloina meillä on ollut ainun perus tuttipulot sekä mam-koliikki pullot. Itse en niin kovasti noista mam:n pulloisa ole tykännyt kun heti silloin vauvan ollessa pieni niin maito määrät olivat todella pieniä kerralla, ja noissa pulloissa alkaa asteikko muistaakseni 60 ml. Ja meillä oli pitkään alle sen. ja jos niitä pulloja ei kunnolla ole kierritänyt kiinni niin ne vähäisetkin maidot on olleet siellä missä ei pitäisi. :D Mutta kyllähän ne estää ilman kertymistä mahaan, mitä taas ainun pullot ei tee.

    Rohkeaa tuoda ajatuksia julki näinkin arasta aiheesta ja varmastikin todella suurelle ihmisjoukolle! Hienoa kuitenkin että olette asiaa miehesi kanssa pohtineet ja teillä on jo ajatuksia valmiina. :)

  • Reply Minävain Thursday, December 22, 2016 at 21:36

    Sulla on hyviä ja realistisia ajatuksia imettämisestä. Paras on olla stressaamatta asiasta, koska pelkkä stressi voi vaikuttaa maidon tuloon.

    Sen myös haluan sanoa oman kokemuksen pohjalta, että yö-imetykset ovat erittäin tärkeitä maidon herumisen kannalta varsinkin ns. tiheän imun kausina. Eli vaikka mies heräisi yöllä syöttämään, niin ei kannata koko yötä pulloruokkia.

    Lukemani perusteella osalla loppuu inetys jo 3kk jälkeen, koska maidon tulo ei enää riitä. Syitä voi olla monia, mutta yksi syy voi olla se, että ei anneta vauvan olla tarpeeksi rinnalla, jotta hän tilaisi maitoa tarpeitansa vastaavaksi. Usein siis sekoitetaan vauvan halu olla rinnalla siihen, että maitoa ei tule tarpeeksi vaikka kyse on siitä “tilaamisesta”.

    Pulloa ei vauvat tosiaan aina huoli, mutta in this case vauvalle voi myös hörpyttää maitoa, jos sun pitää mennä johonkin, mutta vauva tarvitsee syödä.

    Tsemppiä imetykseen, itse aikanani pärjäsin näillä neuvoilla hyvin ja lopetin imetyksen kokonaan 1v 2kk jälkeen. Raskainta oli se jatkuva imettäminen, mutta toisaalta sai olla vauvan lähellä.

    Ja tuttia kannatan! Sairaalasta neuvottoin antamaan tutti vasta 2vk jälkeen (jotta imetys lähtee sujumaan), mutta meidän vauvalla oli niin kova imemistarve ja koska imetysote oli hyvä, niin sorruin antamasn sen jo viikon jälkeen! Vauvalle tuli jooa vatsakipuja, kun halusi imeä rintaa vaikka ei ollut nälkä ja maito ei ehtiny sulaa vatsassa. Tutti helpotti sekä vauvaa että äitiä!

  • Reply Marianne Thursday, December 22, 2016 at 22:08

    Susta tulee hyvä äiti <3
    Jokainen nainen päättää itse mitä tekee kropallaan ja kuka niitä tissejä imee ja kuinka kauan.
    Olen itse taaperoimettäjä tällä hetkellä. Suunnitelmat oli samat kuin sulla mutta tuli maitoallerginen, ekan vuoden itkevä vauva joka ei huolinut pulloa eikä tuttia vaikka kuinka yritettiin. Siitäkin selvisi ja imetys on kyllä pelastanut monia tilanteita.

    Olen myös imetysohjaaja ja ihan ekana pakko sanoa, että maito kyllä riittää. Sanotaan, että 98 % naisista pystyy imettämään. Toki maito voi nousta vaikkapa sektion takia hitaasti mutta eipä vastasyntynyt, jonka vatsalaukku on herneen kokoinen, paljoa sitä tarvikaan.

    Kannattaa ainakin pari viikkoa antaa pelkkää rintaa. Tutti käyttöön sitten kun imuote on kunnossa.

    Kannattaa tutustua ainakin tiheän imun kausiin ja rintaraivareihin vielä. Ja kuuden viikon sekä neljän kuukauden hulinoihin.

    Tsemppiä imetykseen! Se on haastavaa mutta palkitsee. Niin ja muista että jos vauva alkaa jossakin vaiheessa kieltäytymään pullosta niin saattaa kuitenkin huolia maitoa ruiskulla ja hörpyttämällä. Tuttipullo ei ole ainoa keino.

  • Reply Ace Thursday, December 22, 2016 at 22:17

    Heippa, ei ole vauvaa täällä. Jos harkitsisin edes asiaa, perehtyisin juuri tuolla tavalla asiaan. En ymmärrä, miksi kellään olisi mitään sanomista asiaan. Tai siis, varmasti on, mutta se on ihan samantekevää ja merkityksetöntä. Olet hyvin syvällisesti ja harkitusti perehtynyt asiaan, kuten pitääkin. Vauvasi syntyy rakastavaan kotiin ja saa ruokaa säännöllisesti, tämäkään ei ole mikään itsestäänselvyys tämän päivän kodeissa. Aina on hyvä olla suunnitelmia, niistä voi sitten joustaa, jos täytyy. Tuo itsenäisyyden muistaminen on äärimmäisen tärkeää. Moni varmaan sekoittaa sen itsekeskeisyyteen, vaikka kyseessä on oman hyvinvoinnin huomioiminen – ei ole vain lasta, on myös perhe. Terve äiti, terve lapsi. Voikaa hyvin koko perhe, nyt ja tulevaisuudessa. :)

  • Reply JennL Thursday, December 22, 2016 at 22:36

    Tässä postauksessa ollaan jännän äärellä selvästi!
    Pulloista meille paras yhdistelmä on ollut aventin pullot ja cuplaton. Suosittelen!

    Neljättä odottavana äärimmäisen huonona äitinä (jos täysimetys on mittarina) voin kertoa, ettei minulla ole imetys onnistunut kertaakaan synnytyksen jälkeisen masennuksen tähden. Se ahdistus mikä jyräsi päälle kun vauva tuli rinnalle oli niin lamauttava, ettei vaihtoehtona ollut kuin pulloruokinta. Tuosta aiheesta ei aikoinaan saanut puhua ja vasta hiljattain on tullut tutkimuksia ja tietoa, etten suinkaan ole yksin tämän asian kanssa.

    Imetyksen onnistuminen on upea juttu ja äidinmaito varmasti parasta ravintoa lapselle! Onneksi kuitenkin eletään aikaa, jolloin korvikkeetkin ovat olemassa ja varsin laadukkaita.

    Tsemppiä!

  • Reply Jenna Thursday, December 22, 2016 at 22:52

    Älyttömästi kommentteja, jaksatkohan lukea kaikkia :D ajattelin asioita raskausaikana aikalailla samallatavalla kun sinä. Imetin, mutta käytettiin myös pulloa aina kun oli maitoa pumpattuna jemmassa. Eli lähinnä juuri niinä hetkinä kun halusin itse lähteä käymään jossain rauhassa. Välillä ehkä teki mieli antaa myös korviketta, että ei tarvis huolehtia pumppailuista joka kerta kun haluaa irrottautua vauvasta, mutta maitoa tuli kuitenkin niin paljon että ei ensimmäisinä kuukausina sitä annettu. Imetys ei kärsinyt millään tavalla pullosta. Parhaita pulloja mam pullot, tommee tippeessä oli mielestäni huonot tuttiosat.

    Aluksi imetin rintakumin avulla, koska muuten se olisi tehnyt kipeää. Jossain vaiheessa huomasin että imetys onnistui hyvin ilmankin, luultavasti siksi että maidon tulo oli vähän rauhoittunut eikä rinnat olleet niin täynnä jolloin imuote oli vauvalla helpompi saada. Se mikä yllätti imetyksessä, niin se että ekat viikot tosiaan tuntu että hukkuu maitoon ja aamulla sai herätä maitolätäköstä :D maidonkerääjä oli myös tarpeen imetyshetkissä, jota ei hoksannut ennen syntymää hankkia.

    Imetin reilu 4kk asti, jolloin maidon tulo vaan väheni itsestään huomattavasti ja otettiin rinnalle korvikkeet. Minulla ei ollut mitään ehdottomia ajatuksia siitä miten pitkään haluan imettää, joten tarjottiin korvikkeita suosiolla lisänä joka tietenkin vähensi maidon tuloa entisestään ja lopulta loppui kokonaan.

    Mieliala muuttui radikaalisti imetyksen lopetettua. Yhtäkkiä olo tuntu tosi masentuneelta kun vasta juuri äsken kaikki oli just kohdallaan ja hyvin. Ihmettelin tätä, ja vasta jälkeenpäin hoksasin Ettö lopetin samaan aikaan imettämisen, joten hormonitoiminta muuttu vaan ilmeisesti niin paljon.

    Mulle myös yksi tärkein periaate oli raskausaikana, että haluan opetella jättämään lapsen hoitoon heti alusta alkaen. En halua huomata, että lapsi on viisi vuotias eikä olla tehty mieheni kanssa kahestaan mitään lapses saamisen jälkeen. Enkä usko että hoitoon jättäminen ajan myötä helpottuisi itsestään vaan siihen on opeteltava. Välillä joutuu puntaroimaan omaa aikaa ja tuntemaan syyllisyyden tunteita edelleen kun lapsi on 9kk, mutta sekään ei varmaan tule hetkeen loppumaan vaan asian kanssa on tasapainoiltava vielä vuosikausia :)

  • Reply Hessu Thursday, December 22, 2016 at 22:54

    Hyvältä kuullostaa suunnitelmat ja sekin että olette varautuneet siihen että kaikki saattaa mennä kuitenkin ihan toisin! :) Tuosta parisuhteilusta että meillä kans parisuhde on yhtä tärkeä kuin suhde lapseen ja sen kyllä huomaa kasvatuksessa. Omassa lähipiirissä on ihmisiä joille lasten tultua vanhemmat ajautuvat kauemmaksi toisistaan ja sitten tapellaan kun toinen sanoo toista ja toinen toista lapsille ja toinen kasvattaa erilailla. Hyvä vuorovaikutus ja yhteiset pelisäännöt ja nimenomaan siihen parisuhteeseen panostaminen niin lapsikin voi paljon paremmin. Tuttipulloista meillä toimi mahavaivasen kans MAM anti-kolic parhaiten :)

  • Reply Eija Thursday, December 22, 2016 at 22:56

    Minun mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että yrittää totuttaa vauvaa johonkin muuhun tapaan syödä kuin “tissiruokintaan”. Tärkeintä on se ruokavalio: äidinmaidosta vauva saa hänen immuunipuolustukselleen _erittäin_ tärkeät osaset, minkä vuoksi juuri äidinmaito on lapselle yleensä parasta ravintoa.

    Toki aina tähänkään ei ole mahdollisuutta, mutta mielestäni on tyhmyyttä jättää ruokkimatta lapsi oikealla äidinmaidolla, mikäli se vaan on mahdollista. Äidinmaidosta lapsen elimistö saa vasta-aineita, joita hänen elimistössään ei vielä niin nuorena ole. :)

    Omasta mielestäni on myös täysin sallittua ajatella myös omaa itseään ja haluta viettää omaa elämää, myös lapsen syntymän jälkeen!

  • Reply Äiti kahdelle Thursday, December 22, 2016 at 22:58

    Itselläni on kokemusta aika laajalla skaalalla siitä että miten, kuinka ja millä tavoin lasta ruokitaan. Esikoista imetin ruhtinaalliset kolme viikkoa joka oli ihan kamalaa – vuoroin itki vauva ja vuoroin äiti, joten päädyin tuttipulloon mikä osoittautui meidän pelastukseksi. Esikoisen lopetti yösyömiset ollessaan 8kk ikäinen ja hän nukkui koko vauva vuotensa omassa huoneessa joka oli jokaisen meidän unien pelastus. Kokeilimme nimittäin ensimmäisen kuukauden sitä että poika nukkui samalla huoneessa kanssamme mutta siitä ei tullut yhtään mitään – vauva heräsi AINA kun menimme makkariin ja siitä se uudelleen nukuttaminen sitten lähti. Mutta heti kun hän sai oman unirauhan niin yöt helpottui ja aamuisin heräsi virkeät vanhemmat ja iloinen lapsi.

    Toista se oli kuopuksen kohdalla. Hän oli alusta asti pieni tissitakiainen joka heräsi vielä 1v1kk iässä rinnalle. Neidille ei kelvannut tutit eikä tuttupullot joten lapsen ruokinta oli ensimmäisen puolenvuoden ajan minun “vastuulla”. Istuin kampaajan penkillä kun vauva oli rinnalla, kävelin bussipysäkille vauva rinnalla sekä istuin monta tuntia sohvalla vauva rinnalla. Kuopus nukkui samassa huoneessa ja toisinaan myös vieressä.

    Mutta vaihtaisinko kumpaakaan kokemusta toisenlaiseen? En koska kummatkin oli siihen elämäntilanteeseensa ja juuri sille lapselle sopivia. Esikoinen kertoo nykyään ylpeänä kuinka hän joi vauvana maitoa pullosta ja kuinka sisko on äidin pikku tissitakiainen. Lempinimi jota kolmen vanha saa yhä kantaa vaikka viimeisimmästä rintaruokinnasta on jo 1,5vuotta aikaa.

    Summarum, ruokit(te) vauvaa sitten millä keinoin tahansa niin se tapa on juuri Teille se oikea tapa<3

    Ps. Pullo ruokittu lapsi on sairastanut kahden käden sormien verran ja rintaruokittu taasen saanut korvatulehdusta kierteen sekä putket että allergian ja monta muuta sairautta. Joten ei se äidinmaito sata varma vastustuskyvyn kasvattaja ole ;)

  • Reply Anniss Thursday, December 22, 2016 at 23:06

    Ehdottomasti suosittelen Aventin tuttipulloa! Ainun lutkututit on ihan kökköjä.. Aventissa tuttiosa on eniten tissiä muistuttava ja sopii myös siten paremmin pikkuiseen suuhun <3
    Meidän pikkuinen poika syntyi 5vkoa etuajassa ja koska mun maito nousi vasta viikko synnytyksen jälkeen niin poika sai heti ekasta päivästä lähtien pullosta maitoa, koska keskosena ei vararavintoa ollut vielä luiden ympärillä, joten maidon kanssa ei voitu odottaa. Eli summa summarum meidän poika sai tissiä ja pullosta maitoa ihan heti. Sairaalassa luovutettua ja kotona pumpattua. Alkuun mentiin aikalailla 50% / 50% pullon ja tissin kanssa, mutta ajan kuluessa pulloa otettiin vaan sillon kun en itse ollut paikalla.
    Mä suosittelen totuttelemaan pulloon siinä 3-4vkon iässä kun ensin imetys ja imuote sujuu! Yleensä ne ekat viikot on tärkeimpiä imetyksen onnistumisen kanssa.
    Ihania masuhetkiä!

  • Reply Krista Friday, December 23, 2016 at 00:09

    Meillä tavoite oli rintaruokinta, mutta vauvan verensokerin laskun takia pullo ja korvike jouduttiin ottamaan käyttöön imetyksen lisänä jo sairaalassa. Ja siitä alkoi 6 viikon helvetti, kun korvikkeesta taisteltiin eroon.. Vauva syntyi siis nelisen viikkoa etuajassa, ja oli rinnalla todella uninen, ei meinannut millään pysyä hereillä.

    Vinkkinä, että jos voitte, niin pysykää erossa korvikkeesta, mikäli tavoite on ruokkia vauva rintamaidolla! (Se korvikkeen määrä äkkiä nousee ja oman maidon määrä sitä myöten vähenee, kaikki annettu korvike on omasta maidontuotannosta pois.) Kyllä kävi monta kertaa mielessä jättäytyä kokonaan korvikkeelle sen 6 viikon aikana (imetys-korvike-pullo-pumppaus-rumba, myös öisin), mutta luonto ei antanut periksi luovuttaa Ja onneksi en luovuttanut (ilman näin ihanaa miestä ja tukijoukkoja en olisi yksin sitä rumbaa millään jaksanut!), koen tämän imettäminen vaan niin helppona kun se lähtee sujumaan, ja helpottuu vaan koko ajan. (Mutta ymmärrän kyllä täysin niitä jotka siirtyisivät samanlaisessa tilanteessa kokonaan korvikkeelle.) Se tunne, kun korviketta ei enää tarvinnut antaa imetyksen lisäksi, halleluja!! :D Yölläkin tissi vaan suuhun ja unet jatkuu, mitä luksusta!

    Se on varmasti totta, että pullolla ruokkiminen lähentää isää ja vauvaa. :) Nyt minä hoidan vauvan yöruokkimisen rinnalla kokonaan, koska se on vaan niin helppoa. Mies on aivan zombi jos herää öisin, “muutaman” kerran sen 6 ekan viikon aikana mm. kiehui maidot mikrossa kun mies puoliunessa sähelsi keittiössä. ;D Ja minä olin joka tapauksessa hereillä, en osannut nukkua miehen syöttäessä vaikka tarkoitus niin oli. Ja jaksan imetyshormonien avulla yöheräämiset paljon paremmin kuin mies, joten korvikkeen poisjäännin jälkeen mies ei ole öisin enää heräillyt. :) Ähinän kuuluessa tissi vaan suuhun ja unet jatkuu, noin kärjistetysti.

    Tuon alun imetyshankaluuden jälkeen aloin arvostaa imettämistä entistä enemmän. Sen onnistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys!! Meillä ei alunperin ongelmana ollut maidon riittämättömyys vaan vauvan unisuus rinnalla.. Ennen vauvan saamista en tiennyt että sellaista ongelmaa on edes olemassa. :D Kaikkea sitä oppii.. Ja alussa imetys oli hankalaa ja välllä kivuliastakin, muistan joskus yöllä jopa “pelänneeni” vauvan heräämistä.

    Minulla oli Aventin käsikäyttöinen pumppu, muita en ole käyttänytkään. Ihan hyvä ja toimiva pumppu. Minulla vaan se ongelma, että herun pumpulle kerralla aivan max. 40-50ml per rinta. Pumppaamisen ja käsin lypsämisen oppii vain harjoittelemalla, voi kunpa niitä olisi voinut treenata etukäteen. :) Pulloja meillä käytettiin useammanlaista, kaikki tuntuivat herralle sopivan.

    Seuraavalle vauvalle opettaisin tutin aika pian imetyksen lähdettyä hyvin sujumaan. Tälle herralle tuttia tarjottiin kunnolla vasta sen 6 viikon jälkeen kun korvikkeen anto jäi pois, jolloin se ei enää kelvannut.. Eikä kelpaa edelleenkään 5 kuisena. :)

  • Reply Jassu Friday, December 23, 2016 at 00:13

    Mä ymmärrän ton sun itsenäisyys-pointin niin hyvin! Ei, se ei todellakaan tee susta huonoa äitiä että haluat vähän vapauksia. Itelle tuli “järkytyksenä” se miten imetys on niin kahlitsevaa(ehkä vähän väärä sana), etenkin alussa kun luonnollisestikkin imetys on aikaa vievää ja toinen roikkuu sussa kirjaimellisesti koko ajan.. Se oli tilanne mihin oli itsellä opettelemista. Ajateltiin kanssa että pumppaan maitoa niin isä voi osallistua, mutta eihän pumpulle herunut juurikaan mitään. Tyttö sai korviketta muutaman kerran päivässä jos isä syötti tai en ollut kotona. Tytön ollessa 5kk tuli hänelle totaalistoppi tissin kanssa, siitä lähtien korvikkeet kehiin kunnolla. Tunsin jotenkin helpotusta imetyksen loputtua, sitä vapautta! :D Halusin imettää, koska onhan siitä niin hyvää tutkimustulosta, mutta en kokenut koskaan nauttivani siitä, välillä tuntui että se on vain semmonen pakollinen paha.Imetys on aihe joka tulee jakamaan mielipiteitä ja tunteita, eikä niitä voi lokeroida oikeaan ja väärään, tuomita äitiys sen perusteella miten ruokit lapsesi. Pääasia että vauvalla on masu täynnä :)

  • Reply Sanna Friday, December 23, 2016 at 00:16

    Täytyy sanoa, että luin juuri kaikkein järkevimmän aiheesta kirjoitetun jutun!

    Mielestäni on hienoa, että olette miettineet asiaa näin paljon. Itse en koskaan näin paljon asioita miettinyt vaan menin tunteen mukaan. Imetin lastani 10 kk ja olen asiasta hyvin ylpeä. Samalla, alusta lähtien, vauva sai pullosta maitoa kerran päivästä isän syöttämänä. Ja juurikin siitä syystä, että isä sai osallistua vauvan syöttöön. Ja kaikkien kauhuksi annoimme pullosta korviketta. Sekin ainoastaan syystä, että minä en pitänyt mielekkäänä pumpata maitoa. Pidin sitä jotenkin hankalana. Ajattelin, että jos imetän vauvaa 10 krt päivässä, niin hän ei siitä kärsi, jos saa kerran tai kaksi päivässä korviketta. Ja tuttikin oli käytössä. Eli teimme oikeastaan kaikki “virheet”, mitä voi ja tulos oli terve ja tyytyväinen lapsi. Ja imetyskään ei kärsinyt. Ja äitinä säilytin itsenäisyyteni eli pääsin kauppaan ja salille ja kävinhän minä viinilasillisellakin. Joku voi ajatella, että onpa itsekästä, kun en voinut elää vain vauvalle ensimmäistä vuotta, mutta meitä on ihmisiä niin monenlaisia. Itse olin tyytyväinen tähän ja voin sanoa, että mieheni myös, kun sai osallistua. Ja mitä parhainta, lapsellamme on meihin molempiin hyvin läheinen suhde ja hän myös viihtyy hoidossa ja yökylässä.

    Ohjeena on, että tehkää juurikin oman tuntemuksen mukaan välittämättä muiden mielipiteistä. Te ja vain te tiedätte, mikä on lapsillenne ja perheellenne parasta. Onnea odotukseen!

  • Reply Anna-Riikka Friday, December 23, 2016 at 09:28

    Heippa,

    Mä olen imettänyt kaksi lasta, nyt 4v ja 1v. Suosittelen pullon ottamista mukaan heti aluksi, jos vain mahdollista. Meillä molemmille tarjottu sekä pulloa että rintaa. Esikoinen teki täystopin pulloon n.3kk iässä ja olihan se hankalaa, koska minä olin ainut maidon lähde sitten tosi pitkään. Molemmat meillä toki aloittanut meillä kiinteät jo ennen 6kk ikää. Mä suosittelen sitäkin omien kokemusten perusteella. Vasta 6kk iässä aloittaneilla kavereiden lapsilla ollut paljon hankalampaa, kuin niillä, jotka ovat aloittaneet maistelun jo 4-6kk iässä.

    Se, että haluat tarjota ainoastaan äidin maitoa toki lisää vähän pulloruokinnan aloittamisen haastetta. Täytyy odottaa, että maito on noussut ja pystyt pumppaamaan. Ja kaikilla rinnat eivät vain heru pumpulle. Mä oon saanut pumpattua aina tosi hyvin. (Sähköpumppu ehdoton 👌). Esikoisen kohdalla pumppailin paljon ja hälle tarvittiinkin vain rintamaitoa pullosta, niin kauan kuin suostui pulloa ottamaan. Toisen kanssa yritin myös pumppailka, mut pian siirryin korvikkeeseen. En vain jaksanut enään imetysten ja lastenhoidon välissä käyttää aikaa enään pumppailuun, koska siinäkin oma hommansa.

    Minulla oli myös runsas maidontuotanto ja pumppaaminenhan vain lisää maidon tuottoa. Eli jos rinnat täyttyy nopeammin ja täytyy useammi joko pumpata tai imettää.

    Pullona meidän ehdoton ykkönen on MAM, ei ole toista sen veroista.

    Vielä tuosta omasta ajasta. Mä oon ollut myös se, joka tarvitsee välillä irtiottoja ja omaa aikaa. Silti, sitä tunnetta ja sidettä ei voi ymmärtää, ennen kuin vauva syntyy. Joten sitten näette oletko yhä samaa mieltä. Minä olin ja otin niitä omia hetkiä, vaikka tunne olikin usein hätäinen ja kiire kotiin kova 😂

    Tsemppiä loppuraskauteen 😘

  • Reply Salla Friday, December 23, 2016 at 10:26

    Kuulostaa tutulta! Juuri näin itsekin ajattelin ennen lapseni syntymää; hän on nyt 4kk. Me teimme alusta lähtien niin, että isä ollessaan isyyslomalla hoiti yhden yösyötön ja välillä on syöttänyt myös päivällä kun olen käynyt jossain tai en muuten vain ole henkisesti jaksanut imetystä sillä hetkellä. Hyvin on sujunut! Meillä on Aventin pumppu jonka tuttipulloa ei jostain syystä ole huolinut, olemme käyttäneet Ainun pulloja. Itsehän olen jo ollut pikkujouluissa illan ja olemme käyneet miehen kanssa syömässä, pelaamassa sulkkista ym. huono äiti siis varmasti joidenkin mielestä mutta eipä kiinnosta :D Meidän parisuhde voi hyvin enkä ole missään vaiheessa ollut tosi väsynyt joten jaksan itse paremmin ja paremmalla mielellä touhuta vauvan kanssa :) Tsemppiä loppuraskauteen!

  • Reply Jenna Friday, December 23, 2016 at 10:51

    Näin sairaanhoitajan näkökulmasta ( töissä sekä lastenteholla että lastenosastolla) MAM on ehdottomasti paras pullo! :) Sopii monille vauvoille, etenkin niille, ketkä saa mahdollisesti raivareita rinnalla/pullolla, hotkii jne. Ns. koliikkipullohan se on, mutta sopii myös ei-koliikista-kärsiville todella hyvin!

    Järkeviä ajatuksia ja hyvä postaus :) Kaikkea hyvää loppuraskauteen ja hyvää joulua! <3

  • Reply M-Rouva Friday, December 23, 2016 at 12:15

    Moikka!

    Meillä on kaksi lasta, joista nuorempi syntyi kesällä. Kumpaakin olen imettänyt, mutta molemmille ollaan annettu myös pullosta maitoa heti alusta asti. Olen kuullut kauhukertomuksia, miten vauva ei ole suostunut ottamaan tuttipulloa missään vaiheessa ja on siten pystynyt olemaan erossa äidistä vasta tyyliin vuoden ikäisenä. Meillä tämän toisen kanssa oli suunniteltu siten, että mieheni jää kotiin ja minä menin töihin jo vauvan ollessa 4kk, joten senkin puolesta oli hyvä aloittaa totuttelu ajoissa. Aluksi annettiin äidinmaitoa pullostakin, mutta onneksi en joutunut pumppaamaan (työlästä) vaan maitoa herui maidonkerääjään imettäessä ihan itsesään ja sen sai siitä pussitettua ja pakastettua. Suosittelen!

    Mieheni kirjoittaa koti-isyydestään (ja kaikesta muusta) blogia ja hän myös kirjoitteli tuttipulloista. Oma suositukseni on Aventin natural lasipullot. Tässä linkki perusteluihin, jos riittää mielenkiintoa lukea tarkemmin:

    http://urbaaniisa.blogspot.fi/2016/11/tuttipullotesti.html

  • Reply Jennaj Friday, December 23, 2016 at 12:56

    Hyvä kun olet ajatellut näitä asioita jo nyt! Minulla on kotona 5kk ikäinen vauva ja minulla oli myös samanlaiset ajattelutavat kuin sinulla. Sairaalassa heti suositeltiin pitämään ihokontaktissa ja näin tehtiin ja vauva oli paljon rinnalla. Olin sitä mieltä, että vauvan olisi hyvä nukkua heti yöt omassa sängyssä koska pelkäsin että pyörähdän vauvan päälle. Kätilöt olivat sitä mieltä ettei näin voi käydä ja olisi hyvä pitää ihokontaktissa yölläkin. Yritimme pukea vauvalle yövaatteet yöksi ja laitoimme omaan sänkyyn mutta eihän siitä mitään tullut. Rinnalle kun otettiin niin piti ottaa vaatteet pois ja vauva halusi olla rinnalla ekana yönä tunnin välein. Lopulta vauva nukkui minun vieressä, eikä se ollut ongelmana. Kotiin päästyä ei oltu enää niin paljoa ihokontaktissa, maito nousi todella hyvin ja sitä tuli paljon. Aloin heti pumppaamaan ylimääräisiä pois ja pakkaseen. Paino nousi vauvalla hyvin ja n puolitoista viikkoisena annoimme vauvalle tutin ja se helpotti elämää paljon! Ei vauva sitä yöllä tarvinnut kun imetin öisin kun vaikutti nälkäiseltä mutta esimerkiksi kaupassa käydessä auttoi tosi paljon ja vauva nukahti sen avulla hyvin turvakaukaloon. Jos kaupassa alkoi itku niin tutti kyllä rauhoitti vauvan hetkeksi. Tuttipullo otettiin käyttöön siinä parin viikon iässä kun imetys sujui ja imuote oli hyvä. Pullo ei vaikuttanut imetykseen mitenkään. Molemmat sujuivat hyvin ja pääsin itse lenkille ja asioille tarvittaessa. Parin kuukauden ikäisenä kävimme miehen kassa syömässä parin tunnin ajan mummin hoitaessa vauvaa. N. 2-3kk iässä vauva yhtäkkiä kieltäytyi pullosta ja vain rinta kelpasi mutta säännöllisesti kun yritimme niin pullo kyllä lopulta taas maistui. Meidän vauva joi myös tosi hyvin hörppyyttämällä pienestä mukista joten sitä voi myös kokeilla jos pullo ei kelpaa! Meillä paras oli mam anti colic, avent ei kelvannut. Ja meillä vauva joskus hermostui kun maito tuli liian nopeasti joten tahdistettu ruokinta kannattaa opetella. Olisin halunnut että vauva nukkuisi omassa sängyssä ja nukkuikin 1-2kk iässä koko yön heräämättä mutta nyt ajoittain heräilee yössä pari kolme kertaa ja välillä ei meinaa nukahtaa omaan sänkyyn tai herää jos siirtää sinne. Imetän kyljellään sängyssä ja aina siirrän syönnin jälkeen omaan sänkyyn. Yleensä tämä onnistuu, välillä ei. Rinnalle kyllä nukahtaa. Huomaan kyllä että unet ovat pidempiä omassa sängyssä joka siis meidän sängyn vieressä. Minun vieressä nukkuessa maito varmaan tuoksuu niin herää siihen. Ehkä pitäisi kokeilla omaa huonetta jos se helpottaisi ettei heräisi maidon tuoksuun. En vaan viitsi omia yöunia menettää jos joutuu istumaan tuolissa imettämässä monta kertaa. Ihan hyvä jos miehesi pystyy antaan pulloa välillä yölläkin. Varsinkin jos maito riittää hyvin, muutenhan yöimetykset on tosi tärkeitä ja auttaa maidon riittävyydessä jos maito tiukassa. Välillä vauvalle kelpaa tutti rinnan tilalta jos ei ole nälkä ja nukahtaa heti tutin saatuaan nopeasti. Yleensä vauva ei kyllä tuttia yöllä tarvitse. Kun joskus vauva nukahtaa ilman rintaa niin tällöin syö tuttia ennen nukahtamista. Vielä meidän pitäisi treenata sitä omassa sängyssä nukkumista mutta muuten meille sopii tällainen. Onnea ja tsemppiä teille ja nauttikaa siitä kun vauva on niin pieni! Jo kuukauden ikäinen on jo paljon isompi ja ne kasvavat muutenkin niin nopeasti. Tuo odotus on myös ihanaa kun kaikki uutta ja ihmeellistä. :-)

  • Reply Lastentarhanopettaja Friday, December 23, 2016 at 16:28

    Hei!

    Mahtava postaus! Se on niin ikävää, miten äitiys on kilpailua.. Kaikki varmasti tekevät niinkuin heille on parasta :)

    Tosiaan, koulutukseltani olen lto, joten odotan jo innolla tuttipostausta ja -keskustelua :D enkä siitä suun rakenteen muotoutumisesta niinkään, vaan puheenkehityksestä ;) vaikka siihen onkin aikaa vielä paaaljon!

    Ihanaa, kun uskallat kirjoittaa mielipiteitä jakavista asioista, ei pelkästään tämä äitiys, vaan Mungolifen puolellakin vuosien varrella ollut monenlaista! Ihanaa joulua! :)

  • Reply suvi Friday, December 23, 2016 at 17:59

    Kun äiti ja isä ja parisuhde voi hyvin, eiköhän vauvakin voi hyvin. Teette sellaisen ratkaisun mikä toimii teidän perheessä. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita teitä. Tsemppiä odotukseen ja kivaa joulua:)

  • Reply Piupau Friday, December 23, 2016 at 21:13

    Kannattaa tutustua tahdistettuun pulloruokintaan. Meillä kuopus ei aluksi suostunut pulloon, mutta noin 3kk iässä oppi. Itsellä pullovauva ja täysimetetty ja kyllä isän syöttöhetket on ollut ihanan tärkeitä kanssa <3 kannattaa luottaa omaan vaistoon ja toki tietoon, aina löytyy joku joka olisi neuvomassa..

  • Reply S Friday, December 23, 2016 at 22:05

    Esikoiseni sai nälkäänsä heti alusta lisämaitoa. Sitten valvotti niin paljon että pullo oli tarpeen jotta saisin edes vähän nukuttua. Hylkäsi rinnan puolivuotiaana kokonaan. Kärsi mahavaivoja. Kakkonen söi vain boobsia, pullo ei kelvannut, en halunnut kyllä enää antaakaan kun ensimmäisen imetys jäi lyhyempään kuin olisin toivonut. Oli hyyyvin tiukasti äidissä sitten kiinni muutenkin, tosin varmaan kyseessä osin temperamenttiero. Tällä viisaudella sanoisin että tissittely oli helpompaa ja vaavin maaru voi paremmin, mutta toisaalta ensimmäisen kanssa omaa vapautta oli enemmän ja hänellä oli kyllä isäänsä läheisempi suhde alussa. Mut en silti opettaisi lasta muulle kuin rinnalle, pumppaaminen on yllättävän työlästä ja korvike on korviketta, korvikevauvan äitinä (vapaudesta nauttivana myös) sanon sen, en usko et ainakaan auttoi vauvan koliikkiin.

  • Reply TREVERI Friday, December 23, 2016 at 22:15

    Tässä melkein 2 vuotta imettäneenä sanon vain että imetys oli asia mikä oli minusta kaikkein haastavinta. Vaikka maitoa tuli hyvin. Se opetti että me vanhemmat emme enää päätä yksin mitään. Perheessä on kolmas jäsen jolla on oma äänioikeus. Voi olla että pullo huonontaa imuotetta, ei kelpaa, tissi ei kelpaa pullon takia, rintaraivarit hankaloittaa kaikkea jne jne. Mutta kyse on vain joistakin kuukausista minun elämässäni. Lapsen elämässä ne on koko hänen elämänsä siihen asti. Ja siis en todellakaan kuvitellut imettävänI näin pitkään. Nyt on kyllä ehkä loppu. Ehkä. Koska hampaat.

  • Reply Ansku Saturday, December 24, 2016 at 05:20

    Heippa.
    Itse kävin näitä mietteitä läpi reilut kaksi vuotta sitten. Ajatukset olivat hyvin samanlaiset kuin sinulla. Meillä jouduttiin antamaan jo heti sairaalasta lisämaitoa pullosta (tytär syntyi täysiaikaisena, mutta silti kokoa oli vain 2500g), kun ei jaksanut imeä rinnasta. Sama homma jatkui kotona, että pullosta annettiin korviketta ja rinnasta joi sen mitä irti lähti eli ei juuri mitään (pumppamalla tulu hyvin vähän). Kyllä sitä muutamat itkut tuli itkettyä kun ei tahtonut millään sujua ja kuukauden imetysyritysten jälkeen vauva lopetti kokonaan rinnalta syömisen ja suostui vaan syömään pullosta. Toisaalta tämä helpotti omaa oloa hirveästi, kun ei tarvinnut enää “ressata” sitä imettämistä, mutta toisaalta se oli myös haikeaa. Ja ennen kaikkea kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset tukivat minua imestys-asiassa, kukaan ei koskaan kommentoinut tai muutenkaan katsonut pahalla vaikka meillä syötiin paljon pullosta.

    Pulloista meillä oli käytössä Aventin pullot, joista tykättiin kovasti. Tämäkin on varmaan makuasioita :)

    Paljon tsemppiä loppuajaksi!

  • Reply H Sunday, December 25, 2016 at 09:42

    Tämä on todennäköisesti jo sanottu, mutta ehdotan nyt kuitenkin, että jos aiot pumpata paljon maitoa (eli sen pari kertaa päivässä?), kannattaa hankkia sähköinen rintapumppu. Niitä voi kaiketi myös vuokrata. Mulla oli Aventin käsikäyttöinen pumppu, joka oli ihan jees, mutta välillä oli kyllä tosi tuskaa pumpata sillä ranne krampaten.

    Meillä ei ikinä ollut varsinaisesti ongelmia pullon tai rinnan kelpaamisen kanssa. Mun antamana tosin pullo ei oikein kelvannut, mutta eipä sille ollut tarvettakaan sen jälkeen kun uskaltauduin imettämään julkisillakin paikoilla. :)

    Ootkin jo tutustunut Imetyksen tuen sivuihin, sieltä ja fb-ryhmästä saa kyllä tosi paljon tietoa. Tiheän imun kausista on hyvä tietää, koska aika moni taitaa luulla että maito loppuu silloin, vaikka kyse onkin vauvan lisätilauksesta.

    Isähän voi antaa läheisyyttä paljon muutenkin kuin syöttämällä lasta. Meillä alussa mun vastuulla oli vauvan ruokkiminen ja miehellä sitten enemmän vaipanvaihdot ja pukemiset. Ihan alusta saakka isällä ja tyttärellä on ollut omat juttunsa, ja nyt tuo vajaa parivuotias taapero on ihan isin tyttö.

  • Reply Laura Sunday, December 25, 2016 at 17:52

    AAMEN. Ihanaa, kun joku on täysin samoilla linjoilla tämän asian suhteen. Itse pumppaan maitoa pulloon päivän mittaan ja isä illalla viettää vauvan kanssa sitä kahden keskeistä aikaa ja ruokkii vauvan ennen nukkumaanmenoa. Näin ollen mä olen päässyt jo aikaisemmin nukkumaan, jos siihen on ollut tarvetta (ja usein on ;D). Mun mielipide on, ettei missään nimessä se tee kenestäkään huonoa äitiä, jos haluaa omaa aikaa välillä. Sehän on vaan hyväksi äidin jaksamiselle. Vauva ei todellakaan kärsi siitä millään lailla, päinvastoin.

    Meillä on tällä hetkellä reilu kuukauden ikäinen vauva ja ollaan miehen kanssa päästy jo nyt viettämään pari kertaa kahdenkeskeistä aikaa; kerran oltiin reilu tunti kaupungilla asioilla ja kerran olin miehen keikkaa katsomassa. Nämä kerrat vauva on ollut mamman luona kera maitopullojen ja kaikki sujunut hyvin, sekä vauva että mamma ollut tyytyväisiä. Itse en voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät edes vessassa/suihkussa käy ilman vauvaa. Olen nimittäin sellaisistakin tapauksista kuullut, enkä voi muuta kuin ihmetellä!! Musta on ihanaa, että vauvan isovanhemmat saavat myös nauttia vauvasta ja vauvan hoitamisesta ilman, että me vanhemmat ollaan siinä vieressä koko ajan vahtaamassa. Ja meillä on myös niin innoissaan olevat isovanhemmat, jotka niin mielellään ottavat vauvaa hoitoon. Se on rikkaus, kaikilla valitettavasti ei ole.

    Kaikkea hyvää odotusajalle <3 älä välitä mitä muut ajattelevat, te ootte ne parhaat vanhemmat teidän vauvalle, ja te tiedätte miten teen perheelle on parasta toimia :) niin se vaan menee.

  • Reply Heli Tuesday, December 27, 2016 at 09:13

    Minäkin kovasti toivoisin, että minulla onnistuisi tällainen samanlainen toimintamalli maaliskuussa syntyvän toisen lapseni kanssa. Etenkin se imetyksen onnistuminen jännittää, sillä esikoisen kanssa kävi niin, että hän ehti synnytyksessä hörpätä niin paljon lapsivettä, että hänen vatsansa oli aivan täynnä sitä, ja silti hän oli kuitenkin liian nälkäinen. Maitoa ei tullut riittävän nopealla tahdilla ja riittävää määrää, lapsi hermostui, ja ainoa vaihtoehto lapsen nälän tyydyttämiseen oli luovutettu äidinmaito synnytyssairaalasta lähtien. Vauva ei sitten enää hyväksynyt rintaa lainkaan, vaan hermostu heti aivan äärimmilleen, kun yritin hänelle – milloin milläkin konstilla – rintaa antaa, joten rintapumpulla sitten pumppailin hänelle omaa maitoani, kunnes parin kuukauden päästä sain itse vakavan tulehduksen, vahvat antibiootit, ja maidon tulo lakkasi siihen. Sen jälkeen käytössä oli luomu äidinmaidonkorvike. Ihan huikean upea nelivuotias hänestä on nyt kuitenkin kasvanut, vaikka ei rintaruokinta onnistunutkaan, mutta tietenkin toivon, että tällä kertaa se onnistuisi. :)

  • Reply Tytti Wednesday, December 28, 2016 at 13:58

    Hei Anna ! Mielenkiintoinen postaus, ja olen ihan samaa mieltä kanssasi, että imetys ei ole mikään oikea ja ainut tie onneen. Ja tuo ajatusmaailma, että vauvan lisäksi myös muuhun perheeseen tulee panostaa, on loistava. Luultavasti pienten lasten vanhemmat pysyisivät yhdessä paremmin, kuin muistaisivat että se vauva ei ole ns kaikkein tärkein, vaan perhe on, ja perhe vaatii muutakin kun vauvan pillin mukaan tanssimista (eli just joku perhepeti, että mies häädetään sohvalle nukkumaan ettei se litistä vauvaa etc). Minulla ja miehelläni ei ole vielä lapsia, ja eikä ole niin väliksi vaikkei tulisikaan ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Me olemme perhe myös kahdestaan ja lemmikkien kanssa. Perhe pitää yhtä kuului siihen ketä tahansa.

  • Reply ansku Monday, January 2, 2017 at 19:35

    Toivotaan että suunnitelma toteutuu :). Esikoinen mulla osittais pulloruokittu (ei vaan oma riittäny) ja toka täysimetetty. Tavoite nyt 6kk täysimetystä ja puolet siitä nyt saavutettu. Saa siis myös pullosta pumpattua jos mulla oma meno. Tosin molemmat ollu vauvana niin helppoja et vauvan ottaminen kaupungille on omaa aikaa :). Ekan kanssa sain pumpattua ehkä 20ml ja nyt parissa minuutissa 3dl. Tuntuu hullulta että näin erillain menee. Yöt mä hoidin nyt yksin mutta heräilyjä oli ekan viikon jälkeen max 3 ja 2kk iästä nukkunut yöt. Esikoinen heräilee enemmän ja kun mies hoitanut ne on hänellä enemmän univelkaa kuin minulla 😂. Suosittelen aventin pulloja ja pumppua.

  • Reply Maria Monday, January 2, 2017 at 23:43

    Hei ja onnea odotukselle! Suunnitelma ruokinnan suhteen kuulostaa hyvältä. Itse olen kolme lastani menestyksekkäästi ruokkinut imetyksen ohella Aventin pullolla, siinä koin tärkeänä käyttää sitä pienintä reikää tutissa, jotta vauva ei tottuisi liian helpolla virtaavaan maitoon. Imetystä satunnainen pullottelu ei haitannut. Hyvä kun pääsi itsekin välillä poistumaan kotoa ilman vauvaa ja isäkin osallistumaan syöttämiseen.

  • Reply mama Thursday, January 12, 2017 at 14:04

    Vauvan syntyminen perheeseen on vanhemmille tosi mullistava kokemus. Niitä tunteita ei voi mitenkään ennakoida tarpeeksi, mitä lapsen syntymä ja koko vauvavuosi tuo tullessaan. Siksi minusta tuntuu lähinnä hassulle se, miten suunnitelmallisia osa tulevista vanhemmista on sen suhteen mitä vauvan syntymän jälkeen tapahtuu. Toki suunnitelmallisuus tuo tunteen siitä, että itse hallitsee asioita ja se taas tuo turvallisuuden tunteen tulevasta. Silti kehottaisin ottamaan rennosti. Itselläni oli ensimmäisen lapsen odotuksessa samanlaisia ajatuksia; säännöllistä aikaa parisuhteelle vauvan ollessa hoidossa hetken, aikaa itselle urheilun ja ystävien kanssa jne. Kuitenkin nyt lapsen ollessa reippasti toisella vuodella, ei hän kertaakaan ole ollut hoidossa muualla ja urheilut suoritan pääsääntöisesti yhdessä lapsen kanssa. Lisäksi meidän parisuhteen laatuaikaa on hetket yhdessä koko perheenä. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikkeivat ne menneet niin kuin alun alkaen olin ajatellut, vaan paremmin <3 tällä tekstillä tarkoitan lähinnä sitä, että omat tunteet, arvot, odotukset ja suunnitelmat heittävät varmasti osittain jos ei kokonaan härän pyllyä siinä vaiheessa kun lapsi syntyy ja kasvaa.

  • Reply Jellonatar Wednesday, January 25, 2017 at 12:39

    Meillä lifefactoryn tuttipullo toimi oikein hyvin, ja Aventista vauva ei oppinut imemään lainkaan. Tuteista taas luonnonkumiset pysyivät paremmin suussa, eikä niissä saanut olla lenksua/ripaa, vauva vain tarttui siihen itse vahingossa ja veti tutin pois suusta. Meillä tosin alkoi tutti kelpaamaan paremmin vasta n. 8 kk:n iässä, ja sen jälkeen auttoi rauhoittumaan nukahtamisesta. Sitä ennen ei tutista ollut juuri muuta hyötyä, kuin että joskus kun hän väsyneenä karjui selkä kaarella eikä mikään auta, niin sitten kun tarjosi tuttia suuhun, hän rauhoittui ja nukahti 3 sekunnissa ja sitten tutti tippui avoimesta suusta. :D Ja mä jäin hölmistyneenä katsomaan, että ai, jaa näin, mitä ihmettä. :D

  • Reply Susanna Sunday, January 29, 2017 at 00:20

    Meillä vauva oli alkuun täysimetyksellä, noin ekat 3kk. Korvike kuitenkin tuli mukaan, kun ei kasvanut ihan niin nopeaa kuin olisi pitänyt. Pumppasin yleensä yöksi muutaman pullon, jolloin isä pystyi hoitamaan yösyötöt. Ne oli niin isä-tytär bonding-hetkiä. Käytössä oli ja on edelleen (vauva nyt 4kk) Life Factoryn pullot. Ne on ihan huippuja, koska lähtee kunnolla puhtaaksi, kun ovat lasia ja niihin saa sitten jatkossa ostettua nokkamukin nokat tai korkit. Voivat olla käytössä siis monta vuotta. Mulle itselleni imetyksen loppuminen oli aika kova paikka, kun olin suunnitellut jatkavani mahdollisimman pitkään ja vauva alkoi hylkiä rintaa heti, kun korvike aloitettiin.

    Tuttejakin on nykyään ainakin mam-merkkisiä sellaisia, joissa lukee ihan että hammaslääkärin hyväksymä. Ovat vähän eri mallisia kai kuin ne normaalit mam-tutit. Me näitä kuopiossa metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, kun haluttiin tietyn värisiä. Kannattaa siis katsoa se tuoteseloste, ei ne kaikki tutit niin kamalia ole kuin jotkut kuvittelee. Meillä tutti on ollut ihan pelastus ja alusta asti on kyllä annettu.

    Onnea vauvasta ja tsemppiä loppuraskauteen:)

  • Reply Daniela Tuesday, September 26, 2017 at 18:26

    WHO:n mukaan ei ole väliä syötätkö rintamaitoa lapselle rinnasta vai pullosta, molemmat ovat imetystä kun ruokana toimii rintamaito :-)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post