Oireita

vauva (10 of 10)
No ne oireet.. Lupasin niistä kirjoitella, ja suoraan sanottuna olisi pitänyt varmaan kirjoittaa niistä sitä mukaa kun niitä ilmesty, että saisi autenttisimman fiiliksen välitettyä. Olo oli ajoittain nimittäin killeri.

1. Menkkamaiset jomotukset ja ihan hirveät alavatsakivut

Mulla ensimmäisenä oireena tuli menkkamaiset juilinnat alavatsaan ja tosi kovatkin kivut vatsaan. Heräsin muutamana yönä ihan hirveeseen alavatsakipuun ja uikutin kaksinkerroin sängyssä sikiöasennossa, koska sattui. Sen lisäksi tuntui, että koko vatsaa repi joka suuntaan. Kohtu se siellä kai vaan venytteli, mutta kipu oli ihan karmeeta välillä. Joka kerta olin varma, että tää on nyt keskenmeno, mutta kyllä se nähtävästi kuului sittenkin asiaan. Mulla on tosi tosi kovat kuukautiskivutkin, ellen käytä hormonaalista ehkäisyä, joten ehkä nää on jotenkin suhteellisia. Toisille tulee kai pientä juilintaa, toisille tulee ihan hirveitä kouraisuja toisensa perään. Ihan luonnottomalta tuntu, mutta kas vain, siellä se on kasvanut kaikessa rauhassa tuolloin :) Ja ne turvotukset!! Näytin välillä illalla siltä, että olisin melkein matkalla synnyttämään, ihan hirveitä pallomahoja turvotti illoiksi, ihan sama mitä söi tai teki. Nää meni ohi tavallaan ihan ekan parin viikon aikana, joskin vieläkin jos yskii tai aivastelee äkkiä ja lujasti, niin voi olla ihan varma, että nivusissa tuntuu. Ja kunnolla.

2. Nälkä ja yösyöpöttely

Nälkä oli itse asiassa näin jälkiviisaana mun eka oire. Normaalisti mulla ei ole aamuisin koskaan nälkä, mutta tuossa elokuun alussa mulle iski ihan hirveä aamunälkä tai tarkemmin sanottuna aamuyönälkä. Ihmettelin sitä pari päivää ennen positiivista raskaustestiä, mutta laitoin iltaurheilun piikkiin. Kun sitten testin tulos oli tiedossa, huomasin, että yhä enenevässä määrin heräilin yöllä hirveään nälkään ja oli pakko syödä. Normaalisti heräsin aina 3.00 ja 5.00 välillä ja piti syödä nopeesti jotain. Hieman myöhemmin alkoi pahoinvointi, joten pystyin öisin syömään mansikkaeskimoa tai suklaapäällysteisiä kaurakeksejä ja rasvatonta kylmää maitoa. Huikeeta.

3. Väsymys

Oh dear God, se väsymys. Siinä missä ensimmäinen viikko-kaks meni vielä ihan normaalisti, noin rv 6 iski se väsymys. Minkään muun oireen poistumisesta en ole ollut näin onnellinen. Sen lisäksi, että väsymys jatkui pisimpään, oli se rankinta. Mun normaali päivärytmi oli jotakuinkin tällainen.
– Herätys aamuyöllä n. 4.00 aikaan syömään
– Herätys 10.00
– Pikasuihku, hampaiden harjaus, ponnari ja verkkarit ja nokka kohti työpaikkaa
– 11.00-16.00 taistelua töissä
– 16.00 jälkeen miehen kyydissä ruokakauppaan (oli käytävä melkeinpä päivittäin, koska en ikinä tiennyt edellispäivänä, mikä menisi alas seuraavana)
– 17.00 kotona. Ruokaa
– 18.00-20.00 päikkärit
– 20.00-22.00 jotain tekemistä + iltapalaa + kävely ulkona
– 22.00 Lights out

Tää oli ihan naurettavaa. Nukuin useamman viikon helposti sen 16 h vuorokaudessa. Olisin nukkunut kellon ympäri, ellen olisi herännyt nälkään tai herätyskelloon välillä. Tuo väsymys ei ollut mitään sellaista “menenpä päikkäreille” -väsymystä, vaan täysin kaatavaa, ihan hirveetä väsymystä. Kuolemanväsynyttä oloa. Mies löysi mua nukahtaneena milloin sohvalta, milloin sängyltä. Jos istuin paikallani (esim. läppärillä blogin äärellä), nukahdin. Mulla oli n. 2 h normaalia peliaikaa päivässä, ja voin kertoa, että väsymys veti mut tiukimmalle tässä. Oon normaalisti tosi tehokas ja teen välillä tosi pitkää päivää. Jaksan tehdä töitä ja pyöriä vaikka miten paljon puuhailemassa. Osasin varautua pahaan oloon, mutta en koskaan tajunnut, että se väsymys voi oikeesti olla niin järkyttävää. Lähes kaksi kuukautta hommat vaan kasaantui ja kasaantui ja mua ahdisti ja stressasi ja loppujen lopuksi en vaan voinut muuta kuin päästää irti siitä ahdistuksesta ja nukkua.

vauva (2 of 10)

4. Pahoinvointi

Ahh, mua siunattiin alkuraskaudessa sen verran, että luulin olevani onnekas, ja pääseväni raskaudesta voimatta pahoin. Samalla mun sisäinen pessimisti-realisti oli sitä mieltä, että ei ole mahdollista tulla raskaaksi ensiyrittämältä, saada terve lapsi ja vieläpä tehdä se ilman pahoinvointia. Se ei vaan olisi reilua tässä julmassa maailmassa. Liikaa hyvää yhdelle ihmiselle. Otin siis pahoinvoinnin vastaan ihan positiivisin mielin. Ajattelin, että se on maksu tästä kaikesta onnesta. Se jysähti päälle siinä n. rv8-9 ja jatkui n. viikolle 16-17 asti. Aamut oli pahoja. Illalla oli pakko syödä ihan helvetin paljon, ettei heräisi nälkäisenä. Jos heräsi nälkäisenä, peli oli menetetty. Päivän mittaan oli koko ajan syötävä vähän jotain pientä, koska jos nälkä yllätti, sai olla varma, että aamupahoinvointi ei paljoa kysele kellonaikaa. Mulla vei pahinta terää pois, jos join paljon ja sitten viimeisenä oljenkortena ne pahoinvointirannekkeet.

Olin jo ihan done koko touhuun rv. 12 mennessä ja manasinkin, että sen ois parempi loppua samointein heti kun eka kolmannes on ohi. Ei loppunut, vaan vikoja pahoinvointikohtauksia oli rv 17. Sitten on pahoinvointi hillittänyt ja ihan ajoittain on iskenyt vain pieni etova olo. Ei mitään ihmeellistä tuon kauheuden jälkeen.

Mulla paha olo oli vaan yksinkertaisesti kaiken kattava ja sitä avitti mun uusi superkyky, nimittäin vainukoiraakin tarkempi hajuaisti. Saatoin haistaa miehen hengityksessä paprikan tuoksun metrin päästä. Ei mitään ihmeellistä. Kaikki oksetti ja kaikki haisi pahalle. Paitsi ne Hesen juustot. (En enää varmaan koskaan halua syödä niitä :D) Kerran mies paistoi munakasta aamulla keittiössä, ja kun itse sain raahattua itseni viikonloppuaamuna klo 12.30 eteiseen, juoksin takaisin peiton alle sikiöasentoon. Pääsin ylös 17. Siihen asti nieleskelin hirveetä oloa. Hammastahnat oksetti, kaikki oksetti. Pahimpina oli banaani, tupakanhaju vaikkapa dösärillä tai bussissa ja sit se munakas. Meillä on kotona munakas-kielto loppuraskauden. Edelleen aiheuttaa inhonväristyksiä jo pelkkä ajatus.

5. Huimaus

Kun pahin väsymys alkoi hellittämään, iski seuraavana huimaus. Mun verenpaine kävi melko matalalla ja jos lähdin nopeesti liikkelle (esim. pahoinvoinnin aktivoimana), niin meinasi lähteä taju ja kävelin pitkin seiniä. Tätä ONNEKSI kesti vain viikon, en tiedä mistä se tuli, mutta oon onnellinen, että se meni pois :D

Meinas mennä jo usko tähän tekemiseen, kun aina yhden oireen hellittäessä, toinen vahveni. Huippaus kun muuten oli ihan siedettävä, mutta se aiheutti aina pahan olon. Tää oli se oire, joka masens mut, hetkeks nimittäin tuli sellainen olo, että tää ei pääty ikinä ja oon aina vaan pahoinvoiva ja heikko. Samaan aikaan Vivve kysyi mieheltä miten hän on niin maltillinen ja toinen vastasi siihen, että “hän haluaa vielä nauttia tästä raskaudesta ensin”. Tein siinä vieressä ruokaa ja meinasin puukottaa miehen siihen paikkaan nauttia-termin käytöstä. Nautinnollista tämä raskaus ei nimittäin tosiaan tuossa vaiheessa ollut.

6. Liikuttuminen

Tätäkin kesti pahimmillaan onneksi vain pari viikkoa. Whiskies-mainos, jossa kissanpentuja telkkarissa? Kyynelkanavat auki. Mikä tahansa miehen sanoma? Kyynelkanavat auki. Onnen tai kiukun. Either or. Kaikki liikutti. Kaikki itketti. Mun suosikki? Mietin yhden päivän mitä saisin syötyä. Vauva hyväksyi sinä päivänä ajatuksena vain pannupizzan. Pyysin miestä tuomaan kotiin Rossosta pizzaa tietyillä täytteillä. Oletin, että kaikki tietää, että Rossosta ostetaan nimenomaan pannupizzaa. Mies tuli kotiin pizzalaatikko kädessä ja toi sen mulle sänkyyn (josta en sinä päivänä päässyt ylös ennen klo 16…) Avasin laatikon, ja… oikeat täytteet, mutta tavallinen pizza. I kid you not, en muista milloin viimeksi olisin itkenyt niin :D Mies meni ihan paniikkiin, että mitä on tapahtunut.. “nyyhkisnyyhkis se on nyyhkisnyyhkis väärä nyyhkis pizza!” Halasin tyynyä ja itkin kuin olisin juuri läheiseni menettänyt. Oikeesti. Se oli aika low point. Sen itkun lomassa tajusin, että tässä mä nyt itken silmiä päästäni pizzan takia. Ja rupes itkettää vielä lisää. Että oon tällanen herkkis ja voin niin huonosti ja nyyhkis. Wow. Mentiin siitä sitten hakemaan mulle uusi pizza. Herrajumala kiitos siitä, että se loppui nopeasti. Oon välillä herkkä liikuttumaan muutenkin, mutta ihan oikeesti, toi oli jo aikamoista. Miestä oikeastaan vaan nauratti kun saatoin vetää hirveeseen itkuun vaan koska Benji söi possunkorvaa söpösti.

7. Hengästyminen

Tää itse asiassa alkoi kanssa ihan alussa. En saanut tarpeeksi happea. Saatoin joutua vetämään ihan tosi pitkiä henkäyksiä ihan peruskävelyllä ja ihan vaikka sohvallakin istuessa. Kai se verimäärän lisääntyminen vaatii sitten enemmän happea, kuin mihin olen tottunut, mutta olin kyllä ihan huonokuntoisen ilmentymä kun puuskutin menemään ihan rauhallisessa kävelytahdissakin. Puuskutan edelleen. En vaan saa tarpeeksi happea välillä, ja ihan perus portaiden ylöskiipeäminen voi vaatia multa ihan hirveen hengittelytuokion.

8. Matkapahoinvointi

Tästä syytän miestä. Sillä on tosi paha matkapahoinvointi ja jälkeläisensä on näköjään siirtänyt sen minuun. Ennen olisin pystynyt lukemaan pimeässä kirjaa autossa ilman ongelmia. Nyt tule tosi helposti matkapahoinvointi ihan viestiäkin lähettäessä. Esim. Helsinki-Kuopio -matkat olen yleensä viettänyt läppärin ääressä ja nyt olen vain tuijotellut auton ikkunasta pitäen horisontin tiukasti katselinjassa. Tää sais jo mennä pois.

vauva (1 of 1)-4

9. “Mun ei tee mitään mieli”. 

Kun pahoinvointi loppui, alkoi tää mahdoton kiinostumattomuus ruokaan. “Kulta, mitä tänään syötäisiin?”. Ei mitään. Ei tee mieli mitään, ei edes lempiruokiani. Voisin syödä vain kasviskeittoa ja porkkanoita. Ja ruisleipää. Saatan myös haluta jotakin ruokaa ruokakaupassa ja kotiin päästyäni se ällöttää mua. Oon välillä syönyt valkoista riisiä ja avocadoa, kun ei ole tehnyt yhtään mitään mieli. Tää alkaa pikkuhiljaa hellittämään, joskaan en vieläkään osaisi ehdottaa ruokapaikkaa treffeille. Ei vaan tee yhtään mitään mieli, ellei pakota itseään syömään.

Siinäpä se sekalainen kirjo. Odotan todella jännityksellä, mitä tässä nyt vielä tulee. Näissä olisi kyllä jo riittämiin, mutta veikkaanpa villisti, että loppuraskaus ei mene ihan niin oireettomasti kuin toivoisin.

Onko tuttua? Ja mitä tässä vielä sopii odottaa? :D 

0

Related Posts

41 Comments

  • Reply Linda Thursday, December 1, 2016 at 18:46

    Melko varmasti voisin sanoa, että ainakin närästystä on vielä luvassa :D ja ilmavaivoja… Eroottinen olo on taattu!

    • Reply Johanna Friday, December 2, 2016 at 19:03

      Ja l0ppuraskaudessa, tai viimeistään synnytyksen jälkeen peräpukamat!
      Oi että se se vasta oli hehkeetä, semmonen rypäleterttu pe*****essä… X)

      • Reply Jenna Saturday, December 3, 2016 at 12:03

        No ei tule kaikille. Kaks lasta synnyttäneenä voin sen sanoa

  • Reply Mira Thursday, December 1, 2016 at 18:49

    Mulla nyt rv 14 ja tutulta kuulostaa! Lähes kaikki oireet allekirjoitan. Mullakin pahin on varmasti ollut toi väsymys. Rv 6-10 nukahdin kotona aina kun istuin alas, mikään uni ei riittänyt ja (pakko)päikkäreiltä herätessä hirveä olo mihin auttoi vaan vadelmamehujää. Moneen otteeseen tuli alussa ajateltua että miten tästä selviää kun teen vielä lasten parissa töitäkin niin eihän siitä vapaa-ajasta tullut mitään. Pari viikkoa on nyt vähän jo jaksanut paremmin, edelleen kuitenkin sammun sohvalle viimeistään 21.30. Vahvoja alavatsakipuja oli mullakin alusta asti, nyt alkanut vähentyä. Nyt kun alkaa alkuraskauden oireet vähän helpottaa niin ehkä paremmin vasta tajuaa, että kyllähän toi aika rankkaa ajoittain oli

    • Reply S Tuesday, December 6, 2016 at 00:36

      Ei niin, ei tullu mullekaan (onneks!). :D

  • Reply Hyppis Thursday, December 1, 2016 at 18:50

    Heii! Niin hyvin kirjoitettu tuosta väsymyksestä. Sitä ei voi tajuta tai odottaan tai varautua, se oli ihan kamalaa! Pahinta oli ne inhottavat kommentit laiskuudesta ja mitäänsaamattomuudesta, joita aluksi sai kuulla. Mulla oli samat oireet, paitsi huimaus.

    Pahoinvointi oli tuttua itsellekin rv 5-20. Mulla oli pääasiassa tapana oksentaa sappinesteet aamulla ulos. Sellaisia raivo-oksennuksia tuli silloin tällöin. Nyt viikolla 28 tuo aamuällötys on tehnyt paluun. Pahoinvointia taisi lisätä närästys, joka oli itselle ihan uusi tuttavuus. En ymmärtänyt, että mikä kiristää kurkun päätä vanteen lailla. Renniellä siitä toistaiseksi on selvinnyt. Loppuraskaudessa se kuulemma pahenee entisestään, kun vauva on iso painaa joka puolelle.

    Mulla uusimpana on nyt liitoskivut, jotka kai vielä on suht. lieviä. Illat menee sohvalla kauratyynyn kanssa. Liukkaat kelit ei helpota yhtään – pieni horjahdus saa häpyluun huutamaan. Toivottavasti vältyt näiltä!

    Nukkumisasentojen löytäminen alkaa olla taiteenlaji myös. Selällään ei enää voi olla, koska happi ei meinaa kulkea. Kyljellään puutuu kädet. On tää hienoa. :D Vielä on viimeinen kolmannes mullakin edessä, mielenkiinnolla odotan, mitä päivät tuovat tulleessaan.

    Tsemppiä loppuraskauteen! :)

  • Reply Marja Thursday, December 1, 2016 at 18:51

    Voi jestas, tuo pahoinvointi… olen viikolla 13+ ja tää on jotain aivan järkyttävää. Ihan sama, mikä aika vuorokaudesta, aina voi huonosti. Napostelu tosiaan auttaa vähän, mutta ongelma juurikin on se, ettei tiedä mitä saa alas. Nälkä on myös aika lailla koko ajan ja hengästyminen kuulostaa myös hyvin tutulta.

    Jos kaipaat jotain bonusta tähän listaan, niin täältä olisi tarjota erittäin voimakasta närästystä, joka myös mukavasti lietsoo pahaa oloa. En tosin voi suositella, tuntuu lähinnä siltä, että ruokatorvi on kohta kärventynyt puhki:P

  • Reply A Thursday, December 1, 2016 at 18:57

    Joo eikä ne siihen pääty, synnytyksen jälkeen onkin sitten ihan omat oireensa :D

  • Reply E Thursday, December 1, 2016 at 19:35

    Närästys, kauheat liitoskivut, ilmavaivat, itkuherkkyys, unettomuus/ei löydy hyvää nukkumisasentoa.. Näin ainakin täällä rv 34 :D Mutta mieli on hyvä!

  • Reply Emilia Thursday, December 1, 2016 at 19:55

    Liitoskivut mulla ainakin lopussa oli sellaset et tuntu et halkean, sietämätön närästys aivan sama mitä syöt. Ähky leivän murusta kun vauva vie vatsalaukusta tilaa ja sit toisaalta kohta taas kurniva nälkä.. unettomat yöt koska ei oo enää hyvää asentoa nukkua! Pissahätä 5 minutin välein jos juot enemmän kun millin vettä. Näin nyt muutama mainitakseni😉 Nää kaikki varmaan siks että synnytykseen on sit oikein valmis millä hetkellä hyvänsä ja odottaa oikein et koskis jo. Silti jokaikinen lopputuloksen arvoisia💗 Ja tasan kuukaus synnytyksestä oisin millon vain valmis menee uudestaan!

  • Reply Sirpa Thursday, December 1, 2016 at 20:03

    Sain myös munakkaasta kohtauksen. Makasin oksennusta pidättäen sängyssä, kaikki ikkunat avoinna. 😀 Mä pari kertaa pyörryinkin dösään. Väsymys oli kyllä kamalinta, hui kamala. Pomo laittoi mut sen takia saikulle. Lopussa ei sitten saanut lainkaan unta. 😜 Toiv sä vältyt siltä oireelta! 😊

  • Reply Laura Thursday, December 1, 2016 at 20:11

    Tunnistan kaikki muut paitsi itkuherkkyyden ja huimauksen. Väsymys oli mulla kans kaikkein pahin ja ku nukkuminen ei auttanut, vaan joka hetki päivästä väsytti! Hajuherkkyys oli tosi pahana jossain vaiheessa, meillä kotona haisi niin pahalle, et vaan yökkäsin koko ajan. Ei täällä kuulemma ees mikään haissut. Nyt ollaan puolivälissä raskautta ja suht oireetonta menoa on, enimmäkseen pissahätää :D

  • Reply Anna Thursday, December 1, 2016 at 20:23

    Paljon onnea raskaudesta ja onnellista odotusta! :)

    Mulla oli pahoinvointia rv 6-25, ympäri vuorokauden oksentelua ja päiviä, ettei edes vesi pysynyt sisällä. Sitten 5 viikon tauko ja uudestaan pahoinvointia lievempänä aamuisin rv 30-40+6 kunnes hän päätti syntyä. Ei oo ikävä. Ei myöskään huimausta, liitoskipuja rv8 alkaen, närästystä, jatkuvaa itkemistä kaiken takia, nenäverenvuotoja, valasmaista oloa. En edes halua ajatella synnytystä. Ja silti haluaisin toisen lapsen, kun esikoinen on nyt 2v 5kk. Naisen mieli on ihan hullu :D

    • Reply Anna Thursday, December 1, 2016 at 20:26

      Unohdin jatkuvan pissahädän (eka oire jo ennen positiivista testiä) ja jäätävän ummetuksen. Mut silti raskausaika oli mun mielestä ihanaa, vaikka oireita ei oo ikävä :D

  • Reply Mimi Thursday, December 1, 2016 at 21:08

    Ootas ku on iso maha ja painaa..närästää ja pissattaa koko ajan. Henkisen puolen jutuista oli herkkyyden lisäksi vainoharhaisuus. Joka päivä kun mies tuli töistä käytiin läpi mustasukkaisuusdraama kuinka se pettää mua.
    Ja se hormonaalinen tunnemyrsky kun vauva on syntyny. Itkin että miksen ole tajunnut tehdä kymmentä lasta ja kuinka tämä just syntyny on kohta täysi-ikäinen.
    Jälkeenpäin noi on vaan hauskoja muistoja :)
    Tsemppiä sinne!!

  • Reply Niina Thursday, December 1, 2016 at 22:27

    Noita oireita ei sit enää edes muista kun alkaa olla ne viimeiset viikot ja jäätävän kokonen maha jonka kanssa kaikki on hankalaa, liitoskivut ja jatkuva pissahätä vaikka ei edes tule mitään (varsinkin yöllä). :D mutta niitä sit ilolla muistelee synnytyksen jälkeisissä oloissa.. nimimerkillä 3vk ikäinen tyttö kainalossa <3 Ihanaa odotusta, nauti täysin rinnoin sillä masua tulee ikävä :)

  • Reply Essi Thursday, December 1, 2016 at 22:39

    Tutulta kuulostaa :) Onneksi ei itse tarvinnut oksentaa kertaakaan, vaikka pahoinvoinnista kärsinkin. Sen sain aika hyvin pidettyä loitolla kun söi tiuhaan, vaikka ei ruokaa tehnytkään mieli. Väsymys oli myös aika rankkaa.
    Nopeasti sitä unohtaa minkälaista oli, vaikka vauva alle 3kk.
    Itse kärsin ennenaikaisista supisteluista rv17-18 alkaen, ja sairaslomalle rakenneultran jälkeen äitiyslomaan saakka. Siinäpä vasta menikin hermo ja sairaalassakin tuli maattua. Sitten ihan loppuraskaudesta kaikki oudoimmat oireet, kun maha niin iso ja painaa. Sormet puutuivat ensin öisin, lopulta 24/7 ja synnytyksen jälkeenkin viikkoja.
    Myös tuo närästys tuli vikoina viikkoina koettua, minä joka en yhtään tiennyt edes mitä on närästys. Järkyttävät nivus- ym. kivut, kaiken makoilun ja ison mahan takia.
    Mut kyllä se on kaikki sen arvoista ❤️
    On se aikamoinen kokemus tuo raskaus ja synnytys, ja varsinkin kaikki sen jälkeen 😊 Tsemppiä odotukseen!

  • Reply Maris Thursday, December 1, 2016 at 23:02

    Tutulta kuulostaa :D Tuo pahoinvointi on ollut ihan omaa luokkaansa tässä raskaudessa, aiempiin verrattuna. Aluksi alas meni hapankorput, hedelmät, vihannekset ja piimä. Mutta se jälkimaku mikä ruoista jäi suuhun, sai voimaan pahoin :O Tuntuu, ettei ole kotoakaan paljoa viitsinyt minnekään lähteä, kun ei tiedä milloin oksennus yllättää. Nyt onneksi jo vähän helpottaa. Aiemmissa raskauksissa pääsin oireiden osalta helpolla. Nyt ymmärrän senkin mitä ihmiset tarkoittaa sillä, että hajut ällöttää. Väsymys meinaa kans välillä olla ihan järkyttävää, mutta kesken päivän ei oikein nukkuakaan voi, kun kaksi ikiliikkujaa pörrää hereillä. Sitä närästystä ja yöllisiä suonenvetoja odotellessa. Kaikesta huolimatta olen päättänyt nauttia tästä raskaudesta ja lohduttaudun sillä, että tämä on väliaikasta ja palkinto mitä parhain :)

  • Reply Jassu Thursday, December 1, 2016 at 23:36

    Väsymys luultavasti tulee vielä tuplaantumaan ja vessahätä! :D Loppuraskaudesta sai ravata keskellä yötä varsinkin vessassa kokoajan, mut uskon sen valmistavan naista jotenkin siihen kun vauva kuitenkin alussa heräilee öisin useesti syömään jne :)

    Koskaan elämässäni ei oo närästäny, mut molemmissa raskauksissa närästi sitten senkin edestä :D Ja huimaus oli loppuraskaudessa tosi yleistä varsinkin jos nousi vähänki liian nopeasti sohvalta. Neuvolassa ja ultrissa myös kun joutu makaamaan selälteen ja paino tuli valtimoihin tuntu, huimas todella paljon ja kerran ku en kehdannu siitä ajoissa sanoa niin meni korvista kuulo ja silmistä näkö hetkeks ja naama iha tulipunaseks, mut onneks tilanne parantu vesilasillisen jälkeen suht nopeesti normaaliks :D

    Ja sit mitä tulee liikuttumiseen niin kannattaa varautuu raskauden jälkeisiin hormooneihin! :D ite en tiennyt niistä mitään ja oliki aikamoinen yllätys synnytyksen jälkeen :D Siis aivan kaikki itketti, muistan ku ajoin autoo ja aloin vaa itkee ihan ilman syytä ja samaan aikaa ajattelin et onoa typerää itkee ja silti vaan jatku ja pieniki “epäonnistuminen” tuntu maailmanlopulta :D Mutta ootki varmaan aiheeseen jo tutustunut, mutta jos et niin suosittelen! :D

    Niin ja joku oli kommentoinutkin sulle aijemmin, että facebookissa on imetyksen tuki ryhmä mihin kannattaa ehdottomasti liittyä, sieltä saa niin paljon tärkeää tietoa imetykseen liittyen :) Itse en ryhmästä tiennyt edikoisen kohdalla ja imetys loppui jo 2kk iässä, koska luulin että maito loppui. Jälkiviisana selvisi sitten, että ensinäkin maito ei voi vaan loppua, jos imettää normaalisti ja kun maidon tulo tasantuu, tissit tuntuu tyhjiltä, vaikkei sitä ole ja siinä iässä oli vielä tiheän imun kausi jolloin vauva halus kokoajan olla rinnalla, minkä ajattelin johtuvan siitä ettei maitoa tuu tarpeeks. Netistäkin tuntuu löytävän niin paljon erilaista tietoa, ettei välttämättä saa selkoa, mikä on oikein ja mikä ei, mutta sielä ryhmässä ihan ammattilaiset (tukiäidit) vastaa ja kertoo miten toimia :)

    Mutta tällä tiedolla pääsee jo pitkälle:
    Mistä tietää, että äidinmaito riittää?
    -Vauva kasvaa ja paino nousee
    -Tulee pissa ja kakkavaippoja tarpeeksi vuorokaudessa

    Mitkä -eivät- tarkoita, että äidinmaito ei riitä:
    -Tissit tuntuvat tyhjiltä
    -Vauva haluaa olla kokoajan tissillä
    -Et heru pumpulle
    -Vauva “raivoo” tissillä

    Itse kun luulin juuri noiden takia, että maitoa ei riitä. Edelleen harmittaa ettei imetys esikoisen kohalla onnistunu ja sen takia haluun auttaa muita “hakemaan apua” imetykseen, jotta sais sen onnistumaan :D

    Toivottavasti loppuraskaus sujuu mukavasti <3

    Ps. Niitä pakkomielteitä tulee vielä ikävä! :D

  • Reply Elina Friday, December 2, 2016 at 07:22

    Mullakin oli verenpaineet lähes aina raskauksien aikana niin matalalla, etten pystynyt seisomaan kunnolla edes bussissa vaunujen kanssa. Jos ei ollut tilaa istua, muistan kyhjöttäneeni lattialla vaunujen vieressä ja toivonut, ettei pökerry. Kirjakaupassa jouduin aina välillä lattialle istumaan. Siis jopa liikkuessa verenpaine oli lähes kuolleen tasolla :D Raskauksien jälkeen paineet on vakiintunut johonkin 95/70- tasolle, eli edelleen aika matalat, mutta näillä pärjää!

    Loppuraskauksissa mulla oli unettomuutta, turvotusta, närästystä ja järkyttävästi aknea. Viimeisin raskaus oli tosin helpompi loppua kohden ja aika lailla oireeton. Mutta lisää lapsia ei ihan heti ole tulossa kun mulle noi raskausajat on kyllä ollu tosi haastavia alusta loppuun!

  • Reply Maiju Friday, December 2, 2016 at 08:33

    Tutulta kuulostaa! 😄 Mulla alkoi kauhea närästys joskus puolen välin jälkeen. Sitten liitoskivut ehkä rv25 eteenpäin. Jatkuva pissahätä rv30 eteenpäin ja sitten se oli sitä, että kun pääsin vessasta ulos niin heti oli mentävä takaisin, koska vauva liikahti ja rakko ei ollutkaan tyhjentynyt. 😄😄😄 Mulla on myös molemmilla kerroilla vauva laskeutunut ja kiinnittynyt hyvissä ajoin, joskus rv32-33, mikä ei suinkaan tatkoittanut piakkoin synytymää vaan ainoastaan sitä, että kävelin kuin ankka. Jos olet joskus miettinyt miksi raskaanaolevien sanotaan vaappuvan kävellessä, se johtuu siitä, että tuntuu kuin piparissa olisi keilapallo. 😄 Aaaah ja sitten mää olen ihminen jolla on supistusherkkä kohtu. Rv 34 eteenpäin mulla oli jatkuvasti monen tunnin säännöllisiä kipeitä supistuksia joiden takia valvoin. Poika syntyi kuitenkin 39+2 ja tyttö 40+0, joten nekään ei ennakoinut synnytystä. MUTTA kaikesta huolimatta ihanaa aikaa ❤ Kauhea vauvakuume ja etenkin synnytyskuume vaikka kuopus vasta täyttää 3kk. Synnytys on kivaa, oikeasti. Voisin synnyttää koska vaan. Sattuuhan se, mutta sen jälkeen on sellainen “wow mää tein ton!”- olo. Ihanaa raskausaikaa Anna sulle! ❤

  • Reply Anna Friday, December 2, 2016 at 08:55

    Hei,

    Toivottavasti loppuraskaus menee mahdollisimman oireitta! :)

    JA JOS lähiaikoina tulee tuskaisaa oloa, niin tällä videolla ne ehkä hieman hälvenevät:

    https://www.facebook.com/tenerissimiweb/videos/1877516845811191/?hc_ref=NEWSFEED

  • Reply Ida Friday, December 2, 2016 at 09:16

    Siis monet näistä allekirjoitan, mutta ai luoja noi alavatsakivut oli saatanasta! Mä sain mun raskaudesta tietää, kun menin niiden alavatsakipujen takia käymään lääkärissä. Tehtiin kaikki gynetutkimukset ja sain lähetteen sukupuolitautitesteihin, Mä sit vielä lääkäriltä kysyin et voiko tää olla raskauden oire ja pyysin et katsotaan raskaustesti samalla. “Ei se raskaus tämmöistä aiheuta, sulla on varmaan menkat alkamassa, mut katsotaan sekin nyt sit vielä” oli lääkärin vastaus. Samainen lääkäri soitti mulle samana päivänä töihin ja ilmotti että onneks olkoon, varaa aika neuvolaan. 😂 Meidän tk-lääkärit on kovin päteviä kun sitten näiden kipujen takia pelotteli että luultavasti on kohdunulkoinen ja lähetti mut itkukurkussa kättärille lisätutkimuksiin. Kävin siellä sit ensin ultrissa ja labroissa, mutta raskaus oli niin alussa että kontrollikäynti jouluaattoaamulle. Sillon onneksi saatiin tietää että kaikki on hyvin ja päästiin viettämään joulua rauhassa 🎁 Tulipahan sepustus, mutta summasummarum, ne kivut, saatanasta. Aamen.

  • Reply Elli Friday, December 2, 2016 at 09:22

    Nauroin ääneen tätä lukiessani :D Itsellä varsinkin tuo ruoka niin lähellä sydäntä, että vaikka en raskaana olekaan niin voin hyvin samaistua tuohon pizza juttuun.. :’D

  • Reply S Friday, December 2, 2016 at 09:48

    Hajosin totaalisesti tolle pizzaepisodille :’D :D

    Tosin olen samaa mieltä, ettei Rossosta kuulu tilata kuin pannupizzaa :D

  • Reply Noora Friday, December 2, 2016 at 11:09

    Edellä mainittujen lisäksi tänne ilmaantui ainakin levottomat jalat, varsinkin iltaisin oli aivan hirveetä, kun tuntui että jalkoja pistelee jos ei niitä ollut koko ajan liikuttelemassa. Myöskin turvotus ja aivan lopussa kohonnut verenpaine olivat ikäviä vaivoja. Mutta, kovasti sai kyllä kaivella muistiaan, että nämä tuli mieleen, hyvin ovat unohtuneet! 😌

  • Reply E Friday, December 2, 2016 at 11:31

    Itselläni ei ole kokemusta raskaudesta eikä näin ollen siis myöskään siihen liittyvästä pahoinvoinnista, mutta voin silti niin allekirjoittaa ton munakas-jutun! Nimittäin kerran nuorempana kun sairastuin oksennustautiin, olin syönyt aamulla juurikin paistettua kananmunaa. Tästähän on siis aikaa jo ainakin 10 vuotta, mutta silti mulle tulee edelleenkin lähes poikkeuksetta ihan järkyttävän etova olo, kun joku paistaa kananmunia. Se haju on aivan hirveä. Itse voin silloin tällöin syödä munakkaan vain, jos se on täynnä esim. tonnikalaa ja juustoa ja muita mahdollisia täytteitä, niin että se paistetun kananmunan oma maku suurimmaksi osaksi peittyy :D

  • Reply Krista Friday, December 2, 2016 at 15:38

    Hahah ei hitto nauroin ihan täysii ääneen tolle pizzaepisodille :DDD ihana :’)

  • Reply Olenko ainut? Friday, December 2, 2016 at 19:13

    Tämä ei varsinaisesti liity postaukseesi, mutta haluaisin tietää vaivaako miestäsi matkapahoinvointi vielä näin aikuisiällä? Olen kärsinyt koko ikäni matkapahoinvoinnista, joka oikeastaan vaivaa elämääni vieläkin päivittäin. Ei tosin yhtään niin pahasti kuin lapsena. Matkustan vaikka se ei aina olekaan mukavaa. Olen kuitenkin huomannut aikuisiällä että joskus pienenä julkisesti esimerkiksi lentokoneessa oksentaminen on traumatisoinut minut ja mikäli alan voimaan pahoin matkustaessa, saan paniikkikohtauksen. Se vaan pahentaa huonoa oloa ja näin kierre on valmis..

    • Reply Nursing Saturday, December 3, 2016 at 14:47

      Oletko koittanut kunnon matkapahoinvointilääkkeitä, eli reseptillä saatavia?

      • Reply Noora Saturday, December 3, 2016 at 18:21

        Olen syönyt aina Marzinea, reseptivapaata matkapahoinvointilääkettä. Toimii hyvin mutta pelkään silti huonon olon tulevan ja usein jo ennen kun edes pääse liikkuvaan kulkuneuvoon, voin pahoin. Sen vuoksi en osaa oikein sanoa enää miten usein kärsin matkapahoinvoinnista ja miten usein ihan vaan jännityksen ja ahdistuksen aiheuttamasta pahoinvoinnista :/ saakohan tällaiseen rauhoittavia tms..

  • Reply Suni Friday, December 2, 2016 at 20:16

    Närästys oli ihan helvetistä loppuraskauden. Mulla oli tyynyn alla rennie-levy että sain närästykseen herätessä sen heti suuhun. Heräsin myös joskus aamulla rennie suussa – eikä ollut mitään muistikuvaa että oisin herännyt sen ottamaan. 😁
    Väsymys oli taas alkuraskaudessa niin järkyttävää että nukahdin kerran töissä tietokoneen ääreen. Onneksi kukaan ei huomannut. 😂
    Niin ja se itkuisuus, itkin kaikelle. Ihan kaikelle. Itkin sille että itkin – hyvin hyvin raskasta. Varoitan että synnytyksen jälkeen pari-kolme viikkoa on samanlaista. Ainakin mulla oli, itkin kun vauva on niin söpö, itkin kun olin niin onnellinen.. jne. Se helpottaa onneksi. 😊
    Mulla oli vielä näiden lisäksi jatkuva pissahätä, ummetusta, ilmavaivoja, liitoskipuja.. u name it. Mutta oli kaikki sen arvoista, kun saimme terveen ja ihanimman vauvan.

    Onnea odotukseen teille molemmille! ❤ Koita nauttia siitä, vaikka kaikkien “mukavien” oireiden takia se onkin välillä haastavaa. 😊

    Ps. Laitoin jo aikaisemmin äitiysbiisin joka ainakin mulla kolahti. (En tiedä näitkö sitä kommenttia mutta laitan sen nyt uudestaan) JJ Heller- I get to be the one.

  • Reply Anna Friday, December 2, 2016 at 20:22

    Muistan myös tuon järjettömän väsymyksen. Se oli ihan järkkyä. Ekalla kerralla ilmoitin töissä että käyn ottaa puolen tunnin unet lounaalla tai en pysty olee koko päivää töissä. Mut toisen lapsen kanssa olikin vähän pahempi kun ei 1-vuotiaalle auta sanoa, että äitiä nyt väsyttää ja voitaisko levätä. 😂 Odotin silloin lapsen päikkäriaikaa kuin kuuta nousevaa ja pääsi kyllä välillä itku jos lapsi nukkuikin vain vähän aikaa.

  • Reply Riina Friday, December 2, 2016 at 20:37

    Itselläkin kokonaisvaltainen pahoinvointi lakkasi vasta rv18. Odotettavissa vielä ainakin liitoskipuja, jäätävää närästystä, uniongelmia vauvan potkiessa rytmikkäästi öisin kylkiluitasi ja varmaan myös ummetusta tai vähintään peräpukamia. Tekemäni kattavan listan voi käydä lukemassa täältä:

    https://sarkasmiajashampanjaa.com/2016/11/15/kootut-raskausvaivat/

    T. Viimeisellä kolmanneksella oleva

  • Reply E Saturday, December 3, 2016 at 00:34

    Voi ei! Toi pizzaepisodi. Voisin kyllä kuvitella omalle kohdalle ihan saman ihan ilman raskauttakin jos vaan on tosi väsynyt.

  • Reply Pumpulipallero Saturday, December 3, 2016 at 11:08

    Raskauden puolenvalin jalkeen rupesin herailee tosi aikaseen eika uni tullut. Onneksi pystyi paivaunet nukkumaan.
    Loppuraskaudessa myos ummetusta ja viimesilla viikoilla lonkkajomotusta mika teki makaamisesta epamiellyttavaa. Poika syntyi 42+0 niin oli kylla vatsa jo tosi iso siina vaiheessa.

  • Reply Emmye Saturday, December 3, 2016 at 12:43

    Oireet kuulostaa niin tutulta.
    Se väsymys oli ihan jäätävää: töissä käytin ruokatunnin päikkäreihin. Mä ehdin kanssa iloita, että pääsisin ilman aamupahoinvointia, mutta alkoi rv 6-7 ja loppui synnärillä. Oli aika mielenkiintoista aikaa. Toivottavasti sulla alkaa pian sellainen seesteinen ja onnellinen vaihe. Lopussa kurjinta oli ne jokojoko- kyselyt, mikä sai pinnan kireälle.

  • Reply Elvi Saturday, December 3, 2016 at 15:41

    Tuosta sun “väärä pizza”-tapauksesta tuli mieleen, et itellä imetyshormonit oli melkeen pahempi.. Kerran tulin illalla tanssitreeneistä ja pyysin miestä tekeen mulleki leivät, koska oli siinä muutenkin iltapalaa väsäämässä. Suihkusta kun pääsin ja näin ne leivät, sain ihan hirveen itkupotkuraivarin. “Enkö mä ole edes kurkkua ansainnut leivän päälle??!?!!” Oli vaan juustoa ja kinkkua siis. Nyt jo naurattaa toi, mut sillon se vaan oli jotain niin elämää suurempaa. Ei oo ikävä noita tunnekuohuja. Ja sen jälkeen on ollu kurkkua leivän päällä. 😄

  • Reply Rosa Sunday, December 4, 2016 at 11:34

    Voi sua raukkaa! Kuulostaa kyllä hurjalle ja anteeksi, mutta hajosin ihan totaalisesti tolle pizzatapaukselle :D

  • Reply R Sunday, December 4, 2016 at 16:26

    Hei tuli mieleen, aiotko puhua vauvalle myös venäjää? Lapsen kielenkehitys on niin mielenkiintoinen asia että olisi hauska kuulla sun mietteitä, en toki tiedä että ootko jo suunnitellut asiasta postausta tjsp, mutta idea tässä ainakin olisi :)

  • Reply Amy Wednesday, December 7, 2016 at 06:34

    Oli mukava lukea näitä sinun oireita ja lisäksi kommentoijien kokemuksia!

    Itsellä on hiukan toisenlainen tarina: olen nyt 11.raskausviikolla ja olen käytännössä ollut täysin/lähes oireeton kokoajan. Ellei kuukautiset olisi jääneet pois/raskaustesti ollut positiivinen/alkuraskauden ultrassa yksityisellä näkynyt pienokainen, niin en varmaan tietäisi olevani raskaana. Ei ole ollut pahoinvointia, ei huimausta, ei mielialamuutoksia, ei periaatteessa mitään ainakaan vielä.

    Toki tässä ajan ja viikkojen myötä voi tulla vaikka minkälaisia oireita, mutta ainakin tämä alkuraskaus on ollut helppo. Tarkoitukseni ei ole mitenkään ”kehua” tai muuta tällä oireettomuudella (toivottavasti kukaan ei niin käsitä) ja oikeastaan tämä oireettomuus on aika pelottavaakin. Mietin usein, että onkohan tuolla masussa kaikki hyvin, kun käytännössä kaikissa opuksissa puhutaan juuri noista alkuraskauden oireista. Ehkä jonkunlainen oire olisi merkkinä, että jotain tosiaan on tapahtumassa, että joku siellä masussa kasvaa…

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post