ENSIMMÄISISTÄ POTKUISTA

2d792aea0f016e7f0aa3824450ac078e

(Meillä on onneks todellinen judoka, ei tarvii paljoa olla huolissaan :) 

En varmasti ole odottanut raskaudessa mitään niin paljon kuin vauvan liikkeitä. Tai no okei, odotin myös pahoinvoinnin loppumista aika suurella innolla :D Jotain pientä kuplintaa on ollut havaittavissa jo viikolta 14-15 lähtien ja Balilla olin tuntevinani pienen tökkäisyn sisältäpäin. Toisaalta en ole meinannut uskoa, että ne olisi vauvan liikkeitä, vaan jotain muuta. Esim. ilmavaivoja tai muuta yhtä seksikästä.

Viikolta 17-18 lähtien ei ole enää voinut erehtyä :) Eräänä lauantaina elokuvissa kovan räiskintäkohtauksen aikana oli sellainen basso ja jytke, että taisi bebekin havahtua. Sellainen pyörintä oli alavatsalla, että tiesin varmaksi muutaman päivän pienet nykäisyt sitä ennen. Oikein nauratti, että siellä on oman elämänsä toimintasankari, joka heräsi vähän osaksi toimintaa :D

Seuraavana aamuna istuin pitkän pätkän sohvalla sähköpostien kimpussa, ja alavatsan kohdalla oli taas varsinainen sirkusesitys. Pieni pyöri pitkään ja hartaasti ja tuntuipa siellä muutama napakka potkukin ihan selvästi. Olin yllättynyt, että bebe pyöri ja potki menemään melko pitkään. Toisaalta meidän 16 viikon ultrassa pyöri niin älytön joogaaja kyydissä, etten ole yllättynyt tästä liikkumisen määrästä ehkä kuitenkaan. Nyt on nähtävästi tullut sen verran vaan jo painoa, että alkaa liikkeet tuntumaan ja vahvistumaan.

On hassua, miten äkisti toi liikkuminen meni nollasta sataan. Mulle on tosin sanottu ultrissa ja lääkärin vastaanotolla, että kohtu on jyrkästi eteenpäin kallellaan ja istukka takana, minkä enteilinkin tarkoittavan ajoissa tuntuvia liikkeitä. Tosin olen jutellut ystävien kanssa paljon ja monilla on alkanut liikkeet tuntumaan kunnolla vasta n. viikolla 24. Meillä alkoi ihan hirvee myllerrys heti kun ensimmäisiä liikkeitä kunnolla tunsin, ja nyt se on ihan jokapäiväistä onneksi.

vwN10SDq5Ufh9WnZKBaZASFQM3qcvwrO_lg

(Oon vahvasti toisella kolmanneksella :D Ensimmäinsenkin tiivistetty tosi nappiin tässä :D)

Ihanan rauhoittavaa ja ihan mielettömän kivaa, kun vauvan tuntee. Mieskin on tuntenut jo monta kertaa, kuinka tyyppi myllertää mahassa, ja pari ihan napakkaa potkua on jaettu myös tulevalle mummille. Mä oon jo ihan tottunut tässä about kolmen viikon aikana, että en ole missään yksin. Vaikka rakenneultra herätti malttamattomuuden vauvan suhteen, niin samalla ei ole mikään kiire synnärille. Vaikka olisi ihanaa tutustua pieneen jo pian, niin samalla on jotenkin sanoinkuvaamattoman ihanaa tuntea, kun hän liikkuu mukana ja jopa reagoi (koviin ääniin lähinnä). Luulen, että sitä tulee kaivanneeksi sitten synnytyksen jälkeen ihan hirveesti. Sitä, että vauva on oikeesti koko ajan mukana, osana itseäni. On ihana tuntea vauva läpi päivän, ja paijailla pientä möyrijää. Ensimmäisten potkujen myötä jostain syystä mun fiiliskin muuttui vauvasta. Alkuun oli hirveän vahva tyttöfiilis, joka on jostain syystä nyt muuttunut ihan poikafiilikseksi. En edes osaa sanoa miksi :D 

Kaikin puolin tuntuu jännittävältä, miten nopeasti vauva on kehittynyt. Maha on tullut nyt jäädäkseen, mikä on ihan kivakin. Tuntuu, että iso osa kylkiin kertyneestä turvotuksesta on nyt siirtynyt mahaan, ja maha on pyöreä ja pieni (tai ei enää edes kovin pieni), mutta ihan selkeä raskausmaha.

Tätäkin kirjoittaessa on koko ajan pientä tökkimistä alavatsassa. Iltajumppa menossa. Niin suloista ♥

0

Related Posts

8 Comments

  • Reply Tuija Monday, November 28, 2016 at 19:32

    Munkin masusssa asustaa pieni joogaajaa tai ehkä enemmänkin sirkustaiteilija :D Hän oli rakenneultrassa kuperkeikka asennossa ja pyöri koko ajan ympyrää. <3

  • Reply Satu Monday, November 28, 2016 at 21:48

    Tosi ihana lukea näitä sun juttuja! <3 Tulee ihan itellekin vauvakuume, vaikkei omassa elämässä sille olekaan vielä oikea aika :D

  • Reply Essi Monday, November 28, 2016 at 22:48

    Niin ikävä niitä potkuja <3 viikko viikolta ne voimistuu ja loppua kohden se on jo niin tukalan ihanaa :D

  • Reply Tuuli Tuesday, November 29, 2016 at 09:07

    Kohta te saatte nauraa vedet silmissä kun liikkeet näkyy ulospäin omituisena mahan vellomisena :D potkut kylkiluihin tai rakkoon?, not so funny 😊

  • Reply Janina Tuesday, November 29, 2016 at 15:04

    Samoilla viikoilla minullakin alkoi tuntumaan liikkeet oikein kunnolla.. Samoin oli kohtu eteen kallellaan ja istukka takana. Loppuraskaudessa aloinkin jo toivoa potkunyrkkeilijän sijaan rauhallista köllöttelijää :’D Kovin on kova menemään tämä 4kk pikkupoikani edelleen.. eteenpäin ryömitään jo, ja sepäs äitiä hieman kauhistuttaa. <3 Onnea loppu odotukseen Anna! Nauti niistä ihanista pikku potkuista :)

  • Reply Sirpa Tuesday, November 29, 2016 at 21:01

    Mun poitsu oli kanssa jo rakenneultran aikoihin kova potkimaan, loppuun asti oli kauhea meno. 😂 Silti kävin neljässä extra ultrassa ihan varmuudeksi. Eh.. “onko vauva liikkunut?” ” No.. 24/7″..😁 Ehkä jos joskus teen toisen olen rennompi. 😂 Potkut oli kyllä ihania. Niitä on välillä ihan ikävä.

  • Reply anni Wednesday, November 30, 2016 at 22:47

    Parasta ku ne liikkeet alkaa näkymään myös ulkopuolisille, ihan ku avaruusolio mönkis mahan sisällä, se on nii hullua! :-D

  • Reply Lise Friday, December 2, 2016 at 15:17

    Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta huvitti tuo että raskauden jälkeen ajattelet kaipaavasi sitä, että pieni kulkisi kokoajan mukana. Erityisesti jos aiot imettää lastasi, hän varmasti tulee aikalailla olemaan jatkuvasti iholla (välillä ärsytykseenkin asti):D Ei nyt tietenkään samalla lailla (ymmärsin pointin), mutta minulla pian 1-v. vauva ja aika synkassa kuljettu tämä eka vuosi, vaikka muutamien tuntien pätkissä omaa aikaakin on onneksi saanut:)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post