Monthly Archives

December 2016

Mahdollisesta von Willebrandista

xmasphotos (6 of 6)

Joulu on selvitty kunnialla, ja vuoden 2016 viimeinen viikko on käynnissä täyttä häkää. Meillä se alkoi pienellä vierailulla lääkärissä, mutta onneksi ei mistään hälyttävästä ollut kyse. Mulla on koko raskauden ollut kasvoissa pieniä hormoninäppyjä tai jotain muita pieniä näppyjä, joista en ole pahemmin huolestunut. Ne on olleet aika pieniä ja huomaamattomia, mutta huomasin tässä eilen ja tänään, että niitä on tullut jonkin verran myös rintaan ja hartioille. Tarkemmin tutkittuani asiaa huomasin, että joukossa on myös ihan pikkuruisia verenpurkaumia siellä täällä. Pieni googlettelu johti lähinnä huolestumiseen, ja totesin, että on ehkä ihan paikallaan hyväksikäyttää sitä hoitokuluvakuutusta, josta maksan joka kuukausi. Kävin siis tänään lääkärissä tutkimassa asiaa kaikkien mahdollisten hepatoosi- ja muiden epäilyjen jälkeen, ja näillä näkymin kyseessä ei ole mitään vakavaa. Enkä nyt ehkä mitään pelottavaa odottanutkaan, kun kyseessä on kuitenkin vain muutama nuppineulan päätä pienempi jälki. Kuitenkin raskaana jotenkin jää miettimään pienimpiäkin asioita eri tavalla kuin yleensä.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lääkärissä kävin. Sain mielenrauhan ja aika tärkeän muistutuksen. Mullahan on siis hyvinkin todennäköisesti lievä von Willebrandin tauti, joka on varmaan ainakin toisella siskollanikin. Kyseessä ei ole meidän tapauksessa mikään hengenvaarallinen verenvuototauti, vaan enemmänkin sen lievä muoto. Mulla sitä diagnoosia tukee niin kuukautiset, välillä vuotavat ikenet (vaikkei olisikaan ientulehdusta) kuin sekin, että aina hammasoperaatioiden jälkeen mulla on todella inhottava paranemisvaihe, koska mulle ei tule esim. poistettujen hampaiden paikalle verihyytymiä. Siskollani on vuorostaan koko ikänsä ollut kovia ja täysin spontaaneja nenäverenvuotoja. Continue Reading

0

Related Posts

24

vauva (1 of 1)-10
Päivän fiilis:
Ihana ja odottava, onnelinen
Päivän painonnousu: + 1,5 kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä
Päivän viikot: 24
Päivän olo: Loistava, energinen ja särytön
Päivän malttamattomuus: Vauvan hikka :D Olen miettinyt, miltäköhän se tuntuu, ja oon malttamaton kokemaan sen :D

Maaginen 24! En tiedä miksi mä niin odotin juuri tätä 24 viikon rajapyykkiä, mutta jotenkin se oli mulla mielessä hirveän tärkeänä virstaanpylväänä. Tämän jälkeen suomalaisessa terveydenhuollossa vauva on melko hyvissä käsissä, vaikka syntyisikin kovin aikaisessa vaiheessa. En tietenkään missään nimessä toivo, että vauva olisi ennenaikainen. Hänellä on vielä hyvät 16 viikkoa aikaa kasvaa ja kypsyä. En edes haluaisi luopua vielä raskaana olosta, koska juuri nyt se on niin ihanaa :) Nyt kun alkuraskauden kaikki inhottavat oireet ovat kaikonneet, olen oppinut oikeasti nauttimaan raskaudesta. Maha on ihanan pieni ja pyöreä ja mahan asukki potkiskelee menemään jatkuvasti. On ihanaa pystyä tavallaan kommunikoimaan vauvan kanssa päivittäin, jutella sille ja se vastailee liikkeillään. Hauskinta on, että vauva vastaa Benjille :D Kun Benji haukahtaa (harvoin, lähinnä ovikellon soidessa), vauva potkii vastaukseksi. Söpöt!

Ostin vauvalle pari viikkoa sitten pienen soittolelun, jota olen soitellut mahan päällä iltaisin. Jotkut tutkimuksethan väittävät, että vauva oppii tunnistamaan tutun tuutulaulun, jos on kuullut sitä vatsassa ollessaan ja rauhoittuu tutulle musiikille sitten synnyttyään. Ainakin nyt vauva tuntuu reagoivan siihen. Potkiskelut alkavat aina pienenä myllerryksenä, kun pöllö soi mahan päällä :) Saa nähdä onko tuosta oikeasti jotakin hyötyä, mutta eipä tuo haittaakaan kuunnella rimputusta pari kertaa päivässä. Continue Reading

0

Related Posts