Nukkumajärjestelyistä

5ba1c6832803b4be55383a65ea5ee64e

Kuva

Kirjoittelin tänään Mungolifen puolelle meidän pienestä remppaprojektista, jossa muutimme vaatehuoneen väliaikaisesti minipukeutumishuoneeksi ja sen tulevaisuudesta vauvan uninurkkauksena. Siitä tuli mieleeni hieman kirjoittaa nukkumisasioista :)

Olemme pohtineet nukkumisjärjestelyjämme kauan ennen positiivista raskaustestiä. Olen lisäksi puhunut varmaan kymmenien ihmisten kanssa viime aikoinakin tästä asiasta. Jokaisella näyttäisi olevan tähänkin asiaan oma mielipiteensä, niin kai meilläkin. Huomioitavia tosiasioita:
– Vauva ei paljon toiveitamme kuuntele, joten asian suunnittelu on vähän kuin lottovoiton suunnittelu, eli nämä on ihan vaan meidän toiveita
– Perhepeti ei ole meille vaihtoehto
– Jos saisimme valita, vauva nukkuisi omassa huoneessaan

Miksi sitten näin? Me ei voida nukkua kaikki samassa sängyssä, koska mies nukkuu niin sikeästi. Olen itse tässä meidän yhteiselon aikana herännyt useamman kerran siihen, että saan kyynärpäästä johonkin kohtaan kroppaani mukavan pikku iskun. Mies on nukkuessaan täysin rento ja pyörähtäessään hänen kätensä saattaa tulla hyvinkin painavana esim. nenänvarteen… :D Mä osaan jo nukkua niin, etten jää alle, mutta tosiaan kyseessä on niin sikeä nukkuja, ettei se ihan pienestä herää. Näistä samoista syistä Benji ei nuku ikinä kanssamme. Se saa tulla sänkyyn makoilemaan ja leikkimään, jos kutsumme sen sinne, mutta se ei ole koskaan nukkunut meidän kanssa. Vaihtoehtoina perhepedissä olisi meillä pelkästään huonoja vaihtoehtoja. Joko meillä olisi liiskattu vauva tai todella huonosti nukkunut vanhempi. Joko mies nukkuisi todella huonosti, koska pelkäisi liiskaavansa vauvan tai sitten minä nukkuisin aina ihan koiran unta ja yrittäisin vahtia tilannetta. Tai molemmat. Not an option siis.

Koko maailmassa suosikkiasiani on nukkua mieheni kanssa. Mikään ei ole mulle niin tärkeää kuin että saamme nukkua sylikkäin. Siksi en myöskään näe optioksi järjestelyä, jossa minä ja vauva ollaan sängyssä ja mies sohvalla. Ellei siihen ihan pakosti siis jouduta. Toki varmasti mun mielestä tulee olemaan maailman ihanin asia nukkua myös vauvan kanssa, mutta sitä varten on sitten päikkärit :)

Siksipä meillä on hankintalistalla kehto, joka on helposti liikutettava (esim. pyörillä), ja kehto varmasti olisi vieressäni sitten öisin alkuajan. Kun aika olisi oikea, siirtäisimme kehdon vauvan uninurkkaukseen. Toinen makkarimme on tällä hetkellä sekasorto/työhuone/vierashuone. Siitä tehdään tämän talven aikana lastenhuone. Sinne tulee vauvalle lipasto (joka tuplaa hoitopöytänä) ja leluja jne. Lisäksi sinne tulee sohva, jolla voi nukkua meistä jompikumpi tarvittaessa tai sitten esim. lapsenhoitajaksi ilmoittautuneet mummit käydessään. Haluan väljän ja rauhallisen tilan, joka jatkuu pariovilla sitten uninurkkaukseen, jossa on vain pieni kehto ja imetystuoli tai ihan vaan se kehto ja hyllyillä leluja ja itkuhälytin. Kaksoisovet olisivat aina auki, mutta nukkumiselle olisi sitten oma nurkkaus. Lapsen kasvaessakin se olisi hyvä ratkaisu, sillä leikkitila olisi selkeästi hieman erillään nukkumistilasta.

ee831ecdc523eec7d3bbe8e6a150fa34

Kuva

Ymmärrän tietysti, että on ihan lottovoitto, jos vauvamme mukautuu siihen toiveeseemme, että hän nukkuu eri huoneessa. Minä ja siskoni oltiin kuulemma maailman helpompia lapsia tässä mielessä. Ensimmäisen kuukauden vuorokausirytmimme oli ihan persiillään, mutta 1 kk jälkeen heräsimme tasan kerran yössä syömään ja nukuimme yöt rauhaisasti omassa huoneessa. Voi kun tämä olisi perinnöllistä! :D Toki me mukaudumme sitten vauvan vaatimuksiin, mutta vaikka alkuvaihe menisikin niin, että kehto olisi aina huoneessamme, niin kyllä se vauva siitä taaperoksi kasvaa ja jossakin vaiheessa on aika mennä omaan huoneeseen nukkumaan joka tapauksessa.

Miten teillä muilla on nukkuminen järjestetty? Onko ollut helppoja nukkujia vai onko vaatinut aikamoisia muutoksia? 

0

Related Posts

147 Comments

  • Reply Annukka Sunday, December 4, 2016 at 18:24

    Huomaa kyllä että odotat ensimmäistäsi 😊 Neuvoni on: älä suunnittele liikaa etukäteen, ja kaikkeen kannattaa varautua (myös siihen että et ehkä joka yö pystykään nukkumaan miehesi kanssa sylikkäin). 😉

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:44

      Kyllähän mielestäni se postauksestakin ilmi käy, että emme suunnittele mitään, vaan toivomme näin. Ja miehen työn ja oman matkustelun puolesta on ihan totuttu siihen, että ei aina nukuta vierekkäin. On vaan hieman eri asia suunnitella, että joo, nukutaan sitten vuosi minä+vauva ja mies erikseen, kuin esim. toivoa, että saadaan järjestettyä niin, että vauva nukkuu omassa sängyssä :)

    • Reply Johanna Monday, December 5, 2016 at 10:10

      Minä kun odotin ensimmäistä, sanoin heti että vauva ei tule nukkumaan meidän vieressä. Meillä oli silloin vielä 120cm leveä sänky, joten miehen olisi pitänyt nukkua huonolla sohvalla. Ja näin se menikin ekat 3vko kun imetin. Mutta sitten mies sai tarpeekseen ja halusi sänkyyn, ja minä halusin joskus myös nukkua kunnon unet. Niinpä siirrettiin vauva pinnasänkyyn, ja pinnasänky oli meidän sängyn vieressä. Kuukauden iässä aloimme siirtymään korvikkeeseen, ja vauva rupesi nukkumaan 8-10h yöunia. Vuoden iässä siirsimme sänkymme olohuoneeseen, jotta taapero saa oman huoneen. Yöt parani jälleen, ainakin minulla.

      Kyllä mun mielestä saa suunnitella vaikka ja mitä, mutta sitten tilanteen mukaan joustaa jos on tarpeen :-) Päiväunia oli ihana nukkua vauva kainalossa!

    • Reply Jutta Thursday, December 8, 2016 at 21:35

      Kaikki pohdinta kuuluu prosessiin. Kaikki ajatukset, haaveet ja toiveet ovat oikeita just sillä hetkellä. Yhtä oikein on muuttaa ajatuksiaan vaikka sata kertaa. Se on elämää!

      Kaikkea hyvää odotukseen!

  • Reply LO Sunday, December 4, 2016 at 18:34

    Sitten suosittelen sydämestäni Stokken kehtoa! Mini sleepi on pieni, kaunis ja siinä pn pyörät! Meidän 3 kk neiti on nukkunut siinä ekasta yöstä lähtien. Pyörien takia sitö on helppo siirtää ja kun tyttöä joskus on ollut vaikea saada nukkumaan voi sitö työnnellä rauhallisesti edes takaisin. Hinta on korkea mutta todella hyvä sänky

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:44

      Se meille itse asiassa onkin näillä näkymin tulossa :)

  • Reply Salla Sunday, December 4, 2016 at 18:37

    Meillä tyttö nukkui alusta asti omassa huoneessaan (noin 5 metrin päässä meidän sängystä siis). Välillä jos tarve vaati saatoin ottaa tytön nukkumaan hetkeksi aamuyöstä tai päikkäreille viereen meidän sängylle. Meillä siis oli vielä sellainen asuintilanne, kun ei päästy asunnosta eroon ennen syntymää, että meidän sänky oli olohuoneessa ja lapsella oma huone. Tästäkin syystä se omaan huoneeseen siirto melkein heti oli oikeastaan pakollista. Uskon, että se omassa sängyssä nukkuminen takasi myös aika aikaisessa vaiheessa (n.4-5 viikkoisena) sen, että tyttö alkoi nukkumaan täysiä öitä klo 19-07 ja täten kaikki saatiin tarpeeksi unta. Se takasi meille myös pirteän arjen ja paljon energiaa päiviksi. Mun mielestä kaikki nukkumajärjestelyt on täysin fine, kunhan kaikki osapuolet voi hyvin! :)

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:45

      Mun siskojen ja mun lapsuudessa me nukuttiin parhaiten eri huoneessa. Me nimittäin kuulemma herättiin joka liikkeeseen. Siksi mulle ei ole vaikeaa ajatella vauvan “yksin jättämistä”, jos hänkin nukkuu niin paremmin :)

  • Reply Maiju Sunday, December 4, 2016 at 18:40

    Meillä molemmat lapset ovat hyviä nukkujia, mutta kovin erilaisia. Esikoinen nukkui alusta asti pinnasängyssä, joka oli meidän makuuhuoneessa ensimmäiset 7kk ja sen jälkeen poika muutti omaan huoneeseen. Nyt meidän tyttö on myös tosi hyvä nukkuja, mutta vaatii sen, että saa nukkua meidän vieressämme. Alkuun siis toimin samanlailla tytön kanssa kun aikanaan pojan kanssa. Syötin istualteen sängyn reunalla vauvan ja sitten laskin omaan sänkyynsä. Poika jäi tyytyväisenä sinne nukkumaan, mutta tyttö häsläsi ja känisi. Vasta kun tajusin alkaa imettää makuulta ja antaa tytön nukkua vieressä niin uöt rauhottuivat. Nyt meidän tyttö on 3kk ja nukkuu 19.30-4/5 ja herää syömään josta jää meidän viereen nukkumaan. Tuo alkuyö menee siis nykyään omassa sängyssään. Katsotaan koska typy muuttaa veljen kanssa kämppiksiksi. 😊

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:46

      Niin, jos joku asia tässä on sisäistetty, niin se, että vauva kyllä määrää tahdin, vaikka toki omia toiveita saa olla, niistä vaan täytyy muistaa olla pitämättä kiinni, sillä vauvan kanssa niistä on vaan joustettava :)

      • Reply Maiju Wednesday, December 7, 2016 at 21:21

        Pakko tulla vielä kommentoimaan, kun tässä muutamassa päivässä on tullut uusia muutoksia. Tyttö nukkuu nyt koko yön omassa sängyssään. Nyt on herännyt kuudelta ensimmäisen ja ainoan kerran syömään ja syötön jälkeen siirrän sänkyynsä. :) Ja toivottavasti et käsittänyt tuota ensimmäistä kommenttiani väärin. En kritisoinut teidän suunnitelmia. Esikoisen aikana meillekin perhepeti oli ihan todella nounou. Toisen kohdalla se luonnistui, kun oma nukkuminen oli jo niin muuttunut ensimmäisen jälkeen. 😄 Ja ihaninta mitä tiedän on käpertyä päivän päätteeksi miehen kainaloon sängyssä, joten siitä syystä on ihanaa, kun typy nukkuu omassa sängyssä. :)

  • Reply Hera Sunday, December 4, 2016 at 19:06

    Nyt kun isompi lapsi on 4 vuotta eikä uskalla vieläkään nukkua omassa huoneessa yksin, niin riittää että kuhan kaikki saadaan nukkua edes jonkun verran yöllä. Lapsi Nukkui pienempänä omassa huoneessaan mutta ei nykyään uskalla edes leikkiä siellä yksin. Mutta niin.. hän oli huono nukkuja ensimmäiset 3 vuotta. Näin jälkikäteen ei paljoa muistakaan noista vuosista.. pienempi täyttää kohta 2 vuotta ja salaa haaveilen että joskus nukkuvat yhdessä lasten huoneessa, olisivat sitten toinen toisensa turvana siellä..

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:46

      Voi eii. Voiko noille peloille tehdä jotakin? Mikä ne on aiheuttanut? :/

  • Reply lena Sunday, December 4, 2016 at 19:07

    Tulipas kuin kreivin aikaan tämä. Meidän 5 kuukauden ikäinen pieni on tosi hyvä nukkuja, ja just puhuttiin miehen kanssa näistä nukkumisjutuista… Meille perhepeti oli myös no no, sitten ei nukkuisi kukaan, eli varmaan tämä järjestely takaa sen että kaikki nukkuvat. Toistaiseksi ollaan nukuttu samassa huoneessakaikki , tosin mä olen jossain vaiheessa aina vierashuoneessa kun joko mä onnistun herättämään vauvan tai toisinpäin kun pyörin tms. Ovet tosin auki niin kuulen heti jos jokin hätä on. Tästä taitaa olla paljon eri mielipiteitä – täällä Keski-Euroopassa ja etelämpänä myös perhepedit ovat käsittääkseni paljon harvinaisempia kuin Suomessa. Ollaan siirtämässä vauvaa omaan huoneeseen jossain vaiheessa, tosin vaikka tilaa on niin meidän asunto on niin huonosti suunniteltu että yhdessä makuuhuoneessa on vain kunnon ovi. Katsotaan miten tää sitten onnistuu, vai joudutaanko etsimään “vauvaystävällisempi” kämppä jossain vaiheessa kun pieni kasvaa jos tänne jäädään pidemmäksi aikaa.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:48

      Niin, ehkä mulla on jotenkin epäsuomalainen näkemys, mutta me ei miehen kanssa kumpikaan ymmärretä perhepedin hyötyjä, vaan nähdään siinä vaan nuo haitat :/ Toivottavasti saadaan mekin järjestettyä juuri niin, että alkuun vauva kehdossa meidän vieressä ja sitten myöhemmin omassa huoneessaan :)

      • Reply Elina Monday, December 5, 2016 at 14:48

        Mä taas keksin perhepedistä pelkkiä hyviä puolia:) Ensinnäkin imetys sujuu ihan huomaamatta puoliunessa. Ei tarvitse nousta erikseen sitä varten. Sama pätee muihin yöllisiin heräilyihin. Kolmanneksi lapsi saa turvaa ja läheisyyttä. Jos aikuinenkin tykkää nukkua rakkaidensa vieressä, niin miksi pienen lapsen pitäisi nukkua yksin?
        Meillä esikoinen siirrettiin jo aikaisin omaan huoneeseen nukkumaan. Sitten siellä yöllä juostiin imettämässä ja tassuttelemassa. Välillä sängyn vieressä sai istuskella tunninkin keskellä yötä. Kakkosen kanssa otettiinkin toinen linja, eikä poika ole nyt kaksivuotiaana nukkunut vielä koskaan yksin. Ja nykyään 3,5-vuotias esikoinenkin nukkuu perhepedissä muun perheen kanssa. Meillä on 180cm leveä sänky, jossa nukkuu vanhemmat ja nuorimmainen, esikoinen nukkuu omassa sängyssään, joka on kiinni isossa sängyssä. Näin kaikki osapuolet nukkuvat tosi hyvin.
        Mutta niinkuin sanoit, vasta vauvan tulon myötä näkee mikä teidän perheelle sopii parhaiten. Käytännön kautta löytyy useimmiten ne itselle parhaiten soveltuvat käytännöt.
        Onnea odotukseen:)

  • Reply Jenni Sunday, December 4, 2016 at 19:18

    Meillä poika ei ensimmäiseen 10kk nukkunut omassa sängyssään. 😂 Eli olen kyllä huono Tässä asiassa neuvomaan. Jos olisin ollut fiksu niin olisin ostanut jo silloin semmoisen pinniksen josta saa toisen laidan pois ja pohjan säädettyä samalle tasolle parisängyn kanssa. Vauva syö aluksi todella monta kertaa yössä ja sitä voi jatkua pidempäänkin.. Siitä on sitten kätevä nostaa vauva syömään ja siirtää takaisin omaan sänkyynsä. Ja jos (kun väsyttää liikaa 😂) tulee aikoja että haluat syöttää makuulla jolloin voit jatkaa unia itse, niin vauva voi olla sängyn reunapuolella kerran pinnis on siinä kiinni eli ei voi tippua. Näin voi estää ne isän liiskaamiset 😂 pari kertaa meilläkin ekan viikon aikana meinasi isä liiskata pienen vauvan ku ei ollut tottunut siihen et se on vieressä mut sen jälkeen ei enää käynyt niin. Itse sitä nukkuu niin herkästi ja suojelee vauvaa unissaankin että havahduin noihin käden huitomisiin samantien. Tommonen pariovilla oleva nukkuma-/leikkihuone on varmasti ihan loistava, hienoa et teillä on semmonen mahdollisuus!

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:49

      No kun juuri tuo, että kun mä tiedän toisen olevan sikeä nukkuja, niin nukun sit silmät auki ja selässäkin, eli en nuku :D Tilanne varmasti määrää sit sen, miten tehdään, mutta toivon, että meillä on erillinen kehto kuitenkin. Molemmat voi vuorollaan nousta vauvaa hoitamaan, sillä mies jää meillä vanhempainvapaalle :)

  • Reply Paula Sunday, December 4, 2016 at 19:38

    Meillä kanssa mies on tosi sikee nukkuja ja vierastettiin ajatusta perhepedistä. Vauva nukku ensin pinnasängyssä meidän makkarin reunalla, sit yöhulinoiden lisääntyessä sivuvaunussa ihan kiinni sängyssä ja aika nopsaa siinä sit kävi niin että en tyyppiä imetyksen jälkeen enää siirtänytkään takas vaunuunsa (koska nukuin jo itekin siinä vaiheessa). Perhepetiin siis päädyttiin joskaan vauva ei ikinä nukkunu meidän välissä vaan mä olin aina miehen ja vauvan välissä. Omaan huoneeseen yritettiin siirtyä useempaankin kertaan mut muistaakseni noin 1-vuotiaasta alkaen siellä lopulta nukuttiin. Ostettiin siinä vaiheessa heti 90×200 sänky niin aikunen pääsi tarvittaessa helposti viereen nukkumaan levottomina öinä.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:50

      Mä en uskaltaisi nukkua noinkaan, koska pelkäisin, että vauva tippuu tms. En siis yksin ollessakaan nuku edes Benjin kanssa, koska pelkään, että potkaisen tai se tippuu tms. Joskus jäänyt traumoja, kun Simba könysi yöllä viereen ja mä näin unta, että hämähäkki kiipeilee mun päällä. Kuului vinhagdus ja kops, kun kesken unien säikähdin sitä sen könyämistä ja lennätin sen huoneen läpi vahingossa :/ Eli maybe no.

  • Reply Laura Sunday, December 4, 2016 at 19:44

    Me ollaan kans suunniteltu, vaik kuten sanoit, vauvasta ei ikinä tiedä. Meille ei myöskään perhepeti oo vaihtoehto, halutaan pitää sänky vauvavapaana :D Aion vuokrata vaavisängyn, joka ei ehkä oo kaikkein esteettisin, mut kokonsa puolesta ihan täydellinen mein makkariin. Pyörät on ihan ehdottomat, koska mun puolella sänkyä on vaatekaapit ja miehen puolelle ei pääse kulkemaan, jos edessä on sänky.
    Meil on myös edessä vieras-/rojuhuoneen muuttaminen lastenhuoneeks, mut sillä ei sikseen oo kova kiire, koska todennäkösesti vauva nukkuu n. 4 kuukautta mein makkarissa. Täytyis päästä nyt miehen kanssa vaan yhteisymmärrykseen tosta huoneen värimaailmasta jne. Aviokriisi tiedossa :D

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:51

      Meillä on kanssa tuo sama vielä edessä :D Ja samasta syystä ei kiire, että vauva nukkuu varmaan ensimmäiset ainakin 2-4 kk meidän kanssa samassa huoneessa.

  • Reply Sofia Sunday, December 4, 2016 at 20:01

    Mäkin päätin raskausaikana että meillä ei perhepetiin ryhdytä melkeinpä samoista syistä kuin teillä. Ja vauvakin( nyt 7 kk ikäinen) nukkuu paremmin yksin kuin meidän välissä, kokeiltiin yks yö kun kotiuduttiin sairaalasta nukkua kaikki kolme samassa sängyssä ja lopputulema oli ettei kukaan nukkunut sinä yönä :D suosittelen kapalointia vastasyntyneelle :) meillä se rauhoitti nukkumista kun ei päässy käsien ja jalkojen heiluminen herättämään pientä :)

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:55

      Ihanaa kuulla, että jollain oikeesti menee tämän suunnitelman mukaisesti :D Me hankitaan varmaan sellanen haalari, missä on kädet ja jalat sillai piilossa. Tai sellanen, mikäs sen nimi onkaan. Sellanen love to dream! Se on kai kapalo viralliselta nimeltään :) Mulla on ystävät kehunu sitä tosi paljon :)

      • Reply Sofia Monday, December 5, 2016 at 14:58

        Meilläkin oli se pussikka alussa käytössä mut aika nopeesti jäi pieneks kun tyttö kasvoi niin nopeesti 😂 Ja lisäyksenä et sinä epäonnistuneena perhepeti yönä mies osui kyynärpäällään vauvaan kun käänty. Meillä perhepedissä vois siis käydä huonostikkin.. Mut ensimmäiset 3 kk mies kyllä nukku toisessa huoneessa tai vanhemmillaan kun vauvalla oli niin paha koliikki.. Mut mulle riittää se et saan nukkua vauvan vieressä just ne päikkärit.. Ja tuolla ylhäällä kun kritisoitiin että et voi päättää mitään etukäteen, niin just ton nukkumisen voit päättää et vauva nukkuu omassa sängyssään.. Alussa se voi vaaria paljon heräilyä ja nousemista mut kokemuksella sanon et helpompi se vastasyntynyt on totuttaa sinne omaan sänkyyn kun 3 vuotias joka on koko elämänsä nukkunu vanhempien välissä..

      • Reply Kia Wednesday, December 7, 2016 at 12:13

        Mun mielestä sitä kutsutaan unipussiksi! Todella hyvä keksintö, pieni kun ei pääse vispaamaan käsiä ja jalkoja niin kovasti ja näin rauhoittuu paremmin :)

  • Reply Jenna Sunday, December 4, 2016 at 20:04

    Meillä vauva nukkui noin puolivuotiaaksi asti kehdossa meidän sängyn vieressä, joka oli syöttöjen kannalta kätevää. Vauva tosin oli niin lähellä, että varsinkin hänen puolellaan nukkuva vanhempi heräili helposti äännähdyksiin. Kun kehto kävi pieneksi ja oli aika ostaa pinnasänky, siirtyi hän nukkumaan omaan huoneeseensa. Meillä makuuhuoneet ovat lähekkäin toisiaan joten tämä ei itsestäkään tuntunut niin hirveän suurelta muutokselta. Aamuöisin lapsi tulee monesti meidän sänkyyn nukkumaan, koska ei vaan jaksa jäädä nukuttamaan häntä omaan huoneeseensa yöllä, jos uni ei näytä heti jatkuvan :D

    Meillä nukkumisasiat on mennyt kohtuu hyvin lähes kokoajan. 3kk iässä taisi olla jokin pahin kitinä-heräilyvaihe.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 06:56

      Tuo kuulostaa aika lailla meidän suunnitelmalta :) Meilläkin makkarit on vieretysten, eli ei ole pitkä etäisyys kävellä :)

  • Reply Mirva Sunday, December 4, 2016 at 20:11

    Meillä oli esikoinen moses basketissa sängyn vieressä ja kuopus nukkui mun vieressä samassa sängyssä. Totesin kuopuksen kanssa, että helpoiten ja parhaat unet saa kun ei tarvinnut jokaiselle yösyötölle erikseen nostella sänkyyn ja takas… Jos kolmas tulisi niin sijoittaisin varmaan sellaiseen co-sleeperiin, se tulee oman sängyn reunaan kiinni niin on melkein ku perhepeti mut vauvalla kuitenkin oma tila niin ei tarvii pelätä liiskaantumista ;) itse koin, että sain parhaiten nukuttua kun ei tarvinnu joka syötöllä nousta sängystä ylös (siinä ku herää liian hyvin niin on vaikeempi saada unenpäästä kiinni). Oli helppo vaan hivuttaa paidanreunaa ylös ja siinä puoliunessa pötkötellen imettää. Ne löytää kyllä tehdessä ne itselle/omalle perheelle sopivat tavat :)

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:01

      Mä toivon, että mun unenlahjat takaa sen, että nukahdan aina heti takas, nimittäin nukkuminen ei oo koskaan ollu siinä mielessä mulle unelma :D Herääminen on :D

  • Reply SK Sunday, December 4, 2016 at 20:16

    Tämä postaus tuli niin kreivin aikaan! Olemme juuri siirtäneet puolivuotiaan vauvamme omaan huoneeseen ja poden siitä kamalaa syyllisyyttä :( Lapsemme nukkui aluksi perhepedissä kanssamme unipesässään. Noin 2,5kk iässä hän siirtyi omaan pinnasänkyyn joka oli meidän makuuhuoneessamme. Jo tuossa 2,5 kk ajassa perhepeti sai niskani ja hartiani niin juntturaan, että jouduin useamman kerran käydä hierottavana. Toki imetys toi oman osansa jumeihin, mutta väitän että suurin tekijä oli perhepeti ja se, että en osannut koskaan nukkua rennosti vauva vieressä. Omaan pinnikseen siirto kävi todella helposti ja se olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin mielestäni. Omaan huoneeseen siirryttiin vähän aikaa sitten, kun vauvamme nukkuu niin levottomasti, että minä en saa nukuttua kun herään hänen kaikkiin tohinoihinsa. Välillä on tuntunut myös, että me vanhemmat olemme häirinneet myös vauvamme unta omilla kuorsauksillamme jne. Koen omaan huoneeseen siirtymisen tuoneen helpotusta meidän öihin (heräilyjä ollut aina useita yössä) mutta koen silti syyllisyyttä, koska esimerkiksi oma äitini on sitä mieltä, että noin pienen vauvan paikka on vanhempien lähellä. Samaiten lähipiirissäni on paljon näitä perhepeteilijöitä jotka kauhistelivat ratkaisumme. :( Joten kiitos tästä! Tämä toimi mukavasti vertaistukenani tässä nukkumisasiassa. :) Toivottavasti tämä postaus ei tuo sinulle kauheasti “kuraa” niskaan, koska tuntuu että nämä nukkumisasiat herättää aika voimakkaita tunteita, kuten esimerkiksi myös imetys. Toivottavasti ottaisit kantaa myös imetysasioihin (vaikkakin olen sitä mieltä ettei kenellekään kuulu miten kukakin ruokkii lastaan).

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:02

      Muiden ratkaisuista ei kyllä kannata välittää. Aina löytyy niitä “minä teen kaiken paremmin” äitejä. Mä ainakin uskon, että jokainen perhe löytää sen omimman ratkaisun. Jos vauva on aamusta iltaan koko ajan lähellä, ei se ole millään lailla “hylkäämistä” jättää häntä nukkumaan itsekseen. Varsinkin jos hän nukkuu niin paremmin :)

      Imetyksestä kirjoitan varmaan vasta sitten kun vauva on jo meillä. Tai toki ajatuksiani siitä voisin kirjoittaa etukäteen, mutta sitäkään kun ei voi suunnitella :)

  • Reply Siru Sunday, December 4, 2016 at 20:19

    Meillä päädyttiin perhepetiin vaikka olin ennen lapsen syntymää ajatellut, että viimeistään parin kuukauden ikäisenä siirtyy omaan sänkyyn. Tyttö nyt reilu vuoden. Nukkuikin pari kuukautta noin 3kk-5kk ikäisenä ekan unipätkän omassa sängyssään ja sit otin viereen. Jossain kohtaa yöt meni niin levottomiksi, että tuli kokonaan viereen ja siinä on edelleen, koska mä haluun nukkua enkä jatkuvasti nukuttaa lasta :D Me ollaan levennetty parisänkyä yhdellä lisäsängyllä ja meillä on nyt 240cm leveä sänky :D Lapsi nukkuu seinän vieressä, minä keskellä ja mies toisessa reunassa (tai mun kainalossa;) ) Mä oon sitä mieltä että pienen vauvan paikka on äidin lähellä. Kuten totesitkin niin vauva itse sitten näyttää miten nukkuu parhaiten :) Ja sekin voi muuttua monen monta kertaa vauva-ajan aikana :D

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:03

      Vauvan paikka on äidin lähellä, mutta ihan yhtä lähellä hän on kehdossa sängyn vieressä :) Tai vaikka olisi omassa huoneessa, niin hän on äidin vieressä aamusta iltaan ja pariin otteeseen yön aikana. Muutoin vauva nukkuu, ja siinä ei ole mitään väärää, jos nukkuu omassa huoneessaan :)

  • Reply Ida Sunday, December 4, 2016 at 20:23

    Mä olin raskaana ollessa sitä mieltä, että meistä ei tuu ikinä mitään ituhippejä jotka nukkuu perhepedissä. (Mukavan kärjistetysti sanottu) kun vauva sitten tuli kotiin nukutti mies häntä 2 tuntia omaan pinnasänkyyn. Jossain kohtaa mulla meni kuppi nurin ja nostin tytön meidän väliin unipesään nukkumaan. Kuukauden verran hän siinä nukkui, kunnes mies ilmoitti että tyttö siirtyy omaan sänkyyn, meidän seksielämä kärsii vauvasta sängyssä meidän välissä. 😂 Pinnasänky siirrettiin ilman toista sivua “sivuvaunuksi” mun viereen. Nyt kun tyttö 5kk ja herää enää n. 1krt/yö laitoin toisenkin laidan takaisin sänkyyn ja siirsin pinniksen kauemmas meidän sängystä. Vielä ei ole kiirettä siirtää tyttöä omaan huoneeseen, syystä a) meillä on kaksio,ja b) aina kun herään mun pitää tarkistaa että tyttö hengittää 😂😂

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:04

      Niin, ratkaisut varmasti elää tosi paljon vauvan mukana, ja jokainen itse päättää, mikä on oikea aika ja mikä on tärkeämpää kuin jokin toinen :) Tähänhän ei ole oikeita tai vääriä vastauksia :)

  • Reply Jenni Sunday, December 4, 2016 at 20:27

    Mieheni on nukkuessaan samanlainen raajojen heittelijä :D Raskausaikana olimme sitä mieltä, että vauva tulee nukkumaan omassa sängyssään ja sänky on oman sänkymme vieressä. Niin se vain mieli muuttui kun tyttö syntyi, ja olemmekin nyt 4kk nukkuneet kaikki samassa sängyssä niin, että nukun itse keskellä ja vauvan laidan puolella on pinnasänkyn laita esteenä. Sama se missä nukutaan, kunhan kaikki nukutaan. Tyttökin vetelee 13h yöunia yhdellä yösyötöllä :)

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:06

      Niin, mä en uskalla itsekään suoraan sanottuna nukkua vauvan kanssa. Tai tiedän, että tulen nukkumaan niin huonoa unta, että ei se ole uneksi laskettavaa. Huolehtisin koko ajan, että jyräänkö, osunko, tippuuko jne. :) Meille perhepeti ei vaan ole vaihtoehto, jos se on mitenkään vältettävissä :)

  • Reply Henna Sunday, December 4, 2016 at 20:34

    Meilla ajatus nukkumisesta oli sama kuin teilla.Ja sitten musta tuli aiti ja kaikki muuttui.Lapsi ei todellakaan nukkunut kuin sylissani yot itse ollessa puoli istuvassa asennossa.mies oli ihan tyytyvainen vieressa ja oli taysin vapaa siirtymaan vierashuoneeseen halutessaan mutta meilla kylla hypattiin heti lapsentahtiseen nukkumiseen alun lapi yon itkujen jalkeen.suosittelen lukemaan perhepedin hyodyista jo etukateen oli lapsi hyva tai herkkauninen.vauva resonoi aidin/vanhemman sydamensykkeen ja hengityksen kanssa jolloin riski katkyt kuolemaan pienenee.riskia murskaantua vanhemman alle ei toki myoskaan voi vahatella mutta tulette huomaamaan kuinka vaistot ohjailevat jatkossa herkasti myos tassa asiassa,jopa nukkuessasi.ja meillakin oli sivuvaunu sangyssa kiinni mutta edelleen nyt 11kk nukkuu vieressamme osan yosta ja se vasta ihanaa onkin😍 kylla se sanky saadaan takaisin meille kahdelle viela joskus vaan viela ei ole kiire.varsinkin kun tiedan etta ihan pian kavelee jo itse eika silloin enaa valiimme rauhoittuisikaan.haikeudella yhteiset younet hyvastellen siis. Mukavaa loppu odotusta ja ollaan armollisia seka itsellenne kuten myos toisillenne.vauva vuosi on todella lyhyt henkays elamassamme.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:08

      Olen lukenut perhepedin hyödyistä ja en koe niitä meille sopivaksi millään lailla. Meille perhepedistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Äidin/vanhemman sydämensykkeen vauva kuulee myös vierestä omasta kehdosta, joten se yhteys hoituu ihan silläkin. Kyllä varmasti vaistot ohjailevat, mutta se myös tarkoittaa sitä, etten nuku ikinä syvää unta. Tiedän hyvin millainen nukkuja olen, ja kuinka paljon tarvitsen laadukasta unta, ja valitettavasti ihan jo itsenikin takia perhepeti ei ole vaihtoehto :)

      Jotenkin on hassua, että puhut armollisuudesta, vaikka kommenttisi on aika painostava perhepedin suuntaan ja hieman tuo syyllistäviä aspekteja kaikkiin muihin vaihtoehtoihin. En tiedä oliko se tarkoituksesi, mutta siltä se kuulosti. Jokaisella on omat syyt ja tavoitteet lapsiperheen arjessa, ja yksikään niistä ei ole muita parempi :)

      • Reply Nanna Tuesday, December 6, 2016 at 23:34

        Kiinnostavaa keskustelua, mutta pakko tarttua tuohon, että vauva kuulisi äidin sydämen sykkeen viereiseen kehtoon…? Varmasti jokainen aikuinen tietää, että toisen ihmisen sykkeen tuntee/kuulee vain ihan vieressä ollessa. Joka tapauksessa onnea odotukseen!

  • Reply Riikka Sunday, December 4, 2016 at 20:52

    Meillä on 11kk ikäinen tyttö.
    Vuosi sitten (raskausaikana) ajattelimme mieheni kanssa hieman eritavoin vauvan nukkumis järjestelyistä. Minä olin sitä mieltä, että vauva nukkuu meidän kanssa samassa makuuhuoneessa omassa sängyssään. Perhepeti oli meilläkin ihan nounou ajatus, koska itse nukun niin sikeästi että pelkäsin liiskaavani vauvan.( ja kaikille kuulutin että meillä ei perhepetiä kannateta) Ja ei tuo miehenikään mikään hentoisin nukkuja ole.
    Mies oli siis sitä mieltä että vauva nukkukoot omassa huoneessaan alusta asti. Mikä pässi <3
    Sairaalaan lähtiessämme vauvan sänky oli edelleen vauvan huoneessa, mutta kotiuduttuamme mies kiltisti kantoi pinniksen meijän makkariimme.Koska eihän vauva voinut yksin nukkua :'D.
    Ja näin 11kk myöhemmin mietin että missähän vaiheessa olisi hyvä alkaa opettelemaan nukkumista omassa sängyssä? Perhepedissä siis nukuttu lähes koko aika muutamia poikkeuksia lukuunottammatta. :D Mutta kuka tuota tuhisevaa pötkylää voi vastustaa? <3 Montamontamonta sydänsilmä emojia.

    Että putkeen meni. Katsellaan sitä omaanhuoneeseen siirstymistä sitten 10 vuoden kuluttua… :D

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:09

      :D No mut hei, jos se sittenki sopi teille, niin miksipä ei :)

    • Reply Lilli Thursday, December 15, 2016 at 13:36

      Tiesitkö, että jos joudut nousemaan sängystä imetystä varten toiseen huoneeseen tai pullon lämmitystä varten niin siinä jo katoaa se syvä uni :) Meillä esikoisen kohdalla pääsi kertymään järkyttävät univelat kun piti mennä yöllä monta kertaa lämmittämään pulloa, uni oli siis katkonaista ja pinnallista. Nyt kuopuksen kohdalla imetys sujuu ja syö 2x yössä vieressä nukkuen, olen hereillä tasan sen verran kun tyrkkään tissin suuhun ja jatkan unia! :D Ja voi veljet, olo on niin paljon jaksavampi! Suosittelen harkitsemaan jos arvostat hyviä yö unia ;)

  • Reply Heidi Sunday, December 4, 2016 at 20:55

    Kuulostaa hyvältä tuo asenne, että olette miettineet ideaalin nukkumisjärjestelyn, mutta olette valmiita muuttamaan sitä tarvittaessa. :)

    Meillä lapsi nukkuu ekat noin 5 kk täysin perhepedissä. Vauva ei ollut meidän välissä, vaan järjestys oli vauva-minä-mies. Meillä vauva nukkui aina tosi rauhallisesti, joten ikinä ei tullut edes mitään läheltä piti -tilannetta sängystä tippumisen kanssa.

    Noin viiden kuukauden iässä lapsi siirtyi iltayöstä nukkumaan pinnasänkyyn, ja sieltä sitten keskellä yötä ekan syötön jälkeen taas meidän sänkyyn. Tätä jatkuikin yli vuoden ajan, kunnes lopulta saatiin taapero vieroittumaan yösyötöistä. 😬 Lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen, muutimme isompaan asuntoon ja saimme hänet lopulta omaan huoneeseensa, ensin alkuyöksi ja nykyään ihan koko yöksi.

    Olen ehkä hullu, mutta vähän odotan sitä kun taapero kasvaa ja alkaa ehkä jossain vaiheessa tulla itse meidän väliin nukkumaan. :D Isompaa lasta ei tarttisi varoa samalla lailla kuin vauvaa. Tosin isompi lapsi vie enemmän tilaa ja todennäköisesti potkii unissaan sun muuta mukavaa. 😬

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:10

      Apua, mä vaan valvoisin ja pelkäisin liiskaavani/tiputtavani vauvan. Tai mitä jos yöllä pitää mennä vessaan ja mies käännähtää juuri silloin. Tai tai tai.. Liikaa ahdistavia tekijöitä :D

  • Reply Heini Sunday, December 4, 2016 at 20:56

    Meillä nukuttiin 4kk vauvan kanssa sylikkäin nojatuolissa. Vauva heräsi samantien jos sen koitti laskea omaan sänkyyn tai ylipäänsä mihinkään muualle sylistä… Näin sain itsekkin nukuttua hyvin kun vauva söi kun halusi ja en pahemmin siihen herännyt..
    Sitten meni pinnasänky vaihtoon sellaiseen missä oli alas laskettava laita ja sänky kiinni meidän sängyssä. Siitä sitten sai annettua käden ja rauhotettua vauvaa yöllä…
    Ne on niin yksilöitä toiset kaipaa läheisyyttä enemmän kuin toiset. Toivottavasti teille tulee helpompi yksilö nukkumisen suhteen:D meillä vasta nyt yli vuoden iässä saatu tolkkua näihin nukkumis asioihin, että ei kokoajan tarvi olla äidissä aka tississä kiinni..

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:10

      Niinhän se on. Mä toivon, että Benji ottaa vauvan omakseen ja haluaa nukkua vauvan vieressä lattialla. Onpahan vielä yksi hengittäjä lähellä, jos vauva on läheisyydenkaipuinen :)

  • Reply Jonna Sunday, December 4, 2016 at 20:56

    Ihan pakko kommentoida tähän :) Meidän nyt jo 8v esikoinen oli superhelppo nukkuja, oikein unelmalapsi :D Asuimme kaksiossa hänen ensimmäiset vuotensa, alkuun nukuttiin koko perhe makuuhuoneessa, mutta 6 kuukauden iässä tehtiin makuuhuoneesta lapsen huone, ja hän alkoi nukkua yksin siellä 12 tuntisia unia omassa sängyssään. Kaikki sukulaiset päivittelivät, että ei näin helppoa lasta voi ollakaan, mutta olipa vaan ♡ Toivottavasti teilläkin näin!

    Nimittäin 6 vuotta myöhemmin syntyi kuopuksemme, joka täytti tällä viikolla 2 vuotta… Ja voin kertoa, että tämä prinsessa tiputti minut maanpinnalle vauvakuplastani ja kaikista muistakin kuplista, joissa leijailin.. :D Alussa tosiaan nukuimme niin, että mies häipyi sohvalle, sillä vauva söi tunnin välein, enkä yksinkertaisesti kyennyt itse heräämään niin paljoa, että olisin nostellut vauvaa omaan sänkyynsä ja siitä takaisin viereeni.. niitä aikoja ei ole ikävä! Miestä kuitenkin tuli ikävä, ja päädyimme siihen, että vauva siirrettiin omaan sänkyynsä, siitä irroitettiin yksi laita ja pinnasänky oli kiinni meidän sängyssämme. Vauvan ruokailujen ajaksi tungin ylävartaloni vauvan pinniksen puolelle :D n. 9-10 kk iässä imetys ja yösyöminen loppui, pinnikseen laitettiin laita paikalleen, ja lapsi alkoi nukkua siellä. Joskaan edelleenkään ei mene yhtään viikkoa ilman yöheräilyjä, joka viikko ipana siirtyy meidän väliin vähintään yhtenä yönä. Toki 2-vuotiasta ei tarvitse varoa kuten vauvaa :)

    Koen tehneeni väärin tässä “jotain”, mutta minkäänlaisia apuja ja tukea ei saa mistään, tuntuu että luhistun univelan alle, ja energiani ei todella riitä mihinkään unikouluihin ja muihin temppuihin, vaan lapsen herätessä olen valmis tekemään mitä tahansa saadakseni hänet takaisin uneen, ja se valitettavasti meillä tarkoittaa hänen ottamista meidän sänkyymme.. Nyt onkin säästöprojekti meneillään, että saataisiin ostettua 2 m leveä sänky… Toivon, että viimeistään kouluiässä lapsi nukkuu omassa sängyssään yöt ilman heräilyjä! :D ♡

    Tsemppiä ja onnea odotukseen sinulle <3

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:11

      Voi eiii, tsemppiä hirveesti sinne univelkojen taakan alle, toivottavasti teillä unihommat siirtyvät paremmin raiteilleen pian! <3

  • Reply E Sunday, December 4, 2016 at 21:04

    Me kovasti yritettiin saada lapsi nukkumaan omassa sängyssä. Nyt muksu on 1 v ja nukutaan perhepedissä. Muksu seinän vierellä, minä keskellä ja mies laidalla. Näin pystyn öisin rauhoittamaan lapsen puoliunessa eikä kukaan herää. Vauvansänky oli meillä täysin turha. Ois pitänyt säästää ne rahat 180 cm sänkyyn.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:12

      Tästä päästäänkin seuraavaan ongelmaan :D Mä en pysty itse nukkumaan kuin sängyn reunalla :D Isossakin sängyssä yksin ollessa nukun reunalla. En tiedä miten voisin nukkua, jos vauva on reunassa ja mä keskellä, ja sitten myös pelkäisin liiskaavani vauvan tai sitten vauvan tippumista pelkäisin jnejnejne.

  • Reply Unna Sunday, December 4, 2016 at 21:10

    Esikoinen nukkui perhepedissä ja silloin kokeiltiin laittaa omaan sänkyyn samassa huoneessa kylläkin, mutta heräsi yössä sen 5-15 kertaa niin en jaksanut nousta joka kerta häntä sieltä hakemaan vaan helpointa oli kun hän oli jo valmiiksi kainalossa imetystä varten. Kun kasvoi ja edelleen heräsi sen 5-15 kertaa yössä niin laitettiin pinnasänky ilman yhtä laitaa meidän sängyn viereen vähän kun sivuvaunuksi. 2v. hän siirtyi oman sänkyyn ja nukkuu siis nyt kutakuinkin täysiä öitä, usein kuitenkin tulee viereemme yöllä.
    Nyt kun on myös kolmikuinen vauva niin laitoimme taas sänkymme viereen pinniksen sivuvaunuksi ja vauva nukkuu siellä. Hänet on helppo nostaa imetyksen ajaksi syliin ja laskea takaisin sänkyyn. Luojan kiitos kuopus herää vain 1-2 kerta yössä! Eli meitä saattaa olla 140cm leveässä sängyssä minä, mies ja kaksivuotias sekä hetkittäin vauva kun syötän häntä.
    Minä kyllä suosittelen että vauva on ainakin aluksi sinun lähellä öisin. Juuri kehdossa tai pinnasängyssä, niin imetys on helppoa ja jos heräilee paljon niin ei trvitse rampata ja nousta hakemaan vauvaa pitkältä.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:13

      Juu, kyllä me ajateltiin, että varmaan 2-4 kk on kehdossa vieressä, sitten yritetään siirtää omaan huoneeseen :) Tilanne näyttää :)

  • Reply Krista Sunday, December 4, 2016 at 21:15

    Minulla meni aika moni asia eri tavalla kuin mitä olin ennen lapsen syntymää ajatellut, niin myös nukkumajärjestelyt. :D Ajattelin aluksi, että tietysti vauva nukkuu omassa sängyssään. Mutta kun vauva syntyi, niin jo sairaalassa tuntui todella väärältä laittaa se oma vastasyntynyt “poikanen” minnekään muualle kuin viereen nukkumaan! Äidinvaisto vai mikälie iski päälle niin kovaa, etten pystynyt “hylkäämään” (:D) vauvaa nukkumaan omineen. Asiaan vaikutti varmasti sekin, että vauvamme syntyi melkein kuukauden etuajassa (silti yli kolmekiloisena ja terveenä), ja oli hyvin uninen, halusin tehdä kaikkeni pienen eteen. Hän vaikutti myös palelevan helposti eikä rauhoittunut kunnolla yksin nukkumaan, joten luonnollisimmalta tuntui ottaa vauva viereen paljasta ihoa vasten lämmittelemään ja nukkumaan.

    Sama jatkui sitten kotona, ensin yritin yöunille vauvaa omaan sänkyynsä, mutta pieni ei edelleenkään rauhoittunut kunnolla, niin siitä lähtien vauva on nukkunut vieressä. :) Olin todella levoton ja heräsin pienimpäänkin inahdukseen ja tarkastamaan vauvaa kun vauva oli eri sängyssä, vierekkäin nukuttiin molemmat paljon levollisemmin. Myös yöimetykset ovat helppoja kun ei tarvitse sängystä nousta.

    Mies nukkuu tällä hetkellä toisessa huoneessa, mutta siirtyy varmasti jossain vaiheessa takaisin. :D Olisihan se mukava nukkua miehen vieressä, mutta tällä hetkellä mennään näin. Kaikki nukkuvat paremmin. Sitten kun yöimetykset vähenevät niin katsotaan uudestaan. Meillä 4kk vauva heräilee vielä öisin syömään 2-3 tunnin välein. Miehen kanssa ehditään nukkumaan vierekkäin vielä monta vuotta. :) Pinnasänky on meillä ollut siis täydellinen turhake tähän asti, onneksi ei ostettu uutena. :D

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:14

      Niin, ihan pienen kanssa parasta onkin se kengurumeininki, että vauva on koko ajan iho iholla, että kyllä sairaalassa nukutaan sitten niin, että vauva on jommankumman iholla koko ajan. Ja ehkä alkuun pari yötä kotonakin. Mutta siitä sitten kun arki lähtee rullaamaan, niin toivon, että vauva nukkuisi kehdossa :) Vauvatkin on niin erilaisia, mun ystävän vauva heräsi syömään aamu3 ja aamu6 ja that’s it. Oli helppoa pitää vauva omassa sängyssään omassa huoneessaan :)

  • Reply Kiiak. Sunday, December 4, 2016 at 21:29

    Meillä vauva nukahti pitkään vain rinnalle (ja tämä on tosi yleistä pienillä vauvoilla) ja kun vauvaa yritti nostaa nukkumaan erilliseen kehtoon, tämä heräsi. Joten illat ja yöt oli yhtä kehtoon ja rinnalle nostelua ja omat yöunet jäi todella vähiin. Ratkaisu oli komentaa mies muualle nukkumaan ja nukkua vauvan kanssa vieretysten. Kun vauva nukahti rinnalle, itse siirtyi vain kauemmas sängyllä nukkumaan.
    Tämä oli muutenkin hyvä ratkaisu, sillä alussa sitä halusi koko ajan kuulostella ja tarkistella että hengittäähän vauva varmasti. Tuo tuommoinen vauvan hengittämisen tarkistelu on yleistä melkein joka äidillä ja itse en olisi lopulta edes pystynyt rauhoittumaan nukkumaan jos vauva olisi ollut toisessa huoneessa enkä olisi kuullut sen tuhinaa.
    Sitten puolivuotiaana kun kätkyt kuoleman riski on vähentynyt niin oma huone ok. Toki on olemassa hälyttimiä joita saa vauvan patjan alle ja jotka hälyttävät jos tulee hengityskatkoksia. Ne voi tietty auttaa stressaamiseen jos välttämättä haluaa vauvan omaan huoneeseen ihan pienenä.

    Nykyään perhepetiä suositellaan monissa sairaaloissa. Vähentää mm. kätkytkuoleman riskiä. Eikä huolta että itse kääntyisi vauvan päälle. Äidin hormonit ja vaistot pitävät kyllä huolen ettei niin käy (ellei mene nukkumaan humalassa tai esim. unilääkkeiden vaikutuksen alaisena)

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:23

      Niin, me nukutaan molemmat niin sikeesti, että ei varmasti edes huomata sitä hengitystä, sen takia meille tulee tuo hälytin anyway. Eikä kätkytkuoleman riski lisäänny mitenkään, nukkuuko vauva vieressä vai toisessa huonessa esim. 3kk vanhana, joten tuollainen 6 kk ajatus on hieman hassu. Toki silloin ajallisesti yleisesti kätkytkuoleman riski vähenee, mutta riskiä ei sitä ennen suurenna se, missä vauva nukkuu ja siihen hengittämiseen on omat hälyttimensä olemassa monitoroimiseen. Ja se riskiaikakaan ei tutkitusti ole ihan 6 kk, vaan ennemminkin n. 4 kk.

      Tutkimuksia on monenmuotoisia tässä asiassa, enkä kyllä lähtisi kuuluttamaan, että perhepeti vähentää kätkytkuoleman riskiä. Toki on tutkimuksia, jotka tukee tätä väitettä. On kuitenkin paljon tuoreita tutkimuksia, jotka väittää, että perhepeti päinvastoin lisää kätkytkuoleman riskiä. Loppuviimein itsen en kuitenkaan usko, että perhepedillä on merkitystä suuntaan eikä toiseen, vaan lapsen nukkuma-asento on ratkaisevinta tässä asiassa.
      Ihan vaan pari lähdettä:
      http://www.kaksplus.fi/vauva/vauvan-terveys/perhepeti-ja-katkytkuolema-yhdessa-nukkuminen-lisaa-riskia/
      http://pediatrics.aappublications.org/content/128/5/1030
      http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/vieressa-nukuttamista-ei-voi-suositella/

      Nämä linkit lähinnä siihen, että liikaa näkee tätä “perhepeti on parasta ja vähentää kätkytkuoleman riskiä”, vaikka on todistettu, että tilanne ei ole ihan niin selkeä ja ehkä jopa päinvastainen :)

      • Reply Annika Monday, December 5, 2016 at 10:21

        Oletteko ajatelleet hankkia sellaisen hälyttimen? Oon vähän miettinyt niitä, että ostaako niitä monikin nykyään.. Ihan vaan kiinnostuksesta siis. Ja vaikken äiti olekaan (vielä) niin kätilö ja täti ja vaikka mitä kuitenkin, niin aika monet sanoo, että se oma nukkuminen saattaa täysin muuttua. Että ennen todella sikeästi nukkuva saattaa olla äitinä hyvin herkkäuninen. Sitä on vaikea tietää. Mun sisko sairastui synnytettyään tosi vakavaan unettomuuteen, koska vauva oli niin huono nukkuja. Se oli aivan kamalaa aikaa.. Siitä oppi, että on vaikea ennustaa mitä käy. Silloin vaikka nukkui tätikin miten vaan, jotta vauva olisi hetken tyytyväinen.. Noh, tätä ei kannata pelätä, ei niin huonosti nukkuvia voi montaa olla ;) mulle on tulossa kaksoset ja perhepeti on kyllä pois laskuista, sillä eihän ne millään mahdu samaan sänkyyn meidän kanssa!!

  • Reply Suvitsu Sunday, December 4, 2016 at 21:52

    Me oltiin miehen kanssa tehty päätös, että vauva nukkuu aina omassa sängyssä. Esikoinen aloittikin nukkumaan siinä, mutta 6kk eteenpäin iski korvatulehduskierre johti niin pahaan väsymykseen, että lopulta otin lapsen meidän väliin, että selvisin talvesta. Nykyään esikoinen 2v.nukkuu omassa huoneessa ja kuopus on taas pienestä pitäen ollut meidän välissä. Välillä mies nukkuu sohvalla ja välillä meidän kanssa. Tämän vauvan kanssa perhepeti tuntui parhaalta, kun imetyksen ovat menneet siinä sivussa ja univelka on pysynyt kohtuullisena.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:24

      Niin, vauvahan sen ennen kaikkea määrää, miten nukkuminen järjestyy.

  • Reply Suvitsu Sunday, December 4, 2016 at 22:06

    Unohtui vielä edellisestä kommentista, että ainakin ekat päivät kannattaa pitää pieni mahdollisimman paljon vieressä ja paljas iho ihoa vasten. Maito nousee nopeammin sillä tavoin (jos siis haluaa imettää) ja imetys voi lähteä paremmin käyntiin.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:24

      Joo, totta kai :) Se on selvää! :)

  • Reply veramarika Sunday, December 4, 2016 at 22:44

    Meilläkin oli vaikka mitä ajatuksia, ja esikoinen nukkuikin 1,5-vuotiaasta loistavasti omassa huoneessa, kunnes syntyi pikkuveli :D sen jälkee isoveli tajua et heeetkinen. Vauva 5kk heräilee 2-10 kertaa yössä, ja nukkuu osan yöstä tissi suussa. Esikoisen sänky kannettiin takas meijä makkariin, koska se huus mamaa/papaa 5-50 kertaa yössä. Nyt sentää nukutaan kaikki vähä paremmi. Just tänää naurettii et näinkö tää ny meniki. Mut toisaalt ymmärrän et lapset haluaa nukkua vanhempien kanssa, kyllähän mäkin tykkään nukkua jonkun kans samas huonees. Ja vauvaa en koskaan voisi laittaa toiseen huoneeseen nukkumaan, kävin tän toisenkin päikkyjen aikana tarkistamassa et hengittääkö jne. Ei tulisi mun yöunista mitää, stressaisin! Plus luin jonkun tutkimuksen, et mitä lähempänä vauva nukkuu sitä pienempi on kätkytkuoleman riski, koska vauva “kuulee” hengityksen ja sydämenlyönnit. En tiiä onko absoluuttinen totuus, mutta meillä näin.. läheisyyttä ehtii harrastaa miehen kanssa sohvallakin :D ja kyl ne lapset joskus siirretään yhessä omaan huoneeseen, niin ei niittenkä tartte pelätä. <3 bottom line – hyviä ajatuksia, hyviä perusteluja ja hyvä, että ootte valmiita heittämään ne kaikki romukoppaan tarpeen vaatiessa. Kyllä se siitä sitten suttaantuu :-)

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:24

      Juurikin näin. Aina voi toivoa ja suunnitella, mutta muistaa, että joustamista tullaan tarvitsemaan :)

  • Reply Hennakoo Sunday, December 4, 2016 at 23:17

    Meillä 1v tyttö nukkunut alusta asti omassa pinniksessä joka on meidän kanssa samassa makkarissa (asutaan siis pienessä kaksiossa), mutta ei haluttu perhepetiä ja meillä on käynyt mieletön tuuri tytön unenlahjojen kanssa että on nukkunut syntymästä tähän päivään kellon ympäri ilman yösyöntejä, joskus ehkä pienempänä heräsi pienen pätkän kerran yössä, mutta ei oo yhtäkään yötä tarvinnut valvoa ja tää järjestely on ollu loistava. Kaikki saa nukuttua paremmin. Tyttö alkuillasta makkariin nukkumaan ja me siirrytään omaan sänkyymme sitten perästä. Perhepedissä on sekin ongelma kun lapsi alkaa kasvaa ja liikkua niin lasta ei niin vaan jätetäkkään yksin nukkumaan.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:26

      Oho! Siinäpä mestarinukkuja. Miksi mä olen saanut sen käsityksen, että vauva ei saisi nukkua koko yötä alkuun, vaan sen pitäisi saada ruokaa? Että koko yö on liian pitkä väli. Ehkä olen ymmärtänyt jotain väärin :) Teillä on kaikki siis mennyt mukavasti noin? :) Ihanaa, että jollain asia menee noin helposti ja mukavasti :)

      • Reply Jenni Monday, December 5, 2016 at 10:28

        Mä voisin nopeasti tähän kommentoida että jos on täysiaikainen, terve vauva joka on saavuttanut syntymäpainonsa niin imettää voi hyvin lapsentahtisesti. Meillä piti poikaa herättää 3h välein yöllä syömään (herätyskellon kanssa) niin kauan kunnes syntymäpaino saavutettiin. Sitten sai poika itse määrätä syöttötahdin ja joillain se on harvemmin kun toisilla :) 2kk iässä meillä alkoi pitemmät unipätkät ja vauva söi vasta klo 5 ekan kerran koko yönä kun klo 22-23 nukahti tissille. Kyllähän se oli tankannut ensin koko illan :D

      • Reply Hennakoo Monday, December 5, 2016 at 21:09

        No siinä ehtikin jo joku vastata :) Mä olin aluksi tosi huolissani kun tyttö vaan nukkui ja nukkui ja soittelin neuvolaan yms mutta mulle sanottiin että ei tarvitse herättää kun tytöllä ei tippunut paino juuri yhtään syntymän jälkeen joten hän sai määrätä itse tahdin. Ja toki riippuu myös miten tissit kestää, mä pumppailin aina sitten suurimpia paineita pois jos nukkui pitkän pätkän. Ja meillä imetystä muutenkin kesti vaan reilu kuukauden, joten siinä mielessä ehkä meidän tilannetta ei voi verrata imettäviin.

        Mutta hyvin on mennyt enkä vaihtaisi mitään tekemääni päätöksiä pois :) ja meidän tyttö ei koskaan ole ollut sellainen sylihiiri eikä “riippuvainen” minusta eikä isistä, siis tarkoitan että ei ole ikinä vierastanut ketään eikä ole ollut sellaista vaihetta että mä en sais hävitä hänen näköpiiristään tai vain minä kelpaisin ja on täten “viihtynyt” omassa sängyssä omassa rauhassa. Mä uskon että myös luonne siis vaikuttaa tässä nukkumis asiassa paljon siihen miten ja missä lapsi suostuu/oppii nukkumaan. Varmasti tekin löydätte sen just teille sopivan rytmin ja järjestelyn kun vauva saapuu ja opitte tuntemaan pienokaista että millainen hän on ja mitä vaatii.

  • Reply Anne Sunday, December 4, 2016 at 23:19

    Meillä oli aikoinaan samat suunnitelmat, että vauva omassa sängyssä ja me miehen kanssa omassa. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan vaan todettiin viisaimmaksi laittaa pinnasänky kiinni meidän sänkyyn ja ottaa pinniksen laita pois välistä. Oli kätevä kopata vauva yötissille ja siirtää takaisin omaan sänkyyn ilman nousemisia. Suosittelen tätä ratkaisua jos tilanne näin vaatii. Vauva on lähellä, mutta kumminkin omassa petissä.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:26

      Niin, tuohan on tietenkin myös yksi vaihtoehto :)

  • Reply Tatjanal Sunday, December 4, 2016 at 23:24

    Meillä esikoinen nukkui kehdossa sänkymme vieressä ensimmäiset 6-7kk. Ensin suunnittelin että olisi nukkunut omassa huoneessaan heti, mutta laiskuus iski ja oli vaan helpompaa nostaa vieressä olevasta kehdosta lapsi syömään ja takaisin kehtoon. Usein toki jäi nukkumaan väliimmekin. Kun poika oppi nousemaan, oli kehdosta luovuttava ja tällöin hän siirtyi omaan huoneeseensa. Nyt reilu kaksivuotiaana nukahtaa omaan sänkyynsä mutta tulee/haen joka yö viereen. Pitäisi jostain löytää voimaa nukuttaa poika myös yöllä takaisin omaan sänkyynsä, mielellään hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää 😊
    Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että toiveita ja suunnitelmia saa olla kaikessa vauvaan liittyvässä, hyvä on kuitenkin myös tiedostaa ettei vauva välttämättä välitä tippaakaan teidän toiveistanne 😄 Minä toivon, että kuopus on samanlainen kuin veljensä ja omaksuu heti vuorokausirytmin eli nukkuu yöt ja seurustelee päivällä. Tietysti meilläkin herättiin 1-4 kertaa yössä syömään, mutta yhden käden sormilla pystyy laskemaan ne kerrat kun poika valvoi yöllä ensimmäisen vuoden aikana (tarkemmin mietittynä näiden reilun parin vuoden aikana) 😊

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:27

      Niin, itsekin näen, että vaikka 1-4 kertaa yössä pitäisi nousta imettämään, niin sekin menisi vielä ihan iisisti. Meitä on kuitenkin kaksi kotona, minä kotona töitä tekevänä ja mies vanhempainvapaalla, joten voimme kyllä jakaa urakkaa sitten :)

  • Reply Jen Sunday, December 4, 2016 at 23:24

    Meillä on kaikki 3 olleet täysin erilaisia nukkujia. Esikoinen nukkui pinnasängyssä mun vieressä,ja lopulta mun ja pinnasängyn välissä (sillon ei vaarana että isi nukkuessaan teloo vauvaa) koska koin että oli helpompi yöllä imettää ku ei tarvinnut kun tyrkätä tissi suuhun,kun nousee nostamaan vauvaa pinnasängystä sitä herää enemmän eikä meinaa saada enää unta. Plus vauva havahtui hereille aina kun sen laski alas sänkyyn. Keskimmäinen oli/on taas ihan unelmanukkuja. Aina omassa sängyssä,eikä vieläkään ole KERTAAKAAN tullut yöllä viereen,nyt 4.5v. :) No kuopus sitten… voi luoja. Nukuin ensimmäiset 6kk toimittaen tutin virkaa. Heti kun tissi irtos suusta,alkoi järkyttävä huuto. Olin ajatellut että ei perhepetiä,mutta vauva oli todella eri mieltä. On niin tuurista kiinni minkälaisen tempperamentin vauva omaa,ja sen mukaan se on mentävä niinkuin olette jo hyvin aatelleet. Saa nähdä minkälainen nukkuja tämä maaliskuussa syntyvä nro 4 on. :) Hyvää Joulun (ja vauvan!) odotusta. :)

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:28

      Hahaha, siinäpä teille myös hieman jännitystä vielä :) Toivottavasti hän on toisen kaltainen unelmanukkuja :) Kiitos ja samoin sinne! :)

  • Reply Aliash Sunday, December 4, 2016 at 23:39

    Joo……kuulostaa jotenkin kaukaisesti tutuilta nuo suunnitelmat tuolta about viiden vuoden takaa :-D nyt kahta lasta myöhemmin mä ajattelen huvittuneena sitä minää, joka päätti, että vauva nukkuu pinniksessä omassa huoneessaan. Meidän esikoinen nukkui kyllä melko hyvin ensimmäiset 3-4kk, jonka jälkeen alkoi sellaset yöhulinat että oksat pois, ei puhettakaan, että olis jaksanut vartin välein tissille haluavaa vauvaa laittaa pinnikseen. Mieskin sai siinä samalla lähtöpassit eri huoneeseen. Yöt rauhoittui kyllä sitten puolen vuoden iän jälkeen pikkuhiljaa..nyt on sitten sama rumba taas, kun tämä uusin tulokas on sen 4kk ja jälleen heräillään pitkin yötä niin tiheästi, ettei jaksa edes kertoja laskea..mies sai taas lähtöpassit huoneesta ja mä tyydyn siihen elävän tutin osaan ainakin sinne puolen vuoden ikään asti :-D

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:30

      Noo, onneksi teillä on olleet aika lyhyitä noi pahimmat ajat :)

  • Reply Trine Monday, December 5, 2016 at 00:44

    Nukkumisjärjestelyihin en osaa kantaa ottaa kotona, mutta lapsivuodeosastolla suosittelen olemaan käytännössä 24/7 vauvan kanssa ihokontaktissa♡ vauvalle tärkeintä olla iholla, joko sinulla tai isällä, sinun maidontuotannon kannalta tietysti paras sinulla. Vaatikaa nakuvauva vaippasiltaan iholle, mikäli sitä ei osastolla automaattisesti tehdä. Ja tietenkin, jos itse koette niin mukavaksi. Useimmilla lapsivuodeosastoilla se toki on “itsestäänselvää”, mutta eroja löytyy.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:31

      Joo, sehän on selvä :) Ei siitä vauvasta varmaan osaa luopuakaan, kun siihen on tottunut masun sisällä jo nyt, ja jos se ei sit ykskaks ookaan vierellä, ihan outoa. Itsekin uskon vahvasti tähän ihokontaktiin ja 24/7 kengurumeininkiin vauvan kanssa alkuun :) KYSissä käsittääkseni tosi vahvasti ollaan tämän kannalla ja tätä tuetaan kovin :)

  • Reply Jo Monday, December 5, 2016 at 00:45

    Onneksi naisen mieli saa muuttua! Perhepeti ei tarkoita että lapsi nukkuisi teidän välissä. Vauva nukkuu äidin puolella, laita/seinä/pinnasänky siinä. Noin pieni ei kuulu omaan huoneeseen, sillä jos vauva itkee nälkäänsä, on liian myöhäistä ja olisi pitänyt ruokkia aiemmin. Alkuun syöttöväli saa olla max 3h. :) Seksielämä keksii keinot muutoinkin päivällä jne +muuttuu paljon ja voit nukkua lusikassa miehen ja vauvan kanssa. Ihanaa odotusaikaa!

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:33

      Hienoa, että olet jättänyt tilaa eriäville mielipiteille.. Eiku :D Kyllä syöttövälit ja muut ovat ihan vauvakohtaisi, eikä misnkään 3 h lokeron mukaisia. Ja myös perhepetiä vastaa on useita tutkimuksia sen lisäämästä kätkykuoleman riskistä. Noin pieni kuuluu tasan sinne, missä sen on parasta nukkua, oli se oma huone, makkari tai sitten vieressä nukkumaan :) Olisi hyvä muistaa, että omat mmielipiteet on omia mielipiteitä, ja näissä asioissa ei ole faktoja tai “oikea”/”väärä” lokeroita. Jos niin ajattelee, on virheellisyys ainoastaan omassa tulkinnassa :)

      Seksielämästä tässä ei kukaan puhunut mitään, vaan siitä, että saa itse nukuttua. Ei varmasti tee vauvalle hyvää, jos äiti on likimain zombie.

      • Reply Annu Monday, December 5, 2016 at 11:31

        Meillä syöttöväli oli 6-8h ja kiellettiin herättelemästä,kun lapsi kasvoi kuitenkin yläkäyrällä. Tämä on siis yksilöllistä :-)

  • Reply Niina Monday, December 5, 2016 at 01:00

    Mä ajattelin myös heti, että en ehkä halua nukkua perhepedissä. Toki aluksi vauva nukkui vieressä, mutta alusta asti pyrin nukuttamaan omaan sänkyyn ja syöttöjen jälkeen aina nostamaan takaisin pinnikseen nukkumaan. Eikä IKINÄ oo ollu mitään ongelmaa sen suhteen, poika oppi et omassa sängyssä nukutaan ja siellä se on 2,5v kiltisti nukkunut sikeet yöunet lähes joka yö. Omaan huoneeseen siirtyi 3kk ikäisenä ja sen jälkeen parani entisestään meijän kaikkien yöunet!

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:34

      No juurikin näin :) Ihanaa, että teillä meni noin helposti, toivottavasti meilläkin :)

  • Reply Ansku Monday, December 5, 2016 at 06:47

    Meillä on kolme lasta, joista kaikki on ekat 3kk nukkunut kehdossa sängyn vierellä ja sen jälkeen siirtyneet omiin huoneisiin nukkumaan. Kaikki muu toimi hyvin paitsi kun tämä kuopus muutti omaan huoneeseen mulle kävi itselle niin, etten meinannut saada imetysten jälkeen enää yöllä unta. Kerkesin kai niin herätä siinä siirtyessä ja istuskellessa syötön verran. Hänen ja ensimmäisten lasten välillä oli useampi vuosi eroa ja näin ollen ilmeisesti musta tuli vaan huonompi nukkuja vuosien saatossa… Meille näin oli kuitenkin selkein vaihtoehto. Jos vauvat olisivat pidempään ollut samassa huoneessa olisin itse muuttunut varmaan zombiksi, koska aloin “tarkkailemaan” ääniä mitä siitä sängyn vierestä kuului.

    • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 07:35

      Aamen! Tässäpä ajatukseni tiivistettynä ja meidän toive siitä, miten asia järjestettäisiin, jos sen voisi itse täysin päättää :)

  • Reply Lori Monday, December 5, 2016 at 07:35

    Ihana lukea näitä postauksia, ja kuten monet jo sanoneet, se perhepeti EI tietenkään ole se ainoa oikea vaihtoehto, vaan jokaiselle perheelle syntyy se oma, toimiva ratkaisu. Joten siitä kenenkään ei pitäisi kantaa syyllisyyttä.

    Ja vaikka tiedän että tämä kommentin loppuosa saattaa jopa ärsyttää vähän: sitten kun se lapsi syntyy, niin kaikki muuttuu. Hormoonit ja se kuuluisa äidinvaisto vievät mennessään, niin on luonto hoitanut jo iät ja ajat. Se, että nyt tuntuu että miehen syli on se maailman paras paikka ja että haluat itse nukkua sängyn reunalla, no niistä kumpikaan ei ole mitään, ei yhtikäs mitään verrattuna siihen omaan lapseen. Äitinä tulet nukkumaan vaikka seisaallaan jos se parantaa lapsen olotilaa ja se rakkaus omaan lapseen on jotain niin paljon suurempaa, sen puolesta kuolisit. Näitä asioita on vain niin vaikea selittää ja vielä vaikeampi uskoa. Sen uskoo vasta, kun itse kokee.

    • Reply Jenni Monday, December 5, 2016 at 15:02

      Allekirjoitan kyllä itsekin niin täysin tämän kommentin! Vaikka Tämä nyt lähti vähän aiheesta “sivuun” niin kyllä mut yllätti aivan täysin se Side vauvaan ja todella vahva rakkauden tunne ja se suojeluvaisto. Että haluaa kaiken tehdä vauvan parhaaksi. Ei halua olla erossa yhtään vauvasta. Se pistää kyllä nupin sekaisin. Mulla oli baby blueskin siinä alussa.. toivottavasti puhuvat neuvolassa siitä nykyään enemmän. Luonto hoitaa niin mainosti kaiken, tähän tunnepuoleen ei voi paljoa valmistautua, mutta onneksi käytännön asioita saa ja pitää miettiä etukäteen! :) Kaikki se kuuluu raskauteen ja pesänrakennukseen :)

  • Reply Ansku Monday, December 5, 2016 at 08:16

    Meillä yksivuotias nukkui meidän huoneessa omassa sängyssään ekat pari kuukautta. Heräsi sitten joko pullolle tai tissille ja minä imetin sängyssä tai mies olohuoneen sohvalla ruokki pullosta. Joinakin öinä mies valvoi vauvan kanssa muualla tai nukkui sen kanssa toisessa huoneessa että sain itse nukutuksi. Minulle säännöllinen uni tosi tärkeää.

    2 kuukauden ikäisenä vauva alkoi nukkua täydet yöt, 10-12 h ja nukkui ne meidän huoneessa. Sitten noin 7 kk ikäisenä siirrettiin omaan huoneeseen, mikä olisi kyllä onnistunut jo aiemminkin. Nukuttu sen jälkeen kaikki vieläkin paremmin jos mahdollista. 😊 Meillä ei itkuhälytintä ole ollut, kuullaan kyllä sitten jos meitä oikeasti tarvitaan. Ei siis olla heräilty vauvan turhaan liikkuniseen ja ähinään. Itse olen lisäksi nukkunut korvatulpat korvissa vauvan syntymästä asti koska en vaan saa siltä tuhinalta nukuttua.

    Niin ja meillä kaikenlisäksi nukutettiin vauvaa mahaltaan jo 1 kk iästä, koska hän ei vaan nukkunut kunnolla muussa asennossa. Toki vauva oli niin jäntevä että tiedettiin että osaa kääntää pään ja vapauttaa hengitystiet. Vaikka tuo on tosi väärin ja ohjeistuksia vastaan niin toimittiin niin koska se oli meidän perheen parhaaksi. Vauva voi hyvin kun äiti ja isä saa nukuttua.

  • Reply Elina Monday, December 5, 2016 at 08:20

    Me laitettiin omaan sänkyyn sivuvaunu ja mä nukuin sitten kiinni vauvassa ja mies toisella puolella. Toki meilläkin oli esikoisen kanssa suunnitelmissa, että vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta eihän siitä mitään tullut.

    Oli toki kausia, jolloin mies sitten nukkui sohvalla ja minä sängyssä vauvan kanssa, sillä vauva karjui öisin aika paljon ja miehellä oli töitä. Seuraavan lapsen otin sitten suoraan sivuvaunuun ja se toimi tosi hyvin. Esikoinen siirtyi omaan huoneeseen joskus 1,5-vuotiaana ja pikkuinen suunnilleen samassa iässä. Tuo aika on kuitenkin lopulta lyhyt, vaikka se esikoisen kanssa tuntui aika pitkältä.

  • Reply Laura Monday, December 5, 2016 at 09:12

    Raskaana ollessani ajattelin, että en halua nukkua perhepedissä. Mutta niin se mieli vaan muuttui :D Tyksissä synnärillä vauvalle ei edes tuotu omaa sänkyä vaan vauva nukkui automaattisesti mun kainalossa. Toki sängyn olisi saanut varmasti pyytämällä, mutta siellä kannustetaan tällä hetkellä äitejä pitämään vauvaa vierellä. Kun tultiin kotiin, tuntui pahalta ajatus, että laittaisin pienen yksin nukkumaan. Luin myös ihan liikaa kauhutarinoita kätkykuolemista ja tulin sitä aika neuroottiseksi. Ei siis kannata lukea aiheesta sen enempää :D Tarkastelen jatkuvasti että vauva varmasti hengittää ja haluan pitää lähellä. Mulle on myös tosi tärkeää nukkua miehen kainalossa, joten meillä vauva nukkuu toisella puolella mun vieressä omassa unipesässään :) meille tämä ratkaisu on ollut paras ja ollaan näin nukuttu todella hyvin. Nyt kuitenkin ehkä 1-2kk päästä kun vauva on 3-4kk ikäinen ajattelin laittaa nukkumaan omaan sänkyyn meidän huoneeseen, nyt kun kätkykuolemariski alkaa pienenemään ja muutenkin vauva alkaa kasvamaan sen verran että tulee ahdasta :)

  • Reply Allu Monday, December 5, 2016 at 10:14

    Meillä vauva joutui teholle suoraan synnytyksestä ja viettikin siellä ensimmäiset viisi yötänsä, me uudet vanhemmat vietimme osastolla joitakin tunteja päivästä ja loput odotimme malttamattomana kotona uuden tulokkaan saapumista. Meillä kanssa oli kaksio lapsen synnyttyä, joten ensialkuun lapsi nukkui varmaan pari viikkoa sängyssä kanssamme (sain maidon kunnolla nousemaan), kun yritin korvata ensimmäisten öiden läheisyyspuutetta ja siitä sitten siirtyi pinnasänkyyn sängyn viereen. Sitten muutimme isompaan asuntoon ja 6kk iässä itselläni loppui maidon tulo (kiinteät aloitettiin 3kk niin halusi syödä enemmän “kunnon ruokaa”) ja koin että oli täydellinen hetki siirtää omaan huoneeseen. Ja sinne hän heti hyvin oppi nukkumaan yö/päiväunet. Nyt 1,5v ja nukkuu siis edelleen rauhassa n.2h päikkärit ja 11h yöunet yhteen putkeen. On siis ollut siunaus nukkumisen suhteen (seuraava tietysti taspainoittaa ja tilanne ei välttämättä olekaan yhtä selkeä 😂). Mutta itse en tuomitse ketään ja ihmisille sopivat eri tyylit. Täytyy muistaa huolehtia myös itsestään, puolisostaan ja mahdollisista muista sisaruksista ja punnita, että mikä on kokonaiskuvaltaan kaikille paras ratkaisu, oli se sitten perhepeti tai oma huone. Tosin omat nukkumistottumukset muuttuvat lapsen myötä (terveisin ennen tarvitsin 10h yöunia, että olin pirteä ja toimintakykyinen ja nykyään 6h ajaa saman asian 😁) Kaikkeen sitä vaan sopeutuu, kun on pakko!

    Se on pakko vielä mainita, että oman kokemukseni mukaan mitä pidempään lapsi nukkuu samassa sängyssä/huoneessa, sitä vaikeampi häntä on totuttaa sinne omaan sänkyyn/huoneeseen nukkumaan. On ystävä- ja perhepiirissä useampikin lapsi, joka nukkunut lähelle 1v vanhempien kanssa ja nyt 1,5v ei ole vieläkään onnistunut siirtymään “omilleen”. Tietysti tämä ei mikään absoluuttinen fakta varmastikkaan ole, mutta tämmöiset kokemukset itsellä!

    • Reply Saaristokaupunkilainen Wednesday, December 7, 2016 at 12:05

      Kanssasi samaa mieltä :)
      Meilläkin poika joutui synnytyksen jälkeen teholle, onneksi vain muutamiksi tunneiksi. Pääsi mukaani osastolle, kun minut oli tikattu.
      Säälittää silti hirveästi, että pieni on ollut ilman äitiään alun, ja ties mitä tuntenut. Onneksi isä pääsi sylittelemään. Mutta tosiaan tuo kokemuskin vaikuttaa paljon, että haluan olla vauvan vieressä jne. Aluksi ajateltiin että vauva heti omaan pinnasänkyyn.
      Sama juttu yöunien kanssa, kummasti sitä tulee toimeen vähemmälläkin kun ennen voin suunnilleen fyysisesti pahoin jos nukuin 6-7h.
      Jokainen perhe löytää varmasti toimivat ratkaisunsa näihin kysymyksiin.

  • Reply Reetta Monday, December 5, 2016 at 10:25

    Ihan kuin minun mietteitäni raskausajoilta! Mieheni on juuri tuollainen tajuttomana nukkuva, lapsivaarallinen oikeastaan unissaan. :D
    Esikoisemme ei nukkunut ollenkaan meidän sängyssä juuri tuon vuoksi. Tämä onnistui, koska hän oli vauvana hyvä nukkuja. Kun toinen lapsemme syntyi, hän olikin sitten täysin eri maata… Nukkumaan hän ei kyennyt kuin tississä kiinni tai aivan kyljessäni. Tästä seurasikin se että vauva ja mies nukkuivat, minä vahdin yöt, ettei mieheni käänny vauvan päälle. Nyt lapsi on nukkunut jo monta kuukautta omassa huoneessa, minä vain en nuku edelleenkään. Se koiranuni jäi päälle.

    Suosittelen myös parisuhteen kannalta, että lapsi nukkuu teistä erillään. Tämä koetaan usein itsekkyydeksi, mutta itse en näe sitä niin. Parasta lapselle on, että vanhemmilla menee hyvin.

  • Reply A Monday, December 5, 2016 at 10:35

    Meillä yöt nukutaan kehdossa oman sängyn vieressä ja päivät omassa huoneessa pinnasängyssä. Meilläkään perhepeti ei ollut vaihtoehto, ihan turvallisuuden takia kun on kaksi isoa koiraa, joista toinen nukkuu sängyssä. Haluttiin myös tehdä vauvan tulosta koirille mahdollisimman stressitöntä, eikä lähteä jo opittuja tapoja muuttamaan liikaa vaan elää mahdollisimman samalla lailla kuin ennenkin :)

  • Reply Noora Monday, December 5, 2016 at 10:36

    Meidän esikoinen oli huono nukkuja alusta asti. Hän nukkui pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. Yöt olivat levottomia ja kokeiltiin myös ottaa viereen, mutta lopulta 8 kuukauden iässä ainoa vaihtoehto oli omassa huoneessa nukkuminen. Yöt rauhottuivat ja kaikki olivat tyytyväisempiä :) esikoinen ei vielä nytkään, 4-vuotiaana, kipitä yöllä meidän viereen vaan huutelee huoneessaan jos on yöllä joku hätänä :D vaikka ollaan kyllä sanottu että yöllä saa könytä viereen.

    Toinen lapsi on kohta puolivuotias ja nukkuu myös pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. On ollut selvästi parempi nukkuja kuin isosiskonsa ja ajatuksena onkin siirtää omaan huoneeseen heti kun yöt alkavat sujua ilman yhtään heräämistä :)

  • Reply Suvitsu Monday, December 5, 2016 at 10:42

    Tuonne yhteen aiempaan kommenttiin viitaten. Maidontuotantoa lisää parhaiten yöimetykset. Sen vuoksi on ihan OK, että vauva heräilee aluksi öisin tiuhaan. Lisäksi kätkytkuoleman riski vähenee, kun vauva (koko ajan meinaan kirjoittaa vaiva :D ) heräilee vähän useammin.

    Jos muuten voisin yhden neuvon antaa sille minälleni ennen lapsia, niin imetyksen ja vauvan ruokintaan kannattaa tutustua mahdollisimman paljon ennen syntymää. Heti kun vauva syntyy, niin elämän ensiviikot täyttää syöminen ja siitä huolehtiminen. Moni ystäväni on sanonut samaa. Lisäksi tässä on huomannut, että oman äidin ja muiden äitien neuvoja tulee kuunneltua tarkalla korvalla. Onneksi äitinikin vielä mun vauva-ajasta jotain muistaa.

  • Reply Sophie Monday, December 5, 2016 at 10:47

    Kuulostaa hyviltä suunnitelmilta! Toivottavasti toteutuvat ja saat hyväunisen lapsen, joskin jokainen lapsi nukkuu ajoittain huonosti. Itse olin omani kanssa kahdestaan ensimmäisen vuoden ja vaikka yritinkin nukuttaa vauvaa omaan sänkyyn oli meille sitten perhepeti kahdestaan se paras vaihtoehto vaikka lapsenu on ollut aina todella hyvä nukkumaan. Lapseni on ollut aina kovin sylilapsi ja oli ensimmäiset 2kk aina sylissä tai kainalossa, nukkuikin aina rintakehäni päällä 9-10h yöunia koska nukkui silloin parhaiten ja mikäs silloin oli ollessa kun oltiin kahdestaan :) ja liikuteltava kehto on ihan ykkönen, mulla oli sellainen päiväunikäyttöön etenkin alkuaikoina ennen kuin lapsi siirtyi ulos nukkumaan vaunuihin päiväuniaan.

  • Reply Tiu Monday, December 5, 2016 at 10:57

    Mun mielestä ei ole ollenkaan huono perustelu “perhepedittömyydelle” että vanhemmat tahtovat nukkua sylikkäin. Oikeastaan se on aika ihana ajatus että vanhemmat haluavat myös satsata siihen parisuhteeseen. Vauva kyllä varmasti ottaa paikkansa molempien sydämessä ja side ja rakkaus varsinkin äidin ja vauvan välillä on uskomattoman luja. Luonto pitää näin huolen ettei vauva jää tarpeineen kakkoseksi. Helposti silloin juuri se parisuhde jää taka-alalle. Mutta uskon että pienet asiat kuten esim. sylikkäin nukkuminen, toisen jokapäiväinen kehuminen ja vaikka toiselle kahvit vuoteeseen valvotun yön jälkeen tuominen ovat juurikin niitä suhdetta vahvistavia tekoja. Ihan liikaa tulee eroja juuri vauvavuotena, monesti syy on varmasti siinä ettei aika toiselle riitä ja väsymys saa riitoja aikakseksi. Mun mielestä on myös vauvalle parhaaksi että vanhemmat pitävät huolta omasta suhteestaan. Tai kysykääpä keneltä erolapselta vain olisivatko he toivoneet onnellisia, toisiaan rakastavia vanhempia. Paras saamani neuvo ennen esikoisen syntymää oli “älä unohda, että sinulla on myös mies.” Äitinä sitä niin täysin hurahtaa siihen ihanaan vauvaan ja jopa vähän omii sitä itselleen ja helposti isä kokee itsensä ulkopuoliseksi. Onnellisessa perheessä jokainen perheenjäsen on rakastettu ja rakastava.

    • Reply Allu Monday, December 5, 2016 at 20:07

      Onpa kauniisti kirjoitettu!

  • Reply Tulppaani Monday, December 5, 2016 at 11:22

    Olen aina ollut fyysisesti kiinni lapsissani, ekat vuodet he elivät sylissä, kantoliinassa tms. Mutta en todellakaan halunnut perhepetiä. Halusin edes nukkuessa omaa/aikuisten tilaa! Esikoinen nukkui sängyn vieressä äitiyspakkauksen pahvilaatikossa, tokalla oli rottinkisänky, jossa oli pyörät. Perhepeti on minusta edelleen melkeinpä inhottava ajatus. Vaikka minulla oli isot vastasyntyneet, he tuntuivat tosi pieniltä, ajatuskin että sellainen rääpäle olisi aikuisten kanssa samassa vuoteessa kauhistutti. Siirtyivät sitten makuuhuoneessa olevaan pinnasänkyyn ja 10 kk paikkeilla omaan huoneeseen, jolloin unen laatu lapsillakin parani selvästi, kun ei tarvinnut kuulla vanhempien kuorsausta ja kääntyilyä! Monessa tutussa perheessä perhepedistä vieroittaminen on ollut työn ja tuskan takana, ekaluokkalainenkin saattaa tulla joka yö vanhempien sänkyyn, kun on tottunut siihen. Mutta kukin tehköön omat ratkaisunsa. Olen vaan sitä mieltä, että äidillä ei ole velvollisuutta nukkua perhepedissä, jos ei se tunnu oikealta.

  • Reply aak Monday, December 5, 2016 at 11:36

    Tuo Lorin kirjoittama kommentti siitä, miten kaikki vaan muuttuu, on kyllä niin 100% totta.

    Vastasyntyneen kanssa en uskaltanut nukkua perhepedissä, kun toinen oli niiiiiiiin pieni. Mutta kun aikaa on kulunut (vauva kohta 8 kk), niin mystisesti hän on hivuttautunut nukkumaan meidän sänkyyn. Sitkeästi nukutan hänet illalla pinnikseen, mutta kun muutaman tunnin sisään olen herännyt n. 20 kertaa milloin mihinkin kahinaan, tutin hukkumiseen, konttausharjoitukseen yms, niin sitten vain luovutan, otan viereen ja nukutaan aamuun heräämättä kertaakaan. Vaikka pinnis on oikeastaan ihan kiinni meidän sängyssä, niin vauva ei rauhoitu siellä yhtään samanlailla kun vieressä. Liikaa en näin jälkiviisaana ajattelisi vauvan nukkumista tai paikkaa, se muotoutuu sitten vähitellen ja ehtii kuukausien varrella vaihtumaankin kun kehitysvaiheita tulee ja menee. Jotain hormonit kyllä tekee äidin kuuloaistille, tuntuu että kuulen kaikki vauvan äänet yöllä kun jostain kovaäänisestä =D

  • Reply Hanne Monday, December 5, 2016 at 12:07

    Meillä oli vauva omassa huoneessaan heti alusta alkaen. Huone on aivan meidän makkarin vieressä, ja väitän että mulla ei kymmentä sekuntia kauempaa mennyt kun olin vauvan luona. En osannut koskaan oikein imettää makuulteen, joten imetin aina nojatuolissa joka oli vauvan huoneessa. Vauva nukkui hyvin jonnekin puolen vuoden tienoille. Sitten alkoi yöheräilyt 3-10 kertaa yössä. Yritimme kaikkea mahdollista, myös sitä että vauva otettiin viereen, mutta se oli huonoin vaihtoehto, vauva nukkui samassa sängyssä vielä huonommin. Mies teki silloin vuorotöitä ja hän aina muistelee miten kerran tullessaan aamulla kotiin, kuului huuto pihalle asti. Muistan että olimme aivan lopussa silloin sen reilu puoli vuotta mitä sitä kesti.
    Jossain kohtaa ennen vuoden ikää meidät lähetettiin tarkempiin tutkimuksiin, kun se yöhuutaminen oli ihan jatkuvaa. Mitään ei löytynyt ja saimme lähetteen unikouluun. Siellä “alkuhaastattelusssa” selvisi että teemme jo kaiken niin kuin “suositellaan”, eli rutiinit toistuivat iltaisin samanlaisina, lapsi nukahti itse omaan sänkyyn, (jotta ei pelästy yöllä herätessään eri paikassa kuin mihin on nukahtanut) käytiin lämpimässä kylvyssä jne. Jotenkin sen unikoulun jälkeen tilanne kuitenkin vähitellen muuttui ja lapsi alkoi nukkumaan yöt kokonaan. Ja täytyy sanoa että sen jälkeen meillä on nukuttu ihan missä vaan todella hyvin. Oli sitten vieras mökki, hotellihuone, laiva tai mikä tahansa, niin koko yö nukutaan heräämättä, jollei nyt vessassa käy. Että jälkeenpäin ajateltuna ehkä kannatti valvoa se puoli vuotta, kun kerran nyt saa nukkua :)

  • Reply Mia Monday, December 5, 2016 at 12:17

    Ennenkuin synnytin niin nukuin kuin tukki, en herännyt välttämättä edes herätyskelloon. Nyt nukun pääasiassa korvatulpat korvissa etten joka inahdukseen herää, herään kun vauva rupeaa pyörimään ja ääntelemään enemmän ruokaa. Joten suosittelen korvatulppien ostamista varastoon! :) Lisäksi suosittelen petarin suojusta. Mulle tuli yllätyksenä kuinka maito nousi ja sitä suihkus joka paikkaan (ns.suihkutissit) + vauvan puklut.

    Niin ja ihanaa odotusaikaa Sinulle :) Olen alusta asti seurannut blogiasi ja muutaman kommentin silloin tällöin jättänyt. Nyt tosin varmaan tulee useammin kommentoitua, kun raskaus ja vauva-aika meilläkin ajankohtaista.

  • Reply nina Monday, December 5, 2016 at 12:48

    http://www.hs.fi/elama/art-2000002927273.html

    kannattaa lukaista tämä!

    ”On hyvä, jos vauva nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa. Paitsi kätkytkuolema-aspektin myös vanhempien kannalta: vanhemmat kuulevat paremmin lapsen tarpeet, eikä heidän tarvitse nousta ylös ja kävellä ympäri asuntoa”, Väestöliiton asiantuntija ja kätilö Juulia Ukkonen-Wallmeroth sanoo.

  • Reply Tepsu Monday, December 5, 2016 at 12:57

    Minä ajattelin alkuun, että vauva nukkuu omassa sängyssään, ilman muuta. Pinnis oli meidän sängyn vieressä ja sinne hänet iltaisin nukutettiin, mutta lopulta vauva nukkui yöt mun kainalossa, kun en sitä imetysten jälkeen saanut siirrettyä takaisin omaan sänkyyn ilman havahtumista ja huutoa. Nukuin siis itse yöt huonosti, kun vauva nukkui sängyn reunalla, keskelle en uskaltanut miehen takia laittaa. Havahduin sitten aina tarkistamaan, ettei vauva putoa lattialle..

    Meillä kokeiltiin kaikkea kapaloinnista lähtien, tutti oli iso apu, mutta syödä piti useamman kerran yössä. Viiden kuukauden iässä siirrettiin pinnis omaan huoneeseen, mutta silloinkin piti käydä syöttämässä 2-3krt yössä. Ensimmäisen kerran meillä nukuttiin läpi yön 10 kuukauden ikäisenä ja vasta noin vuoden paikkeilla alkoi nukkumaan kunnolla öitä, silloinkin saattoi aamuyöstä herätä ja yöt rauhoittui kunnolla oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun lopetin yö/aamuyöimetykset kokonaan. Aika monta yötä on tullut kiristeltyä hampaita ja sohvalla on nukuttu vuoroin miehen kanssa. Nyt kuukautta vaille kaksivuotias nukkuu pääsääntöisesti yöt läpeensä, mutta saattaa välillä tulla aamukuudelta jatkamaan unia meidän väliin.

  • Reply Saara Monday, December 5, 2016 at 14:06

    Iloa ja onnea odotukseen, ihana seurata odotusaikaa ja myöhemmin vauva-aikaa täältä. :) Oma poikamme on nyt parivuotias ja haaveissa olisi hänelle pikkusisarus jossakin vaiheessa, joten vauva-ajatuksiin vaan lisäpotkua täältä. :D

    Nukkuminen (kuten näistäkin kommenteista käy ilmi) tuntuu kuumentavan äitien tunteita, samoin kuin imetys, kestovaippailu, sormiruokailu, kantoliina jne jne jne… Argh miten rasittavaa. Itse ajattelen niin, että jokainen lapsi ja perhe on erilainen ja siksi se, mikä toimii toisilla ei välttämättä toimi itsellä tai omalla vauvalla. Jos saa yhden neuvon antaa vauva-aikaan niin se tulee tässä: Kuuntele aina itseäsi ja tee niin kuin sinun vauvallesi ja teidän perheellesi on sopivinta. Hyvää tarkoittavia neuvoja tulee aikanaan varmasti ovista ja ikkunoista, mutta bongaa niistä ne teille sopivat. :) Minua neuvottiin nukkumaan päivisin aina, kun vauva nukkuu. Muuten kiva, mutta mitäs kun vauva nukkuu 30-40 min unia? Siinä ehtii paniikkisuihkuun ja ehkä vähän syödä jotain, päiväunista oli turha haaveilla. Hyvää tarkoittava neuvo, ei vaan mitenkään toiminut meillä.

    Meillä vauva nukkui ensimmäiset kuukaudet Troll ensisängyssä.
    https://lekmer.fi/lastenhuone/sangyt/kehdot-ja-korit/troll-bedside-crib-valkoinen

    Asuimme lapsen syntyessä pienessä kaksiossa ja tämä sänky mahtui hyvin meidän sängyn viereen. Oli kätevää, kun siitä sai laidan alas ja vauva oli helppo nostaa sänkyyn syömään (tosin en osannut pariin ekaan kuukauteen imettää makuullani, joten istuin sohvalla, syötin vauvaa ja katsoin pari kautta Orange is the new black-sarjaa :D)
    Sänkyä oli myös helppo liikutella ja se mahtui hyvin pieneen asuntoomme. Itse pidin siitä, että vauvan sänky oli kiinni omassamme ilman laitaa, näin sain nukkua vauvan vieressä, mutta kuitenkin molemmat omissa sängyissään. Muutimme suurempaan kotiin, kun vauva oli puolivuotias ja hyvin pian hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Poika onkin aina ollut hyväuninen öisin jo aika pienestä vauvasta asti. Päivisin on 110 lasissa ja unet lyhyitä, mutta öisin nukkuu kellon ympäri.

    Ai niin, nyt anna kuitenkin vielä yhden hyvää tarkoittavan ja meillä toimineen neuvon :D Love to dream Swaddle up kapalopussi. Jos pitäisi valita vauva-aikaan yksi tuote se olisi tämä. Toimi meillä todella hyvin, samoin kälyllä jolle tällaisen ostin vauvalahjaksi. Suosittelen! :)

    • Reply Saaristokaupunkilainen Wednesday, December 7, 2016 at 12:16

      Hyvä kommentti! Neuvoja ja vinkkejä tulee kyllä paljon, mutta jokainen vauva on erilainen. Meidän pojalla koliikki (onneksi nyt helpottamassa), niin kylläpä ärsytti kommentit että jos itkee nälkäänsä ym. Meillä kun tuohon huutoon ei mikään auttanut kuin hetkeksi, imuri pidemmäksikin 😅
      Myös tuo kun neuvolassa sanottiin 2-4h:n tunnin yöunien jälkeen että pitäisi nukkua päivällä vauvan kanssa. Että millonkohan sitä sit käydään kaupassa, suihkussa, laitetaan ruokaa ja syödään 😉 Plus ihana juoda vaikka kahvit rauhassa, omaa aikaakin kun tarvitsee edes hetken.
      Mut joo, kyllä sitä löytää omat toimivat jutut kun on vauvaansa tutustunut 😊Meillä tuo love to swaddle ei toiminut öisin, päivisin nukkui unia siinä.

  • Reply S Monday, December 5, 2016 at 14:13

    Meillä on nyt tyttö 1v ja hän on nukkunut kotona lähes jokaisen yön omassa pinniksessään, joka on sijoitettu meidän parisänkyyn “kiinni” ja josta saa sen toisen laidan irti ja pohjan saa kahteen eri korkeuteen. Tosi kätevä systeemi ja se sivuvaunussa nukkuminen on myös yksi perhepedin muoto. Vauva saa olla lähellä vanhempia, mutta kuitenkin omalla alueellaan. :)

    Myöhemmin 6kk iässä neiti alkoi liikkumaan ja pyörimään öisin niin paljon, että oli pakko kiinnittää se toinenkin laita, ettei hän kieri meidän sänkyyn/lattialle, mutta pinnis on edelleen meidän sängyn vieressä.

    Vieraissa/reissussa ollessa tyttö on nukkunut meidän vieressä sängyssä tai matkasängyssä. Omaa matkasänkyä meillä ei oo vielä, mut esim. hotelleista saa niitä lainaksi. 😊 Niinä kertoina, kun tyttö on nukkunut välissä, olen nukkunut todella huonosti. Nukkunut vielä mun ja miehen välissä poikittain ja hyvä, etten oo ite tippunut lattialle! Aina sillon on ollu omat niskat ihan jumissa ja en oo tuntenu itteeni levänneeks. Kyllä se lapsen oma peti on niin paras juttu meillä, mut toki kukin perhe tavallaan. 😊

  • Reply Anni Monday, December 5, 2016 at 14:37

    Minusta teidän ajatukset kuulostaa järkeviltä, ja ennenkaikkea niitä kannattaa miettiä etukäteen. Meidän neiti on ollut niin huono nukkuja alusta asti, että onni oli että mekin opetimme lapsen alusta asti nukkumaan omassa sängyssään. Olisi nimittäin voimat loppuneet yöimetyksestä vierotuksen kanssa opettaa lasta nukkumaan vielä omassa sängyssäänkin.

    Minä ainakin kaikkia kannustan miettimään etukäteen toiveita perheen nukkumisratkaiuja ajatellen, koska vauvat vaan tottuvat tiettyihin rutiineihin kun niitä toistetaan koko ajan. Miksi siis ei opettaisi lastaan heti nukkumaan omassa sängyssään, jos se on pereen toiveena. Säästyypä ylimääräisiltä “unikouluilta” kun ollaan sitten siirtämään lasta nukkumaan omaan sänkyyn.

    Meillä tyttö nukku omassa pinniksessään meidän sängyn vieressä. 10kk isässä lopetin yöimetyksen ja opetimme lasta nukahtamaan ilman rintaa, hän alkoi nukkua melkein täysiä öitä, niin siirsimme hänet heti omaan huoneeseen. Tämä paransi öitä entisestään. Jos vaan itse olisin jaksanut käydä imettämässä ja rauhoittelemassa tunnin välein heräilevää neitiä viereisessä huoneessa olisimme siirtäneet hänet jo aikaisemmin, mutta väsyneenä oli vain helpoin kun hän oli heti oman sängyn vieressä.

    Seuraavan lapsen kohdalla, aijon kyllä ehdottomasti miettiä laspen uniasioita vielä enemmän ja lukea alan kirjallisuutta. Olin niin loppu katkonaisiin öihin neitimme kanssa, että never again. Vanhemmat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa lapsen nukkumiseen todella paljon. Kyllä hyvät yöunet ovat arjen kannalta se kaikkein tärkein voimavara.

  • Reply ta Monday, December 5, 2016 at 15:28

    Vauvan nukkuminen on kyllä asia joka herättää aina keskustelua.
    Muutama vuosi sitten neljä ystävääni saivat vauvan (saman vuoden aikana). Nukkumisjärjestelytkin ensimmöisen vuofen aikana olivat kaikilla omanlaiset:
    – yhdessä vauva nukkui vanhempien välissä
    – toisessa vauva nukkui äidin kanssa parisängyssä ja mies häädettiin sohvalle
    – kolmannessa vauva nukkui pinnasängyssä samassa huoneessa vanhempien kanssa
    – neljännessä vauva nukkui kolme ekaa kuukautta samassa huoneessa mutta omassa sängyssä, kunnes siirrettiin omaan huoneeseen
    – viidennessä vauva nukkui alusta asti omassa sängyssä ja omassa huoneessa

    Järjestelyitä siis on. Kaikkien lapsista on nyt lähes kolmessa vuodessa kasvanut ihan täyspäisiä mukavia lapsia :)

  • Reply Sumu Monday, December 5, 2016 at 17:57

    Me ei taidettu kauheesti raskausaikana vielä miettiä, miten vauva nukkuisi. Oman sänkymme viereen kyllä sijoitimme pinnasängyn ja sen sisälle petasimme vauvalle äitiyspakkauslaatikon. Käytännössä nyt 1 v 4 kk poikamme on nukkunut alusta alkaen meidän vieressä ja noin 1-vuotiaaksi saakka ihan kiinni minussa, pääasiassa navat vatsakkain <3. Poika selvästi tarvitsi äidin lämmön ja sydämen sykkeen ihan kiinni itseensä, jotta rauhoittui. Omaan sänkyynsä kun yritti laskea, alkoi sydäntäsärkevä itku. Nyt tuosta noin 1-vuotiaasta alkaen hän on pyörähtänyt yösyömisen jälkeen monesti "omaan rauhaansakin" nukkumaan eli irti minusta. Luxusta, kun saa itsekin nukkua välillä hetken selällään tai jopa kääntää selkänsä ja nukkua toisella kyljellään.

    Pikku-ukko on myös syönyt äidinmaitoa koko ikänsä myös öisin. Parhaimmillaan ehkä 3 kertaa yössä, pahimmillaan 20 kertaa yössä (käytännössä tissi suussa koko yön…) ja keskimäärin varmaankin kuusi-seitsemän kertaa yössä. Tästä en olisi ikinä selvinnyt hengissä, jos olisin yrittänyt laskea poikaa aina omaan sänkyynsä. Meillä tähän tiheään syömiseen lienee vaikuttanut myös tutittomuus. Ei kelvannut tutti. Ei ole kelvannut myöskään pullo. Onneksi nyt lasista juominen jo sujuu, mutta sitä ei viitsi sängyssä harrastaa :)

    Nykytilanne on se, että pinnasänkyyn on palautettu laita paikoilleen muutama viikko sitten ja hän nukkuu siellä unensa ensimmäiset tunnit (1-4 tuntia) ja siirtyy sitten parisängyn puolelle. Tuohon saakka pinnasänky oli siis tuomassa lisätilaa sivuvaununa ilman toista laitaa.

    Luota vain siihen, että vauva "kertoo", miten kaikki saavat teilläkin parhaiten unta. Tämä meidän tilanne ei todellakaan ole mikään ideaali, vaan pakon sanelema juttu ja muilla tavoin nukkuisimme vieläkin vähemmän ja huonommin. Vauvat ovat niin yksilöitä, ja meille sattui erittäin läheisyydentarpeinen tapaus eikä tuo tarve ajoittaudu vain öihin.

    Ennen vauvaa olin muuten sitä mieltä, että en selviydy mitenkään alle 8 h yöunilla. Nyt tiedän, että selviydyn erittäin paljon vähemmillä unilla, jotka vielä koostuvat lyhyistä pätkistä. Mutta tiedän myös, että en ole parhaimmillani tällaisella nukkumisella. Parempia aikoja odotellessa :)

    Ihanaa raskausaikaa joka tapauksessa! Sitä itse asiassa kaipaan, mutta ihan näistä unijutuista johtuen toinen ei ole suunnitteilla.

  • Reply AN Monday, December 5, 2016 at 18:09

    Hei silmiin sattui kommentti että olette ajatelleet hankkia kätkyt-hälyttimen? Meillä poika 4kk ja tuollainen patjan alle laitettava hälytin käytössä, meille ainakin välttämätön kapistus, lisää mielenrauhaa huomattavasti öisin :) Jos teille on tulossa samanlainen laite, niin vinkkinä että se tuskin on luotettava kehdon kanssa. Meillä poika nukkui ensin sivuvaunussa, mutta siirtyi sitten erilleen omaan sänkyynsä kokonaan nukkumaan, koska hälytin otti häiriötä meidän liikkeistä kun pinnis oli kiinni parisängyssä. Huomattuamme tuon, luimme hälyttimen käyttöohjeen huolellisesti, ja siellä lukee tuosta että koska kyseessä on erittäin herkkä laite, tulisi sen olla vakaalla alustalla ilman mitään häiriötekijöitä. Ajattelin vinkata, kun ei näitä välttämättä tule ajatelleeksi etukäteen. Onnellista odotusta teille! :)

  • Reply Anna Monday, December 5, 2016 at 20:48

    Meillä kävi samoin kun monella muulla. Esikoisen raskausaikana en pitänyt perhepetiä vaihtoehtona edes mutta pian huomasimme sen edut. Kun on tarpeeksi monta yötä valvonut ja nukkunut huonosti niin on valmis tekemään mitä tahansa nukkumisen eteen. Perhepedissä sai nukuttua vaikka se tarkoittikin sitä, että vauva nukkuu tissi suussa. Kaikkien selkä ei sitä kyllä kestä.
    Olen itsekin tosi sikeäuninen mutta jotain tapahtui kun lapset ovat syntyneet. Jotenkin sitä herää lasten ääniin ja osaa myös vaistomaisesti varoa vauvaa tai lasta kun hän on siinä vieressä.
    Hieno homma että olet selvästi perehtynyt asiaan. Ja ymmärrät ettei kaikki aina mene niin kuin on suunnitellut. On tosi fiksua ottaa muuttuvat tilanteet huomioon eikä pitää kiinni jostain päätöksestä, että näin toimitaan. Ja vielä kun muistaa että vauva on niin pienen hetken vauva niin sitä jaksaa ja sietää vähän paremmin. 😊

  • Reply Will Monday, December 5, 2016 at 21:16

    Mä myös pelkäsin etukäteen, mitä nukkumisesta vauvojen kanssa tulee. Meille syntyi siis kaksoset. Olen aina ollut (ja olen edelleen) tyyppi, joka tarvitsee määrällisesti paljon unta. Mieheni on eri sorttia. Kun vauvat tulivat kotiin, nukkuivat he samassa pinnasängyssä meidän makkarissa. Jo ennen ristiäisiä he kuitenkin siirtyivät omaan huoneeseensa, koska minä en vain pystynyt rauhoittumaan, kun kuulin hiedät. Aloin olla jo aika sekaisin väsymyksestä. Se kuitenkin helpotti, kun lapset muuttivat toiseen huoneeseen nukkumaan. En ollut huolissani heidän yksinäisyydestään, kun he kuitenkin nukkuivat kahdestaan. Oli ihan ok herätä yöllä syöttämään ja viedä bebet takaisin omaan sänkyynsä. Ehkä puoli vuotiaina he muuttivat omiin huoneisiinsa ja niihin aikoihin myös yösyönnit loppuivat kuin itsestään. Nykyään kolmevuotiaat nukkuvat edelleen molemmat omissa huoneissaan ja yöt ovat nukkumiselle pyhitetyt. Läheisyyden tarve täyttyy valveillaoloaikana. Lomilla ja kyläpaikoissa on vähän haastavaa, kun lapsetkaan eivät oikein osaa nukkua yhdessä kenenkään kanssa ja meidän perhe tarvitsisi siis kolme makkaria nukkumiseen.:D

  • Reply Krista Tuesday, December 6, 2016 at 00:36

    Pakko vielä tuosta omasta unentarpeesta ja vauvan kanssa nukkumisesta sanoa. Minä olen aina tarvinnut pitkät yöunet, esimerkiksi 7 tunnin unet olivat ennen aivan liian lyhyet ja tarkoittivat että olin väsynyt päivällä. No, loppuraskaudessa alkoi se jatkuva yöheräily ja huonosti nukkuminen, ja nyt vauvan kanssa 3 tuntia yhtäjaksoista unta on jo luksusta! :D ja nyt näillä unimäärillä ja pätkäunilla pärjään hyvin, en olisi aiemmin uskonut jos joku olisi sanonut! Imetyshormonit auttavat tässä asiassa, äiti pärjää paljon vähemmllä ja pätkittäisemmillä unilla kuin aiemmin.

    Äidiksi tulo muuttaa nukkumista jo ihan hormonienkin vuoksi, varsinkin pienen vauvan kanssa uni on yleensä aivan koiranunta.. Ja niin on tarkoituskin. Äidin vauvan päälle kääntymistä/huitomista ei normaalisti tarvitse pelätä, luonto on asian hoitanut niin ettei terve äiti jälkeläistään vahingoita edes nukkuessaan. :)

  • Reply Riikka Tuesday, December 6, 2016 at 09:49

    Meillä oli ihan sama suunnitelma kun teillä, ja suunnitelma on edelleen voimissaan! :D Vauva on nyt 7vk ja nukkuu kehdossa meidän sängyn vieressä. Alkuun oli sellainen “sylinukkuja”, mutta tässä viikkojen aikana on oppinut nukkumaan omassa sängyssään, kun ollaan sinnikkäästi häntä sinne opetettu. Toki vaatii vielä, että mun käsi on hänen kädessään/poskellaan, että saa unenpäästä kiinni. Ajatus on, että sitten kun kehto jää pieneksi, saisi poika siirtyä pinnasänkyyn ja omaan huoneeseensa (meidän huoneen vieressä).

  • Reply Lyydia Tuesday, December 6, 2016 at 10:33

    Meillä ei myöskään perhepeti ollut missään vaiheessa vaihtoehto. Alusta asti vauva on nukkunut omassa sängyssään ja koko perhe nukutaan todella hyvin. Uskon että helpoimmalla pääsee kun alusta asti nukuttaa vauvan omaan sänkyyn niin säästyy myöhemmin unikouluilta 😊

    Vauvan kanssa helposti parisuhde jää hieman paitsioon joten meille on ollut ehdottoman tärkeää että olemme sängyssä kahdestaan ja voimme nukkua sylikkäin ❤

  • Reply Iina // Tukka auki blogi Tuesday, December 6, 2016 at 23:06

    Meillä kaksostytöt nyt jo reilu 3 vuotiaat :) Nukkuivat ensimmäiset kaksi kuukautta samassa pinnasängyssä, joka oli meidän makuuhuoneessa. Sen jälkeen sänky alkoi käydä pieneksi ja siirtyivät omaan huoneeseen omiin sänkyihin :) Siitä asti ovat omassa huoneessa nukkuneet. Nykyään tosin nukkuvat taas samassa sängyssä vierekkäin :D

  • Reply Lillya Wednesday, December 7, 2016 at 00:15

    Meille pinnasänky oli kaikkein turhin ostos- nyt 2v lapsi on nukkunut siinä yhdet päiväunet viikon ikäisenä.

    Hän ei kertakaikkiaan nukkunut muualla, kuin sylissä. Onneksi meillä on tosi hyvä 180cm sänky ja ollaan molemmat miehen kanssa mukauduttu ja nukutaan tosi hyvin kaikki keskenämme. Oikeastaan ainoa surullinen nukkumisjärjestely olisi sellainen, josta joku osapuolista kärsii. Olis kamalaa jos itse tykkäis nukkua lapsen kanssa ja puoliso ei, tms.

    Toivottavasti teille löytyy kaikkia miellyttävä tapa nukkua :)

  • Reply Krista2 Wednesday, December 7, 2016 at 08:30

    Tämä on selkeästi ajatuksia ja kommentointia herättävä aihe. Mielenkiintoista. En ihan kaikkia kommentteja lukenut, joten ohi saattoi mennäkin jos joku kommentoi sänkyä. Ihmettelin vain, että siihen asiaan ei kiinnitetty huomiota. Se onnistuuko kehdon ottaminen sängyn viereen vaatii sängyltä sopivia laitoja ja korkeutta, ja samoin perhepetikin on aivan erilainen kokemus riippuen sängystä. Emme me kaikki nuku samanlaisissa sängyissä, monista eri syistä johtuen.
    Harmillista miten voimakkaasti kommentoinneissa näkyy puolesta ja vastaan, vaikka varmasti kaikille on tärkeintä lapsen ja vanhempien hyvinvointi. Kätkytkuolemalla pelottelu on aika ikävää. Tuskin kukaan tarkoituksella laittaa lastaan vaaralliseen tilanteeseen. Varmasti jokainen vanhempi päätyen perhepetiin tai kehtoon eri huoneessa on tutkinut vaihtoehdot ja pyrkii tekemään nukkumisesta turvallisen.
    Valintaan vaikuttaa moni asia ja yksikään tutkimus ei ole ehdoton tae yksilön tulevaisuudesta.

  • Reply Tiina Wednesday, December 7, 2016 at 09:46

    Moi! En tiedä, luetko enää näitä tämän postauksen kommentteja mutta ajattelin kommentoida kuitenkin. Oon seurannut sun blogia varmaan joku yli 7 vuotta jo, mutta en oikein ole kommentoijatyyppiä. Nyt kuitenkin täytyy lähettää onnittelut! Sain itse ensimmäisen lapsen vajaa 3 kk sitten ja tämä on paljon ihanampaa mitä oletin – vaikka uskoinkin sen olevan ihanaa :) Olinkin siis innoissani, kun sulta pääsee nyt lukemaan vauvajuttuja, kovin paljon muuta kun ei vielä munkaan päähän mahdu. On vaikea keskittyä muihin asioihin, mutta luultavasti tämä on ihan biologista, koska kaikki äitikaverini sanovat samaa (että esim. uutisten seuraaminen yms. on vaikeaa!)

    Kuten tästäkin päivityksestä ja kommenttien määrästä huomaa, niin nukkuminen on yllättävän iso teema vauvavuotena. Se ehkä vähän yllätti itsenikin. Mutta se, että miten ja milloin ja missä ja kuinka paljon, on niin iso osa sitä arkea, että sen pohtimiseen menee paljon aikaa :D. Hienoa, että olet aloittanut pohtimisen jo nyt ja moneen kertaan sanonutkin, että vauva se kuitenkin vaikuttaa. Vauvat on niin erilaisia (ja toisaalta samanlaisia), että kun mun 3kk-vauvani tarvitsee noin 1,5 tunnin välein unta niin kavereiden samanikäiset nukkuu päivisin vaan silloin tällöin vartin pätkiä. Äitinä ja isänä kuitenkin näette sen teidän lapsenne ja teidän perheen tilanteen ja mä ainakin uskon siihen, että mikäli vilpittömästi lapsen parasta halutaan ja häntä yritetään ymmärtää ja vanhemmat on terveitä ja fiksuja, niin he ovat parhaimmat asinatuntijat oman lapsensa kanssa. Älä siis välitä näistä kommenteista liikaa.

    Ja sitä paitsi, mun mielestä on erinomaista, että olette pohtineet parisuhdettakin vauvavuoden aikana nyt jo etukäteen. Vauva muuttaa sitä dynamiikkaa väkisin, mutta myös positiiviseen suuntaan! Ja teidän on ihan välttämätöntä huomioida myös toisianne ja nukkua sylikkäin mahdollisimman paljon. Me tehtiin etukäteen 12 kirjekuorta, joihin kirjoitettiin joka kuukaudelle joku treffi/parisuhteen huomiointi -tehtävä. Toinen kirjoitti kuusi ja toinen kuusi. On ollut kiva availla niitä joka kuukausi, vaikka nyt viime kuukauden juttu olikin niin kunnianhimoinen, että se täytyi vaihtaa – vauvaa ei vielä voinut laittaa niin pitkäksi aikaa hoitoon (meidän mielestämme). Mutta tämä on ollut kiva tapa huomioida parisuhdetta :)

    Mitäköhän vielä piti kirjoittaa? Ai niin, siitä, että olet aika rohkea kirjoittaessasi tätä vauvablogia. Tämä on niin herkkää aikaa ja varsinkin sen vauvan syntymän jälkeen, mikäli tulee jotain baby bluesia tms. että toivon todella lukijoiden olevan sinua kohtaan ystävällisiä. Onneksi olet palkannut jonkun perkaamaan kommenttejasi. Ja muista, että kaikesta ei tarvitse kirjoittaa, ja varsinkin vauvan syntymän jälkeen suosittelen pitämään ihan reilusti taukoa muutaman viikon, mikäli siltä tuntuu. Sinulla ei ole velvollisuutta ketään muuta kohtaan kuin omaa perhettäsi :). Muista se!

    Tsemppiä kaikkeen ! Ja vaikka moni asia jännittää ja mietityttää, niin ainakin mua itseeni viimeisilläni raskaana olevana helpotti yksi kaksikuukautisen äidin kommentti: “Kaikki aina puhuu siitä, kuinka rankkaa vauvan kanssa on, muttei siitä, miten ihanaa se on!” Hän oli oikeassa. Vauvaeloon kuuluu rankat jutut ja ihanat jutut. Ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin eloon. Siitä eteenpäin se elo vaan jaetaan lapsen kanssa :)

  • Reply Saaristokaupunkilainen Wednesday, December 7, 2016 at 11:40

    Mä ehdottomasti halusin vauvan samaan huoneeseen, ja sitä myös suositellaan vauvan kannalta (ehkäisee kätkytkuolemia ym.). Muuten ei hirveästi suunniteltu, pinnasänky meillä oli alusta saakka, mutta siinä toistaiseksi nukuttu vain päiväunia.
    Meidän koliikki-pojun kanssa suunnittelu olisi ollutkin turhaa, ja nyt on menty niin että vauva nukkuu kanssani sängyssä ja mies patjalla lattialla. Imetystä kovin helpottaa ja kun vauva pulauttelee paljon, plus on refluksi-vaivaa, niin voi tarkkailla tilannetta vierestä. Itseänikin vähän pelottaa, jos nukahdan imettäessä, mutta toisaalta kun koliikki oli pahimmillaan, ja vieläkin, voisin hyvin nukahtaa vaikka istualleen imettäessä.
    Nyt kun vauva lähestyy 3kk, ja imetysvälit pidentyneet, niin pikkuhiljaa voisi koittaa saada pinnasänkyyn hänet nukkumaan. Ihana on kyllä ollut nukkua vauvan kanssa 😊 Päiväunet kun yleensä nukkuu vauva yksin, jää aikaa omille jutuille silloin.

  • Reply Saaristokaupunkilainen Wednesday, December 7, 2016 at 11:44

    Lisäyksenä vielä, että kommentoin vain omaa tilannettamme. Jokainen taaplaa tyylillään, ja pakkokin se on kun vauvat erilaisia. Meilläkin aluksi varsinkin vauva piti aikamoista ääntä nukkuessaan, ja neuvolassakin sanottiin että jotkut siirtävät vauvan eri huoneeseen kun eivät saa noilta ääniltä nukuttua. Mikä järjestely maksimoi koko perheen unet, niin se on jees.
    Tosi tärkeää olisi vanhempienkin saada levättyä.

  • Reply Minna Wednesday, December 7, 2016 at 14:06

    Perhepedissä nukkumisen on viimeaikaisten tutkimusten mukaan itseasiassa katsottu lisäävän kätkytkuolemia, ja jos jo etukäteen tietää, että toinen aikuisista nukkuu sikeästi ja on “lennokas” liikkeissään, niin on todella fiksua ajatella tässä tilanteessa nimenomaan vauvan turvallisuutta, eikä lähteä miettimään mitä muut ajattelevat.

    Jokainen (terve, normaali aikuinen) on lapselleen juuri se paras vanhempi, eikä siihen vaikuta nukkuuko vauva omassa sängyssään toisessa huoneessa vai samassa huoneessa, eikä se imettääkö vai ei. Äidin hormonitoiminta tekee äidistä niin kevytunisen, että hän herää lapsensa pienimpäänkin ininään kymmenien metrien päästä tai jopa siihen, jos vauva nukkuukin joskus kolmen tunnin sijasta 10 minuuttia pidempään. Ja nykyään on erittäin hyviä itkuhälyttimiä, joten jokainen tekee juuri niin kuin heidän perheessään on parasta.

    Omat lapseni ovat nukkuneet alusta asti omissa sängyissään, omissa huoneissaan ja he ovat nukkuneet hyvin. Päivisin he olivat kangarepuissa, eli kokoajan iholla ja yölläkin reagoitiin heti kun iski suru, nälkä tai likainen vaippa eikä siis annettu vauvojen koskaan itkeä ilman apua tai lohtua, mutta perhepeti ei ollut samoista syistä kuin Annalla edes vaihtoehtona, paitsi jos mies oli työmatkalla tai satunnaisesti silloin kun lapset olivat jo isompia taaperoikäisiä ja olivat kipeinä tai näkivät pahoja unia.

    Siitä huolimatta, että juuri meillä on tehty tietyllä tavalla ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tai edes hyväksytyin tapa, joten en lähde sitä ehdottelemaan kenellekään, mutta toivoisin, että jokaiselle annettaisiin lupa toimia omilla tavoillaan. Aikoinaan minut, kätilö silloin vielä, tuomittiin työpaikalla alimpaan helvettiin tästä perhepedittömyydestä, mutta niinpä vain meidän kaikki lapset ovat akateemisia (ei siis vaikuttanut älyyn) tasapainoisia (ei vaikuttanut tunne-elämään negatiivisesti), onnellisia omassa elämässään (saivat siis ihan riittävästi rakkautta ja osaavat antaa sitä muillekin) ja terveitä (ei ole tunnesyömistä tai muutakaan jolla peloteltiin) eli jokainen toimikoon itselleen sopivimmalla tavalla.

  • Reply M Wednesday, December 7, 2016 at 16:54

    Meillä oli sama fiilis, että ei perhepetiä, koska mieheni on juuri tuollainen “käsivarrella huitoo toista silmään” -nukkuja :D. Kuitenkin alkuun imetys oli niin haastavaa, että vauva otti vain muutamia imuja kerrallaan yöllä ja sitten kun koetin siirtää omaan sänkyyn, niin heräsi heti ja halusi uudelleen syödä :D Joten nukuimme sittenkin ensimmäiset 3kk perhepedissä. Se oli itse asiassa melko helppoa ja mukavaa alun totuttelun jälkeen. Mutta kun imetys muuttui tehokkaammaksi, niin aloimme totuttelemaan omassa sängyssä nukkumista. Ja nykyään vauva 5kk nukkuu omassa sängyssä.

  • Reply KatieSusanna Wednesday, December 7, 2016 at 17:35

    Kun lapseni kanssa vielä kaksin elettiin, olin kyllä hyvin kevyt nukkuja ja saatoin herätä ihan vaan lapsen epäilyttävään tuhinaan joka enteili parin minuutin kuluttua tapahtuvaa heräämistä :DD Ennen lasta olin hyvin sikeä nukkuja, enkä herännyt edes koirien kova äänineen haukuntaan. Eli kuulo aisti varmasti herkistyy ja uni muuttuu kevyemmäksi, vaikka lapsi olisi toisessa huoneessa nukkumassa.
    Nyt kuitenkin asun uuden mieheni kanssa yhdessä ja hän hoitaa sekä pitää huolta lapsestani kuin omastaan eli enää en muuten välttämättä herääkään jos lapsi huutaa yöllä sillä luotan että mies hoitaa… :D

  • Reply Helmis Wednesday, December 7, 2016 at 21:48

    Näitä tutkimuksia on tietty miljoonia, mutta juuri luin yhdestä jossa suositellaan vauvan nukkuvan omassa sängyssään vanhempien huoneessa vuoden ikään saakka. Kätkytkuoleman riski on pienempi ja vanhempi pystyy kuitenkin valvomaan vauvansa unta.

    Itse vain ensimmäisen lapseni kohdalla tilasin hyvin nukkuvan vauvan. Sitä ei tullut, kaksivuotiaana vasta nukkui ensimmäisen kokonaisen yön. Vastasyntyneen uni on arpapeliä, mutta isomman (yli puolivuotiaan) uneen voi jo vaikuttaa paljonkin. Itse olen joutunut unikouluttamaan kaksi seuraavaakin vauvaa, kun oma tapani suhtautua uneen on jotenkin omituinen, hypin joka rasahduksen kuuluessa vauvan luo paijaamaan ja ehkäisemään hylkäämiskokemuksia. :D

    Kannattaa lukea jokin hyvä unikirja ennen vauvan syntymää, univajeessa ei ainakaan jaksa. :)

  • Reply Laura Wednesday, December 7, 2016 at 22:07

    Heippa! Itse kannustaisin tekemään juuri niin, kuin itsestänne hyvältä tuntuu :) Minulla nimittäin on kaksi poikaa, joista kumpainenkin on nukkunut heti ensimmäisestä yöstä lähtien kotona omassa sängyssään ja omassa huoneessaan! Tai oikeastaan, kun pikkuveli syntyi, niin pojat (ikäeroa 2 v ja 8 kk) nukkuivat heti ensimmäisestä yöstä lähtien samassa yhteisessä huoneessaan. Edelleen nukkuvat omissa sängyissään omassa huoneessaan eli kaikki meni juuri niin kuin toivoimmekin! Esikoisen synnyttyä nousin aina imettämään lapsen huoneen sohvalle ja nautin jopa niistä yöllisistä heräämisistä, saatoin syödä samalla jotain, lukea himmeässä valaistuksessa jne. :) Ja toisen kohdallla hain vauvan aina pois huoneesta ja imetin olohuoneessa, eikä tämäkään järjestely tuottanut mitään ongelmia. Eli kyllä suunnitelmat todella voivat toimiakin! Tsemppiä loppuraskauteen ja paljon onnea vielä! <3

  • Reply Sagu Wednesday, December 7, 2016 at 22:41

    Moi! Meillä on kaksoset ja ovat nukkuneet ihan alusta asti omassa huoneessa omissa sängyissä. Tai alkuun nukkuivat n.6 kk yhdessä samassa sängyssä, mutta sitten siirtyivät omiin sänkyihin. Tytöt on nukkunut n. 2 kk ikäisistä yöt läpeensä ja hyvin. Ja samoin ollaan me vanhemmat nukuttu hyvin. Meillä syy siihen et ei haluttu perhepetiä oli se että lapsia oli 2 ja se että olivat alle 2 kg painoisia kirppuja kun kotiuduttiin. Syntyivät siis keskosina. Koin että ovat paremmassa turvassa omassa sängyssä. Meilläkin mies nukkuu sikeästi ja mä taas olen aika herkkäuninen. Mä sain aikanaan tosi paljon kummeksuntaa osakseni muilta äideiltä kun kerroin meidän nukkumisjärjestelyistä. Mutta n. 6 kk kohdalla monet äidit myönsi tehneensä “virheen” ottaessaan vauvan viereen. Olivat väsyneitä kun vauva roikkui tissillä koko yön ja nukkui vain nänni suussa. Ja todella vaikeaa kuulemma sitten opettaa siitä pois. Meillä ei ole ollut mitään univaikeuksia ja miehenkin kanssa jää aikaa vain meille kun saamme lapset omaan huoneeseen nukkumaan. ☺ Kukin tekee tyylillään, mutta mä olen kaikille suositellut tätä. Pidän tyttöjä paljon sylissä ja lähellä päivisin, öisin nukutaan omissa sängyissä omissa huoneissa. ☺

  • Reply Senja Thursday, December 8, 2016 at 01:13

    Suosittelen ehdottomasti vaavisänkyä ekalle 4kk ajalle! Mielettömän kevyt, siro ja näppärä kuljetella mukana pitkin päivää vielä kun pieni vauva nukkuu melkein missä hyvänsä :)
    Mä uskon oman kokemuksen pohjalta myös siihen että vaistot ohjaa perhepedissä, ei sitä vauvaa tule liiskattua vaikka normaalisti nukkuisi miten, mutta kyllä se tietysti samalla vaikuttaa omaan unen laatuun ja helposti on jumissa yön jäljiltä. Meillä vauva nukkui ekat pari kuukautta vieressä, sen jälkeen nukutin aina vaavisänkyyn ja yösyötön yhteydessä nostin viereen loppuyöksi. Nyt nukkuu 7kk ikäisenä omassa pinnasängyssä meidän sängyn vieressä, vaikka välillä niin tekisi mieli vielä ottaa viereen tuhisemaan :)
    Se on muuten jännä juttu kun ihan pieni vieressä nukkuva vauva jotenkin onnistuu hinautumaan öisin aina kylkeen kiinni vaikka päivisin ei liikkuisi senttiäkään vielä :D kai sekin on joku luonnon selvitytmiskeino että nälkäisenä pystyy teleporttaamaan tissiä kohti :D

  • Reply Maria Thursday, December 8, 2016 at 09:14

    Meillä on 4kk ikäinen vauva eikä täälläkään nukuta perhepedissä samoista syistä kuin teillä. Sen lisäksi useissa artikkeleissa perhepedissä nukkumisen todetaan nostavan hieman kätkytkuoleman riskiä, joten oma pinnis oli meille ehdoton vaihtoehto. Se oli meillä alusta saakka tiedossa, ja minun mielestäni raskausaikana saa ja kannattaakin kyllä miettiä miten mahdollisesti haluaa toimia vauvan synnyttyä, ei siitä ainakaan haittaa ole!

    Meillä ensimmäiset kolme ja puoli kuukautta vauva nukkui pinnasängyssä, joka oli oman sänkymme sivuvaununa, eikä mielestäni ollut raskasta nostella häntä imetyksen ajaksi syliin. Toisaalta halusinkin myös olla valppaana kun imetän, enkä esimerkiksi nukahtaa rinta vauvan suussa. Viimeiset pari viikkoa vauva on nukkunut omassa pinnasängyssään makuuhuoneemme reunassa (muutaman metrin päässä), ja huomaan että itse nukun paremmin kun en herää ihan jokaiseen käännähdykseen ja pyörintään. Vauvaa on kuitenkin tarvittaessa helppo käydä silittelemässä, eikä tutin antaminen tai imettäminen ole mielestäni vaivalloista vaikkei vauva ihan vieressä olekaan. Sen lisäksi vauva on kuitenkin riittävän lähellä ja kuulee esimerkiksi meidän vanhempien hengityksen.
    Olen ajatellut että siirtäisimme pikkuisen omaan huoneeseen nukkumaan parin kuukauden kuluttua, kun suurin kätkytkuoleman riski on kuuden kuukauden jälkeen ohi.

  • Reply M Thursday, December 8, 2016 at 16:46

    Mie olin ennen kuopuksen syntymää perhepetiä vastaan koska pelkäsin että vauva jää jomman kumman alle.
    Äkkiä se mieli muuttuu ensimmäisen viikon aikana kun havahdun sohvalta yöllä torkkumassa vauva sylissä :D
    Eli vauva menee omaan sänkyyn illalla ja Otan hänet viereen ensimmäisen syötön ajaksi eli loppu yöksi. Ja voin sanoa että hyvin on mennyt vaikka meidän sänky on naurettavan pieni :D
    Tsemppiä sulle odotusaikaan :)
    Tuli jotenkin uutta “mielenkiintoa” lukea Sun blogia enemmän koska elämäntilanne on melkein samanlainen, koskien siis vauvoja :)
    Eikä mungolifen asukuvat edelleenkään ohi mene :)

  • Reply Annam Thursday, December 8, 2016 at 17:04

    Me ajateltiin jo ennen vauvan syntymää ettei perhepeti ole vaihtoehto. Samoista syistä mitä itse kerroit.
    Vauvan synnyttyä teki monena yönä mieli perua päätös ja ottaa yöllä kitisevä vauva viereen ja jatkaa omia unia. Kertaakaan ei periksi annettu ja vauva oppi 4.5kk ikäisenä nukkumaan kokonaisia öitä. Sitä ennen kuukauden jo nukkui yhdellä yösyötöllä. Vauvaa ei myöskään ole tarvinnut nukuttaa omaan sänkyynsä, mutta jos ottaa vaikka päikkäreillä viereen niin vauva ei malta nukkua :) En tiedä oliko meidän tavalla vaikutusta vai onko pikkuinen vaan hyvä nukkumaan mutta ainakin meillä tämä raskausajan “päätös” piti :)

    Nyt jo melkein 9kk pojan äitinä voin sanoa, että meillä ainakin toimi se, että mietittiin kaikkia näitä asioita valmiiksi mieheni kanssa. Vaikkei ne menisi ihan niin kun on ajatellut, niin ei ainakaan tarvi enää miehen kanssa vääntää asioista :D

  • Reply Saila Friday, December 9, 2016 at 17:34

    Nain minakin sanoin ennenkuin lapsi syntyi. Tytteli ei nukkunut kun vieressa. Meilla miss sikea nukkuja myos, ja itse kanssa. Hormonit pitavat huolen etta vauva on turvassa kun nukut. Imettaminen myos helpompaa kun peti jaetaan.
    Googlaappa sidecar crib! Erittain ihana ratkaisu jos vauva ei aidin vierelta pois suostu :)
    Meilla ei nukuttaisi ollenkaan jos ei vieressa olisi :)

  • Reply Rosa Friday, December 9, 2016 at 19:12

    Mulla ei oo vauvaa enkä vielä ole edes raskaana, mutta ajatus perhepedistä tuntuu vajaamieliseltä. Ja nyt joku superäiti voi tulla paasaamaan kuinka en voi tietää mistään mitään kun en ole äiti :)

  • Reply Sara Saturday, December 10, 2016 at 08:00

    Meiltä löytyy vajaa 3 kuukautinen tyttö ja yhtään yötä ei ole nukkunut meidän kanssa :)! Musta myös perhepeti oli jotenkim vastenmielinen ja en sitä halunnut edes kokeilla? Sairaalassakin pikkuinen nukkui omassa sängyssään ja nostin sieltä syömään kuten teen täällä kotonakin. Meillä herättiin alusta asti vain noin kerran syömään yöllä ja nykyään herätään kuudelta aamulla syömään ja jatketaan unia. Nyt ollaan muuttamassa ensi viikolla kaksiosta neliöön ja ollaan täysin sitä mieltä että neiti muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan :). Eli voi se tosiaan mennä niinkuin on ajatellutkin. Meillä ainakin meni :). Minä myös olen ollut täysin samanlainen nukkuja pienenä eli nukkunut täydet yöt ko muutaman kuukauden iässä :) eli voisi Kai olla perinnöllistä….

  • Reply Miija Saturday, December 10, 2016 at 09:36

    Perhepeti ei ollut meillä koskaan edes vaihtoehtona. Minun ja mieheni sänky on meitä varten ja ei ole itsekästä tai huonoa vanhemmuutta ajatella näin. Meillä neiti suoraan synnäriltä omaan huoneeseen ja en tuntenut tekeväni väärin ja lapsi sai rakkautta ja vanhemmat pitää oman sängyn. Perhepeti pahimillaan pilaa parisuhteen ja seksielämän. Lapsi on aina ihana juttu mutta osaksi perhettä tulee. Ei lasta varten koko elämää tarvitse muuttaa. Tehkää anna miehesi kanssa juuri niinkuin olette suunnitelleet. Omat yöunet ja oma sänky on yhtä tärkeää kuin vauvankin tarpeet.

  • Reply Pikku Saturday, December 10, 2016 at 14:10

    Vauvalle voi myös hankkia sivuvaunun sinun viereen. Se on paljon yksinkertaisempaa, että molemmat voivat jatkaa yöimetysen ja heräämisten jälkeen suoraan unia, kuin se että monta kertaa yöstä nousee. Vauva on tullessaan ollut yhdeksän kuukautta sydämesi alla ja haluaa, kaipaa ja janoaa läheisyyttäsi sekä turvaa jonka vain sinun sydämen ja hengityksen ääni, sekä tuoksusi tuo. Kannattaa todella harkita, että vauva saisi nukkua vaikka sivuvaunussa :) Onnea odotukseen!

  • Reply Maria Thursday, December 15, 2016 at 04:13

    Luettuani kaikki postauksen kommentit koin hyväksi ideaksi jakaa seuraavan linkin: http://voitnukkua.fi
    (Ei ole mutenkään maksettu mainos tms)
    Mielenkiintoista ja mieltäavartavaa luettavaa. Kirja todellakin tuo uusia ajatuksia ja ideoita ja ratkaisumalliehdotuksia nukkumisasioihin.
    Itse koen, että osa vanhemmuutta on ikäänkuin opettaa vauvalle nukkumisen taito. Uni on toki kiistelty aihe, joten tämän taidonkin opettelun tekee kukin tavallaan. Pidän kyseenalaistamista tärkeänä asiana, joka on perimmäinen syy linkin jakamiseen…osa postauksen kommenteista on mielestäni aika epäavarakatseisia(miten tämä kuuluu sanoa😂). Toivon, että teillä kaikki sujuu parhain päin!

  • Reply Minävain Thursday, December 15, 2016 at 21:54

    Entä jos laitatte pinnasängyn kiinni teidän sänkyyn ja vauva nukkuu sen ja sinun välissä. Meillä (nyt 3v) tyttö ei ikinä suostunut nukkumaan yksin pitkiä pätkiä ollenkaan vaan synnäriltä saakka halusi olla äidin vieressä. Aluksi aina siirsin nukkuvan vauvan pinnasänkyyn imetyksen jälkeen, mutta olin väsynyt siihen rumbaan ja heräämiseen ja kaikkeeen, niin loppujen lopuksi vauva sai jäädä viereen ja omi helppo yöllä imettää ja nukkua samalla 🙄

    Loppujen lopuksi sitä haluaa tehdä juuri sen, mikä on helpointa kaikkien unen kannalta. Ellei vauva ole tosi herkkä heräämään, niin en suosittele ihn pientä vauvaa laittaa eri huoneeseen kauas vanhemmistaan :( ehkäisee kätkytkuolemaakin, kun vauva saa kuulla äidin hengitystä. Ja vauva kaipaa paljon läheisyyttä.

  • Reply Ansku Saturday, December 24, 2016 at 06:06

    Moikka.

    Luin postauksen jo aikoja sitten ja mietin silloinkin, että samalla linjalla mentiin kaksi vuotta sitten. Nyt päätin kertoa omat kokemukseni aiheesta, tosin vauva ajoista on jo reilu kaksi vuotta.

    Varmasti monenlaisia on tapoja ja kokemuksia, mutta meillä tyttö nukkuai sairaalasta tulon jälkeen 3 ensimmäistä yötä vieressä kehdossa, jonka jälkeen vauva siirtyi nukkumaan ensin oven taakse ja siitä pikku hiljaa viereiseen huoneeseen. Syynä tähän oli se, että minä heräsin ihan jokaiseen äänähdykseen mitä vauva piti. Meillä perhepeti ei tullut ollenkaan kysymykseen, koska minusta ja miehestä molemmista tuntui, että me unissaan litistetään vauva. Perhepeti oli meillä vain päiväunilla. :) Meillä myös vauva nukkui paremmin omassa huoneessa ja tämä huomattiin jos oltiin esim. Hotellissa samassa huoneessa, niin öisin heräiltiin useammin.

    Toki isompana jos on ollut kipeänä tai on ollut joku muu syy, niin on saanut tulla meidän väliin nukkumaan, mutta harvoin tulee nukkumaan meidän viereen nykyään, ehkä kerran kuukaudessa.
    Meillä on nukuttu aina tosi hyvin mikä voi olla myös yksi syy, että ei ole tarvinnut miettiä muita ratkaisuja

    Nykyään meillä nukutaan toki isojen lasten sängyssä, mutta vieläkin (ehkä kuvittelen) nämä tehdyt “päätökset” näkyvät meillä. Esimerkiksi yksin omassa huoneessa nukkuminen ei ole mikään ongelma vaan sinne jäädään tosi mielellään heti kun iltasatu on luettu ja hän jää sänkyy laulelemaan yms ja vanhemmat saamme jatkaa askareita ( toki ihan siinä viereisissä huoneissa jos tulee jotain kysyttävää)

    Muutenkin nukkumaanmeno on aina ollut helppoa ja vaikka on tottunut nukkumaan omassa rauhassa niin kyllä nukkuminen onnistuu jos on hälinää tai jos meidän kaksi koiraa haukkuu, niin ei herää

    Nämä oli meidän kokemuksia, mutta näissäkin asioissa on varmaan niin monenlaista tapaa kuin on ihmistäkin.

    Jos joskus elämä meille suo toisen lapsen, niin aiomme varmasti ainakin yrittää mennä myös toisen lapsen kanssa samalla tavalla.

    Ihanaa raskausaikaa!

    T: Ansku

  • Reply Larppis Monday, December 26, 2016 at 22:18

    Onnea odotukseen! Mun mielestä on fiksua miettiä etukäteen miten itse haluaa vauvavuotena toimia oman lapsensa kanssa. Meillä on nyt kohta 7 kk täyttävä pieni pojanpalleroinen joka siirtyi 6 kk iässä kunnolla pinnasänkyyn nukkumaan. Tätä ennen hän heräili todella usein yöllä syömään, joten oli helpompaa olla perhepedissä ja imettää samalla kun nukuin (tämänkin taidon opin aika noeasti :D). Aika pian vauva kuitenkin oppi että öisellä meluamisella sai maitoa eikä siksi meinannut rauhoittua kuin rinnalla. Mutta nyt nukkuu hienosti jo omassa sängyssä kun sitä treenattiin :) kannttaa myös muuten harkita vuokrattavaa vaavi sänkyä, joka on ensimmäisinä viikkoina varmasti kätevä!

  • Reply Lea Saturday, December 31, 2016 at 07:23

    Huomasin, että aiemmassa postauksessa kerroit kuinka tärkeänä koet sen, että lapsen sekä isän välille kehittyy läheinen suhde. Tähän meillä auttoi perhepeti. Mieheni mielestä oli uskomatonta nukkua pienen vauvan vieressä, ja usko pois, ei sitä vauvaa liiskaa.
    Meidän 2v nukkuu samassa huoneessa meidän kanssamme, syynä ihan logistiikka kuin myös se että olemme pienestä tottutaneet lapsemme nukkumaan hälinässä, joten voin vaikka siivota vaatekaappini lapsen nukkuessa. Välttäisin lapsen elämän ylirytmittämistä sekä ohjekirjojen neuovojen mukaan elämistä.

  • Reply Ellu Monday, January 2, 2017 at 21:46

    Mun on ihan pakko myöskin kirjoittaa oma tarinani, vaikka täällä niitä muutama erilainen jo onkin :).
    Mä ajattelin mieheni kanssa samallalailla: emme voisi missään nimessä nukkua vauvan kanssa perhepedissä, sillä olen tosiaan saanut kyynerpäätä silmäkulmaan ja potkuja jalkoihin hänen nukkuessaan. Sairaalasta kotiuduttuani kuitenkin huomasin, että vauva ei rauhoitu omaan sänkyyn tai herää välittömästi, jos hänet sinne laskee. Nukahdin myös itse, jos imetin vauvaa makuullani. Joten vauva ikäänkuin huomaamatta jäi perhepetiin. Mies nukkui kuin puupalikka, minä toinen silmä auki vahtien vauvaa. Ja silti se oli helpompaa kuin yrittää saada vauva omaan sänkyyn. Niin ei ainakaan tarvinnut olla pystyssä vauvaa hyssyttelemässä :). Heijasin vauvan myös iltaisin uneen.
    Kun vauva oli vajaa 2 kuukauden ikäinen mies pyysi lupaa laittaa vauvan nukkumaan OMAAN sänkyynsä ilman heijaamista. Epäröin, mutta ajattelin, että eipähän vauvakaan pieneen itkuun traimatisoidu, jos isä on lähellä. Minä pitelin korviani alakerrassa ja isä nukutti vauvaa omaan sänkyyn (mitä vauva tietenkin protestoi) kolmen illan ajan. Sen jälkeen vauvan on voinut jättää sänkyynsä nukahtamaan itsekseen. Tietenkin alussa siellä juostiin vähintään kaksi kertaa illassa laittamassa tuttia uudestaan ym., mutta olipa ihanaa, kun se hyssyttely jäi. Sain katsoa jopa hetken telkkaria yksin tai pestä hampaat rauhassa! Tuosta kuukauden kuluttua imetys ei enää onnistunut ja koska olisin joutunut joka tapauksessa nousemaan ylös maitopulloa antamaan, ajattelin jättää vauvan myös koko yöksi omaan sänkyyn. Sitä toivoi myös mies. Välillä istuin 10 kertaa yössä syöttämässä/ silittämässä vauvaa sängyn laidan yli, mutta se aika minkä nukuin, oli uni parempaa.
    Aloimme puhua vauvan siirtämisestä omaan huoneeseensa hänen ollessa 6kk. Minä lykkäsin tätä, koska en muka olisi jaksanut mennä toiseen huoneeseenkin syöttämään/ hyssyttelemään. Mies antoi sitten juhannukseen asti aikaa ja sitten siirrettiin, kun tyttö oli 8kk, hänet omaan huoneeseen. Ja kas, yöheräämiset loppui melkein kokonaan. Nyt 1v2kk tyttö nukkuu 12-13h omassa sängyssään ja ei edes haikaile meidän viereen.
    Kaiken kaikkiaan siis vauvaa häiritsi selvästi siis vanhempiensa yölliset äänet ja oma rauha oli se avain parempaan nukkumiseen.
    Nukkumapaikan lisäksi luulen, että parempiin yöuniin pitää myös vauvaa syntymästä ohjata. Ei siis valoja yöllä, ei seurustelua, ei virikkeitä, isompana ei oteta sängystä pois (toki, jos taputtelu tai silitys ei auta rauhoittumiseen, niin sitten tietenkin, mutta sittenkin rauhoituttua sänkyyn takaisin), en suostunut heräämään ennen klo 6, vaan nukutin uudelleen, vaikka tunninkin, jos yritti heräillä ennen sitä ja mikä meillä on varmasti näin isompana auttanut on unipupu. Se on hänelle tärkeä turva, vaikka äidin mielestä jo hieman ällöttävä, kun sitä ei kannata pestä :). Toki lapsilla on oma temperamentti, mutta uskon, että näillä ohjailu hieman ainakin auttaa!

  • Reply Niml Friday, January 6, 2017 at 01:57

    Meille syntyy esikoinen heinäkuussa. Törmäsin blogiisi ja kävin lukemaan sitä innolla läpi. Nyt kun olen lukenut muutaman postauksen erityisesti paljon keskustelua herättävistä aiheista halusin itsekin kommentoida.

    Meillä on ihan samankaltaiset suunnitelmat niin nukkumisen, kuin imetyksen suhteen. En näe perhepedin hyötyjä, juurikin siksi etten itse nukkuisi ja mies nukkuu hyvin sikeästi. Myös koira on nukkunut pennusta asti sängyssä ja koen helpommaksi opettaa vauvan alusta asti omaan sänkyyn, kun uudelleen kouluttaa koiran :D otan pinnasängyn/vaavisängyn meidän sängyn viereen, josta voin vauvan nostaa yöllä tissille ja takaisin tai vaihtoehtoisesti mies pullolle. En myöskään ymmärrä sitä, kun monet sanovat että perhepedissä tissi vaan suuhun ja unille. Omat uneni tuntien en todellakaan voisi nukahtaa imettäessä. Omistan melko suuret rinnat, jotka varmasti paisuvat vielä ennestään, ja vähintään pelkäisin tukehduttavani vauvan. Päiväunet yhdessä sängyssä ovat sitten ihan mahdolliset.

    Toinen asia, mistä haluan sanoa, on kun monet kritisoivat suunnittelua. Henkilökohtaisesti olen ihminen, joka aina lukee, tutkii, varautuu ja suunnittelee, ja kirjoitustesi perusteella vaikutat samankaltaiselta. Koska olen tutkinut ja lukenut sekä omaan kyvyn ajatella, ymmärrän täysin, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan, kuten sinäkin olet sanonut. Se ei kuitenkaan mun mielestä tarkoita, ettei tulisi suunnitella ja pohtia. Itselleni lukeminen ja suunnittelu helpottaa stressiä ja pelkoja, kun ei ihan sokkona tarvitse edetä. Suunnittelu tarkoittaa myös sitä, että on varautunut niihin muutoksiin. Ja mitä tulee siihen, ettei kannata suunnitella kun harmittaa, jos ei toteudu, noh, toivon ja uskon, että aikuinen, suurinpiirtein tasapainoinen ihminen omaa sellaisen rationaalisen ajattelukyvyn ja pettymyksen sietokyvyn, että suunnitelmien muuttuminen ei kaada koko maailmaa.

    Kiitos blogista, ihana lukea sun kokemuksia ja pohdintoja. Jatka rohkeasti pohtimista, minua ainakin kiinnostaa ja helpottaa lukea muidenkin äitien realistisia, positiivisia pohdintoja, ilman syyllistämistä ja “mä oon paras ja oikeessa” -asennetta :) <3

  • Reply JP Wednesday, January 11, 2017 at 23:23

    Pakko kommentoida, vaikka tämä onkin jo vähän vanhempi postaus :)
    Meillä vauva (nyt 8kk) on nukkunut ihan alusta asti omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Alkuaikoina saattoi jonkin pätkän nukkua välissämme unipesässä ja nykyään saan hänet huijattua joskus aamulla jatkamaan uniaan vieressäni, mutta kokonaista yötä emme ole yhdessä nukkuneet.
    Helppoa se ei ole. Alkuun huoneessa joutuu ramppaamaan jatkuvasti ja välillä tuntuu pahalta jättää toinen yksin nukkumaan kun itse saa nukkua miehen kainalossa… Lähes kaikki myös kauhistelevat järjestelyämme, mutta samaan hengenvetoon pohtivat, että millä saisivat oman 3-vuotiaansa omaan sänkyynsä! :D Uskon siis että pidemmän päälle tämä palkitsee. Vauva ei päätä missä nukkuu, vaan te.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post